Huonoissa suhteissa pitkään olleet: mitä hälytysmerkkejä et huomioinut jo alkuvaiheissa?
Huonoissa suhteissa pitkään olleet: mitä hälytysmerkkejä et huomioinut jo alkuvaiheissa? Mitä kaikkea painoit villaisella ihastuneena?
Kommentit (1443)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pariterapeutti. Luin koko ketjun.
Täydellistä ihmistä tai pariskuntaa ei ole. Jokaisesta löytyy vikaa kaivamalla. Etenkin eron jälkeen. Lopulta kyse on rakastumisen ja rakastamisen taiasta ja siitä onko valmis kasvamaan yksin ja yhdessä. Vuorovaikutustaitoja voi jokainen kehittää koko ikänsä. Tapoja ja tottumuksia voi muuttaa jos on halua.Selvisi juuri, että vaimo oli 15-vuotiaan lapsen kanssa ollut laivalla ja antoi tämän ostaa alkoholia, jota sitten on myynyt kavereilleen (ikäisekseen isokoinen). Tiedän tämän siksi, että yhden kaverin äiti ottu yhteyttä. Olen eroa miettinyt, tämä oli viimeinen niitti. Vai pitäisikö vielä yrittää kasvaa yhdessä?
Pariterapeutti takaisin palstalla.
Eikö tässä ole kyseessä rikos? Sinun pitäisi ilmiantaa puolisosi poliisille. Miksi asetut itse tässä viranomaisen asemaan.Kyllä näistä monissa viesteissä paistaa että kirjoittaja ei ole vetänyt rajaa puolison käytökselle. Jos annat kohdella itseäsi huonosti olet siitä itsekin vastuussa.
Et ole vielä vastannut, että mitä mahtaakaan on koulutuksesi ja pätevyytesi parisuhdeterapeutiksi?
"Kyllä näistä monissa viesteissä paistaa että kirjoittaja ei ole vetänyt rajaa puolison käytökselle. Jos annat kohdella itseäsi huonosti olet siitä itsekin vastuussa."
Ei kukaan vähäkään järkevä tai ainakaan ammattitaitoinen "terapeutti" tule ensimmäisenä ja ainoana asiana aiheeseen syyllistämään esim. myös lähisuhdeväkivallan uhreja ja vierittämään vastuuta asiasta heille.
Juu, rajojen laittaminen on tärkeää, mutta esim. väkivalta, niin henkinen kuin fyysinen, taloudellinen tai seksuaalinen on aina tekijän vastuulla silti. Olet sairas. Etkä oikeasti todellakaan ole mikään terapeutti. Ja jos olet, niin olet vaaraksi asiakkaillesi, jotka ovat joutuneet väkivallan ja manipuoinnin uheriksi. Toki taidat kuitenkin olla vain ihan trolli, kiva heittää provokatiivista läppää aiheeseen, ei ole sekään tällaiseen asiaan ihan ok. Yhtä kaikki, ei taida olla "parisuhdeterapeutilla" kaikki nyt ihan kotona.
Perui tapaamisia impulsiivisesti välittömien mielihalujensa ja oikkujensa perusteella. Oli kateellinen, mitä yritti peitellä. Loukkaantui ja suuttui pienistä asioista, käänsi ne muiden syyksi. Pudotteli pikku ilkeyksiä niin taitavasti etten tajunnut niitä vaan ihmettelin miksi jäi paha mieli. Katsoin pitkään sormien läpi, ajattelin että nuo jutut olivat väärinymmärryksiä ja että kaikki ovat erehtyväisiä.
Jos toinen tekee jotain, mitä itse vastaavassa tilanteessa et tekisi.
Esimerkkejä, mennään yhdessä kauppaan ostamaan ruokaa illaksi, hän ei tarjoudu maksamaan osaansa, ei anna minkäänlaista joululahjaa tai syntymäpäivälahjaa, ei voi soittaa koska puhelinlasku maksamatta ja linja suljettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mököttäminen. Oli niitä varmasti muitakin, mutta tuo jäi mieleen asiana jonka olisi pitänyt laittaa herätyskellot huutamaan. Pienikin erimielisyys tai väärä sanavalinta saattoi yhtäkkiä käynnistää mykkäkoulun ja murjottamisen, sitten kun ryhtyi kyselemään että mikä on, piti syy kaivaa pakolla ulos ja lopulta se johtui jostain aivan merkityksettömästä asiasta jonka henkilö oli sitten paisutellut päänsä sisällä suureksi loukkaukseksi ja odotti että tulen matelemaan eteen anteeksipyynnön kera. Ajattelin ensin viattomasti että pieni vaivahan tuo on minulta olla kohteliaampi jatkossa ja olla loukkaamatta, mutta ajan mittaan noita mökötyksen aiheita tuli koko ajan vain enemmän ja enemmän puhumattakaan muista oikuista. Sitähän tuolla manipuloinnilla haetaan, toisen itsevarmuuden rapauttamista ja kontrollia tilanteesta. Kun riita aloitetaan, sillä saadaan toisen huomio itseensä täysin.
Jatkossa en siedä mökötystä tai mykkäkoulua hetkeäkään, se on kerrasta poikki jos aikuinen ihminen ei osaa avata suutaan ja puhua suoraan asioita halki.
Tämä suoraan puhuminen voi olla jollekkin vaikeaa. Itse olin aikoinani hyvinkin suora ja rehellinen ja halusin asiat aina puhua. Niin monta kertaa sain raivoa päälleni kun puhuin ja minut lytättiin aivan täysin. Enää en uskalla puhua ihmisille koska pelkään miten toinen reakoi. En kyllä pidä mykkäkouluakaan vaan annan asioiden olla ja nielen ulpeyteni.
N37On eri asia mököttää ja pitää mykkäkoulua kontrollointikeinona kuin kokea asiat vaikeiksi niin ettei niihin osaa reagoida puhumalla. En ymmärrä miksi näihin pitää vastata tällä tavoin jos asia ei edes koske itseään ja se vielä myönnetään vastauksessa, jos piirre ei kerran päde itseesi, niin miksi sitten deflektoida tuolla tavoin?
Jatkossa en siedä mökötystä tai mykkäkoulua hetkeäkään, se on kerrasta poikki jos aikuinen ihminen ei osaa avata suutaan ja puhua suoraan asioita
Kommenttini olikin tähän lauseeseen vaste. Eli asiat ei ole niin mustavalkoisia. Kiitos sinulle asiaan kuuluvasta kommemtoinnista.
Jatkuvat raivokohtaukset oli syy mikä tahansa paljastui lopulta että keksimällä keksi syytä raivota jotta pääsee ovet paukkuen panemaan naisia (ja miehiäkin) eli oli kaikenlisäksi bi seksuaali, palkaksi kärsimyksistä sain sukupuolitaudin ja niska perse otteella lähdöt yhteisestä kodista jotta sai harrastaa elämäntyyliänsä kaikessa rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pariterapeutti. Luin koko ketjun.
Täydellistä ihmistä tai pariskuntaa ei ole. Jokaisesta löytyy vikaa kaivamalla. Etenkin eron jälkeen. Lopulta kyse on rakastumisen ja rakastamisen taiasta ja siitä onko valmis kasvamaan yksin ja yhdessä. Vuorovaikutustaitoja voi jokainen kehittää koko ikänsä. Tapoja ja tottumuksia voi muuttaa jos on halua.Selvisi juuri, että vaimo oli 15-vuotiaan lapsen kanssa ollut laivalla ja antoi tämän ostaa alkoholia, jota sitten on myynyt kavereilleen (ikäisekseen isokoinen). Tiedän tämän siksi, että yhden kaverin äiti ottu yhteyttä. Olen eroa miettinyt, tämä oli viimeinen niitti. Vai pitäisikö vielä yrittää kasvaa yhdessä?
Pariterapeutti takaisin palstalla.
Eikö tässä ole kyseessä rikos? Sinun pitäisi ilmiantaa puolisosi poliisille. Miksi asetut itse tässä viranomaisen asemaan.Kyllä näistä monissa viesteissä paistaa että kirjoittaja ei ole vetänyt rajaa puolison käytökselle. Jos annat kohdella itseäsi huonosti olet siitä itsekin vastuussa.
Et ole vielä vastannut, että mitä mahtaakaan on koulutuksesi ja pätevyytesi parisuhdeterapeutiksi?
"Kyllä näistä monissa viesteissä paistaa että kirjoittaja ei ole vetänyt rajaa puolison käytökselle. Jos annat kohdella itseäsi huonosti olet siitä itsekin vastuussa."
Ei kukaan vähäkään järkevä tai ainakaan ammattitaitoinen "terapeutti" tule ensimmäisenä ja ainoana asiana aiheeseen syyllistämään esim. myös lähisuhdeväkivallan uhreja ja vierittämään vastuuta asiasta heille.
Juu, rajojen laittaminen on tärkeää, mutta esim. väkivalta, niin henkinen kuin fyysinen, taloudellinen tai seksuaalinen on aina tekijän vastuulla silti. Olet sairas. Etkä oikeasti todellakaan ole mikään terapeutti. Ja jos olet, niin olet vaaraksi asiakkaillesi, jotka ovat joutuneet väkivallan ja manipuoinnin uheriksi. Toki taidat kuitenkin olla vain ihan trolli, kiva heittää provokatiivista läppää aiheeseen, ei ole sekään tällaiseen asiaan ihan ok. Yhtä kaikki, ei taida olla "parisuhdeterapeutilla" kaikki nyt ihan kotona.
Tuo parisuhdeterapeutiksi itseään kutsuva taitaa nyt hoitaa jotain omia ongelmiaan täällä huutelemalla ihmisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on niin pimeitä juttuja, että ihmettelen tosissani, että miten jotkut voi olla niin epätoivoisia, että alkavat ollenkaan suhteeseen ihmisten kanssa, jotka käyttäytyvät noin sekopäisesti heti alussa. Mikä teitä oikein vaivaa?
Oletko koskaan kuullut huonosta itsetunnosta? Tai läheisriippuvuudesta? Tai siitä, että ei pidä olla liian nirso ja havitella kuuta taivaalta vaan laskea se rima alemmas?
En tietenkään ole kuullut. Mitä hullua?
Olen kuullut. Oletko sinä kuullut järjestä? Sillä voi miettiä, että jos joku käyttäytyy kuin avohoitopotilas heti alussa, niin pystyyköhän sen parantamaan rakkaudella?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on niin pimeitä juttuja, että ihmettelen tosissani, että miten jotkut voi olla niin epätoivoisia, että alkavat ollenkaan suhteeseen ihmisten kanssa, jotka käyttäytyvät noin sekopäisesti heti alussa. Mikä teitä oikein vaivaa?
Oletko koskaan kuullut huonosta itsetunnosta? Tai läheisriippuvuudesta? Tai siitä, että ei pidä olla liian nirso ja havitella kuuta taivaalta vaan laskea se rima alemmas?
En tietenkään ole kuullut. Mitä hullua?
Olen kuullut. Oletko sinä kuullut järjestä? Sillä voi miettiä, että jos joku käyttäytyy kuin avohoitopotilas heti alussa, niin pystyyköhän sen parantamaan rakkaudella?
Ketään ei voi rakastaa ehjäksi.
Hanne kirjoitti:
Mies ei kommentoinut alussakaan mitenkään asioita jotka häntä ei kiinnostanut eli ei osannut ottaa kantaa .Valehtelu,puhumattomuus,paikkaa vikojaan passaamalla ja jatkuvasti haluaa miellyttää.Ihan syvältä koko "suhde"
Kuulostaa tutulta. Hurmaa ja passaa ihan kympillä, silti jättää ihan kokonaan sanomatta mitään, kun hänen kanssaan yrittää keskustella. Mistään ei tule keskustelua vaan hän kontrolloi puhetta. Ja myös puhumattomuutta. No, mulla ei ollut pitkä suhde. Huomasin merkit ja lähdin, mutta osui ja upposi tuo kuvaus.
Vierailija kirjoitti:
Hanne kirjoitti:
Mies ei kommentoinut alussakaan mitenkään asioita jotka häntä ei kiinnostanut eli ei osannut ottaa kantaa .Valehtelu,puhumattomuus,paikkaa vikojaan passaamalla ja jatkuvasti haluaa miellyttää.Ihan syvältä koko "suhde"
Kuulostaa tutulta. Hurmaa ja passaa ihan kympillä, silti jättää ihan kokonaan sanomatta mitään, kun hänen kanssaan yrittää keskustella. Mistään ei tule keskustelua vaan hän kontrolloi puhetta. Ja myös puhumattomuutta. No, mulla ei ollut pitkä suhde. Huomasin merkit ja lähdin, mutta osui ja upposi tuo kuvaus.
Ylimiellyttäjät ovat tyhjiä sisältä. Ne paikkaa sillä jotain vaillejäämistään lapsuudestaan. Kun sen ymmärtää niin juokse ja lujaa pois.
Vierailija kirjoitti:
Jatkuvat raivokohtaukset oli syy mikä tahansa paljastui lopulta että keksimällä keksi syytä raivota jotta pääsee ovet paukkuen panemaan naisia (ja miehiäkin) eli oli kaikenlisäksi bi seksuaali, palkaksi kärsimyksistä sain sukupuolitaudin ja niska perse otteella lähdöt yhteisestä kodista jotta sai harrastaa elämäntyyliänsä kaikessa rauhassa.
Olet varmaan jo tajunnutkin, että perussettiä narsistille. Otan osaa, itsellekin on osunut kohdalle kaksi.
En mitään merkittävää koska olisin eronnut heti silloin. Nyt olen jumissa kun on yhteiset lapset ja itse opiskelen. Mies omistaa talon/hoitaa talouden ja omat sukulaiseni ja turvaverkkoni on toisella puolella Suomea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on niin pimeitä juttuja, että ihmettelen tosissani, että miten jotkut voi olla niin epätoivoisia, että alkavat ollenkaan suhteeseen ihmisten kanssa, jotka käyttäytyvät noin sekopäisesti heti alussa. Mikä teitä oikein vaivaa?
Oletko koskaan kuullut huonosta itsetunnosta? Tai läheisriippuvuudesta? Tai siitä, että ei pidä olla liian nirso ja havitella kuuta taivaalta vaan laskea se rima alemmas?
En tietenkään ole kuullut. Mitä hullua?
Olen kuullut. Oletko sinä kuullut järjestä? Sillä voi miettiä, että jos joku käyttäytyy kuin avohoitopotilas heti alussa, niin pystyyköhän sen parantamaan rakkaudella?
Ketään ei voi rakastaa ehjäksi.
Juuri näin. Läheisriippuvaisille tärkeä muistutus. Kun alkaa tuntua, että alat hoivata toista ehjäksi, on aika lähteä suhteesta ja keskittyä hoitamaan ITSENSÄ ehjäksi. Been there done that.
Ja liian nirso ei voi olla eikä rimaa kannata laskea. Pitää kasvaa itselliseksi, silloin on mahdollista mennä yhteen toisen terveen ihmisen kanssa eikä sorru epätoivoisiin virityksiin.
Ihmisillä on oikeasti äärimmäisen harvoin halu kasvaa ja kehittyä, ollaan mielummin Matti&Mervi-tyylisissä suhteissa. Susanna vaati Mattia kehittymään ja Matti downgreidasi, ettei tarvinnut aikuistua ja tervehtyä. Näin se yleensä elävässä elämässä menee, valitettavasti. Jos joku osoittaa AITOA SISÄSYNTYISTÄ halua kehittyä ja tekee työn kasvuunsa itse (Youtubessa mm. Raw motivations ja Mental Healness), näiden rinnalle voi jäädä, kunhan muistaa tehdä myös itse oman henkisen kasvunsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on niin pimeitä juttuja, että ihmettelen tosissani, että miten jotkut voi olla niin epätoivoisia, että alkavat ollenkaan suhteeseen ihmisten kanssa, jotka käyttäytyvät noin sekopäisesti heti alussa. Mikä teitä oikein vaivaa?
Oletko koskaan kuullut huonosta itsetunnosta? Tai läheisriippuvuudesta? Tai siitä, että ei pidä olla liian nirso ja havitella kuuta taivaalta vaan laskea se rima alemmas?
En tietenkään ole kuullut. Mitä hullua?
Olen kuullut. Oletko sinä kuullut järjestä? Sillä voi miettiä, että jos joku käyttäytyy kuin avohoitopotilas heti alussa, niin pystyyköhän sen parantamaan rakkaudella?
Ketään ei voi rakastaa ehjäksi.
Juuri näin. Läheisriippuvaisille tärkeä muistutus. Kun alkaa tuntua, että alat hoivata toista ehjäksi, on aika lähteä suhteesta ja keskittyä hoitamaan ITSENSÄ ehjäksi. Been there done that.
Ja liian nirso ei voi olla eikä rimaa kannata laskea. Pitää kasvaa itselliseksi, silloin on mahdollista mennä yhteen toisen terveen ihmisen kanssa eikä sorru epätoivoisiin virityksiin.
Ihmisillä on oikeasti äärimmäisen harvoin halu kasvaa ja kehittyä, ollaan mielummin Matti&Mervi-tyylisissä suhteissa. Susanna vaati Mattia kehittymään ja Matti downgreidasi, ettei tarvinnut aikuistua ja tervehtyä. Näin se yleensä elävässä elämässä menee, valitettavasti. Jos joku osoittaa AITOA SISÄSYNTYISTÄ halua kehittyä ja tekee työn kasvuunsa itse (Youtubessa mm. Raw motivations ja Mental Healness), näiden rinnalle voi jäädä, kunhan muistaa tehdä myös itse oman henkisen kasvunsa.
Just näin. Jotkut ihmiset eivät halua edes kasvaa henkisesti aikuiseksi vaan jäävät siihen samaan tilaan omaan kehäänsä pyörimään vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen.
Etsi parempaa seuraa deittisivuilla
Tuijotti muita naisia häpeilemättä
Kun hän lähti ulkomaan reissulle miespuolisen ystävänsä kanssa, hän ei kertonut lainkaan, että mukaan lähtee myös porukan kaverinainen. Kuulin sen tältä naiselta itseltään. En ymmärrä, mitä salattavaa tässä oli, mutta osatotuuksien ja valheiden kertominen oli hänelle arkipäivää myöhemminkin. Alussa vaivasi myös päämäärättömyys ja vähäinen työelämäkokemus ja vähäinen kiinnostus kesätöihin. Minun kun oli pakko käydä töissä kesäisin opiskeluja rahoittaakseni. No hänellä kesti yliopistolla 10 vuotta, kun itse valmistuin 6 vuodessa. Koko ajan odotin, että hän kypsyisi (ja muuttuisi - se naisen perusvika).
Puhui seuraavana päivänä yhteenmuutosta. Nyt on kusessa kuulemma, olisi tarvinnut siis minua vain puolittamaan laskuja.
Ei osannut puhua/jutella juuri mistään.
Perui tapaamisia ja sitten pyysi käymään 100 km päässä vaikka tiesi että lapseni on minulla. En todellakaan hanki lapsenvahtia hetken mielijohteen takia.
Perjantaina ehdotti että hän tulee lauantaina 17 maissa. 16 aikaan sanoi ettei pääse mitenkään. Näin kävi monesti.
Ex-naisystävän tavaroita yhä kotonaan ja kehui että heillä oli on-Off-suhde eli se sairas paskiainen tykkää tapella.
Ihan helvetin sairas mies! Hävettää miten alas olin vajonnut. Puoli vuotta riitti ja hullu on estetty.
Ei minkäänlaista aloitteellisuutta seksiin. Sen vähyyteen suhde sitten kaatuikin.
Vierailija kirjoitti:
Narsismi.
Niitä palstalaiset kumppaneissa riittää. Itse olen elämäni aikana tavannut vain pari narsistia.
Ja pariterapeutti jatkaa.
Jos joku ylittää rajasi, sanot hänelle asiasta. Jos ylittää toistamiseen sanot että tämä ei saa toistua. Kolmannesta kerrasta pihalle. Vastuu on sinulla.
Ettehän oikeasti kuvittele että ihminen yllättäen vuosien jälkeen paljastui persoonallisuushäiriöiseksi. Ainoastaan omat rajansa tuntemalla voi niistä pitää kiinni.