Lue keskustelun säännöt.
Miten saataisiin nuoret innostumaan perhe-elämästä?
Kommentit (196)
Mä innostuisin jos yhteiskunta tarjoaisi tosi edullista tai ilmaista lastenhoitopalvelua että saisi omaa aikaa. Ei tule toteutumaan :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilastokeskuksen ja THL:n laskelmien mukaan yksi lapsi maksaa vanhemmilleen noin 130 000 euroa.
Suostun lapsen tekemiseen jos saisin miljoonan rahoituksen siihen.
Lapsen kustannukset 130k
Sopiva talo 300k
Kotiapulaiskustannukset 200k
Loput menee muihi juokseviin kuluihin ja olisi korvausta elämän ja parisuhteen laadun huonontumisesta.
Tälläinen korvaus saisi osaltani syntyvyyttä nousuun
Tuleeko lasu jos käyttää lapsiin vähemmän rahaa kuin tuo 130.000 tai jos ei ole omakotitaloa perheen asunnoksi?
Ei tule, mutta asetat lapsesi eriarvoiseen asemaan muihin lapsiin verrattuna ja altistat lapsen syrjinnälle sekä kiusaamiselle.
Haluatko koko lapsen lapsuuden kertoa sille miksi naapureilla on aina enemmän mahdollisuuksia harrastaa ja matkustella ym?
Olen itse kasvanut pa. perheessä ja en halua sitä kurjuutta kenellekkään.
Eri.
No kaikkea ei voi saada. Meilläkin lapset haluaa esim koiraa, mutta ollaan todettu ettei meillä ole aikaa hoitaa sitä.
Lasten kuuluukin oppia, ettei kaikkea ole mahdollisuutta saada.
Sitä en osta, ettei olisi varaa hankkia yhtäkään harrastusta lapselle. Osa harrastuksista on hyvinkin halpoja. Suurin osa mammoista ja isistä ei vain jaksa kuskata eikä tinkiä omistaan.
Joku 200e/vuosi on aivan mahdollista tanssia, soittaa, pelata pallopelejä, näytellä ja cheerleading on myös suhteellisen halpaa.
200e/v on 15e/kk. Ja halvempiakin harrastuksia on.
Vierailija kirjoitti:
Mä innostuisin jos yhteiskunta tarjoaisi tosi edullista tai ilmaista lastenhoitopalvelua että saisi omaa aikaa. Ei tule toteutumaan :D
Ei, koska olet huono vanhempi jos et ota omaa aikaa välillä, mutta myös huono jos laitat lapset hoitoon. Suomessa voi olla vain huono vanhempi.
Me ollaan kolmekymppinen, toistaiseksi lapseton pariskunta ja kaikilla meidän läheisillä kaveripariskunnilla on jo lapsi tai pari. Sisaruksilla myös.
Lapsettomia on lähipiirissä meidän lisäksi vaan sinkut.
Me ollaan eletty elämää omalla tavallamme niin kuin huvittaa, eikä ole vielä tullut halua tai tarvetta saada lapsi. Me viihdytään tosi hyvin läheisten muksujen kanssa, hoidetaankin joskus, ja lapset vaikuttaa tykkäävän meistä, eli mitään lapsivihaajia ei olla.
Mutta että joka ikinen päivä sitä sekoilua ja univajetta? Ei kiitos. Ainakaan vielä. Ehkei koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilastokeskuksen ja THL:n laskelmien mukaan yksi lapsi maksaa vanhemmilleen noin 130 000 euroa.
Suostun lapsen tekemiseen jos saisin miljoonan rahoituksen siihen.
Lapsen kustannukset 130k
Sopiva talo 300k
Kotiapulaiskustannukset 200k
Loput menee muihi juokseviin kuluihin ja olisi korvausta elämän ja parisuhteen laadun huonontumisesta.
Tälläinen korvaus saisi osaltani syntyvyyttä nousuun
Tuleeko lasu jos käyttää lapsiin vähemmän rahaa kuin tuo 130.000 tai jos ei ole omakotitaloa perheen asunnoksi?
Ei tule, mutta asetat lapsesi eriarvoiseen asemaan muihin lapsiin verrattuna ja altistat lapsen syrjinnälle sekä kiusaamiselle.
Haluatko koko lapsen lapsuuden kertoa sille miksi naapureilla on aina enemmän mahdollisuuksia harrastaa ja matkustella ym?
Olen itse kasvanut pa. perheessä ja en halua sitä kurjuutta kenellekkään.
Eri.
No kaikkea ei voi saada. Meilläkin lapset haluaa esim koiraa, mutta ollaan todettu ettei meillä ole aikaa hoitaa sitä.
Lasten kuuluukin oppia, ettei kaikkea ole mahdollisuutta saada.
Sitä en osta, ettei olisi varaa hankkia yhtäkään harrastusta lapselle. Osa harrastuksista on hyvinkin halpoja. Suurin osa mammoista ja isistä ei vain jaksa kuskata eikä tinkiä omistaan.
Joku 200e/vuosi on aivan mahdollista tanssia, soittaa, pelata pallopelejä, näytellä ja cheerleading on myös suhteellisen halpaa.
200e/v on 15e/kk. Ja halvempiakin harrastuksia on.
Olen siitä samaa mieltä että kyllä joitakin harrastuksia ym toki voi pienellä budjetilla harrastaa.
Mites ne älylaitteet, merkkivaatteet, mopokortit, mopoautot ym? Haluatko että lapsesi kuuluu siihen alemman tasoluokan väkeen joilla syrjäytymisen todennäköisyys korkeampi. Entäs asuinalue? Haluatko että lapsi kasvaa lähiössä missä huumeita myydään joka kulmalla vai kenties tarjota lapselle vähän parempaa kasvuympäristöä.
Kaikki edellämainitut asiat ovat tuloihin sidonnaisia.
Itseä ainakin kiusattiin koulussa juuri markettivaatteiden takia, vanhan puhelimen takia, sen takia kun joku oli nähnyt äitini ruokajonossa.
En halua samaa kokemusta kenellekkään.
Saattaa olla että pikkukunnassa olisi ollut erilaista, mutta näin itsellä pk seudun lapsena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilastokeskuksen ja THL:n laskelmien mukaan yksi lapsi maksaa vanhemmilleen noin 130 000 euroa.
Suostun lapsen tekemiseen jos saisin miljoonan rahoituksen siihen.
Lapsen kustannukset 130k
Sopiva talo 300k
Kotiapulaiskustannukset 200k
Loput menee muihi juokseviin kuluihin ja olisi korvausta elämän ja parisuhteen laadun huonontumisesta.
Tälläinen korvaus saisi osaltani syntyvyyttä nousuun
Tuleeko lasu jos käyttää lapsiin vähemmän rahaa kuin tuo 130.000 tai jos ei ole omakotitaloa perheen asunnoksi?
Ei tule, mutta asetat lapsesi eriarvoiseen asemaan muihin lapsiin verrattuna ja altistat lapsen syrjinnälle sekä kiusaamiselle.
Haluatko koko lapsen lapsuuden kertoa sille miksi naapureilla on aina enemmän mahdollisuuksia harrastaa ja matkustella ym?
Olen itse kasvanut pa. perheessä ja en halua sitä kurjuutta kenellekkään.
Eri.
No kaikkea ei voi saada. Meilläkin lapset haluaa esim koiraa, mutta ollaan todettu ettei meillä ole aikaa hoitaa sitä.
Lasten kuuluukin oppia, ettei kaikkea ole mahdollisuutta saada.
Sitä en osta, ettei olisi varaa hankkia yhtäkään harrastusta lapselle. Osa harrastuksista on hyvinkin halpoja. Suurin osa mammoista ja isistä ei vain jaksa kuskata eikä tinkiä omistaan.
Joku 200e/vuosi on aivan mahdollista tanssia, soittaa, pelata pallopelejä, näytellä ja cheerleading on myös suhteellisen halpaa.
200e/v on 15e/kk. Ja halvempiakin harrastuksia on.Olen siitä samaa mieltä että kyllä joitakin harrastuksia ym toki voi pienellä budjetilla harrastaa.
Mites ne älylaitteet, merkkivaatteet, mopokortit, mopoautot ym? Haluatko että lapsesi kuuluu siihen alemman tasoluokan väkeen joilla syrjäytymisen todennäköisyys korkeampi. Entäs asuinalue? Haluatko että lapsi kasvaa lähiössä missä huumeita myydään joka kulmalla vai kenties tarjota lapselle vähän parempaa kasvuympäristöä.Kaikki edellämainitut asiat ovat tuloihin sidonnaisia.
Itseä ainakin kiusattiin koulussa juuri markettivaatteiden takia, vanhan puhelimen takia, sen takia kun joku oli nähnyt äitini ruokajonossa.En halua samaa kokemusta kenellekkään.
Saattaa olla että pikkukunnassa olisi ollut erilaista, mutta näin itsellä pk seudun lapsena.
Sanoisin että aika erikoista. Täällä Turussa koulussa käydään alueittain. Kaupunginasuntoja on joka alueella, eli ei ole pakko asua slummissa.
Mopoja ja mopoautoja ei ole kaikilla. Eikä esim meidän lapset tule sellaisia saamaan. Eikä kalliita puhelimia.
En muista kenenkään joutuneen kiusatuksi siksi että oli köyhemmästä perheestä. Ei kaikilla rikkaillakaan ollut upouusia puhelimia tai mopoja. Vaatteet oli kaikilla h&m tasoa. Markettivaatteethan oli ennen kalliimpia kuin henkkamaukka.
Mutta miehelläni on samoja kokemuksia kuin sulla. Mutta se onkin saaristolaiskylästä kotoisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni perhe on nykyään niin suorituskeskeinen ja tylsä, ettei nuoria kiinnosta sellainen elämä. Minulla on lapsi, ja useampi kaverini on hämmästellyt kun on seuraillut meininkiämme, että voiko se olla tuollaistakin - eli mukavaa ja rentoa. He ovat tottuneet näkemään jotain aivan muuta.
Sen myötä sitten alkaneet miettimään, että voisihan sitä itsekin hankkia lapsen, jos sen kanssa voi olla kivaakin. Yksi kaveri sanoi suoraan, että mun lapseen tutustumisen myötä vasta alkoi haluta itselle lasta (oli silloin jo kolmikymppinen, ja tuon jälkeen tekivät miehensä kanssa lapsen, jonka kanssa elävät omalla tyylillään).
Tietysti jotkut eivät vain halua eikä kaikkien tarvitsekaan, mutta moni näkee niin ankeita esimerkkejä ympärillään tai ei näe lapsia ollenkaan muutoin kuin median negatiivisissa jutuissa perhe-elämästä, ja eipä se sitten ihme ole ettei sellaista haluta itselle.
En minäkään haluaisi koskaan lapsia, jos käsitykseni perhe-elämästä perustuisi esim. tälle palstalle ja median jutuille.
Komppi tuolle suorittamiselle. Aivan älytöntä, että nykyään jotkut suorittavat jo raskaaksi tulemisen yrittämistä! Kyllä ennen (eli tässä tapauksessa ei edes 10 vuotta sitten) oli helpompaa tuokin, eleltiin sinne saakka normaalisti kunnes raskaustesti oli positiivinen.
Eikä sen jälkeenkään tarvinnut varoa jokaista suupalaa. Ihan sai normaalisti olla ja sitten oli ne muutamat jutut mitä piti välttää.
Itse olen 3 lapsen äiti. Vanhinta odotin 2014 ja silloin vältettävien ruokien lista oli vajaa a4. Nuorinta odotin 2021 ja se lista oli kaksi kertaa pidempi. Ja siihen päälle paikat mihin ei saa mennä ja asiat mitä ei saa tehdä. Aivan järjetöntä. En ihmettele että ensimmäisensä saavat alkavat olla stressaantuneita ennenkuin se vauva syntyy edes.
Voithan sinä syödä ihan mitä haluat, mutta jos tiede on esim. todennut raskausajan lakritsin syönnin ja lasten ADHD:n välillä yhteyden, niin onko sitten reilua pimittää tieto odottajilta? Ettei vaan nyt kukaan ahdistu listoista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni perhe on nykyään niin suorituskeskeinen ja tylsä, ettei nuoria kiinnosta sellainen elämä. Minulla on lapsi, ja useampi kaverini on hämmästellyt kun on seuraillut meininkiämme, että voiko se olla tuollaistakin - eli mukavaa ja rentoa. He ovat tottuneet näkemään jotain aivan muuta.
Sen myötä sitten alkaneet miettimään, että voisihan sitä itsekin hankkia lapsen, jos sen kanssa voi olla kivaakin. Yksi kaveri sanoi suoraan, että mun lapseen tutustumisen myötä vasta alkoi haluta itselle lasta (oli silloin jo kolmikymppinen, ja tuon jälkeen tekivät miehensä kanssa lapsen, jonka kanssa elävät omalla tyylillään).
Tietysti jotkut eivät vain halua eikä kaikkien tarvitsekaan, mutta moni näkee niin ankeita esimerkkejä ympärillään tai ei näe lapsia ollenkaan muutoin kuin median negatiivisissa jutuissa perhe-elämästä, ja eipä se sitten ihme ole ettei sellaista haluta itselle.
En minäkään haluaisi koskaan lapsia, jos käsitykseni perhe-elämästä perustuisi esim. tälle palstalle ja median jutuille.
Komppi tuolle suorittamiselle. Aivan älytöntä, että nykyään jotkut suorittavat jo raskaaksi tulemisen yrittämistä! Kyllä ennen (eli tässä tapauksessa ei edes 10 vuotta sitten) oli helpompaa tuokin, eleltiin sinne saakka normaalisti kunnes raskaustesti oli positiivinen.
Aloin odottaa esikoista 10 v sitten ja kyllä vain silloin jo yrittäjät tikuttivat ovista ja laskeskelivat milloin aloittaa, jotta lapsi syntyisi kesällä.
Vierailija kirjoitti:
Asun mieheni kanssa pienessä omistusasunnossa. Olemme molemmat töissä ja ihan OK-palkkaisia. Olemme molemmat jo kokeneet irtisanomiskierrokset ja silppuisen työelämän. Isommat säästöt menivät asunnon käsirahaan. Maksan opintolainaa nykykorolla melkein 200€. Ei ole yksinkertaisesti varaa tässä vaiheessa olla pois työelämästä. Lisäksi työelämä ja lapset eivät sovi hyvin yhteen ja harva työnantaja katsoo hyvällä sitä että olet kotona sairaan lapsen kanssa tai lapsella on keskellä päivää neuvola tai muu pakollinen meno. Saa stressata muutenkin ihan tarpeeksi että on pitkällä aikavälillä työpaikka ja työ vie kaikki mehut.
Paljosta samaa mieltä, mutta ei nyt kuitenkaan lietsota. Sekä minulla (lakimies) että puolisolla (ohjelmistosuunnittelija) ei ole ollut yhtään työpaikkaa, jossa sairaan lapsen hoito olisi ollut työnantajalle ongelma. Toki sääli, että huonojakin työnantajia on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pelkään muutenkin synnytystä ja siihen vielä päälle, että en luottaisi siihen, että olisin hyvissä käsissä mahdollisten raskausajan ongelmien kanssa tai synnytyksen hetkellä. Lähipiirissäni on 2 synnytysväkivalta tapausta, eri synnäreiltä ja netti täynnä monien muiden äitien kokemuksia. Plus apua ei tahdo saada synnytyksen jälkeisiin ongelmiin. En uskalla lähteä tähän kelkkaan.
Mikä synnytysväkivalta?
Jos tarkoitat nuorilla 18-26-vuotiaita, niin ei varmaan oikein mitenkään. Heillä on yleensä opiskelut vielä kesken tai ainakin ovat vasta työuriensa alussa eli työsuhteet määräaikaisia, osa-aikaisia, pahimmillaan 0-tuntisoppareilla. Eikä välttämättä edes vielä päätetty, mille paikkakunnalle tai mihin maahan halutaan asettua. Lisäksi tuossa iässä on vielä niin paljon kaikenlaista muutakin innostavaa ja nähtävää, ettei lapsiperhearki ole sitä, mitä sillä hetkellä halutaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei synnytystä tarvitse pelätä. Kyllä normaali ihminen siitä selviää. Se on ihan normaali tapahtuma. Mutta, jos alat hysterisoimaan, pelkäät kyllä jo omaa varjoasikin ja kroppasi pingottuu ja jännittyy.
Vierailija kirjoitti:
Nimenomaan. Päiväkodissa ei mielestäni pitäisi olla ohjattua pedagogista toimintaa välttämättä lainkaan. Eikä ainakaan tiukkoja aikatauluja. Paras olisi kun lapset saisivat vain olla. Siis leikkiä jos huvittaa leikkiä, piirtää jos huvittaa piirtää jne.
Toki jotain raameja varmasti tarvitsee olla, mutta pääsääntöisesti homman pitäisi olla sellaista kuin kotonakin. Eli aika vapaata. Aikuiset sitten katsoo että kaikki on turvassa.
Olin päivähoidossa 2000-luvun alussa pari vuotta ennen kouluikää. Minulle on myöhemmin kerrottu, että olin tuolloin harmitellut kun päiväkodissa määrätään ulkopuolelta mitä pitää milloinkin tehdä. Olin rauhallinen ja yksin viihtyvä lapsi joka ei niinkään saanut iloa yhteisestä ohjelmasta toisten lasten kanssa. Muistan kyllä joskus mankuneeni että miksen voisi mieluummin mennä isovanhemmille mutta vanhemmat olivat sitä mieltä ettei heidän vaivoiksi voi lapsia laittaa, minkä nykyään toki ymmärrän.
Joka tapauksessa päiväkodin ohjelmallisuus aiheutti minussa tuolloin samoja fiiliksiä kuin myöhemmin koulu ja työt, eli "pakollinen paha" jonka ulkopuolella on sitten se vapaa-aika. Toki välillä päiväkodissakin oli vapaata leikkiaikaa jolloin sai eri huoneissa leikkiä, piirtää tms, mutta päällimmäiset muistikuvat ovat sitä paikasta toiseen aikuisten pillin mukaan hyppimistä. Toisaalta se ehkä oli hyvää valmistelua siihen oravanpyörään johon suurin osa ihmisistä joka tapauksessa joutuu, mutta tarvitseeko alle 7-vuotiaat lapset jo sitä stressiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelkään muutenkin synnytystä ja siihen vielä päälle, että en luottaisi siihen, että olisin hyvissä käsissä mahdollisten raskausajan ongelmien kanssa tai synnytyksen hetkellä. Lähipiirissäni on 2 synnytysväkivalta tapausta, eri synnäreiltä ja netti täynnä monien muiden äitien kokemuksia. Plus apua ei tahdo saada synnytyksen jälkeisiin ongelmiin. En uskalla lähteä tähän kelkkaan.
Mikä synnytysväkivalta?
Kätilöt sanelevat asioita synnyttäjälle eikä synnyttäjä siis saa päättää itse omasta kehostaan.
Synnyttäminen on aivan perseestä! Älkää nuoret naiset ikinä lisääntykö!
T: Yhden lapsen äiti.
Perheverotus. Meillä yksi tienaa 5000 e/kk ja toinen on tuilla. 2 lasta. Tästä pitäisi saada messevät vähennykset, kun yksin elätät neljää ihmistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelkään muutenkin synnytystä ja siihen vielä päälle, että en luottaisi siihen, että olisin hyvissä käsissä mahdollisten raskausajan ongelmien kanssa tai synnytyksen hetkellä. Lähipiirissäni on 2 synnytysväkivalta tapausta, eri synnäreiltä ja netti täynnä monien muiden äitien kokemuksia. Plus apua ei tahdo saada synnytyksen jälkeisiin ongelmiin. En uskalla lähteä tähän kelkkaan.
Mikä synnytysväkivalta?
Kätilöt sanelevat asioita synnyttäjälle eikä synnyttäjä siis saa päättää itse omasta kehostaan.
Kyllä saa päättää. Kätilöt antavat neuvoja, kuinka olla, että kaikki sujuu mahdollisimman vaivattomasti. Siinä suojellaan myös syntyvää lasta.
Vierailija kirjoitti:
Synnyttäminen on aivan perseestä! Älkää nuoret naiset ikinä lisääntykö!
T: Yhden lapsen äiti.
Minusta taas synnyttäminen oli yksi hienoimmista kokemuksestani, oli nopea ja helppo synnytys. Ja todellakin haluan kokea sen toistamiseen! Että niin me vaan kaikki olemme erilaisia.
T. Yhden lapsen äiti minäkin.
Esimerkki omasta kotoa. Vanhemmilla rakastava suhde toisiinsa, puolison ja lasten kanssa viihdytään, perheenä touhutaan kivoja juttuja, kotona turvallista ja mukavaa, kaikki puhaltaa yhteen hiileen kykyjensä mukaan. Se että perhe tuo lisäarvoa elämään ennemminkin kuin olisi taakka. Kotityöt tasapuolisesti kaikkien perheenjäsenten kesken.
Nykyään exät ovat riidoissa, eronneet vanhemmat tappelevat lastensa elatuksista, anoppi on maailman kauhein ihminen, appi puuttuu kaikkeen tarjoamalla apuaan, teinit perseilevät koulunkäynnin, uudioperheet koettelee hermoja. Ehkä tämmöisillä esimerkeillä kukaan ei halua perheellistyä.
Tinder on ideana hyvä, mutta sen ei pitäisi keskittyä ulkonäköön. Swaippaus pitäisi suorittaa ilman kuvaa profiilitietojen avulla. Eihän se auta että joku on hyvännäköinen, jos ei ole mitään yhteisiä mielenkiinnon kohteita.