Lue keskustelun säännöt.
Pikkulapsiajassa hirveintä: kun perheen aikuiset ovat sairaana
17.01.2023 |
Ei tarvitse tulla tähän ketjuun länkyttämään, että mitäs hankit lapsia ja sellaista se nyt vaan on. Kaikissa elämäntilanteissa on omat hyvät ja huonot puolensa, oli lapsia tai ei. Tässä on nyt tarkoitus keskustella pikkulapsiaikana sairastamisesta, saada vertaistukea ja vinkkejä.
Olisinpa osannut nuorena yksin eläessä nauttia siitä, kun sai sairastaa rauhassa. Jos oli kipeänä, niin saattoi vaan maata sängyssä ja nukkua silloin kun halusi. Ruoaksi riitti se, että keitti jotain nuudeleita ja joi kuppikaupalla teetä. Pikkulapsiaikana sairastaminen on todella nihkeää, jos perheen aikuiset ovat kipeänä. Lapsen asioista on pakko huolehtia: ruoat, pyykinpesut ja muut on pakko hoitaa, oli itse missä kunnossa tahansa. Siltikin riittää työtä, vaikka söisi valmisruokaa ja pidentäisi pyykinpesuväliä.
Jos lapsi on samaan aikaan kipeänä, niin sairas lapsi kaipaa erityisen paljon hoivaa ja heräilee lukuisia kertoja yössä. Pieni lapsi tarvitsee aikuisen seuraa ja valvontaa ihan eri tavalla kuin iso koululainen. Neljän seinän sisällä pitää pahimmillaan keksiä päiväkausiksi tekemistä ja ruutuaikaakin joutuu antamaan, vaikka normaalisti lastenohjelmia ei (paljon) katsottaisi. Meillä on kotona 1 v, jolla riittää valtavasti energiaa sairaanakin. Juoksee pitkin asuntoa, hyppii ja kaipaa tekemistä. Lapsen kanssa ei voi lähteä ulkoilemaan, kun itse on sairaana ja kuumeisen lapsen nenästä valuu jatkuvasti räkää.
Pahimmillaan sairastamisen lisäksi joutuu tekemään sairaana töitä etänä/murehtimaan rästiin kertyviä töitä (jos töihin ei lainkaan kykene) tai sitä, että työkavereiden niskaan kaatuvat sinun työsi. Töihin palatessa odottavat rästiin jääneet työt tai ärtyneet työkaverit, jotka ovat joutuneet tekemään työsi poissa ollessasi. Ja ennen kuin joku valittaa, että lapsiperheellisten saikut on ärsyttäviä, niin kyllä sairauslomia on lähes kaikilla perhetilanteesta riippumatta.
Mitkä ovat sinun parhaita vinkkejäsi pikkulapsiperheessä aikuisten sairastamiseen liittyen?
Kommentit (109)
Tätä olen pohtinut viime aikoina, kun olen ollut yksin kotona. Puoliso on työmatkalla, minä tulin kipeäksi ja piti perua työvuoro ja lastakaan en voinut viedä päiväkotiin. On ihan helvetistä, kun on itse sairaana ja väsynyt ja pitää huolehtia pienen lapsen asiat 24/7. Lapsi on vielä niin pieni, että tarvitsee jatkuvaa valvomista ja lapsi tarvitsee paljon virikkeitä.
Todella toivon, että tämä joskus helpottaa sairastelun osalta ja saisi taas levätä silloin, kun itse on kipeänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pikkulapsiajassa vielä hirveämpää on se, jos itse olet sairaana ja miehesi ei ole ja silti sinä olet se, joka joutuu hoitamaan lapsen asiat.
Meillä kyllä sairas sairastaa ja terve hoitaa lapset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikkulapsiajassa vielä hirveämpää on se, jos itse olet sairaana ja miehesi ei ole ja silti sinä olet se, joka joutuu hoitamaan lapsen asiat.
Monissa perheissä on kumma juttu, että jos nainen ilmoittaa olevansa tulossa kipeäksi, niin mies toteaa, että niin hänkin tuntee olevansa tulossa kipeäksi ja hommat lankeavat naisen hoidettavaksi, kun mies ei sairastamiseltaan tai "sairastamiseltaan" kykene kotihommiin (mutta kykenee esim. pelaamaan koneella).
Monissa perheissä mies osaa hoitaa lapsensa, myös sairaat, jos puoliso sairastaa. Kotiin jäätiin töistä vuorotellen hoitamaan. Näin toimi myös työkaverit.
-ohis
Minulla on surkea tuuri. Lapsi ja minä sairastumme aina silloin, kun mies on työmatkalla. Rattoisin kerta oli, kun taapero oksensi pitkin keittiötä, ruokapöytää, tuoliaan ja itsensä päälle. Siinä sitten mietin, minkä paikan putsaan ekana. Oksennusta löytyi jopa pöytätason alapuolelta. Ei ollut hilpeimpiä hetkiäni. Tuosta viisastuneena pidän aina helposti saatavilla siivousvälineet, kun ollaan lapsen kanssa kaksin kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos perheessä on kaksi aikuista, niin toinen saakoon nukkua kokonaisen yön ja toinen hoitaa heräilyt, turha molemmilla valvoa
Sitten kun se toinen aikuinen ei pysty oman perussairautensa takia valvomaan, niin toinen valvoo aina. Ja kun siinä vielä sattuu sairastumaan, niin jopa on kivaa.
Vierailija kirjoitti:
Ajattele että on ihmisiä joilla on joku vakava sairaus esim syöpä ja silti heillä saattaa olla pieniä lapsia. Tuollaiset pikku flunssat on hetkessä ohi.
Sovitaanpa niin, että sinulla meni juuri kaikki oikeus keskustella omista vaikeuksistasi, sillä jossain jollain on aina vaikeampaa. Nyt voit poistua tästä ketjusta, jossa jaetaan kokemuksia ja empatiaa liittyen lapsiperheen elämään. Se ei ole keneltäkään syöpäsairaalta pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuka vie koiran ulos?
Tämä. Onneksi ei otettu koiraa lasten ollessa pienempiä. Viime viikolla oltiin lasten kanssa koronassa. Mies työreissulla ja poissa. Vuoden ikäinen energinen koira hyppi ihan seinille, kun kellään ei ollut voimia lenkittää kunnolla. Tuntui pahalta koiran puolesta, vaikka olikin väliaikaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka vie koiran ulos?
Tämä. Onneksi ei otettu koiraa lasten ollessa pienempiä. Viime viikolla oltiin lasten kanssa koronassa. Mies työreissulla ja poissa. Vuoden ikäinen energinen koira hyppi ihan seinille, kun kellään ei ollut voimia lenkittää kunnolla. Tuntui pahalta koiran puolesta, vaikka olikin väliaikaista.
Luojan kiitos meidän koira on sellaista tyyppiä ettei se hetkessä ala hyppiä seinille. Meillä kans mies käy välillä työreissulla, pahimmillaan melkein joka toinen viikko. Kyllä on välillä ollut koiraparka huonolla lenkityksellä, kun on yksin hoitanut pari pientä lasta. Nyt alkaa kyllä helpottaa merkittävästi kun lapset alkaa olla siinä iässä että pärjäävät kotona lyhyen koiralenkin ajan. Eikä niitä muutenkaan tartte koko ajan vahtia, osaavat leikkiä myös itse ja kaivaa jopa jotain välipalaa kaapista.
Täällä sitä ollaan kotona kipeänä, maaliskuussa 2 vuotta täyttävän taaperon kanssa. Voitte vaan kuvitella mikä sirkus täällä vallitsee. Kokeilee rajojaan kipeänäkin ja koittaa tehdä kaikkea kiellettyä.
Tänä keväänä oltiin koko perhe norossa. Kyllä muistaa tuonkin loppuelämänsä. Ja lapsiluku on 110% tässä, yksi piisaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi toiset muistelevat niin kaiholla pikkulapsiaikaa? Unohtavatko he millaista se elämä ihan oikeasti on vaippaikäistenkin kanssa? Täyttä työtä aamusta iltaan, yöpäivystys lisänä.
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi on sairaana/itse olet sairaana, niin älä ainakaan ota ruoanlaitosta stressiä. On ihan ok syödä monta päivää valmisruokaa. Pääasia, että jokainen sairaana olevakin saa syötyä jotain. Meillä lapselle maistuu ruoka ja juoma huonosti sairaana, niin lisätään ruoan joukkoon nestettä ja öljyä, jotta saa riittävästi energiaa ja nestettä.
Sairaana ei edes tarvitse syödä, mutta nesteytyksestä kannattaa pitää huolta. Ja voi syödä vaikka herkkuja, mehujäät on hyviä, niistä saa nestettä ja energiaa. Jäätelökin kelpaa monesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vatsataudin varalta:
Kääri sairastamisen ajaksi matot pois lapsen huoneesta tai muista tiloista, joissa lapsi oleskelee paljon. Oksennus on helpompi siivota lattialta kuin matolta. Kovin pieni lapsi ei vielä pysty kontrolloimaan oksentamista, joten oksentaa herkästi esim. sängyn laidan yli.
Meillä on usein nostettu patja paljaalle lattialle ja viereen pesuvati. Patja on suojattu kunnolla froteepyyhkeillä. Meillä on vielä kerrossänky, joten yläsängyssä ei oksennustaudissa olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivittäkää vaan: Vauvan/pienen taaperon kanssa on täysin ok nostaa lapsi istumaan syöttötuoliin tai laittaa lelujen kanssa pinnikseen leikkimään, jotta itse pääsee rauhassa vessaan. Ei tarvitse siinä ripuloidessa vahtia, mihin lapsi konttaa tai kävelee.
Hyvä kun neuvoja satelee niiltä, joilla aika on jo kullannut muistot vauva/taaperoajoilta.
Kiipeilevää vauvaa tai taaperoa ei jätetä yksin syöttötuoliin tai pinnasänkyyn, tai oksentamista isompia ongelmia on tullut kun lapsi on tippunut pää edellä lattialle.
Ei kaikki vauvat/taaperot kiipeile pois syöttötuolista tai pinnasängystä. Oma melkein 2 v ei vieläkään ole yrittänyt kumpaakaan, vaikka liikunnallinen onkin.
Se hirveästi auttaakin meitä, joiden lapset kiipeävät. Oma lapseni kiipesi kerrossänkyyn ilman tikkaita, kun silmä vältti pari minuuttia. Ei todellakaan olisi jätetty vahtimatta minnekään sen jälkeen kun oppi liikkumaan.
Miksi nukutatte mahatautisen lapsen sänkyynsä? Patjan voi viedä kylppärin lattialle, josta oksennusten siivoaminen on huomattavasti yksinkertaisempaa. Mahatautisen lapsen kanssa voi asustella muutenkin siellä kylppärissä, jotta pahan olon yllättäessä ei tartte miettiä mattoja ja sohvia.
Tätä olen miettinyt taas viime viikolla ja tällä viikolla. Ensin kipeänä oli lapsi, sitten mies sairastui samaan syssyyn ja nyt olen itse kipeänä. Lapsen ollessa kipeä yritettiin hoitaa vuorotellen töitä ja lasta. Pääsiäispyhät meni sairasta lasta hoitaen ja pyhien jälkeen koitti mulla paluu töihin pariksi päiväksi ja sitten jouduin itse jäämään kotiin. Lapsi on niin pieni, ettei ymmärrä, jos kaipaisin itse rauhaa sairaana. Eli vaikka mies olisi saatavilla, mutta jos äiti haluaa käydä yksin vessassa tms niin alkaa hirveä itku. Siinä sitten pää kipeänä kuuntelet lapsen itkuhuutoa oven takana.
Anteeksi avautuminen, mutta väsyttää, kun pahimmillaan joutuu hoitamaan ensin kipeää lasta ja töitä yhtä aikaa, sitten palaamaan väsyneenä töihin (kun vapaatkin menee sairastaessa) ja sitten vielä sairastaa itse.
Itselle rankinta on ollut se, että työt eivät juuri joustaneet lapsen (tai itsen) sairastaessa. Ollaan miehen kanssa molemmat asiantuntijatyössä, jossa vain pieni murto-osa töistä siirtyy sairastumistapauksessa toiselle kollegalle hoidettavaksi. Eli vain asiakastehtävät, joita ei voinut siirtää. Kaikki muut työt siirtyivät. Joko teit töitä kotona lapsen sairastaessa/itse ollessasi kipeä tai sitten hoidit rästiin jääneet työt muiden töiden lisäksi, kun palasit töihin. Sairastelut olivat siksi älyttömän raskaita, kun ne tiesivät töiden kasaantumista tai tekemistä sairaana. Usein sairastelun jälkeen oli vain entistä väsyneempi, kun lepoa ei missään vaiheessa tullut.
Joskus tuli itku, kun olin hoitanut todella tiukan työputken ja varannut itselleni yhden lepopäivän niin, että olisin saanut levätä rauhassa kotona. Olin siis pitkän putken hoitanut töitä ja lasta kaiken vapaa-ajan. Lapselle oli katsottu tuoksi päiväksi hoitopaikka, kun mies oli töissä. Eiköhän lapsi tullut kipeäksi juuri edellisenä iltana: lasta ei voinut viedä hoitoon, mies oli työmatkalla ja minä rättipoikki pitkän tiukan työputken jäljiltä. Jäi se lepo saamatta.
Meillä iski rota kun lapset oli 3 ja 9. 9v oli viikon kipeä, oksenti lähinnä. Kolmevuotias ripuloi ja oksensi niin että alle vuorokausi taudin alkamisen jälkeen lähdin sen kanssa yöllä sairaalaan kun en saanu lasta heräämään. Oli kalium-natriumtasot sekaisin ja kouristaminen kuulemma hyvin lähellä. 6 päivää osastolla nesteytymässä ja verikokeet kerran tunnissa että näkivät miten se kalium natrium asettuu, mitä lisätään jne. Lapselta ei enää rikkihakatuista taipeista saanut toisena päivänä verikoetta, sitten viillettiin sormetpäät auki ja otettiin veri niistä kapillaarikokeina. Lapsi traumatisoitui pahasti. Nyt on 7v. Ei ole tuon koommin käyttäny lyhythihaista, kyynärtaipeita ei saa nähdä, katsoa, koskea. Lakkasi puhumasta toista kotikieltään, uimasta, piirtämästä. Että näinkin voi käydä, että tavan mahatauti laittaa lapsen aivan sekaisin.