Huonoissa suhteissa pitkään olleet: mitä hälytysmerkkejä et huomioinut jo alkuvaiheissa?

Vierailija kirjoitti:

En ole ollut huonoissa suhteissa pitkään vaan pannut poikki jo ensimmäisten hälyttävien merkkien ilmaantuessa. Siksi olen välttynyt hakkaamiselta ja pitempään jatkuvalta henkiseltä väkivallalta.

* Orastava suhde päättyi ensi vierailuun miehen asunnossa. Jääkaapissa ei ollut mitään ruokaa ja kaappi oli täynnä kaljapulloja ja -purkkeja. Kuulin sittemmin, että oli saanut potkut töistä alkoholismin takia. 

* Mies jäi asuntooni kun lähdin aikaisin töihin. Kotiin tullessani asunnosta oli viety kaikki alkoholipitoiset juomat. Tämäkin osoittautui alkoholistiksi. 

* Mies alkoi pikkuhiljaa pilkata minua muiden kuullen. Esim. tanssipaikalla sanoi, ettei lyhyt hame sovi minulle, koska olen niin laiha. Jos olisin ollut lihava, hän olisi varmaan pilkannut siitä. Kun tätä jatkui jonkin aikaa, kysyin suoraan, oliko hän hakannut ex-vaimoaan. Vastaus oli että ex-vaimo oli kerjännyt sitä. Viimeinen pisara oli kun kehuskeli maanneensa ex-naisystävän kanssa ja tulleensa suoraan sieltä luokseni. Käskin kerätä tavaransa pysyä poissa. 

* Yksi minua huomattavasti nuorempi mies oli mustasukkainen jopa katsomistani TV-ohjelmista, joissa oli hyvännäköisiä miesnäyttelijöitä. Sitten hänestä ei kuulunut moneen kuukauteen mitään ja yllättäen soitti ja ehdotti tapaamista. No, minulla oli silloin jo toinen mies. 

Vielä yksi alkoholistin ennusmerkki:

Kysyin mitä tuon kaupasta ja vastaus oli pari kaljaa. Toin sitten pari kaljaa, mistä mies suuttui. Olisi kai pitänyt tuoda korillinen. Käskin ostaa itse kaljansa ja juoda ne jossain muualla kuin minun kodissani.

Miehen tultua kauppareissuiltaan piereskeli paljon, aina. Oliko pakoputki kovilla, siis velttona?

Seksiä ei minun kanssani halunnut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tämä kyllä uskomatonta et näin paljon karvaita kokemuksia kaikilla.

Taitaa olla järkevintä pysyä sinkkuna (lapset on jo hankittu).

Sama havainto kirjoituksista. Tuntuu, että iso osa suomalaisista jotenkin päästään vialla, tarvitsevat lääkitystä, terapiaa tai mt-hoitoa.  Saavat vapaasti häiriköidä toisia ihmisiä. Pitäkää kiinni oikeudestanne normaaliin tasapainoiseen elämään , ei pidä alistua pompoteltavaksi.

On minunkin miehellä mielialalääkitys mutta eipä se narsismia paranna.

Vierailija kirjoitti:

Se ettei toinen kuunnellut eikä oikeasti edes halunnut oppia tuntemaan. Mitä turhia, hänhän tiesi jo valmiiksi mitä mieltä mistäkin kaikki muutkin on, koska miten kukaan "normaali" voisi ajatella mistään eri tavalla kuten hän itse.

Samoin mies teki päätöksiä mun puolesta ja edes kysymättä/kertomatta asiasta, koska totta kai hän oli kykenevä olettamaan sopiiko joku asia minulle vaiko ei. Kaiken piti myös aina tapahtua ja onnistua miehen aikataulujen ja fiilisten mukaan ihan ex-tempore, koska mistään näistä suunnitelmistaan hän ei vaivautunut mainitsemaan mulle, koska kyllähän minunkin nämä olisi pitänyt osata arvata/päätellä/olettaa ihan itsestäänkin.

Kaikki muu puhuminen oli ihan kuin myrkkyä, paitsi joutava jatustaminen esim jostain bändistä/levystä/biisistä tai autosta tai kaverin uudesta panosta. Tai sen kertominen/naureskelu/ilkkuminen mitä joko joku ääliö(työ)kaveri teki/sanoi tällä kertaa tai sitten se ihasteleva ylistys miten joku toinen, ilmeisen "cool" (työ)kaveri oli heittänyt taas niin mageeta läppää..

Eikä edes ollut mikään poikonen enää vaan liki 30-vuotias mies tämä. Eikä tosiaan mikään naistennaurattaja tai hamesankari vaan enemmänkin sellainen "siipimies" ja ilmeisen katkerakin siitä, ettei itsellä flaksi oikein ollut käynyt.

En ymmärrä oikeasti itsekään miksi edes jatkoin tapailua saati sitten, että melkein vuoden yritin saada juttua toimimaan. Harvinaisen hukkaan heitettyä aikaa. Lopulta suhde päättyi siihen, että mies keksi alkaa hu#rittelemaan ja syyttämään jopa siitä, että n*ssisin hänen kaverinsakin läpi jos vain saisin tilaisuuden ja hän on minulle vain keino uida näiden hamesankari-kaveriensa pöksyihin..

Vierailija kirjoitti:

Jos muutut naisen mieleiseksi, hän jättää koska jokin kipinä puuttuu.

Jos et muutu naisen mieleiseksi hän jättää siltikin joten turha muuttua.

Tämä on maailman laki koskien miesoletettuja.

Kannattaisikohan sun hieman harkita tätä asiaa ja löytää myös itsessäsi jotain korjattavaa? Jos kaikki ihmissuhteesi päättyvät noin, niin ei kai se pelkästään naisen vika ole. 

Vierailija kirjoitti:

Äidin mainitseminen ensitapaamisella ja se hetki kun oivalsin että he pitävät yhteyttä päivittäin vaikka yhteydenpitoa yritettiinkin salailla. Tästä tilanteesta ainakin kaikki naiset juoskaa pois ja hyvin äkkiä, säilytätte henkenne.

Mitä tarkoitat "säilytätte henkenne" ? Kiinnostaa kuulla sillä mun entinen oli juuri kuvailemasi miestyyppi ja hänellä oli kaikenlaisia ongelmia...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tämä kyllä uskomatonta et näin paljon karvaita kokemuksia kaikilla.

Taitaa olla järkevintä pysyä sinkkuna (lapset on jo hankittu).

Sama havainto kirjoituksista. Tuntuu, että iso osa suomalaisista jotenkin päästään vialla, tarvitsevat lääkitystä, terapiaa tai mt-hoitoa.  Saavat vapaasti häiriköidä toisia ihmisiä. Pitäkää kiinni oikeudestanne normaaliin tasapainoiseen elämään , ei pidä alistua pompoteltavaksi.

Iso osa netissä kirjoittavista on sekaisin, todennäköisesti siksi ettei ole mitään muuta elämää.

Ohis

Mikä on sinun selitys? Se mitä itse juuri kommentoit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos muutut naisen mieleiseksi, hän jättää koska jokin kipinä puuttuu.

Jos et muutu naisen mieleiseksi  jättää siltikin joten turha muuttua.

Tämä on maailman laki koskien miesoletettuja.

On olemassa myös se kultainen keskitie, jossa ihminen ei luovu omasta persoonastaan toisen tähden, mutta ei myöskään teeskentele, ettei toinen ole ihminenkään jonka toiveista ei siis tarvitse piitata lainkaan. Mutta jatka sinä vain ääripääelämääsi jos ei kerran normaali elämä mahdu käsityskykyysi. Kuluu se aika noinkin.

Naisten normaali elämä on hiuksenhienoa taiteilua miehelle, jossa pienikin ele tai sana voivat laukaista naisessa hysteerisen itkukohtauksen. Ja lähtökohtana kaikki on aina miehen vika. 

Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka monta suhdetta sulla on ollut, ja onko sinulla ollut siis lähes kaikissa suhteissasi tällaista? Että sinusta tuntuu, että nainen irrationaaisesti alkaa vaan itkeä jostain ihan normaalista asiasta tai hänelle sanomastasi?

Jos näin todella on ollut, niin kyllähän se mitä todennäköisimmin kertoo juurikin siitä, että sulla on jotain ongelmia perustavanlaatuisesti ymmärtää, mikä on loukkaavaa ja mikä ei. Olet jostain syystä sokea omalle ikävälle käytöksellesi. Kannattaisiko mennä ehkäpä terapiaan selvittämään tätä kaavaa, jos oivaltaisit missä se ongema on ja ehkäpä siten suhteesi voisivat toimia tulevaisuudessa myös paremmin? Normaalia tuo ei joka tapauksessa ole, eikä tuollaista ole hyvässä suhteessa.

Jos taas olet nuori ja sinulla vähän kokemusta naisista ja on tyyliin yksi seurustelusuhde naisen kanssa, jonka kanssa on tällaista, niin on pieni mahdollisuus, että sillä naisella on jokin pehempi ongelma itsensä kanssa. Jos naista kohtelee normaalilla huomioivuudella, kuten läheisiä ihmisiä kohdellaan, niin silloin tuollainen ei ole tietenkään normaalia.

Siitä päätellen, kuinka yleistät tämän koskemaan samantien kaikkia naisia, niin todennäköisesti kyse on kuitenkin tuosta ensimmäisestä vaihtoehdosta. Että pitäisi tarkastella etupäässä niitä omia käytösmalleja nyt kuitenkin. Sen voin varmaksi kertoa, että normaalia kuvaamasi ei ole millään tavalla kuitenkaan, eikä kuvasta yleisiä käyttäytymismalleja.

Kuunteletko rauhassa, kun sinulle kerrotaan, mikä on esim. itkun syy? Ehkä kannattaisi, voi hyvinkin olla, että kuulet siinä totuuden. Ei kukaan huvikseen itke.

Itku on myös manipulointikeino. Kokevatko kirjoittajan naisystävät, etteivät tule kuulluksi muuten?

Itku on harvoin manipulointikeino. Varmasti joku enemmän häiriöinen sellaistakin voi aseenaan käyttää, mutta hänellä nyt sitten täytyy olla muitakin häiristeviä ongelmia taustalla ja on ja manipuoloiva ja hankala ihminen muutenkin. Kukaan vähänkään normaalin rajoissa oleva nainen tai mies, ei väännä mitään tekoitkua ja suurin osa ei sellaiseen näytelmään muutenkaan edes pystyisi.

Toiset itkee herkemmin kuin toiset, mutta pääsääntöisesti itkun takana on joku oikea asia, mistä se johtuu. Itku on spontaani reaktio jostain voimakkaasta tunnetilasta, ei mikään harkittu teko. Yleisesti ottaen tavalliset ihmiset eivät harrasta mitään tekoitkua ja sillä manipuointia.

Mainitsit esimerkkinä tilanteen, jossa toinen kokee, ettei tule kuulluksi. Jos ongelmana on, ettei tule (erityisesti tärkeissä asioissa) kuulluksi, se voi kyllä aiheuttaa pahaa mieltä ja ahdistusta, suuttumusta, turvattomuutta tms. ikäviä tunteita, jonka takia voi jotakuta joskus itkettääkin. Se taas on ihan normaali reaktio pahaan oloon, eikä mitään manipulointia.

Vierailija kirjoitti:

Pidin tenttaamista ja asioideni urkkimista aluksi välittämisestä ja kun alkoi liikaa painostaa, niin ohitin nuo asiat, koska ollessamme kaksin olin onneni kukkuloilla ja umpirakastunut. Mutta kun sain uuden työpaikan ja tutustuin uusiin ihmisiin ja sain kavereita, poikaystäväni alkoi painostaa niin paljon tenttaamisella ja epäilyllä, että minua alkoi ahdistaa. Muistan sen illan, kun työpäivän jälkeen kävin syömässä ystävättäreni kanssa ja laitoin asiasta viestiä poikaystävälleni ja hänellä kilahti aivan täysin. Ystävättäreni sanoi, että näytin todella ahdistuneelta ja pelokkaalta, joten päädyin itkuisena avautumaan hänelle. Hän sanoi napakasti, että tuollainen ei ole tervettä käytöstä. Hän kysyi, että onko ahdistukseni ja pelkoni poikaystävääni kohtaan onnellisen parisuhteen merkki, ja jotenkin tuo sai silmäni avautumaan. Eroamisessa kesti kuitenkin vielä monta kuukautta, kunnes hän jäi kiinni pettämisestä.

Kas kummaa kun nämä mustasukkaiset epäilijät yleensä jäävät itse sitten pettämisestä kiinni.

Kiinnostaisi tietää, että onko poikkeuksia?

Narsistit yäk! Olisinpa nähnyt ne varoitusmerkit ajoissa. Nyt ihan hajalla on/off suhteen loputtua. Varokaa narsisteja!!! Aiheuttavat paljon kärsimystä uhrilleen.

Valehtelu ja pettäminen. Kaikenlainen salamyhkäisyys ja puhumattomuus. Välttely ja pakeneminen kun pitäisi puhua ongelmista. Empatian puute. Alistaminen. Toisen tarpeiden ja toiveiden mitätöinti.

Vonkaa ensi treffeillä sänkyyn ja jos ei suostu tapaamiset alkaa harventua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidin tenttaamista ja asioideni urkkimista aluksi välittämisestä ja kun alkoi liikaa painostaa, niin ohitin nuo asiat, koska ollessamme kaksin olin onneni kukkuloilla ja umpirakastunut. Mutta kun sain uuden työpaikan ja tutustuin uusiin ihmisiin ja sain kavereita, poikaystäväni alkoi painostaa niin paljon tenttaamisella ja epäilyllä, että minua alkoi ahdistaa. Muistan sen illan, kun työpäivän jälkeen kävin syömässä ystävättäreni kanssa ja laitoin asiasta viestiä poikaystävälleni ja hänellä kilahti aivan täysin. Ystävättäreni sanoi, että näytin todella ahdistuneelta ja pelokkaalta, joten päädyin itkuisena avautumaan hänelle. Hän sanoi napakasti, että tuollainen ei ole tervettä käytöstä. Hän kysyi, että onko ahdistukseni ja pelkoni poikaystävääni kohtaan onnellisen parisuhteen merkki, ja jotenkin tuo sai silmäni avautumaan. Eroamisessa kesti kuitenkin vielä monta kuukautta, kunnes hän jäi kiinni pettämisestä.

Kas kummaa kun nämä mustasukkaiset epäilijät yleensä jäävät itse sitten pettämisestä kiinni.

Kiinnostaisi tietää, että onko poikkeuksia?

Ei tietenkään ole poikkeuksia, vaan epäilevät toista juuri siitä, mihin itse syyllistyvät.

Meillä oli sama rakkauden kohde, hän. En alkuun tajunnut.

Vierailija kirjoitti:

Vonkaa ensi treffeillä sänkyyn ja jos ei suostu tapaamiset alkaa harventua.

Tamperelainen, josta täällä ovat muutkin maininneet, alkoi huutaa kuin sireeni. Taitaa olla hyvin ehtiväinen?

Vierailija kirjoitti:

ei osallistu arjen töihin (nainen), aina joku tekosyy. Kaikki jäänyt pikku hiljaa minun kontolleni. Ripustautuu, minuun ja äitiinsä, ei aikuistu. Työelämä ei oikein maistu, ottaa vanhemmiltaan rahallista avustusta, ei siis seiso omilla jaloillaan. Iän puolesta aikuinen, käytös kuin teinin. Onneksi ei ole vielä lapsia.

Vielä? Meinaat hankkia lapsia tuohon suhteeseen?

Vierailija kirjoitti:

Kaikenlainen ylistäminen, olet niin ihana, että haluan olla vai sinun kanssasi, älä siis tapaa ystäviä, älä ota sitä kesätyöpaikkaa, siellä joutuu olemaan viikonloppuisinkin ei voida olla yhdessä, hae päivätyötä, löytyihän sitä todella vaikean työmatkan takaa. Tätä jatkui, teet niin hyvää ruokaa, voitko tehdä.

Pitkään meni ennenkuin tajusin.

Huh. Mulle tulis heti ahdistus tuollaisesta.

Vierailija kirjoitti:

Ei tätä varmaan kukaan tee, mutta pyytäisin jotain luotettavaa ystävää tai perheenjäsentä arvioimaan, miltä puolisoehdokas vaikuttaa. Itse saattaa olla joillekin asioille sokea, mutta ulkopuolinen näkee asioiden todellisen tilan. 

Minä haluaisin kuulla eksän mielipiteen, oletan että  hän tietäisi parhaiten.

Hyvin sanottu tuo rakkauden teeskentelemisestä joka ei näy tekoina.

Oli neuroottinen, tarkasteli kengänpohjiaan ja etsi alumiinipalasia ( pelkäsi hysteerisesti metallia ja aluminnipaloja), kaljoittelu