Miten saataisiin nuoret innostumaan perhe-elämästä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni perhe on nykyään niin suorituskeskeinen ja tylsä, ettei nuoria kiinnosta sellainen elämä. Minulla on lapsi, ja useampi kaverini on hämmästellyt kun on seuraillut meininkiämme, että voiko se  olla tuollaistakin - eli mukavaa ja rentoa. He ovat tottuneet näkemään jotain aivan muuta. 

Sen myötä sitten alkaneet miettimään, että voisihan sitä itsekin hankkia lapsen, jos sen kanssa voi olla kivaakin. Yksi kaveri sanoi suoraan, että mun lapseen tutustumisen myötä vasta alkoi haluta itselle lasta (oli silloin jo kolmikymppinen, ja tuon jälkeen tekivät miehensä kanssa lapsen, jonka kanssa elävät omalla tyylillään).

Tietysti jotkut eivät vain halua eikä kaikkien tarvitsekaan, mutta moni näkee niin ankeita esimerkkejä ympärillään tai ei näe lapsia ollenkaan muutoin kuin median negatiivisissa jutuissa perhe-elämästä, ja eipä se sitten ihme ole ettei sellaista haluta itselle. 

En minäkään haluaisi koskaan lapsia, jos käsitykseni perhe-elämästä perustuisi esim. tälle palstalle ja median jutuille.

Komppi tuolle suorittamiselle. Aivan älytöntä, että nykyään jotkut suorittavat jo raskaaksi tulemisen yrittämistä! Kyllä ennen (eli tässä tapauksessa ei edes 10 vuotta sitten) oli helpompaa tuokin, eleltiin sinne saakka normaalisti kunnes raskaustesti oli positiivinen.

Eikä sen jälkeenkään tarvinnut varoa jokaista suupalaa. Ihan sai normaalisti olla ja sitten oli ne muutamat jutut mitä piti välttää.

Itse olen 3 lapsen äiti. Vanhinta odotin 2014 ja silloin vältettävien ruokien lista oli vajaa a4. Nuorinta odotin 2021 ja se lista oli kaksi kertaa pidempi. Ja siihen päälle paikat mihin ei saa mennä ja asiat mitä ei saa tehdä. Aivan järjetöntä. En ihmettele että ensimmäisensä saavat alkavat olla stressaantuneita ennenkuin se vauva syntyy edes.

Kotiäitiydestä pitäisi tehdä ammatti. Varsinkin jos on monta lasta. Toinen vaihtoehto olisi, että kotiäiti joka ottaa myös muiden lapsia vahdittavaksi saisi kunnon korvauksen työstään. En sitten tiedä olisivatko töissä kunnalla, valtiolla vai kotiäitiyhdistyksellä.

Mutta sellainen kotiäiti pph-yhdistelmä pitäisi ymmärtää oikeaksi työksi, riippumatta hoitaako omia vai muiden lapsia.

Asun mieheni kanssa pienessä omistusasunnossa. Olemme molemmat töissä ja ihan OK-palkkaisia. Olemme molemmat jo kokeneet irtisanomiskierrokset ja silppuisen työelämän. Isommat säästöt menivät asunnon käsirahaan. Maksan opintolainaa nykykorolla melkein 200€. Ei ole yksinkertaisesti varaa tässä vaiheessa olla pois työelämästä. Lisäksi työelämä ja lapset eivät sovi hyvin yhteen ja harva työnantaja katsoo hyvällä sitä että olet kotona sairaan lapsen kanssa tai lapsella on keskellä päivää neuvola tai muu pakollinen meno. Saa stressata muutenkin ihan tarpeeksi että on pitkällä aikavälillä työpaikka ja työ vie kaikki mehut.

Raha vaikuttaa. Suuret ikäluokatkin on houkuteltu synnyttämään rahalla. Vielä - 90 - luvulle astivperheitä tuettiin ja avustettiin ja lapsilisät olivat paremmat. Nykyisin tuetaan vain, jos on ongelmia ja niitähän on. Lapset ja lapsiperheet on unohdettu.

Päiväkodit ja koulut on kaikki nykyään laitoksia. Mitään rauhaa ja kodinomaisuutta ei ole missään. Vanhemmat uupuu työn alle. Ei minun vanhemmillani ollut tällaista hullua työkulttuuria kuten nykyisin on.

Vierailija kirjoitti:

Kotiäitiydestä pitäisi tehdä ammatti. Varsinkin jos on monta lasta. Toinen vaihtoehto olisi, että kotiäiti joka ottaa myös muiden lapsia vahdittavaksi saisi kunnon korvauksen työstään. En sitten tiedä olisivatko töissä kunnalla, valtiolla vai kotiäitiyhdistyksellä.

Mutta sellainen kotiäiti pph-yhdistelmä pitäisi ymmärtää oikeaksi työksi, riippumatta hoitaako omia vai muiden lapsia.

Jotkut kunnat nykyään haluavat työllistää kotiäitejä perhepäivähoitajiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotiäitiydestä pitäisi tehdä ammatti. Varsinkin jos on monta lasta. Toinen vaihtoehto olisi, että kotiäiti joka ottaa myös muiden lapsia vahdittavaksi saisi kunnon korvauksen työstään. En sitten tiedä olisivatko töissä kunnalla, valtiolla vai kotiäitiyhdistyksellä.

Mutta sellainen kotiäiti pph-yhdistelmä pitäisi ymmärtää oikeaksi työksi, riippumatta hoitaako omia vai muiden lapsia.

Jotkut kunnat nykyään haluavat työllistää kotiäitejä perhepäivähoitajiksi.

Se on aivan loistavaa kehitystä. Ja joissain pikkupaikkakunnilla ne muutamat äidit saa kyllä elää aika rentoa ja kivaa elämää, kun yritetään houkuttaa ihmisiä hankkimaan lapsia. Kunta maksaa synnytyksen esim. ym etuja.

Tässä asiassa ei tarvitsisi keksiä pyörää uudestaan. Katsoo vain miten pikkukunnat houkuttelee lapsiperheitä.

Kuka haluaa tehdä lapsen tähän kilpailuyhteiskuntaan, jossa varallisuus on jo jaettu ja unelmat voi enään saavuttaa lottovoitolla?

En laita lasta pelaamaan tätä monopolilautapeliä, jossa hotellit on jo rakennettu ja ainoa keino selviytyä on osua sattuman kohdalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelkään muutenkin synnytystä ja siihen vielä päälle, että en luottaisi siihen, että olisin hyvissä käsissä mahdollisten raskausajan ongelmien kanssa tai synnytyksen hetkellä. Lähipiirissäni on 2 synnytysväkivalta tapausta, eri synnäreiltä ja netti täynnä monien muiden äitien kokemuksia. Plus apua ei tahdo saada synnytyksen jälkeisiin ongelmiin. En uskalla lähteä tähän kelkkaan.

Nykysukupolvea ja boomereita erottaa se, että se mikä boomereille oli normaalia elämää on nykysukupolvelle väkivaltaa. Perhe-elämään liittyy usein runsaasti kaikenlaista väkivaltaa, minkä vuoksi sitä on syystäkin alettu karttaa.

Tuo on kyllä totta. Mikäs sen helpompaa on terveen ihmisen vääntää pitäjä täyteen mukuloita kun niistä ei pidetä mitään huolta ja jos niistä kuuluu ääni niin remmillä hiljaiseksi, että tietää paikkansa. Muistan oman äitini olleen järkyttynyt ja raivoissaan kun kieltäydyin hoitamasta pikkusiskoani. Tietysti minun olisi kuulunut pikku sisar hoitaa koska niin on aina tehty. Käskin itse hoitaa omat mukulansa joka minäkin vielä silloin olin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No oma syyni tähän on, että kärsin ahdistuneisuudesta. Liian suorituskeskeinen maailma, työelämä on mennyt aivan sairaaksi, vie kaikki mehuni, hyvä, että jaksan oman kotini pitää pystyssä ja käydä suihkussa töiden jälkeen. Tähän päälle vielä lapsiperhe ralli? Varmaan joutuisin suljetulle ennenpitkää.

Olisi kyllä kohtuullista, että vanhemmilleen tai ainakin toiselle hoidettaisiin oikeus 6h työpäivään. Tämä lyhentäisi päivähoitopäivää tai jopa poistaisi koko tarpeen joissain perheissä. Eli säästöjä tulisi siitäkin. Ja tämä siis jos alettaisiin ajaa lapsiperheiden asiaa yhtä aggressiivisesti kuin Unkarissa.

Ongelma on se, että kun puhutaan päivähoidosta (tai "varhaiskasvatuksesta" nykyään), niin se ei ole pelkästään sitä, että joku hoitaa sinun lastasi sillä aikaa, kun käyt itse töissä, vaan se on kasvatusta, jota vanhemmat eivät enää osaa tehdä itse. Eli yhteiskunta katsoo, että on lapselle parempi, että yhteiskunta hoitaa kasvatustehtävän. Ensimmäisen vuoden lapsi saa olla perheensä parissa, mutta jo aika varhain olisi syytä siirtyä valtion laitokseen, jotta piltti osaa "käyttäytyä ryhmässä" ja saa "herkkyyskausiensa mukaista kasvatusta". Silloin emme voi enää ajatella käytännöllisesti, että esim. lapsen hoitopäivä olisi sen kuusi tuntia, että voitaisiin hoitaa useampia lapsia ym. Vaan nyt ajatellaan, että on lapsen etu ja oikeus, että hän saa olla täydet päivät ympäri vuoden valtion laitoksessa, koska vain siellä kasvatus on korrektia.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No oma syyni tähän on, että kärsin ahdistuneisuudesta. Liian suorituskeskeinen maailma, työelämä on mennyt aivan sairaaksi, vie kaikki mehuni, hyvä, että jaksan oman kotini pitää pystyssä ja käydä suihkussa töiden jälkeen. Tähän päälle vielä lapsiperhe ralli? Varmaan joutuisin suljetulle ennenpitkää.

Olisi kyllä kohtuullista, että vanhemmilleen tai ainakin toiselle hoidettaisiin oikeus 6h työpäivään. Tämä lyhentäisi päivähoitopäivää tai jopa poistaisi koko tarpeen joissain perheissä. Eli säästöjä tulisi siitäkin. Ja tämä siis jos alettaisiin ajaa lapsiperheiden asiaa yhtä aggressiivisesti kuin Unkarissa.

Ongelma on se, että kun puhutaan päivähoidosta (tai "varhaiskasvatuksesta" nykyään), niin se ei ole pelkästään sitä, että joku hoitaa sinun lastasi sillä aikaa, kun käyt itse töissä, vaan se on kasvatusta, jota vanhemmat eivät enää osaa tehdä itse. Eli yhteiskunta katsoo, että on lapselle parempi, että yhteiskunta hoitaa kasvatustehtävän. Ensimmäisen vuoden lapsi saa olla perheensä parissa, mutta jo aika varhain olisi syytä siirtyä valtion laitokseen, jotta piltti osaa "käyttäytyä ryhmässä" ja saa "herkkyyskausiensa mukaista kasvatusta". Silloin emme voi enää ajatella käytännöllisesti, että esim. lapsen hoitopäivä olisi sen kuusi tuntia, että voitaisiin hoitaa useampia lapsia ym. Vaan nyt ajatellaan, että on lapsen etu ja oikeus, että hän saa olla täydet päivät ympäri vuoden valtion laitoksessa, koska vain siellä kasvatus on korrektia.

-eri

Siis totta. Siksihän sinne koko ikäluokka halutaan.

Ja sitten kuitenkin ne valtion kasvattamat nuoret voi ihan älyttömän huonosti. Väittäisin että ehdotukseni olisi miljoona kertaa parempi lapsille.

Ja vanhemmatkin osaa kasvattaa. Eivät vain valtion hyväksymällä tavalla, eli siten että mahdollisimman moni oppii aikaisin lukemaan ja osaksi koneistoa.

Ei perhe-elämä sovi nuorille, joten ei heitä tule siihen houkutella, tuloksena vain eroja ja riitoja, kuten joka puolella näemme.

Viettäkää sitä nuoruutta ja perhe-elämä aikaisiintaan 35v, siis aikaisintaan ja miehille tuokin ikä on vielä liian vähän, parempi ottaa noin 42-47v niin ei heti juokse pikkupoikamaisesti karkuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No oma syyni tähän on, että kärsin ahdistuneisuudesta. Liian suorituskeskeinen maailma, työelämä on mennyt aivan sairaaksi, vie kaikki mehuni, hyvä, että jaksan oman kotini pitää pystyssä ja käydä suihkussa töiden jälkeen. Tähän päälle vielä lapsiperhe ralli? Varmaan joutuisin suljetulle ennenpitkää.

Olisi kyllä kohtuullista, että vanhemmilleen tai ainakin toiselle hoidettaisiin oikeus 6h työpäivään. Tämä lyhentäisi päivähoitopäivää tai jopa poistaisi koko tarpeen joissain perheissä. Eli säästöjä tulisi siitäkin. Ja tämä siis jos alettaisiin ajaa lapsiperheiden asiaa yhtä aggressiivisesti kuin Unkarissa.

Ongelma on se, että kun puhutaan päivähoidosta (tai "varhaiskasvatuksesta" nykyään), niin se ei ole pelkästään sitä, että joku hoitaa sinun lastasi sillä aikaa, kun käyt itse töissä, vaan se on kasvatusta, jota vanhemmat eivät enää osaa tehdä itse. Eli yhteiskunta katsoo, että on lapselle parempi, että yhteiskunta hoitaa kasvatustehtävän. Ensimmäisen vuoden lapsi saa olla perheensä parissa, mutta jo aika varhain olisi syytä siirtyä valtion laitokseen, jotta piltti osaa "käyttäytyä ryhmässä" ja saa "herkkyyskausiensa mukaista kasvatusta". Silloin emme voi enää ajatella käytännöllisesti, että esim. lapsen hoitopäivä olisi sen kuusi tuntia, että voitaisiin hoitaa useampia lapsia ym. Vaan nyt ajatellaan, että on lapsen etu ja oikeus, että hän saa olla täydet päivät ympäri vuoden valtion laitoksessa, koska vain siellä kasvatus on korrektia.

-eri

Siis totta. Siksihän sinne koko ikäluokka halutaan.

Ja sitten kuitenkin ne valtion kasvattamat nuoret voi ihan älyttömän huonosti. Väittäisin että ehdotukseni olisi miljoona kertaa parempi lapsille.

Ja vanhemmatkin osaa kasvattaa. Eivät vain valtion hyväksymällä tavalla, eli siten että mahdollisimman moni oppii aikaisin lukemaan ja osaksi koneistoa.

Tietysti vanhemmat osaa kasvattaa ja useimmille lapsille olisikin parempi, että olisivat pidempään kotona ja hoidossa vain tarpeen mukaan vähän isompana. Päivähoitoa pitäisikin alkaa ajatella "tukimuotona" vanhemmille, joiden pitää käydä töissä. Eli perhettä tuetaan järjestämällä lapselle turvallinen hoitopaikka vanhempien työpäivän aikana. Nythän valtio on ottanut kasvatustehtävän itselleen poliittisten päämäärien (vasemmistolaisen ideologian) ja lastensuojelun nimissä. Koko päivähoitojärjestelmä tuntuu olevan olemassa vain sen vuoksi, että pieni osa lapsista oikeasti on niin huonossa asemassa, että päiväkodissa on turvallisempaa, kuin kotona. Mutta tämä ajattelu on johtanut siihen, että ihan tavallisetkin äidit kuvittelevat, että päiväkodissa lapselle tarjotaan jotain maagisia "virikkeitä", joita koti ei voi tarjota. Vaikka todellisuudessa siellä tarjotaan vain melua ja kiirettä.

Vierailija kirjoitti:

Asun mieheni kanssa pienessä omistusasunnossa. Olemme molemmat töissä ja ihan OK-palkkaisia. Olemme molemmat jo kokeneet irtisanomiskierrokset ja silppuisen työelämän. Isommat säästöt menivät asunnon käsirahaan. Maksan opintolainaa nykykorolla melkein 200€. Ei ole yksinkertaisesti varaa tässä vaiheessa olla pois työelämästä. Lisäksi työelämä ja lapset eivät sovi hyvin yhteen ja harva työnantaja katsoo hyvällä sitä että olet kotona sairaan lapsen kanssa tai lapsella on keskellä päivää neuvola tai muu pakollinen meno. Saa stressata muutenkin ihan tarpeeksi että on pitkällä aikavälillä työpaikka ja työ vie kaikki mehut.

Totta joka sana. Etenkin nuo kaikki neuvolat, hammaslääkärit, koululääkärit, vanhempainvartit jne. Aivan koko ajan saa olla ilmoittamassa pomolle että juu, taas menee 3h päivästä neuvolaan/hammaslääkäriin/vanhempainvarttiin, joka on taas klo 12-13. Eli töistä on pakko olla pois 11-14, koska se lapsi pitää hakea ja viedä hoitoon ja syöttääkin välissä.

Sitten teet sitä 3h takaisin loppuviikon ja olet päiväkodissa huono vanhempi, kun teet niin pitkää päivää ja haet lapsen viime minuutilla.

Ja itsekään ei halua olla hankala, mutta ei ole vain vaihtoehtoa.

Äideistä voitaisiin alkaa puhua kunnioittavammin.

Omat lapset ovat jo teini-ikäisiä ja elämä suhteellisen lupsakkaa (kyllä, rauhallisiakin teinejä on) ja lapset ovat parhain lahja elämässäni, mutta kyllä sitä välillä miettii että tekisinkö lapsia enää nykypäivänä. Omat sai viettää päiväkotivuodet ihanassa kodinomaisessa päiväkodissa, olin itse peräti neljä vuotta kotona ja aloitin uuden alankin kotivuosien jälkeen ja töitä riittänyt. Olisiko tuollainen enää edes mahdollista, taloudellisesti tai uraa ajatellen, en tiedä. Onnellinen olen että lapset tehty ja elämä kaikesta tästä hulluudesta huolimatta hyvää niin henkisesti kuin taloudellisesti. Seuraava steppi sitten ehkä isovanhemmuus jos lapsia miettii, aion kyllä itse olla niin paljon apuna kuin huolitaan, turvaverkkoja varmasti vanhemmat nykypäivänä tarvitsee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No oma syyni tähän on, että kärsin ahdistuneisuudesta. Liian suorituskeskeinen maailma, työelämä on mennyt aivan sairaaksi, vie kaikki mehuni, hyvä, että jaksan oman kotini pitää pystyssä ja käydä suihkussa töiden jälkeen. Tähän päälle vielä lapsiperhe ralli? Varmaan joutuisin suljetulle ennenpitkää.

Olisi kyllä kohtuullista, että vanhemmilleen tai ainakin toiselle hoidettaisiin oikeus 6h työpäivään. Tämä lyhentäisi päivähoitopäivää tai jopa poistaisi koko tarpeen joissain perheissä. Eli säästöjä tulisi siitäkin. Ja tämä siis jos alettaisiin ajaa lapsiperheiden asiaa yhtä aggressiivisesti kuin Unkarissa.

Ongelma on se, että kun puhutaan päivähoidosta (tai "varhaiskasvatuksesta" nykyään), niin se ei ole pelkästään sitä, että joku hoitaa sinun lastasi sillä aikaa, kun käyt itse töissä, vaan se on kasvatusta, jota vanhemmat eivät enää osaa tehdä itse. Eli yhteiskunta katsoo, että on lapselle parempi, että yhteiskunta hoitaa kasvatustehtävän. Ensimmäisen vuoden lapsi saa olla perheensä parissa, mutta jo aika varhain olisi syytä siirtyä valtion laitokseen, jotta piltti osaa "käyttäytyä ryhmässä" ja saa "herkkyyskausiensa mukaista kasvatusta". Silloin emme voi enää ajatella käytännöllisesti, että esim. lapsen hoitopäivä olisi sen kuusi tuntia, että voitaisiin hoitaa useampia lapsia ym. Vaan nyt ajatellaan, että on lapsen etu ja oikeus, että hän saa olla täydet päivät ympäri vuoden valtion laitoksessa, koska vain siellä kasvatus on korrektia.

-eri

Lastenkasvatuksesta on tehty liian vaikeaa tavallisille ihmisille. Esimerkiksi kuria ei enää saa pitää ja kuri on korvattu monimutkaisella tunnekasvatuksella joka ei mitenkään vastaa ihmisten arkikokemusta asioista.

Siis nämä pahoinvoivat nuoret lapsia tekemään?

Perheverotus, korkeampi lapsilisä, asuntolainan verovähennysoikeus ja palkat kohdilleen elintason kanssa. Näillä päästään alkuun siinä, että elämä näyttää kannattavalta. Työtä riittää kaikille, kun velvoitetaan yrityksiä lopettamaan yhdellä kolmen töiden teettäminen, työelämä stressivapaaksi. Koulutusta vastaavaa työtä pitää olla tarjolla. Työstä pitää palkan lisäksi saada myös kunnollisia lisiä, bonuksia ja etenemismahdollisuuksia kuten ennenvanhaa. Nykyään kultakellot on vaihtuneet kiitoskortteihin. Asuntojen hintojen pitää tulla puoleen, jotta tavallisilla ihmisillä on varaa ostaa itselleen koti. Kouluihin ja päiväkoteihin lisää aikuisia ja erityisryhmiä. Mielenterveyspalveluita lapsille ja aikuisille saatava helposti. Kaikki hyötyvät terapiasta. Kaupunkeihin ja kuntiin lisää liikunta ja harrastusmahdollisuuksia, puistoja ja ajanviettoalueita. Julkinen liikenne ilmaiseksi. Palveluja muuallakin kuin keskustoissa. Pienyrittäminen kannattavaksi, esim. pieniä kauppoja, leipomoita ja butiikkeja pitää saada katukuvaan. Monopoleille stoppi. Sähkö-vesi yms. perusinfrat palautettava julkisen hallinnon piiriin, eivät voi olla voittoa tavoittelevia yrityksiä. Sitten vielä poistetaan kasa törkeitä veroja, kuten dieselvero, perintövero jne. 

Nämä kun korjataan aluksi niin päästään hyvään vauhtiin ja saadaan suomi ja suomen kansa nousuun. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asun mieheni kanssa pienessä omistusasunnossa. Olemme molemmat töissä ja ihan OK-palkkaisia. Olemme molemmat jo kokeneet irtisanomiskierrokset ja silppuisen työelämän. Isommat säästöt menivät asunnon käsirahaan. Maksan opintolainaa nykykorolla melkein 200€. Ei ole yksinkertaisesti varaa tässä vaiheessa olla pois työelämästä. Lisäksi työelämä ja lapset eivät sovi hyvin yhteen ja harva työnantaja katsoo hyvällä sitä että olet kotona sairaan lapsen kanssa tai lapsella on keskellä päivää neuvola tai muu pakollinen meno. Saa stressata muutenkin ihan tarpeeksi että on pitkällä aikavälillä työpaikka ja työ vie kaikki mehut.

Totta joka sana. Etenkin nuo kaikki neuvolat, hammaslääkärit, koululääkärit, vanhempainvartit jne. Aivan koko ajan saa olla ilmoittamassa pomolle että juu, taas menee 3h päivästä neuvolaan/hammaslääkäriin/vanhempainvarttiin, joka on taas klo 12-13. Eli töistä on pakko olla pois 11-14, koska se lapsi pitää hakea ja viedä hoitoon ja syöttääkin välissä.

Sitten teet sitä 3h takaisin loppuviikon ja olet päiväkodissa huono vanhempi, kun teet niin pitkää päivää ja haet lapsen viime minuutilla.

Ja itsekään ei halua olla hankala, mutta ei ole vain vaihtoehtoa.

Ja jos unohdat jonkun noista lukemattomista menoista, niin pian lasutädit tunkevat sisään ovesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No oma syyni tähän on, että kärsin ahdistuneisuudesta. Liian suorituskeskeinen maailma, työelämä on mennyt aivan sairaaksi, vie kaikki mehuni, hyvä, että jaksan oman kotini pitää pystyssä ja käydä suihkussa töiden jälkeen. Tähän päälle vielä lapsiperhe ralli? Varmaan joutuisin suljetulle ennenpitkää.

Olisi kyllä kohtuullista, että vanhemmilleen tai ainakin toiselle hoidettaisiin oikeus 6h työpäivään. Tämä lyhentäisi päivähoitopäivää tai jopa poistaisi koko tarpeen joissain perheissä. Eli säästöjä tulisi siitäkin. Ja tämä siis jos alettaisiin ajaa lapsiperheiden asiaa yhtä aggressiivisesti kuin Unkarissa.

Ongelma on se, että kun puhutaan päivähoidosta (tai "varhaiskasvatuksesta" nykyään), niin se ei ole pelkästään sitä, että joku hoitaa sinun lastasi sillä aikaa, kun käyt itse töissä, vaan se on kasvatusta, jota vanhemmat eivät enää osaa tehdä itse. Eli yhteiskunta katsoo, että on lapselle parempi, että yhteiskunta hoitaa kasvatustehtävän. Ensimmäisen vuoden lapsi saa olla perheensä parissa, mutta jo aika varhain olisi syytä siirtyä valtion laitokseen, jotta piltti osaa "käyttäytyä ryhmässä" ja saa "herkkyyskausiensa mukaista kasvatusta". Silloin emme voi enää ajatella käytännöllisesti, että esim. lapsen hoitopäivä olisi sen kuusi tuntia, että voitaisiin hoitaa useampia lapsia ym. Vaan nyt ajatellaan, että on lapsen etu ja oikeus, että hän saa olla täydet päivät ympäri vuoden valtion laitoksessa, koska vain siellä kasvatus on korrektia.

-eri

Siis totta. Siksihän sinne koko ikäluokka halutaan.

Ja sitten kuitenkin ne valtion kasvattamat nuoret voi ihan älyttömän huonosti. Väittäisin että ehdotukseni olisi miljoona kertaa parempi lapsille.

Ja vanhemmatkin osaa kasvattaa. Eivät vain valtion hyväksymällä tavalla, eli siten että mahdollisimman moni oppii aikaisin lukemaan ja osaksi koneistoa.

Tietysti vanhemmat osaa kasvattaa ja useimmille lapsille olisikin parempi, että olisivat pidempään kotona ja hoidossa vain tarpeen mukaan vähän isompana. Päivähoitoa pitäisikin alkaa ajatella "tukimuotona" vanhemmille, joiden pitää käydä töissä. Eli perhettä tuetaan järjestämällä lapselle turvallinen hoitopaikka vanhempien työpäivän aikana. Nythän valtio on ottanut kasvatustehtävän itselleen poliittisten päämäärien (vasemmistolaisen ideologian) ja lastensuojelun nimissä. Koko päivähoitojärjestelmä tuntuu olevan olemassa vain sen vuoksi, että pieni osa lapsista oikeasti on niin huonossa asemassa, että päiväkodissa on turvallisempaa, kuin kotona. Mutta tämä ajattelu on johtanut siihen, että ihan tavallisetkin äidit kuvittelevat, että päiväkodissa lapselle tarjotaan jotain maagisia "virikkeitä", joita koti ei voi tarjota. Vaikka todellisuudessa siellä tarjotaan vain melua ja kiirettä.

Nimenomaan. Päiväkodissa ei mielestäni pitäisi olla ohjattua pedagogista toimintaa välttämättä lainkaan. Eikä ainakaan tiukkoja aikatauluja. Paras olisi kun lapset saisivat vain olla. Siis leikkiä jos huvittaa leikkiä, piirtää jos huvittaa piirtää jne.

Toki jotain raameja varmasti tarvitsee olla, mutta pääsääntöisesti homman pitäisi olla sellaista kuin kotonakin. Eli aika vapaata. Aikuiset sitten katsoo että kaikki on turvassa.