Huonoissa suhteissa pitkään olleet: mitä hälytysmerkkejä et huomioinut jo alkuvaiheissa?

Vierailija kirjoitti:

Täällä on niin pimeitä juttuja, että ihmettelen tosissani, että miten jotkut voi olla niin epätoivoisia, että alkavat ollenkaan suhteeseen ihmisten kanssa, jotka käyttäytyvät noin sekopäisesti heti alussa. Mikä teitä oikein vaivaa?

Joillain voi olla nuoruuden kokemattomuus ja sinisilmäisyys syynä, joku voi ihastua ja rakastua niin kovin että järki ei toimi eikä halua huomata sekopäisyyksiä.

Varoitusmerkit usein tippuvat esille pikku hiljaa, vasta jälkeenpäin paletti näyttää selkeältä, kun laskee ne kaikki yhteen.

Usein hoetaan myös, ettei heti saa tuomita toista, kukaan kun ei ole täydellinen, pikkuvikoja täytyy pystyä sietämään. Pikkuvikoja kun alkaa olla kuorma-autollinen, niin pitäisi kyllä tuomita ja lähteä ja niin moni on tehnytkin.

Osa sekopäistä on myös taitavia manipuloimaan ja voi osata horjuttaa ihan täyspäisenkin psyykeä.

Vanhetessa oma bullshitin sietokyky on laskenut niin nolliin, että perceilevät hyypiöt lähtevät luiskaan nopeasti. Siksi on tullutkin oltua jo pitemmän aikaa sinkkuna, joka ei kyllä haittaa, tästä ketjusta näkee että se lienee parempi.

alkoi perusteeton syyttäminen asioista ihan mistä vaan

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju paljastaa koruttomasti sen, kuinka onnettoman surkeat parinvalintataidot suomalaisilla naisilla on.

Ennemminkin sen miten surkea se miesvalikoima todellisuudessa on, vaikka kuinka kiertäisi ne leukalentäjät ja supliikit hunksit kaukaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että en tajunnut tai halunnut ymmärtää, ettei toinen ole kovinkaan kiinnostunut, että mies oli edelleen kiinnostunut entisestä kumppanistaan. Vonkasi tätä naista eikä malttanut olla minullekaan ilmaisemasta miten ihmeellinen tämä nainen oli. Kun se oli opettaja! Sehän oli suurinta mitä tämä peltiseppä saattoi kuvitella! Tajusin tämän eksään ihastumisen itse asiassa koko ajan, silti minä idiootti katsoin vuosia tätä touhua. Söi kyllä itsetuntoa. Suhde loppui, mutta hän on edelleen tuttavapiirissäni. Tämä eksä on edelleen hänen unelmiensa kohde. Tämä nainen ei vaan huoli häntä (on yhteisiä tuttuja, siksi tiedän) mutta en minäkään. Huh!

Mun narsku on kans peltiseppä, onkohan kiertänyt sun kautta? ja silläki on eksä joka on opettaja, joskaan ei kyllä hänestä ole mitään hyvää sanonut. Hänen opettaja eksänsä asuu kylläkin sveitsissä.

Ei ole sama henkilö. Ei asu Sveitsissä tämä nainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on niin pimeitä juttuja, että ihmettelen tosissani, että miten jotkut voi olla niin epätoivoisia, että alkavat ollenkaan suhteeseen ihmisten kanssa, jotka käyttäytyvät noin sekopäisesti heti alussa. Mikä teitä oikein vaivaa?

Oletko koskaan kuullut huonosta itsetunnosta? Tai läheisriippuvuudesta? Tai siitä, että ei pidä olla liian nirso ja havitella kuuta taivaalta vaan laskea se rima alemmas?

Netissä miehet vinkuvat, kuinka naisilla on se rima liian korkealla ja he eivät kelpaa naisille. Sitten kun riman laskee maan tasolle, tulos saattaa olla tämän ketjun velikultia. Sitten voidaankin haukkua naisia, kuinka valitsevat huonosti, eikö ole mitään tasovaatimusta. Jep. Teit niin tai näin, aina väärinpäin.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju paljastaa koruttomasti sen, kuinka onnettoman surkeat parinvalintataidot suomalaisilla naisilla on.

Joo ja liian pitkäksi aikaa jäädään huonoihin suhteisiin. Pitäisi lähteä heti kun on vähänkin huono fiilis.

Suhteeseen ei myöskään kannata lähteä toisen mieliksi tai siksi, että haluaa antaa toiselle mahdollisuuden.

Äiti ja äidin mielenpiteet olivat tärkeimpiä, olin otettu koska hän otti äitinsä huomioon kunnes huomasin jotta äiti määräsi kaiken ja poika hyväksyi. 

Kovin on samanlaista tarinaa. Ongelmainen ei selvittele ongelmiaan, vaikka jonottamalla saisi terapiaa ja ehkä ilman jonotustakin vertaistukea riippuvuuksista irrottautumiseen. Husitaan vain ilmaa ympärillä ja etsitään taapertajalle tallottavaa. Pitää päästä sanomaan, että paska oot ja paskaa on kaikki mitä ikinä tulet tekemään (on itsestään sitä mieltä). Ollaan kuin tittelintuuren pikkuserkkuja aina vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on niin pimeitä juttuja, että ihmettelen tosissani, että miten jotkut voi olla niin epätoivoisia, että alkavat ollenkaan suhteeseen ihmisten kanssa, jotka käyttäytyvät noin sekopäisesti heti alussa. Mikä teitä oikein vaivaa?

Oletko koskaan kuullut huonosta itsetunnosta? Tai läheisriippuvuudesta? Tai siitä, että ei pidä olla liian nirso ja havitella kuuta taivaalta vaan laskea se rima alemmas?

Itseasiassa monet näissä ketjussa kerrotuista kokemuksista kertoo siitä, että kaksi huonoitsetuntoista ja/tai läheisriippuvaista ei-nirsoa on löytäneet toisensa. Ja niinhän se valitettavan usein meneekin, että se huono itsetunto oikein imee magneetin lailla toista huonoitsetuntoista ja/tai muuten epäterveen käsityksen parisuhteesta omaavaa. Esim narsistin itsetunto on kaukana normaalista ja terveestä vaikka se näennäisesti hyvältä vaikuttaakin.

Näissä on siis  toteutunut surullisella tavalla se palstamiesten jankuttama tasoistensa pariutuminen. 

Sitten kun on puolin ja toisin tyydytty siihen ekaan joka kelpuutti niin mitä muuta sitä oikein voi odottaakaan? Toinen purkaa katkeruuttaan tallomalla toista ja toinen sitten nöyristelee ja yrittää olla mieliksi jotta ei jäisi yksin.

Usein tätä molemminpuolista pahaa oloa vielä aletaan lääkitä päihteillä jolloin sitten siltä kynnysmatoltakin saattaa hyvinkin löytyä kanttia kertoa suoraan se kaikki mikä selvinpäin jää sanomatta. Ja tämä sitten herkästi eskaloituu väkivallaksi.

Tällaisen parisuhteen lopputuloksena on sitten aiempaakin huonoitsetuntoisempia, katkerampia ja jopa erakoituvia/ikisinkkuna pysyviä ihmisiä ellei sitten toinen ole laudoissa ja toinen raudoissa. Joskus laudoissa on molemmat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on niin pimeitä juttuja, että ihmettelen tosissani, että miten jotkut voi olla niin epätoivoisia, että alkavat ollenkaan suhteeseen ihmisten kanssa, jotka käyttäytyvät noin sekopäisesti heti alussa. Mikä teitä oikein vaivaa?

Joillain voi olla nuoruuden kokemattomuus ja sinisilmäisyys syynä, joku voi ihastua ja rakastua niin kovin että järki ei toimi eikä halua huomata sekopäisyyksiä.

Varoitusmerkit usein tippuvat esille pikku hiljaa, vasta jälkeenpäin paletti näyttää selkeältä, kun laskee ne kaikki yhteen.

Usein hoetaan myös, ettei heti saa tuomita toista, kukaan kun ei ole täydellinen, pikkuvikoja täytyy pystyä sietämään. Pikkuvikoja kun alkaa olla kuorma-autollinen, niin pitäisi kyllä tuomita ja lähteä ja niin moni on tehnytkin.

Osa sekopäistä on myös taitavia manipuloimaan ja voi osata horjuttaa ihan täyspäisenkin psyykeä.

Vanhetessa oma bullshitin sietokyky on laskenut niin nolliin, että perceilevät hyypiöt lähtevät luiskaan nopeasti. Siksi on tullutkin oltua jo pitemmän aikaa sinkkuna, joka ei kyllä haittaa, tästä ketjusta näkee että se lienee parempi.

Tosi hyvin sanottu. Itselläni oli ainakin nuoruuden sinisilmäisyys syynä ja sitä sokaistui toisen rakkaudenosoituksiin, ettei niitä muita tekoja miettinyt. Olisi ollut ihanaa, jos minulla olisi ollut isosisko tai kokenut ystävä, joka olisi sanonut suorat sanat, mutta ei ollut. Voin nyt sentään varoittaa muita, nuorempia kanssasisaria livenä ja netissä.

Oli kömpelö sängyssä, mutta niin olin minäkin, nuori ja kokematon kun vielä olin. Haaveili usean kuukauden seikkailusta kehitysmaassa.

Hiljalleen selvisi, että meillä oli aivan erilaiset seksuaaliset tarpeet. Meillä oli myös aivan erilaiset ajatukset hyvästä elämästä (hän haluaa matkustella ja seikkailla, minä viihdyn kotona ja tykkään tavallisesta arjesta.)

Tästä meni vielä vuosia ennen eroa, kun olimme ehtineet toisiimme kiintyä ja perheen perustaa. Kokonaan suhde ei huono ollut. Lähinnä nuo kaksi asiaa vain painoivat niin paljon, että hyvät asiat eivät enää kantaneet.

Nyt vanhempana ja viisaampana tiesin etsiä seksuaalisesti ja elämäntyylisesti yhteensopivamman kumppanin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on niin pimeitä juttuja, että ihmettelen tosissani, että miten jotkut voi olla niin epätoivoisia, että alkavat ollenkaan suhteeseen ihmisten kanssa, jotka käyttäytyvät noin sekopäisesti heti alussa. Mikä teitä oikein vaivaa?

Joillain voi olla nuoruuden kokemattomuus ja sinisilmäisyys syynä, joku voi ihastua ja rakastua niin kovin että järki ei toimi eikä halua huomata sekopäisyyksiä.

Varoitusmerkit usein tippuvat esille pikku hiljaa, vasta jälkeenpäin paletti näyttää selkeältä, kun laskee ne kaikki yhteen.

Usein hoetaan myös, ettei heti saa tuomita toista, kukaan kun ei ole täydellinen, pikkuvikoja täytyy pystyä sietämään. Pikkuvikoja kun alkaa olla kuorma-autollinen, niin pitäisi kyllä tuomita ja lähteä ja niin moni on tehnytkin.

Osa sekopäistä on myös taitavia manipuloimaan ja voi osata horjuttaa ihan täyspäisenkin psyykeä.

Vanhetessa oma bullshitin sietokyky on laskenut niin nolliin, että perceilevät hyypiöt lähtevät luiskaan nopeasti. Siksi on tullutkin oltua jo pitemmän aikaa sinkkuna, joka ei kyllä haittaa, tästä ketjusta näkee että se lienee parempi.

Ja nuorena se ensimmäinen suhde voi jo opettaa suhteesta ihan vääränlaisia asioita ja saada pitämään normaalina parisuhteeseen kuuluvana asiana vaikka sitä, että oikeastaan koko ajan on epämukava tunne tai ettei toiseen puheisiin voi koskaan  luottaa.

Sitten sitä syyttääkin herkästi vain itseään, että on vääränlainen ja ihan turhan niuho kun ei osaa ottaa rennosti "kun eihän tässä vielä naimisissa olla". Sitten jos vielä siinä omassa kaveripiirissä on samanlaisia parisuhteita niin entistä herkemmin sitä omaansakin pitää ihan normina parisuhteena ja muuttaa itseään, koska itsessähän se vian on oltava.

Tuollaisen jälkeen sitä oikeasti hyvää parisuhdetta onkin jo hankala löytää kun on oppinut pitämään normina sellaisia asioita, jotka ei parisuhteeseen edes kuulu ja samalla vierastaa kaikkea joka normaaliin parisuhteeseen kuuluu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukulaiset kehuivat ex-miestäni tauotta. Sitten kun meillä oli jo kaksi lasta ja kaikki säästöni laitettu menemään miehen sukulaiset kertoivat hänen mt-diagnoosistaan ja suurinpiirteen kaikki mitä hän minulle oli kertonut paljastui valheeksi. Ex-miehen isä oli erittäin kontrolloiva ja tungetteleva. Ex-mieheni isä meni naimisiin neljä kertaa 20 vuodessa ja jokainen avioliitto päättyi perheväkivallan vuoksi. Varoitusmerkki olisi pitänyt olla esimerkiksi kommentti: my niece tries to be sexy tai my ideal woman has just been born. Olin ex-miestä 19 vuotta nuorempi ja hänen mielestä liian vanha. Hän kutsui vastasyntynyttä naiseksi. Luulin, että se on vitsi, mutta se oli vakavaa. Perheväkivalta alkoi henkisenä ja eskaloitui fyysiseksi nopeasti. En osaa puolustautua, koska kotoa en saanut tukea. Lasteni mielestä isä tuhosi heidän elämänsä, joten ilmeisesti en osaa tunnistaa varoitusmerkkejä tai kykene parisuhteeseen.

Olisitko langennut hänen lemmenlurituksiinsa, jos ne samat jutut olisi sanonut joku tavallinen suomalainen mies suomeksi? Et! Mutta kun joku ulkomaalainen limanuljaska vähän lepertelee jotain, niin kaikki menee täydestä - se kun näet saa suomikantturan tuntemaan itsensä kansainvälisen tason kaunottareksi. Huutista!

En ole ap, mutta ehkä sinäkin olisit vähemmän creepy hiippari ja lemmenlurituksesi menisi paremmin läpi, jos lakkaisit kutsumasta tuntemattomia naisia kasuaalisti kantturoiksi. Muutkin naisia halventavat nimitykset kannattaa jättää pois "perussanastostasi".

Kaffebulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju paljastaa koruttomasti sen, kuinka onnettoman surkeat parinvalintataidot suomalaisilla naisilla on.

Joo ja liian pitkäksi aikaa jäädään huonoihin suhteisiin. Pitäisi lähteä heti kun on vähänkin huono fiilis.

Suhteeseen ei myöskään kannata lähteä toisen mieliksi tai siksi, että haluaa antaa toiselle mahdollisuuden.

Totta. Nykyään moralisoidaan siitä, että erotaan liian helposti ja liian pienten syiden takia. Näin ei ole, vaan niissä suhteissa kärvistellään liian pitkään edelleen. Ei haluta pahiksen luovuttajan leimaa, koska suhteessa pitäisi mukamas taistella ja sietää, pahin neuvo on kehottaa pysymään yhdessä lasten takia. Miten hirveän parisuhdemallin siinä lapset saavatkaan.

Osa ihmisistä on miellyttämishaluisia ja heihin on mahdollisuuden antaminen ja anteeksi antaminen iskostettu niin tärkeäksi arvoksi, että se menee oman hyvinvoinnin yli ja niitä mahdollisuuksia annetaan jopa vuosia, vaikka tilanne on toivoton.

Jos suhteessa olo tuntuu pahalta kumppanista johtuen, se on hyvä syy lähteä ja itsestään huolehtimista.

Kaffebulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju paljastaa koruttomasti sen, kuinka onnettoman surkeat parinvalintataidot suomalaisilla naisilla on.

Joo ja liian pitkäksi aikaa jäädään huonoihin suhteisiin. Pitäisi lähteä heti kun on vähänkin huono fiilis.

Suhteeseen ei myöskään kannata lähteä toisen mieliksi tai siksi, että haluaa antaa toiselle mahdollisuuden.

No, mä tulin vahinkoraskaaksi hyvinkin pian (mies oli haluton käyttämään ehkäisyä ja varmoilla päivillä oltiin sitten ilman...). Aattelin, että turha itkeä kun on jo vetelät housussa. Ja tietty mies selitti, että sitten on asiat paremmin kun sitä, tätä tai tuota. Odotin toiveikkaana liian monta vuotta ja tilanne hiljalleen vain paheni. Minä jaksoin rakastaa, jos mies oli hetkenkin kohtuullisen normaali. Niitä päiviä vaan alkoi vuosien saatossa olemaan vähemmän ja vähemmän, kunnes niitä ei ollut enää ollenkaan. (Paljon narsistisia piirteitä, erikoista/negatiivista ajatusmaailmaa, ei päihteitä juurikaan.)

Vierailija kirjoitti:

On tämä kyllä uskomatonta et näin paljon karvaita kokemuksia kaikilla.

Taitaa olla järkevintä pysyä sinkkuna (lapset on jo hankittu).

Sama havainto kirjoituksista. Tuntuu, että iso osa suomalaisista jotenkin päästään vialla, tarvitsevat lääkitystä, terapiaa tai mt-hoitoa.  Saavat vapaasti häiriköidä toisia ihmisiä. Pitäkää kiinni oikeudestanne normaaliin tasapainoiseen elämään , ei pidä alistua pompoteltavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensi tapaamisen jälkeen selvisi että oli naimisissa. Oli piilottanut sormuksen taskuun melkein heti kun tapasimme,en sitä huomannut.

Rakkaus sokaisi täysin. Kukaan ei milloinkaan ole rikkonut psyykettäni niinkuin kyseinen mies. Suhde kesti vuosia ja kaiken saman teki lopulta minulle.

Siis petti sitten sinuakin jonkin uuden sivuhoidon kanssa? Oliko koko tuon ajan naimisissa? Miten jäi kiinni ja miten teidän eronne sitten tapahtui?

 

Hän erosi pian tapaamisemme jälkeen. En suostunut tapailemaan naimisissa olevaa miestä. Yllätyin kun otti yhteyttä ja kertoi että ero on todellinen ja muutti pois vaimonsa luota. Liian pian aloimme suhteen,olin kai vain keino päästä ulos huonosta liitosta.

Tosi rakastuneita olimme ensin mutta mies ei ollut oma itsensä. Lopulta hän osoittautui itsekkääksi ja empatiakyvyttömäksi petturiksi. Hän petti minua lukuisien naisten kanssa. Tietenkin kaikki tiesivät paitsi minä. Itsetuntoni murskaantui ja meni pitkään että pääsin jaloilleni eron jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Kaffebulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju paljastaa koruttomasti sen, kuinka onnettoman surkeat parinvalintataidot suomalaisilla naisilla on.

Joo ja liian pitkäksi aikaa jäädään huonoihin suhteisiin. Pitäisi lähteä heti kun on vähänkin huono fiilis.

Suhteeseen ei myöskään kannata lähteä toisen mieliksi tai siksi, että haluaa antaa toiselle mahdollisuuden.

No, mä tulin vahinkoraskaaksi hyvinkin pian (mies oli haluton käyttämään ehkäisyä ja varmoilla päivillä oltiin sitten ilman...). Aattelin, että turha itkeä kun on jo vetelät housussa. Ja tietty mies selitti, että sitten on asiat paremmin kun sitä, tätä tai tuota. Odotin toiveikkaana liian monta vuotta ja tilanne hiljalleen vain paheni. Minä jaksoin rakastaa, jos mies oli hetkenkin kohtuullisen normaali. Niitä päiviä vaan alkoi vuosien saatossa olemaan vähemmän ja vähemmän, kunnes niitä ei ollut enää ollenkaan. (Paljon narsistisia piirteitä, erikoista/negatiivista ajatusmaailmaa, ei päihteitä juurikaan.)

Jos mies ei halua käyttää ehkäisyä, on se Lapin maakunnan kokoinen varoitusmerkki vilkkuvilla valoilla ja sireenillä varustettuna.

Valitettavasti jouduit aika klassisen sekopään uhriksi. Hän sai sinut raskaaksi (mahd. ihan tarkoituksella tahallaan) ja näin sidottua sinut itseensä ja pysymään siinä. Klassista on myös lupailla, kuinka kaikki muuttuu niin ihanaksi jne.

Toivottavasti sinä ja lapsesi voitte nykyään paremmin ja pääsette yli tuollaisesta hiipparista ja elämänvaiheesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tämä kyllä uskomatonta et näin paljon karvaita kokemuksia kaikilla.

Taitaa olla järkevintä pysyä sinkkuna (lapset on jo hankittu).

Sama havainto kirjoituksista. Tuntuu, että iso osa suomalaisista jotenkin päästään vialla, tarvitsevat lääkitystä, terapiaa tai mt-hoitoa.  Saavat vapaasti häiriköidä toisia ihmisiä. Pitäkää kiinni oikeudestanne normaaliin tasapainoiseen elämään , ei pidä alistua pompoteltavaksi.

Iso osa netissä kirjoittavista on sekaisin, todennäköisesti siksi ettei ole mitään muuta elämää.

Ohis

En ole ollut huonoissa suhteissa pitkään vaan pannut poikki jo ensimmäisten hälyttävien merkkien ilmaantuessa. Siksi olen välttynyt hakkaamiselta ja pitempään jatkuvalta henkiseltä väkivallalta.

* Orastava suhde päättyi ensi vierailuun miehen asunnossa. Jääkaapissa ei ollut mitään ruokaa ja kaappi oli täynnä kaljapulloja ja -purkkeja. Kuulin sittemmin, että oli saanut potkut töistä alkoholismin takia. 

* Mies jäi asuntooni kun lähdin aikaisin töihin. Kotiin tullessani asunnosta oli viety kaikki alkoholipitoiset juomat. Tämäkin osoittautui alkoholistiksi. 

* Mies alkoi pikkuhiljaa pilkata minua muiden kuullen. Esim. tanssipaikalla sanoi, ettei lyhyt hame sovi minulle, koska olen niin laiha. Jos olisin ollut lihava, hän olisi varmaan pilkannut siitä. Kun tätä jatkui jonkin aikaa, kysyin suoraan, oliko hän hakannut ex-vaimoaan. Vastaus oli että ex-vaimo oli kerjännyt sitä. Viimeinen pisara oli kun kehuskeli maanneensa ex-naisystävän kanssa ja tulleensa suoraan sieltä luokseni. Käskin kerätä tavaransa pysyä poissa. 

* Yksi minua huomattavasti nuorempi mies oli mustasukkainen jopa katsomistani TV-ohjelmista, joissa oli hyvännäköisiä miesnäyttelijöitä. Sitten hänestä ei kuulunut moneen kuukauteen mitään ja yllättäen soitti ja ehdotti tapaamista. No, minulla oli silloin jo toinen mies.