Miksi 40+ naisen on todella vaikea löytää omanikäistä koulutettua, urheilullista, hyvässä työssä olevaa miestä parisuhteeseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ottaa miehen jonka saa. Vaikka sitten reilusti vanhemman miehen.

En edelleenkään tiedä yhtään naista, jotka ottaisivat reilusti vanhemman miehen. Jopa sinkkuna olo on parempi vaihtoehto. Sen vuoksihan tilastoissa isojen ikäerojen suhteet niin harvinaisia ovatkin.

Totta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Typerää kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen puhuu puolestaan, mutta 40-V jo ylittäneensä, korkeakoulutettuna, urheilullisena ja suht hyvän työn ja jonkinlaisen omaisuuden hankkineena miehenä en mahdollisen eron tapahtuessa edes ryhtyisi uuteen suhteeseen.

Pärjäilisin irtonumeroilla. Tai sopisin jonkun kanssa sopivat järjestelyt.

Mutta missään tapauksessa ei uutta vakavaa parisuhdetta.

Ymmärrän. Minä olen himpun verran alle 40 v nainen ja ollut koko ajan samassa parisuhteessa ensirakkauteni kanssa. Ajattelen nyt samoin, että en enää suhteeseen lähtisi, jos nyt tämä päättyisi. Sillä erolla, etten mitään irtojuttuja harrastaisi. Tuntuu, että olen jo saanut kaiken tästä parisuhde-elämästä irti. Olen saanut jo nauttia tämän vaiheen. Voisihan olla toki, että mieli muuttuisikin.

Mitkä olisivat sinun perustelusi?

Tuo äskeinen, jo 40-v ikäpyykin ohittanut mies jatkaa ja vastaa.

En ole ollut koko elämääni saman naisen kanssa, mutta seurustelumme alkoi yliopistossa, olisiko ollut kolmas vuosi. Seuraavana vuonna asuimme jo yhdessä ja ensimmäinen lapsi syntyi ja yhdessä on oltu siitä lähtien.

Jossain vaiheessa oli melko kireää ja puhuttiin jopa erosta. Mutta olemme toisillemme hyvät ystävät. Mitään suurta kipinää ei ole ollut vuosiin, moniin vuosiin.

Olen nauttinut parisuhteen parhaan vaiheen.

Lapset ovat muuttaneet aivan eri suuntiin kuin missä asumme. Luulen että surullista mutta totta, että ainoa todellinen syy, miksi olemme yhdessä on yhteinen asunto ja 3-4-vuotias koiramme. Niin kauan kuin on koira, josta huolehtia, viedä lenkille jne, ei tarvitse alkaa pohtimaan parisuhteen tilaa.

Siksipä luulen, että jos ero tulisi, ostaisin itselleni pienen kolmion, tekisin asiantuntijatyötäni / tutkijantyötäni enemmän.

Oikeastaan ainoa, mihin keksin seuraa tarvitsevani on (seksin lisäksi) matkustaminen. Olen kerran ollut viikon yksin matkalla ja se vasta tylsää minusta olikin.

Mutta joo, eihän sitä ikinä tiedä. Kriteerit vaan uuteen suhteeseen saattaisi olla kovat. Tuskin jaksaisi alkaa etsimään.

Mä erosin ja se on juuri noin kuin kirjoitat. Miestä kaipaa ainoastaan ns. viikonloppu/reissuseuraksi ja seksiin ja läheisyyteen. Arjessa ei tule edes ajatelleeksi miehiä. Tosin viime kesänä olin ajatellut mennä tinderiin, mutta sitten puolivahingossa onnistuin järjestämään sen verran paljon reissuja ja menoja kavereiden ja sukulaisten (ml. omat lapset) kanssa, että ei siihen olis jäänyt kuin tyyliin yksi vapaa viikonloppu. En sitten mennyt tinderiin. Että aika vähän sitä suhdetta kaipaa, vaikka tottakai viikonloppu-getawayt kuuman miehen kanssa on ihania.

Tämän luettuani tunsin entistä enemmän iloa siitä, että näin yli 50-vuotiaana on perhe, pieniä ja lapsia ja nuori (alle 30v) vaimo. Pienet lapset ja vaimon ystäväpiiri ovat asioita, jotka varmasti omalta osaltaan pitävät minut virkeänä ja elinvoimaisena, sekä varmaan nuorekkaanakin.

Ei ole kyllä mitenkään lapsen edun mukaista jos yli 50 seniili isä. Siinähän sitte hoitavat nuoruuden päivillään vanhaa ukon rähjää.

Niin sen normaalisti kuuluu mennäkin. Se on sitä oikeaa rakkautta, mistä sinä et koskaan pääse nauttimaan ja jos keneltä tahansa lapselta kysyttäisi, niin he valitsisivat mieluummin mukava ja rakastavan "seniilin" isän, kuin kaltaisesi hapannaaman.

Siis oletko sinä tuo, joka sanoit ettei meinaa edes elää siihen asti että lapset itsenäistyy? Väität ihan tosissasi, ettei kukaan lapsi valitsisi sen ikäistä isää joka voi tukea aikuisuuden kynnyksellä, auttaa ekassa muutossa jne? Selvä. Olet joko trolli tai todella sekaisin.

Tämähän on se sama, joka odottaa vaimon hoitavan häntä sitten kun on vanha, ja sukunsa miehet ovat tyypillisesti eläneet yhdeksänkymppisiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin on löytynyt, +55 miehet on aivan liian vanhoja nelikymppiselle naiselle.

Eivät ole vaan liian nuoria. 40v naiselle sopiva on 60+mies.  40v nuorukainen taas haluaa 25v naisen.

Vaikka kuinka hokisitte tätä, se ei saa naisia kiinnostumaan vanhemmista miehistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen puhuu puolestaan, mutta 40-V jo ylittäneensä, korkeakoulutettuna, urheilullisena ja suht hyvän työn ja jonkinlaisen omaisuuden hankkineena miehenä en mahdollisen eron tapahtuessa edes ryhtyisi uuteen suhteeseen.

Pärjäilisin irtonumeroilla. Tai sopisin jonkun kanssa sopivat järjestelyt.

Mutta missään tapauksessa ei uutta vakavaa parisuhdetta.

Minä eronneena naisena ajattelen juuri tällä tavalla, mutta kokeilin tuota sopivaa järjestelyä, mutta ei se oikeasti toimi (ainakaan mulla). Tunteilleen ei voi mitään ja jos vietän aikaa jonkun kanssa, on seksiä ja läheisyyttä, niin kyllä mulla tulee tunteet peliin.

Ja sit kun on niitä tunteita, ei toiseen voikaan enää suhtautua järjestelynä ja se alkaa tuntua pahalta, että suhde on vain kevyttä.

En siis edelleenkään mitään yhteenmuuttoa tms. kaivannut, mutta ehkä sitä, että suhde olisi eksklusiivinen ja julkinen kahden itsenäisen ihmisen kunnon parisuhde. Tosi vaikea laittaa mihinkään tyypilliseen suhdeboxiin.

Sama kokemus. Tunteiden kehittymistä pystyy vähän hillitsemään valitsemalla kevytsuhteeseen sellaisen tyypin josta ei ole oikeasti kiinnostunut muuten kuin fyysisellä tasolla mutta oma kokemukseni on että se käy yksitoikkoiseksi hyvin nopeasti. Ja vaikka itselle ei isoja tunteita kehittyisikään, vastapuolelle saattaa kehittyäkin ja taas ollaan tilanteessa jossa halutaan eri asioita.

Itse olen nyt ollut jo vuosia eksklusiivisessa ja julkisessa parisuhteessa jossa ei jaeta arkea, ei kattoa eikä taloutta, mutta jaetaan tunteet ja kokemukset. Olen onnekas, ja onnellinen. Tämä sopii erinomaisesti tähän elämänvaiheeseen.

Olen eri, mutta minulle kevytsuhde taas ei mitenkään voisi toimia. En pysty erottamaan seksiä ja tunteita tuolla tavalla. Voin harrastaa tunteetonta seksiä, mutta korkeintaan yhden illan jutuissa.

Ei kevytsuhde välttämättä tarkoita sitä, että ei olisi tunteita. Itselläni on sellainen suhde, jota varmaan kutsuttaisiin kevytsuhteeksi, ja ei se vailla kiintymystä ja tunteita ole. Ja hellyyttä, läheisyyttä, romantiikkaakin on, ei siis ole kyse pelkästä seksistä. Kevytsuhde ja panosuhde ovat siis kaksi eri asiaa.

No, seuraava juttu on sitten se, että minä en mitenkään pystyisi olemaan kevytsuhteessa ihmisen kanssa jota kohtaan minulla on tunteita. Minä haluan kyllä koko kattauksen. Arjen hyvät ja huonot hetket ja mennä joka ilta kainaloon nukkumaan.

Silloin sinulle ei sovi kevytsuhde. Minä taas nimenomaan en halua asua yhdessä kumppanin kanssa, enkä halua joka ilta mennä kainaloon nukkumaan. Puhut koko kattauksesta, mutta minusta käytät vääränlaista termiä - sinun pitää ymmärtää, että on olemassa erilaisia kattauksia. Sinä haluat yhdenlaisen, ja joku muu haluaa toisenlaisen. Ei ole kyse siitä, että joku muu haluaa vähemmän, vaan hän haluaa erilaisia asioita mitä sinä. Hänelle se ei tunnu puutteelliselta - sinulle tuntuisi, eli sinun kannattaa tietenkin tavoitella sitä mitä itse haluat. Joku muu haluaa jotain muuta.

Ohis, mutta en tajua, miksi tämän aiheen keskustelut aina päätyvät tällaiseen jankkaukseen. Ei kukaan ole kyseenalaistanut suhdettasi tai tapaasi elää. Ja vaikka olisi, ei se millään tavoin uhkaisi sinua, jos joku ventovieras vauvapalstalainen pitäisi perinteistä suhdemallia parempana, oikeampana tai täydempänä. Ei sinun tarvitse kysellä keneltäkään hyväksyntää tai lupaa omalle suhdemuodollesi.

Ei tietenkään! Mutta tämähän on keskustelua, tuodaan esiin omia näkemyksiä ja katsotaan asiaa eri näkökulmista. Mitä sillä minulle olisi väliäkään, vaikka joku elämääni kyseenalaistaisikin? Tässähän on nyt tarkoitus vain keskustella siitä, miten ihmiset kokevat suhteet ja suhdemuodot - samalla se on mahdollisuus joillekin kuulla erilaisia käsityksiä. Ihan normaalia ajatusten ja kokemusten vaihtoa. Ei kannata provosoitua noin helposti.

Enhän minä provosoitunut. Ihmettelin vaan tuollaista takertumista siihen koko kattauksen termiin. Eihän se ollut siinä viestissä edes pointtina. Tietysti kaikenlaisissa suhteissa voi olla vahvoja tunteita ja sitoutumista mukana, ei kai sitä kukaan ole kyseenalaistanutkaan. Mutta jotkut haluavat sen koko setin joka perinteisesti parisuhteeseen kuuluu. Ollaan kuin paita ja pylly. Jaetaan koko elämä. Kyllä minä veikkaan, että keskimääräinen lukija ymmärtää mitä se koko kattaus tässä yhteydessä tarkoittaa. Ei se tarkoita sitä, että väheksyisi toisenlaisia suhteita.

Jos se toisenlainen suhde määritellään automaattisesti kevytsuhteeksi, niin kyllä se vähän väheksymiseltä kuulostaa.

Sivusta kommentoin.

Enhän minä ole määritellyt kenenkään muun suhdetta kevytsuhteeksi. Olen ainoastaan itse sanonut, ettei kevytsuhde sopisi minulle. Vastauksena kahteen edeltävään kommenttiin, joissa kirjoittajat itse käyttivät termiä "kevytsuhde".

Omaan korvaani osui melko kaavamainen käsitys suhteista.

Eri

Jos nyt selaa koko alaketjun, niin olennaisesti minä sanoin, etten itse pystyisi olemaan kevytsuhteessa koska en saa eroteltua tunteita ja seksiä. Minulle vastattiin, että kyllä kevytsuhteessakin voi olla tunteita. Minä vastasin, että vielä vähemmän minä pystyisin sellaiseen kevytsuhteeseen jossa on tunteita. Olen nyös sanonut, että haluan asua yhdessä, jaksaa arjen ja nukkua vierekkäin. Missään vaiheessa en ole ottanut kantaa kenenkään muun suhteeseen tai sen vakavuusasteeseen tai esimerkiksi asumisjärjestelyihin.

Näin sivusta seuranneena näytä että ihan ensimmäisessä kommentissasi määrittelet kevytsuhteeksi suhteen, jossa ei asuta yhdessä mutta ollaan sitoutuneita tunnetasolla. Onhan se kannanotto.

"Olen eri, mutta minulle kevytsuhde taas ei mitenkään voisi toimia. En pysty erottamaan seksiä ja tunteita tuolla tavalla. Voin harrastaa tunteetonta seksiä, mutta korkeintaan yhden illan jutuissa."

Ole hyvä kerro, missä kohdassa tuossa määritellään jonkun toisen suhde kevytsuhteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemus kahdesta eri Helsingin yökerhosta, jotka profiloituu vähän vanhempaan ja parempituloiseen väkeen, eli siis paikkoja, joissa näitä 40v asiakkaita on. Toisessa oli naisia 95% ja ne vähätkin miehet tuli paikalle naisseurassa. Toisessa oli taas pelkästään lähi-idästä tai Afrikasta tulleita miehiä.

Että enää en usko kyllä kenenkään ulinaa, ettei mies saisi naista. Jos yksikin edes vähän tavallinen suomalainen mies olisi kävellyt noihin baareihin sisälle ilman valmista naisseuraa, olisi varmaan saanut kymmeniä naisia kimppuunsa.

Että ilmeisesti ne 40v sinkkumiehet on omasta toiveestaan sinkkuja (siis eivät etsi naista), odottaa kotona poimijaa, tai sitten heitä ei vain ole.

Ja turha selittää, että ne löytyy tervehenkisemmistä paikoista. Juu, onhan siellä hiihtoladulla paljon 40v miehiä, mutta he ovat siellä hiihtämässä eivätkä juttele vastaantuleville tai ohitettaville 40v naisille (ja tietenkään kummankaan sinkkuudesta ei siellä näy mitään merkkejä, toisin kuin baarissa silmäpeliä pitävistä).

Vaikea on tosiaan uskoa, että hiihtoladulta miehen pystyy nappaamaan :). Niin nopeasti menevät ohi.

Haha, tästä vois aloittaa jonkun 40v naisten challengen. Kuka saa napattua hiihtomiehen :D

Onko kyse nyt tavallisesta hiihtäjästä vai spandexpyöräilijää vastaavasta?

Kun olin 22-vuotias, 32-vuotias mies oli oikeasti silmääni ihan kurttuinen patu vanhoilta ajoilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen puhuu puolestaan, mutta 40-V jo ylittäneensä, korkeakoulutettuna, urheilullisena ja suht hyvän työn ja jonkinlaisen omaisuuden hankkineena miehenä en mahdollisen eron tapahtuessa edes ryhtyisi uuteen suhteeseen.

Pärjäilisin irtonumeroilla. Tai sopisin jonkun kanssa sopivat järjestelyt.

Mutta missään tapauksessa ei uutta vakavaa parisuhdetta.

Minä eronneena naisena ajattelen juuri tällä tavalla, mutta kokeilin tuota sopivaa järjestelyä, mutta ei se oikeasti toimi (ainakaan mulla). Tunteilleen ei voi mitään ja jos vietän aikaa jonkun kanssa, on seksiä ja läheisyyttä, niin kyllä mulla tulee tunteet peliin.

Ja sit kun on niitä tunteita, ei toiseen voikaan enää suhtautua järjestelynä ja se alkaa tuntua pahalta, että suhde on vain kevyttä.

En siis edelleenkään mitään yhteenmuuttoa tms. kaivannut, mutta ehkä sitä, että suhde olisi eksklusiivinen ja julkinen kahden itsenäisen ihmisen kunnon parisuhde. Tosi vaikea laittaa mihinkään tyypilliseen suhdeboxiin.

Sama kokemus. Tunteiden kehittymistä pystyy vähän hillitsemään valitsemalla kevytsuhteeseen sellaisen tyypin josta ei ole oikeasti kiinnostunut muuten kuin fyysisellä tasolla mutta oma kokemukseni on että se käy yksitoikkoiseksi hyvin nopeasti. Ja vaikka itselle ei isoja tunteita kehittyisikään, vastapuolelle saattaa kehittyäkin ja taas ollaan tilanteessa jossa halutaan eri asioita.

Itse olen nyt ollut jo vuosia eksklusiivisessa ja julkisessa parisuhteessa jossa ei jaeta arkea, ei kattoa eikä taloutta, mutta jaetaan tunteet ja kokemukset. Olen onnekas, ja onnellinen. Tämä sopii erinomaisesti tähän elämänvaiheeseen.

Olen eri, mutta minulle kevytsuhde taas ei mitenkään voisi toimia. En pysty erottamaan seksiä ja tunteita tuolla tavalla. Voin harrastaa tunteetonta seksiä, mutta korkeintaan yhden illan jutuissa.

Ei kevytsuhde välttämättä tarkoita sitä, että ei olisi tunteita. Itselläni on sellainen suhde, jota varmaan kutsuttaisiin kevytsuhteeksi, ja ei se vailla kiintymystä ja tunteita ole. Ja hellyyttä, läheisyyttä, romantiikkaakin on, ei siis ole kyse pelkästä seksistä. Kevytsuhde ja panosuhde ovat siis kaksi eri asiaa.

No, seuraava juttu on sitten se, että minä en mitenkään pystyisi olemaan kevytsuhteessa ihmisen kanssa jota kohtaan minulla on tunteita. Minä haluan kyllä koko kattauksen. Arjen hyvät ja huonot hetket ja mennä joka ilta kainaloon nukkumaan.

Silloin sinulle ei sovi kevytsuhde. Minä taas nimenomaan en halua asua yhdessä kumppanin kanssa, enkä halua joka ilta mennä kainaloon nukkumaan. Puhut koko kattauksesta, mutta minusta käytät vääränlaista termiä - sinun pitää ymmärtää, että on olemassa erilaisia kattauksia. Sinä haluat yhdenlaisen, ja joku muu haluaa toisenlaisen. Ei ole kyse siitä, että joku muu haluaa vähemmän, vaan hän haluaa erilaisia asioita mitä sinä. Hänelle se ei tunnu puutteelliselta - sinulle tuntuisi, eli sinun kannattaa tietenkin tavoitella sitä mitä itse haluat. Joku muu haluaa jotain muuta.

Ohis, mutta en tajua, miksi tämän aiheen keskustelut aina päätyvät tällaiseen jankkaukseen. Ei kukaan ole kyseenalaistanut suhdettasi tai tapaasi elää. Ja vaikka olisi, ei se millään tavoin uhkaisi sinua, jos joku ventovieras vauvapalstalainen pitäisi perinteistä suhdemallia parempana, oikeampana tai täydempänä. Ei sinun tarvitse kysellä keneltäkään hyväksyntää tai lupaa omalle suhdemuodollesi.

Ei tietenkään! Mutta tämähän on keskustelua, tuodaan esiin omia näkemyksiä ja katsotaan asiaa eri näkökulmista. Mitä sillä minulle olisi väliäkään, vaikka joku elämääni kyseenalaistaisikin? Tässähän on nyt tarkoitus vain keskustella siitä, miten ihmiset kokevat suhteet ja suhdemuodot - samalla se on mahdollisuus joillekin kuulla erilaisia käsityksiä. Ihan normaalia ajatusten ja kokemusten vaihtoa. Ei kannata provosoitua noin helposti.

Enhän minä provosoitunut. Ihmettelin vaan tuollaista takertumista siihen koko kattauksen termiin. Eihän se ollut siinä viestissä edes pointtina. Tietysti kaikenlaisissa suhteissa voi olla vahvoja tunteita ja sitoutumista mukana, ei kai sitä kukaan ole kyseenalaistanutkaan. Mutta jotkut haluavat sen koko setin joka perinteisesti parisuhteeseen kuuluu. Ollaan kuin paita ja pylly. Jaetaan koko elämä. Kyllä minä veikkaan, että keskimääräinen lukija ymmärtää mitä se koko kattaus tässä yhteydessä tarkoittaa. Ei se tarkoita sitä, että väheksyisi toisenlaisia suhteita.

Jos se toisenlainen suhde määritellään automaattisesti kevytsuhteeksi, niin kyllä se vähän väheksymiseltä kuulostaa.

Sivusta kommentoin.

Enhän minä ole määritellyt kenenkään muun suhdetta kevytsuhteeksi. Olen ainoastaan itse sanonut, ettei kevytsuhde sopisi minulle. Vastauksena kahteen edeltävään kommenttiin, joissa kirjoittajat itse käyttivät termiä "kevytsuhde".

Omaan korvaani osui melko kaavamainen käsitys suhteista.

Eri

Jos nyt selaa koko alaketjun, niin olennaisesti minä sanoin, etten itse pystyisi olemaan kevytsuhteessa koska en saa eroteltua tunteita ja seksiä. Minulle vastattiin, että kyllä kevytsuhteessakin voi olla tunteita. Minä vastasin, että vielä vähemmän minä pystyisin sellaiseen kevytsuhteeseen jossa on tunteita. Olen nyös sanonut, että haluan asua yhdessä, jaksaa arjen ja nukkua vierekkäin. Missään vaiheessa en ole ottanut kantaa kenenkään muun suhteeseen tai sen vakavuusasteeseen tai esimerkiksi asumisjärjestelyihin.

Näin sivusta seuranneena näytä että ihan ensimmäisessä kommentissasi määrittelet kevytsuhteeksi suhteen, jossa ei asuta yhdessä mutta ollaan sitoutuneita tunnetasolla. Onhan se kannanotto.

"Olen eri, mutta minulle kevytsuhde taas ei mitenkään voisi toimia. En pysty erottamaan seksiä ja tunteita tuolla tavalla. Voin harrastaa tunteetonta seksiä, mutta korkeintaan yhden illan jutuissa."

Ole hyvä kerro, missä kohdassa tuossa määritellään jonkun toisen suhde kevytsuhteeksi.

Lue nyt vielä se viesti johon kommentoit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ottaa miehen jonka saa. Vaikka sitten reilusti vanhemman miehen.

En edelleenkään tiedä yhtään naista, jotka ottaisivat reilusti vanhemman miehen. Jopa sinkkuna olo on parempi vaihtoehto. Sen vuoksihan tilastoissa isojen ikäerojen suhteet niin harvinaisia ovatkin.

Mulla on vanhempi mies. En löytänyt mun ikäistä miestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen puhuu puolestaan, mutta 40-V jo ylittäneensä, korkeakoulutettuna, urheilullisena ja suht hyvän työn ja jonkinlaisen omaisuuden hankkineena miehenä en mahdollisen eron tapahtuessa edes ryhtyisi uuteen suhteeseen.

Pärjäilisin irtonumeroilla. Tai sopisin jonkun kanssa sopivat järjestelyt.

Mutta missään tapauksessa ei uutta vakavaa parisuhdetta.

Minä eronneena naisena ajattelen juuri tällä tavalla, mutta kokeilin tuota sopivaa järjestelyä, mutta ei se oikeasti toimi (ainakaan mulla). Tunteilleen ei voi mitään ja jos vietän aikaa jonkun kanssa, on seksiä ja läheisyyttä, niin kyllä mulla tulee tunteet peliin.

Ja sit kun on niitä tunteita, ei toiseen voikaan enää suhtautua järjestelynä ja se alkaa tuntua pahalta, että suhde on vain kevyttä.

En siis edelleenkään mitään yhteenmuuttoa tms. kaivannut, mutta ehkä sitä, että suhde olisi eksklusiivinen ja julkinen kahden itsenäisen ihmisen kunnon parisuhde. Tosi vaikea laittaa mihinkään tyypilliseen suhdeboxiin.

Sama kokemus. Tunteiden kehittymistä pystyy vähän hillitsemään valitsemalla kevytsuhteeseen sellaisen tyypin josta ei ole oikeasti kiinnostunut muuten kuin fyysisellä tasolla mutta oma kokemukseni on että se käy yksitoikkoiseksi hyvin nopeasti. Ja vaikka itselle ei isoja tunteita kehittyisikään, vastapuolelle saattaa kehittyäkin ja taas ollaan tilanteessa jossa halutaan eri asioita.

Itse olen nyt ollut jo vuosia eksklusiivisessa ja julkisessa parisuhteessa jossa ei jaeta arkea, ei kattoa eikä taloutta, mutta jaetaan tunteet ja kokemukset. Olen onnekas, ja onnellinen. Tämä sopii erinomaisesti tähän elämänvaiheeseen.

Olen eri, mutta minulle kevytsuhde taas ei mitenkään voisi toimia. En pysty erottamaan seksiä ja tunteita tuolla tavalla. Voin harrastaa tunteetonta seksiä, mutta korkeintaan yhden illan jutuissa.

Ei kevytsuhde välttämättä tarkoita sitä, että ei olisi tunteita. Itselläni on sellainen suhde, jota varmaan kutsuttaisiin kevytsuhteeksi, ja ei se vailla kiintymystä ja tunteita ole. Ja hellyyttä, läheisyyttä, romantiikkaakin on, ei siis ole kyse pelkästä seksistä. Kevytsuhde ja panosuhde ovat siis kaksi eri asiaa.

No, seuraava juttu on sitten se, että minä en mitenkään pystyisi olemaan kevytsuhteessa ihmisen kanssa jota kohtaan minulla on tunteita. Minä haluan kyllä koko kattauksen. Arjen hyvät ja huonot hetket ja mennä joka ilta kainaloon nukkumaan.

Silloin sinulle ei sovi kevytsuhde. Minä taas nimenomaan en halua asua yhdessä kumppanin kanssa, enkä halua joka ilta mennä kainaloon nukkumaan. Puhut koko kattauksesta, mutta minusta käytät vääränlaista termiä - sinun pitää ymmärtää, että on olemassa erilaisia kattauksia. Sinä haluat yhdenlaisen, ja joku muu haluaa toisenlaisen. Ei ole kyse siitä, että joku muu haluaa vähemmän, vaan hän haluaa erilaisia asioita mitä sinä. Hänelle se ei tunnu puutteelliselta - sinulle tuntuisi, eli sinun kannattaa tietenkin tavoitella sitä mitä itse haluat. Joku muu haluaa jotain muuta.

Ohis, mutta en tajua, miksi tämän aiheen keskustelut aina päätyvät tällaiseen jankkaukseen. Ei kukaan ole kyseenalaistanut suhdettasi tai tapaasi elää. Ja vaikka olisi, ei se millään tavoin uhkaisi sinua, jos joku ventovieras vauvapalstalainen pitäisi perinteistä suhdemallia parempana, oikeampana tai täydempänä. Ei sinun tarvitse kysellä keneltäkään hyväksyntää tai lupaa omalle suhdemuodollesi.

Ei tietenkään! Mutta tämähän on keskustelua, tuodaan esiin omia näkemyksiä ja katsotaan asiaa eri näkökulmista. Mitä sillä minulle olisi väliäkään, vaikka joku elämääni kyseenalaistaisikin? Tässähän on nyt tarkoitus vain keskustella siitä, miten ihmiset kokevat suhteet ja suhdemuodot - samalla se on mahdollisuus joillekin kuulla erilaisia käsityksiä. Ihan normaalia ajatusten ja kokemusten vaihtoa. Ei kannata provosoitua noin helposti.

Enhän minä provosoitunut. Ihmettelin vaan tuollaista takertumista siihen koko kattauksen termiin. Eihän se ollut siinä viestissä edes pointtina. Tietysti kaikenlaisissa suhteissa voi olla vahvoja tunteita ja sitoutumista mukana, ei kai sitä kukaan ole kyseenalaistanutkaan. Mutta jotkut haluavat sen koko setin joka perinteisesti parisuhteeseen kuuluu. Ollaan kuin paita ja pylly. Jaetaan koko elämä. Kyllä minä veikkaan, että keskimääräinen lukija ymmärtää mitä se koko kattaus tässä yhteydessä tarkoittaa. Ei se tarkoita sitä, että väheksyisi toisenlaisia suhteita.

Jos se toisenlainen suhde määritellään automaattisesti kevytsuhteeksi, niin kyllä se vähän väheksymiseltä kuulostaa.

Sivusta kommentoin.

Enhän minä ole määritellyt kenenkään muun suhdetta kevytsuhteeksi. Olen ainoastaan itse sanonut, ettei kevytsuhde sopisi minulle. Vastauksena kahteen edeltävään kommenttiin, joissa kirjoittajat itse käyttivät termiä "kevytsuhde".

Omaan korvaani osui melko kaavamainen käsitys suhteista.

Eri

Jos nyt selaa koko alaketjun, niin olennaisesti minä sanoin, etten itse pystyisi olemaan kevytsuhteessa koska en saa eroteltua tunteita ja seksiä. Minulle vastattiin, että kyllä kevytsuhteessakin voi olla tunteita. Minä vastasin, että vielä vähemmän minä pystyisin sellaiseen kevytsuhteeseen jossa on tunteita. Olen nyös sanonut, että haluan asua yhdessä, jaksaa arjen ja nukkua vierekkäin. Missään vaiheessa en ole ottanut kantaa kenenkään muun suhteeseen tai sen vakavuusasteeseen tai esimerkiksi asumisjärjestelyihin.

Minä taisinkin sinulle vastata, että sitten kevytsuhteet eivät sinun juttusi olekaan, ja että eri ihmiset haluavat eri asioita.

Sitähän minä itsekin jo ensimmäisessä kommentissani sanoin, että minulle ei kevytsuhteet sovi. Ja lienee aika itsestään selvää että ihmiset haluaa eri asioita. Siitä on ihan turha vääntää, että minä olisin muuta sanonut tai edes ajatellut, koska en ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemus kahdesta eri Helsingin yökerhosta, jotka profiloituu vähän vanhempaan ja parempituloiseen väkeen, eli siis paikkoja, joissa näitä 40v asiakkaita on. Toisessa oli naisia 95% ja ne vähätkin miehet tuli paikalle naisseurassa. Toisessa oli taas pelkästään lähi-idästä tai Afrikasta tulleita miehiä.

Että enää en usko kyllä kenenkään ulinaa, ettei mies saisi naista. Jos yksikin edes vähän tavallinen suomalainen mies olisi kävellyt noihin baareihin sisälle ilman valmista naisseuraa, olisi varmaan saanut kymmeniä naisia kimppuunsa.

Että ilmeisesti ne 40v sinkkumiehet on omasta toiveestaan sinkkuja (siis eivät etsi naista), odottaa kotona poimijaa, tai sitten heitä ei vain ole.

Ja turha selittää, että ne löytyy tervehenkisemmistä paikoista. Juu, onhan siellä hiihtoladulla paljon 40v miehiä, mutta he ovat siellä hiihtämässä eivätkä juttele vastaantuleville tai ohitettaville 40v naisille (ja tietenkään kummankaan sinkkuudesta ei siellä näy mitään merkkejä, toisin kuin baarissa silmäpeliä pitävistä).

Vaikea on tosiaan uskoa, että hiihtoladulta miehen pystyy nappaamaan :). Niin nopeasti menevät ohi.

Haha, tästä vois aloittaa jonkun 40v naisten challengen. Kuka saa napattua hiihtomiehen :D

Onko kyse nyt tavallisesta hiihtäjästä vai spandexpyöräilijää vastaavasta?

Vaikka olenkin 40v naiseksi ihan hyvässä kunnossa, ne tavallisetkin hiihtäjämiehet menee aika usein ohi. Miehillä on kuitenkin parempi fysiikka ja ihan rehellisesti, en ehkä kiinnoistuisi miehestä, jos ei olisi.

Mutta varmasti kumpikin käy haasteeseen, perushiihtäjä ja spandex.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen puhuu puolestaan, mutta 40-V jo ylittäneensä, korkeakoulutettuna, urheilullisena ja suht hyvän työn ja jonkinlaisen omaisuuden hankkineena miehenä en mahdollisen eron tapahtuessa edes ryhtyisi uuteen suhteeseen.

Pärjäilisin irtonumeroilla. Tai sopisin jonkun kanssa sopivat järjestelyt.

Mutta missään tapauksessa ei uutta vakavaa parisuhdetta.

Minä eronneena naisena ajattelen juuri tällä tavalla, mutta kokeilin tuota sopivaa järjestelyä, mutta ei se oikeasti toimi (ainakaan mulla). Tunteilleen ei voi mitään ja jos vietän aikaa jonkun kanssa, on seksiä ja läheisyyttä, niin kyllä mulla tulee tunteet peliin.

Ja sit kun on niitä tunteita, ei toiseen voikaan enää suhtautua järjestelynä ja se alkaa tuntua pahalta, että suhde on vain kevyttä.

En siis edelleenkään mitään yhteenmuuttoa tms. kaivannut, mutta ehkä sitä, että suhde olisi eksklusiivinen ja julkinen kahden itsenäisen ihmisen kunnon parisuhde. Tosi vaikea laittaa mihinkään tyypilliseen suhdeboxiin.

Sama kokemus. Tunteiden kehittymistä pystyy vähän hillitsemään valitsemalla kevytsuhteeseen sellaisen tyypin josta ei ole oikeasti kiinnostunut muuten kuin fyysisellä tasolla mutta oma kokemukseni on että se käy yksitoikkoiseksi hyvin nopeasti. Ja vaikka itselle ei isoja tunteita kehittyisikään, vastapuolelle saattaa kehittyäkin ja taas ollaan tilanteessa jossa halutaan eri asioita.

Itse olen nyt ollut jo vuosia eksklusiivisessa ja julkisessa parisuhteessa jossa ei jaeta arkea, ei kattoa eikä taloutta, mutta jaetaan tunteet ja kokemukset. Olen onnekas, ja onnellinen. Tämä sopii erinomaisesti tähän elämänvaiheeseen.

Olen eri, mutta minulle kevytsuhde taas ei mitenkään voisi toimia. En pysty erottamaan seksiä ja tunteita tuolla tavalla. Voin harrastaa tunteetonta seksiä, mutta korkeintaan yhden illan jutuissa.

Ei kevytsuhde välttämättä tarkoita sitä, että ei olisi tunteita. Itselläni on sellainen suhde, jota varmaan kutsuttaisiin kevytsuhteeksi, ja ei se vailla kiintymystä ja tunteita ole. Ja hellyyttä, läheisyyttä, romantiikkaakin on, ei siis ole kyse pelkästä seksistä. Kevytsuhde ja panosuhde ovat siis kaksi eri asiaa.

No, seuraava juttu on sitten se, että minä en mitenkään pystyisi olemaan kevytsuhteessa ihmisen kanssa jota kohtaan minulla on tunteita. Minä haluan kyllä koko kattauksen. Arjen hyvät ja huonot hetket ja mennä joka ilta kainaloon nukkumaan.

Silloin sinulle ei sovi kevytsuhde. Minä taas nimenomaan en halua asua yhdessä kumppanin kanssa, enkä halua joka ilta mennä kainaloon nukkumaan. Puhut koko kattauksesta, mutta minusta käytät vääränlaista termiä - sinun pitää ymmärtää, että on olemassa erilaisia kattauksia. Sinä haluat yhdenlaisen, ja joku muu haluaa toisenlaisen. Ei ole kyse siitä, että joku muu haluaa vähemmän, vaan hän haluaa erilaisia asioita mitä sinä. Hänelle se ei tunnu puutteelliselta - sinulle tuntuisi, eli sinun kannattaa tietenkin tavoitella sitä mitä itse haluat. Joku muu haluaa jotain muuta.

Ohis, mutta en tajua, miksi tämän aiheen keskustelut aina päätyvät tällaiseen jankkaukseen. Ei kukaan ole kyseenalaistanut suhdettasi tai tapaasi elää. Ja vaikka olisi, ei se millään tavoin uhkaisi sinua, jos joku ventovieras vauvapalstalainen pitäisi perinteistä suhdemallia parempana, oikeampana tai täydempänä. Ei sinun tarvitse kysellä keneltäkään hyväksyntää tai lupaa omalle suhdemuodollesi.

Ei tietenkään! Mutta tämähän on keskustelua, tuodaan esiin omia näkemyksiä ja katsotaan asiaa eri näkökulmista. Mitä sillä minulle olisi väliäkään, vaikka joku elämääni kyseenalaistaisikin? Tässähän on nyt tarkoitus vain keskustella siitä, miten ihmiset kokevat suhteet ja suhdemuodot - samalla se on mahdollisuus joillekin kuulla erilaisia käsityksiä. Ihan normaalia ajatusten ja kokemusten vaihtoa. Ei kannata provosoitua noin helposti.

Enhän minä provosoitunut. Ihmettelin vaan tuollaista takertumista siihen koko kattauksen termiin. Eihän se ollut siinä viestissä edes pointtina. Tietysti kaikenlaisissa suhteissa voi olla vahvoja tunteita ja sitoutumista mukana, ei kai sitä kukaan ole kyseenalaistanutkaan. Mutta jotkut haluavat sen koko setin joka perinteisesti parisuhteeseen kuuluu. Ollaan kuin paita ja pylly. Jaetaan koko elämä. Kyllä minä veikkaan, että keskimääräinen lukija ymmärtää mitä se koko kattaus tässä yhteydessä tarkoittaa. Ei se tarkoita sitä, että väheksyisi toisenlaisia suhteita.

Jos se toisenlainen suhde määritellään automaattisesti kevytsuhteeksi, niin kyllä se vähän väheksymiseltä kuulostaa.

Sivusta kommentoin.

Enhän minä ole määritellyt kenenkään muun suhdetta kevytsuhteeksi. Olen ainoastaan itse sanonut, ettei kevytsuhde sopisi minulle. Vastauksena kahteen edeltävään kommenttiin, joissa kirjoittajat itse käyttivät termiä "kevytsuhde".

Omaan korvaani osui melko kaavamainen käsitys suhteista.

Eri

Jos nyt selaa koko alaketjun, niin olennaisesti minä sanoin, etten itse pystyisi olemaan kevytsuhteessa koska en saa eroteltua tunteita ja seksiä. Minulle vastattiin, että kyllä kevytsuhteessakin voi olla tunteita. Minä vastasin, että vielä vähemmän minä pystyisin sellaiseen kevytsuhteeseen jossa on tunteita. Olen nyös sanonut, että haluan asua yhdessä, jaksaa arjen ja nukkua vierekkäin. Missään vaiheessa en ole ottanut kantaa kenenkään muun suhteeseen tai sen vakavuusasteeseen tai esimerkiksi asumisjärjestelyihin.

Minä taisinkin sinulle vastata, että sitten kevytsuhteet eivät sinun juttusi olekaan, ja että eri ihmiset haluavat eri asioita.

Sitähän minä itsekin jo ensimmäisessä kommentissani sanoin, että minulle ei kevytsuhteet sovi. Ja lienee aika itsestään selvää että ihmiset haluaa eri asioita. Siitä on ihan turha vääntää, että minä olisin muuta sanonut tai edes ajatellut, koska en ole.

Kevytsuhde jossa on tunteita? Minulle suhde jossa on tunteita ei ole kevytsuhde. Tuossa kohtaa sinä väheksyt muiden suhteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen puhuu puolestaan, mutta 40-V jo ylittäneensä, korkeakoulutettuna, urheilullisena ja suht hyvän työn ja jonkinlaisen omaisuuden hankkineena miehenä en mahdollisen eron tapahtuessa edes ryhtyisi uuteen suhteeseen.

Pärjäilisin irtonumeroilla. Tai sopisin jonkun kanssa sopivat järjestelyt.

Mutta missään tapauksessa ei uutta vakavaa parisuhdetta.

Minä eronneena naisena ajattelen juuri tällä tavalla, mutta kokeilin tuota sopivaa järjestelyä, mutta ei se oikeasti toimi (ainakaan mulla). Tunteilleen ei voi mitään ja jos vietän aikaa jonkun kanssa, on seksiä ja läheisyyttä, niin kyllä mulla tulee tunteet peliin.

Ja sit kun on niitä tunteita, ei toiseen voikaan enää suhtautua järjestelynä ja se alkaa tuntua pahalta, että suhde on vain kevyttä.

En siis edelleenkään mitään yhteenmuuttoa tms. kaivannut, mutta ehkä sitä, että suhde olisi eksklusiivinen ja julkinen kahden itsenäisen ihmisen kunnon parisuhde. Tosi vaikea laittaa mihinkään tyypilliseen suhdeboxiin.

Sama kokemus. Tunteiden kehittymistä pystyy vähän hillitsemään valitsemalla kevytsuhteeseen sellaisen tyypin josta ei ole oikeasti kiinnostunut muuten kuin fyysisellä tasolla mutta oma kokemukseni on että se käy yksitoikkoiseksi hyvin nopeasti. Ja vaikka itselle ei isoja tunteita kehittyisikään, vastapuolelle saattaa kehittyäkin ja taas ollaan tilanteessa jossa halutaan eri asioita.

Itse olen nyt ollut jo vuosia eksklusiivisessa ja julkisessa parisuhteessa jossa ei jaeta arkea, ei kattoa eikä taloutta, mutta jaetaan tunteet ja kokemukset. Olen onnekas, ja onnellinen. Tämä sopii erinomaisesti tähän elämänvaiheeseen.

Olen eri, mutta minulle kevytsuhde taas ei mitenkään voisi toimia. En pysty erottamaan seksiä ja tunteita tuolla tavalla. Voin harrastaa tunteetonta seksiä, mutta korkeintaan yhden illan jutuissa.

Ei kevytsuhde välttämättä tarkoita sitä, että ei olisi tunteita. Itselläni on sellainen suhde, jota varmaan kutsuttaisiin kevytsuhteeksi, ja ei se vailla kiintymystä ja tunteita ole. Ja hellyyttä, läheisyyttä, romantiikkaakin on, ei siis ole kyse pelkästä seksistä. Kevytsuhde ja panosuhde ovat siis kaksi eri asiaa.

No, seuraava juttu on sitten se, että minä en mitenkään pystyisi olemaan kevytsuhteessa ihmisen kanssa jota kohtaan minulla on tunteita. Minä haluan kyllä koko kattauksen. Arjen hyvät ja huonot hetket ja mennä joka ilta kainaloon nukkumaan.

Silloin sinulle ei sovi kevytsuhde. Minä taas nimenomaan en halua asua yhdessä kumppanin kanssa, enkä halua joka ilta mennä kainaloon nukkumaan. Puhut koko kattauksesta, mutta minusta käytät vääränlaista termiä - sinun pitää ymmärtää, että on olemassa erilaisia kattauksia. Sinä haluat yhdenlaisen, ja joku muu haluaa toisenlaisen. Ei ole kyse siitä, että joku muu haluaa vähemmän, vaan hän haluaa erilaisia asioita mitä sinä. Hänelle se ei tunnu puutteelliselta - sinulle tuntuisi, eli sinun kannattaa tietenkin tavoitella sitä mitä itse haluat. Joku muu haluaa jotain muuta.

Ohis, mutta en tajua, miksi tämän aiheen keskustelut aina päätyvät tällaiseen jankkaukseen. Ei kukaan ole kyseenalaistanut suhdettasi tai tapaasi elää. Ja vaikka olisi, ei se millään tavoin uhkaisi sinua, jos joku ventovieras vauvapalstalainen pitäisi perinteistä suhdemallia parempana, oikeampana tai täydempänä. Ei sinun tarvitse kysellä keneltäkään hyväksyntää tai lupaa omalle suhdemuodollesi.

Ei tietenkään! Mutta tämähän on keskustelua, tuodaan esiin omia näkemyksiä ja katsotaan asiaa eri näkökulmista. Mitä sillä minulle olisi väliäkään, vaikka joku elämääni kyseenalaistaisikin? Tässähän on nyt tarkoitus vain keskustella siitä, miten ihmiset kokevat suhteet ja suhdemuodot - samalla se on mahdollisuus joillekin kuulla erilaisia käsityksiä. Ihan normaalia ajatusten ja kokemusten vaihtoa. Ei kannata provosoitua noin helposti.

Enhän minä provosoitunut. Ihmettelin vaan tuollaista takertumista siihen koko kattauksen termiin. Eihän se ollut siinä viestissä edes pointtina. Tietysti kaikenlaisissa suhteissa voi olla vahvoja tunteita ja sitoutumista mukana, ei kai sitä kukaan ole kyseenalaistanutkaan. Mutta jotkut haluavat sen koko setin joka perinteisesti parisuhteeseen kuuluu. Ollaan kuin paita ja pylly. Jaetaan koko elämä. Kyllä minä veikkaan, että keskimääräinen lukija ymmärtää mitä se koko kattaus tässä yhteydessä tarkoittaa. Ei se tarkoita sitä, että väheksyisi toisenlaisia suhteita.

Jos se toisenlainen suhde määritellään automaattisesti kevytsuhteeksi, niin kyllä se vähän väheksymiseltä kuulostaa.

Sivusta kommentoin.

Enhän minä ole määritellyt kenenkään muun suhdetta kevytsuhteeksi. Olen ainoastaan itse sanonut, ettei kevytsuhde sopisi minulle. Vastauksena kahteen edeltävään kommenttiin, joissa kirjoittajat itse käyttivät termiä "kevytsuhde".

Omaan korvaani osui melko kaavamainen käsitys suhteista.

Eri

Jos nyt selaa koko alaketjun, niin olennaisesti minä sanoin, etten itse pystyisi olemaan kevytsuhteessa koska en saa eroteltua tunteita ja seksiä. Minulle vastattiin, että kyllä kevytsuhteessakin voi olla tunteita. Minä vastasin, että vielä vähemmän minä pystyisin sellaiseen kevytsuhteeseen jossa on tunteita. Olen nyös sanonut, että haluan asua yhdessä, jaksaa arjen ja nukkua vierekkäin. Missään vaiheessa en ole ottanut kantaa kenenkään muun suhteeseen tai sen vakavuusasteeseen tai esimerkiksi asumisjärjestelyihin.

Näin sivusta seuranneena näytä että ihan ensimmäisessä kommentissasi määrittelet kevytsuhteeksi suhteen, jossa ei asuta yhdessä mutta ollaan sitoutuneita tunnetasolla. Onhan se kannanotto.

"Olen eri, mutta minulle kevytsuhde taas ei mitenkään voisi toimia. En pysty erottamaan seksiä ja tunteita tuolla tavalla. Voin harrastaa tunteetonta seksiä, mutta korkeintaan yhden illan jutuissa."

Ole hyvä kerro, missä kohdassa tuossa määritellään jonkun toisen suhde kevytsuhteeksi.

Lue nyt vielä se viesti johon kommentoit.

Kyllä. "Tunteiden kehittymistä pystyy vähän hillitsemään valitsemalla kevytsuhteeseen sellaisen tyypin josta ei ole oikeasti kiinnostunut muuten kuin fyysisellä tasolla" jne. Tähän vastasin, että minulle kevytsuhde ei sovi koska en saa tällä tavoin eroteltua seksiä ja tunteita. Henkilö itse käytti termiä kevytssuhde ja puhui miten tunteiden kehittymistä voi rajoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen puhuu puolestaan, mutta 40-V jo ylittäneensä, korkeakoulutettuna, urheilullisena ja suht hyvän työn ja jonkinlaisen omaisuuden hankkineena miehenä en mahdollisen eron tapahtuessa edes ryhtyisi uuteen suhteeseen.

Pärjäilisin irtonumeroilla. Tai sopisin jonkun kanssa sopivat järjestelyt.

Mutta missään tapauksessa ei uutta vakavaa parisuhdetta.

Minä eronneena naisena ajattelen juuri tällä tavalla, mutta kokeilin tuota sopivaa järjestelyä, mutta ei se oikeasti toimi (ainakaan mulla). Tunteilleen ei voi mitään ja jos vietän aikaa jonkun kanssa, on seksiä ja läheisyyttä, niin kyllä mulla tulee tunteet peliin.

Ja sit kun on niitä tunteita, ei toiseen voikaan enää suhtautua järjestelynä ja se alkaa tuntua pahalta, että suhde on vain kevyttä.

En siis edelleenkään mitään yhteenmuuttoa tms. kaivannut, mutta ehkä sitä, että suhde olisi eksklusiivinen ja julkinen kahden itsenäisen ihmisen kunnon parisuhde. Tosi vaikea laittaa mihinkään tyypilliseen suhdeboxiin.

Sama kokemus. Tunteiden kehittymistä pystyy vähän hillitsemään valitsemalla kevytsuhteeseen sellaisen tyypin josta ei ole oikeasti kiinnostunut muuten kuin fyysisellä tasolla mutta oma kokemukseni on että se käy yksitoikkoiseksi hyvin nopeasti. Ja vaikka itselle ei isoja tunteita kehittyisikään, vastapuolelle saattaa kehittyäkin ja taas ollaan tilanteessa jossa halutaan eri asioita.

Itse olen nyt ollut jo vuosia eksklusiivisessa ja julkisessa parisuhteessa jossa ei jaeta arkea, ei kattoa eikä taloutta, mutta jaetaan tunteet ja kokemukset. Olen onnekas, ja onnellinen. Tämä sopii erinomaisesti tähän elämänvaiheeseen.

Olen eri, mutta minulle kevytsuhde taas ei mitenkään voisi toimia. En pysty erottamaan seksiä ja tunteita tuolla tavalla. Voin harrastaa tunteetonta seksiä, mutta korkeintaan yhden illan jutuissa.

Ei kevytsuhde välttämättä tarkoita sitä, että ei olisi tunteita. Itselläni on sellainen suhde, jota varmaan kutsuttaisiin kevytsuhteeksi, ja ei se vailla kiintymystä ja tunteita ole. Ja hellyyttä, läheisyyttä, romantiikkaakin on, ei siis ole kyse pelkästä seksistä. Kevytsuhde ja panosuhde ovat siis kaksi eri asiaa.

No, seuraava juttu on sitten se, että minä en mitenkään pystyisi olemaan kevytsuhteessa ihmisen kanssa jota kohtaan minulla on tunteita. Minä haluan kyllä koko kattauksen. Arjen hyvät ja huonot hetket ja mennä joka ilta kainaloon nukkumaan.

Silloin sinulle ei sovi kevytsuhde. Minä taas nimenomaan en halua asua yhdessä kumppanin kanssa, enkä halua joka ilta mennä kainaloon nukkumaan. Puhut koko kattauksesta, mutta minusta käytät vääränlaista termiä - sinun pitää ymmärtää, että on olemassa erilaisia kattauksia. Sinä haluat yhdenlaisen, ja joku muu haluaa toisenlaisen. Ei ole kyse siitä, että joku muu haluaa vähemmän, vaan hän haluaa erilaisia asioita mitä sinä. Hänelle se ei tunnu puutteelliselta - sinulle tuntuisi, eli sinun kannattaa tietenkin tavoitella sitä mitä itse haluat. Joku muu haluaa jotain muuta.

Ohis, mutta en tajua, miksi tämän aiheen keskustelut aina päätyvät tällaiseen jankkaukseen. Ei kukaan ole kyseenalaistanut suhdettasi tai tapaasi elää. Ja vaikka olisi, ei se millään tavoin uhkaisi sinua, jos joku ventovieras vauvapalstalainen pitäisi perinteistä suhdemallia parempana, oikeampana tai täydempänä. Ei sinun tarvitse kysellä keneltäkään hyväksyntää tai lupaa omalle suhdemuodollesi.

Ei tietenkään! Mutta tämähän on keskustelua, tuodaan esiin omia näkemyksiä ja katsotaan asiaa eri näkökulmista. Mitä sillä minulle olisi väliäkään, vaikka joku elämääni kyseenalaistaisikin? Tässähän on nyt tarkoitus vain keskustella siitä, miten ihmiset kokevat suhteet ja suhdemuodot - samalla se on mahdollisuus joillekin kuulla erilaisia käsityksiä. Ihan normaalia ajatusten ja kokemusten vaihtoa. Ei kannata provosoitua noin helposti.

Enhän minä provosoitunut. Ihmettelin vaan tuollaista takertumista siihen koko kattauksen termiin. Eihän se ollut siinä viestissä edes pointtina. Tietysti kaikenlaisissa suhteissa voi olla vahvoja tunteita ja sitoutumista mukana, ei kai sitä kukaan ole kyseenalaistanutkaan. Mutta jotkut haluavat sen koko setin joka perinteisesti parisuhteeseen kuuluu. Ollaan kuin paita ja pylly. Jaetaan koko elämä. Kyllä minä veikkaan, että keskimääräinen lukija ymmärtää mitä se koko kattaus tässä yhteydessä tarkoittaa. Ei se tarkoita sitä, että väheksyisi toisenlaisia suhteita.

Jos se toisenlainen suhde määritellään automaattisesti kevytsuhteeksi, niin kyllä se vähän väheksymiseltä kuulostaa.

Sivusta kommentoin.

Enhän minä ole määritellyt kenenkään muun suhdetta kevytsuhteeksi. Olen ainoastaan itse sanonut, ettei kevytsuhde sopisi minulle. Vastauksena kahteen edeltävään kommenttiin, joissa kirjoittajat itse käyttivät termiä "kevytsuhde".

Omaan korvaani osui melko kaavamainen käsitys suhteista.

Eri

Jos nyt selaa koko alaketjun, niin olennaisesti minä sanoin, etten itse pystyisi olemaan kevytsuhteessa koska en saa eroteltua tunteita ja seksiä. Minulle vastattiin, että kyllä kevytsuhteessakin voi olla tunteita. Minä vastasin, että vielä vähemmän minä pystyisin sellaiseen kevytsuhteeseen jossa on tunteita. Olen nyös sanonut, että haluan asua yhdessä, jaksaa arjen ja nukkua vierekkäin. Missään vaiheessa en ole ottanut kantaa kenenkään muun suhteeseen tai sen vakavuusasteeseen tai esimerkiksi asumisjärjestelyihin.

Näin sivusta seuranneena näytä että ihan ensimmäisessä kommentissasi määrittelet kevytsuhteeksi suhteen, jossa ei asuta yhdessä mutta ollaan sitoutuneita tunnetasolla. Onhan se kannanotto.

"Olen eri, mutta minulle kevytsuhde taas ei mitenkään voisi toimia. En pysty erottamaan seksiä ja tunteita tuolla tavalla. Voin harrastaa tunteetonta seksiä, mutta korkeintaan yhden illan jutuissa."

Ole hyvä kerro, missä kohdassa tuossa määritellään jonkun toisen suhde kevytsuhteeksi.

Lue nyt vielä se viesti johon kommentoit.

Kyllä. "Tunteiden kehittymistä pystyy vähän hillitsemään valitsemalla kevytsuhteeseen sellaisen tyypin josta ei ole oikeasti kiinnostunut muuten kuin fyysisellä tasolla" jne. Tähän vastasin, että minulle kevytsuhde ei sovi koska en saa tällä tavoin eroteltua seksiä ja tunteita. Henkilö itse käytti termiä kevytssuhde ja puhui miten tunteiden kehittymistä voi rajoittaa.

Joo, viestin lopussa tosin kuvasi nykyistä suhdettaan. Itse tulkitsin kommenttisi siihen liittyväksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen puhuu puolestaan, mutta 40-V jo ylittäneensä, korkeakoulutettuna, urheilullisena ja suht hyvän työn ja jonkinlaisen omaisuuden hankkineena miehenä en mahdollisen eron tapahtuessa edes ryhtyisi uuteen suhteeseen.

Pärjäilisin irtonumeroilla. Tai sopisin jonkun kanssa sopivat järjestelyt.

Mutta missään tapauksessa ei uutta vakavaa parisuhdetta.

Minä eronneena naisena ajattelen juuri tällä tavalla, mutta kokeilin tuota sopivaa järjestelyä, mutta ei se oikeasti toimi (ainakaan mulla). Tunteilleen ei voi mitään ja jos vietän aikaa jonkun kanssa, on seksiä ja läheisyyttä, niin kyllä mulla tulee tunteet peliin.

Ja sit kun on niitä tunteita, ei toiseen voikaan enää suhtautua järjestelynä ja se alkaa tuntua pahalta, että suhde on vain kevyttä.

En siis edelleenkään mitään yhteenmuuttoa tms. kaivannut, mutta ehkä sitä, että suhde olisi eksklusiivinen ja julkinen kahden itsenäisen ihmisen kunnon parisuhde. Tosi vaikea laittaa mihinkään tyypilliseen suhdeboxiin.

Sama kokemus. Tunteiden kehittymistä pystyy vähän hillitsemään valitsemalla kevytsuhteeseen sellaisen tyypin josta ei ole oikeasti kiinnostunut muuten kuin fyysisellä tasolla mutta oma kokemukseni on että se käy yksitoikkoiseksi hyvin nopeasti. Ja vaikka itselle ei isoja tunteita kehittyisikään, vastapuolelle saattaa kehittyäkin ja taas ollaan tilanteessa jossa halutaan eri asioita.

Itse olen nyt ollut jo vuosia eksklusiivisessa ja julkisessa parisuhteessa jossa ei jaeta arkea, ei kattoa eikä taloutta, mutta jaetaan tunteet ja kokemukset. Olen onnekas, ja onnellinen. Tämä sopii erinomaisesti tähän elämänvaiheeseen.

Olen eri, mutta minulle kevytsuhde taas ei mitenkään voisi toimia. En pysty erottamaan seksiä ja tunteita tuolla tavalla. Voin harrastaa tunteetonta seksiä, mutta korkeintaan yhden illan jutuissa.

Ei kevytsuhde välttämättä tarkoita sitä, että ei olisi tunteita. Itselläni on sellainen suhde, jota varmaan kutsuttaisiin kevytsuhteeksi, ja ei se vailla kiintymystä ja tunteita ole. Ja hellyyttä, läheisyyttä, romantiikkaakin on, ei siis ole kyse pelkästä seksistä. Kevytsuhde ja panosuhde ovat siis kaksi eri asiaa.

No, seuraava juttu on sitten se, että minä en mitenkään pystyisi olemaan kevytsuhteessa ihmisen kanssa jota kohtaan minulla on tunteita. Minä haluan kyllä koko kattauksen. Arjen hyvät ja huonot hetket ja mennä joka ilta kainaloon nukkumaan.

Silloin sinulle ei sovi kevytsuhde. Minä taas nimenomaan en halua asua yhdessä kumppanin kanssa, enkä halua joka ilta mennä kainaloon nukkumaan. Puhut koko kattauksesta, mutta minusta käytät vääränlaista termiä - sinun pitää ymmärtää, että on olemassa erilaisia kattauksia. Sinä haluat yhdenlaisen, ja joku muu haluaa toisenlaisen. Ei ole kyse siitä, että joku muu haluaa vähemmän, vaan hän haluaa erilaisia asioita mitä sinä. Hänelle se ei tunnu puutteelliselta - sinulle tuntuisi, eli sinun kannattaa tietenkin tavoitella sitä mitä itse haluat. Joku muu haluaa jotain muuta.

Ohis, mutta en tajua, miksi tämän aiheen keskustelut aina päätyvät tällaiseen jankkaukseen. Ei kukaan ole kyseenalaistanut suhdettasi tai tapaasi elää. Ja vaikka olisi, ei se millään tavoin uhkaisi sinua, jos joku ventovieras vauvapalstalainen pitäisi perinteistä suhdemallia parempana, oikeampana tai täydempänä. Ei sinun tarvitse kysellä keneltäkään hyväksyntää tai lupaa omalle suhdemuodollesi.

Ei tietenkään! Mutta tämähän on keskustelua, tuodaan esiin omia näkemyksiä ja katsotaan asiaa eri näkökulmista. Mitä sillä minulle olisi väliäkään, vaikka joku elämääni kyseenalaistaisikin? Tässähän on nyt tarkoitus vain keskustella siitä, miten ihmiset kokevat suhteet ja suhdemuodot - samalla se on mahdollisuus joillekin kuulla erilaisia käsityksiä. Ihan normaalia ajatusten ja kokemusten vaihtoa. Ei kannata provosoitua noin helposti.

Enhän minä provosoitunut. Ihmettelin vaan tuollaista takertumista siihen koko kattauksen termiin. Eihän se ollut siinä viestissä edes pointtina. Tietysti kaikenlaisissa suhteissa voi olla vahvoja tunteita ja sitoutumista mukana, ei kai sitä kukaan ole kyseenalaistanutkaan. Mutta jotkut haluavat sen koko setin joka perinteisesti parisuhteeseen kuuluu. Ollaan kuin paita ja pylly. Jaetaan koko elämä. Kyllä minä veikkaan, että keskimääräinen lukija ymmärtää mitä se koko kattaus tässä yhteydessä tarkoittaa. Ei se tarkoita sitä, että väheksyisi toisenlaisia suhteita.

Jos se toisenlainen suhde määritellään automaattisesti kevytsuhteeksi, niin kyllä se vähän väheksymiseltä kuulostaa.

Sivusta kommentoin.

Enhän minä ole määritellyt kenenkään muun suhdetta kevytsuhteeksi. Olen ainoastaan itse sanonut, ettei kevytsuhde sopisi minulle. Vastauksena kahteen edeltävään kommenttiin, joissa kirjoittajat itse käyttivät termiä "kevytsuhde".

Omaan korvaani osui melko kaavamainen käsitys suhteista.

Eri

Jos nyt selaa koko alaketjun, niin olennaisesti minä sanoin, etten itse pystyisi olemaan kevytsuhteessa koska en saa eroteltua tunteita ja seksiä. Minulle vastattiin, että kyllä kevytsuhteessakin voi olla tunteita. Minä vastasin, että vielä vähemmän minä pystyisin sellaiseen kevytsuhteeseen jossa on tunteita. Olen nyös sanonut, että haluan asua yhdessä, jaksaa arjen ja nukkua vierekkäin. Missään vaiheessa en ole ottanut kantaa kenenkään muun suhteeseen tai sen vakavuusasteeseen tai esimerkiksi asumisjärjestelyihin.

Minä taisinkin sinulle vastata, että sitten kevytsuhteet eivät sinun juttusi olekaan, ja että eri ihmiset haluavat eri asioita.

Sitähän minä itsekin jo ensimmäisessä kommentissani sanoin, että minulle ei kevytsuhteet sovi. Ja lienee aika itsestään selvää että ihmiset haluaa eri asioita. Siitä on ihan turha vääntää, että minä olisin muuta sanonut tai edes ajatellut, koska en ole.

Kevytsuhde jossa on tunteita? Minulle suhde jossa on tunteita ei ole kevytsuhde. Tuossa kohtaa sinä väheksyt muiden suhteita.

Ahaa. No se kevytsuhde jossa on tunteita ei taas ollut oma keksintöni, vaan vastaus kommenttiin: "Ei kevytsuhde välttämättä tarkoita sitä, että ei olisi tunteita."

Minusta sinä oikeastaan nyt väheksyt tuon kirjoittajan suhdetta, koska haluat päättää hänen puolestaan miten hän saa määritellä oman suhteensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen puhuu puolestaan, mutta 40-V jo ylittäneensä, korkeakoulutettuna, urheilullisena ja suht hyvän työn ja jonkinlaisen omaisuuden hankkineena miehenä en mahdollisen eron tapahtuessa edes ryhtyisi uuteen suhteeseen.

Pärjäilisin irtonumeroilla. Tai sopisin jonkun kanssa sopivat järjestelyt.

Mutta missään tapauksessa ei uutta vakavaa parisuhdetta.

Minä eronneena naisena ajattelen juuri tällä tavalla, mutta kokeilin tuota sopivaa järjestelyä, mutta ei se oikeasti toimi (ainakaan mulla). Tunteilleen ei voi mitään ja jos vietän aikaa jonkun kanssa, on seksiä ja läheisyyttä, niin kyllä mulla tulee tunteet peliin.

Ja sit kun on niitä tunteita, ei toiseen voikaan enää suhtautua järjestelynä ja se alkaa tuntua pahalta, että suhde on vain kevyttä.

En siis edelleenkään mitään yhteenmuuttoa tms. kaivannut, mutta ehkä sitä, että suhde olisi eksklusiivinen ja julkinen kahden itsenäisen ihmisen kunnon parisuhde. Tosi vaikea laittaa mihinkään tyypilliseen suhdeboxiin.

Sama kokemus. Tunteiden kehittymistä pystyy vähän hillitsemään valitsemalla kevytsuhteeseen sellaisen tyypin josta ei ole oikeasti kiinnostunut muuten kuin fyysisellä tasolla mutta oma kokemukseni on että se käy yksitoikkoiseksi hyvin nopeasti. Ja vaikka itselle ei isoja tunteita kehittyisikään, vastapuolelle saattaa kehittyäkin ja taas ollaan tilanteessa jossa halutaan eri asioita.

Itse olen nyt ollut jo vuosia eksklusiivisessa ja julkisessa parisuhteessa jossa ei jaeta arkea, ei kattoa eikä taloutta, mutta jaetaan tunteet ja kokemukset. Olen onnekas, ja onnellinen. Tämä sopii erinomaisesti tähän elämänvaiheeseen.

Olen eri, mutta minulle kevytsuhde taas ei mitenkään voisi toimia. En pysty erottamaan seksiä ja tunteita tuolla tavalla. Voin harrastaa tunteetonta seksiä, mutta korkeintaan yhden illan jutuissa.

Ei kevytsuhde välttämättä tarkoita sitä, että ei olisi tunteita. Itselläni on sellainen suhde, jota varmaan kutsuttaisiin kevytsuhteeksi, ja ei se vailla kiintymystä ja tunteita ole. Ja hellyyttä, läheisyyttä, romantiikkaakin on, ei siis ole kyse pelkästä seksistä. Kevytsuhde ja panosuhde ovat siis kaksi eri asiaa.

No, seuraava juttu on sitten se, että minä en mitenkään pystyisi olemaan kevytsuhteessa ihmisen kanssa jota kohtaan minulla on tunteita. Minä haluan kyllä koko kattauksen. Arjen hyvät ja huonot hetket ja mennä joka ilta kainaloon nukkumaan.

Silloin sinulle ei sovi kevytsuhde. Minä taas nimenomaan en halua asua yhdessä kumppanin kanssa, enkä halua joka ilta mennä kainaloon nukkumaan. Puhut koko kattauksesta, mutta minusta käytät vääränlaista termiä - sinun pitää ymmärtää, että on olemassa erilaisia kattauksia. Sinä haluat yhdenlaisen, ja joku muu haluaa toisenlaisen. Ei ole kyse siitä, että joku muu haluaa vähemmän, vaan hän haluaa erilaisia asioita mitä sinä. Hänelle se ei tunnu puutteelliselta - sinulle tuntuisi, eli sinun kannattaa tietenkin tavoitella sitä mitä itse haluat. Joku muu haluaa jotain muuta.

Ohis, mutta en tajua, miksi tämän aiheen keskustelut aina päätyvät tällaiseen jankkaukseen. Ei kukaan ole kyseenalaistanut suhdettasi tai tapaasi elää. Ja vaikka olisi, ei se millään tavoin uhkaisi sinua, jos joku ventovieras vauvapalstalainen pitäisi perinteistä suhdemallia parempana, oikeampana tai täydempänä. Ei sinun tarvitse kysellä keneltäkään hyväksyntää tai lupaa omalle suhdemuodollesi.

Ei tietenkään! Mutta tämähän on keskustelua, tuodaan esiin omia näkemyksiä ja katsotaan asiaa eri näkökulmista. Mitä sillä minulle olisi väliäkään, vaikka joku elämääni kyseenalaistaisikin? Tässähän on nyt tarkoitus vain keskustella siitä, miten ihmiset kokevat suhteet ja suhdemuodot - samalla se on mahdollisuus joillekin kuulla erilaisia käsityksiä. Ihan normaalia ajatusten ja kokemusten vaihtoa. Ei kannata provosoitua noin helposti.

Enhän minä provosoitunut. Ihmettelin vaan tuollaista takertumista siihen koko kattauksen termiin. Eihän se ollut siinä viestissä edes pointtina. Tietysti kaikenlaisissa suhteissa voi olla vahvoja tunteita ja sitoutumista mukana, ei kai sitä kukaan ole kyseenalaistanutkaan. Mutta jotkut haluavat sen koko setin joka perinteisesti parisuhteeseen kuuluu. Ollaan kuin paita ja pylly. Jaetaan koko elämä. Kyllä minä veikkaan, että keskimääräinen lukija ymmärtää mitä se koko kattaus tässä yhteydessä tarkoittaa. Ei se tarkoita sitä, että väheksyisi toisenlaisia suhteita.

Jos se toisenlainen suhde määritellään automaattisesti kevytsuhteeksi, niin kyllä se vähän väheksymiseltä kuulostaa.

Sivusta kommentoin.

Enhän minä ole määritellyt kenenkään muun suhdetta kevytsuhteeksi. Olen ainoastaan itse sanonut, ettei kevytsuhde sopisi minulle. Vastauksena kahteen edeltävään kommenttiin, joissa kirjoittajat itse käyttivät termiä "kevytsuhde".

Omaan korvaani osui melko kaavamainen käsitys suhteista.

Eri

Jos nyt selaa koko alaketjun, niin olennaisesti minä sanoin, etten itse pystyisi olemaan kevytsuhteessa koska en saa eroteltua tunteita ja seksiä. Minulle vastattiin, että kyllä kevytsuhteessakin voi olla tunteita. Minä vastasin, että vielä vähemmän minä pystyisin sellaiseen kevytsuhteeseen jossa on tunteita. Olen nyös sanonut, että haluan asua yhdessä, jaksaa arjen ja nukkua vierekkäin. Missään vaiheessa en ole ottanut kantaa kenenkään muun suhteeseen tai sen vakavuusasteeseen tai esimerkiksi asumisjärjestelyihin.

Näin sivusta seuranneena näytä että ihan ensimmäisessä kommentissasi määrittelet kevytsuhteeksi suhteen, jossa ei asuta yhdessä mutta ollaan sitoutuneita tunnetasolla. Onhan se kannanotto.

"Olen eri, mutta minulle kevytsuhde taas ei mitenkään voisi toimia. En pysty erottamaan seksiä ja tunteita tuolla tavalla. Voin harrastaa tunteetonta seksiä, mutta korkeintaan yhden illan jutuissa."

Ole hyvä kerro, missä kohdassa tuossa määritellään jonkun toisen suhde kevytsuhteeksi.

Lue nyt vielä se viesti johon kommentoit.

Kyllä. "Tunteiden kehittymistä pystyy vähän hillitsemään valitsemalla kevytsuhteeseen sellaisen tyypin josta ei ole oikeasti kiinnostunut muuten kuin fyysisellä tasolla" jne. Tähän vastasin, että minulle kevytsuhde ei sovi koska en saa tällä tavoin eroteltua seksiä ja tunteita. Henkilö itse käytti termiä kevytssuhde ja puhui miten tunteiden kehittymistä voi rajoittaa.

Joo, viestin lopussa tosin kuvasi nykyistä suhdettaan. Itse tulkitsin kommenttisi siihen liittyväksi.

Ok, no pahoittelen väärinkäsitystä. Itse ajattelin, että kun ensimmäisessä kappaleessa puhutaan kevytsuhteista ja tunteista, niin tietysti näitä aiheita käsittelevä kommentti tulkitaan vastaukseksi siihen osaan jossa niistä puhutaan. Mutta voihan sen noinkin tulkita. Niin en sitä kuitenkaan tarkoittanut.

Ap:lle

Jos et löydä kriteerejäsi täyttävää kumppania, niin silloin pitää joko laskea kriteerejä tai olla yksin. Ja jos olet ollut pitkään sinkku ja etsimässä tarkoittaa kyllä sitä, että kriteeriesi mukaiset miehet eivät pidä sinua ihan samanlaisena saaliina kun itse pidät itseäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen puhuu puolestaan, mutta 40-V jo ylittäneensä, korkeakoulutettuna, urheilullisena ja suht hyvän työn ja jonkinlaisen omaisuuden hankkineena miehenä en mahdollisen eron tapahtuessa edes ryhtyisi uuteen suhteeseen.

Pärjäilisin irtonumeroilla. Tai sopisin jonkun kanssa sopivat järjestelyt.

Mutta missään tapauksessa ei uutta vakavaa parisuhdetta.

Ymmärrän. Minä olen himpun verran alle 40 v nainen ja ollut koko ajan samassa parisuhteessa ensirakkauteni kanssa. Ajattelen nyt samoin, että en enää suhteeseen lähtisi, jos nyt tämä päättyisi. Sillä erolla, etten mitään irtojuttuja harrastaisi. Tuntuu, että olen jo saanut kaiken tästä parisuhde-elämästä irti. Olen saanut jo nauttia tämän vaiheen. Voisihan olla toki, että mieli muuttuisikin.

Mitkä olisivat sinun perustelusi?

Tuo äskeinen, jo 40-v ikäpyykin ohittanut mies jatkaa ja vastaa.

En ole ollut koko elämääni saman naisen kanssa, mutta seurustelumme alkoi yliopistossa, olisiko ollut kolmas vuosi. Seuraavana vuonna asuimme jo yhdessä ja ensimmäinen lapsi syntyi ja yhdessä on oltu siitä lähtien.

Jossain vaiheessa oli melko kireää ja puhuttiin jopa erosta. Mutta olemme toisillemme hyvät ystävät. Mitään suurta kipinää ei ole ollut vuosiin, moniin vuosiin.

Olen nauttinut parisuhteen parhaan vaiheen.

Lapset ovat muuttaneet aivan eri suuntiin kuin missä asumme. Luulen että surullista mutta totta, että ainoa todellinen syy, miksi olemme yhdessä on yhteinen asunto ja 3-4-vuotias koiramme. Niin kauan kuin on koira, josta huolehtia, viedä lenkille jne, ei tarvitse alkaa pohtimaan parisuhteen tilaa.

Siksipä luulen, että jos ero tulisi, ostaisin itselleni pienen kolmion, tekisin asiantuntijatyötäni / tutkijantyötäni enemmän.

Oikeastaan ainoa, mihin keksin seuraa tarvitsevani on (seksin lisäksi) matkustaminen. Olen kerran ollut viikon yksin matkalla ja se vasta tylsää minusta olikin.

Mutta joo, eihän sitä ikinä tiedä. Kriteerit vaan uuteen suhteeseen saattaisi olla kovat. Tuskin jaksaisi alkaa etsimään.

Olisit vain onnellinen kun sinulla on kumppani kenen kanssa jakaa elämä. On seuraa matkoille ja seksiäkin. Yhteinen koti. Kyllä se niin on vain on, että se kipinä häviää pidemmissä yli 10 vuoden suhteissa vääjäämättä. Sille pitää ihan itse osata tehdä jotain, lämmitellä suhdetta.

Itse olen toisella kierroksella. Jotkut asiat ovat paremmin, jotkut taas huonommin tämän uuden kumppanin kanssa, ja se kipinä mikä oli alussa on nyt hiipumassa, vaikkei ikinä olisi uskonut niin käyvän. Vaan annahan kun vuodet vierii ja arki tulee... niin näin siinä käy aina. Mutta ei luovuteta! Puhalletaan hiillosta ja pökköä pesään. Voi se vielä kipinöidä.

Rakastuminen muuttuu rakastamiseksi tai sitten ei. Jos ei, suhde ei toimi tunnetasolla.

Vierailija kirjoitti:

Hesarim tän päivän uutisissa.

Tutkimuksen mukaan

Naiset ottavat 4_6 vuotta vanhemman miehen.

Ihan siis kivikaudesta asti.

Ota ap 50 vuotias

Ai siis nykypäivän Suomessa vai yleensä ihmiskunnan historian aikana? 

Ja toisaalta 4-6 vuotta vanhempi ei ole "huomattavasti vanhempi". Näissä ikäerokeskusteluissahan yleensä puhutaan jostain 10-20 vuoden ikäeroista. Tilastojen mukaan nykyisin pariudutaan omaan ikäluokkaan kuuluvan kanssa, ja joku 5 vuoden ikäero sopii siihen vielä ihan hyvin. 

Vierailija kirjoitti:

Jos minä olisin pitkä, komea ja menestyvä nelikymppinen mies en usko että katselisin omanikäisiä naisia lainkaan. Naisen tulisi olla 10-15v nuorempi, hyvännäköinen ja lapseton. Kun on varaa, ulkonäköä ja tasoa niin voi naisensa valita. Vain harva mies on tällä tavalla etuoikeutettu. Laadukkaalla miehellä on varaa vaatia laatua.

Kyllä kenellä tahansa on varaa vaatia. Toinen osapuoli sitten päättää omasta puolestaan, kiinnostaako häntä vastavuoroisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Todella vaikea on löytää

Suosittelen lopettamaan suorittamisen ja aloittaa semmoinen kuin elämä.

Tuo jatkuva kontrollointi ei vain elämässä toimi.