Lue keskustelun säännöt.
Huonoissa suhteissa pitkään olleet: mitä hälytysmerkkejä et huomioinut jo alkuvaiheissa?
Huonoissa suhteissa pitkään olleet: mitä hälytysmerkkejä et huomioinut jo alkuvaiheissa? Mitä kaikkea painoit villaisella ihastuneena?
Kommentit (1437)
Vierailija kirjoitti:
Puhumattomuus oli ehkä suurin varoitusmerkki. Jos ei vaan osaa puhua asioista niin ei se tule muuttumaan vuosien saatossa. Itse arvostan kommunikointia.
Exäni oli myös tuppisuu, joka koki paremmaksi paeta paikalta, kuin keskustella mistään säätä vakavammasta. Ajattelin, että menee kyllä ohi kunhan aikaa kuluu ja yhteys ja luottamus tiivistyy. Toisin kävi, pahemmaksi vain meni.
Lisäksi ex-mies tykkäsi pelailla rahapelejä, mutta en osannut aavistaa, että hänellä on paha peliriippuvuus. Todellinen totuus paljastui vasta erotessa. Suhteen lopussa alkoi myös näkyä merkkejä mahdollisesta pettämisestä, mutta aina osasi puhua itsensä uskottavasti ulos tilanteista kun häntä epäilin.
Joo, olin naiivi ja sinisilmäinen. Se oli ensimmäinen parisuhteeni ja olin tosi nuori ja kokematon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä on niin pimeitä juttuja, että ihmettelen tosissani, että miten jotkut voi olla niin epätoivoisia, että alkavat ollenkaan suhteeseen ihmisten kanssa, jotka käyttäytyvät noin sekopäisesti heti alussa. Mikä teitä oikein vaivaa?
En lukenut ketjua loppuun eli en tiedä oliko joku jo vastannut tähän, mutta vastaan omasta puolestani. Kyse ei ole välttämättä aina pelkästä epätoivosta vaan ihan siitä, että on itse lapsuudessa nähnyt ja saanut kokemuksia vain epänormaaleista ihmissuhteista ja käyttäytymisestä, jolloinka niitä oppii pitämään normaaleina. Itse myös päädyin ensimmäisessä suhteessani sairaaseen kuvioon, mitäs kun olin heikkoitsetuntoinen ja rajaton ja nähnyt vain huonoja esimerkkejä. Kumppanin alussa antama huomio imarteli hirveästi enkä nähnyt varoitusmerkkejä, koska hän ei ollut selvästi huono vaihtoehto, eli päihteitä käyttävä, veloissa, äkkipikainen, väkivaltainen tms. En ymmärtänyt että ihminen voi samaan aikaan olla "mukava" ja vahingollinen. Nykyään tiedän paremmin ja todellakin olen mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa, jos ne ovat vaihtoehdot. En kaipaa epätoivoisesti ketä tahansa kumppaniksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tätä varmaan kukaan tee, mutta pyytäisin jotain luotettavaa ystävää tai perheenjäsentä arvioimaan, miltä puolisoehdokas vaikuttaa. Itse saattaa olla joillekin asioille sokea, mutta ulkopuolinen näkee asioiden todellisen tilan.
Minä haluaisin kuulla eksän mielipiteen, oletan että hän tietäisi parhaiten.
Minulla oli läheisiä jotka olivat huolissaan ja yrittivät varoittaa. En ottanut todesta koska olin niin ihastuksen sokaisema. Rakkaudeksi sitä silloin kuvittelin, mutta myöhemmin olen ymmärtänyt, että olin vain kiinni ihmisessä joka ei lopulta tee minulle hyvää. Pelkäsin päästää irti, kun kaikki se henkinen väkivalta oli jo saanut uskomaan, että vika on minussa enkä ansaitse parempaa.
Vierailija kirjoitti:
Kontrollointi, utelu, kyttäys, vainoaminen, mustasukkaisuus ja omistushalu on AINA MERKKEJÄ, JOIDEN PERUSTEELLA SUHDE PITÄÄ PÄÄTTÄÄ TASAN VÄLITTÖMÄSTI, ettei tuu uusia ullanlinnoja.
Kannattaa muistaa kontrollointi ja kyttääminen voidaan naamioida rakastuneen uteliaisuudeksi. Haluaa tietää sinusta ihan kaiken koska olet niin käsittämättömän kiinnostava ja upea. Ei välttämättä vaikuta mitenkään uhkaavalta, ainakaan aluksi.
Jos on näitä narsistin piirteitä...Niin äkkiä pakoon!:
Manipuloi
Valehtelee
Projisoi
"Kaasusumuttaa" eli (gaslighting)
Pyrkii hyötymään toisista ihmisistä
Alistaa ja väheksyy muita ihmisiä
Kontrolloi muita
Pitää itseään etuoikeutetussa asemassa muihin ihmisiin
Pitää usein samanaikaisesti muita kumppaneita, pettää.
Selittelee tekemisiään valheesta kiinni jäädessään, muuttaa tarinaa ja värittää tapahtuneita
Pyrkii luomaan pelon ilmapiiriä, jotta muut eivät uskalla toimia häntä vastaan
Käyttää useita defenssejä
On lapsellinen
Ei vastaa suoraan kysymykseen, ja kääntää usein kysymyksen takaisin kysyjälle
On arrogantti ja töykeä ihmisille
Ghoustaa eli estää sinut esim. Mediasta rankaistakseen sinua, mutta tarkkailee sinua ja voi tehdä useita feikkiprofiileita seuratakseen sinua.
Hakee ihailu
Jos ei saa ihailua, vihan tunteetkin käyvät: hakee voimakasta reagointia muilta ihmisiltä
Kätkee omat todelliset pelot: hylkäämisen pelon, häpeän tunteet
Mustamaalaa muita
Käyttää apulaisia ( hoviaan) hyväksi. Marionetit tekevät likaisia töitä narsistin puolesta joko pelosta, että narsisti rankaisee muutoin tai syystä, että saisi kunnioitusta, huomiota narsistista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on niin pimeitä juttuja, että ihmettelen tosissani, että miten jotkut voi olla niin epätoivoisia, että alkavat ollenkaan suhteeseen ihmisten kanssa, jotka käyttäytyvät noin sekopäisesti heti alussa. Mikä teitä oikein vaivaa?
En lukenut ketjua loppuun eli en tiedä oliko joku jo vastannut tähän, mutta vastaan omasta puolestani. Kyse ei ole välttämättä aina pelkästä epätoivosta vaan ihan siitä, että on itse lapsuudessa nähnyt ja saanut kokemuksia vain epänormaaleista ihmissuhteista ja käyttäytymisestä, jolloinka niitä oppii pitämään normaaleina. Itse myös päädyin ensimmäisessä suhteessani sairaaseen kuvioon, mitäs kun olin heikkoitsetuntoinen ja rajaton ja nähnyt vain huonoja esimerkkejä. Kumppanin alussa antama huomio imarteli hirveästi enkä nähnyt varoitusmerkkejä, koska hän ei ollut selvästi huono vaihtoehto, eli päihteitä käyttävä, veloissa, äkkipikainen, väkivaltainen tms. En ymmärtänyt että ihminen voi samaan aikaan olla "mukava" ja vahingollinen. Nykyään tiedän paremmin ja todellakin olen mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa, jos ne ovat vaihtoehdot. En kaipaa epätoivoisesti ketä tahansa kumppaniksi.
Lisään vielä että nyt kun katson taaksepäin, näen että suhteen alussa oli hirveästi red flageja, mm kommentteja asioista, minusta ja muista ihmisistä, joita hän jotenkin yllättäen ja salakavalasti tiputteli keskustelun lomassa mukavalla ja analyyttisellä tyylillään (hänen keskustelutaitonsa oli yksi minut hurmannut asia, koska olin tottunut puhumattomuuteen lapsuudenkodissa ja ahdistunut siitä). Totuuden nimissä on sanottava että jo silloin esim ne kommentit häkellyttivät vähän mutta painoin sen tunteen piiloon koska olinhan tottunut koko elämäni ajan siihen että minusta sanottiin paljon pahempiakin asioita ja pahemmalla tavalla. Tilanteissa oli siis samaan minulle jotain "kotoisaa" ja tuttua ja samaan aikaan uskoin että kerrankin minulle kävi hyvin, olihan tämä ihminen niin älykäs, mukava, huumorintajuinen ja (ainakin edessä päin) kaikkien kaveri. Alussa kommentit olivat ihan pieniä ja sopivasti siistittyjä, mutta niiden sävy paheni suhteen edetessä kun ei tarvinnut enää teeskennellä koska olin jo loukussa.
Mies söi aamupalaksi, välipalaksi ja iltapalaksi paahtoleipää nutellalla.
Olisi täytynyt jo tästä vetää johtopäätös että ei jatkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhuu pahaa eksistään ja näiden sukulaisista. Kertoilee intiimejä yksityiskohtia
Vierailija kirjoitti:
Puhumattomuus oli ehkä suurin varoitusmerkki. Jos ei vaan osaa puhua asioista niin ei se tule muuttumaan vuosien saatossa. Itse arvostan kommunikointia.
Mä olen elävä esimerkki siitä, että tämmönen voi muuttua. kielsin itseltäni oikeastaan kaikki tunteet, vetäydyin, välttelin konflikteja ja vaikeita asioita enkä päästänyt ketään oikeasti lähelleni. Jossain vaiheessa vaan mitta tuli täyteen sitä pahaa oloa ja nyt olen vakavan masennusjakson jälkeen n. 3 vuotta harjoitellut toisenlaista lähestymistapaa koko elämään. Ei puhuminen, tunteiden (vaikeidenkin) näyttäminen, niiden sanoittaminen, itsemyötätunto tai tarvitseminen vieläkään helppoa ole, mutta kun reflektoi itseään tarpeeksi usein, ne alkaa huomaamaan itsessään ja niihin pystyy reagoimaan itselleen turvallisella tavalla.
Ja niinkuin joku edellinen tuossa kirjoittikin kaikki nämä käytösmallit ja suojamekanismit on lapsuudessa opittuja. Niiden tunnistaminen, tiedostaminen ja hyväksyminen auttaa jo todella paljon eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhelimen piilottelu ja salasuhteet. Luottamuksen puute.
Narsistin manipulaatio ja henkinen väkivalta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tämä kyllä uskomatonta et näin paljon karvaita kokemuksia kaikilla.
Taitaa olla järkevintä pysyä sinkkuna (lapset on jo hankittu).
Sama havainto kirjoituksista. Tuntuu, että iso osa suomalaisista jotenkin päästään vialla, tarvitsevat lääkitystä, terapiaa tai mt-hoitoa. Saavat vapaasti häiriköidä toisia ihmisiä. Pitäkää kiinni oikeudestanne normaaliin tasapainoiseen elämään , ei pidä alistua pompoteltavaksi.
Taitaa olla, että todella monilla on elämä lähtenyt _syystä tai toisesta_ ihan itselle väärille urille eli elämä ei ole oikein miltään osin aidosti omanlaista ja itselle sopivaa.
Lisäksi monet on jo lapsuudessa lannistettu niin, ettei joko uskalla tavoitella omia haaveitaan tai ei jopa edes uskalla haaveilla mistään vaan tyytyy siihen mitä saa. Jos saa mitään.
Sitten sitä onkin apaattinen eikä oikein mikään nappaa, kun alisuorittaa, kaikki on pielessä ja elämä menee ihan hukkaan ilman kunnon intohimoa mihinkään asiaan ja sitä vaan on elossa, mutta ei elä. Eikä silloin oikein herätä kiinnostustakaan kuin toisessa samanlaisessa ja niin ikävää kuin se onkin, niin se samanlainen seura ei kyllä kenenkään oloa kohenna vaan päinvastoin.
Ja tätä kaikkea jos/kun vielä lääkitsee päihteillä niin joo, aluksihan se on varmasti kivaa ja jopa toimiikin, mutta pidemmän päälle sekin alkaa maistua puulta ja aivokemiat on aivan sekaisin.
Tuohon sitten vielä muutama onneton suhdeviritelmä ja hieman tunteetonta irtoseksiä niin a'vot.
Se ettei sanat ja teot kohdanneet oikeastaan missään asiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tätä varmaan kukaan tee, mutta pyytäisin jotain luotettavaa ystävää tai perheenjäsentä arvioimaan, miltä puolisoehdokas vaikuttaa. Itse saattaa olla joillekin asioille sokea, mutta ulkopuolinen näkee asioiden todellisen tilan.
Minä haluaisin kuulla eksän mielipiteen, oletan että hän tietäisi parhaiten.
No jaa, kuinka puolueeton se hänkään olisi? Ja toisaalta kukaan ei voi kertoakaan kuin omalta kantiltaan eli varsinkin jos se exä on kovin erilainen ihminen mitä itse on, niin tuleeko sillä tiedolla hullua hurskaammaksi oli se tyyppi sitten exän mielestä huikean upea tai supermulkku?
Kyllä se pitäisi pystyä luottamaan ihan itseensä ja omiin fiiliksiinsä. Ja jos niihin ei uskalla/voi luottaa, niin silloin on ihan kaikkien kannalta parasta pysyä sinkkuna ja keskittyä ensin ihan siihen itsensä kuntoon saamiseen ja itseensä tutustumiseen.
Toki elämä ei odota ja aika kuluu kokoajan. Siksikin se terve itsevarmuus ym pitäisi saada jo lapsuudessa kehittymään, ettei sitä enää aikuisena tarvitse yrittää opetella ja varsinkaan kantapään kautta.
Vierailija kirjoitti:
Tuohon seksiasiaan. Miten tämä edes käytännössä menisi ettei "lasketa" palveluksia eikä saisi odottaa mitään? Nainen ottaa suihin, hyväilee miestä, mies vetäisee pikapanot ja jättää naisen sänkyyn mennessään itse suihkuun. Nainen alkujaan pitää kyllä sekä suuseksistä että yhdynnästa, mutta ei luonnollisesti itse ehdi tässä saada mitään.
Kun nainen pyytää mieheltä esim suuseksia mies on joko "väsynyt, vähän myöhemmin sitten" (ei tapahdu ikinä) tai jos nainen pyytää hidastamaan yhdynnän aikana mies sanoo että se on tylsää eikä tunnu yhtä hyvältä.Pitäisikö naisen ikuisesti jatkaa tätä seksuaalipalvelijan osaansa saamatta itse ikinä mitään, kun "ei seksissä lasketa"? Vai jättää myös se suuseksi ja yhdynta välistä, koska ne eivät enää olekaan nautinnollisia? --> joka sitten johtaa just siihen mitä aiemmin sanoin, että koko seksi ja suhde loppuukin sitten siihen. Mutta kun se oli sitten muka laskelmoivaa ja väärin...
Höh... ja mä kun tykkään antaa naiselle suuseksiä yms. Mikään ei ole kiihottavampaa, kuin nähdä nainen kiemurtelemassa nautinnosta isosta O.sta puhumattakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhumattomuus oli ehkä suurin varoitusmerkki. Jos ei vaan osaa puhua asioista niin ei se tule muuttumaan vuosien saatossa. Itse arvostan kommunikointia.
Mä olen elävä esimerkki siitä, että tämmönen voi muuttua. kielsin itseltäni oikeastaan kaikki tunteet, vetäydyin, välttelin konflikteja ja vaikeita asioita enkä päästänyt ketään oikeasti lähelleni. Jossain vaiheessa vaan mitta tuli täyteen sitä pahaa oloa ja nyt olen vakavan masennusjakson jälkeen n. 3 vuotta harjoitellut toisenlaista lähestymistapaa koko elämään. Ei puhuminen, tunteiden (vaikeidenkin) näyttäminen, niiden sanoittaminen, itsemyötätunto tai tarvitseminen vieläkään helppoa ole, mutta kun reflektoi itseään tarpeeksi usein, ne alkaa huomaamaan itsessään ja niihin pystyy reagoimaan itselleen turvallisella tavalla.
Ja niinkuin joku edellinen tuossa kirjoittikin kaikki nämä käytösmallit ja suojamekanismit on lapsuudessa opittuja. Niiden tunnistaminen, tiedostaminen ja hyväksyminen auttaa jo todella paljon eteenpäin.
Tämä.
Olen pahoillani niiden kahden miehen puolesta, jotka yrittivät tulla toimeen kanssani, mutta joiden kanssa asiat eivät sujuneet. Eivät hekään täydellisiä olleet, mutta epätäydellisyydet estivät yhteyden.
Nyt ikää on mittarissa 30 vuotta ja lapsuus on "lusittu"". Kolmas suhteeni on kestävällä pohjalla, itsetunto on kondiksessa ja siten myös välit nykyiseen mieheen. En enää patoa, vaan jäsentelen. En enää välttele, vaan olen antanut pehmeiden kohtieni pehmentyä entisestään, se yksi oikea mies pääsee iholle suit sait. Suojamekanismit on karsittu lapsekkaasta täyspanssarista käytännölliseen aikuisen naisen bikinipanssariin. En peilaa enää puolisooni vanhempieni ankaruutta minua kohtaan, vaan yhteistä lämmintä itserakkautta meitä molempia kohtaan. Elämä on hyvää. Nautimme toisistamme.
Itsekkyys olisi pitänyt jo alussa huomata siitä, kun esim. bussissa kun istuttiin viereikkäin, niin hän surutta istui niin leveästi, että suorastaan liiskauduin ikkunaa vasten koko matkaksi. Kumpikaan ei siis ollut ylipainoinen.
Tunnekylmyyttä, valehtelua, identiteettiongelmaa ja sen epäselvyyttä tai itselleen myöntämättömyyttä, taloudell. laiminlyöntejä, taloud. hyötynäkökohtaa. Siinä joitain yksityiskohtia.
Eka virke todella asiaa.
Lisäisin: Jos nainen ei saa surra ja kärsiä miehen vuoksi, hän kärsii.
Onko logiikkaa? On, naisen logiikkaa, tunnepuolella painellaan ...
Niin kauan kuin mies on jollain tavalla muutoskelpoinen mutta vaikea projekti, homma toimii.
Kun ollaan maalissa, kaikki on tylsää ja ennustettavaa - ero.