Huonoissa suhteissa pitkään olleet: mitä hälytysmerkkejä et huomioinut jo alkuvaiheissa?

Vierailija kirjoitti:

Mies oli 25-vuotias eikä osannut käyttää edes pyykkikonetta. Mamma oli aina pessyt vaatteet.

Ei tajunnut mitään henkilökohtaisesta tilasta. Jos istuin tietokoneella, tuli viereen tuijottamaan mitä teen. Aukoi mun postit. Kuunteli aina jos puhuin puhelimessa vaikka äidin kanssa. Puhelun jälkeen piti referoida mistä kaikesta oltiin puhuttu. Suihkuun mennessä piti lopulta aina laittaa ovi lukkoon, muuten tunki mukaan. Ei jumalauta jos ei saa edes suihkussa olla rauhassa! Seisoi sitten kylppärin oven takana ja kyseli mitä teen.

Ei tajunnut mitään myöskään sosiaalisista suhteista tai käytöstavoista. Tapailuaikana kyseli usein voidaanko nähdä. Mulla oli aina aikainen herätys kouluun. Mies työttömänä, kuten oli koko neljä vuotta. Saatoin sanoa että sopii mutta ei voi mennä kovin myöhään illalla. Mies tuli päivällä eikä lähtenyt kulumallakaan. Eikä edes puuhattu mitään ihmeellistä, katsottiin telkkaria ja juteltiin. Usein meni keski

Niinpä niin.. nuoruus ja hulluus..

Vierailija kirjoitti:

Työnsi päätäni jalkoväiinsä kun halusi itseään koskettavan sinne. Kerroin kerta toisensa jälkeen, että kaipaan verbaalista kommunikaatiota, en tuollaista mykkänä  pään tunkemista kädellä. Hyi helvetti.

Sellainen pieni tunne että joku on pielessä.

Se että minun itkiessä hänelle ei ollut automaattista tulla lohduttamaan, vaikka kömpelöstikin, vaan paineli esimerkiksi nukkumaan.

Jatkuva pieni itsekkyys tilanteissa, joissa esimerkiksi pitää sovittaa usean ihmisen aikatauluja tai jakaa ruokaa, jota on hieman liian vähän

Oli sopinut hyvin lyhyen tuntemisen jälkeen, että menemme hänen vanhemmille kylään eikä hän edes kysynyt minulta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menee kaverillisesti hyvin, ei ole yhteisiä keskustelunaiheita ja mielenkiinnon kohteita. Ärsyttää jopa toisen ruokailutottumukset ja välillä tuntuisi paljon paremmalta, jos saisi toisesta pitkän paussin. Lasten takia kuitenkin vielä yritän jaksaa toista.

 

Lapsesi eivät tule sinua siitä kiittämään, päinvastoin. Toivoin itse koko lapsuuteni, että vanhemmat eroaisi, koska kotona oli aina kamala tunnelma. Tuo ihmeellinen uhrautumisen ihanne on täydellisen perseestä ja estää kaikkia perheenjäseniä olemasta onnellisia.

eroa.

(sitä paitsi ei liity av

Kertoiko tuo kommentoija että hän 'jauhaa' nimenomaan omaa psrisuhdettaan. 

.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Empatian puute minua kohtaan. Suhteen alussa mulla oli vaan vaihe, että selittämättömästi itketti vaan ja oli apea olo. Muistan, kun puhuttiin puhelimessa, minä itkin ja mies kyseli, vaan että kun piti baariin mennä yhdessä kavereiden kanssa, että oonko nyt tulossa. Tilanne johti siihen, että mies meni kiukkuisena ilman minua, sen sijaan että olisi tullut mun luo lohduttelemaan mua. 

Sori, sympatiani on täysin miehen puolella. En voi kestää tuollaisia vetistelijöitä, jotka vain kerjää huomiota, ja sabotoi toisen suunnitelmia. Kuulostat narsistilta.

Käännetääs näinpäin: jos suhteen alussa miehellä olisi selittämättömiä itkukohtausia ja itkeskelisi puhelimessa vaatien tulemaan lohduttamaan vaikka olisi muuta yhteustä menoa suunnitelmissa niin olisi minulle hälytysmerkki. Ymmärrä

Mitä hittoa, varmasti epämääräistä ahdistustaan itki tuo aiempi. Outo oletus että toinen esittäisi itkuista saadakseen huomiota.

Ja ei siis omia suunnitelmia tarvi perua, mutta lohduttaa voi kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Työnsi päätäni jalkoväiinsä kun halusi itseään koskettavan sinne. Kerroin kerta toisensa jälkeen, että kaipaan verbaalista kommunikaatiota, en tuollaista mykkänä  pään tunkemista kädellä. Hyi helvetti.

No voi vattu, onkohan meillä sama exä, vai liekö tuo kovinkin yleistä 😖 Rankutti kokoajan ottamaan suihin, mutta minua ei huomioinut yhtään mitenkään. Onneksi tuhlasin siihen "vain" vuoden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitti pikkuhiljaa röyhtäilyn ja piereskelyn vessan ulkopuolella huoneistossa.

En ymmärrä ihmisiä jotka toimivat näin. Siis tahallaan, vahingot normaalia ja ok. Siis toki näitä teen, mutta en nyt ehdoin tahdoin halua esiintyä vastenmielisesti kumppanin nähden.  Eksäni halusi...

Minun silmääni yhdessä asuminen kumppanin kanssa alkaa vaikuttaa joltakin performanssilta. En minä ainakaan jaksa pitää yllä kulissia ihmisestä joka ei piere tai röyhtäise koskaan. 

Jep, en todellakaan jaksaisi elää ihmisen kanssa joka ei hyväksy ihmisen normaaleja toimintoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitti pikkuhiljaa röyhtäilyn ja piereskelyn vessan ulkopuolella huoneistossa.

En ymmärrä ihmisiä jotka toimivat näin. Siis tahallaan, vahingot normaalia ja ok. Siis toki näitä teen, mutta en nyt ehdoin tahdoin halua esiintyä vastenmielisesti kumppanin nähden.  Eksäni halusi...

Minun silmääni yhdessä asuminen kumppanin kanssa alkaa vaikuttaa joltakin performanssilta. En minä ainakaan jaksa pitää yllä kulissia ihmisestä joka ei piere tai röyhtäise koskaan. 

Jep, en todellakaan jaksaisi elää ihmisen kanssa joka ei hyväksy ihmisen normaaleja toimintoja.

Paskannatko olohuoneen matolle? Sekin on normaali toiminto

Ensimmäinen yhteinen joulu ja oltiin sovittu että vietetään se yhdessä. Hän vain ilmoitti että mennään paikkaan X. Olin ihan äimän käkenä, että milloin me ollaan puhuttu tästä kun en muista yhtään? Hän vastasi että ajatteli että tottakai se on mulle ok. Sanoin että ei ole ok.

Hän sitten meni yksin paikkaan X ja minä vietin yksinäisen joulun kun olin jo torpannut muut mahdolliset suunnitelmat ja paikka X ei houkutellut..

Vierailija kirjoitti:

Itku on aika harvalle manipulointikeino ellei ole ammatiltaan esiintyvä taiteilija.. aika taitava näyttelijäkin pitää olla että osaa aidon oloisesti tekoitkeä

Siinä mielessä voi tavallaan ottaa kohteliaisuutena, jos toinen olettaa itkun näyttelemiseksi. Seuraavaksi voi alkaa miettiä mitä oletuksen takana on, näytteleeköhän itse kenties paljonkin ja missä tilanteissa

- Että toinen oli jo silloin seurannut pikkuveljensä liikkeitä puhelimen ja s-postin avulla

- Että hän oli sairaalloisen tarkka omasta JA MINUN rahanmenostaan

- Että sillloinen 21v mies ei uskaltanut mennä kaupunkiin X koska äitinsä mielestä se oli huono paikka

- Että kun tulin kotiin oli toinen ajanut päänsä kaljuksi ja huusi "mitä minä teen ilman sua"

ja näitä siis pitkä lista.

Jatkuvaa juomista, pieniä valheita, petettyjä lupauksia. Enää en kattele. Eka kerta on virhe. Toinen on jo valinta. Sit sanon, että heippa hei ja lähden menee. 

Oma tunteiden heittely, tunteet eivät ole faktoja mutta ne kantavat kuitenkin tärkeitä viestejä. Omia tunteita pitäisi kuunnella ja arvioida mistä ne tulevat.

Jos normaalisti on melko seesteinen tyyppi ja yhtäkkiä tunteet on vuoristorataa, se ei välttämättä ole merkki söpöstä rakkauden palosta

Työ ja työasiat painoi kaiken muun ohi, aina, myös viikonloppuisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kehui kovasti ulkonäköäni alussa ja sitten yhtäkkiä teki pitkän tutkimuksen ulkonäkövirheistäni, tuhahteli inhoten ja puristeli "huonoja kohtia" kehossani. Olin niin yllättynyt, että en heti tajunnut tehdä tai sanoa mitään. Myöhemmin kerroin järkyttyneeni ja loukkaantuneeni pahasti. Tein tämän sivistyneesti ja asiallisesti. Silti jotenkin koko asetelma kääntyi lopulta siten, että minä olin hullu ja kauhea ja pyysin käytöstäni anteeksi. 

Onko ihan varma, ettei ollut puliveijari?

 

Mikä on puliveijari?

- Nainen kysyy

 

Puliveivari kuuluu samaan sukuun kun puliukko.

 

Edellisessä suhteessa vaimo oli hoitanut kaiken kotona ja mies vain käynyt töissä. (Kuten vaimokin) Oli opetellut pesemään pyykkiä ja tekemään ruokaa _36_ vuotiaana. 

Olisihan se pitänyt arvata että minusta halusi samanlaisen kodinhoitajan. Kun sanoin vastaan, loukkaantui, suuttui ja raivosi. Piti joko mykkäkoulua tai suorastaan räjähti, ei osannut keskustella ollenkaan. Ei haitannut yhtään mennä nukkumaan kun toinen itkee vieressä. Väitti myös itkemistä manipuloimiseksi. 

Hänen lapset jätti minun tai isovanhemman hoidettavaksi, koska itsellään oli tärkeämpiä menoja, reissuja, tapahtumia. Lähes jokaiseen liittyi ryyppääminen. Ei haitannut olla erossa lapsista, koska vaimohan ne oli vauvasta asti kasvattanut yksinään. Ja nyt hänellä oli uusi lastenvahti ja kodinhoitaja. 

Naisella ei ollut mitään harrastuksia ellei tv:n katsomista lasketa. Ei yhtään omaa ystävää. Hänellä oli aina tylsää. Oli hyvin pidättyväinen, varovainen ja passiivinen. Onneksi tuli ero. Liian monta vuotta meni täysin hukkaan. Nykyisen kanssa ei mitään vastaavia ongelmia, 20+ vuotta jo.

Se on varma merkki antisosiaalisesta ihmisestä, ettei se tule sinun kanssa sinun vanhempien luo kitisemättä/ tappeluitta. Mikään yhdessä tehty ei kelpaa. Sinä olet virhe nro 1. Jos hän pitää sinua liian hyvänä ja pyrkii eristämään sinua.

Älkää jatkako tämmöisten miesten kanssa. Parempiakin on saatavilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ei osallistu arjen töihin (nainen), aina joku tekosyy. Kaikki jäänyt pikku hiljaa minun kontolleni. Ripustautuu, minuun ja äitiinsä, ei aikuistu. Työelämä ei oikein maistu, ottaa vanhemmiltaan rahallista avustusta, ei siis seiso omilla jaloillaan. Iän puolesta aikuinen, käytös kuin teinin. Onneksi ei ole vielä lapsia.

 

Ymmärräthän, että kyseessä on ilmeisesti jokin trauma, joka vaatii käsittelyä. Ei kukaan terve ihminen ole aikuistumatta, aina on jokin syy.

 

Ymmärrystä löytyy aina aina, kun vikaa on naisessa. Peukutuksetkin ketjussa täysin naismyönteisiä, vaikka olisi ollut millainen pahantekijä.

Olisko 85% naisia tällä palstalla?