Meille tultaisiin kylään, mutta meitä ei koskaan kutsuta heille kylään

Tuo on kyllä harmittavan yleistä. Me olemme alle 50v. pariskunta ja meillä käy huomattavasti enemmän vieraita, kuin me käymme muualla. Monista on kiva tulla valmiiseen pöytään, varsinkin kun tietävät, että meillä on yleensä tarjoilut ruokineen, viineineen ja jälkkäreineen. Tiedän, että tämä on pääasiallisin syy. Samoin meillä on koti muiden mielestä "aina" siisti. Eräskin  tuttu sanoi joskus, että mielellään käy meillä, kun ei itse jaksa laittaa samanlaisia herkkuja vieraille tai siivota ennen sitä.

Meille taas kukaan ei tule koskaan kutsuttaessa kylään. Aina pitää iso perhe raahata sukulaisten nurkkiin. 

Ehkäpä tällaisessa tilanteessa voisi kokeilla tapaamista pienimuotoisena jossakin ravintolassa. Ainakin etelä-eurooppalainen tapa on viihtyä ulkosalla palvelusektoria hyödyntäen.

Suomessa se tulee tosin hintavaksi.

Olet itse antanut asioiden mennä tähän suuntaan. Oma syysi. Nyt pistät stopin koko jutulle. Kun he seuraavan kerran ovat tulossa, ilmoitat olevasi muualla. Ja kun he sitäseuraavalla kerralla ovat jälkeen tulossa, olet muka myös muualla. Ja kolmannella kerralla sanot että voisivat tulla mutta voisivatko he tuoda . . . . tullessaan ja ottaa aikaa mukaan tehdäkseen . . . . teidän huushollissa. 

Eiköhän se siitä. 

Ymmärrän, että ärsyttää, vaikka omalla kohdalla tilanne on toisin päin. Minun sukulaisteni kanssa vieraillaan vastavuoroisesti, mutta koska olen päättänyt, etten ala hoitaa puolisoni sukulaissuhteita omieni lisäksi, heitä ei koskaan kutsuta meille. Siis puoliso ei kutsu, eikä tee asian eteen yhtään mitään silloin, kun he itse kutsuvat itsensä. Yksin kestitsen myös itse kutsumani vieraat.

Ehkä veljesi lapset ovat kuin minun puolisoni, ajattelemattomia ja laiskoja? 

Meillä on ihan sama juttu. Näitä riittää, jotka tunkee kylään tai kutsuu itse itsensä kylään. Kun sovitaan, että he tuo jälkiruoan, se on jotain syömäkelvotonta tai sitten tullaan tyhjin käsin, kun he unohti katsos koko jutun....

Lähtiessä he toteaa hymyillen "tulisitte tekin joskus meillä päin käymään" 

Mitä tämäkin muka tarkoittaa?!!! Ehkä joku täällä kertoo, joka harrastaa tätä!

Yksikin pariskunta on muuttanut monta kertaa. Meitä ei ole kutsuttu koskaan kylään eikä edes osoitetta ole kerrottu. 

Nyt riittää! Mun kotiini pääsee jatkossa ne, joiden kanssa vastavuoroisuus toteutuu. 

Jos lähes (?) kutsuvat itsensä kylään niin ehkä tekin voitte tehdä samoin? "Hei, voitaisiin poiketa lomalla joku päivä? Meillä on viikonloput x ja y vapaana, ja silloin käy myös arkipäivät." Kokeilisin eka jotain tuollaista. Jos ei onnistu niin miettisin tosi takkaan, että onko muuten paha mieli niin paha, että sen takia kannattaa pilata välejä? Voisiko tuota kuitenkin koittaa jaksaa, jos harvakseltaan on? Kaikenlainen nolo vihjailu voi aiheuttaa sen, että välit viilenee. Jos väsymys on niin kovaa, että se kannattaa, niin sitten vaan tuolle "voitteko tuoda jälkiruuan tullessamme" linjalle, tai valehtelemaan, että teille ei sovi, kuten joku ehdotti. Nyyttärit on ok nuorten illanistujaisiin tai vaikka työporukan pikkujouluihin, mutta en kyllä ikinä kehtaisi 50-60v sanoa mitään tuollaista. Eri asia on jos olisi pitkäaikaista työttömyyttä tai ikää jo niin, että vaikuttaa terveyteen ja liikkumiseen yms.

osa ihmisistä kokee kyläilynsä lahjana muille eli siis niille joiden luo mennään kylään, tämä ihan kerrottu itselle käynnin syyksi :D..eivät vain tosiaan mieti mitä se maksaa aikana /vaivana/rahana kun monesti odotetaan täyshoitoa ja tullaan isolla porukalla. Se on eri asia kun kaveri yllättää että tuon pullat/keksipaketin, pistä kahvi tulemaan vs. täysihoitolaoletus johon tullaan tyhjin käsiin.

Sano vaan , että me tullaankin vuorostaan teille. Vuoroin vieraissa sanotaan.

aita kahvin kanssa kuiva pullapitko.

Jatkossa et tarjoa yhtään mitään.

Itselläni on/oli "ystävä" tai pidin sellaisena. Yksinäinen ei seurusteleva nainen. Itselläni on lapsia joista huolehdin yksin. Parikin vuotta tämä ystävä kutsui itsensä meille kahville ja pyyteli leipää, jäätelöä jne ja kerran sanoi että vieraanvarainen pitää olla. Köyhä antaa vähästäänkin ja on syönyt hyvällä ruokahalulla. Minua/lapsia ei ole koskaan päästänyt käymään. Siihen jäi puoleltani yhteydenpito, vastaan kyllä lyhyesti jos viesti tulee. Nykyisin harvakseltaan ehdottaa että tulisi mutta olen "sairaana" tai on menoja.

Onkohan suomalainen kyläilykulttuuri rappeutunut? Omat kokemukseni ovat sellaisia, että harva kutsuu kylään mutta moni on tullut ja olisi edelleen mielellään tulossa kyläilemään minun luokseni. En halua pitää mitään kirjanpitoa vierailuista ja vastavierailuista, mutta olen vuosien saatossa sulkenut oven niiltä, jotka eivät koskaan esitä vastakutsua. Hyväksikäytetyksi en rupea.

Ap:lle sanoisin, että kannattaa joko ottaa asia puheeksi tai panna stoppi yksipuolisille kyläilyille.

Siinä vaiheessa, kun alkavat sopia seuraavaa vierailua, toteat, että nähdään ensi kerralla teidän luona. 

Vastavuoroisuus. Kutsutaan, kun on kutsuttu ja kyläilty. Tungettelu ei sovi. Ihmisillä on työt, harrastukset, sukuloimiset jne. En ole välttämättä varma, olenko kiinnostunut tyrkyttäjistä. Tällöin on syytä vähän suunnitellakin, milloin. Olen törmännyt näihin itsensäkutsuttajiin, mutta en reagoi mitenkään. En ns. kuule. Jossain vaiheessa kakaisen tuon vastavuotoisuuskortin.

Sanoisin ihan suoraan ja asiallisesti, että olisipa kiva nähdä, mutta nähtäiskö seuraavaksi teillä tai jossain kahvilassa, kun mulla on ollut niin paljon kiireitä, etten jaksa nyt järjestää kotia kuntoon. 



Ei tarvi kiukutella sitten yksin kotona ja jos vieraat ovat kiinnostuneet tapaamaan, he tarttuvat tarjoukseen. Miten näin helppo asia on joillekin niin vaikea kommunikoida ystävällisesti?

Kutsu sinä itsesi vastavuoroisesti heille. Kun seuraavan kerran ilmoittavat tulostaan, sinä ilahdut kovasti, että onpa mukava nähdä , "olenkin juuri tulossa teille viikoksi, eihän minun tarvitsekaan ottaa mukaan omia lakanoita".

Vastavuoroisuus tarkoittaa tuollaisten ihmisten kanssa sitä, että te vastavuoroisesti kutsutte itsenne heidän luokseen, eli ilmoitatte, milloin menette.

Sisko harrasti tätä, tulivat joka loma meille vähintään pariksi yöksi ja kehui miten säästää rahaa kun ei tarvi mennä hotelliin ja pääsee reissuun. Miehensä saa kuuluisaa omaa aikaa kun vaimo ja lapset on reissussa. 

Meitä ei kutsuttu koskaan heille. Kerran kysyin niin sisko sanoi ettei heille mahdu. Sen jälkeen ei meillekään enää mahtunut.

Up

Alat tarjoamaan vain jotain pientä, valmista makeaa kaupasta. Sanot, että et oikein jaksanut miettiä muuta nyt. Luulen parin kerran jälkeen lopettavan itsensä kutsumisen. Mutta tosiaan tuollainen tilanne on vaikea katkaista, jos on itse leikkiin ryhtynyt alun alkaenkin.