Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi perinteiset sukupuoliroolit perheessä on väärin?
16.01.2023 |
Miksi nykyään ollaan niin paljon vastaan sitä, että perheessä on ns. vanhanaikaiset sukupuoliroolit? Entä, jos molemmat aidosti haluaa niin? Miksi se olisi väärin?
Kommentit (640)
Vierailija kirjoitti:
Tunnen kaksi erilaista perhettä/parisuhdetta, joissa on perinteiset sukupuoliroolit. Kummassakin vanhemmat ovat olleet yhdessä 10-30v.
Toisessa perheessä tilanteeseen on päädytty kummankin suostumuksesta. Silti lapset on kasvatettu kaikki osallistumaan kaikkeen ikätasoisesti tietysti. Isä syöttää pienokaista, jos äidillä on kädet täynnä, laittaa astiat itse astianpesukoneeseen eikä pesua vailla olevat sukat löydy sohvan nurkasta. Silti äidin rooli on selkeästi olla kotiäiti, joka pitää kodin ja lapset kunnossa, pyykit pestynä ja kaikki perheenjäsenet ruuassa, isä hoitaa ne fyysisemmät hommat ja nikkaroinnit niin sisällä kuin ulkona sekä tuo leivän pöytään. Isä ei tiedä ruuan teosta mitään eikä ole siitä edes kiinnostunut, eikä niin välitä viikkosiivouksesta, josta taas äiti nauttii. Äiti saa harrastaa ja nähdä kavereitakin, mutta hänelle riittää mainiosti lenkkeily koiran kanssa. Isä touhuaa mieluiten kotona lastensa kanssa sukupuoleen katsomatta.
Toisessa perheessä taas, noh en tiedä miksi niihin perinteisiin rooleihin on päädytty, varmaan vain "perinteiden" takia. Isä ei ruokapöydästä lähtiessään vie astioita koneeseen, kiittää jos kiittää ruuasta, äiti korjaa lopulta pöydän. Perheen aikapojat seuraavat isän jalanjälkiä ja painuvat ruokalevon kautta polttopuiden tekoon. Äiti hoitaa kyökin, kodin, puutarhanhoidon, nurmikon ajon ja vaatehuollon sekä laittaa uuniin tulet puista, jotka pojat toivat sisälle ennen harrastuksiin lähtöä. Tytöt tekee kaiken äidin kaverina. Isä viettää aikaa poikien kanssa autotallissa, äiti ompelee tyttöjen kanssa sisällä. Äiti ei saa kauppaan mennä yksin, itseasiassa edes ajokorttia ei ole saanut ajaa. Äiti saa kuitenkin pyöräillä, mutta yleensä tytöt ovat mukana. Isä ajaa perheen kauppaan, äiti hoitaa ostokset tyttöjen kanssa isän odottaessa autossa.
Mielestäni ei ole lainkaan väärin olla perinteisissä sukupuolirooleissa, mutta sellaisessakin voi elää joko hyvällä yhteishengellä tai toista alentavasti.
Hyvä on aina ulkopuolisen tarkkailijan roolissakin muistaa se, ettei tiedä mitään näiden ihmisten sisäisestä onnellisuudesta. Kaikki voi näyttää ulospäin onnelliselta, mutta rooleihin saatettu vain ajautua, eikä ne välttämättä ole haluttuja valintoja, joihin ollaan tyytyväisiä. On paljon ihmisiä, jotka vain elävät elämäänsä siinä mihin ovat päätyneet, eikä tarkoita, että olisivat onnellisia. Tyytyvät kohtaloonsa ajatellen, että voisi olla huonomminkin,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kertoisitko nyt oikeasti ne miesten ja naisten erot, jos ilmiselviä lisääntymiseen liittyviä eroja ei lasketa. Miehet ovat myös keskimäärin hieman pidempiä ja painavampia kuin naiset, mutta useimmissa tehtävissä raaka voima ei ole kovin merkittävässä roolissa. Älyssä ja muissa henkisissä kyvyissä sukupuolten väliset erot ovat hyvin pieniä tai niitä ei ole. Yksilöiden väliset erot ovat huomattavasti suurempia.
Miehet ottaa enemmän puhetilaa seurassa, on yleensä vähemmän empaattisia. On enemmän pätemisen tarvetta, naiset taas vähättelee itseään ja saavutuksiaan ja varoo kaikin keinoin näyttämästä, että pitäis itseään toista parempana. Miehet heittää herjaa "läpällä", naiset välttää suoria konflikteja ja juoruaa sitten selän takana jos on tarvis.
Naiset on yleensä sosiaalisempia ja eläin- ja lapsirakkaampia.
Nää erot tulee esiin, kun porukassa alkaa olla yli 5 henkilöä kumpaakin sukupuolta. Pienemmissä porukoissa VOI yksilöiden erot tulla esiin niin että noi ei näy, mutta yleensä näkyy noi isommat linjat siltikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut tuntee miehiä kohtaan kyllä suunnatonta vihaa. Älkää poistako maskuliinisuutta kokonaan tästä maailmasta.
Onko teillä omia poikia ollenkaan?Mulla on poika, ja se on todella fiksu ja feministi, ja sillä on ihana älykäs tyttöystävä. Mieheni on fiksu ja feministi. Kuten isänikin on, ja isoisäni oli. Samoin setäni. Olen todella ylpeä suvustani.
Niin että mies kelpaa sulle, kunhan on "feministi".
Jokainen joka ei ole feministi on idiootti. En aio olla tekemisissä idioottien kanssa.
Ei ole väärin. Luota hormooneihisi ja anna muiden vouhottaa. Muoti menee ajallaan ohi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen kaksi erilaista perhettä/parisuhdetta, joissa on perinteiset sukupuoliroolit. Kummassakin vanhemmat ovat olleet yhdessä 10-30v.
Toisessa perheessä tilanteeseen on päädytty kummankin suostumuksesta. Silti lapset on kasvatettu kaikki osallistumaan kaikkeen ikätasoisesti tietysti. Isä syöttää pienokaista, jos äidillä on kädet täynnä, laittaa astiat itse astianpesukoneeseen eikä pesua vailla olevat sukat löydy sohvan nurkasta. Silti äidin rooli on selkeästi olla kotiäiti, joka pitää kodin ja lapset kunnossa, pyykit pestynä ja kaikki perheenjäsenet ruuassa, isä hoitaa ne fyysisemmät hommat ja nikkaroinnit niin sisällä kuin ulkona sekä tuo leivän pöytään. Isä ei tiedä ruuan teosta mitään eikä ole siitä edes kiinnostunut, eikä niin välitä viikkosiivouksesta, josta taas äiti nauttii. Äiti saa harrastaa ja nähdä kavereitakin, mutta hänelle riittää mainiosti lenkkeily koiran kanssa. Isä touhuaa mieluiten kotona lastensa kanssa sukupuoleen katsomatta.
Toisessa perheessä taas, noh en tiedä miksi niihin perinteisiin rooleihin on päädytty, varmaan vain "perinteiden" takia. Isä ei ruokapöydästä lähtiessään vie astioita koneeseen, kiittää jos kiittää ruuasta, äiti korjaa lopulta pöydän. Perheen aikapojat seuraavat isän jalanjälkiä ja painuvat ruokalevon kautta polttopuiden tekoon. Äiti hoitaa kyökin, kodin, puutarhanhoidon, nurmikon ajon ja vaatehuollon sekä laittaa uuniin tulet puista, jotka pojat toivat sisälle ennen harrastuksiin lähtöä. Tytöt tekee kaiken äidin kaverina. Isä viettää aikaa poikien kanssa autotallissa, äiti ompelee tyttöjen kanssa sisällä. Äiti ei saa kauppaan mennä yksin, itseasiassa edes ajokorttia ei ole saanut ajaa. Äiti saa kuitenkin pyöräillä, mutta yleensä tytöt ovat mukana. Isä ajaa perheen kauppaan, äiti hoitaa ostokset tyttöjen kanssa isän odottaessa autossa.
Mielestäni ei ole lainkaan väärin olla perinteisissä sukupuolirooleissa, mutta sellaisessakin voi elää joko hyvällä yhteishengellä tai toista alentavasti.
Hyvä on aina ulkopuolisen tarkkailijan roolissakin muistaa se, ettei tiedä mitään näiden ihmisten sisäisestä onnellisuudesta. Kaikki voi näyttää ulospäin onnelliselta, mutta rooleihin saatettu vain ajautua, eikä ne välttämättä ole haluttuja valintoja, joihin ollaan tyytyväisiä. On paljon ihmisiä, jotka vain elävät elämäänsä siinä mihin ovat päätyneet, eikä tarkoita, että olisivat onnellisia. Tyytyvät kohtaloonsa ajatellen, että voisi olla huonomminkin,
Aika ylemmyydentuntoista puhetta nyt. Se että ilneisesti sinulla on ollut elämässäsi vaihe jossa olet kokenut ajatuneesi johonkin rooliin johtuu vain ja ainoastaan sinusta itsestäsi. Vanha sananlasku joka kuuseen kurkottaa se katajaan kapsahtaa pitää nykypäivän maailmassakin hyvin paikkansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietty porukka kavahtaa näitä puheita. He ei voi kertakaikkiaan ymmärtää että on olemassa miehiä ja naisia , jotka kunnioittaa ja arvostaa toinen toistaan. Että on olemassa parisuhteita ja perheitä missä ketään ei alisteta tai nöyryytetä. Ja missä mies saa olla rauhassa mies ja nainen olla nainen.
Uskokaa tai älkää mut niin kai se on tarkoitettukin? Silloin yleensä molemmat myös voi hyvin ja on onnellisia.
En missään nimessä tarkoita tällä sitä, että meillä ei mies tiskaa tai tee kotitöitä. Hän tekee niitä varmaan jopa enemmän kuin minä.
Tarkoitan syvempää merkitystä, mitä tarkoittaa kun mies saa olla roolissaan ja nainen omassaan. Siinä mihin meidät on luontaisesti tarkoitettu.
Tämä tuntuu olevan kirosana monelle ja niin kauan kun ei ymmärretä miehen ja naisen eroavaisuuksia niin niin kauan on tätä turhaa valtataistelua. Katsokaa uros ja naarasleijonaa savannilla. Pieniä leijonanpoikasia ja naarasemoa. Luontoa.
Emme me niistä niin paljon eroa.
Toivottavasti kuitenkin eroa on. Tiedät kai, että jos leijonalauman urokset menettävät asemansa ja laumaan tulee uusi uros, se usein tappaa pennut. Leijonanaaraat parittelevat usein useamman uroksen kanssa. Leijonilla taitaa olla niin, että naaraat sen saaliin pyydystävät ja uros tulee valmiille haaskalle. Siinäpä mallia perinteiseen parisuhteeseen :)
Kertoisitko nyt oikeasti ne miesten ja naisten erot, jos ilmiselviä lisääntymiseen liittyviä eroja ei lasketa. Miehet ovat myös keskimäärin hieman pidempiä ja painavampia kuin naiset, mutta useimmissa tehtävissä raaka voima ei ole kovin merkittävässä roolissa. Älyssä ja muissa henkisissä kyvyissä sukupuolten väliset erot ovat hyvin pieniä tai niitä ei ole. Yksilöiden väliset erot ovat huomattavasti suurempia.
Leijona laumassa naaraat saalistaa, mutta uros syö ensimmäisenä. Pennut ja naaraat syö sen mitä urokselta jää syömättä.
Valitettavasti on miehiä,jotka ajattelevat näin. Olin yhden tällaisen kanssa parisuhteessa. Mies oli ns pihi mies.
Vierailija kirjoitti:
Jos ajatellaan että on nainen ja nainen-avioliitto, tai mies ja mies-liitto, niin kumpi niissä on se kuvailemanne "perinteinen vaimo" ja kumpi se "perinteinen mies"? Että säilyisi ne "tervehenkiset pullantuoksuiset kodit" joita ikävöitte? Miksi selkeät roolit ovat teille joillekin niin tärkeitä?
Poikaparin osapuolena en koskaan jaksa näitä puheita rooleista. Meillä ei ainakaan ole mitään heterosuhteista johdettuja rooleja, vaan molemmat ollaan tyytyväisiä suhteen tasapuolisina osapuolina ja miehinä. Yksi hieno ominaisuus samassa sukupuolessa onkin se, että voi jättäytyä kokonaan näiden sukupuolieroista ja -rooleista keskustelun ulkopuolelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen kaksi erilaista perhettä/parisuhdetta, joissa on perinteiset sukupuoliroolit. Kummassakin vanhemmat ovat olleet yhdessä 10-30v.
Toisessa perheessä tilanteeseen on päädytty kummankin suostumuksesta. Silti lapset on kasvatettu kaikki osallistumaan kaikkeen ikätasoisesti tietysti. Isä syöttää pienokaista, jos äidillä on kädet täynnä, laittaa astiat itse astianpesukoneeseen eikä pesua vailla olevat sukat löydy sohvan nurkasta. Silti äidin rooli on selkeästi olla kotiäiti, joka pitää kodin ja lapset kunnossa, pyykit pestynä ja kaikki perheenjäsenet ruuassa, isä hoitaa ne fyysisemmät hommat ja nikkaroinnit niin sisällä kuin ulkona sekä tuo leivän pöytään. Isä ei tiedä ruuan teosta mitään eikä ole siitä edes kiinnostunut, eikä niin välitä viikkosiivouksesta, josta taas äiti nauttii. Äiti saa harrastaa ja nähdä kavereitakin, mutta hänelle riittää mainiosti lenkkeily koiran kanssa. Isä touhuaa mieluiten kotona lastensa kanssa sukupuoleen katsomatta.
Toisessa perheessä taas, noh en tiedä miksi niihin perinteisiin rooleihin on päädytty, varmaan vain "perinteiden" takia. Isä ei ruokapöydästä lähtiessään vie astioita koneeseen, kiittää jos kiittää ruuasta, äiti korjaa lopulta pöydän. Perheen aikapojat seuraavat isän jalanjälkiä ja painuvat ruokalevon kautta polttopuiden tekoon. Äiti hoitaa kyökin, kodin, puutarhanhoidon, nurmikon ajon ja vaatehuollon sekä laittaa uuniin tulet puista, jotka pojat toivat sisälle ennen harrastuksiin lähtöä. Tytöt tekee kaiken äidin kaverina. Isä viettää aikaa poikien kanssa autotallissa, äiti ompelee tyttöjen kanssa sisällä. Äiti ei saa kauppaan mennä yksin, itseasiassa edes ajokorttia ei ole saanut ajaa. Äiti saa kuitenkin pyöräillä, mutta yleensä tytöt ovat mukana. Isä ajaa perheen kauppaan, äiti hoitaa ostokset tyttöjen kanssa isän odottaessa autossa.
Mielestäni ei ole lainkaan väärin olla perinteisissä sukupuolirooleissa, mutta sellaisessakin voi elää joko hyvällä yhteishengellä tai toista alentavasti.
Hyvä on aina ulkopuolisen tarkkailijan roolissakin muistaa se, ettei tiedä mitään näiden ihmisten sisäisestä onnellisuudesta. Kaikki voi näyttää ulospäin onnelliselta, mutta rooleihin saatettu vain ajautua, eikä ne välttämättä ole haluttuja valintoja, joihin ollaan tyytyväisiä. On paljon ihmisiä, jotka vain elävät elämäänsä siinä mihin ovat päätyneet, eikä tarkoita, että olisivat onnellisia. Tyytyvät kohtaloonsa ajatellen, että voisi olla huonomminkin,
Aika ylemmyydentuntoista puhetta nyt. Se että ilneisesti sinulla on ollut elämässäsi vaihe jossa olet kokenut ajatuneesi johonkin rooliin johtuu vain ja ainoastaan sinusta itsestäsi. Vanha sananlasku joka kuuseen kurkottaa se katajaan kapsahtaa pitää nykypäivän maailmassakin hyvin paikkansa.
Ymmärsit tekstini ilmeisesti jotenkin täysin väärin. Miehenä koen empatiaa naisia kohtaan, jotka hoitavat ahkerasti kotia ja perhettä, joskus oman onnellisuutensakin kustannuksella. Tällainen elämä oli hyvin yleistä menneinä vuosikymmeninä, mutta esiintyy sitä edelleenkin. Ehkä enemmän joissakin maaseutuyhteisöissä.
Eivät ole väärin, mikäli se on molempien puolisoiden yhteinen näkemys ja toive.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entisten aikojen kodinhoitajat olis aivan jumalattoman hieno juttu! Siinä saatais työpaikkoja naisille ja äidit kotoa töihin.
Miksi ihmeessä nimenomaan naisille?
Eikö se ole aika selvää? Kun vaimo on töissä ja kotona on kotiapulainen, miehenkin on miellyttävää tulla kotiin viettämään aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa tämä "luoda uraa" jankutus. Tosi monelle naiselle se uran luominen on istumista siellä marketin kassalla tai vanhusten hoitamista ym. Ei kaikki naiset tosiaankaan koskaan pääse "luomaan mitään uraa " tai edes halua. Lapsia saadaan jos saadaan ja kasvatetaan ja käydään siinä välissä niissä töissä mitä on tarjolla.
Turha irvistellä, työura se silti on.
Yhteiskunnan "huoltotyöt" ovat kaikista tärkeimpiä hommia. Mutta perinteisesti esim. miesvaltaista pankkialaa on arvostettu satakertaisesti (usein kirjaimellisesti) enemmän. Miksi? Koska miehet halusivat niin. Ja tämän takia esimerkiksi kotiäidille ei siirretä automaattisesti kodin ulkopuolella töissäkäyvän palkasta osaa, oletetaan vaan että työssäkäyvä sitten hyvää hyvyyttään antaa "taskurahaa".
Olen todella väsynyt selittämään tätä, tyhmimmille ei ikinä kirkastu tämä kuvio.
Iso kuvio kirkastuu esim talousmaantieteessä. Kaikki yhteiskunnan uusintava työ on naisvaltaista ja joko matalapalkkaista tai täysin korvauksetonta.
Kyllä, ja olet siis yksi tyhmistä. Valitteluni. Kaiken työn ei ole tarkoituskaan olla rahallisesti tuottavaa. Opiskele aiheesta lisää niin ehkä lopulta, lopulta ymmärrät suuremman kuvan. En jaksa selittää enempää.
Itseni edellinen, anteeksi!
Luulin että yritit sanoa että tilastotkin kertovat että "sinne matalapalkka-aloille huonoihin hommiin ne naiset kuitenkin perinteisesti aina näyttävät itsekin hinkuvan", ja hyökkäsin.
Olin väärässä. Olin tyhmä! Pyydän anteeksi.
Mutta kyllä siis, kuten sanoit, naisten yhteiskunnallista työpanosta ei jostain syystä nähdä "niin tärkeänä". Ja ratkaisu ei ole että naiset pakotetaan hakeutumaan perinteisesti miesten aloille, joille eivät ehkä halua, pelkästään paremman palkan takia, vaan se että perinteisesti naisten töitä aletaan arvostaa ja näiden alojen palkkoja nostetaan kunnolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entisten aikojen kodinhoitajat olis aivan jumalattoman hieno juttu! Siinä saatais työpaikkoja naisille ja äidit kotoa töihin.
Miksi ihmeessä nimenomaan naisille?
Eikö se ole aika selvää? Kun vaimo on töissä ja kotona on kotiapulainen, miehenkin on miellyttävää tulla kotiin viettämään aikaa.
Niin siis ihan samalla tavalla miespuolinen kotiapulainen auttaa pitämään sen kodin puhtaana ja lasagnen uunissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen kaksi erilaista perhettä/parisuhdetta, joissa on perinteiset sukupuoliroolit. Kummassakin vanhemmat ovat olleet yhdessä 10-30v.
Toisessa perheessä tilanteeseen on päädytty kummankin suostumuksesta. Silti lapset on kasvatettu kaikki osallistumaan kaikkeen ikätasoisesti tietysti. Isä syöttää pienokaista, jos äidillä on kädet täynnä, laittaa astiat itse astianpesukoneeseen eikä pesua vailla olevat sukat löydy sohvan nurkasta. Silti äidin rooli on selkeästi olla kotiäiti, joka pitää kodin ja lapset kunnossa, pyykit pestynä ja kaikki perheenjäsenet ruuassa, isä hoitaa ne fyysisemmät hommat ja nikkaroinnit niin sisällä kuin ulkona sekä tuo leivän pöytään. Isä ei tiedä ruuan teosta mitään eikä ole siitä edes kiinnostunut, eikä niin välitä viikkosiivouksesta, josta taas äiti nauttii. Äiti saa harrastaa ja nähdä kavereitakin, mutta hänelle riittää mainiosti lenkkeily koiran kanssa. Isä touhuaa mieluiten kotona lastensa kanssa sukupuoleen katsomatta.
Toisessa perheessä taas, noh en tiedä miksi niihin perinteisiin rooleihin on päädytty, varmaan vain "perinteiden" takia. Isä ei ruokapöydästä lähtiessään vie astioita koneeseen, kiittää jos kiittää ruuasta, äiti korjaa lopulta pöydän. Perheen aikapojat seuraavat isän jalanjälkiä ja painuvat ruokalevon kautta polttopuiden tekoon. Äiti hoitaa kyökin, kodin, puutarhanhoidon, nurmikon ajon ja vaatehuollon sekä laittaa uuniin tulet puista, jotka pojat toivat sisälle ennen harrastuksiin lähtöä. Tytöt tekee kaiken äidin kaverina. Isä viettää aikaa poikien kanssa autotallissa, äiti ompelee tyttöjen kanssa sisällä. Äiti ei saa kauppaan mennä yksin, itseasiassa edes ajokorttia ei ole saanut ajaa. Äiti saa kuitenkin pyöräillä, mutta yleensä tytöt ovat mukana. Isä ajaa perheen kauppaan, äiti hoitaa ostokset tyttöjen kanssa isän odottaessa autossa.
Mielestäni ei ole lainkaan väärin olla perinteisissä sukupuolirooleissa, mutta sellaisessakin voi elää joko hyvällä yhteishengellä tai toista alentavasti.
Hyvä on aina ulkopuolisen tarkkailijan roolissakin muistaa se, ettei tiedä mitään näiden ihmisten sisäisestä onnellisuudesta. Kaikki voi näyttää ulospäin onnelliselta, mutta rooleihin saatettu vain ajautua, eikä ne välttämättä ole haluttuja valintoja, joihin ollaan tyytyväisiä. On paljon ihmisiä, jotka vain elävät elämäänsä siinä mihin ovat päätyneet, eikä tarkoita, että olisivat onnellisia. Tyytyvät kohtaloonsa ajatellen, että voisi olla huonomminkin,
Aika ylemmyydentuntoista puhetta nyt. Se että ilneisesti sinulla on ollut elämässäsi vaihe jossa olet kokenut ajatuneesi johonkin rooliin johtuu vain ja ainoastaan sinusta itsestäsi. Vanha sananlasku joka kuuseen kurkottaa se katajaan kapsahtaa pitää nykypäivän maailmassakin hyvin paikkansa.
Ymmärsit tekstini ilmeisesti jotenkin täysin väärin. Miehenä koen empatiaa naisia kohtaan, jotka hoitavat ahkerasti kotia ja perhettä, joskus oman onnellisuutensakin kustannuksella. Tällainen elämä oli hyvin yleistä menneinä vuosikymmeninä, mutta esiintyy sitä edelleenkin. Ehkä enemmän joissakin maaseutuyhteisöissä.
On harvinaista eikä yleistettävissä. Itseäni lähinnä huvittaa olkiukkoilu mitä jotkut tekevät tuosta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kemikaaliali kirjoitti:
Meillä parisuhteessa vaimo alkoi jossakin vaiheessa feministiksi. Homma meni ihan sekaisin myös vaimo. Se ei vaan toiminut. Mielestäni ihminen saa olla sellainen kuin luonteeltaan on, mutta väkisin naisten muuttaminen feministeiksi tai miehen muuttaminen "äidiksi" ei vaan toimi.
Lapsista huomaa, miten he itse valitsevat lelunsa ja leikkinsä. Monella tytöllä on selkeä naisen rooli ja pojalla on miehen rooli ja rajummat leikit kuin tytöillä. Tämän lapset tekevät luonnollisesti. Sitten päiväkotiympyröissä tätä yritetään muuttaa. Poikien pitää leikkiä hillitymmin, ei saa juosta, ei saa leikkiä sotaa, jne. Esimerkiksi sotaleikkikin on lapselle oppimista. Siinä lapsi käsittelee kuolemaa ja elämää leikin kautta.
Tasapainoiset lapset tarvitsevat kasvatukseen isää ja äitiä. Jos jompikumpi puuttuu, roolimalli haetaan kodin ulkopuolelta.
Poikien ja tyttöjen leikeissä ja leluissa on luonnostaan eroja, mutta ne erot eivät ole ihan noin suuria. Paljon on myös hiljaisia ja rauhallisia poikia ja räväköitä ja reippaita tyttöjä. Yksilöerot ovat isoja. Tiedän, että moni poika ei todellakaan muistele mielellään lapsuuden rajuja leikkejä. Moni poika olisi ihan mielellään rakennellut legoilla, pelannut lautapelejä tai tehnyt muuta rauhallista. Mutta sen sijaan pojalle ostettiin leikkipyssyjä ja tytölle kotileikkileluja ja nukkeja.
Pojat saattavat kyllä leikkiä leikkejä, joissa on aseita, mutta ei lapsille silti tarvitse tuputtaa aseita eräiden muiden maiden malliin. Esimerkiksi lehdissä nähdyt kuvat venäläispikkupojista, joilla on päällään sotilaspuku ja kädessä leikkiase, ovat aika pelottavia. Siellä on taustalla sellaista asennemuokkausta, jolla yritetään kasvattaa sotaa haluavia ja kannattavia miehiä ja heitä tukevia naisia.
Parasta on hankkia lapsille sellaisia leluja, joita he itse haluavat ja vähän seurailla, millaisia leikkejä leikitään, ettei kukaan ja kokonaan syrjään tai ketään pakoteta tekemään jotain, mitä he eivät halua tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Kylläpäs moni sekoittaa kotiäitiyden tähän keskusteluun. Onko nyt niin että on ryhmä joka puhuu aidasta ja toinen joka puhuu aidanseipäästä?
Ei palkkatyössä oleva nainen ja perinteinen naisenrooli sulje mitenkään pois toisiaan.
Ei, vaan nämä kuvitteellisen perinteisen mallin perään haikailevat nimeomaan näkevät että vaimon pitää olla leiväntuojasta riippuvainen. Oppiipahan olemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpäs moni sekoittaa kotiäitiyden tähän keskusteluun. Onko nyt niin että on ryhmä joka puhuu aidasta ja toinen joka puhuu aidanseipäästä?
Ei palkkatyössä oleva nainen ja perinteinen naisenrooli sulje mitenkään pois toisiaan.
Ei, vaan nämä kuvitteellisen perinteisen mallin perään haikailevat nimeomaan näkevät että vaimon pitää olla leiväntuojasta riippuvainen. Oppiipahan olemaan.
Olet oikeassa tuossa. Paino sanoilla kuvitteellisen perinteisen mallin.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole väärin. Luota hormooneihisi ja anna muiden vouhottaa. Muoti menee ajallaan ohi.
Ai se "muoti" että nainen käy töissä? Ja mieskin osallistuu kotitöihin, koska kumpikin on työelämässä?
Meinaatko, että palataan niihin aikoihin, kun nainen naimisiin mennessään jätti työpaikkansa ja jäi kotiin, hoitamaan kotia ja lapsia? Ja sitten kun mies 30 vuoden jälkeen vaihtaa nuorempaan jää nainen tyhjänpäälle. Kaikki omaisuus miehen, ei amattia, ei työkokemusta ei eläkettä, kuin se kansaeläke, josta saa sitten miettiä ostaako ruokaa vai lääkkeet.
Haluaako joku oikesti tuollaista elämää takain?
Ja kuinka moni mies oikesti pystyy perheensä elättämään? talotkin maksaa nykyään ihan maltaita, tuskin kahden palkoilla niitä maksetaan ja siihenkin menee vuosikymmeniä.
Minua on aina jaksanut naurattaa nämä "nykyään" aloitukset.
Jos tarkastelee historiaa, ihmiset eivät olisi selvinneet hengissä tai Suomesta rakennettu hyvinvointivaltiota, jos olisi ollut sukupuoliroolit, sillä jokaista on tarvittu sen rakentamiseen, kun Suomi köyhä ja pieni maa.
Minun lapsuudessa, myös maanviljelijä isä osallistui kotitöihin, keitti puurot ja laittoi meidän lapset kouluun ja tämä jo 50-luvulla ja näin oli myös kavereiden kotona.
Perustin perheen 80-luvulla ja mies on aina osallistunut kototöihin, eikä sukupuolirooleja ole kotona tai töissä. Paitsi mies on pitänyt ruokahuollosta, kun tykkää ruuanlaitosta. Ollut myös koti-isänä. Ja näin on myös tuttava- ja ystäväpiirissä.
Miten nykyään nuoret ihmiset ovat näin konservatiivisiä, vanhoollisia ja rajoitteisia?
Jotenkin tynnyrissä kasvaneita, vaikka v. 2023.
Vierailija kirjoitti:
Kemikaaliali kirjoitti:
Meillä parisuhteessa vaimo alkoi jossakin vaiheessa feministiksi. Homma meni ihan sekaisin myös vaimo. Se ei vaan toiminut. Mielestäni ihminen saa olla sellainen kuin luonteeltaan on, mutta väkisin naisten muuttaminen feministeiksi tai miehen muuttaminen "äidiksi" ei vaan toimi.
Lapsista huomaa, miten he itse valitsevat lelunsa ja leikkinsä. Monella tytöllä on selkeä naisen rooli ja pojalla on miehen rooli ja rajummat leikit kuin tytöillä. Tämän lapset tekevät luonnollisesti. Sitten päiväkotiympyröissä tätä yritetään muuttaa. Poikien pitää leikkiä hillitymmin, ei saa juosta, ei saa leikkiä sotaa, jne. Esimerkiksi sotaleikkikin on lapselle oppimista. Siinä lapsi käsittelee kuolemaa ja elämää leikin kautta.
Tasapainoiset lapset tarvitsevat kasvatukseen isää ja äitiä. Jos jompikumpi puuttuu, roolimalli haetaan kodin ulkopuolelta.
Poikien ja tyttöjen leikeissä ja leluissa on luonnostaan eroja, mutta ne erot eivät ole ihan noin suuria. Paljon on myös hiljaisia ja rauhallisia poikia ja räväköitä ja reippaita tyttöjä. Yksilöerot ovat isoja. Tiedän, että moni poika ei todellakaan muistele mielellään lapsuuden rajuja leikkejä. Moni poika olisi ihan mielellään rakennellut legoilla, pelannut lautapelejä tai tehnyt muuta rauhallista. Mutta sen sijaan pojalle ostettiin leikkipyssyjä ja tytölle kotileikkileluja ja nukkeja.
Pojat saattavat kyllä leikkiä leikkejä, joissa on aseita, mutta ei lapsille silti tarvitse tuputtaa aseita eräiden muiden maiden malliin. Esimerkiksi lehdissä nähdyt kuvat venäläispikkupojista, joilla on päällään sotilaspuku ja kädessä leikkiase, ovat aika pelottavia. Siellä on taustalla sellaista asennemuokkausta, jolla yritetään kasvattaa sotaa haluavia ja kannattavia miehiä ja heitä tukevia naisia.
Parasta on hankkia lapsille sellaisia leluja, joita he itse haluavat ja vähän seurailla, millaisia leikkejä leikitään, ettei kukaan ja kokonaan syrjään tai ketään pakoteta tekemään jotain, mitä he eivät halua tehdä.
Ohiksena että mielestäni lapsille markkinoitujen leluaseiden tulisi olla ainoastaan avaruuslaserpistooli-tyyppisiä, tai painball-tyyppisiä iloisissa väreissä, tai villin lännen seriffin koukeroinen pyssy.
Kaiken aidon modernin sota-aseistuksen näköisen lelun markkinointi on kammottavaa.
Alue: Aihe vapaa
Ja siltikin, kohdassa yksi, se kotonaoleva mahdollistaa sen työssäkäyvän työnteon. Eli molemmat tuovat sen leivän pöytään, molemmat. (Sana jota vihaan syvästi, leiväntuoja.)