Lue keskustelun säännöt.
Miksi perinteiset sukupuoliroolit perheessä on väärin?
16.01.2023 |
Miksi nykyään ollaan niin paljon vastaan sitä, että perheessä on ns. vanhanaikaiset sukupuoliroolit? Entä, jos molemmat aidosti haluaa niin? Miksi se olisi väärin?
Kommentit (640)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entisten aikojen kodinhoitajat olis aivan jumalattoman hieno juttu! Siinä saatais työpaikkoja naisille ja äidit kotoa töihin.
Miksi ihmeessä nimenomaan naisille?
Eikö se ole aika selvää? Kun vaimo on töissä ja kotona on kotiapulainen, miehenkin on miellyttävää tulla kotiin viettämään aikaa.
Niin siis ihan samalla tavalla miespuolinen kotiapulainen auttaa pitämään sen kodin puhtaana ja lasagnen uunissa?
Miespuolinen kotiapulainen vaimon apuna ei taida olla ihan perinteistä.
Onhan näitä kliseitä. Miehellä on töissä nuori nätti sihteeri tai sitten vaimo lähtee töihin ja kotiin tulee nuori kotiapulainen, jonka tehtävänkuva on "monipuolinen". Ei ole ihan nykyaikaa, eikä välttämättä edes laillista.
Ja tähän kiteytyykin se perinteisyyden haikailu: kun koti on järjestyksessä ja vaimo tiukasti kotona, ollaan siveitä, ja pelokkaillakin on vihdoin turvallinen olo. Koska on pelottavaa että kuka vaan saa mennä kuten haluaa ja ansaita omaa rahaa - se varmaan kohta sitten lähteekin jos en kahlitse sitä hellaan! Perinteisnaisilla puolestaan: kun olen puolisosta oikein, oikein riippuvainen, se ei yksinkertaisesti voi lähteä.
Kaiken takana on siis pelokkuus.
Tuollaista juuri kukaan normaali ihminen ei haikale. Olkiukkoilua jälleen kerran.
Jos yksittäistä heikolla itsetunnolla varustettua on pelottanut joskus hylätyksi tulo ja se on johtanut nuorena perusteettomaan mustasukkaisuuteen tai ehkä vanhempana sitten omien tunteiden piilotteluun puolisoltaan niin se ei tarkoita että kaikki tekevät niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä perinne? Kenelle, milloin ja missä?
Ei ainakaan Suomessa. Täällä on kaikki tehneet töitä.
Muiden työllä eläville tälläinen elämäntyyli ehkä on perinne, mutta he ovat vähemmistö.
Älkää vääristelkö merkityksiä, kiitos.
Mitähän tänne olkiukkoillan seuraavaksi. Varmaan sitten vuorossa tarina noin 20 vuoden takaa jostain maaseutupaikkakunnan tanssiravintolan baaritiskiltä jossa sen ajan kaupparatsut puhuvat valloituksistaan työreissuillaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kun se perinteinen perhemalli on sitä, että naisilta viedään vapaus päättää mitä he itse haluavat. Jokainen ikäihmisten parissa työskennellyt tietää, etteivät ne mummot aina kovin kauniisti muistele sitä, kun miehet päätti kaikesta ja alisti.
Joo, olin eräässä vanhainkodissa töissä kymmenisen vuotta sitten. Oli jakautunutta mutta ei yleistä että vain negatiivista juttua. Moni vanha nainen puhui äärimmäisen kauniisti puolisostaan ja nämä olivat enemmistönä. Toki toisenlaisiakin puheita oli.
Nykyään tuostakin revitellään ihan turhaan.
Uskon tuon, että moni vanhus puhuu kauniisti puolisostaan. Mummot hellivät kaatuneiden ja edemenneitten miestensä kuvia, papat samoin kyynel silmässä edesmenneen puolisonsa kuvia. Ennen oli keskinäinen kunnioitus ja välittäminen, vaikka sitä I lowe you hokemaa ei hoettukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kun se perinteinen perhemalli on sitä, että naisilta viedään vapaus päättää mitä he itse haluavat. Jokainen ikäihmisten parissa työskennellyt tietää, etteivät ne mummot aina kovin kauniisti muistele sitä, kun miehet päätti kaikesta ja alisti.
Joo, olin eräässä vanhainkodissa töissä kymmenisen vuotta sitten. Oli jakautunutta mutta ei yleistä että vain negatiivista juttua. Moni vanha nainen puhui äärimmäisen kauniisti puolisostaan ja nämä olivat enemmistönä. Toki toisenlaisiakin puheita oli.
Nykyään tuostakin revitellään ihan turhaan.
Uskon tuon, että moni vanhus puhuu kauniisti puolisostaan. Mummot hellivät kaatuneiden ja edemenneitten miestensä kuvia, papat samoin kyynel silmässä edesmenneen puolisonsa kuvia. Ennen oli keskinäinen kunnioitus ja välittäminen, vaikka sitä I lowe you hokemaa ei hoettukaan.
Näinhän se todellisuudessa on.
Mutta jos sellaista kunnioitusta ja välittämistä ei ole ihminen nähnyt ei isovanhemmissaan eikä omissa vanhemmissaan niin sitten kyynistyy helposti ja alkaa jostain syystä uskomaan että asia on samalla tavalla yleisestikin kaikilla muillakin ja ne joilla näyttää olevan asiat hyvin elävät aivan varmasti jossain kulisissa kuitenkin. Surullista tuollainen kyynistymine ja katkeroituminen on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku tässä pelottaa siinä ääripäässä olevia joilla on äärimmäinen jopa sairaalloinen tarve haukkua, solvata ja arvostella niitä ihmisiä jotka haluavat elää valintansa mukaan perinteisessä, turvallisessa, tasapainoisessa, keskustelevassa sekä ennenkaikkea aitoa rakkautta sisältävässä parisuhteessa ja perheessä.
Mikä tasaisuudessa ja turvallisuudessa niin paljon ahdistaa noita arvostelijoita? Ei elämä ole pelkkää draamailua.
Missä sinä tuollaista olet nähnyt? Minä olen nähnyt jyrkkiä kommentteja vain silloin, kun ns. perinteistä parisuhde- ja perhemallia kannattava on alkanut vaatia, että kaikkien muidenkin pitää elää hänen tavallaan.
Jos sinä olet sitä mieltä, että tuollainen perinteinen ratkaisu on hyvä, elä sen mukaan. Mutta toisaalta älä ala väittää, että siitä mallista vähänkin poikkeavat eivät elä turvallisessa, tasapainoisessa, keskustelevassa tai raukkautta sisältävässä parisuhteessa. Sinun mallisi voi olla oikea sinulle, mutta se ei ole sitä kaikille.
Esimerkiksi oma perheeni on osittain perinteinen, mutta osittain varsin moderni. Perinteinen (tai oikeastaan ihan tavallinen) se on, koska vanhemmat ovat eri sukupuolta. Perinteitä edustaa myös se, että olemme naimisissa ja lapsia on useampia. Modernia on puolestaan se, että kotityöt ja taloudellinen vastuu jaetaan melko tasan. Vaimoni palkka on hieman minua suurempi, vaikka lasten saaminen on tehnyt uraan useampia pieniä katkoksia.Sinun mallisi on se mitä itsekin pidän perinteisenä ja tavallisena. Äärihörhöt pitävät tuota malliasi vanhanaikaisena, ehdottomana ja tunkkaisena 50-luvun mallina. Sitä on vaikea enää ymmärtää ja käsittää. Ehkä heillä on sitten itsensä kanssa ongelmia että näkevät tuollaisen sinun kaltaisen mallin tuomittavana.
Jaa... Minä taas pidän perinteisenä perhemallina sitä, että nainen on kotona hoitamassa lapsia ja mies käy töissä tienaamassa rahat. Kotona mies ei tee kotitöitä.
En pidä kahden työssäkäyvän vanhemman perhettä perinteisenä, enkä myöskään erityisen modernina. Se on ihan tavallinen perhe, jollaisia on suurin osa perheistä, ainakin Suomessa. Ja missä maailmassa vanhanaikaisessa ja tunkkaisessa perheessä vaimo saa enemmän palkkaa kuin mies? Se ei ole koskaan ollut yleistä. Missään tapauksessa se ei ole perinteistä.
Käytkö nyt kamppailua jotain hyvin harvinaisia epätavanomaisia perhemalleja vastaan? Sellaisia, joissa on enemmän kuin kaksi aikuista tai jotain muuta hyvin erikoista? Voin taata, että sellaiset perheet eivät koskaan tule olemaan enemmistössä. Tulevaisuudessakin yleisimpiä tulevat olemaan kahden eri sukupuolta olevan vanhemman perheet. Niiden rinnalla on jonkin verran yhden vanhemman perheitä ja vielä hieman vähemmän kahden samaa sukupuolta olevan vanhemman perheitä. Kaikki muut perheemallit ovat ja pysyvät hyvin harvinaisina poikkeuksina.
Miten paljon ja millä aikakaudella tuollaisia perheitä on ollut, missä koko perhe on muka elänyt vain isän työnteolla ja äiti on vain hoitanut kodin ja lapset?
Vai olisko kuitenkin vaan aika kullannut muistot ja nyt sitten halutaan muistaa asiat siten kuin itselle parhaiten sopii ja vähätellä sitä, miten paljon naiset teki työtä muutenkin kuin kodin ja lastenhoidon suhteen?
Historian valossa, koskaan nainen/äiti ei ole yksin hoitanut kotia ja lapsia.
Jos nainen oli kotirouva, perhe oli varakas ja miehen maksettavaksi tuli perheen elättäminen ja palvelusväen palkat.
Esim. mamselli, lapsipiiat, sisäköt, keittäjät, pyykkärit, rengit jne. Jos perheeseen syntyi vauva, palkattiin lapselle imettäjä.
Naisia oli kotirouvina vielä 60-luvulla, mutta useimmilla silloinkin omat lastenhoitajat tai kotiapulaiset, pyykit pesetettiin pesulassa, joita oli joka kadun kulmassa, siivoojat viikottain, samoin naiselle piikki kampoihin jne.Nykyään tämä pieni mies joukko on vaatimassa itselleen palveluita ja kaikki pitäisi tulla kuin manulle illallinen, mutta kun puhutaan rahasta, mistään ei olla valmis maksamaan, ei edes, jos äiti jää hoitamaan yhdessä hankittua lasta, äidin ansionmenetystä ja eläketurvaa perhevapaan ajalta, vaan sekin jää nykyään naisten maksettavaksi. Puhumattakaan kotiin ostetuista palveluista esim. siivous. Puhutaan jostakin roolimallista, jota ei edes ymmärretä mitä se tarkoittaa ja mikä on sen hinta.
Vähänpä tiedät historiasta, missä kuplassa elelet. Sodissa meillä kaatui paljon miehiä isiä ja poikia, moni äiti jäi yksin lasten kanssa kylmälle haudalle itkemään. Usein meni myös isovanhemmat, enot ja sedät. Ei ollut ketään tukena, siinä oli nainen lujilla. Ja he jotka rintamalta palasivat olivat ehkä jäsenet tallella, mutta muuten hyvin rikkinäisiä miehiä, joita naisten oli omissa murheissaan jaksettava tukea.
Sota on poikkeustila. Ei siinä ollut mahdollisuutta mihinkään sukupuolirooleihin, kun kysymys oli elämästä tai kuolemasta.
Ihan oikeastiko kuvittelet näiden naisten riemusta kiljuneen ja raataneen vapaaehtoisesti ja suorittaneen naisen sukupuolirooliaan? Tuskin, vaan mitään muuta vaihtoehtoa ei ollut, jos aikoi selvitä hengissä.
Eikä se suinkaan ollut edes heidän omavalita, vaan he joutuivat siihen olosuhteiden pakosta. .
Ihan samalla tavalla kuin miehet. Jos nainen oli lottana ja haavoitui tai nainen kuoli synnytyksessä, joita ennen oli todella paljon. Mies saattoi joutua hoitamaan 10 päisen lapsilauman, ruokkia ja elättää, kun äiti kuoli synnytykseen.
Ja tätä vielä jaksetaan ihannoida v.2023.
Perinteiset sukupuoliroolit yleensä alistaa naisia eikä tällaista ajattelumallia haluta siirtää uudelle sukupolvelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinkahan moni mies todellisuudessa kannattaa sukupuolirooleja ja paluuta entiseen.
Sukupuoliroolit kun tarkoittaa myös velvollisuuksia miehelle eli perheen elättämistä, myös silloin, jos liitto päättyy eroon. Nyt elareita maksetaan vain lapsille, ei naiselle.
Ennen avioliitto oli naiselle työstä irtisanomisperuste ja nainen jäi kotiin ja miehen elätettäväksi, ilman yhteiskunnan tukia.
Tämän päivän miehellä on useampi parisuhde takana, kun erot ovat yleisiä, niin kuinka moni mies olisi valmis elättämään ex- puolisoaan eliniäin. Suomessa viimeiset miehen maksamat elarit naiselle on varmaan 90-luvulta ja silloinkin niitä puitiin eri oikeusasteissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kun se perinteinen perhemalli on sitä, että naisilta viedään vapaus päättää mitä he itse haluavat. Jokainen ikäihmisten parissa työskennellyt tietää, etteivät ne mummot aina kovin kauniisti muistele sitä, kun miehet päätti kaikesta ja alisti.
Joo, olin eräässä vanhainkodissa töissä kymmenisen vuotta sitten. Oli jakautunutta mutta ei yleistä että vain negatiivista juttua. Moni vanha nainen puhui äärimmäisen kauniisti puolisostaan ja nämä olivat enemmistönä. Toki toisenlaisiakin puheita oli.
Nykyään tuostakin revitellään ihan turhaan.
Omien vanhempien avioliitto oli riitaisa. He riiteli paljon silloin, kun asuin kotona ja sen jälkeenkin, kun olin muuttanut pois. Tiedän sen, koska äitini soitti minulle ja kertoi, mitä se mies on taas sanonut ja tehnyt ja miten hän on elämänsä tässä hukannut ja ottaisi eron, jos voisi. Isän kuoltua sävy on muuttunut täysin, nyt aviomies on ollut suunnilleen pyhimys elämänsä aikana eikä he koskaan riidelleet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä tästä saat ap. vastauksen, miesten kertomana.
https://www.is.fi/menaiset/ihmiset-ja-suhteet/art-2000009263796.html
Jäin muutama vuosi sitten kotiin ja se on ollut yksi parhaista päätöksistä. Elämä on rauhoittunut valtavasti ja sillä on ollut suuri positiivinen vaikutus niin parisuhteeseen kuin perhe-elämään ylipäänsä. En ole koskaan ollut näin onnellinen kuin viime vuosina. On oikeasti aikaa lapsille. Tykkään paljon ruoanlaitosta ja minusta on ihanaa että lapsille on hyvää kotiruokaa valmiina kun tulevat koulusta. On myös aikaa itselle, omille harrastuksille ja matkustelulle!
Mietin myös aluksi paljon ympäristön suhtautumista, mutta nykyään en välitä pätkääkään. Itselle/perheelle tätä elämää eletään.. siinä on ihan yhdentekevää mitä joku vauvapalstalainen tai kukaan muukaan ajattelee.
Ja nyt ennen kuin joku ehtii taas kommentoimaan että mites sun omat rahat ja kiva kun miehellä on ilmainen siivooja.. niin yksityiskohtiin menemättä raha-asiani ovat vallan hyvällä tolalla ja meillä käy siivooja kerran viikossa.
On tietysti ihan selvää ettei tällainen elämäntyyli ole monelle mahdollista. Oma puolisoni on hyvätuloinen. Uskon kuitenkin että vähän pienemmilläkin tuloilla kotiin jääminen on mahdollista, jos tinkii sitten jostain. Mutta muiden mielipiteitä ei pidä jäädä spekuloimaan. Aina joku pahoittaa mielensä jostain, teet ihan miten hyvänsä.
Kyllä nyt tulee alapeukkua, huhhuh😅😅
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin. Joillakin meistä on myös sellainen asia kuin itsekunnioitus. Omanarvontunto ja ammattiylpeys.
Mua ihmetyttää aivan oikeasti tämä vihan määrä, mitä feministit kannatte sisällänne.
Puette sen vihan jonkinlaiseen naurettavaan huoleen kotiäitien/kotirouvien eläkkeestä ja puolison kuolemasta ja mahdollisesta avioerosta jne. Käyttäisitte tuon energian jotenkin toisin, koska te todella tarvitsette sitä siellä töissä ja sen lisäksi kotitöitä tehdessä.
Jos te aidosti ajattelisitte, että naisella pitää olla mahdollisuus valita, niin ei teillä pitäisi olla mitään sanomista jos joku haluaa jäädä kotiin.
Pidättekö oikeasti meitä kotona olevia niin tyhminä, ettemme olisi osanneet varautua tulevaan? (Toki puhun nyt vain omasta puolestani) Itse olen varautunut hyvin monin tavoin erilaisiin skenaarioihin. Tämähän on aivan luonnollista aikuiselta ihmiseltä. Kuinka moni teistäkin on esim laadituttanut testamentin omaksi edukseen? Ihan selvää että tällaiset asiat tehdään.. kyllä tässä voi kuka vaan nuorempikin ihminen kuolla kupsahtaa.
Sen lisäksi että vihaatte näitä tyhmiä kotiäitejä, niin vihaatte miehiä. Teillä on aina oletusarvona se että mies hyväksikäyttää, jättää, pettää, you name it. Parisuhdekin on joku kummallinen taistelutanner pohjimmiltaan. Onko ihan uskomaton ajatus, jos se mies ei punokaan jotain juonia jatkuvasti selkänne takana.
Voin kertoa että kyllä, tässä maailmassa on pitkiä avioliittoja joissa on syvää keskinäistä kunnioitusta ja luottamusta.
Omassa parisuhteessani meillä on vahva yhteen hiileen puhaltamisen meininki. Kumpikin tekee niitä asioita joita parhaiten osaa, ja kumpikin on onnellinen. Ei ole tarvetta kilpailla. Yhdessä on oltu 16 vuotta ja uskallan sanoa kummankin puolesta, että olemme hyvin onnellisia.
Se mikä tässä ketjussa ilahduttaa, on kiva huomata miten paljon samanhenkisiä täältä kuitenkin löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä pointti. Osaltaan kysymys on eräänlaisesta uusfeminismistä. Puhutaan myös kolmannen aallon feminismistä.
Tämä ilmenee suunnattomana vihamielisyytenä ja suoranaisena halveksuntana kaikkea ihmisyyttä kohtaan.
Normaali sitoutuminen parisuhteessa on näille no go ja ehdottoman vanhanaikaista. Lisäksi korostavat tunteiden irroittamista seksuaalisuudesta mahdollisimman paljon. Heille muut ihmiset ovat nautinnon lähteitä eivät tuntevia ihmisiä.
He vaativat kovaan ääneen tosiasiassa muiden ihmisten muuttuvan heidän kaltaisekseeen koska eivät itse kykene minkäänlaiseen ymmärrykseen ja suvaitsevaisuuteen valtavirran normeja kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Mua ihmetyttää aivan oikeasti tämä vihan määrä, mitä feministit kannatte sisällänne.
Puette sen vihan jonkinlaiseen naurettavaan huoleen kotiäitien/kotirouvien eläkkeestä ja puolison kuolemasta ja mahdollisesta avioerosta jne. Käyttäisitte tuon energian jotenkin toisin, koska te todella tarvitsette sitä siellä töissä ja sen lisäksi kotitöitä tehdessä.
Jos te aidosti ajattelisitte, että naisella pitää olla mahdollisuus valita, niin ei teillä pitäisi olla mitään sanomista jos joku haluaa jäädä kotiin.
Pidättekö oikeasti meitä kotona olevia niin tyhminä, ettemme olisi osanneet varautua tulevaan? (Toki puhun nyt vain omasta puolestani) Itse olen varautunut hyvin monin tavoin erilaisiin skenaarioihin. Tämähän on aivan luonnollista aikuiselta ihmiseltä. Kuinka moni teistäkin on esim laadituttanut testamentin omaksi edukseen? Ihan selvää että tällaiset asiat tehdään.. kyllä tässä voi kuka vaan nuorempikin ihminen kuolla kupsahtaa.
Sen lisäksi että vihaatte näitä tyhmiä kotiäitejä, niin vihaatte miehiä. Teillä on aina oletusarvona se että mies hyväksikäyttää, jättää, pettää, you name it. Parisuhdekin on joku kummallinen taistelutanner pohjimmiltaan. Onko ihan uskomaton ajatus, jos se mies ei punokaan jotain juonia jatkuvasti selkänne takana.
Voin kertoa että kyllä, tässä maailmassa on pitkiä avioliittoja joissa on syvää keskinäistä kunnioitusta ja luottamusta.
Omassa parisuhteessani meillä on vahva yhteen hiileen puhaltamisen meininki. Kumpikin tekee niitä asioita joita parhaiten osaa, ja kumpikin on onnellinen. Ei ole tarvetta kilpailla. Yhdessä on oltu 16 vuotta ja uskallan sanoa kummankin puolesta, että olemme hyvin onnellisia.Se mikä tässä ketjussa ilahduttaa, on kiva huomata miten paljon samanhenkisiä täältä kuitenkin löytyy.
Äh älä viitsi. Oikeasti kukaan ei vihaa kotiäitejä eikä kenelläkään ole mitään valintaasi vastaan. Ainoastaan se herättää vihan tunteita jos joku haluaisi pakottaa kaikki siihen samaan muottiin, siihen josta on useamman sukupolven voimin taisteltu tietä pois. Minä olen feministi ja ylpeä siitä, en vihaa ketään. Elän parisuhteessa miehen kanssa ja suhde on hyvä, molemminpuolisesti arvostava. On rohkeaa uskaltaa heittäytyä toisen elätettäväksi, minusta ei siihen olisi.
Vierailija kirjoitti:
Naiset on ihan hirveitä nykyään. Suurinosa on äärimmäisen itsekkäitä ja epäsopivia äidiksi ja parisuhteeseen.
Ok, incel.
Vierailija kirjoitti:
En minä ainakaan halua olla perinteisessä roolissa. Kai jokainen voi tehdä tuon valinnan ihan omalta kohdaltaan.
You go girl! 💪
Vierailija kirjoitti:
Minä viihtyisin kotirouvana. Inhoan työelämää ja pakko siellä on mukana olla. Ei mitään mahdollisuutta käytännössä toteuttaa sitä, että eläisin vain luontaisessa roolissa. Pullantuoksuisena äitinä ja vaimona. Vaikka ihanaa se kyllä olisi.
Mieheni tienaa ihan hyvin, että käytännössä tämä olisi mahdollista. En vain kestäisi yhteiskunnan ja ympäristön painetta .
Harmittaa, kun tää on mennyt tämmöiseksi. Lapsille ja perheelle kaipaisin enemmän aikaa.
"En vain kestäisi yhteiskunnan ja ympäristön painetta"
Kuinka lammas täytyy olla, että kiinnostaa toisten mielipiteet?
Joo, olin eräässä vanhainkodissa töissä kymmenisen vuotta sitten. Oli jakautunutta mutta ei yleistä että vain negatiivista juttua. Moni vanha nainen puhui äärimmäisen kauniisti puolisostaan ja nämä olivat enemmistönä. Toki toisenlaisiakin puheita oli.
Nykyään tuostakin revitellään ihan turhaan.