Lue keskustelun säännöt.
Te joilla pikkulapsiarki on takana päin; kaipaatteko koskaan vauva-aikaa tmv?
18.01.2023 |
Vai oletteko lähinnä helpottuneita lasten ollessa isompia? Miten parisuhde kesti, millainen suhde nyt on?
Kommentit (273)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, kaipaan! Olisin halunnut enemmänkin lapsia, mutta taloudelliset syyt tulivat vastaan.
Kaipaan. En kaikkea siitä, vaan niitä hyviä hetkiä pelkästään. Niitä hetkiä jolloin leikin lasten kanssa, kävin heidän kanssaan uimassa tai leikkipuistossa, tai vaan leikattiin tai askarreltiin sisällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan kaipaa. Ennemminkin mietin että miksi piti mennä lapset hankkimaan...
4 lasta aikuisia. Oli hienoa aikaa, mutta en jaksaisi sitä työmäärää enää. Nyt nautin aivan ihanasta ensimmäisestä lapsenlapsesta ja näen, että vanhemmat on kovilla, mutta onnellisia. Toinen lapsenlapsi tulossa toiselle lspselle. Hyvä näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on aikuinen lapsi, ja haluaisin yhden kerran vielä ottaa hänet kainalooni unisena nelivuotiaana. Vauva-aikoja en ole koskaan kaivannut. Parisuhde löytyi 20 v sitten ja kesti uusperheen kiemurat, nyt ollaan jo vuosia oltu tyytyväisinä kaksin.
Nyt kun nuo on melkein aikuisia, niin kyllä vähän kaipaan. En sillä tavalla, että Iltatähti olisi saatava, mutta onhan niitä aikoja aika nostalgista muistella. Hyvää ja ainutlaatuista aikaa, jonka kokee vain kerran elämässään. Jälkeenpäin yövalvomiset, univaje, jatkuvasti saatavilla olo oli kuitenkin aika mitätöntä ja kaikki muu hyvin merkityksellistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun nuo on melkein aikuisia, niin kyllä vähän kaipaan. En sillä tavalla, että Iltatähti olisi saatava, mutta onhan niitä aikoja aika nostalgista muistella. Hyvää ja ainutlaatuista aikaa, jonka kokee vain kerran elämässään. Jälkeenpäin yövalvomiset, univaje, jatkuvasti saatavilla olo oli kuitenkin aika mitätöntä ja kaikki muu hyvin merkityksellistä.
Ja niin, parisuhde voi silloin hyvin. Ongelmia on tullut vasta myöhemmin.
Sitä ei ikinä uskoisi, mutta mitä vanhemmaksi tulee sitä enemmän muistelee sitä aikaa, kun lapset oli pieniä. Se oli elämän onnellisinta aikaa omalla tavallaan ja tunne vahvistuu vuosi vuodelta. Se oli raskasta ja elämä oli täyttä, mutta se oli huikeaa nyt jälkikäteen katsoen, vaikkei siltä sillä hetkellä aina siltä tuntunut. Aika kultaa muistot ja olihan se aikaa, jolloin omalla elämällä oli eniten merkitystä.