Miksi 40+ naisen on todella vaikea löytää omanikäistä koulutettua, urheilullista, hyvässä työssä olevaa miestä parisuhteeseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksinkertaiseen ongelmaan yksinkertainen vastaus: liikaa ehtoja / vaatimuksia ja "AND" operaatio välissä, jos vaihtaa "AND" ->"OR" alkaa löytymään vaihtoehtoja.

Suomalaisilla naisilla on tapana luetella pitkä lista ominaisuuksista, joita VAATII mieheltä ja jos yksikin jää täyttämättä, niin ei taida päästä edes treffeille. Vastaavasti samaiset naiset eivät kerro lainkaan millaisia itse ovat ja mitä tarjoavat miehelle. Mies sitten menee ikään kuin täysin sokkotreffeille.

Ja kyllähän se niin yleinen ominaisuus naisilla, eli täydellinen nöyryyden puute jos paistaa heti profiilista, niin ei sellaista kannata edes yrittää. 

Yleensä varmaan viestitellessä kerrotaan itsestäkin jotain, mutta jos joku nainen ei kerro, mies voi tietysti itsekin kysyä ne itselleen tärkeät asiat. On miehen oma valinta mennä sokkotreffeille. Ja en esimerkiksi minä "tarjoa" mitään miehelle. Olen tällainen henkilö kuin olen, ja mikäli se on miehen toiveisiin sopiva paketti, niin sitten saatamme sopia yhteen, muuten ei. Mies saa esittää itse toiveita ja vaatimuksia ja tehdä aivan itse sen arvion, onko kiinnostunut minusta vai ei. Mikäli on, niin kiva juttu, mutta jos ei ole, niin se on täysin ok ja sallittua, enkä lähde sellaiselle miehelle mitään itsestäni markkinoimaan tai lupailemaan. Jos mies haluaa jonkun toisenlaisen naisen, silloin en ole sitä mitä hän hakee. Mutta miehen täytyy osata itse ajatella, en voi ajatella toisten puolesta.

Minä olen jo oppinut sen, että todella harva ihminen kykenee kertomaan täysin rehellisesti millainen hän on ja vielä sillä tavalla, että toinenkin tajuaa kaiken toivotulla tavalla. Varsinkin jos menneisyydessä on jotain sellaista, mikä voisi "säikäyttää" uuden tuttavuuden, ne jätetään yleensä kertomatta ja putkahtavat esiin vasta myöhemmin. Senkin olen huomannut, että aika monella naisella on aivan kauhea hätä ja kiire löytää äkkiä sopiva mies itselleen. Itse kun lämpenen pikkuhiljaa, niin moni hätähousu on saanut nauttia seurastani vain yksien treffien verran. Samasta syystä on aivan turhaa odottaa pääsevänsä kanssani sänkyyn alkumetreillä, vaikka hyväksi rakastajaksi minua on tituleerattukin. Arvostan naisia, joilla on sama periaate ja kun ihmiset tutustuvat kunnolla, on se melko epätodennäköistä, että heillä olisi "paskaa seksiä", kuten niin monilla jo samana iltana sänkyyn päätyneillä tuntuu olevan.

Naisen siis oppii tuntemaan parhaiten treffailemalla pitkän kaavan mukaan.

Olen eri, mutta menen sänkyyn heti suhteen alussa ja olen kyllä hyvin harvoin saanut huonoa seksiä. Ihastun myös nopeasti ja toivon tunteen olevan molemminpuolinen. Tavallaan ehkä lapsellinen näkemys, mutta aika pitkälti uskon että tärkeintä on tietty kemia ja vetovoima jota on vahvana hirveän harvan ihmisen kanssa. Jos se on kunnossa, melkein kaikki muu järjestyy. Jossei puuttuu ei sitä mikään maailman yhteensopivuus korvaa.

Tärkeintä varmaan on löytää itselle sopiva kumppani. Yleensä se tarkoittaa sitä, että hitaasti lämpiävät keskenään ja nopeasti lämpiävät keskenään. Muuten käy herkästi niin, että se nopeampi on jo rakastunut, luovuttanut, itkenyt itkunsa ja siirtynyt eteenpäin siinä vaiheessa kun hitaasti lämpiävä vielä arpoo olisiko tässä nyt aineksia suhteeseen vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska koulutettu, urheilullinen, hyvässä työssä oleva 40+ mies saa helposti paljon paremman ja kauniimman 30+ naisen parisuhteeseen.  Miksi minun pitäisi tyytyä rupsahtaneeseen nelikymppiseen naiseen?

Sitten kun olet viiskymppinen, niin muista tuo. Silloin joudut tyytymään rupsahtaneeseen nelikymppiseen.

Siinä vaiheessa ehkä ymmärrät, että parisuhde on muutakin kuin kauniin ulkonäön ihastelua ja esittelyä.

Höpönlöpön. Silloin, kun olin 50v, niin minua piiritti 25-38v naiset.

Piiritti :D En ole ikinä sellaista nähnyt, että nuoret naiset kuolaisi vanhaa kurppaa.

45 - 50 vuotiaana kun oli 200ke vuositulot ja johtava asema työelämässä nuorempia naisia oli riesaksi asti. Ehkä naisena ei sitä ymmärrä.

Hyvin, hyvin harvinainen tapaus olet sitten ollut. Harvalla on noin isot tulot, ja vielä harvempi 50 v mies on sen näköinen että nuori nainen pystyy edes koskemaan vanhaan isänsä ikäiseen mieheen. Pitää olla kyllä karismaa ja tikissä.

Varmaan sinun teoreettisessa maailmassa se on noin, mutta itse tuon ikäisenä koin aivan samaa, vaikka tulotaso ei ollut lähellekään tuollainen. Tosin kroppa on edelleenkin ikäisekseni hyvässä kuosissa ja persoonassa jotain maagista, joka saa naiset kiinnostumaan. 

Eli mikä todistettu on, harvinaista on se karismaattisuus + hyvä kunto + hyvätuloisuus tuossa ikäluokassa. Ihan tosielämässä nähty. 1/1000 olisiko suhdeluku näillä komistus/normipapat ? Mitä tällainen komistus täällä vauvapalstaa lueskelee?

Voisiko sinun ajatusmaailmaa sekoittaa se, että olet ehkä pikkutyttönä laittanut huoneesi seinälle filmitähtien julisteita ja nyt jo vanhana ja elähtäneenä edelleen arvioit miehiä julisteiden pohjalta?

Kyllä minä tunnistan komean, varakkaan ikääntyneen miehen, kun sellaisen joskus kerran tai kahdesti vuodessa näen. Komeaa ei ole kadonnut vyötärö ja harventuva kuontalo ei niin miehellä eikä naisellakaan. Mutta onhan se oikeastaan hienoa jos suurin osa vatsakkaista puolikaljuista viiskymppisistä miehistä luulee olevansa melkein filmitähden tasolla komeudessaan ja varakkuudessaan. On ainakin itse tyytyväinen itseensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen puhuu puolestaan, mutta 40-V jo ylittäneensä, korkeakoulutettuna, urheilullisena ja suht hyvän työn ja jonkinlaisen omaisuuden hankkineena miehenä en mahdollisen eron tapahtuessa edes ryhtyisi uuteen suhteeseen.

Pärjäilisin irtonumeroilla. Tai sopisin jonkun kanssa sopivat järjestelyt.

Mutta missään tapauksessa ei uutta vakavaa parisuhdetta.

Minä eronneena naisena ajattelen juuri tällä tavalla, mutta kokeilin tuota sopivaa järjestelyä, mutta ei se oikeasti toimi (ainakaan mulla). Tunteilleen ei voi mitään ja jos vietän aikaa jonkun kanssa, on seksiä ja läheisyyttä, niin kyllä mulla tulee tunteet peliin.

Ja sit kun on niitä tunteita, ei toiseen voikaan enää suhtautua järjestelynä ja se alkaa tuntua pahalta, että suhde on vain kevyttä.

En siis edelleenkään mitään yhteenmuuttoa tms. kaivannut, mutta ehkä sitä, että suhde olisi eksklusiivinen ja julkinen kahden itsenäisen ihmisen kunnon parisuhde. Tosi vaikea laittaa mihinkään tyypilliseen suhdeboxiin.

Sama kokemus. Tunteiden kehittymistä pystyy vähän hillitsemään valitsemalla kevytsuhteeseen sellaisen tyypin josta ei ole oikeasti kiinnostunut muuten kuin fyysisellä tasolla mutta oma kokemukseni on että se käy yksitoikkoiseksi hyvin nopeasti. Ja vaikka itselle ei isoja tunteita kehittyisikään, vastapuolelle saattaa kehittyäkin ja taas ollaan tilanteessa jossa halutaan eri asioita.

Itse olen nyt ollut jo vuosia eksklusiivisessa ja julkisessa parisuhteessa jossa ei jaeta arkea, ei kattoa eikä taloutta, mutta jaetaan tunteet ja kokemukset. Olen onnekas, ja onnellinen. Tämä sopii erinomaisesti tähän elämänvaiheeseen.

Olen eri, mutta minulle kevytsuhde taas ei mitenkään voisi toimia. En pysty erottamaan seksiä ja tunteita tuolla tavalla. Voin harrastaa tunteetonta seksiä, mutta korkeintaan yhden illan jutuissa.

Ei kevytsuhde välttämättä tarkoita sitä, että ei olisi tunteita. Itselläni on sellainen suhde, jota varmaan kutsuttaisiin kevytsuhteeksi, ja ei se vailla kiintymystä ja tunteita ole. Ja hellyyttä, läheisyyttä, romantiikkaakin on, ei siis ole kyse pelkästä seksistä. Kevytsuhde ja panosuhde ovat siis kaksi eri asiaa.

No, seuraava juttu on sitten se, että minä en mitenkään pystyisi olemaan kevytsuhteessa ihmisen kanssa jota kohtaan minulla on tunteita. Minä haluan kyllä koko kattauksen. Arjen hyvät ja huonot hetket ja mennä joka ilta kainaloon nukkumaan.

Silloin sinulle ei sovi kevytsuhde. Minä taas nimenomaan en halua asua yhdessä kumppanin kanssa, enkä halua joka ilta mennä kainaloon nukkumaan. Puhut koko kattauksesta, mutta minusta käytät vääränlaista termiä - sinun pitää ymmärtää, että on olemassa erilaisia kattauksia. Sinä haluat yhdenlaisen, ja joku muu haluaa toisenlaisen. Ei ole kyse siitä, että joku muu haluaa vähemmän, vaan hän haluaa erilaisia asioita mitä sinä. Hänelle se ei tunnu puutteelliselta - sinulle tuntuisi, eli sinun kannattaa tietenkin tavoitella sitä mitä itse haluat. Joku muu haluaa jotain muuta.

Ohis, mutta en tajua, miksi tämän aiheen keskustelut aina päätyvät tällaiseen jankkaukseen. Ei kukaan ole kyseenalaistanut suhdettasi tai tapaasi elää. Ja vaikka olisi, ei se millään tavoin uhkaisi sinua, jos joku ventovieras vauvapalstalainen pitäisi perinteistä suhdemallia parempana, oikeampana tai täydempänä. Ei sinun tarvitse kysellä keneltäkään hyväksyntää tai lupaa omalle suhdemuodollesi.

Ei tietenkään! Mutta tämähän on keskustelua, tuodaan esiin omia näkemyksiä ja katsotaan asiaa eri näkökulmista. Mitä sillä minulle olisi väliäkään, vaikka joku elämääni kyseenalaistaisikin? Tässähän on nyt tarkoitus vain keskustella siitä, miten ihmiset kokevat suhteet ja suhdemuodot - samalla se on mahdollisuus joillekin kuulla erilaisia käsityksiä. Ihan normaalia ajatusten ja kokemusten vaihtoa. Ei kannata provosoitua noin helposti.

Enhän minä provosoitunut. Ihmettelin vaan tuollaista takertumista siihen koko kattauksen termiin. Eihän se ollut siinä viestissä edes pointtina. Tietysti kaikenlaisissa suhteissa voi olla vahvoja tunteita ja sitoutumista mukana, ei kai sitä kukaan ole kyseenalaistanutkaan. Mutta jotkut haluavat sen koko setin joka perinteisesti parisuhteeseen kuuluu. Ollaan kuin paita ja pylly. Jaetaan koko elämä. Kyllä minä veikkaan, että keskimääräinen lukija ymmärtää mitä se koko kattaus tässä yhteydessä tarkoittaa. Ei se tarkoita sitä, että väheksyisi toisenlaisia suhteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen puhuu puolestaan, mutta 40-V jo ylittäneensä, korkeakoulutettuna, urheilullisena ja suht hyvän työn ja jonkinlaisen omaisuuden hankkineena miehenä en mahdollisen eron tapahtuessa edes ryhtyisi uuteen suhteeseen.

Pärjäilisin irtonumeroilla. Tai sopisin jonkun kanssa sopivat järjestelyt.

Mutta missään tapauksessa ei uutta vakavaa parisuhdetta.

Minä eronneena naisena ajattelen juuri tällä tavalla, mutta kokeilin tuota sopivaa järjestelyä, mutta ei se oikeasti toimi (ainakaan mulla). Tunteilleen ei voi mitään ja jos vietän aikaa jonkun kanssa, on seksiä ja läheisyyttä, niin kyllä mulla tulee tunteet peliin.

Ja sit kun on niitä tunteita, ei toiseen voikaan enää suhtautua järjestelynä ja se alkaa tuntua pahalta, että suhde on vain kevyttä.

En siis edelleenkään mitään yhteenmuuttoa tms. kaivannut, mutta ehkä sitä, että suhde olisi eksklusiivinen ja julkinen kahden itsenäisen ihmisen kunnon parisuhde. Tosi vaikea laittaa mihinkään tyypilliseen suhdeboxiin.

Sama kokemus. Tunteiden kehittymistä pystyy vähän hillitsemään valitsemalla kevytsuhteeseen sellaisen tyypin josta ei ole oikeasti kiinnostunut muuten kuin fyysisellä tasolla mutta oma kokemukseni on että se käy yksitoikkoiseksi hyvin nopeasti. Ja vaikka itselle ei isoja tunteita kehittyisikään, vastapuolelle saattaa kehittyäkin ja taas ollaan tilanteessa jossa halutaan eri asioita.

Itse olen nyt ollut jo vuosia eksklusiivisessa ja julkisessa parisuhteessa jossa ei jaeta arkea, ei kattoa eikä taloutta, mutta jaetaan tunteet ja kokemukset. Olen onnekas, ja onnellinen. Tämä sopii erinomaisesti tähän elämänvaiheeseen.

Olen eri, mutta minulle kevytsuhde taas ei mitenkään voisi toimia. En pysty erottamaan seksiä ja tunteita tuolla tavalla. Voin harrastaa tunteetonta seksiä, mutta korkeintaan yhden illan jutuissa.

Ei kevytsuhde välttämättä tarkoita sitä, että ei olisi tunteita. Itselläni on sellainen suhde, jota varmaan kutsuttaisiin kevytsuhteeksi, ja ei se vailla kiintymystä ja tunteita ole. Ja hellyyttä, läheisyyttä, romantiikkaakin on, ei siis ole kyse pelkästä seksistä. Kevytsuhde ja panosuhde ovat siis kaksi eri asiaa.

No, seuraava juttu on sitten se, että minä en mitenkään pystyisi olemaan kevytsuhteessa ihmisen kanssa jota kohtaan minulla on tunteita. Minä haluan kyllä koko kattauksen. Arjen hyvät ja huonot hetket ja mennä joka ilta kainaloon nukkumaan.

Silloin sinulle ei sovi kevytsuhde. Minä taas nimenomaan en halua asua yhdessä kumppanin kanssa, enkä halua joka ilta mennä kainaloon nukkumaan. Puhut koko kattauksesta, mutta minusta käytät vääränlaista termiä - sinun pitää ymmärtää, että on olemassa erilaisia kattauksia. Sinä haluat yhdenlaisen, ja joku muu haluaa toisenlaisen. Ei ole kyse siitä, että joku muu haluaa vähemmän, vaan hän haluaa erilaisia asioita mitä sinä. Hänelle se ei tunnu puutteelliselta - sinulle tuntuisi, eli sinun kannattaa tietenkin tavoitella sitä mitä itse haluat. Joku muu haluaa jotain muuta.

Ohis, mutta en tajua, miksi tämän aiheen keskustelut aina päätyvät tällaiseen jankkaukseen. Ei kukaan ole kyseenalaistanut suhdettasi tai tapaasi elää. Ja vaikka olisi, ei se millään tavoin uhkaisi sinua, jos joku ventovieras vauvapalstalainen pitäisi perinteistä suhdemallia parempana, oikeampana tai täydempänä. Ei sinun tarvitse kysellä keneltäkään hyväksyntää tai lupaa omalle suhdemuodollesi.

Ei tietenkään! Mutta tämähän on keskustelua, tuodaan esiin omia näkemyksiä ja katsotaan asiaa eri näkökulmista. Mitä sillä minulle olisi väliäkään, vaikka joku elämääni kyseenalaistaisikin? Tässähän on nyt tarkoitus vain keskustella siitä, miten ihmiset kokevat suhteet ja suhdemuodot - samalla se on mahdollisuus joillekin kuulla erilaisia käsityksiä. Ihan normaalia ajatusten ja kokemusten vaihtoa. Ei kannata provosoitua noin helposti.

Enhän minä provosoitunut. Ihmettelin vaan tuollaista takertumista siihen koko kattauksen termiin. Eihän se ollut siinä viestissä edes pointtina. Tietysti kaikenlaisissa suhteissa voi olla vahvoja tunteita ja sitoutumista mukana, ei kai sitä kukaan ole kyseenalaistanutkaan. Mutta jotkut haluavat sen koko setin joka perinteisesti parisuhteeseen kuuluu. Ollaan kuin paita ja pylly. Jaetaan koko elämä. Kyllä minä veikkaan, että keskimääräinen lukija ymmärtää mitä se koko kattaus tässä yhteydessä tarkoittaa. Ei se tarkoita sitä, että väheksyisi toisenlaisia suhteita.

Itselleni ei edes sitoutunut parisuhde tarkoittaisi sitä, että "ollaan kuin paita ja pylly" ja jaetaan koko elämä. En todellakaan kaipaa sellaista, vaan haluan, että suhteessa ollessakin on omaa elämää ja asioita, joita ei jaeta/tehdä kumppanin kanssa. En sanoisi, että edes perinteiseen parisuhteeseen kuuluu vahvan symbioottinen oleminen. Toki saa niinkin elää, mutta ei se mikään normi ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen puhuu puolestaan, mutta 40-V jo ylittäneensä, korkeakoulutettuna, urheilullisena ja suht hyvän työn ja jonkinlaisen omaisuuden hankkineena miehenä en mahdollisen eron tapahtuessa edes ryhtyisi uuteen suhteeseen.

Pärjäilisin irtonumeroilla. Tai sopisin jonkun kanssa sopivat järjestelyt.

Mutta missään tapauksessa ei uutta vakavaa parisuhdetta.

Minä eronneena naisena ajattelen juuri tällä tavalla, mutta kokeilin tuota sopivaa järjestelyä, mutta ei se oikeasti toimi (ainakaan mulla). Tunteilleen ei voi mitään ja jos vietän aikaa jonkun kanssa, on seksiä ja läheisyyttä, niin kyllä mulla tulee tunteet peliin.

Ja sit kun on niitä tunteita, ei toiseen voikaan enää suhtautua järjestelynä ja se alkaa tuntua pahalta, että suhde on vain kevyttä.

En siis edelleenkään mitään yhteenmuuttoa tms. kaivannut, mutta ehkä sitä, että suhde olisi eksklusiivinen ja julkinen kahden itsenäisen ihmisen kunnon parisuhde. Tosi vaikea laittaa mihinkään tyypilliseen suhdeboxiin.

Sama kokemus. Tunteiden kehittymistä pystyy vähän hillitsemään valitsemalla kevytsuhteeseen sellaisen tyypin josta ei ole oikeasti kiinnostunut muuten kuin fyysisellä tasolla mutta oma kokemukseni on että se käy yksitoikkoiseksi hyvin nopeasti. Ja vaikka itselle ei isoja tunteita kehittyisikään, vastapuolelle saattaa kehittyäkin ja taas ollaan tilanteessa jossa halutaan eri asioita.

Itse olen nyt ollut jo vuosia eksklusiivisessa ja julkisessa parisuhteessa jossa ei jaeta arkea, ei kattoa eikä taloutta, mutta jaetaan tunteet ja kokemukset. Olen onnekas, ja onnellinen. Tämä sopii erinomaisesti tähän elämänvaiheeseen.

Olen eri, mutta minulle kevytsuhde taas ei mitenkään voisi toimia. En pysty erottamaan seksiä ja tunteita tuolla tavalla. Voin harrastaa tunteetonta seksiä, mutta korkeintaan yhden illan jutuissa.

Ei kevytsuhde välttämättä tarkoita sitä, että ei olisi tunteita. Itselläni on sellainen suhde, jota varmaan kutsuttaisiin kevytsuhteeksi, ja ei se vailla kiintymystä ja tunteita ole. Ja hellyyttä, läheisyyttä, romantiikkaakin on, ei siis ole kyse pelkästä seksistä. Kevytsuhde ja panosuhde ovat siis kaksi eri asiaa.

No, seuraava juttu on sitten se, että minä en mitenkään pystyisi olemaan kevytsuhteessa ihmisen kanssa jota kohtaan minulla on tunteita. Minä haluan kyllä koko kattauksen. Arjen hyvät ja huonot hetket ja mennä joka ilta kainaloon nukkumaan.

Silloin sinulle ei sovi kevytsuhde. Minä taas nimenomaan en halua asua yhdessä kumppanin kanssa, enkä halua joka ilta mennä kainaloon nukkumaan. Puhut koko kattauksesta, mutta minusta käytät vääränlaista termiä - sinun pitää ymmärtää, että on olemassa erilaisia kattauksia. Sinä haluat yhdenlaisen, ja joku muu haluaa toisenlaisen. Ei ole kyse siitä, että joku muu haluaa vähemmän, vaan hän haluaa erilaisia asioita mitä sinä. Hänelle se ei tunnu puutteelliselta - sinulle tuntuisi, eli sinun kannattaa tietenkin tavoitella sitä mitä itse haluat. Joku muu haluaa jotain muuta.

Ohis, mutta en tajua, miksi tämän aiheen keskustelut aina päätyvät tällaiseen jankkaukseen. Ei kukaan ole kyseenalaistanut suhdettasi tai tapaasi elää. Ja vaikka olisi, ei se millään tavoin uhkaisi sinua, jos joku ventovieras vauvapalstalainen pitäisi perinteistä suhdemallia parempana, oikeampana tai täydempänä. Ei sinun tarvitse kysellä keneltäkään hyväksyntää tai lupaa omalle suhdemuodollesi.

Ei tietenkään! Mutta tämähän on keskustelua, tuodaan esiin omia näkemyksiä ja katsotaan asiaa eri näkökulmista. Mitä sillä minulle olisi väliäkään, vaikka joku elämääni kyseenalaistaisikin? Tässähän on nyt tarkoitus vain keskustella siitä, miten ihmiset kokevat suhteet ja suhdemuodot - samalla se on mahdollisuus joillekin kuulla erilaisia käsityksiä. Ihan normaalia ajatusten ja kokemusten vaihtoa. Ei kannata provosoitua noin helposti.

Enhän minä provosoitunut. Ihmettelin vaan tuollaista takertumista siihen koko kattauksen termiin. Eihän se ollut siinä viestissä edes pointtina. Tietysti kaikenlaisissa suhteissa voi olla vahvoja tunteita ja sitoutumista mukana, ei kai sitä kukaan ole kyseenalaistanutkaan. Mutta jotkut haluavat sen koko setin joka perinteisesti parisuhteeseen kuuluu. Ollaan kuin paita ja pylly. Jaetaan koko elämä. Kyllä minä veikkaan, että keskimääräinen lukija ymmärtää mitä se koko kattaus tässä yhteydessä tarkoittaa. Ei se tarkoita sitä, että väheksyisi toisenlaisia suhteita.

Jos se toisenlainen suhde määritellään automaattisesti kevytsuhteeksi, niin kyllä se vähän väheksymiseltä kuulostaa.

Sivusta kommentoin.

Itse asiassa ns laatumiehet erotessaan kyllä pariutuvat omanikäisten kanssa. Ei ns keskiluokkaisissa, koulutetuissa piireissä joku omien tyttärien ikäinen hempukka aiheuta kuin naureskelua ja ihmettelyä. Lisäksi fiksut miehet haluavat yleensä naisen, jolla sama kokemuspiiri ja jonka kanssa voi keskustella samoista aiheista ja tietty lykkää kummankin hyvät tulot yhteen.

Mutta ns laatunainen (tai mies) ei olekaan mikään tunika-leggins-crocs-suohirviö vaan iästään huolimatta tyttömäisen / poikamaisen muodon säilyttänyt, hyvin pukeutunut ja liikunnallinen ihminen. Toki se ikä naamasta näkyy, mutta monelle nyt se ryhdikäs ja liikunnallinen olemus on siinä kohtaa riittävä.

Ikävä kyllä laatunaisia on huomattavasti enemmän kuin laatumiehiä, joten siksi käy niin, ettei kaikille riitä. vapailla markkinoilla olevat keski-ikäiset miehet ovat poikkeuksetta moniongelmaisia ja/tai luonnehäiriöisiä.

Ovat jo varattuja miehiä. Jämät enää jäljellä. Kannattaa odottaa viidenkympin villitystä, jolloin hyviä miehiä tulee taas kiertoon. Mutta niilläkin on varaa valita laajasta ikähaitarista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen puhuu puolestaan, mutta 40-V jo ylittäneensä, korkeakoulutettuna, urheilullisena ja suht hyvän työn ja jonkinlaisen omaisuuden hankkineena miehenä en mahdollisen eron tapahtuessa edes ryhtyisi uuteen suhteeseen.

Pärjäilisin irtonumeroilla. Tai sopisin jonkun kanssa sopivat järjestelyt.

Mutta missään tapauksessa ei uutta vakavaa parisuhdetta.

Minä eronneena naisena ajattelen juuri tällä tavalla, mutta kokeilin tuota sopivaa järjestelyä, mutta ei se oikeasti toimi (ainakaan mulla). Tunteilleen ei voi mitään ja jos vietän aikaa jonkun kanssa, on seksiä ja läheisyyttä, niin kyllä mulla tulee tunteet peliin.

Ja sit kun on niitä tunteita, ei toiseen voikaan enää suhtautua järjestelynä ja se alkaa tuntua pahalta, että suhde on vain kevyttä.

En siis edelleenkään mitään yhteenmuuttoa tms. kaivannut, mutta ehkä sitä, että suhde olisi eksklusiivinen ja julkinen kahden itsenäisen ihmisen kunnon parisuhde. Tosi vaikea laittaa mihinkään tyypilliseen suhdeboxiin.

Sama kokemus. Tunteiden kehittymistä pystyy vähän hillitsemään valitsemalla kevytsuhteeseen sellaisen tyypin josta ei ole oikeasti kiinnostunut muuten kuin fyysisellä tasolla mutta oma kokemukseni on että se käy yksitoikkoiseksi hyvin nopeasti. Ja vaikka itselle ei isoja tunteita kehittyisikään, vastapuolelle saattaa kehittyäkin ja taas ollaan tilanteessa jossa halutaan eri asioita.

Itse olen nyt ollut jo vuosia eksklusiivisessa ja julkisessa parisuhteessa jossa ei jaeta arkea, ei kattoa eikä taloutta, mutta jaetaan tunteet ja kokemukset. Olen onnekas, ja onnellinen. Tämä sopii erinomaisesti tähän elämänvaiheeseen.

Olen eri, mutta minulle kevytsuhde taas ei mitenkään voisi toimia. En pysty erottamaan seksiä ja tunteita tuolla tavalla. Voin harrastaa tunteetonta seksiä, mutta korkeintaan yhden illan jutuissa.

Ei kevytsuhde välttämättä tarkoita sitä, että ei olisi tunteita. Itselläni on sellainen suhde, jota varmaan kutsuttaisiin kevytsuhteeksi, ja ei se vailla kiintymystä ja tunteita ole. Ja hellyyttä, läheisyyttä, romantiikkaakin on, ei siis ole kyse pelkästä seksistä. Kevytsuhde ja panosuhde ovat siis kaksi eri asiaa.

No, seuraava juttu on sitten se, että minä en mitenkään pystyisi olemaan kevytsuhteessa ihmisen kanssa jota kohtaan minulla on tunteita. Minä haluan kyllä koko kattauksen. Arjen hyvät ja huonot hetket ja mennä joka ilta kainaloon nukkumaan.

Silloin sinulle ei sovi kevytsuhde. Minä taas nimenomaan en halua asua yhdessä kumppanin kanssa, enkä halua joka ilta mennä kainaloon nukkumaan. Puhut koko kattauksesta, mutta minusta käytät vääränlaista termiä - sinun pitää ymmärtää, että on olemassa erilaisia kattauksia. Sinä haluat yhdenlaisen, ja joku muu haluaa toisenlaisen. Ei ole kyse siitä, että joku muu haluaa vähemmän, vaan hän haluaa erilaisia asioita mitä sinä. Hänelle se ei tunnu puutteelliselta - sinulle tuntuisi, eli sinun kannattaa tietenkin tavoitella sitä mitä itse haluat. Joku muu haluaa jotain muuta.

Ohis, mutta en tajua, miksi tämän aiheen keskustelut aina päätyvät tällaiseen jankkaukseen. Ei kukaan ole kyseenalaistanut suhdettasi tai tapaasi elää. Ja vaikka olisi, ei se millään tavoin uhkaisi sinua, jos joku ventovieras vauvapalstalainen pitäisi perinteistä suhdemallia parempana, oikeampana tai täydempänä. Ei sinun tarvitse kysellä keneltäkään hyväksyntää tai lupaa omalle suhdemuodollesi.

Ei tietenkään! Mutta tämähän on keskustelua, tuodaan esiin omia näkemyksiä ja katsotaan asiaa eri näkökulmista. Mitä sillä minulle olisi väliäkään, vaikka joku elämääni kyseenalaistaisikin? Tässähän on nyt tarkoitus vain keskustella siitä, miten ihmiset kokevat suhteet ja suhdemuodot - samalla se on mahdollisuus joillekin kuulla erilaisia käsityksiä. Ihan normaalia ajatusten ja kokemusten vaihtoa. Ei kannata provosoitua noin helposti.

Enhän minä provosoitunut. Ihmettelin vaan tuollaista takertumista siihen koko kattauksen termiin. Eihän se ollut siinä viestissä edes pointtina. Tietysti kaikenlaisissa suhteissa voi olla vahvoja tunteita ja sitoutumista mukana, ei kai sitä kukaan ole kyseenalaistanutkaan. Mutta jotkut haluavat sen koko setin joka perinteisesti parisuhteeseen kuuluu. Ollaan kuin paita ja pylly. Jaetaan koko elämä. Kyllä minä veikkaan, että keskimääräinen lukija ymmärtää mitä se koko kattaus tässä yhteydessä tarkoittaa. Ei se tarkoita sitä, että väheksyisi toisenlaisia suhteita.

Jos se toisenlainen suhde määritellään automaattisesti kevytsuhteeksi, niin kyllä se vähän väheksymiseltä kuulostaa.

Sivusta kommentoin.

Enhän minä ole määritellyt kenenkään muun suhdetta kevytsuhteeksi. Olen ainoastaan itse sanonut, ettei kevytsuhde sopisi minulle. Vastauksena kahteen edeltävään kommenttiin, joissa kirjoittajat itse käyttivät termiä "kevytsuhde".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen puhuu puolestaan, mutta 40-V jo ylittäneensä, korkeakoulutettuna, urheilullisena ja suht hyvän työn ja jonkinlaisen omaisuuden hankkineena miehenä en mahdollisen eron tapahtuessa edes ryhtyisi uuteen suhteeseen.

Pärjäilisin irtonumeroilla. Tai sopisin jonkun kanssa sopivat järjestelyt.

Mutta missään tapauksessa ei uutta vakavaa parisuhdetta.

Minä eronneena naisena ajattelen juuri tällä tavalla, mutta kokeilin tuota sopivaa järjestelyä, mutta ei se oikeasti toimi (ainakaan mulla). Tunteilleen ei voi mitään ja jos vietän aikaa jonkun kanssa, on seksiä ja läheisyyttä, niin kyllä mulla tulee tunteet peliin.

Ja sit kun on niitä tunteita, ei toiseen voikaan enää suhtautua järjestelynä ja se alkaa tuntua pahalta, että suhde on vain kevyttä.

En siis edelleenkään mitään yhteenmuuttoa tms. kaivannut, mutta ehkä sitä, että suhde olisi eksklusiivinen ja julkinen kahden itsenäisen ihmisen kunnon parisuhde. Tosi vaikea laittaa mihinkään tyypilliseen suhdeboxiin.

Sama kokemus. Tunteiden kehittymistä pystyy vähän hillitsemään valitsemalla kevytsuhteeseen sellaisen tyypin josta ei ole oikeasti kiinnostunut muuten kuin fyysisellä tasolla mutta oma kokemukseni on että se käy yksitoikkoiseksi hyvin nopeasti. Ja vaikka itselle ei isoja tunteita kehittyisikään, vastapuolelle saattaa kehittyäkin ja taas ollaan tilanteessa jossa halutaan eri asioita.

Itse olen nyt ollut jo vuosia eksklusiivisessa ja julkisessa parisuhteessa jossa ei jaeta arkea, ei kattoa eikä taloutta, mutta jaetaan tunteet ja kokemukset. Olen onnekas, ja onnellinen. Tämä sopii erinomaisesti tähän elämänvaiheeseen.

Olen eri, mutta minulle kevytsuhde taas ei mitenkään voisi toimia. En pysty erottamaan seksiä ja tunteita tuolla tavalla. Voin harrastaa tunteetonta seksiä, mutta korkeintaan yhden illan jutuissa.

Ei kevytsuhde välttämättä tarkoita sitä, että ei olisi tunteita. Itselläni on sellainen suhde, jota varmaan kutsuttaisiin kevytsuhteeksi, ja ei se vailla kiintymystä ja tunteita ole. Ja hellyyttä, läheisyyttä, romantiikkaakin on, ei siis ole kyse pelkästä seksistä. Kevytsuhde ja panosuhde ovat siis kaksi eri asiaa.

No, seuraava juttu on sitten se, että minä en mitenkään pystyisi olemaan kevytsuhteessa ihmisen kanssa jota kohtaan minulla on tunteita. Minä haluan kyllä koko kattauksen. Arjen hyvät ja huonot hetket ja mennä joka ilta kainaloon nukkumaan.

Silloin sinulle ei sovi kevytsuhde. Minä taas nimenomaan en halua asua yhdessä kumppanin kanssa, enkä halua joka ilta mennä kainaloon nukkumaan. Puhut koko kattauksesta, mutta minusta käytät vääränlaista termiä - sinun pitää ymmärtää, että on olemassa erilaisia kattauksia. Sinä haluat yhdenlaisen, ja joku muu haluaa toisenlaisen. Ei ole kyse siitä, että joku muu haluaa vähemmän, vaan hän haluaa erilaisia asioita mitä sinä. Hänelle se ei tunnu puutteelliselta - sinulle tuntuisi, eli sinun kannattaa tietenkin tavoitella sitä mitä itse haluat. Joku muu haluaa jotain muuta.

Ohis, mutta en tajua, miksi tämän aiheen keskustelut aina päätyvät tällaiseen jankkaukseen. Ei kukaan ole kyseenalaistanut suhdettasi tai tapaasi elää. Ja vaikka olisi, ei se millään tavoin uhkaisi sinua, jos joku ventovieras vauvapalstalainen pitäisi perinteistä suhdemallia parempana, oikeampana tai täydempänä. Ei sinun tarvitse kysellä keneltäkään hyväksyntää tai lupaa omalle suhdemuodollesi.

Ei tietenkään! Mutta tämähän on keskustelua, tuodaan esiin omia näkemyksiä ja katsotaan asiaa eri näkökulmista. Mitä sillä minulle olisi väliäkään, vaikka joku elämääni kyseenalaistaisikin? Tässähän on nyt tarkoitus vain keskustella siitä, miten ihmiset kokevat suhteet ja suhdemuodot - samalla se on mahdollisuus joillekin kuulla erilaisia käsityksiä. Ihan normaalia ajatusten ja kokemusten vaihtoa. Ei kannata provosoitua noin helposti.

Enhän minä provosoitunut. Ihmettelin vaan tuollaista takertumista siihen koko kattauksen termiin. Eihän se ollut siinä viestissä edes pointtina. Tietysti kaikenlaisissa suhteissa voi olla vahvoja tunteita ja sitoutumista mukana, ei kai sitä kukaan ole kyseenalaistanutkaan. Mutta jotkut haluavat sen koko setin joka perinteisesti parisuhteeseen kuuluu. Ollaan kuin paita ja pylly. Jaetaan koko elämä. Kyllä minä veikkaan, että keskimääräinen lukija ymmärtää mitä se koko kattaus tässä yhteydessä tarkoittaa. Ei se tarkoita sitä, että väheksyisi toisenlaisia suhteita.

Jos se toisenlainen suhde määritellään automaattisesti kevytsuhteeksi, niin kyllä se vähän väheksymiseltä kuulostaa.

Sivusta kommentoin.

Enhän minä ole määritellyt kenenkään muun suhdetta kevytsuhteeksi. Olen ainoastaan itse sanonut, ettei kevytsuhde sopisi minulle. Vastauksena kahteen edeltävään kommenttiin, joissa kirjoittajat itse käyttivät termiä "kevytsuhde".

Omaan korvaani osui melko kaavamainen käsitys suhteista.

Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen puhuu puolestaan, mutta 40-V jo ylittäneensä, korkeakoulutettuna, urheilullisena ja suht hyvän työn ja jonkinlaisen omaisuuden hankkineena miehenä en mahdollisen eron tapahtuessa edes ryhtyisi uuteen suhteeseen.

Pärjäilisin irtonumeroilla. Tai sopisin jonkun kanssa sopivat järjestelyt.

Mutta missään tapauksessa ei uutta vakavaa parisuhdetta.

Minä eronneena naisena ajattelen juuri tällä tavalla, mutta kokeilin tuota sopivaa järjestelyä, mutta ei se oikeasti toimi (ainakaan mulla). Tunteilleen ei voi mitään ja jos vietän aikaa jonkun kanssa, on seksiä ja läheisyyttä, niin kyllä mulla tulee tunteet peliin.

Ja sit kun on niitä tunteita, ei toiseen voikaan enää suhtautua järjestelynä ja se alkaa tuntua pahalta, että suhde on vain kevyttä.

En siis edelleenkään mitään yhteenmuuttoa tms. kaivannut, mutta ehkä sitä, että suhde olisi eksklusiivinen ja julkinen kahden itsenäisen ihmisen kunnon parisuhde. Tosi vaikea laittaa mihinkään tyypilliseen suhdeboxiin.

Sama kokemus. Tunteiden kehittymistä pystyy vähän hillitsemään valitsemalla kevytsuhteeseen sellaisen tyypin josta ei ole oikeasti kiinnostunut muuten kuin fyysisellä tasolla mutta oma kokemukseni on että se käy yksitoikkoiseksi hyvin nopeasti. Ja vaikka itselle ei isoja tunteita kehittyisikään, vastapuolelle saattaa kehittyäkin ja taas ollaan tilanteessa jossa halutaan eri asioita.

Itse olen nyt ollut jo vuosia eksklusiivisessa ja julkisessa parisuhteessa jossa ei jaeta arkea, ei kattoa eikä taloutta, mutta jaetaan tunteet ja kokemukset. Olen onnekas, ja onnellinen. Tämä sopii erinomaisesti tähän elämänvaiheeseen.

Olen eri, mutta minulle kevytsuhde taas ei mitenkään voisi toimia. En pysty erottamaan seksiä ja tunteita tuolla tavalla. Voin harrastaa tunteetonta seksiä, mutta korkeintaan yhden illan jutuissa.

Ei kevytsuhde välttämättä tarkoita sitä, että ei olisi tunteita. Itselläni on sellainen suhde, jota varmaan kutsuttaisiin kevytsuhteeksi, ja ei se vailla kiintymystä ja tunteita ole. Ja hellyyttä, läheisyyttä, romantiikkaakin on, ei siis ole kyse pelkästä seksistä. Kevytsuhde ja panosuhde ovat siis kaksi eri asiaa.

No, seuraava juttu on sitten se, että minä en mitenkään pystyisi olemaan kevytsuhteessa ihmisen kanssa jota kohtaan minulla on tunteita. Minä haluan kyllä koko kattauksen. Arjen hyvät ja huonot hetket ja mennä joka ilta kainaloon nukkumaan.

Silloin sinulle ei sovi kevytsuhde. Minä taas nimenomaan en halua asua yhdessä kumppanin kanssa, enkä halua joka ilta mennä kainaloon nukkumaan. Puhut koko kattauksesta, mutta minusta käytät vääränlaista termiä - sinun pitää ymmärtää, että on olemassa erilaisia kattauksia. Sinä haluat yhdenlaisen, ja joku muu haluaa toisenlaisen. Ei ole kyse siitä, että joku muu haluaa vähemmän, vaan hän haluaa erilaisia asioita mitä sinä. Hänelle se ei tunnu puutteelliselta - sinulle tuntuisi, eli sinun kannattaa tietenkin tavoitella sitä mitä itse haluat. Joku muu haluaa jotain muuta.

Ohis, mutta en tajua, miksi tämän aiheen keskustelut aina päätyvät tällaiseen jankkaukseen. Ei kukaan ole kyseenalaistanut suhdettasi tai tapaasi elää. Ja vaikka olisi, ei se millään tavoin uhkaisi sinua, jos joku ventovieras vauvapalstalainen pitäisi perinteistä suhdemallia parempana, oikeampana tai täydempänä. Ei sinun tarvitse kysellä keneltäkään hyväksyntää tai lupaa omalle suhdemuodollesi.

Ei tietenkään! Mutta tämähän on keskustelua, tuodaan esiin omia näkemyksiä ja katsotaan asiaa eri näkökulmista. Mitä sillä minulle olisi väliäkään, vaikka joku elämääni kyseenalaistaisikin? Tässähän on nyt tarkoitus vain keskustella siitä, miten ihmiset kokevat suhteet ja suhdemuodot - samalla se on mahdollisuus joillekin kuulla erilaisia käsityksiä. Ihan normaalia ajatusten ja kokemusten vaihtoa. Ei kannata provosoitua noin helposti.

Enhän minä provosoitunut. Ihmettelin vaan tuollaista takertumista siihen koko kattauksen termiin. Eihän se ollut siinä viestissä edes pointtina. Tietysti kaikenlaisissa suhteissa voi olla vahvoja tunteita ja sitoutumista mukana, ei kai sitä kukaan ole kyseenalaistanutkaan. Mutta jotkut haluavat sen koko setin joka perinteisesti parisuhteeseen kuuluu. Ollaan kuin paita ja pylly. Jaetaan koko elämä. Kyllä minä veikkaan, että keskimääräinen lukija ymmärtää mitä se koko kattaus tässä yhteydessä tarkoittaa. Ei se tarkoita sitä, että väheksyisi toisenlaisia suhteita.

Itselleni ei edes sitoutunut parisuhde tarkoittaisi sitä, että "ollaan kuin paita ja pylly" ja jaetaan koko elämä. En todellakaan kaipaa sellaista, vaan haluan, että suhteessa ollessakin on omaa elämää ja asioita, joita ei jaeta/tehdä kumppanin kanssa. En sanoisi, että edes perinteiseen parisuhteeseen kuuluu vahvan symbioottinen oleminen. Toki saa niinkin elää, mutta ei se mikään normi ole.

No ei välttämättä vahvan symbioottinen oleminen siinä mielessä, että molemmilla voi ollat omat kaverit ja harrastukset ja kotona voidaan välillä puuhailla erikseen. Mutta kyllä minun nähdäkseni perinteisen suhteeseen kuuluu yhdessä asuminen ja jaettu arki. Tai näin on ainakin kaikilla minun tuntemillani vanhemmilla tai myös useimmilla nuorilla pariskunnilla.

Siihen ei taas ole tietenkään mitään syytä, miksi parisuhteen pitäisi välttämättä olla perinteinen.

Ottaa miehen jonka saa. Vaikka sitten reilusti vanhemman miehen.

Vierailija kirjoitti:

Jos pääsee valitsemaan ottaisin mieluummin    40 kymppisen eronneen miehen kuin ikänsä    sinkkuna  elelleen.  En pysty sanomaan  miksi  se   keski-ikäinen     mies kaiken aikaa yksin olleena on arveluttava.

Mä taas ottaisin sen aina sinkun olleen, jos se mies on romantikko ja odottanut aina vaan sitä oikeaa naista elämäänsä. Kertoo siitä, ettei seurustele vaan seurustelun takia ja että tietää mitä haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska koulutettu, urheilullinen, hyvässä työssä oleva 40+ mies saa helposti paljon paremman ja kauniimman 30+ naisen parisuhteeseen.  Miksi minun pitäisi tyytyä rupsahtaneeseen nelikymppiseen naiseen?

Sitten kun olet viiskymppinen, niin muista tuo. Silloin joudut tyytymään rupsahtaneeseen nelikymppiseen.

Siinä vaiheessa ehkä ymmärrät, että parisuhde on muutakin kuin kauniin ulkonäön ihastelua ja esittelyä.

Höpönlöpön. Silloin, kun olin 50v, niin minua piiritti 25-38v naiset.

Piiritti :D En ole ikinä sellaista nähnyt, että nuoret naiset kuolaisi vanhaa kurppaa.

45 - 50 vuotiaana kun oli 200ke vuositulot ja johtava asema työelämässä nuorempia naisia oli riesaksi asti. Ehkä naisena ei sitä ymmärrä.

Hyvin, hyvin harvinainen tapaus olet sitten ollut. Harvalla on noin isot tulot, ja vielä harvempi 50 v mies on sen näköinen että nuori nainen pystyy edes koskemaan vanhaan isänsä ikäiseen mieheen. Pitää olla kyllä karismaa ja tikissä.

Varmaan sinun teoreettisessa maailmassa se on noin, mutta itse tuon ikäisenä koin aivan samaa, vaikka tulotaso ei ollut lähellekään tuollainen. Tosin kroppa on edelleenkin ikäisekseni hyvässä kuosissa ja persoonassa jotain maagista, joka saa naiset kiinnostumaan. 

Nämä maagiset keski-ikäiset kaikkien nuorten tyttöjen hurmaajat kyllä tiedetään. Se, että se marketin 18-v kassatyttö hymyili sinulle, ei johtunut maagisesta persoonastasi vaan normaaleista kohteliaista käytöstavoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen puhuu puolestaan, mutta 40-V jo ylittäneensä, korkeakoulutettuna, urheilullisena ja suht hyvän työn ja jonkinlaisen omaisuuden hankkineena miehenä en mahdollisen eron tapahtuessa edes ryhtyisi uuteen suhteeseen.

Pärjäilisin irtonumeroilla. Tai sopisin jonkun kanssa sopivat järjestelyt.

Mutta missään tapauksessa ei uutta vakavaa parisuhdetta.

Minä eronneena naisena ajattelen juuri tällä tavalla, mutta kokeilin tuota sopivaa järjestelyä, mutta ei se oikeasti toimi (ainakaan mulla). Tunteilleen ei voi mitään ja jos vietän aikaa jonkun kanssa, on seksiä ja läheisyyttä, niin kyllä mulla tulee tunteet peliin.

Ja sit kun on niitä tunteita, ei toiseen voikaan enää suhtautua järjestelynä ja se alkaa tuntua pahalta, että suhde on vain kevyttä.

En siis edelleenkään mitään yhteenmuuttoa tms. kaivannut, mutta ehkä sitä, että suhde olisi eksklusiivinen ja julkinen kahden itsenäisen ihmisen kunnon parisuhde. Tosi vaikea laittaa mihinkään tyypilliseen suhdeboxiin.

Sama kokemus. Tunteiden kehittymistä pystyy vähän hillitsemään valitsemalla kevytsuhteeseen sellaisen tyypin josta ei ole oikeasti kiinnostunut muuten kuin fyysisellä tasolla mutta oma kokemukseni on että se käy yksitoikkoiseksi hyvin nopeasti. Ja vaikka itselle ei isoja tunteita kehittyisikään, vastapuolelle saattaa kehittyäkin ja taas ollaan tilanteessa jossa halutaan eri asioita.

Itse olen nyt ollut jo vuosia eksklusiivisessa ja julkisessa parisuhteessa jossa ei jaeta arkea, ei kattoa eikä taloutta, mutta jaetaan tunteet ja kokemukset. Olen onnekas, ja onnellinen. Tämä sopii erinomaisesti tähän elämänvaiheeseen.

Olen eri, mutta minulle kevytsuhde taas ei mitenkään voisi toimia. En pysty erottamaan seksiä ja tunteita tuolla tavalla. Voin harrastaa tunteetonta seksiä, mutta korkeintaan yhden illan jutuissa.

Ei kevytsuhde välttämättä tarkoita sitä, että ei olisi tunteita. Itselläni on sellainen suhde, jota varmaan kutsuttaisiin kevytsuhteeksi, ja ei se vailla kiintymystä ja tunteita ole. Ja hellyyttä, läheisyyttä, romantiikkaakin on, ei siis ole kyse pelkästä seksistä. Kevytsuhde ja panosuhde ovat siis kaksi eri asiaa.

No, seuraava juttu on sitten se, että minä en mitenkään pystyisi olemaan kevytsuhteessa ihmisen kanssa jota kohtaan minulla on tunteita. Minä haluan kyllä koko kattauksen. Arjen hyvät ja huonot hetket ja mennä joka ilta kainaloon nukkumaan.

Silloin sinulle ei sovi kevytsuhde. Minä taas nimenomaan en halua asua yhdessä kumppanin kanssa, enkä halua joka ilta mennä kainaloon nukkumaan. Puhut koko kattauksesta, mutta minusta käytät vääränlaista termiä - sinun pitää ymmärtää, että on olemassa erilaisia kattauksia. Sinä haluat yhdenlaisen, ja joku muu haluaa toisenlaisen. Ei ole kyse siitä, että joku muu haluaa vähemmän, vaan hän haluaa erilaisia asioita mitä sinä. Hänelle se ei tunnu puutteelliselta - sinulle tuntuisi, eli sinun kannattaa tietenkin tavoitella sitä mitä itse haluat. Joku muu haluaa jotain muuta.

Ohis, mutta en tajua, miksi tämän aiheen keskustelut aina päätyvät tällaiseen jankkaukseen. Ei kukaan ole kyseenalaistanut suhdettasi tai tapaasi elää. Ja vaikka olisi, ei se millään tavoin uhkaisi sinua, jos joku ventovieras vauvapalstalainen pitäisi perinteistä suhdemallia parempana, oikeampana tai täydempänä. Ei sinun tarvitse kysellä keneltäkään hyväksyntää tai lupaa omalle suhdemuodollesi.

Ei tietenkään! Mutta tämähän on keskustelua, tuodaan esiin omia näkemyksiä ja katsotaan asiaa eri näkökulmista. Mitä sillä minulle olisi väliäkään, vaikka joku elämääni kyseenalaistaisikin? Tässähän on nyt tarkoitus vain keskustella siitä, miten ihmiset kokevat suhteet ja suhdemuodot - samalla se on mahdollisuus joillekin kuulla erilaisia käsityksiä. Ihan normaalia ajatusten ja kokemusten vaihtoa. Ei kannata provosoitua noin helposti.

Enhän minä provosoitunut. Ihmettelin vaan tuollaista takertumista siihen koko kattauksen termiin. Eihän se ollut siinä viestissä edes pointtina. Tietysti kaikenlaisissa suhteissa voi olla vahvoja tunteita ja sitoutumista mukana, ei kai sitä kukaan ole kyseenalaistanutkaan. Mutta jotkut haluavat sen koko setin joka perinteisesti parisuhteeseen kuuluu. Ollaan kuin paita ja pylly. Jaetaan koko elämä. Kyllä minä veikkaan, että keskimääräinen lukija ymmärtää mitä se koko kattaus tässä yhteydessä tarkoittaa. Ei se tarkoita sitä, että väheksyisi toisenlaisia suhteita.

Jos se toisenlainen suhde määritellään automaattisesti kevytsuhteeksi, niin kyllä se vähän väheksymiseltä kuulostaa.

Sivusta kommentoin.

Enhän minä ole määritellyt kenenkään muun suhdetta kevytsuhteeksi. Olen ainoastaan itse sanonut, ettei kevytsuhde sopisi minulle. Vastauksena kahteen edeltävään kommenttiin, joissa kirjoittajat itse käyttivät termiä "kevytsuhde".

Omaan korvaani osui melko kaavamainen käsitys suhteista.

Eri

Jos nyt selaa koko alaketjun, niin olennaisesti minä sanoin, etten itse pystyisi olemaan kevytsuhteessa koska en saa eroteltua tunteita ja seksiä. Minulle vastattiin, että kyllä kevytsuhteessakin voi olla tunteita. Minä vastasin, että vielä vähemmän minä pystyisin sellaiseen kevytsuhteeseen jossa on tunteita. Olen nyös sanonut, että haluan asua yhdessä, jaksaa arjen ja nukkua vierekkäin. Missään vaiheessa en ole ottanut kantaa kenenkään muun suhteeseen tai sen vakavuusasteeseen tai esimerkiksi asumisjärjestelyihin.

Vierailija kirjoitti:

Ottaa miehen jonka saa. Vaikka sitten reilusti vanhemman miehen.

En edelleenkään tiedä yhtään naista, jotka ottaisivat reilusti vanhemman miehen. Jopa sinkkuna olo on parempi vaihtoehto. Sen vuoksihan tilastoissa isojen ikäerojen suhteet niin harvinaisia ovatkin.

Mitä tarkoittaa yleensä kelpaavuus tai kelpaamattomuus? Määritelläänkö se siten että jos joku suostuu chattailemaan tai tapaamaan esim. deittisovelluksen kautta, on kelpuutettu? Jos näin, se on kyllä monesti harhaa. Moni suostuu juttelemaan tai tapaamaan tylsyydestä, itsetunnon pönkittämisestä tai saadakseen kokemuksia, tai kaverillisesti (ei sitä suoraan heti kerrota). Jos nuorempi nainen suostuu jonkun varakkaan herran seuraan vaikka illalliselle, mikäs siinä jos mies maksaa ja saa ihailua. Kuitenkin naiselle on täysin selvää että ei missään nimessä kiinnosta parisuhde tämän herran kanssa. Mies taas kuvittelee että kyllä hän on hottia kamaa. Moni nainen taas ymmärtää skipata nuorempien miesten treffikutsut koska tajuaa että tuskin ne miehet ovat parisuhdetta hakemassa, ja muutenkin osaavat ajatella että nuoremmalle miehelle paras olisi löytää joku nuorempi ikäisensä nainen. Vanhemmat miehet taas eivät kiimoissaan välitä siitä mikä olisi nuorelle naiselle parasta.

Miksi ap yleistää tilanteensa koskemaan kaikkia ikäisiään naisia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen puhuu puolestaan, mutta 40-V jo ylittäneensä, korkeakoulutettuna, urheilullisena ja suht hyvän työn ja jonkinlaisen omaisuuden hankkineena miehenä en mahdollisen eron tapahtuessa edes ryhtyisi uuteen suhteeseen.

Pärjäilisin irtonumeroilla. Tai sopisin jonkun kanssa sopivat järjestelyt.

Mutta missään tapauksessa ei uutta vakavaa parisuhdetta.

Minä eronneena naisena ajattelen juuri tällä tavalla, mutta kokeilin tuota sopivaa järjestelyä, mutta ei se oikeasti toimi (ainakaan mulla). Tunteilleen ei voi mitään ja jos vietän aikaa jonkun kanssa, on seksiä ja läheisyyttä, niin kyllä mulla tulee tunteet peliin.

Ja sit kun on niitä tunteita, ei toiseen voikaan enää suhtautua järjestelynä ja se alkaa tuntua pahalta, että suhde on vain kevyttä.

En siis edelleenkään mitään yhteenmuuttoa tms. kaivannut, mutta ehkä sitä, että suhde olisi eksklusiivinen ja julkinen kahden itsenäisen ihmisen kunnon parisuhde. Tosi vaikea laittaa mihinkään tyypilliseen suhdeboxiin.

Sama kokemus. Tunteiden kehittymistä pystyy vähän hillitsemään valitsemalla kevytsuhteeseen sellaisen tyypin josta ei ole oikeasti kiinnostunut muuten kuin fyysisellä tasolla mutta oma kokemukseni on että se käy yksitoikkoiseksi hyvin nopeasti. Ja vaikka itselle ei isoja tunteita kehittyisikään, vastapuolelle saattaa kehittyäkin ja taas ollaan tilanteessa jossa halutaan eri asioita.

Itse olen nyt ollut jo vuosia eksklusiivisessa ja julkisessa parisuhteessa jossa ei jaeta arkea, ei kattoa eikä taloutta, mutta jaetaan tunteet ja kokemukset. Olen onnekas, ja onnellinen. Tämä sopii erinomaisesti tähän elämänvaiheeseen.

Olen eri, mutta minulle kevytsuhde taas ei mitenkään voisi toimia. En pysty erottamaan seksiä ja tunteita tuolla tavalla. Voin harrastaa tunteetonta seksiä, mutta korkeintaan yhden illan jutuissa.

Ei kevytsuhde välttämättä tarkoita sitä, että ei olisi tunteita. Itselläni on sellainen suhde, jota varmaan kutsuttaisiin kevytsuhteeksi, ja ei se vailla kiintymystä ja tunteita ole. Ja hellyyttä, läheisyyttä, romantiikkaakin on, ei siis ole kyse pelkästä seksistä. Kevytsuhde ja panosuhde ovat siis kaksi eri asiaa.

No, seuraava juttu on sitten se, että minä en mitenkään pystyisi olemaan kevytsuhteessa ihmisen kanssa jota kohtaan minulla on tunteita. Minä haluan kyllä koko kattauksen. Arjen hyvät ja huonot hetket ja mennä joka ilta kainaloon nukkumaan.

Silloin sinulle ei sovi kevytsuhde. Minä taas nimenomaan en halua asua yhdessä kumppanin kanssa, enkä halua joka ilta mennä kainaloon nukkumaan. Puhut koko kattauksesta, mutta minusta käytät vääränlaista termiä - sinun pitää ymmärtää, että on olemassa erilaisia kattauksia. Sinä haluat yhdenlaisen, ja joku muu haluaa toisenlaisen. Ei ole kyse siitä, että joku muu haluaa vähemmän, vaan hän haluaa erilaisia asioita mitä sinä. Hänelle se ei tunnu puutteelliselta - sinulle tuntuisi, eli sinun kannattaa tietenkin tavoitella sitä mitä itse haluat. Joku muu haluaa jotain muuta.

Ohis, mutta en tajua, miksi tämän aiheen keskustelut aina päätyvät tällaiseen jankkaukseen. Ei kukaan ole kyseenalaistanut suhdettasi tai tapaasi elää. Ja vaikka olisi, ei se millään tavoin uhkaisi sinua, jos joku ventovieras vauvapalstalainen pitäisi perinteistä suhdemallia parempana, oikeampana tai täydempänä. Ei sinun tarvitse kysellä keneltäkään hyväksyntää tai lupaa omalle suhdemuodollesi.

Ei tietenkään! Mutta tämähän on keskustelua, tuodaan esiin omia näkemyksiä ja katsotaan asiaa eri näkökulmista. Mitä sillä minulle olisi väliäkään, vaikka joku elämääni kyseenalaistaisikin? Tässähän on nyt tarkoitus vain keskustella siitä, miten ihmiset kokevat suhteet ja suhdemuodot - samalla se on mahdollisuus joillekin kuulla erilaisia käsityksiä. Ihan normaalia ajatusten ja kokemusten vaihtoa. Ei kannata provosoitua noin helposti.

Enhän minä provosoitunut. Ihmettelin vaan tuollaista takertumista siihen koko kattauksen termiin. Eihän se ollut siinä viestissä edes pointtina. Tietysti kaikenlaisissa suhteissa voi olla vahvoja tunteita ja sitoutumista mukana, ei kai sitä kukaan ole kyseenalaistanutkaan. Mutta jotkut haluavat sen koko setin joka perinteisesti parisuhteeseen kuuluu. Ollaan kuin paita ja pylly. Jaetaan koko elämä. Kyllä minä veikkaan, että keskimääräinen lukija ymmärtää mitä se koko kattaus tässä yhteydessä tarkoittaa. Ei se tarkoita sitä, että väheksyisi toisenlaisia suhteita.

Jos se toisenlainen suhde määritellään automaattisesti kevytsuhteeksi, niin kyllä se vähän väheksymiseltä kuulostaa.

Sivusta kommentoin.

Enhän minä ole määritellyt kenenkään muun suhdetta kevytsuhteeksi. Olen ainoastaan itse sanonut, ettei kevytsuhde sopisi minulle. Vastauksena kahteen edeltävään kommenttiin, joissa kirjoittajat itse käyttivät termiä "kevytsuhde".

Omaan korvaani osui melko kaavamainen käsitys suhteista.

Eri

Jos nyt selaa koko alaketjun, niin olennaisesti minä sanoin, etten itse pystyisi olemaan kevytsuhteessa koska en saa eroteltua tunteita ja seksiä. Minulle vastattiin, että kyllä kevytsuhteessakin voi olla tunteita. Minä vastasin, että vielä vähemmän minä pystyisin sellaiseen kevytsuhteeseen jossa on tunteita. Olen nyös sanonut, että haluan asua yhdessä, jaksaa arjen ja nukkua vierekkäin. Missään vaiheessa en ole ottanut kantaa kenenkään muun suhteeseen tai sen vakavuusasteeseen tai esimerkiksi asumisjärjestelyihin.

Näin sivusta seuranneena näytä että ihan ensimmäisessä kommentissasi määrittelet kevytsuhteeksi suhteen, jossa ei asuta yhdessä mutta ollaan sitoutuneita tunnetasolla. Onhan se kannanotto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen puhuu puolestaan, mutta 40-V jo ylittäneensä, korkeakoulutettuna, urheilullisena ja suht hyvän työn ja jonkinlaisen omaisuuden hankkineena miehenä en mahdollisen eron tapahtuessa edes ryhtyisi uuteen suhteeseen.

Pärjäilisin irtonumeroilla. Tai sopisin jonkun kanssa sopivat järjestelyt.

Mutta missään tapauksessa ei uutta vakavaa parisuhdetta.

Minä eronneena naisena ajattelen juuri tällä tavalla, mutta kokeilin tuota sopivaa järjestelyä, mutta ei se oikeasti toimi (ainakaan mulla). Tunteilleen ei voi mitään ja jos vietän aikaa jonkun kanssa, on seksiä ja läheisyyttä, niin kyllä mulla tulee tunteet peliin.

Ja sit kun on niitä tunteita, ei toiseen voikaan enää suhtautua järjestelynä ja se alkaa tuntua pahalta, että suhde on vain kevyttä.

En siis edelleenkään mitään yhteenmuuttoa tms. kaivannut, mutta ehkä sitä, että suhde olisi eksklusiivinen ja julkinen kahden itsenäisen ihmisen kunnon parisuhde. Tosi vaikea laittaa mihinkään tyypilliseen suhdeboxiin.

Sama kokemus. Tunteiden kehittymistä pystyy vähän hillitsemään valitsemalla kevytsuhteeseen sellaisen tyypin josta ei ole oikeasti kiinnostunut muuten kuin fyysisellä tasolla mutta oma kokemukseni on että se käy yksitoikkoiseksi hyvin nopeasti. Ja vaikka itselle ei isoja tunteita kehittyisikään, vastapuolelle saattaa kehittyäkin ja taas ollaan tilanteessa jossa halutaan eri asioita.

Itse olen nyt ollut jo vuosia eksklusiivisessa ja julkisessa parisuhteessa jossa ei jaeta arkea, ei kattoa eikä taloutta, mutta jaetaan tunteet ja kokemukset. Olen onnekas, ja onnellinen. Tämä sopii erinomaisesti tähän elämänvaiheeseen.

Olen eri, mutta minulle kevytsuhde taas ei mitenkään voisi toimia. En pysty erottamaan seksiä ja tunteita tuolla tavalla. Voin harrastaa tunteetonta seksiä, mutta korkeintaan yhden illan jutuissa.

Ei kevytsuhde välttämättä tarkoita sitä, että ei olisi tunteita. Itselläni on sellainen suhde, jota varmaan kutsuttaisiin kevytsuhteeksi, ja ei se vailla kiintymystä ja tunteita ole. Ja hellyyttä, läheisyyttä, romantiikkaakin on, ei siis ole kyse pelkästä seksistä. Kevytsuhde ja panosuhde ovat siis kaksi eri asiaa.

No, seuraava juttu on sitten se, että minä en mitenkään pystyisi olemaan kevytsuhteessa ihmisen kanssa jota kohtaan minulla on tunteita. Minä haluan kyllä koko kattauksen. Arjen hyvät ja huonot hetket ja mennä joka ilta kainaloon nukkumaan.

Silloin sinulle ei sovi kevytsuhde. Minä taas nimenomaan en halua asua yhdessä kumppanin kanssa, enkä halua joka ilta mennä kainaloon nukkumaan. Puhut koko kattauksesta, mutta minusta käytät vääränlaista termiä - sinun pitää ymmärtää, että on olemassa erilaisia kattauksia. Sinä haluat yhdenlaisen, ja joku muu haluaa toisenlaisen. Ei ole kyse siitä, että joku muu haluaa vähemmän, vaan hän haluaa erilaisia asioita mitä sinä. Hänelle se ei tunnu puutteelliselta - sinulle tuntuisi, eli sinun kannattaa tietenkin tavoitella sitä mitä itse haluat. Joku muu haluaa jotain muuta.

Ohis, mutta en tajua, miksi tämän aiheen keskustelut aina päätyvät tällaiseen jankkaukseen. Ei kukaan ole kyseenalaistanut suhdettasi tai tapaasi elää. Ja vaikka olisi, ei se millään tavoin uhkaisi sinua, jos joku ventovieras vauvapalstalainen pitäisi perinteistä suhdemallia parempana, oikeampana tai täydempänä. Ei sinun tarvitse kysellä keneltäkään hyväksyntää tai lupaa omalle suhdemuodollesi.

Ei tietenkään! Mutta tämähän on keskustelua, tuodaan esiin omia näkemyksiä ja katsotaan asiaa eri näkökulmista. Mitä sillä minulle olisi väliäkään, vaikka joku elämääni kyseenalaistaisikin? Tässähän on nyt tarkoitus vain keskustella siitä, miten ihmiset kokevat suhteet ja suhdemuodot - samalla se on mahdollisuus joillekin kuulla erilaisia käsityksiä. Ihan normaalia ajatusten ja kokemusten vaihtoa. Ei kannata provosoitua noin helposti.

Enhän minä provosoitunut. Ihmettelin vaan tuollaista takertumista siihen koko kattauksen termiin. Eihän se ollut siinä viestissä edes pointtina. Tietysti kaikenlaisissa suhteissa voi olla vahvoja tunteita ja sitoutumista mukana, ei kai sitä kukaan ole kyseenalaistanutkaan. Mutta jotkut haluavat sen koko setin joka perinteisesti parisuhteeseen kuuluu. Ollaan kuin paita ja pylly. Jaetaan koko elämä. Kyllä minä veikkaan, että keskimääräinen lukija ymmärtää mitä se koko kattaus tässä yhteydessä tarkoittaa. Ei se tarkoita sitä, että väheksyisi toisenlaisia suhteita.

Jos se toisenlainen suhde määritellään automaattisesti kevytsuhteeksi, niin kyllä se vähän väheksymiseltä kuulostaa.

Sivusta kommentoin.

Enhän minä ole määritellyt kenenkään muun suhdetta kevytsuhteeksi. Olen ainoastaan itse sanonut, ettei kevytsuhde sopisi minulle. Vastauksena kahteen edeltävään kommenttiin, joissa kirjoittajat itse käyttivät termiä "kevytsuhde".

Omaan korvaani osui melko kaavamainen käsitys suhteista.

Eri

Jos nyt selaa koko alaketjun, niin olennaisesti minä sanoin, etten itse pystyisi olemaan kevytsuhteessa koska en saa eroteltua tunteita ja seksiä. Minulle vastattiin, että kyllä kevytsuhteessakin voi olla tunteita. Minä vastasin, että vielä vähemmän minä pystyisin sellaiseen kevytsuhteeseen jossa on tunteita. Olen nyös sanonut, että haluan asua yhdessä, jaksaa arjen ja nukkua vierekkäin. Missään vaiheessa en ole ottanut kantaa kenenkään muun suhteeseen tai sen vakavuusasteeseen tai esimerkiksi asumisjärjestelyihin.

Minä taisinkin sinulle vastata, että sitten kevytsuhteet eivät sinun juttusi olekaan, ja että eri ihmiset haluavat eri asioita.

Vierailija kirjoitti:

Hyvin on löytynyt, +55 miehet on aivan liian vanhoja nelikymppiselle naiselle.

Eivät ole vaan liian nuoria. 40v naiselle sopiva on 60+mies.  40v nuorukainen taas haluaa 25v naisen.