Huonoissa suhteissa pitkään olleet: mitä hälytysmerkkejä et huomioinut jo alkuvaiheissa?

Vierailija kirjoitti:

Monet näistä kuullostaa siltä et se mies haluaa jo erota, mut antaa naisen hoitaa sen osuuden niin se hoituu paremmin, ei jää roikkumaan. Itse ainakin teen tätä.

Taitaa kyllä useammin roikkuja olla mies. Ero ottaa niin koville, että ex pääsee hengestään. Tai ainakin aletaan vainoamaan ex.ää ja hänen tekemisiään.

Ja toivotaan, että sinulle ei eroa sitten tule koskaan vaan roikut tuossa  huonossa suhteessa loppuikäsi, kun et viitsi itse edes eroa ottaa :D

Jospa se kumppanisi on yhtä saamaton, eikä hae sitä eroa? No onnea teille ihanassa suhteessanne!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mököttäminen. Oli niitä varmasti muitakin, mutta tuo jäi mieleen asiana jonka olisi pitänyt laittaa herätyskellot huutamaan. Pienikin erimielisyys tai väärä sanavalinta saattoi yhtäkkiä käynnistää mykkäkoulun ja murjottamisen, sitten kun ryhtyi kyselemään että mikä on, piti syy kaivaa pakolla ulos ja lopulta se johtui jostain aivan merkityksettömästä asiasta jonka henkilö oli sitten paisutellut päänsä sisällä suureksi loukkaukseksi ja odotti että tulen matelemaan eteen anteeksipyynnön kera. Ajattelin ensin viattomasti että pieni vaivahan tuo on minulta olla kohteliaampi jatkossa ja olla loukkaamatta, mutta ajan mittaan noita mökötyksen aiheita tuli koko ajan vain enemmän ja enemmän puhumattakaan muista oikuista. Sitähän tuolla manipuloinnilla haetaan, toisen itsevarmuuden rapauttamista ja kontrollia tilanteesta. Kun riita aloitetaan, sillä saadaan toisen huomio itseensä täysin. 

Jatkossa en siedä mökötystä tai mykkäkoulua hetkeäkään, se on kerrasta poikki jos aikuinen ihminen ei osaa avata suutaan ja puhua suoraan asioita halki. 

Tämä suoraan puhuminen voi olla jollekkin vaikeaa. Itse olin aikoinani hyvinkin suora ja rehellinen ja halusin asiat aina puhua. Niin monta kertaa sain raivoa päälleni kun puhuin ja minut lytättiin aivan täysin. Enää en uskalla puhua ihmisille koska pelkään miten toinen reakoi. En kyllä pidä mykkäkouluakaan vaan annan asioiden olla ja nielen ulpeyteni.

N37

On eri asia mököttää ja pitää mykkäkoulua kontrollointikeinona kuin kokea asiat vaikeiksi niin ettei niihin osaa reagoida puhumalla. En ymmärrä miksi näihin pitää vastata tällä tavoin jos asia ei edes koske itseään ja se vielä myönnetään vastauksessa, jos piirre ei kerran päde itseesi, niin miksi sitten deflektoida tuolla tavoin? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja TAAS mies ja miehen mielikuvitussuhde vastaamassa ja selittämässä. Ole nyt rehellinen, ei sulla ole mitään suhdetta, eikä tulekaan, ellet lopeta näitä mielikuvitusleikkejä täällä. Olet kyllä mies joka kannattaisi jättää, ei edes teoriassa uskalla  sanoa mielipidettään pelossa että jätetään ja yhyy. Mistä näitä nössöjä oikein tulee?

Sulla taitaa olla jotain tosi pahoja mt-ongelmia, jos sinua kiinnostaa jonkun anonyymin kirjoittelijan kirjoitusten todenperäisyys noin paljoa. Omasta puolestani voin sanoa, että minulla ei ole mitään syytä valehdella jossain anonyymillä av-palstalla. Sinulla ilmeisesti on, koska projisoit noin voimakkaasti tuntemuksiasi muihin. Pyyhi se kuola suupielestäsi ja rauhoitu vähän.

Menipä tunteisiin. Auttaa tuossa sinua yritettiin, niin kauan kun kiellät ongelmasi ja larppaat täällä jotakin parisuhdetta joka selvästi on vain mielikuvituksessasi, tulet olemaan yksin. Ole mies ja kohtaa ongelmasi.

Kenellähän se tunteisiin meni? :D

Taisi mennä sinulla! Voi pientä!

Vierailija kirjoitti:

Se, että hän muutti niin pian kotiini kun sai lähdöt pienestä, likaisesta kämpästään.

Silloin oltiin nuoria, parikymppisiä. Olin sinkkuäiti.

Seksi hänen kanssaan oli upeaa- ja nyt, 24 vuoden jälkeen, milloin olen ollut kuin äiti hänelle, en jaksa enää tuota mieslasta.

Heti kun yhteiset lapsemme tulevat täysi-ikään ja muuttavat, lähden pois.

Enää 3 vuotta ja olen vapaa.

N45

Miksi odottaa kolmea vuotta kun lapset on jo noin isoja? Jos suhde ei ole hyvä niin kyllä paljon erotaan olipa lapset minkä ikäisiä hyvänsä.

Vierailija kirjoitti:

Monet näistä kuullostaa siltä et se mies haluaa jo erota, mut antaa naisen hoitaa sen osuuden niin se hoituu paremmin, ei jää roikkumaan. Itse ainakin teen tätä.

Ihmisssuhdetaitosi ovat alakoululaisen tasolla, joten en suosittele pari- tai seksisuhteita, eivät kuulu ihmiselle tuolla tasolla. 

Pornon aktiivikuluttaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet näistä kuullostaa siltä et se mies haluaa jo erota, mut antaa naisen hoitaa sen osuuden niin se hoituu paremmin, ei jää roikkumaan. Itse ainakin teen tätä.

Ihmisssuhdetaitosi ovat alakoululaisen tasolla, joten en suosittele pari- tai seksisuhteita, eivät kuulu ihmiselle tuolla tasolla. 

Ihmettelin, mitä nautintoa tuo mies avioliiton pitkittämisestä saa ? Luulee olevansa toisen yläpuolella, viisaampi ?  Selvää kiusantekoa. Varsinainen palkinto mieheksi, ainakin omasta mielestään.  En arvosta.

Kumppani ei koskaan nähnyt minussa mitään hyvää ja mainitsi siitä päivittäin. Ja jos näkikin hyvää se tapahtui tyyliin: olet monitaitoisin mies jonka tunnen... ja sussa menee se kaikki hukkaan.

huh

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos muutut naisen mieleiseksi, hän jättää koska jokin kipinä puuttuu.

Jos et muutu naisen mieleiseksi  jättää siltikin joten turha muuttua.

Tämä on maailman laki koskien miesoletettuja.

On olemassa myös se kultainen keskitie, jossa ihminen ei luovu omasta persoonastaan toisen tähden, mutta ei myöskään teeskentele, ettei toinen ole ihminenkään jonka toiveista ei siis tarvitse piitata lainkaan. Mutta jatka sinä vain ääripääelämääsi jos ei kerran normaali elämä mahdu käsityskykyysi. Kuluu se aika noinkin.

Naisten normaali elämä on hiuksenhienoa taiteilua miehelle, jossa pienikin ele tai sana voivat laukaista naisessa hysteerisen itkukohtauksen. Ja lähtökohtana kaikki on aina miehen vika. 

Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka monta suhdetta sulla on ollut, ja onko sinulla ollut siis lähes kaikissa suhteissasi tällaista? Että sinusta tuntuu, että nainen irrationaaisesti alkaa vaan itkeä jostain ihan normaalista asiasta tai hänelle sanomastasi?

Jos näin todella on ollut, niin kyllähän se mitä todennäköisimmin kertoo juurikin siitä, että sulla on jotain ongelmia perustavanlaatuisesti ymmärtää, mikä on loukkaavaa ja mikä ei. Olet jostain syystä sokea omalle ikävälle käytöksellesi. Kannattaisiko mennä ehkäpä terapiaan selvittämään tätä kaavaa, jos oivaltaisit missä se ongema on ja ehkäpä siten suhteesi voisivat toimia tulevaisuudessa myös paremmin? Normaalia tuo ei joka tapauksessa ole, eikä tuollaista ole hyvässä suhteessa.

Jos taas olet nuori ja sinulla vähän kokemusta naisista ja on tyyliin yksi seurustelusuhde naisen kanssa, jonka kanssa on tällaista, niin on pieni mahdollisuus, että sillä naisella on jokin pehempi ongelma itsensä kanssa. Jos naista kohtelee normaalilla huomioivuudella, kuten läheisiä ihmisiä kohdellaan, niin silloin tuollainen ei ole tietenkään normaalia.

Siitä päätellen, kuinka yleistät tämän koskemaan samantien kaikkia naisia, niin todennäköisesti kyse on kuitenkin tuosta ensimmäisestä vaihtoehdosta. Että pitäisi tarkastella etupäässä niitä omia käytösmalleja nyt kuitenkin. Sen voin varmaksi kertoa, että normaalia kuvaamasi ei ole millään tavalla kuitenkaan, eikä kuvasta yleisiä käyttäytymismalleja.

Kuunteletko rauhassa, kun sinulle kerrotaan, mikä on esim. itkun syy? Ehkä kannattaisi, voi hyvinkin olla, että kuulet siinä totuuden. Ei kukaan huvikseen itke.

Itku on myös manipulointikeino. Kokevatko kirjoittajan naisystävät, etteivät tule kuulluksi muuten?

Se että tunnet olosi kurjaksi kun joku itkee ei johdu siitä että sinua manipuloidaan, vaan siitä että aivosi peilisolut toimivat kuten pitääkin.

Sitä ei ole vielä kukaan osannut selittää miksi erityisesti miehillä tuntuu olevan vaikeuksia ymmärtää manipuloinnin ja myötäelämisen eroa.

Itku voi silti olla myös manipulointikeino. Mieheni ex-vaimo harrasti tätä. Jäi sitten kerran onneksi kiinni siitä, että itki asiaa, jota ei ollut tapahtunut. Oli mustaa valkoisella tästä. Mies heräsi huomaamaan, että häntä on manipuloitu näin jo pitkään.

Narsismi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos muutut naisen mieleiseksi, hän jättää koska jokin kipinä puuttuu.

Jos et muutu naisen mieleiseksi  jättää siltikin joten turha muuttua.

Tämä on maailman laki koskien miesoletettuja.

On olemassa myös se kultainen keskitie, jossa ihminen ei luovu omasta persoonastaan toisen tähden, mutta ei myöskään teeskentele, ettei toinen ole ihminenkään jonka toiveista ei siis tarvitse piitata lainkaan. Mutta jatka sinä vain ääripääelämääsi jos ei kerran normaali elämä mahdu käsityskykyysi. Kuluu se aika noinkin.

Naisten normaali elämä on hiuksenhienoa taiteilua miehelle, jossa pienikin ele tai sana voivat laukaista naisessa hysteerisen itkukohtauksen. Ja lähtökohtana kaikki on aina miehen vika. 

Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka monta suhdetta sulla on ollut, ja onko sinulla ollut siis lähes kaikissa suhteissasi tällaista? Että sinusta tuntuu, että nainen irrationaaisesti alkaa vaan itkeä jostain ihan normaalista asiasta tai hänelle sanomastasi?

Jos näin todella on ollut, niin kyllähän se mitä todennäköisimmin kertoo juurikin siitä, että sulla on jotain ongelmia perustavanlaatuisesti ymmärtää, mikä on loukkaavaa ja mikä ei. Olet jostain syystä sokea omalle ikävälle käytöksellesi. Kannattaisiko mennä ehkäpä terapiaan selvittämään tätä kaavaa, jos oivaltaisit missä se ongema on ja ehkäpä siten suhteesi voisivat toimia tulevaisuudessa myös paremmin? Normaalia tuo ei joka tapauksessa ole, eikä tuollaista ole hyvässä suhteessa.

Jos taas olet nuori ja sinulla vähän kokemusta naisista ja on tyyliin yksi seurustelusuhde naisen kanssa, jonka kanssa on tällaista, niin on pieni mahdollisuus, että sillä naisella on jokin pehempi ongelma itsensä kanssa. Jos naista kohtelee normaalilla huomioivuudella, kuten läheisiä ihmisiä kohdellaan, niin silloin tuollainen ei ole tietenkään normaalia.

Siitä päätellen, kuinka yleistät tämän koskemaan samantien kaikkia naisia, niin todennäköisesti kyse on kuitenkin tuosta ensimmäisestä vaihtoehdosta. Että pitäisi tarkastella etupäässä niitä omia käytösmalleja nyt kuitenkin. Sen voin varmaksi kertoa, että normaalia kuvaamasi ei ole millään tavalla kuitenkaan, eikä kuvasta yleisiä käyttäytymismalleja.

Kuunteletko rauhassa, kun sinulle kerrotaan, mikä on esim. itkun syy? Ehkä kannattaisi, voi hyvinkin olla, että kuulet siinä totuuden. Ei kukaan huvikseen itke.

Itku on myös manipulointikeino. Kokevatko kirjoittajan naisystävät, etteivät tule kuulluksi muuten?

Se että tunnet olosi kurjaksi kun joku itkee ei johdu siitä että sinua manipuloidaan, vaan siitä että aivosi peilisolut toimivat kuten pitääkin.

Sitä ei ole vielä kukaan osannut selittää miksi erityisesti miehillä tuntuu olevan vaikeuksia ymmärtää manipuloinnin ja myötäelämisen eroa.

Itku voi silti olla myös manipulointikeino. Mieheni ex-vaimo harrasti tätä. Jäi sitten kerran onneksi kiinni siitä, että itki asiaa, jota ei ollut tapahtunut. Oli mustaa valkoisella tästä. Mies heräsi huomaamaan, että häntä on manipuloitu näin jo pitkään.

Tämä on hyvä testi. Luonnevikaiselle itku on manipulointikeino ja hän epäilee sitä myös AIHEETTA toisesta. 

Jos kumppanisi ei lohduta tai ota aitoa ja tervettä itkuasi todesta -> huolestu suuresti. 

Muutama ylikilo jo seurusteluvaiheessa. Lihavat vanhemmat, etenkin äiti. Tällaisessa tapauksessa heti ero.

Mies ei kommentoinut alussakaan mitenkään asioita jotka häntä ei kiinnostanut eli ei osannut ottaa kantaa .Valehtelu,puhumattomuus,paikkaa vikojaan passaamalla ja jatkuvasti haluaa miellyttää.Ihan syvältä koko "suhde"

Vierailija kirjoitti:

Monet näistä kuullostaa siltä et se mies haluaa jo erota, mut antaa naisen hoitaa sen osuuden niin se hoituu paremmin, ei jää roikkumaan. Itse ainakin teen tätä.

Minusta taas kuullllostaa siltä, että yksi säälittävä pikkunilkki nostaa käden pystyyn ja ilmoittautuu.

Puoliso oli tyhmä kuin vasemman jalan saapas ja sen myötä täysin näköalaton kaikelle muulle, kuin kilometrin säteellä synnyinkodistaan asumiselle ja äidin luona kyläilylle. Ei minkäänlaista aikomusta esimerkiksi kehittää itseään millään lailla, muuttaa totuttuja asioita, kyseenalaistaa mitään tai poistua edes hetkeksi mukavuusalueeltaan. Siellä viettää edelleen teinielämää keski-ikäisenä syntymälähiössään.

Itse taas olin ja olen siinä suhteessa dorka, etten tajunnut lähteä heti vetämään tuosta kuviosta, joka teki minulle todella pahaa. EI ollut kaukana spurguuntua lopullisesti, olen aika herkkä itsekin. Ja varmasti tyhmä itsekin, mutta tiedostan sen itse ja osaan toimia sen mukaisesti.

Nyt oma elämä on mallillaan ja olen saanut sen aivan kaiken mitä olen halunnutkin. Pieniä asioita, mutta ne ovat vaatineet kovasti ja päämäärätietoisesti töitä eivätkä todellakaan ole tippuneet taivaalta. 

Agressiivinen puolustelu ja syyttely reagointina ihan kaikkeen.

Kerran oli puhelin mykkänä ja kun myöhemmin kyselin, niin vastaus oli niin täynnä huutoa ja kiukuttelua, että se varsinainen syy meni ohi. Myöhemmin sitten selvisi, että oli mennyt mykäksi, kun ei ollut viitsinyt maksaa laskua ajoissa. Muutettiin yhteen, selvisi, että on ulosotossa. Mutta hän oli aina uhri ja kaikki muiden vika. Kun ne ulosoton 9000 € oli saatu maksettua pois, ei mennyt kuin vuosi, kun taas uudestaan jätti laskuja maksamatta, vaikka tilillä oli säännöllisesti rahaa. Ja sitten oli taas uudestaan ulosotossa, kun ei ollut viitsinyt maksaa.

Näin jälkeenpäin ajateltuna, olisi pitänyt siinä vaiheessa kävellä pois, kun vastaukset rauhallisiin ja asiallisiin kysymyksiin olivat huutoa ja kiukuttelua. Olisin säästänyt itseäni paljon.

Vierailija kirjoitti:

Olen pariterapeutti. Luin koko ketjun.

Täydellistä ihmistä tai pariskuntaa ei ole. Jokaisesta löytyy vikaa kaivamalla. Etenkin eron jälkeen. Lopulta kyse on rakastumisen ja rakastamisen taiasta ja siitä onko valmis kasvamaan yksin ja yhdessä. Vuorovaikutustaitoja voi jokainen kehittää koko ikänsä. Tapoja ja tottumuksia voi muuttaa jos on halua.

Selvisi juuri, että vaimo oli 15-vuotiaan lapsen kanssa ollut laivalla ja antoi tämän ostaa alkoholia, jota sitten on myynyt kavereilleen (ikäisekseen isokoinen). Tiedän tämän siksi, että yhden kaverin äiti ottu yhteyttä. Olen eroa miettinyt, tämä oli viimeinen niitti. Vai pitäisikö vielä yrittää kasvaa yhdessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos muutut naisen mieleiseksi, hän jättää koska jokin kipinä puuttuu.

Jos et muutu naisen mieleiseksi  jättää siltikin joten turha muuttua.

Tämä on maailman laki koskien miesoletettuja.

On olemassa myös se kultainen keskitie, jossa ihminen ei luovu omasta persoonastaan toisen tähden, mutta ei myöskään teeskentele, ettei toinen ole ihminenkään jonka toiveista ei siis tarvitse piitata lainkaan. Mutta jatka sinä vain ääripääelämääsi jos ei kerran normaali elämä mahdu käsityskykyysi. Kuluu se aika noinkin.

Naisten normaali elämä on hiuksenhienoa taiteilua miehelle, jossa pienikin ele tai sana voivat laukaista naisessa hysteerisen itkukohtauksen. Ja lähtökohtana kaikki on aina miehen vika. 

Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka monta suhdetta sulla on ollut, ja onko sinulla ollut siis lähes kaikissa suhteissasi tällaista? Että sinusta tuntuu, että nainen irrationaaisesti alkaa vaan itkeä jostain ihan normaalista asiasta tai hänelle sanomastasi?

Jos näin todella on ollut, niin kyllähän se mitä todennäköisimmin kertoo juurikin siitä, että sulla on jotain ongelmia perustavanlaatuisesti ymmärtää, mikä on loukkaavaa ja mikä ei. Olet jostain syystä sokea omalle ikävälle käytöksellesi. Kannattaisiko mennä ehkäpä terapiaan selvittämään tätä kaavaa, jos oivaltaisit missä se ongema on ja ehkäpä siten suhteesi voisivat toimia tulevaisuudessa myös paremmin? Normaalia tuo ei joka tapauksessa ole, eikä tuollaista ole hyvässä suhteessa.

Jos taas olet nuori ja sinulla vähän kokemusta naisista ja on tyyliin yksi seurustelusuhde naisen kanssa, jonka kanssa on tällaista, niin on pieni mahdollisuus, että sillä naisella on jokin pehempi ongelma itsensä kanssa. Jos naista kohtelee normaalilla huomioivuudella, kuten läheisiä ihmisiä kohdellaan, niin silloin tuollainen ei ole tietenkään normaalia.

Siitä päätellen, kuinka yleistät tämän koskemaan samantien kaikkia naisia, niin todennäköisesti kyse on kuitenkin tuosta ensimmäisestä vaihtoehdosta. Että pitäisi tarkastella etupäässä niitä omia käytösmalleja nyt kuitenkin. Sen voin varmaksi kertoa, että normaalia kuvaamasi ei ole millään tavalla kuitenkaan, eikä kuvasta yleisiä käyttäytymismalleja.

Kuunteletko rauhassa, kun sinulle kerrotaan, mikä on esim. itkun syy? Ehkä kannattaisi, voi hyvinkin olla, että kuulet siinä totuuden. Ei kukaan huvikseen itke.

Itku on myös manipulointikeino. Kokevatko kirjoittajan naisystävät, etteivät tule kuulluksi muuten?

Se että tunnet olosi kurjaksi kun joku itkee ei johdu siitä että sinua manipuloidaan, vaan siitä että aivosi peilisolut toimivat kuten pitääkin.

Sitä ei ole vielä kukaan osannut selittää miksi erityisesti miehillä tuntuu olevan vaikeuksia ymmärtää manipuloinnin ja myötäelämisen eroa.

Itku voi silti olla myös manipulointikeino. Mieheni ex-vaimo harrasti tätä. Jäi sitten kerran onneksi kiinni siitä, että itki asiaa, jota ei ollut tapahtunut. Oli mustaa valkoisella tästä. Mies heräsi huomaamaan, että häntä on manipuloitu näin jo pitkään.

Voi olla. Mutta väittäisiin, että vain kyllä sellaisella henkisen väkivallan käyttäjällä ja manipuoijalla yhtenä välineenä vinksahtaneista keinoistaan ja toiminnastaan. Tällaisella tapauksella ongelman täytyy olla aika syvällä persoonassa. Kukaan norminainen tai mies ei tällaista harrasta. Aika sairasta toimintaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen pariterapeutti. Luin koko ketjun.

Täydellistä ihmistä tai pariskuntaa ei ole. Jokaisesta löytyy vikaa kaivamalla. Etenkin eron jälkeen. Lopulta kyse on rakastumisen ja rakastamisen taiasta ja siitä onko valmis kasvamaan yksin ja yhdessä. Vuorovaikutustaitoja voi jokainen kehittää koko ikänsä. Tapoja ja tottumuksia voi muuttaa jos on halua.

Selvisi juuri, että vaimo oli 15-vuotiaan lapsen kanssa ollut laivalla ja antoi tämän ostaa alkoholia, jota sitten on myynyt kavereilleen (ikäisekseen isokoinen). Tiedän tämän siksi, että yhden kaverin äiti ottu yhteyttä. Olen eroa miettinyt, tämä oli viimeinen niitti. Vai pitäisikö vielä yrittää kasvaa yhdessä?

Pariterapeutti takaisin palstalla.

Eikö tässä ole kyseessä rikos? Sinun pitäisi ilmiantaa puolisosi poliisille. Miksi asetut itse tässä viranomaisen asemaan.

Kyllä näistä monissa viesteissä paistaa että kirjoittaja ei ole vetänyt rajaa puolison käytökselle. Jos annat kohdella itseäsi huonosti olet siitä itsekin vastuussa.