Lue keskustelun säännöt.
Te joilla pikkulapsiarki on takana päin; kaipaatteko koskaan vauva-aikaa tmv?
18.01.2023 |
Vai oletteko lähinnä helpottuneita lasten ollessa isompia? Miten parisuhde kesti, millainen suhde nyt on?
Kommentit (273)
En kaipaa. Kotivuodet lasten kanssa oli Ihania, mutta päiväkotivuodet elämäni raskaimmat. Teinien vanhemmuus on ollut mukavin vaihe. Välillä myrskyää, mutta heillä on mielipiteitä, kasvua omaksi itsekseen on hieno seurata. En jaksaisi enää mitään perushoitoa. Nämä syö, pukee, peseytyy ja hoitavat leikkitreffinsä ihan itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä haluisin 5 minuutin vierailun molempien lasteni vauva-aikaan, pitää vielä kerran molempia sylissä. Mutta sen enempää en vauva-aikaa kaipaa. Pieni kaipuu johtuu siitä, että esikoinen muutti kotoa viime syksynä toiseen kaupunkiin ja mulla on ikävä. Toki kuopus on vielä kotona, mutta täyttää ihan just 18v eli kohta hänelläkin uusi elämänvaihe.
En kaipaa, ja jos saisin aika kapselin niin en edes tekis lapsia..mun 2 aikuista poikaa elää spurgu elämää,ei halunnut mennä ikinä kouluun ylä asteen jälkeen eikä töitä tehdä..itse olen omassa ammatissani esimies ja omalla työllä kaiken saanu ja sit on nää mun pojat..ne imee sut kuiviin ja lisää vaan haluu..en voinut muuta ku katkaista vaan välit..
En kaipaa kummankaan lapseni vauva-aikaa. Ei sillä että olisi ollut mitenkään elämää rankempaa vaikka yksin heidän kasvatinkin alusta asti, mutta onhan se totta kai paljon vapaampaa nyt kun ovat jo isoja.
Me elimme ja elämme kolmistaan, kolme kissaa ja koira, hyvin kivaa ja vaihtelevaa arkea ja juhlaa välillä. Kaikenlaista sattuu ja se kuuluu elämään. Myös se, jos lapsia hankkii ja joutuu joustamaan ja välillä valvomaankin ja luopumaan ja tekemään kompromisseja, sekin kuuluu elämään.
Vanhempi, poika oli hyvin "kiltti" ja rauhallinen lapsi, tyttö taas vilkas ja energinen. Edelleen samanlaisia. Pikkulapsiaika on lyhyt jakso elämässä, jos sitä ei jaksa eikä kestä, paras olla synnyttämättä.
En ole lapsirakas enkä ihastele kenenkään toisen vauvoja enkä lapsia. Omani ovat olleet ja ovat edelleen ne rakkaimmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kaikki kuusi jo isoja. En kyllä haluaisi aloittaa enää kertaakaan alusta. Aikansa kutakin.
Kaipaan. Oli erityisen ihanaa ihailla nukahtavaa ja nukkuvaa vauvaa. Siinä on jotain, mitä ei voi sanoin kuvata. Eikä edes kameralla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kaipaa. Vauva- ja pikkulapsivuodet oliat meillä ne helpoimmat, kasvatettiin myöhään todettu erityinen ilman mitään tukitoimia. Maksoin perhe-elämästä burnoutilla ja työurallani. Meillä kaikilla on kuitenkin nykyään kaikki hyvin, lapsi on itsenäinen aikuinen, työelämässä, arki rullaa. Me taas ollaan hellitetty työnteon kanssa, arki rullaa, parisuhde lähti uuteen kukoistukseen kun jäätiin kaksin. Keikkailen synnyttäneiden osastolla, muiden vauvat eivät herätä kuin laimeaa myötätuntoa.
Vaikka välillä haikeana muistelen niitä aikoja, en haluaisi niihin enää palata. Kaikella on elämässä aikansa. Nyt kun vaihdan vaippaa lapsenlapselle, muistan taas kuinka ihanalta vauva tuoksuu ja kuinka ihana tuollaista nyyttiä on pitää sylissä. Olen kiitollinen, että sain elää ne hetket ja nyt saan kantaa kauniita muistoja mielessäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh. En todellakaan kaipaa vauva-aikaa. Jos olisi ollut mahdollista, olisin tehnyt lapset niin, että olisivat syntyneet noin 4-vuotiaina. En ole koskaan nauttinut vauva- ja taaperoajasta, vaikka minulla on kolme lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaipaan ettå se hu*ritteleva teini sanoisi joskus äiti kulta.
Kaipaan. Toiveissa olisi toinen lapsi, mutta vielä ei ole kuulunut. Esikoinen on nyt 6v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En kaipaa, ja jos saisin aika kapselin niin en edes tekis lapsia..mun 2 aikuista poikaa elää spurgu elämää,ei halunnut mennä ikinä kouluun ylä asteen jälkeen eikä töitä tehdä..itse olen omassa ammatissani esimies ja omalla työllä kaiken saanu ja sit on nää mun pojat..ne imee sut kuiviin ja lisää vaan haluu..en voinut muuta ku katkaista vaan välit..
Miksi te katkerat vanhapiikavelat ette edes yritä. Naurettava miesvihanne paistaa läpi.
En! Ei enää ikinä! Yhtä aikaa tosi rankkaa ja tylsää. Jatkuvasti väsynyt, yöherätyksiä, vaipanvaihtoja, maidon lämmittämistä ja päivän kohokohta on vauvakerho. Ei enää ikinä! Ja samalla olin tosi väsynyt.
Avioliitto loppui jo 6v sitten, nuorin lapsi on nyt 9v.
Pikkulapsi-arki oli ehdottomasti elämäni yksi parhain ajanjakso, ihanat muistot kun kotona oli 4 poikaa :)
Vierailija kirjoitti:
Kaipaan ettå se hu*ritteleva teini sanoisi joskus äiti kulta.
Miksi lapsesi huorittelee? Missä on edes alkeelliset käytöstavat?
Vierailija kirjoitti:
En! Ei enää ikinä! Yhtä aikaa tosi rankkaa ja tylsää. Jatkuvasti väsynyt, yöherätyksiä, vaipanvaihtoja, maidon lämmittämistä ja päivän kohokohta on vauvakerho. Ei enää ikinä! Ja samalla olin tosi väsynyt.
Jep!
Joitain asioita kaipaan, ja sitä että olisin itse ymmärtänyt silloin paremmin joitain asioita. Muksut nyt yläkouluikäisiä. Mutta joka elämänvaiheessa on jotain raskaata ja jotain ihanaa.
Uppp