Lue keskustelun säännöt.
Te joilla pikkulapsiarki on takana päin; kaipaatteko koskaan vauva-aikaa tmv?
18.01.2023 |
Vai oletteko lähinnä helpottuneita lasten ollessa isompia? Miten parisuhde kesti, millainen suhde nyt on?
Kommentit (273)
En kaipaa. Se oli ihanaa mutta raskasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kaipaa tippaakaan.
Lapset muuttaneet kotoa pois ja eletään miehen kanssa ihaninta aikaa ikinä!
Elän vielä pikkulapsiaikaa, ainokainen on kohta 2-vuotias. Tunnen itseäni sen verran, että tiedän helpottuvani suunnattomasti siitä vaiheesta kun lapsi alkaa vihdoin pärjätä hetkiä kotona itsekseen. Minusta kaikkein vaikeinta on juuri tämä sitovuus tässä hetkessä. Aina jos haluaa mennä rauhassa kauppaan, lenkille, pihahommiin tai mitä tahansa; puolison on oltava kotona lapsen kanssa. Jos haluaa lähteä yhdessä puolison kanssa johonkin "aikuisten juttuihin" niin siinäkin on hirveä järjestäminen etukäteen. Rakasta lastani aivan suunnattomasti, mutta tiedän että lapsiluku on tässä ja olen helpottunut siitä kun pieni kasvaa koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En kaipaa tippaakaan.
Lapset muuttaneet kotoa pois ja eletään miehen kanssa ihaninta aikaa ikinä!
Kuulostaa ihanalta.
Kaipaan sydämeni pohjasta! Nyt kaksi varhaisteiniä, ja tämä on ihan kaaosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo ja ei. Rankkaa mut onhan vauvat ihania <3 Lapsista jo osa aikuisia, et ehkä sit lapsenlapsia pääsee nuuhkuttelemaan jossain vaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Kaipaan sydämeni pohjasta! Nyt kaksi varhaisteiniä, ja tämä on ihan kaaosta.
Mikä siinä tarkalleen ottaen on kaaosta? Ihan mielenkiinnosta kysyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kaipaa. Jokaisessa elämänvaiheessa on ollut omat hyvät puolensa. Ainut vaihe, mikä jäi vähän liian lyhyeksi oli lasten kotoamuuton ja ekan lapsenlapsen välinen helppo, muutaman vuoden kausi. Toisaalta oli kiva tulla mummoksi, kun vielä jaksoi itsekin paljon enemmän kuin nyt, kun lapsenlapsia - ja ikää - on enemmän. Meillä itsellä ei turvaverkkoja juuri ollut, joten ollaan haluttu ja halutaan yhä olla apuna lastenlasten kanssa.
Parisuhde oli vankka ennen lapsia ja sellaisena säilyi, vaikka ollaan riidelty kotitöistä ja erilaisista siisteystasoista. Niistä saadaan yhä mm. väsyneinä riitaa aikaiseksi, vaikka tiedän, miten turhaa se on. Isovampina meidän työnjako kuitenkin toimii erinomaisesti.
Kaipaan pieniä hetkiä. Kokonaisuutena tietenkin raskasta. Haluaisin vielä syliini sen pienen vastasyntyneen tai rutistaa pientä pörröpäätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaipaan, mutta samaan aikaan olen onnellinen että se on nyt vihdoin takanapäin. Ei enää pikkulapsien ehdoilla olemista. Kaikki on helpompaa isompien kanssa. Lasten isän kanssa edelleen yhdessä. Välillä mies ehdottelee ajatusta iltatähdestä, mutta päällimmäinen ajatus on ehdottomasti ei!
T. Äiti kuudelle 5v-16v
Vierailija kirjoitti:
Ja vielä ihmetellään ja syyllistetään veloja
Niinpä. Tässäkään ketjussa juuri kukaan ei haaveile uudesta vauvasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä kaipaan.
En osannut pysähtyä ja olla läsnä. Lisäksi mielenterveysongelmat pilasi kokonaisen vuoden minulta ja varmaan muiltakin. Tekisin monia asioita toisin.
Nykyään 9v. haluaa edelleen halia ja olla lähellä ja olen päättänyt, että jos ei jotain oikeasti vakavaa ole tapahtumassa, aina on aikaa siihen aamuhaliin. Niin kiire ei mulla ole etätöihin tai jonkun ruuanlaiton kanssa. Voin itsekin paljon paremmin näin.
Osa kaipuusta varmaan johtuu siitä, että halusin kolme lasta, mutta kehoni ei pystynyt enempään.
Tänään juuri haikeana mietin, että miksi aika menee niin nopeasti. Rakastan tätä pikkulapsiaikaa <3 Lapsi on kohta 2. Olen joka päivä hänestä niin onnellinen. Varmasti kaipaan näitä vuosia.
Jotain taitaa kertoa se, että minulle painajaisuni on sellainen jossa saan tietää olevani raskaana. Pikkulapsiaika on niin rankkaa aikaa, etten halua kokea sitä ikinä uudestaan.
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan kaipaa sitä aikaa. Kauhulla olen ajatellut, että jos tuo vaimo potkaisee minut ulos ja seuraavalla kierroksella kyytiin tarttuisi nainen, joka haluaisi vielä lapsia. Jo pelkästään tuo ajatus pitää mielen nöyränä.
Miksi esität miekkosta vauva-palstalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan kaipaa sitä aikaa. Kauhulla olen ajatellut, että jos tuo vaimo potkaisee minut ulos ja seuraavalla kierroksella kyytiin tarttuisi nainen, joka haluaisi vielä lapsia. Jo pelkästään tuo ajatus pitää mielen nöyränä.
Miksi esität miekkosta vauva-palstalla?
Kyllä täällä miesoletettujakin pyörii.
Elän vielä pikkulapsiarkea ja antaisin välillä toisen käteni mahdollisuudesta olla viikon yksin ja levätä. Silti voin hyvin kuvitella itseni kaipaamassa tätä aikaa myöhemmin. Jos vaikka käy niin, että lapsenlapsia ei tule, ja nämä omat lapset lähtisivätkin ulkomaille, me olisimme äkkiä ihan keskenämme. Ympärillä on nyt koko ajan vilinää. Päiväkotia, sukulaisia, lasten kavereiden perheitä, harrastuksia, muskaria, neuvolaa, kaikkea sitä mikä on täynnä elämää ja 100% tässä päivässä kiinni. Herään joka päivä jonkun jalat naamallani pehmolelujen keskeltä. Juuri nyt ei ehdi kokea mitään eksistentiaalista kriisiä, on vain niin kokonaisvaltaisesti kiinni elämässä.
Tiedostan silti hyvin, että 20 vuoden päästä tämä on ohi. Meillä on pieni suku, eikä meidän perheen ulkopuolisia sukulaisia ei silloin enää ole. Tulee aika, jolloin on liiaksikin rauhaa ja hiljaisuutta.
En kaipaa yhtään. Vihasin vaunulenkkejä, leikkipuistoja, päiväkotirumbaa ym. Sitten kun lapset meni kouluun niin alkoi helpottamaan. Nyt lapset 15- ja 11-vuotiaat ja elämä on tosi kivaa. Meillä ei ole ollut koskaan tukiverkkoja ja varsinkin pikkulapsiaika oli raskasta osittain myös siksi. Jos oli keskellä päivää vaikka oma lääkäri tms, niin älytön sumpliminen, miten järjestetään. Mitään omia yhteisiä menoja ei puolison kanssa ollut juuri ikinä. Meillä on kuitenkin ollut aina hyvä parisuhde siitä huolimatta.
Näen välillä painajaisia, että olen raskaana, ja pikkulapsiarki alkaisi taas pyörimään uudelleen.
Aina jos vierailen perheessä, jossa pieniä lapsia, tunnen suurta helpotusta kun pääsen taas oman kodin rauhaan.