Eipä tullut kutsua kummilapsen syntymäpäiville

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollaiseen kummilapsen perheeseen kannattaa katkaista välit, eivät hirviöt välitä yhtään miltä sinusta tuntuu - monesti tuollaiset on juuri sadissteja jotka nauttivat muiden kärsimyksestä.

Juurikin näin kannattaa toimia, he eivät selvästikkään sinun tunteista välitä ja toimivat todella alhaisesti.

En keksi muuta syytä, kuin että jokin lahja on perheen mielestä mennyt pieleen, kun ei haluttu yhtä kummia juhlimaan.

Mietin kyllä tämän jälkeen voinko enää jatkaa ystäväni kanssa ystävyyttä, kun ei edes halua minua mukaan

Mun tapauksessa tällainen saman tyylinen keissi. Äiti oli pettynyt minuun kummina. Yritin parhaani. Olin itse lapseton , mutta kuitenkin kävin kylässä, ostin lahjan jouluna ja syntymäpäivänä jne. Äidille mikään ei tuntunut riittävän. Lopulta minua ei kutsuttu enää juhliin ja välitkin meni.

En tiedä mitä hän minulta odotti

Vierailija kirjoitti:

Vanhan neuvo: älkää lähteekö kummiksi. Se on paljolti sitä, että kunnilta odotetaan lahjat niin synttäreinä kuin joulunakin. Joskus muulloinkin. "Mitähän se kummi tuo?"

Uskonnollinen juttu on paljolti jäänyt kuviosta pois... Eikä kummin enää odoteta olevan tukivanhempi kasvatuksessa. Tai jos odotetaan, niin sitten sieltä myös tulee se eteen, että kummin pitäisi niin tehdä.

Summasummarum: kun ette lupaudu kummiksi, pääsette halvemmalla ja helpommalla, eikä tule riitoja vanhempien kanssa. Kaveruuskin säilyy helpommin. Itse olen ollut ja olen kolmesti kummi ja kaikki ovat menneet enemmän tai vähemmän pieleen, osasyy on minussa. Kenenkään näiden perheen kanssa ei olla enää väleissä ja se on harmi toisaalta. Ilman kummiutta varmaan näin ei olisi käynyt.

Meillä on mieheni kanssa 4 yhteistä kummilasta. Ollaan aviopari ja myöskin meillä omia lapsia. Sitten yhdet perhetuttumme pyysivät vain mieheni kummiksi. Eivät halunneet minua mukaan kummitouhuun. Eivät kutsuneet minua edes ristiäisiin, joten en ole käynyt kyseisen lapsen syntymäpäivilläkään. Eikä muuten mieskään enää 1-vuotis juhlien jälkeen. Mieskin usein sanoo, että hommaa olisi ollut mukavampaa hoitaa meidän perheen kesken ja turha kärhämä tuli jo tuosta , kun puoliso ei ollut tervetullut ristiäisiin.

Minä katkaisin välit kummiin, koska hän oli epäluotettava ja liikkui ihme porukoissa missä huumeita jne...

Valehteli ja teki ohareita.

Muuttui niin erikoisesksi, että ei kiitos tarvi enää tulla kotiimme.

Vierailija kirjoitti:

Vanhan neuvo: älkää lähteekö kummiksi. Se on paljolti sitä, että kunnilta odotetaan lahjat niin synttäreinä kuin joulunakin. Joskus muulloinkin. "Mitähän se kummi tuo?"

Uskonnollinen juttu on paljolti jäänyt kuviosta pois... Eikä kummin enää odoteta olevan tukivanhempi kasvatuksessa. Tai jos odotetaan, niin sitten sieltä myös tulee se eteen, että kummin pitäisi niin tehdä.

Summasummarum: kun ette lupaudu kummiksi, pääsette halvemmalla ja helpommalla, eikä tule riitoja vanhempien kanssa. Kaveruuskin säilyy helpommin. Itse olen ollut ja olen kolmesti kummi ja kaikki ovat menneet enemmän tai vähemmän pieleen, osasyy on minussa. Kenenkään näiden perheen kanssa ei olla enää väleissä ja se on harmi toisaalta. Ilman kummiutta varmaan näin ei olisi käynyt.

Miksi koet, että osa syy on sinussa?

Myös ihmiset muuttuvat ajan myötä, kukaan ei ole sama ihminen 10 vuoden päästä kuin nyt .

Vierailija kirjoitti:

Minä katkaisin välit kummiin, koska hän oli epäluotettava ja liikkui ihme porukoissa missä huumeita jne...

Valehteli ja teki ohareita.

Muuttui niin erikoisesksi, että ei kiitos tarvi enää tulla kotiimme.

No tuo nyt on ihan ymmärrettävä syy. Omassa tapauksessani olemme kyllä nähneet ja pitäneet yhteyttä ja ne lahjatkin annettu, mutta nyt sitten en saa syytä, miksi minut jätettiin kutsumatta. Se, että sanotaan, ettei jaksettu sen kummemmin juhlia , kun kaikki muut kummit oli paikalle pyydetty

Vierailija kirjoitti:

Mekin lopetettiin kutsumasta toista kummia juhliin kun lahjat oli jotain tiimarin tasoista roinaa.

Lahja tais olla lapselle, ei sulle.

Vanhempi ei selvästikään halua minun olevan lapsen elämässä.

Olen nyt muutaman päivän miettinyt, että minulla on kaksi vaihtoehtoa.

1. En pidä enää mitään yhteyttä perheeseen

2. Laitan vain lahjat lapselle postilla , jotta hän tietäisi , että edelleen välitän hänestä.

Kuitenkin kohdassa 2 on se riski, että äitinsä heittää lahjat esim roskikseen

Mikä kumma siinä on ,että tuommoisesta asiasta suututaan.

Oman mieheni ja poikani kummi ei muistanut enää olevansa kummi. Eivät mitenkään lahjoineen koskaan.

Nyttemmin ovat molemmat kuolleet.

Itse olen eron myötä myös unohtanut tavallaan kummilapsen, koska oletan ex mieheni hoitavan lahjukset. On lähinnä hänen sukulaisensa.

Ystäväni joka on toisen lapsen tyttö-kummi, sekoittaa itse, kenen kummi hän on.

On ostanut lahjan lapselle, jonka kummi ei ole 😂.

Itse voisin muistaa pientä kummilasta elämyslahjalla. Kuten tivoli käynti , hoploppi, eläinpuisto , elokuvat, teatteri.

Rippiristi, jos käy rippikoulun ja valmistujaislahjan, jos tarve vaatii . Se olisi siinä.

Vierailija kirjoitti:

Mikä kumma siinä on ,että tuommoisesta asiasta suututaan.

Oman mieheni ja poikani kummi ei muistanut enää olevansa kummi. Eivät mitenkään lahjoineen koskaan.

Nyttemmin ovat molemmat kuolleet.

Itse olen eron myötä myös unohtanut tavallaan kummilapsen, koska oletan ex mieheni hoitavan lahjukset. On lähinnä hänen sukulaisensa.

Ystäväni joka on toisen lapsen tyttö-kummi, sekoittaa itse, kenen kummi hän on.

On ostanut lahjan lapselle, jonka kummi ei ole 😂.

Itse voisin muistaa pientä kummilasta elämyslahjalla. Kuten tivoli käynti , hoploppi, eläinpuisto , elokuvat, teatteri.

Rippiristi, jos käy rippikoulun ja valmistujaislahjan, jos tarve vaatii . Se olisi siinä.

En ihan ymmärtänyt mitä kummastelit? Sitä, että kummia ei kutsuttu?

Tässä on kutsuttu muut kummit, mutta yksi jätetty ulkopuolelle

Mietin myös ehdottaisinko lapsen äidille, että veisin kummilasta jonnekin tapahtumaan, mutta onko järkeä?

Mua ei oo haluttu mukaan. :( Kurja tilanne

-ap

Minä lopetin pitkän pohdinnan jälkeen kummilapseni muistamisen lahjoilla. Viimeinen niitti oli se, että kahteen vuoteen ei tullut kutsua syntymäpäiville. Muut kummit olivat olleet juhlissa eli juhlat järjestettiin kyllä. Ekalla kerralla olin ostanut lahjankin jo valmiiksi ja laitoin sen postissa menemään.

Tuntui pahalta lopettaa lahjojen ostaminen, mutta jos ei enää kutsuta synttäreille saati muuten käymään, niin en näe syytä lähettää lahjoja. Kiitostakaan ei näistä lahjoista kuulunut, vaikka lapsi on jo reilusti kouluiässä. Kummilapseni perhe on varakas, joten senkään puolesta yksi puuttuva lahja ei tunnu missään.

Meillä syy sille, että kummia ei kutsuta on, että kummi on tosi raskas ihminen. Jos pyydetään, että "tule syntymäpäiville lauantaina klo 13", niin tulee maanantaina klo 15. Ei tule siis koskaan sovittuna aikana. Se on raskasta, kun kaikki tarjottavat ja leipomukset pitää tehdä uudelleen, siivota jne. Sitten tämä henkilö kyllä yleensä arvostelee tarjottavat isoon ääneen. Kerran lastenhuone oli vähän sotkuinen (ei edes pahasti), niin siitäkin piti lapset ojentaa. Siis jos kummi aiheuttaa pahaa mieltä, niin miksi pitäisi väkisin pitää yhteyttä. Ei meitä kiinnosta kummin lahjat niin paljoa, että viitsisin pään aukomista kotonani kuunnella. Niin metsä vastaa, kuin sinne huutaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mekin lopetettiin kutsumasta toista kummia juhliin kun lahjat oli jotain tiimarin tasoista roinaa.

No mun lahjat ei ole mitään tiimarikamaa

Minä sanon, että vaikka oliskin tai ei olis lahjaa ollenkaan, kyllä kummin pitäisi synttäreille tulla. Minä ainakin kutsun ihmisiä juhlimaan synttäreitä, en tuomaan lahjoja.

Pakko kyllä sanoa, että odotin silti kyllä että oma läheinen ystäväni, joka on myös lapseni kummi, olisi jouluna sentään vähintään postittanut jotain millä muistaa kummilastaan (asuu kaukana), mutta ei mitään. Löysi vähän aikaa sitten uuden miehen, niin vissiin unohtui. Tuli varmaan tehtyä väärä valinta kummiksi, kun nähdään muutenkin harvoin eikä muista edes jouluna mitenkään, ei edes viestillä. Toinen kummi, joka ei ole niin läheinen (työkaverini), muisti kyllä, vaikka oli juuri ollut koronassa ja kaikki hankinnat jäi viime tinkaan.

Vierailija kirjoitti:

Minä lopetin pitkän pohdinnan jälkeen kummilapseni muistamisen lahjoilla. Viimeinen niitti oli se, että kahteen vuoteen ei tullut kutsua syntymäpäiville. Muut kummit olivat olleet juhlissa eli juhlat järjestettiin kyllä. Ekalla kerralla olin ostanut lahjankin jo valmiiksi ja laitoin sen postissa menemään.

Tuntui pahalta lopettaa lahjojen ostaminen, mutta jos ei enää kutsuta synttäreille saati muuten käymään, niin en näe syytä lähettää lahjoja. Kiitostakaan ei näistä lahjoista kuulunut, vaikka lapsi on jo reilusti kouluiässä. Kummilapseni perhe on varakas, joten senkään puolesta yksi puuttuva lahja ei tunnu missään.

Oikein

Vierailija kirjoitti:

Mahtaisiko syynä olla, ettei ole aikuisille järjestetty mitään juhlia? Mahtoi meidänkin lapsen kummi ihmetellä, kun ei kutsuttu. Kas kun EI KOSKAAN järjestetty mitään syntymäpäiväjuhlia.

Tätä asiaa en ymmärrä. Yhdessä kummilapsen perheessä ei koskaan juhlita ja hän on etäinen ja muut lapset tuttuja. Mielestäni vanhemman laiskuutta.

T. Viiden lapsen äiti

Vierailija kirjoitti:

Mietin myös ehdottaisinko lapsen äidille, että veisin kummilasta jonnekin tapahtumaan, mutta onko järkeä?

Mua ei oo haluttu mukaan. :( Kurja tilanne

-ap

Itse järjestin kotona kerran kummilapselle jotain toimintaa. Ikään kuin "varjosynttärit". Mutta kun en oikein jaksaisi tätäkään kun itsellä monta lasta, joille järjestän synttäreitä..