Huonoissa suhteissa pitkään olleet: mitä hälytysmerkkejä et huomioinut jo alkuvaiheissa?

-Haukkui eksäänsä usein ja kertoi mitä kaikkea se oli hälle tehnyt jne (heillä yhteinen lapsi joten sillai se eksästä puhuminen nyt oli ok välillä mutta siis tämä maalasi siitä TOSI pas*an ihmisen.

Eron jälkeen mietin että ei ehkä asiat tainnut olla ihan noin :)

-Järjetön itsesäälin määrä, varsinkin humalassa mutta muutenkin.

Nää nyt ekana tuli mieliin alkuajoista. Ja tää suhde kesti 20vuotta jossa mua hakattiin ja petettiin ja syyllistettiin toistuvasti. Psykoterapeutti sanoi että kärsin Tukholman syndroomasta.

Neanderthalensis kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin kaikki hälytysmerkit ja olin vielä täysin järjissäni alussa. Sitten lakkasin kuuntelemasta intuitotani ja annoin mahdollisuuden. Kannattiko? No ei helvetissä, en olisi koskaan uskonut millaiseksi elämäni voi hajota yhden ihmisen vuoksi. Pahinta on, että välitän hänestä yhä tai toisin sanoen, hän elää päässäni koko ajan. 

No tuttupiirisäni oli aikas paha tapaus. Samanlainen stoori. Tytär ja vaimo lopulta karkasivat ja muutivat pois. Turhan tiukka mies ja pikkasen kirkaaseenmeneä ja tämän poika meni lisäämään BENSIINIÄ muka syttymättömään grilliin helteisenä viikonloppuehtoona. Muovisesta bensapullosta jäi vain pohja grillin viereen. Kitui viikon sairaalassa. Mies romahti ,  mutta nainen ei. Asiassa on paljonkin muuta, mutta se ydin oli tässä. Kuoli alkoholiin. Arkku oli kevyt. 

Älä sinä kuitenkaan ota enää, tekstistäsi ei nytkään saa mitään tolkkua.

Tein kaiken väärin, miehen mielestä.

seksi puute !!

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju paljastaa koruttomasti sen, kuinka onnettoman surkeat parinvalintataidot suomalaisilla naisilla on.

Tiiätkö muuten sen ku ihmiset sanoo että ei se vaihtamalla parane?

Osaatko yhtään kuvitella mihin tossa viitataan?

Mies ei tullut sisälle, koska lakanat olisivat menneet likaiseksi, tuli aina kädellensä. :DD Luojan kiitos mies meni vaihtoon.

Seksin puute myös, kaveri oli 6 kk raskaana, sanoin hänelle että siitä on merkki, että olet saanut enemmän/ennemmin tms. kuin minä. :D

Jos mulla oli jotenkin huono olo, en saanut tukea tai empatiaa, vaan ehkä vähän vielå huonomman olon. Eli joko syyllisti tai "minkäs minä sille voin". Määräili, miten mun pitää imuroida ja olla ja tehdä missäkin tilanteessa. Tosi moni asia ärsytti häntä herkästi. Puoli vuotta oltiin oltu, kun ekan kerran laittoi minut itkemään, eikä välittänyt siitäkään vaan oikein lietsoi sitä.

Huh. Ja tyhmä nuori minä päätin kestää.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju paljastaa koruttomasti sen, kuinka onnettoman surkeat parinvalintataidot suomalaisilla naisilla on.

Luulin, että nämä kuvaillut ovat juuri mielimiestyyppiäsi, hyviä jätkiä jotka taas joku akka lemppas.

Eikö jo olemuksessa ole vinkkiä, on erittäin kireä ja hakemassa addiktioista helpotusta kireyteen. Alkoholistin oloinen, joi tai ei, ja varmaan useimmiten juovatkin joten se on sitä pyllymäkeilyä.

Ei menty tai tehty mitään, se olisi vienyt rahaa. Kummatkin kävi töissä ja rahaa oli. Mutta mies ei suostunut lähtemään, kun rahaa menee. 5€ oli ISO raha, keskituloiselle.

Juomisen määrä. Kysyin heti alkuun, että juoko paljon ja vastaus oli ei. Oli aivan kaljan suurkuluttaja ja ei ollut kuullutkaan kohtuukäytöstä.

Epähygieenisyys. Vasta ekalla reissulla huomasin, ettei pese hampaita. Hyi hyi hyi.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju paljastaa koruttomasti sen, kuinka onnettoman surkeat parinvalintataidot suomalaisilla naisilla on.

Tai sitten aika monella suomalaisella miehellä on pers. häiriö tai muuten on päästään sairas. Yritä nyt siitä p*skamerestä löytää helmeä kun porsaat teeskentelevät olevansa kaikkea muuta kuin ovat.

Se, ettei toisen seurassa ollut rento olo eikä voinut olla oma itsensä. Ihan älytön ajatuskin näin jälkeenpäin kuinka sitä vaan kuvitteli, että kyllä sitä oppii toisen tavoille ja toinenkin varmasti muuttuu sopivammaksi kunhan sitä vaan tässä opitaan toisemme tuntemaan kunnolla ja hitsaudutaan yhteen..

Täällä on niin pimeitä juttuja, että ihmettelen tosissani, että miten jotkut voi olla niin epätoivoisia, että alkavat ollenkaan suhteeseen ihmisten kanssa, jotka käyttäytyvät noin sekopäisesti heti alussa. Mikä teitä oikein vaivaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukulaiset kehuivat ex-miestäni tauotta. Sitten kun meillä oli jo kaksi lasta ja kaikki säästöni laitettu menemään miehen sukulaiset kertoivat hänen mt-diagnoosistaan ja suurinpiirteen kaikki mitä hän minulle oli kertonut paljastui valheeksi. Ex-miehen isä oli erittäin kontrolloiva ja tungetteleva. Ex-mieheni isä meni naimisiin neljä kertaa 20 vuodessa ja jokainen avioliitto päättyi perheväkivallan vuoksi. Varoitusmerkki olisi pitänyt olla esimerkiksi kommentti: my niece tries to be sexy tai my ideal woman has just been born. Olin ex-miestä 19 vuotta nuorempi ja hänen mielestä liian vanha. Hän kutsui vastasyntynyttä naiseksi. Luulin, että se on vitsi, mutta se oli vakavaa. Perheväkivalta alkoi henkisenä ja eskaloitui fyysiseksi nopeasti. En osaa puolustautua, koska kotoa en saanut tukea. Lasteni mielestä isä tuhosi heidän elämänsä, joten ilmeisesti en osaa tunnistaa varoitusmerkkejä tai kykene parisuhteeseen.

Olisitko langennut hänen lemmenlurituksiinsa, jos ne samat jutut olisi sanonut joku tavallinen suomalainen mies suomeksi? Et! Mutta kun joku ulkomaalainen limanuljaska vähän lepertelee jotain, niin kaikki menee täydestä - se kun näet saa suomikantturan tuntemaan itsensä kansainvälisen tason kaunottareksi. Huutista!

Tässä ketjussa on useita sivuja täynnä tavallisten suomalaisten miesten harjoittamaa kaltoinkohtelua, henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Onko jotenkin parempi olla suomalaisen ihmishirviön uhri?

Se ettei toinen kuunnellut eikä oikeasti edes halunnut oppia tuntemaan. Mitä turhia, hänhän tiesi jo valmiiksi mitä mieltä mistäkin kaikki muutkin on, koska miten kukaan "normaali" voisi ajatella mistään eri tavalla kuten hän itse.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on niin pimeitä juttuja, että ihmettelen tosissani, että miten jotkut voi olla niin epätoivoisia, että alkavat ollenkaan suhteeseen ihmisten kanssa, jotka käyttäytyvät noin sekopäisesti heti alussa. Mikä teitä oikein vaivaa?

Oletko koskaan kuullut huonosta itsetunnosta? Tai läheisriippuvuudesta? Tai siitä, että ei pidä olla liian nirso ja havitella kuuta taivaalta vaan laskea se rima alemmas?

Kommenttien perusteella Hu*rittelu on ihmeen yleistä. Exsäni harrasti sitä myös, haukkui siskoaan, muita sukulaisia, jopa julkkiksia.

Vierailija kirjoitti:

Jatkuva viestipommitus jopa yöaikaan ja jos ei vastannut nanosekunnin sisällä suuttui ja mökötti etten välitä hänestä, ei halunnut juurikaan liikkua yhdessä julkisesti,kertoili into piukeena että tykkää pornosta ja laukeaa vain silloin eli katsoi niitä epätavallisen tiukkoja ja luonnottoman hoikkia ja isotissisiä naisia, itse olin normaalipainon yläpuolella en lihava mutta pyöreyttä ja en isotissinen ja jaksoi huomauttaa että voisin jättää ne suklaat ja karkit syömättä,en tiedä miksi jaksoin sitä ulkonäön arvostelemista ja seksi oli surkeaa koska ei meinannut laueta johtui varmaan mun läskeistä....

Tuttua. Lisäksi ne harvat kerrat kun liikuttiin jossain ihmisten ilmoilla kaksin niin tämä muisti kertoa esim kuinka "urpålta" näytän pipo päässä ja että olenko koskaan miettinyt kuinka "v :::tunruma" kävelytyyli mulla on..

Vierailija kirjoitti:

Miehellä on ollut aina alkoholiongelma mutta nyt keski-iässä olen vasta herännyt siihen parinkymmenen vuoden yhdessä olon jälkeen. Ahdistaa ja surettaa elää juopon kanssa mutta erotakaan en uskalla koska ei tukiverkkoja, sukulaisia, ystäviä tai lapsia, olen täysin yksin.

Kyllä sinä pärjäät omillasi!

Ala etsimään vuokra-asuntoa ja järjestä elämäsi uusiksi.

Sinulla on vielä monia vuosia elämää edessä, voit elää ne paljon paremminkin.

Älä tuhlaa niitä.