Eipä tullut kutsua kummilapsen syntymäpäiville

Vanhan neuvo: älkää lähteekö kummiksi. Se on paljolti sitä, että kunnilta odotetaan lahjat niin synttäreinä kuin joulunakin. Joskus muulloinkin. "Mitähän se kummi tuo?"

Uskonnollinen juttu on paljolti jäänyt kuviosta pois... Eikä kummin enää odoteta olevan tukivanhempi kasvatuksessa. Tai jos odotetaan, niin sitten sieltä myös tulee se eteen, että kummin pitäisi niin tehdä.

Summasummarum: kun ette lupaudu kummiksi, pääsette halvemmalla ja helpommalla, eikä tule riitoja vanhempien kanssa. Kaveruuskin säilyy helpommin. Itse olen ollut ja olen kolmesti kummi ja kaikki ovat menneet enemmän tai vähemmän pieleen, osasyy on minussa. Kenenkään näiden perheen kanssa ei olla enää väleissä ja se on harmi toisaalta. Ilman kummiutta varmaan näin ei olisi käynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vanhan neuvo: älkää lähteekö kummiksi. Se on paljolti sitä, että kunnilta odotetaan lahjat niin synttäreinä kuin joulunakin. Joskus muulloinkin. "Mitähän se kummi tuo?"

Uskonnollinen juttu on paljolti jäänyt kuviosta pois... Eikä kummin enää odoteta olevan tukivanhempi kasvatuksessa. Tai jos odotetaan, niin sitten sieltä myös tulee se eteen, että kummin pitäisi niin tehdä.

Summasummarum: kun ette lupaudu kummiksi, pääsette halvemmalla ja helpommalla, eikä tule riitoja vanhempien kanssa. Kaveruuskin säilyy helpommin. Itse olen ollut ja olen kolmesti kummi ja kaikki ovat menneet enemmän tai vähemmän pieleen, osasyy on minussa. Kenenkään näiden perheen kanssa ei olla enää väleissä ja se on harmi toisaalta. Ilman kummiutta varmaan näin ei olisi käynyt.

Samaa mieltä. Nykyään odotetaan ihan muuta, kuin kristillistä kasvatusta.

Mulla muutama kummilapsi ja ne vanhemmat, jotka myös mun kavereita niin syystä tai toisesta välit alkaneet kariutua. Ehkä ystäväni luuli, että hänen lapsi olisi minulle jotenkin erityisen tärkeä .

Eniten kaduttaa, kun lupauduin kummiksi, koska ystävä väkisin halusi minut kummiksi. En tiedä mitä hän minulta sitten odotti, kuulemma halusi vain, että saa lapsen kastettuja. Nykyään sitten ei juuri olla tekemisissä

Voi ei :( Tulipa paha mieli puolestasi. Me ei itse edes ajatella kummiuden velvoittavan lahjomiseen, sen sijaan olisi iso rikkaus, kun kummeihin olisi kontakti. Höh.

Vierailija kirjoitti:

Voi ei :( Tulipa paha mieli puolestasi. Me ei itse edes ajatella kummiuden velvoittavan lahjomiseen, sen sijaan olisi iso rikkaus, kun kummeihin olisi kontakti. Höh.

Niin, tällaisessa tapauksessa ei edes anneta mahdollisuutta viettää aikaa sen kummilapsen kanssa.

Jos ei tule kutsua, ei tarvitse lahjoa.

Näin mä olen ajatellut

Minäkin lähettelin kummilapselleni synttärilahjat joka vuosi. Koskaan ei tullut kiitosta. Ihmettelin tätä, koska perhe oli muuten sivistynyt ja fiksu. Mutta ei mitään. 

Myöhemmin tajusin, että aikanaan minut otettiin kummiksi lähinnä velvollisuudesta, sukulaisuuteni tähden. Henkilönä he pitävät minua epäonnistujana. Ilmeisesti siksi myös lahjat ohitettiin täysin eikä minulta kysellä koskaan mitään.

Kummilapsi on nyt täysi-ikäinen. Ylioppilasjuhlissa olen häntä viimeksi nähnyt. En edes tiedä onko lahjalleni tullut käyttöä, siinä vaiheessa jo tiesin ettei minun antamisillani tai antamatta jättämisillä ole mitään merkitystä, samoin kuin itsellänikään. En syytä kummilasta mistään, mutta vanhempien asenne oli ikävä ja satutti.

Mun vanhimman lapsen kummi taas oli sellainen että ei tullut juurikaan käymään eikä juurikaan sopinut tulla heillä käymään. Kerran käytiin siellä tytön kanssa. Ei vastannut soittoihin eikä soittanut takaisin. Viesteihin vastasi usean päivän viiveellä. Oli väittänyt yhteiselle tutulle että pidin häntä lahja-automaattina. Ei pitänyt paikkaansa koska en koskaan pyytänyt häntä tuomaan mitään. Hän itse kyseli joskus mitä ostaa synttärilahjaksi. Sanoin ettei tarvitse yhtään mitään kunhan tulee käymään se on pääasia. Silti jankkasi että haluaa jotain tuoda niin sanoin että tuo vaikka vesivärit sitten. Toi sitten vesivärit ja lapsi oli innoissaan kun pääsi maalaamaan. Silti oli mustamaalannut minua tutullellemme että pidän lahja-automaattina.

Koskaan ei hänellä tuntunut olevan aikaa vastata viestiin tai soittoon tai tapaamiseen. Otin sitten onkeeni tästä ja laitoin viestiä että ottaa yhteyttä kun ehtii. Yhteydenottoa ei tullut koskaan.

Lapsi pääsee ripille tänä kesänä ja en aio lähettää tälle kummille kutsua. Tuskinpa hän edes tulisi vaikka kutsuttaisiinkin. Lapsi ei muista eikä tunne häntä edes ulkonäöltä niin miksi kutsuisin ventovierasta ihmistä hänen juhliinsa. Hänellä on onneksi muita välittäviä aikuisia ympärillään.

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä. Nykyään odotetaan ihan muuta, kuin kristillistä kasvatusta.

Mulla muutama kummilapsi ja ne vanhemmat, jotka myös mun kavereita niin syystä tai toisesta välit alkaneet kariutua. Ehkä ystäväni luuli, että hänen lapsi olisi minulle jotenkin erityisen tärkeä .

Mulla sama kokemus yhden kummilapsen kanssa. Tämä äiti odottaa aivan ihmeelisiä asioita. Olen aina ostanut heidän pyytämät lahjat, sekä jouluna että synttärinä. Olen ollut apuna järkkäämässä synttäreitä. Monta kertaa vuodessa ollaan nähty ja tehty jotain yhdessä. Viimeksi tuli ehdotus, että pitäisi alkaa jotain kummin ja lapsen yhteisiä iltoja viettämään. Lasta pitäisi siis viedä jonnekin huvituksiin, minun maksamana tietysti. Tämä perhe on taitava passuuttamaan itseään. Heillä on muutenkin tämä meininki että heille pitää järjestää hauskaa ja kivaa. En suostunut.

Koko kummijuttu on ihan ylihypetettyä. Ei sitä kukaan ota mitenkään vakavasti, ainakaan minun tuttavapiirissäni. Kunhan käydään ristiäisissä hoitamassa homma, sitten ehkä riparin konfirmaatiossa ja siinä se. Olen itse 45-vuotias ja piti ihan miettiä ketkä oli omia kummejani, on meinaan unohtunut kun ei olla missään tekemissä. Ei olleet kun olin lapsikaan. 

Mitä yksinäisempi kummi, sitä enemmän laittaa painoarvoa asialle. Jos sitten kummilapsen perhe on sosiaalisia ja meneviä tyyppejä, ei he muista tuollaisia asioita. Yksinäisellä on päivät pitkät aikaa miettiä ja pienistä asioista tulee omassa mielessä valtavan suuria ja merkityksellisiä. Sosiaalisilla ja menevillä ihmisillä sen sijaan on koko ajan jotakin tapahtumaa ja ohjelmaa, niin eihän ne näe asiaa samalla tavalla ja siinä helposti unohtuu. 

Vierailija kirjoitti:

Koko kummijuttu on ihan ylihypetettyä. Ei sitä kukaan ota mitenkään vakavasti, ainakaan minun tuttavapiirissäni. Kunhan käydään ristiäisissä hoitamassa homma, sitten ehkä riparin konfirmaatiossa ja siinä se. Olen itse 45-vuotias ja piti ihan miettiä ketkä oli omia kummejani, on meinaan unohtunut kun ei olla missään tekemissä. Ei olleet kun olin lapsikaan. 

Jotkut ottaa liian tosissaan

Ap tässä

Kysyin suoraan kummilapsen äidiltä, olivatko juhlineet synttärit eilen.

Äiti vastasi, että kyllä he juhlivat eilen, eivät kuulemma jaksaneet sen suuremmin järjestää mitään , siksi ei tullut kutsua ...

Äiti ei millään lailla ehdottanut näkemisiä tai muita. Ilmeisesti lahjaa ei kannata edes postilla laittaa

Mitä?Et saanut kutsua?Sano heti se on sitten moro ja näkemiin.

Apllehan se tarkoittaa sitten sitä ettei tarvitse kummin virkaa enää toimittaa. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä?Et saanut kutsua?Sano heti se on sitten moro ja näkemiin.

Juu eipä tullut kutsua tänne päin. Mun takia ei kyllä olisi mitään ihmeellisiä juhlia tarvinnut järjestää. En ymmärrä äidin selitystä

Vierailija kirjoitti:

Apllehan se tarkoittaa sitten sitä ettei tarvitse kummin virkaa enää toimittaa. 

Jep. Mun muistamiset loppui tähän

Taas yksi tarina lisää, kun ystävien välit menevät tuollaisen kummihömpötyksen vuoksi.

No ainakin pääset nyt helpommalla

Vierailija kirjoitti:

Vanhan neuvo: älkää lähteekö kummiksi. Se on paljolti sitä, että kunnilta odotetaan lahjat niin synttäreinä kuin joulunakin. Joskus muulloinkin. "Mitähän se kummi tuo?"

Uskonnollinen juttu on paljolti jäänyt kuviosta pois... Eikä kummin enää odoteta olevan tukivanhempi kasvatuksessa. Tai jos odotetaan, niin sitten sieltä myös tulee se eteen, että kummin pitäisi niin tehdä.

Summasummarum: kun ette lupaudu kummiksi, pääsette halvemmalla ja helpommalla, eikä tule riitoja vanhempien kanssa. Kaveruuskin säilyy helpommin. Itse olen ollut ja olen kolmesti kummi ja kaikki ovat menneet enemmän tai vähemmän pieleen, osasyy on minussa. Kenenkään näiden perheen kanssa ei olla enää väleissä ja se on harmi toisaalta. Ilman kummiutta varmaan näin ei olisi käynyt.

Tai vähintäänkin keskustelkaa sen kummiksi pyytävän vanhemman kanssa siitä, mitä hänelle tarkoittaa se, että on kummi, ja miten itse voit ja haluat toteuttaa kummiutta.

Meilläkin yksi sukulainen, joka pyysi päästä kummiksi, ja kehui, että on varmasti hyvä kummi, ei ole kastejuhlan jälkeen millään tavalla ilmaissut, että on lapseni kummi. Ei edes kiittänyt kummilastaan lahjasta, jonka häneltä sai valmistujaisissaan. Tämän henkilön kanssa ei siis käyty keskustelua siitä, mitä hänelle tarkoittaa "hyvä kummi".