Lue keskustelun säännöt.
Te joilla pikkulapsiarki on takana päin; kaipaatteko koskaan vauva-aikaa tmv?
18.01.2023 |
Vai oletteko lähinnä helpottuneita lasten ollessa isompia? Miten parisuhde kesti, millainen suhde nyt on?
Kommentit (273)
En kaipaa. Se univelka oli ihan järkyttävää. Nyt saa nukkua, ihanaa! Avioiitto kesti pikkulapsiarjen haasteet. Lapset nyt lukiossa ja yläkoulussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tein lapseni vähän nuorempana kuin suurin osa kavereista, ja nyt seuraan vierestä heidän vauva- ja taaperoaikoja. Eikä yhtään käy kateeksi! Kiva on käydä kylässä ja leikkiä hetki pikkuisten kanssa, ja palata kotiin nauttimaan siitä, ettei tarvitse enää joka hetki vahtia ja olla kiinni lapsissaan.
Vierailija kirjoitti:
Tein lapseni vähän nuorempana kuin suurin osa kavereista, ja nyt seuraan vierestä heidän vauva- ja taaperoaikoja. Eikä yhtään käy kateeksi! Kiva on käydä kylässä ja leikkiä hetki pikkuisten kanssa, ja palata kotiin nauttimaan siitä, ettei tarvitse enää joka hetki vahtia ja olla kiinni lapsissaan.
juuri näin!
En todellakaan kaipaa. Välillä haikeasti muistelen. Vauvat ei herätä enää mitään ihastelua eikä taaperotkaan, ellei ole joku poikkeuksellinen suloinen.
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan kaipaa. Välillä haikeasti muistelen. Vauvat ei herätä enää mitään ihastelua eikä taaperotkaan, ellei ole joku poikkeuksellinen suloinen.
Jep. Nykyään kun katsoo pikkulapsiperheitä niin tunne on semmoinen "huh, onneksi ei enää tarvitse". Hymyilen vaan kiukuttelevien taaperoiden vanhemmille kannustavasti, tsemppiä, kyllä se kohta teilläkin helpottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En. Katson lähinnä säälien vasta aloittelevia äitejä.
Tämän jotenkin tunsi nahoissaan silloin, kun lapset oli pieniä. Sen sijaan, että olisi voinut sanoa jotain mukavaa tai - herran tähden - auttaa jotenkin, vastassa oli vahingoniloa ja ivaa. Toivottavasti muistan vielä sitten jos omat lapset saa lapsia, että miltä se tuntui jäädä niin yksin. Kun olen kohdannut vauvojen äitejä, olen kuunnellut heitä ja aina pyrkinyt sanomaan jotakin, josta tulisi heille ainakin sellainen olo että toi nainen tosiaan kuunteli ja ymmärsi.
Vastaus ap:n kysymykseen on, että en sitä aikaa kaipaa yhtään. Nyt on kuitenkin sen verran aika kullannut muistoja, että oloni on haikea ja helpottunut. Joillekin muistoille jo nauraa, ja kipeimmistä hetkistä ei syytä itseään ja kuviteltua huonommuutta.
Olen kirjoittaja numero 87, ja piti vielä vastata että lapset on nyt 8v, 12v ja 14v. Miten ihanaa on kun saa nukkua, voi lähteä lenkille helposti ja puolison kanssa rautakauppaan (romanttista) ja lapset jää kotiin.
Avioliitto kesti pikkulapsiajan, mutta appivanhemmat olen työntänyt käden mitan päähän itsestäni. Heidän kommentit lasten vauva - ja taaperoaikana ei ole unohtuneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En allekirjoita useiden mielipidettä siitä miten vauvat on niin ihania. Ahdistun vielä tänäkin päivänä jos näen saati kuulen vauvan vaikka huutavan jossain kaupassa tai muualla. Koin vauva-ajan tosi rankkana. Jatkuva hälytystila yötä päivää ja vauvan tarpeisiin vastaaminen. Sitten taaperoaika uhmineen ja muine juttuineen. Juu, onneks lapsi kasvaa koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan kaipaa sitä aikaa. Kauhulla olen ajatellut, että jos tuo vaimo potkaisee minut ulos ja seuraavalla kierroksella kyytiin tarttuisi nainen, joka haluaisi vielä lapsia. Jo pelkästään tuo ajatus pitää mielen nöyränä.
😀😀👍🏻
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mä kaipaan. Nykyinen vaihe yläkoululaisen kanssa on toki helppoa ja omaa aikaa saa liikaakin. Lapsi on aina rakas, mutta ehkä se pienen lapsen lämpö ja läheisyys ja yhdessä tekeminen ovat asioita, joita yhä ikävöin.
Minä kaipaan! Aika, jolloin lapset olivat pieniä (alle kouluikäisiä), oli parasta aikaa. Raskasta, mutta ihaninta. Siihen aikaan haluaisin palata, pienet lapset vaan on niin ihania, muutkin kuin omat.
Tuohon aikaan myös erosin ja jäin neljän alle kouluikäisen kanssa yksin. Nyt lapset ovat jo aikuisuuden kynnyksellä, ihan huipputyyppejä, ja on hienoa nähdä millaisia persooniaheistä on kasvanut.
Tekisin saman uudelleen vaikka heti. Taidan vain olla liian vanha jo saamaan lapsia, ja yksin (sinkkuna) elinkin kaikki vuodet eron jälkeen.
Luulin, että kaikki ajattelevat samoin pikkulapsiajasta 🙈
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En. Katson lähinnä säälien vasta aloittelevia äitejä.
Tämä
Vierailija kirjoitti:
En kaipaa. Parisuhde ei kestänyt, mies hommasi itselleen uuden tyttöystävän kun kolmas lapsi (jota minä en halunnut) oli 1v. Vanhimmat lapset oli 5 ja 2.
Miten jaksoit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistelen sitä aikaa mutta en todellakaan kaipaa. Tytär jo 26 vuotias.
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan kaipaa. Välillä haikeasti muistelen. Vauvat ei herätä enää mitään ihastelua eikä taaperotkaan, ellei ole joku poikkeuksellinen suloinen.
Sama täällä
Lapset on 11 v. ja 14 v. En kaipaa vauva-aikaa, mutta toisinaan kaipaan sitä aikaa kun lapset oli päiväkoti-ikäisiä. Ne lasten jutut siinä iässä on vaan niin ihania. Toisaalta tiedostan että tulen kaipaamaan tätäkin aikaa jota nyt elämme.
En kaipaa. Silloin tapahtui jotakin ikävää. Nyt on asiat hyvin.
En kaipaa. Lasten päiväkotivuodet on olleet hirveintä aikaa. Vauvavuosia muistelen lämmöllä, mutta en enää jaksaisi heräämisiä enkä todellakaan haluaisi aloittaa kaikkea alusta. Teinien vanhemmuus on ollut paras vaihe. Hyvä sekoitus vanhemmuutta ja omaa aikaa. Lisäksi lasten kasvua nuoriksi aikuisiksi on hieno seurata.
No en, olen erittäin helpottunut kun pikkulapsiajat alkaa olla takana päin. Mun lapset on nyt 5v ja 8v, joten edelleen päästään niihin lapsiperhepuuhiin ja tykkää tehdä vanhempien kanssa juttuja, mutta osaavat jo vaikka mitä eikä tartte koko aikaa vahtia. Tähän saakka on tuntunut siltä, että lapsista kasvaa vuosi vuodelta huipumpia tyyppejä ja jokainen ikävaihe on kivempi kuin edellinen, saa nähdä mitä teini-ikä tuo tullessaan.