Lue keskustelun säännöt.
Miten vauvavuoden väsymyksestä selviää täysjärkisenä?
Ja juu, tiedostan että väsymys voi jatkua vielä vaikka kuinka pitkään kun ei ole takeita että taaperokaan nukkuis yhtään sen paremmin. Nyt vauva 10 kk ja nyt on vaihe jolloin tulee sekä etuhampaat että on flunssa. Yöt on yhtä valvomista, aamut alkaa siinä 5-6 maissa. Tuntuu että sydän hakkaa miljoonaa ja on kuin aivosumussa. Olen ennen ollut hyvämuistinen, tarkka asioissa. Nyt unohtelen aivan kaiken laskuista neuvolakäynteihin. Puoliso on tukena sen mitä töiltään kerkeää, eli toisinsanoen aina kun tulee töistä kotiin jne. Ollaan saatu vauva välillä yökylään mummulle, mutta mulla heräily jatkuu silloinkin vaistomaisesti. Keho käy ylikierroksilla. Onkohan tähän näköpiirissä helpotusta, millaisia kokemuksia muilla?
Kommentit (661)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neuvolan tulee tehdä lasu, kun äiti valittaa unettomuutta tai uupumusta. Sen jälkeen sossupuoli katsoo, mikä on avuksi ja jos se on äidin ja lapsen erottaminen, jotta äiti voi nukkua vaikka 2 vko putkeen, niin lapsi sijoitetaan kodin ulkopuolelle. Apua ei ole joku siivooja 2 h päivässä, jos ongelmana on se, että äiti ei anna lapsen opetella nukahtamista.
Hah, vitsi mikä kommentti. Ai äiti ei anna lapsen nukkua, jos äidillä on heräilyjen myötä unettomuus kroonistunut? On ihan normaalia, että vauvat heräilee öisin. Siitä ei tarvitse syyllistää. Sen sijaan jonkun äidin kroppa kestään tuon ilman seuraamuksia, toisille tulee vuosien uniongelmat.
Ja juuri tuon kuvaamasi ketjun vuoksi kukaan ei kerro neuvolassa tai vastaavissa olevansa väsynyt. Eivät he halua, että vauvansa sijoitetaan, ei kahdeksi viikoksi, eikä loppuelämäksi (näitäkin kuulee, ettei väliaikaisen sijoituksen jälkeen byrokratian rattaat pyörikään, ja lasta ei palautetakaan, vaikka mitään syytä sijoitettuna olemiselle ei enää ole. Joskus luin jostain äidin syöpätapauksesta, kun ei parannuttuaan meinannut saada lastaan takaisin).
En vieläkään tajua, miksi pitää lähteä tuollaisilla rankaisumetodeilla liikkeelle. Eikö voisi olla inhimillinen ja auttaa. Siis tarjota kotiin hoitajaa, joka mahdollistaa äidin nukkumisen siten, että äidiltä ei kuitenkaan oteta lasta kokonaan pois. Vastaa siis sitä, että lapsen isä hoitaisi öitä, mutta jos syystä tai toisesta isä ei sitä tee tai ei ole kuvioissa.
Siis haluaako se äiti nukkua vai ei? Vaikuttaa siltä, että äiti haluaa ensisijaisesti jonkun hoitamaan lasta, jotta hän voi tehdä kivoja juttuja, mutta ei suostu laittamaan 10 kk ikäistä varhaiskasvatukseen, jossa lapselle opetettaisiin esim. nukahtaminen. Jos ongelmana on väsymys, viedään se väsymyksen aiheuttaja muualle ja äiti nukkuu tai sitten kyse ei ole edes väsymyksestä vaan vallanhalusta.
Tottakai olen itsekin sitä mieltä, että äidin täytyy päästä nukkumaan ilman lasta, mutta ei se ole sama, kuin että sijoitetaan lapsi kodin ulkopuolelle. Minä olisin varmaan tehnyt itsemurhan, jos mun lapseni olisi otettu vielä huostaan silloin, kun olen aivan totaali väsynyt. Se on aivan epäinhimillistä.
Ratkaisu on, että kotiin tulee lastenhoitaja (tai lapsen isä valvoo öitä) ja riippuen, onko omassa kodissa mahdollista nukkua riittävän kaukana vauvan äänistä, äiti nukkuu toisessa huoneessa tai vaikka hotellissa. Ei mitään huostaanottoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ajattelin aina että aikansa kutakin, kyllä mä tästä selviän ja kyllä tämä vielä helpottaa.
-Mene illalla samaan aikaan nukkumaan vauvan kanssa.
-ULKOILE ja yritä ajatella ulkoillessa kivoja asioita vaikka miten väsyttäisi.
-Nuku päiväunet samaan aikaan vauvan kanssa.
-Tilanteen mukaan helpota lapsen hammas- ja flunssakipuilua lasten kipulääkkeellä ohjeen mukaan.
-Pikkulapsiaika voi olla tosi väsyttävää ja raskasta. Kaikki tsempit sinulle. Yritä ajatella tätä yhtenä elämänvaiheena ja että joskus varmasti helpottaa.
-Tarvittaessa hae apua esim. Neuvolasta tai perhetyöstä, verkostosta jne. Puhu asioita ja tuntemuksiasi auki! Ota apu vastaan.
äiti minäkin kirjoitti:
-Mene illalla samaan aikaan nukkumaan vauvan kanssa.
-ULKOILE ja yritä ajatella ulkoillessa kivoja asioita vaikka miten väsyttäisi.
-Nuku päiväunet samaan aikaan vauvan kanssa.
-Tilanteen mukaan helpota lapsen hammas- ja flunssakipuilua lasten kipulääkkeellä ohjeen mukaan.
-Pikkulapsiaika voi olla tosi väsyttävää ja raskasta. Kaikki tsempit sinulle. Yritä ajatella tätä yhtenä elämänvaiheena ja että joskus varmasti helpottaa.
-Tarvittaessa hae apua esim. Neuvolasta tai perhetyöstä, verkostosta jne. Puhu asioita ja tuntemuksiasi auki! Ota apu vastaan.
Ja heitä se sydämetön, empatiakyvytön ja vastuuntunnoton mies pihalle, koska häntä kohtaan kokemasi ärsytys todennäköisesti vie viimeisetkin unen rippeet. Mieshän jätti sut yksin hoitamaan valvomiset ja lapsen asiat muutenkin, eli yksin tulet kaiken hoitamaan jatkossakin. Elarit saat ilman, että tarvii sen miehen naamaa katsella tai seksivonkauksia kuunnella.
Vierailija kirjoitti:
äiti minäkin kirjoitti:
-Mene illalla samaan aikaan nukkumaan vauvan kanssa.
-ULKOILE ja yritä ajatella ulkoillessa kivoja asioita vaikka miten väsyttäisi.
-Nuku päiväunet samaan aikaan vauvan kanssa.
-Tilanteen mukaan helpota lapsen hammas- ja flunssakipuilua lasten kipulääkkeellä ohjeen mukaan.
-Pikkulapsiaika voi olla tosi väsyttävää ja raskasta. Kaikki tsempit sinulle. Yritä ajatella tätä yhtenä elämänvaiheena ja että joskus varmasti helpottaa.
-Tarvittaessa hae apua esim. Neuvolasta tai perhetyöstä, verkostosta jne. Puhu asioita ja tuntemuksiasi auki! Ota apu vastaan.Ja heitä se sydämetön, empatiakyvytön ja vastuuntunnoton mies pihalle, koska häntä kohtaan kokemasi ärsytys todennäköisesti vie viimeisetkin unen rippeet. Mieshän jätti sut yksin hoitamaan valvomiset ja lapsen asiat muutenkin, eli yksin tulet kaiken hoitamaan jatkossakin. Elarit saat ilman, että tarvii sen miehen naamaa katsella tai seksivonkauksia kuunnella.
Palstan miesvihaajakin näköjään eksynyt paikalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kaikki selviäkään. Mun unirytmi meni lopullisesti rikki. Pystyn nukkumaan 1,5-3h pätkiä siellä täällä. En koskaan kokonaisia yöunia. Jokin unisyklin jaksoista on kadonnut kokonaan. Elimellinen unettomuus tjsp on diagnoosi. Joskus pitkiä valvomisjaksoja, eli täysin ilman unta 50-60 h, aiheuttaa näkökenttään valkoisia laikkuja. Noi menee ohi kun saa nukuttua edes pätkiä.
Valvoin ainoan lapsen kanssa yksin. Ajattelin, et yhden vuoden jaksaa mitä vaan. Virhe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
äiti minäkin kirjoitti:
-Mene illalla samaan aikaan nukkumaan vauvan kanssa.
-ULKOILE ja yritä ajatella ulkoillessa kivoja asioita vaikka miten väsyttäisi.
-Nuku päiväunet samaan aikaan vauvan kanssa.
-Tilanteen mukaan helpota lapsen hammas- ja flunssakipuilua lasten kipulääkkeellä ohjeen mukaan.
-Pikkulapsiaika voi olla tosi väsyttävää ja raskasta. Kaikki tsempit sinulle. Yritä ajatella tätä yhtenä elämänvaiheena ja että joskus varmasti helpottaa.
-Tarvittaessa hae apua esim. Neuvolasta tai perhetyöstä, verkostosta jne. Puhu asioita ja tuntemuksiasi auki! Ota apu vastaan.Ja heitä se sydämetön, empatiakyvytön ja vastuuntunnoton mies pihalle, koska häntä kohtaan kokemasi ärsytys todennäköisesti vie viimeisetkin unen rippeet. Mieshän jätti sut yksin hoitamaan valvomiset ja lapsen asiat muutenkin, eli yksin tulet kaiken hoitamaan jatkossakin. Elarit saat ilman, että tarvii sen miehen naamaa katsella tai seksivonkauksia kuunnella.
Palstan miesvihaajakin näköjään eksynyt paikalle.
Turha kiistää, ettei miehessä olisi mitään vikaa, jos yhteisen lapsen äiti, jonka kanssa mies on parisuhteessa, eli jonka pitäisi olla miehen rakas puoliso, josta mies välittää, kärsii aivan äärimmäisestä väsymyksestä, eikä mies tee mitään auttaakseen. Toteaa vaan, että ei pysty nyt.
Ja vaimo sitten yrittää neuvolasta, että josko joku sieltä auttaisi, mikä on joko virhe (eli tulee rangaistus, eli lisää paineita ja joku kyttäämään sohvalle) tai sieltäkin vaan levitellään käsiä.
Kyllä oikeasti se perheen isä on jättänyt jotain hyvin olennaista tekemättä, että ulkopuolista apua pitää edes pyytää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
äiti minäkin kirjoitti:
-Mene illalla samaan aikaan nukkumaan vauvan kanssa.
-ULKOILE ja yritä ajatella ulkoillessa kivoja asioita vaikka miten väsyttäisi.
-Nuku päiväunet samaan aikaan vauvan kanssa.
-Tilanteen mukaan helpota lapsen hammas- ja flunssakipuilua lasten kipulääkkeellä ohjeen mukaan.
-Pikkulapsiaika voi olla tosi väsyttävää ja raskasta. Kaikki tsempit sinulle. Yritä ajatella tätä yhtenä elämänvaiheena ja että joskus varmasti helpottaa.
-Tarvittaessa hae apua esim. Neuvolasta tai perhetyöstä, verkostosta jne. Puhu asioita ja tuntemuksiasi auki! Ota apu vastaan.Ja heitä se sydämetön, empatiakyvytön ja vastuuntunnoton mies pihalle, koska häntä kohtaan kokemasi ärsytys todennäköisesti vie viimeisetkin unen rippeet. Mieshän jätti sut yksin hoitamaan valvomiset ja lapsen asiat muutenkin, eli yksin tulet kaiken hoitamaan jatkossakin. Elarit saat ilman, että tarvii sen miehen naamaa katsella tai seksivonkauksia kuunnella.
Palstan miesvihaajakin näköjään eksynyt paikalle.
Turha kiistää, ettei miehessä olisi mitään vikaa, jos yhteisen lapsen äiti, jonka kanssa mies on parisuhteessa, eli jonka pitäisi olla miehen rakas puoliso, josta mies välittää, kärsii aivan äärimmäisestä väsymyksestä, eikä mies tee mitään auttaakseen. Toteaa vaan, että ei pysty nyt.
Ja vaimo sitten yrittää neuvolasta, että josko joku sieltä auttaisi, mikä on joko virhe (eli tulee rangaistus, eli lisää paineita ja joku kyttäämään sohvalle) tai sieltäkin vaan levitellään käsiä.
Kyllä oikeasti se perheen isä on jättänyt jotain hyvin olennaista tekemättä, että ulkopuolista apua pitää edes pyytää.
Minun mies kävi vauvavuonna neuvolassa pari kertaa kertomassa, että hän hoitaa osan öistä vauvaa, jotta minä saan nukkua. Hän sai nimittäin sieltä ensin noottia siitä, että minulla oli niin kova unen puute siksi, että isä ei suostunut koskaan hoitamaan öitä vaan jouduin yksin hoitamaan joka ainoa yöheräämisen. Mies päätti hiljentää neuvolan valituksen valehtelemalla niille, että hän hoitaa osan öistä. Häntä uskottiin, minua ei, kun kerroin että se ei ole ollenkaan totta. Arvaatte ehkä, miten hyvissä kantimissa parisuhde oli tuollaisen jälkeen, aloin järjestelemään eroa vauvan ollessa 9 kk. Enkä koskaan enää luottanut neuvolaan missään asiassa, oli niin kova isku, että minun hirveän väsymyksen aikana uskoivat mieluummin valehtelevaa miestä kuin minua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
äiti minäkin kirjoitti:
-Mene illalla samaan aikaan nukkumaan vauvan kanssa.
-ULKOILE ja yritä ajatella ulkoillessa kivoja asioita vaikka miten väsyttäisi.
-Nuku päiväunet samaan aikaan vauvan kanssa.
-Tilanteen mukaan helpota lapsen hammas- ja flunssakipuilua lasten kipulääkkeellä ohjeen mukaan.
-Pikkulapsiaika voi olla tosi väsyttävää ja raskasta. Kaikki tsempit sinulle. Yritä ajatella tätä yhtenä elämänvaiheena ja että joskus varmasti helpottaa.
-Tarvittaessa hae apua esim. Neuvolasta tai perhetyöstä, verkostosta jne. Puhu asioita ja tuntemuksiasi auki! Ota apu vastaan.Ja heitä se sydämetön, empatiakyvytön ja vastuuntunnoton mies pihalle, koska häntä kohtaan kokemasi ärsytys todennäköisesti vie viimeisetkin unen rippeet. Mieshän jätti sut yksin hoitamaan valvomiset ja lapsen asiat muutenkin, eli yksin tulet kaiken hoitamaan jatkossakin. Elarit saat ilman, että tarvii sen miehen naamaa katsella tai seksivonkauksia kuunnella.
Palstan miesvihaajakin näköjään eksynyt paikalle.
Turha kiistää, ettei miehessä olisi mitään vikaa, jos yhteisen lapsen äiti, jonka kanssa mies on parisuhteessa, eli jonka pitäisi olla miehen rakas puoliso, josta mies välittää, kärsii aivan äärimmäisestä väsymyksestä, eikä mies tee mitään auttaakseen. Toteaa vaan, että ei pysty nyt.
Ja vaimo sitten yrittää neuvolasta, että josko joku sieltä auttaisi, mikä on joko virhe (eli tulee rangaistus, eli lisää paineita ja joku kyttäämään sohvalle) tai sieltäkin vaan levitellään käsiä.
Kyllä oikeasti se perheen isä on jättänyt jotain hyvin olennaista tekemättä, että ulkopuolista apua pitää edes pyytää.
Suurinosa miehistä ei ole tällaisia. Ja silti se äiti väsyy. On ihan naurettavaa väittää että se isä voisi parilla yöllä korjata sen väsymyksen ja töissä on jommankumman käytävä. Laita sit yliväsynyt nainen töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikki selviäkään. Mun unirytmi meni lopullisesti rikki. Pystyn nukkumaan 1,5-3h pätkiä siellä täällä. En koskaan kokonaisia yöunia. Jokin unisyklin jaksoista on kadonnut kokonaan. Elimellinen unettomuus tjsp on diagnoosi. Joskus pitkiä valvomisjaksoja, eli täysin ilman unta 50-60 h, aiheuttaa näkökenttään valkoisia laikkuja. Noi menee ohi kun saa nukuttua edes pätkiä.
Valvoin ainoan lapsen kanssa yksin. Ajattelin, et yhden vuoden jaksaa mitä vaan. Virhe.
Hirveää. Minkä ikäinen lapsesi on nyt?
Vierailija kirjoitti:
Valvoin refluksi/astmalapsen kanssa risoja öitä kuusi vuotta, välillä lääkettä piti antaa vuorokauden ympäri kahden tunnin välein. Lisäksi oli vanhempi sisarus ja työt.
Jouduin opettelemaan koko nukkumisen taidon uudelleen.
Kuinka pitkään kesti että opit nukkumaan? Nukutko nykyään hyvin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
äiti minäkin kirjoitti:
-Mene illalla samaan aikaan nukkumaan vauvan kanssa.
-ULKOILE ja yritä ajatella ulkoillessa kivoja asioita vaikka miten väsyttäisi.
-Nuku päiväunet samaan aikaan vauvan kanssa.
-Tilanteen mukaan helpota lapsen hammas- ja flunssakipuilua lasten kipulääkkeellä ohjeen mukaan.
-Pikkulapsiaika voi olla tosi väsyttävää ja raskasta. Kaikki tsempit sinulle. Yritä ajatella tätä yhtenä elämänvaiheena ja että joskus varmasti helpottaa.
-Tarvittaessa hae apua esim. Neuvolasta tai perhetyöstä, verkostosta jne. Puhu asioita ja tuntemuksiasi auki! Ota apu vastaan.Ja heitä se sydämetön, empatiakyvytön ja vastuuntunnoton mies pihalle, koska häntä kohtaan kokemasi ärsytys todennäköisesti vie viimeisetkin unen rippeet. Mieshän jätti sut yksin hoitamaan valvomiset ja lapsen asiat muutenkin, eli yksin tulet kaiken hoitamaan jatkossakin. Elarit saat ilman, että tarvii sen miehen naamaa katsella tai seksivonkauksia kuunnella.
Palstan miesvihaajakin näköjään eksynyt paikalle.
Turha kiistää, ettei miehessä olisi mitään vikaa, jos yhteisen lapsen äiti, jonka kanssa mies on parisuhteessa, eli jonka pitäisi olla miehen rakas puoliso, josta mies välittää, kärsii aivan äärimmäisestä väsymyksestä, eikä mies tee mitään auttaakseen. Toteaa vaan, että ei pysty nyt.
Ja vaimo sitten yrittää neuvolasta, että josko joku sieltä auttaisi, mikä on joko virhe (eli tulee rangaistus, eli lisää paineita ja joku kyttäämään sohvalle) tai sieltäkin vaan levitellään käsiä.
Kyllä oikeasti se perheen isä on jättänyt jotain hyvin olennaista tekemättä, että ulkopuolista apua pitää edes pyytää.
Suurinosa miehistä ei ole tällaisia. Ja silti se äiti väsyy. On ihan naurettavaa väittää että se isä voisi parilla yöllä korjata sen väsymyksen ja töissä on jommankumman käytävä. Laita sit yliväsynyt nainen töihin.
Miten niin parilla yöllä? Siitä vaan ottamaan enemmän ja säännöllisesti niitä öitä. Jos on joku aivokirurgi, eikä voi mitenkään mennä väsyneenä töihin, niin sitten palkkaa niitä apuja. Multa ei heru yhtään sympatiaa noille miehille, ketkä vaan katsoo vierestä vaimonsa hajoamista, eivätkä yhtään tajua, että lapsi on yhteinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valvoin refluksi/astmalapsen kanssa risoja öitä kuusi vuotta, välillä lääkettä piti antaa vuorokauden ympäri kahden tunnin välein. Lisäksi oli vanhempi sisarus ja työt.
Jouduin opettelemaan koko nukkumisen taidon uudelleen.
Kuinka pitkään kesti että opit nukkumaan? Nukutko nykyään hyvin?
Ko lapsi on nyt 18. Uneni menee erittäin helposti sekaisin ja huonoksi. Pienikin stressi niin valvon. En nuku koskaan niin hyvin kuin nukuin ennen lapsia. Aina on väsynyt olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
äiti minäkin kirjoitti:
-Mene illalla samaan aikaan nukkumaan vauvan kanssa.
-ULKOILE ja yritä ajatella ulkoillessa kivoja asioita vaikka miten väsyttäisi.
-Nuku päiväunet samaan aikaan vauvan kanssa.
-Tilanteen mukaan helpota lapsen hammas- ja flunssakipuilua lasten kipulääkkeellä ohjeen mukaan.
-Pikkulapsiaika voi olla tosi väsyttävää ja raskasta. Kaikki tsempit sinulle. Yritä ajatella tätä yhtenä elämänvaiheena ja että joskus varmasti helpottaa.
-Tarvittaessa hae apua esim. Neuvolasta tai perhetyöstä, verkostosta jne. Puhu asioita ja tuntemuksiasi auki! Ota apu vastaan.Ja heitä se sydämetön, empatiakyvytön ja vastuuntunnoton mies pihalle, koska häntä kohtaan kokemasi ärsytys todennäköisesti vie viimeisetkin unen rippeet. Mieshän jätti sut yksin hoitamaan valvomiset ja lapsen asiat muutenkin, eli yksin tulet kaiken hoitamaan jatkossakin. Elarit saat ilman, että tarvii sen miehen naamaa katsella tai seksivonkauksia kuunnella.
Palstan miesvihaajakin näköjään eksynyt paikalle.
Turha kiistää, ettei miehessä olisi mitään vikaa, jos yhteisen lapsen äiti, jonka kanssa mies on parisuhteessa, eli jonka pitäisi olla miehen rakas puoliso, josta mies välittää, kärsii aivan äärimmäisestä väsymyksestä, eikä mies tee mitään auttaakseen. Toteaa vaan, että ei pysty nyt.
Ja vaimo sitten yrittää neuvolasta, että josko joku sieltä auttaisi, mikä on joko virhe (eli tulee rangaistus, eli lisää paineita ja joku kyttäämään sohvalle) tai sieltäkin vaan levitellään käsiä.
Kyllä oikeasti se perheen isä on jättänyt jotain hyvin olennaista tekemättä, että ulkopuolista apua pitää edes pyytää.
Suurinosa miehistä ei ole tällaisia. Ja silti se äiti väsyy. On ihan naurettavaa väittää että se isä voisi parilla yöllä korjata sen väsymyksen ja töissä on jommankumman käytävä. Laita sit yliväsynyt nainen töihin.
Äidin pieni väsymys ja äidin kohtuuton univaje on aika eri asiat. Tässä ketjussa puhutaan jälkimmäisestä. Jos mies hoitaa vauvan vaikka yhtenä viikonloppuyönä joka viikko niin, että äiti saa silloin sen yhden yön viikossa nukkua 12 tunnin yöunet häiriöttä eri huoneessa, niin tuolla estetään aika paljon siitä kohtuuttomasta univajeesta. Mutta monelle miehellä tämä on mahdoton vaatimus. Vaikka se ei millään tavalla häiritsisi ainuttakaan miehen työpäivää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
äiti minäkin kirjoitti:
-Mene illalla samaan aikaan nukkumaan vauvan kanssa.
-ULKOILE ja yritä ajatella ulkoillessa kivoja asioita vaikka miten väsyttäisi.
-Nuku päiväunet samaan aikaan vauvan kanssa.
-Tilanteen mukaan helpota lapsen hammas- ja flunssakipuilua lasten kipulääkkeellä ohjeen mukaan.
-Pikkulapsiaika voi olla tosi väsyttävää ja raskasta. Kaikki tsempit sinulle. Yritä ajatella tätä yhtenä elämänvaiheena ja että joskus varmasti helpottaa.
-Tarvittaessa hae apua esim. Neuvolasta tai perhetyöstä, verkostosta jne. Puhu asioita ja tuntemuksiasi auki! Ota apu vastaan.Ja heitä se sydämetön, empatiakyvytön ja vastuuntunnoton mies pihalle, koska häntä kohtaan kokemasi ärsytys todennäköisesti vie viimeisetkin unen rippeet. Mieshän jätti sut yksin hoitamaan valvomiset ja lapsen asiat muutenkin, eli yksin tulet kaiken hoitamaan jatkossakin. Elarit saat ilman, että tarvii sen miehen naamaa katsella tai seksivonkauksia kuunnella.
Palstan miesvihaajakin näköjään eksynyt paikalle.
Turha kiistää, ettei miehessä olisi mitään vikaa, jos yhteisen lapsen äiti, jonka kanssa mies on parisuhteessa, eli jonka pitäisi olla miehen rakas puoliso, josta mies välittää, kärsii aivan äärimmäisestä väsymyksestä, eikä mies tee mitään auttaakseen. Toteaa vaan, että ei pysty nyt.
Ja vaimo sitten yrittää neuvolasta, että josko joku sieltä auttaisi, mikä on joko virhe (eli tulee rangaistus, eli lisää paineita ja joku kyttäämään sohvalle) tai sieltäkin vaan levitellään käsiä.
Kyllä oikeasti se perheen isä on jättänyt jotain hyvin olennaista tekemättä, että ulkopuolista apua pitää edes pyytää.
Minun mies kävi vauvavuonna neuvolassa pari kertaa kertomassa, että hän hoitaa osan öistä vauvaa, jotta minä saan nukkua. Hän sai nimittäin sieltä ensin noottia siitä, että minulla oli niin kova unen puute siksi, että isä ei suostunut koskaan hoitamaan öitä vaan jouduin yksin hoitamaan joka ainoa yöheräämisen. Mies päätti hiljentää neuvolan valituksen valehtelemalla niille, että hän hoitaa osan öistä. Häntä uskottiin, minua ei, kun kerroin että se ei ole ollenkaan totta. Arvaatte ehkä, miten hyvissä kantimissa parisuhde oli tuollaisen jälkeen, aloin järjestelemään eroa vauvan ollessa 9 kk. Enkä koskaan enää luottanut neuvolaan missään asiassa, oli niin kova isku, että minun hirveän väsymyksen aikana uskoivat mieluummin valehtelevaa miestä kuin minua.
Neuvola näkee vian aina äidissä, jos mitenkään mahdollista. Heille oli tuossa tilanteessa kaikkein kätevintä uskoa isää.
Itse laitoin 10kk ikäisenä päiväkotiin että sain levättyä. Muuten olisin varmaan joutunut osastolle. Sain pari paniikkikohtausta väsymyksen vuoksi.
Pyydä apua; kotiin hoitajaa tai ilmoita lapsi päiväkotiin että saat levätä.
Ei tullut maitoa joten korviketta ja nukjui aika hyvin. Mies oli Vauva ja sen kanssa hankaluuksia.
Joskus se heräily jatkuu isompienkin lasten kanssa. Huutavat uhmassa, tai kipeänä, valvovat teineinä, tulevat myöhään kotiin nuorina. Mitä te vauvavuonna miehen jättäneet kuvittelette saavuttavanne? Jos mies joskus hoiti yöheräämiset työn ohella niin enää ei ole sitten niitäkään. Vai annatteko vauvankin pois? Vuorotyötä tekevänä ja usein liian aikaisin heränneenä voin sanoa, että en kyllä katselisi sellaistakaan pidemmän päälle, että toinen aikuinen laittaisi ensin minut valvomaan yön lapsen kanssa, sitten heräisin töihin, ja hän jäisi kotiin yökkärissä viettämään päivää. Tulisin töistä kotiin ja vauva annettaisiin suunnilleen ovella hoidettavaksi ja jos ei tämä tapahtuisi tasapuolisesti 50/50 niin saisi kuunnella miten surkea on ja miten ei yhtään ymmärrä kuinka lopenuupunut äiti on. Ap:llakin ilmeisesti YKSI lapsi. Eläisi vauvantahtisesti nyt. AIka menee äkkiä eteenpäin, mutta kyllä se ns. pohja luodaan nyt. Kannattaa vaan hyväksyä, että elämä ei koskaan enää tule olemaan sellaista mitä se oli lapsettomana. Toisaalta äitiys ei koskaan ole ollut yhtä helppoa mitä se on nyt. On valmisruokia, kodinkoneita, yms.
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan henkilö, joka on selvinnyt täysijärkisenä vauvavuodesta? Itse en ole koskaan tavannut. Kaikki lasten vanhemmat ovat tavalla tai toisella menneet sekaisin. Itsekin olen... välillä tuntuu että jäljellä on enää kuori.
No täällä ainakin yksi on! Välillä tuntuu, että ihan nolottaa, miten helpolla itse pääsi, kun toiset kertovat rankasta vauvavuodesta. Meillä vauva nukkui yöt hyvin, yleensä yhden kerran heräsi. Imetys ei onnistunut, joten korvikkeella mentiin alusta asti. En tiedä, vaikuttiko tämä jotenkin hyvään nukkumiseen. Ei kyllä ollut mitään mahavaivojakaan. Ei ole kokemusta kuin tästä yhdestä, joka lisäksi nukkui 2-3 tunnin päiväunet. Myös mies oli tosi paljon mukana lapsen hoitamisessa ja jäi puolen vuoden hoitovapaallekin. Voin uskoa, että jatkuva heräily ja lyhyet unet voivat viedä hulluuden partaalle. Tämän olen huomannut, kun on ollut muutaman päivän sairasteluita, oksennustautia yms. kun on yöunet jääneet vähiin. Koskaan en kyllä vähättelisi kenenkään huonoa nukkumista vauvan takia, että kyllä se siitä ja yritä vaan nukkua...
Todennäköisesti se äärimmäisen väsynyt äiti ei enää kykene järjestelemään mitään, vaan koittaa vaan selviytyä seuraavaan tuntiin. Eli kysymyksesi kuuluu, miksi lapsen isä ei järjestä palkattua apua, jos ei itse aio osallistua.