Huonoissa suhteissa pitkään olleet: mitä hälytysmerkkejä et huomioinut jo alkuvaiheissa?

Kompromissikyvyttömyys, ei koskaan pyydä mitään anteeksi, huumorintajun puute, pikkuasioihin puuttuminen, kontrollointi. Mutta kun sitä oli epätoivoinen, niin tartuin ensimmäiseen koskaan minulle huomiota antaneeseen ihmiseen.



Nyt on lapsi ja elämä on hirveää pskaa. En ymmärrä, miksi jatkan tätä. Aivan kamala nainen, älkää tehkö minun virhettäni. Kuolemakin on parempi vaihtoehto, kuin tällainen elämän irvikuva.

Vierailija kirjoitti:

Naisen tapa uhriutua naisena. Lisäksi vaaditaan asioita toiselta sukupuolen perusteella. Miesten hommat tekee mies ja kotityöt tehdään puoliksi. Osa naisista on aivopesty.

TÄMÄ! Lisäksi vielä kyvyttömyys nähdä omat virheet ja oman etuoikeutetun aseman edut.

Yhtäkkiä alkaneet mykkäkoulut ja monen päivän, jopa viikkojen mökötysjaksot, joihin ei mitään selitystä. Onneksi hän on nykyään ex-mieheni.

Jatkuva vähättely ja neuvominen.

itsekritiikin puuttuminen (arvosteli kyllä muita), kateus, impulsiivisuus (akateeminen silti), kärsimättömyys, mustasukkaisuus, haukkui minua usein, koulukiusattu. olin vain liian nuori ja luulin, että rakastamalla kaikki paranee.

Vierailija kirjoitti:

Jatkuva vähättely ja neuvominen.

Tämä alkaa niin pikkuhiljaa että sitä on tosi vaikeaa tunnistaa, minun oli ainakin.

Vierailija kirjoitti:

Nää ketkä ihmettelee miksi joku on huonossa suhteessa pitkään.. kotikasvatus on usein syy siihen, miksi huonon kohtelun vaan sivuuttaa. Niitä arvoja mitä lapsuudenkodista oppii, soveltaa sitten (ainakin minä sovelsin) vähän turhan suoraan ja kyseenalaistamatta.

Esimerkiksi:

Kotona opetettiin, että vähäosaisia ja niitä keillä on vähemmän pitää auttaa. Auttaminen on hyve. Kyllä ja jokaisen meidän pitäisikin pyrkiä siihen.. mutta.. nuorena tapasin pojan, joka oli sotkenut raha-asiansa pikavipeillä, lainoilla, osamaksuilla ja pahinta oli ettei tuntunut jotenkin ymmärtävän miksi hän nyt joutui "kuseen" eikä tehnyt elettäkään korjatakseen asioitaan. No minähän aloin auttamaan ja pelastamaan, pojalle tuli helpompi elämä kuin manulle illallinen. Alkoi loisia minunkin lompakollani, eikä suostunut lopulta muuttamaan ulos kämpästäni. Tarvitsi minua tukemaan taloudellisesti ja järjestelemään elämäänsä. Ajattelin, että hän muuttuu, kun

Murheellista että tuollaisiakin isovanhempia tuntuu löytyvän; jos on jumiutunut elämänasenteissaan ja suhtautumisessaan muihin ihmisiin jonnekin varhaisteini-ikään, niin ei näytä ikääntyminenkään automaattisesti vaikuttavan ihmisessä henkistä kehittymistä, kasvua ja kypsymistä. Otan osaa. Onneksi olet oppinut arvioimaan tilanteita ja ottamaan niistä oppia. 

Vierailija kirjoitti:

Hyvä ketju! Itse roikuin ihan tyhmässä jätkässä monta vuotta, oli niin huono itsetunto etten vaan älynnyt heti alussa minkälainen hän oikeasti on. Tässä merkkejä mitkä sivuutin kun olin mukamas ihastunut tähän "kilttiin mieheen":

- Tinder aktiivisena selkäni takana

- Alkoholi maistui lähes päivittäin.

- 28 v mies neitsyt ja ei kokemusta naisista. Tämähän nyt ei aina ole varoitusmerkki, mutta tässä tapauksessa tuolle oli syynsä. Oli myös katkera ja häpesi asiaa, jota purki minuun.

- Purki siten, että arvosteli ulkonäköäni, vähätteli minua ja naissukupuolta yleisestikin. Silti olisi pitänyt hänelle olla se kulmakunnan kuumin kissa. I*cel-logiikkaa parhaimmillaan!

- Kaikkien tapaamisten piti tapahtua hänen ehdoillaan ja aikataulussaan, neuvotteleminen oli nössöä.

- Ei halunnut seurustella,mutta vaati suojaamatonta seksiä. Eli hänellä oikeus panna muita,minulla ei. Jos en suostunut ilman kumia, "hän tiesi

Jos on katkera ja häpeilevä 28 vuoden neitsyydestään olisi kyllä minulle täydellinen red flag. 

Yleinen puhumattomuus. Aina kannattais jutella, ja vaikka oikein vatvoa juttuja läpi yhdessä. Hän ei ole ehkä ollut musta kovin kiinnostunut koskaan.

Iii kirjoitti:

Mies oli 56 ja minä 23, kun aloimme seurustella. Kyllä, ikäeron takia olimme jopa kuuluisia asuinpaikassamme. En tiedä, mihin miehessä rakastuin, mutta ainakin leikillisyys vetosi. Outouksiakin oli:

- Halusi AINA haistaa mun takapuolta hississä

- Joka lauantai lotto piti katsoa etunojassa, käsistä kiinni pitäen, molemmilla toinen käsi ylös kohotettuna ja hokien "nyt tulee, nyt tulee"

- Seksin aluksi sanoi aina "juna tulee, tuut tuut" ja päästi junapillin ääntä

- Ei osallistunut kotitöihin, tein aina kaiken

- Ei käynyt töissä

- Halusi, että otan koko käden kokoisen tatuoinnin hänen nimellään, josta maksoi vain 20 euroa. Vasta kolmas tatuoija suostui tekemään ja silloinkin vasta kuukauden harkinnan jälkeen

- Halusi nimetä lapsemme hyvin oudosti ja saimme nimille poikkeusluvat (en paljasta tässä)

- Kuuden vuoden jälkeen halusi tyttöystävän, nuoremman

Kaikesta huolimatta muuten asiallinen kaveri

"Muuten asiallinen.." 🙄🤩😯🤪😶

Toisen naisen ulkonäön kehuminen kun olimme sängyssä. 

Toisten naisten ulkonäön kehuminen,  jotka olivat vastakohtiani.

Katoilu riidan päätteeksi.

Mykkäkoulut. 

Hämähäkki-mies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarve sitoutua nopeasti esim. yhteenmuutto. Aikuisesta lapsesta riippuvaiset vanhemmat/vanhempi. Asuu kotona, sukulaisen tmv. asunnossa. Uhriutuja/marttyyri. Parisuhteita, joissa sama kaava toistuu. Tekee paljon töitä, mutta yhtään ei jää säästöön. Päihteiden käyttö. Rahapelit tmv. Muut ympärillä toimii cheerleaderina eli maksaa paljon veroja, aina auttamassa muita, tekemässä hyväntekeväisyyttä, käyttäytyy silmiinpistävän asiallisesti/kohteliaasti/tekopyhä yms. Mielistelijä. Paljonkin varmaan tulisi vielä, mutta laiskuus

 

Miksi ei saisi asua sukulaisen omistamassa kämpässä? tunnen aika montakin suomenruotsalaista pk-seudulla joitten kämpät ovat vanhempien nimissä. Ihan normaalia.

Voi myös olla luottotiedoton. Varsinkin jos se sukulainen, esim. vanhempi asuu samassa. Näitä on naisiakin nykyään.

Sitä kun mies loukkasi jalkansa (rasitusvamma) eikä yhtäkkiä pystynyt kävelemään. Menin auttamaan ja lohduttamaan. Hän suuttui. Sitten hän meni sohvalle makaamaan ja vaati peittelemään ja tuomaan kaakaota. 

Kiukuttelu ja mieslapseus jatkui.

Vierailija kirjoitti:

Sitä kun mies loukkasi jalkansa (rasitusvamma) eikä yhtäkkiä pystynyt kävelemään. Menin auttamaan ja lohduttamaan. Hän suuttui. Sitten hän meni sohvalle makaamaan ja vaati peittelemään ja tuomaan kaakaota. 

Kiukuttelu ja mieslapseus jatkui.

Ja sinä peittelit ja tarjoilit kaakaota??? 😂😂😂😂😂

Työnsi päätäni jalkoväiinsä kun halusi itseään koskettavan sinne. Kerroin kerta toisensa jälkeen, että kaipaan verbaalista kommunikaatiota, en tuollaista mykkänä  pään tunkemista kädellä. Hyi helvetti.

Kauhea tuo pakottaminen. S eksiin liittyvistä varoitusmerkeistä saisi varmaan oman ketjun, mutta en tiedä miten hyvin s eksiin liittyvät sanat menevät läpi moderoinnista. 

Kaikenlainen itsekkyys ja komenteleminen sängyssä jo alussa ainakin. Ja kiristäminen, sanotaan, että jos ei tehdä juuri näin kuin haluan, voi olla ettei tule seksistä mitään fyysisistä syistä. Tai sanotaan, että neuvottelu asioista pilaa tunnelman ja siksi pitää vain tehdä kuten toinen haluaa. Tai sanotaan, että on vain tottunut, että näin tämä tehdään ja kaikki muutkin ennenkin ovat pitäneet siitä. Tai kehuskelu, että kaikki ovat sanoneet, että olen paras tässä, enkö olekin. Tai sanotaan, että pitää hoitaa loppuun, jos on aloittanut, ja aloittaminen on ollut tyyliin sitä, että silität toista.

Ja sitten se, mikä seuraa aikuisten viihteen ylikulutuksesta, eli että menee vain pakonomaiseksi suorittamiseksi ja toisen silmistä näkee, ettei ole enää läsnä vaan jossain ihan omassa maailmassa ja kohtelee kuin esinettä. Ne on niin puistattavia. Koska kun suhde etenee, yleensä sitten halutaan tyyliin kolme kertaa päivässä, puhutaan koko ajan siitä mitä kaikkea halutaan kokeilla ja jos siihen ei suostu, saat elää sen tiedon kanssa, että toinen on moninkertaisen ajan ruudun ääressä tai muita tuijotellen touhuamassa, koska psyyke ei pysy kasassa muuten. Nämä kiertäisin todella kaukaa.

Vierailija kirjoitti:

Anoppi!

Tämä!! Todella nuorena en tajunnut että suhteessa ei lopulta ole vain kaksi ihmistä.

Jos anoppina on uhriutuva kiusaaja.

Se lapsellinen törkimys puhuu pahaa KAIKISTA ja KAIKILLE ja on itse yksi täydellisyys. Onneksi miehenikin on jo vuosia sitten tajunnut että parempi olla vain sanomatta hänelle mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Yllättävät päiväkännit itsekseen/kaverin kanssa vaikka oltiin sovittu treffit, tiesi kielteisen kantani huumeisiin, silti poikien laivaristeilyllä käytti, minun piti olla aloitteellinen ensisuudelmaan ja seksikertaan (useiden treffien jälkeen miehellä suorituspaineita), mies ei voinut liikkua alasti omassa kodissaan koska joku voisi ulkoa nähdä, äiti rahoitti aikuisopiskelijamiehen elämää aika paljon, yms...

Olin parikymppinen ja katsoin läpi sormien. Reilun 10v suhteen jälkeen miehellä alkoholiongelmaa, ei haitannut samanaikainen lääkityskään käyttöä, neurooseja alastomuuden/seksin suhteen, seksi ja kaikki muukin läheisyys väheni vuosi vuodelta ja loppui kokonaan kun en jaksanut enää tehdä aloitteita yksipuolisesti, eli osittain minunkin rahoillani opiskellessaan, eron jälkeen löysin tiliotteita joista kävi ilmi että äitinsä antamat rahat ruokaan yms. olivat menneet isolta osalta suoraan pelitilille. Yms.

Onneksi ei olla oltu sam

Miehellä yllättäviä päiväkännejä, laivalla huumeita, silti nainen aloitteellinen ensisuudelmaan ja seksikertaan. Ja suhdetta silti reilu 10 vuotta. - Onkohan tuollainen kaikki sitä kuuluisaa naisen logiikkaa...😮  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitekyvyttömyys. Oma-aloitteisesti kykeni juuri ja juuri käymään töissä ja hoitamaan elämänsä välttämättömät perusedellytykset (ruokaa, jotakin ehkä puhdasta vaatetta, katto pään päälle ja bensaa autoon), mutta siihen se sitten jäikin: oikeastaan mihinkään muuhun ei omasta aloitteestaan ryhtynyt eikä myöskään pyydettäessä saanut aikaiseksi ilman jatkuvaa painostamista ja siitä seurannutta molemminpuolista ärsyyntymistä.

Alkuaikoina miehellä oli sen verran tarvetta tehdä vaikutus, että pyynnöstä tai ehdotuksesta hoiti ja teki asioita kyllä. Piirteen kanssa siis pärjäsi, vaikka passiivisuuden kyllä huomasi. Vuosien saatossa ja yhteisesti hoidettavien asioiden lisääntyessä kävi aivan mahdottomaksi, vaikka mies oli muuten hyvä kumppani. Todella raskasta jakaa elämänsä sellais

Kela-goldeilla on leppoisaa elää vätyksina, vielä kun joku lappaisi ruoankin suuhun. No ehkä niin sitten ikäätyneinä vanhuksina. 

oon edelleen huonossa suhteessa mutta jatkan täysillä...tosin onneksi asumme eri osoitteissa