Lue keskustelun säännöt.
Pikkulapsiajassa hirveintä: kun perheen aikuiset ovat sairaana
17.01.2023 |
Ei tarvitse tulla tähän ketjuun länkyttämään, että mitäs hankit lapsia ja sellaista se nyt vaan on. Kaikissa elämäntilanteissa on omat hyvät ja huonot puolensa, oli lapsia tai ei. Tässä on nyt tarkoitus keskustella pikkulapsiaikana sairastamisesta, saada vertaistukea ja vinkkejä.
Olisinpa osannut nuorena yksin eläessä nauttia siitä, kun sai sairastaa rauhassa. Jos oli kipeänä, niin saattoi vaan maata sängyssä ja nukkua silloin kun halusi. Ruoaksi riitti se, että keitti jotain nuudeleita ja joi kuppikaupalla teetä. Pikkulapsiaikana sairastaminen on todella nihkeää, jos perheen aikuiset ovat kipeänä. Lapsen asioista on pakko huolehtia: ruoat, pyykinpesut ja muut on pakko hoitaa, oli itse missä kunnossa tahansa. Siltikin riittää työtä, vaikka söisi valmisruokaa ja pidentäisi pyykinpesuväliä.
Jos lapsi on samaan aikaan kipeänä, niin sairas lapsi kaipaa erityisen paljon hoivaa ja heräilee lukuisia kertoja yössä. Pieni lapsi tarvitsee aikuisen seuraa ja valvontaa ihan eri tavalla kuin iso koululainen. Neljän seinän sisällä pitää pahimmillaan keksiä päiväkausiksi tekemistä ja ruutuaikaakin joutuu antamaan, vaikka normaalisti lastenohjelmia ei (paljon) katsottaisi. Meillä on kotona 1 v, jolla riittää valtavasti energiaa sairaanakin. Juoksee pitkin asuntoa, hyppii ja kaipaa tekemistä. Lapsen kanssa ei voi lähteä ulkoilemaan, kun itse on sairaana ja kuumeisen lapsen nenästä valuu jatkuvasti räkää.
Pahimmillaan sairastamisen lisäksi joutuu tekemään sairaana töitä etänä/murehtimaan rästiin kertyviä töitä (jos töihin ei lainkaan kykene) tai sitä, että työkavereiden niskaan kaatuvat sinun työsi. Töihin palatessa odottavat rästiin jääneet työt tai ärtyneet työkaverit, jotka ovat joutuneet tekemään työsi poissa ollessasi. Ja ennen kuin joku valittaa, että lapsiperheellisten saikut on ärsyttäviä, niin kyllä sairauslomia on lähes kaikilla perhetilanteesta riippumatta.
Mitkä ovat sinun parhaita vinkkejäsi pikkulapsiperheessä aikuisten sairastamiseen liittyen?
Kommentit (109)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pikkulapsiajassa vielä hirveämpää on se, jos itse olet sairaana ja miehesi ei ole ja silti sinä olet se, joka joutuu hoitamaan lapsen asiat.
Monissa perheissä on kumma juttu, että jos nainen ilmoittaa olevansa tulossa kipeäksi, niin mies toteaa, että niin hänkin tuntee olevansa tulossa kipeäksi ja hommat lankeavat naisen hoidettavaksi, kun mies ei sairastamiseltaan tai "sairastamiseltaan" kykene kotihommiin (mutta kykenee esim. pelaamaan koneella).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikkulapsiajassa vielä hirveämpää on se, jos itse olet sairaana ja miehesi ei ole ja silti sinä olet se, joka joutuu hoitamaan lapsen asiat.
Monissa perheissä on kumma juttu, että jos nainen ilmoittaa olevansa tulossa kipeäksi, niin mies toteaa, että niin hänkin tuntee olevansa tulossa kipeäksi ja hommat lankeavat naisen hoidettavaksi, kun mies ei sairastamiseltaan tai "sairastamiseltaan" kykene kotihommiin (mutta kykenee esim. pelaamaan koneella).
Kuinka suuri otanta?
Meillä oli joulun aikaan tauti jossa 5lasta/me vanhemmat oksennettiin kaikki ja päälle kova kuume. Kun ei oo vaihtoehtoja on vaan pakko selvitä. Heti kun eka oksensi hain kaapit täyteen sipsiä/juotavaa/mehujäätä yms. Kaikille pyyhepinot sänkyyn jos tulee vahinkoja ja sankot viereen, pienimmän otin viereen ja oksetin ammeeseen kun oksensi koko ajan ja itse ämpäriin, mies kiersi muitten sankot pesemässä välillä ja poisti oksennettuja petivaatteita yms ja pisti pyörimään koneeseen. Ja pyyhki isompia roiskeita. Usko meinasi loppua ja itkettyäkin tuli, mutta onneksi nämä on harvinaisia juttuja
Vierailija kirjoitti:
Pikkulapsiajassa vielä hirveämpää on se, jos itse olet sairaana ja miehesi ei ole ja silti sinä olet se, joka joutuu hoitamaan lapsen asiat.
Tämä. Korona kävi kylässä, jolloin mies oli niin kuollut kuin olla ja voi, valitti kipujaan ja otti kolmen tunnin päiväunet samaan aikaan kun hodiin lapset, mukaan lukien 40 asteen kuumeessa olevan itkuisen vauvan. Sitten kun minä miehen jo toipuessa sairastuin, piti kuumeessa hoitaa kaksi pikkulasta (edelleen se 10kk vauva, joka oli tässä vaiheeksi onneksi jo kuumeetoon ja 2v taapero, joka ei onneksi sairastunut), ruoat pöytään ja muuttoa varten pakkaaminen, kun mies ei viitsinyt, vaikka oli kotona. Muuttoon oli tässä vaiheessa siis muutama päivä aikaa, että ei niin mukava aika sairastaa.
Sitten muutettiin vielä toipilaana, koko lauma (meidän perhe, appiukko 65v ja 70v isäni) joko parhaillaan koronassa olevia tyyppejä tai toipilaita kantamassa painavia huonekaluja penkereen ja lumihangen läpi sisälle taloon, jonka edustalle ei saa suoraan autoa ja parkkipaikalle 50m matkaa. Ihme, ettei kukaan saanut jysäriä tai sydänpussitulehdusta tässä rytäkässä.
Aiemminkin ollut sitä, että miehellä on olevinaan niin kova kuoleman tauti, kun kuumemittari näyttää hätäiseen 38 astetta, että päätyy sängyn pohjalle passattavaksi, mutta sitten sen harvan kerran kun itse sairastan, ei tule ruokaa eikä apua, vaan mies odottaa että sitten kun kuumelääke vaikuttaa, seison jo keittiössä ruoanlaitossa. Ennen kuin joku sanoo, että korona onkin paljon pahempi, niin meillä oli samanlainen kuin nämä normiflunssat, joita on ehkä kerran muutamassa vuodessa, eli pari päivää 38 astetta kuumetta, vähän kolotuksia ja se siitä. Eli miehelle kuolema korjaa ja minulle sellainen, että nappi suuhun ja takas keittiöön. Jees. -.-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata laskea sen varaan, että saa apua sairaan lapsen kanssa, vaikka sitä olisi etukäteen lupailtu.
Omat vanhempani asuvat satojen kilometrien päässä, joten eivät voi tulla auttamaan. Appivanhempani asuvat lähellä ja anoppi usein puhuu, että kyllä he mielellään tulevat auttamaan, jos tarvitsee esim. hakea sairastunut lapsi päiväkodista tai tulla hoitoavuksi sairaan lapsen luo, jotta päästään töihin. Kun lapsi on sitten sairastunut ja asia tulee puheeksi puhelimessa, niin anoppi ilmoittaa heti, että eivät tule kylään niin pitkään aikaan, kun joku meistä on sairaana. Sanoo suoraan, että ei halua ottaa riskiä sairastumisen kanssa. Eli vaikka anoppi on itse ehdottanut auttavansa sairaan lapsen kanssa, niin lopulta ei haluakaan ottaa riskiä sairastumisen kanssa. Nykyisin jos anoppi aloittaa sen "me tullaan sitten auttamaan lapsen sairastuessa" -puheen, niin muistutan, että anoppi on itse sanonut, ettei halua sairastua ja siksi ei kysytä isovanhempia avuksi lapsen sairastuessa.
Vierailija kirjoitti:
On raskasta viihdyttää päivätolkulla taaperoa, joka ei vielä osaa/jaksa leikkiä pitkiä aikoja itsekseen ja kaipaa paljon tekemistä/liikuntaa. Joku 4 v on jo ihan eri asia, kun lapsi voi rakentaa tyynyistä jonkun majan aikuisen köllötellessä lattialla.
Tämä! 1 v 9 kk ikäinen lapsi on nyt kipeänä: on kuumetta, nenä valuu ja osan päivästä on vetämätön. Silti jaksaa juosta sisätiloissa, kiipeilee ja leikkii kuin ei kipeänä olisikaan. Jatkuvasti saa vahtia, joten vuorotellen juostaan lapsen perässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän vaiheen unohtaa aika moni, kun omat lapset kasvaa isommiksi ja sairastelu helpottaa. Osalla ei riitä empatiaa, mikä on ikävää. Voimia ja tsemppiä, kurjia nuo sairastelut, mutta niistäkin selviää!
Tuon tajusi lapsettomatkin. Toisaalta tyhmyys on lisääntymisen edellytys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On raskasta viihdyttää päivätolkulla taaperoa, joka ei vielä osaa/jaksa leikkiä pitkiä aikoja itsekseen ja kaipaa paljon tekemistä/liikuntaa. Joku 4 v on jo ihan eri asia, kun lapsi voi rakentaa tyynyistä jonkun majan aikuisen köllötellessä lattialla.
Tämä! 1 v 9 kk ikäinen lapsi on nyt kipeänä: on kuumetta, nenä valuu ja osan päivästä on vetämätön. Silti jaksaa juosta sisätiloissa, kiipeilee ja leikkii kuin ei kipeänä olisikaan. Jatkuvasti saa vahtia, joten vuorotellen juostaan lapsen perässä.
Oon ite samanlainen.
N31
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valmista ruokaa, kotiinkuljetus, anna lapsen katsoa lasten ohjelmia, leikkiä kännykällä ilman rajoituksia, rajaa pienelle lapselle leikki tilaa saamaan huoneeseen missä itse olet (turvaportti on pienten lasten kanssa kätevä keksintö), keksi leikkimistä sisällä (kylpyhuone on hyvä leikkipaikka sotkuisille leileille siellä voi maalata tai kylvettää leluja), pese pyykkiä vasta kuin pakko, pyydä apua jos sitä on tarjolla, vaikka lapsi on kipeä mutta jaksaa silti liikkua, hän voi hyvin mennä hetkeksi ulos hoitajan kanssa (maski aikuiselle estää tartuntoja ja hyvä käsihygienia).
Harva saa lastenhoitajaa, jos lapsi on sairaana:
-monissa lastenvahtifirmoissa on ehtona, että hoitavat vain terveitä lapsia
-monien isovanhemmat eivät tule avuksi, jos perheessä sairastetaan (eivät halua tartuntaa ja ymmärrän tämän, voi olla kohtalokas iäkkäälle ihmiselle)
Ei näissä tilanteissa oikein voi saada apua ulkopuolelta, on vain pärjättävä itse.
Kiireellinen lasu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuon tajusi lapsettomatkin. Toisaalta tyhmyys on lisääntymisen edellytys.
Lapsettomankaan ihmisen elämä ei ole pelkkää auvoa ja onnea. Lapsettomalla on omat murheensa, osa erilaisia kuin lapsiperheellisillä. Tyhmyyttä on se, että menee arvostelemaan toisten lapsellisuutta/lapsettomuutta.
Tää on kyllä kamalinta pikkulapsiperheiden (tavallisessa) elämässä. Vakavat sairaudet yms tietenkin sitten ihan asia erikseen.
Pahin oli koko perheen noro aikanaan, silloin oli vain 2 lasta. Patja kylppärin lattialle, siinä lojuin. Lapset onneksi sairasti samaan aikaan (eivätkä olleet ihan vauvoja enää), niin riitti, kun tyhjäs niidenkin ämpärin joskus kun pystyi vähän kävelemään, ja juotti vettä.
Ruokamyrkytys oli meillä molemmilla, kun esikoinen oli ihan vauva. Sitten kun tajusin, etten pysty nostamaan vauvaa pinnasängystä, niin soitin appikset hakemaan sen hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sairastaminen on rankkaa, oli huollettavia tai ei.
Komppaan edellisiä siinä että noro on ollut pahin tauti koska se vie voimat. Ensin valvot pikkulapsen sairastumisen vuoksi ja siivoat kaikki oksennukset milloin mistäkin. Kun lapsi paranee ja alkaa olla voimissaan sairastuukin itse. Kokemus oli ihan kamala. Lapsen isä oli jo tuolloin ulos kuviosta.
Kaupoista saa tyhjiä irtokarkkirasioita ilmaiseksi. Meillä on niitä varastossa pino ja kun lapset mahataudissa niin otan useita rasioita ja laitan niihin tyhjiä pusseja esim käytettyjä hedelmäpusseja. Sitten lapsia pyydetään pitämään parhaita ystävä laatikoita mukanaan. Niihin on helppo oksentaa kun aina lähellä. Kerkeää paremmin kuin vessaan. Oksentamisen jälkeen uusi laatikko lapselle käteen ja vanhasta pussi pois ja solmuun ja takakuistilla olevaan roskikseen. Uusi pussi tilalle ja taas on laatikko valmiina seuraavaan oksentamiseen.
Tämä konsti on joskus tehnyt oksennustaudin hoitamisesta paljon helpompaa. Ei juuri lainkaan siivoamista oksentamisten takia. Tietysti jos lapset niin pieniä etteivät pidä laatikkoa mukana itse niin aikuinen joutuu pitämään ja laittamaan lapsen eteen kun oksentaminen alkaa.
Vierailija kirjoitti:
Kivittäkää vaan: Vauvan/pienen taaperon kanssa on täysin ok nostaa lapsi istumaan syöttötuoliin tai laittaa lelujen kanssa pinnikseen leikkimään, jotta itse pääsee rauhassa vessaan. Ei tarvitse siinä ripuloidessa vahtia, mihin lapsi konttaa tai kävelee.
Hyvä kun neuvoja satelee niiltä, joilla aika on jo kullannut muistot vauva/taaperoajoilta.
Kiipeilevää vauvaa tai taaperoa ei jätetä yksin syöttötuoliin tai pinnasänkyyn, tai oksentamista isompia ongelmia on tullut kun lapsi on tippunut pää edellä lattialle.
Vierailija kirjoitti:
Kaupoista saa tyhjiä irtokarkkirasioita ilmaiseksi. Meillä on niitä varastossa pino ja kun lapset mahataudissa niin otan useita rasioita ja laitan niihin tyhjiä pusseja esim käytettyjä hedelmäpusseja. Sitten lapsia pyydetään pitämään parhaita ystävä laatikoita mukanaan. Niihin on helppo oksentaa kun aina lähellä. Kerkeää paremmin kuin vessaan. Oksentamisen jälkeen uusi laatikko lapselle käteen ja vanhasta pussi pois ja solmuun ja takakuistilla olevaan roskikseen. Uusi pussi tilalle ja taas on laatikko valmiina seuraavaan oksentamiseen.
Tämä konsti on joskus tehnyt oksennustaudin hoitamisesta paljon helpompaa. Ei juuri lainkaan siivoamista oksentamisten takia. Tietysti jos lapset niin pieniä etteivät pidä laatikkoa mukana itse niin aikuinen joutuu pitämään ja laittamaan lapsen eteen kun oksentaminen alkaa.
Aika hyvä vinkki. Laita Pirkka-lehteen pirkka-niksiksi. 👍
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivittäkää vaan: Vauvan/pienen taaperon kanssa on täysin ok nostaa lapsi istumaan syöttötuoliin tai laittaa lelujen kanssa pinnikseen leikkimään, jotta itse pääsee rauhassa vessaan. Ei tarvitse siinä ripuloidessa vahtia, mihin lapsi konttaa tai kävelee.
Hyvä kun neuvoja satelee niiltä, joilla aika on jo kullannut muistot vauva/taaperoajoilta.
Kiipeilevää vauvaa tai taaperoa ei jätetä yksin syöttötuoliin tai pinnasänkyyn, tai oksentamista isompia ongelmia on tullut kun lapsi on tippunut pää edellä lattialle.
Ei kaikki vauvat/taaperot kiipeile pois syöttötuolista tai pinnasängystä. Oma melkein 2 v ei vieläkään ole yrittänyt kumpaakaan, vaikka liikunnallinen onkin.
En ole koskaan ymmärtänyt, miksi tätä paheksutaan. Kun oma lapseni osasi istua, niin kyllä vietti välillä pinnasängyssä aikaa, kun olin nostanut lelukorin pinnasänkyyn. Lapsi oli tyytyväinen, tutki leluja ja oli turvallisessa paikassa. Minä sain tehtyä sillä aikaa kotitöitä, juotua kahvit yms, olin koko ajan kuulo/näköetäisyyden päässä. Sitten kun lapsi kaipasi pinnasängystä pois, niin nostin hänet sieltä.