Lue keskustelun säännöt.
JÄRKYTYIN. Olin tottunut syömään hirveältä VADILTA.
14.01.2023 |
Yritän opetella tervettä ruokasuhdetta ja kaivoin kaapista vanhat arabian astiat meille käyttöön. Kokoro on VALTAVA.
Lapin tottumuksesta ruokaa lautaselle ja pian se jo oli niin äärimmillään , että hädintuskin sain täytettyä puolet lautasesta salaatilla ja muilla lisukkeilla.
Lautasella oli siis yksi iso peruna ja jauhelihakastiketta.
Tämä kokemus oli herättelevä. En ollut ymmärtänyt kuinka suuriin annosmääriin olin tottunut, kun aiemmin meillä oli käytössä VADIT.
Kommentit (62)
Meillä samat vanhat lautaset ; pitää annokset ns oikeassa koossa 👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää on nykyään kyllä monessa kodissa varmasti ongelma. Kaupoissa myytävät astiat on ihan hillittömän kokoisia.
Jos nyt vertaan vaikka meidänkin astioita mökkiastioihin, niin kyllä keittolautasissakin on varmaan useamman desin ero. Melkein pieni kattilallinen uppoaa noihin Ittalan keittolautasiin. 🙄
Onko se vati pakko lapioida täyteen ruokaa?
Tärkeä pointti! Ja sitä ei välttämättä tosiaan edes tiedosta. Kiitos tästä muistutuksesta, taidan ottaa vinkistä vaarin ja metsästää meillekin pienemmät astiat 😃
Itse olen todennut että 21 cm halkaisija on paras lautaskoko. Siitä isommat on ihan liian isoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Annoskoot ovat varmasti nykyään todella paljon isompia kuin ennen oli. Olen huomannut sen äitini luona, koska siellä on vanhoja kahvikuppeja jotka ovat muistaakseni ajalta jolloin vanhemmat menivät naimisiin eli 1960-luvun alusta. Siihen kuppiin mahtuu paljon vähemmän kahvia kuin nykyaikaisiin kahvikuppeihin, mitä monet kahvin juomiseen käyttävät eli se kahvikupillinen on nykyään paljon isompi kuin vaikka joskus 60 vuotta sitten. Samoin ruoka-annokset ovat paljon isompia ja varmasti erityisesti herkkujen määrä on isompi kuin silloin. Muistan omasta lapsuudesta 1980-luvun alusta kun karkkipäivän karkeiksi sai ehkä korkeintaan jonkun vähän yli 100 gramman karkkipussin jos sitäkään kun taas nykyään se on varmasti joku 350-400 grammaa. Limsapullo minun lapsuudessani oli 0.33 litraa, nykyään joku 1½-2 litraa.
Lautasen koolla ei ole merkitystä tuohon. Sitä ei ole pakko ammentaa äärimilleen. Hyvä vain jos lautasessa on tilaa riittävästi niin kaikkea ei tarvitse välttämättä sotkea keskenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko se vati pakko lapioida täyteen ruokaa?
Alldeles. Små tallrikar som fylls till sina bredder är väldigt opraktiska. Det är mycket bättre med rejäla tallrikar på vilka måltiden ryms luftigt och prydligt. Om det är frågan om varm mat, är det inget som hindrar att man värmer upp tallrikarna förrän man sätter maten på dem, precis som på dugliga krogar.
En syö koskaan käyttäen 26 cm ruokalautasta vaan otan aina 21 cm leipälautasen joka riittää aivan mainiosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lautasen koolla ei ole merkitystä tuohon. Sitä ei ole pakko ammentaa äärimilleen. Hyvä vain jos lautasessa on tilaa riittävästi niin kaikkea ei tarvitse välttämättä sotkea keskenään.
Se mitä silmät näkee vaikuttaa yllättävän paljon. Luultavasti mielesi tekee tepposet, jos otat ison lautasen ja täytät sen hyvin niukasti. Ajattelet että tulikohan syötyä tarpeeksi. Jos taas otat pienen lautasen ja otat siihen saman verran, mutta lautanen on täynnä, niin ei jää jälkeen päin oloa että olisi syönyt liian vähän. ja voihan sitä ottaa lisääkin, mutta toista kierrosta ei otakkaan niin paljon.
Vierailija kirjoitti:
Lautasen koolla ei ole merkitystä tuohon. Sitä ei ole pakko ammentaa äärimilleen. Hyvä vain jos lautasessa on tilaa riittävästi niin kaikkea ei tarvitse välttämättä sotkea keskenään.
On sillä psykologinen merkitys, tämä opetetaan jos ihan ravitsemustieteiden perusteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Annoskoot ovat varmasti nykyään todella paljon isompia kuin ennen oli. Olen huomannut sen äitini luona, koska siellä on vanhoja kahvikuppeja jotka ovat muistaakseni ajalta jolloin vanhemmat menivät naimisiin eli 1960-luvun alusta. Siihen kuppiin mahtuu paljon vähemmän kahvia kuin nykyaikaisiin kahvikuppeihin, mitä monet kahvin juomiseen käyttävät eli se kahvikupillinen on nykyään paljon isompi kuin vaikka joskus 60 vuotta sitten. Samoin ruoka-annokset ovat paljon isompia ja varmasti erityisesti herkkujen määrä on isompi kuin silloin. Muistan omasta lapsuudesta 1980-luvun alusta kun karkkipäivän karkeiksi sai ehkä korkeintaan jonkun vähän yli 100 gramman karkkipussin jos sitäkään kun taas nykyään se on varmasti joku 350-400 grammaa. Limsapullo minun lapsuudessani oli 0.33 litraa, nykyään joku 1½-2 litraa.
Lyckligtvis har kaffemaskinerna som mal bönor och brygger kaffet med en gång funnits redan länge. Det har varit direkt svårt att hitta lämpliga koppar för en café crème då mängden är 1,4 dl. En massa muggar och 2 dl koppar utan assietter finns det rikligt av, liksom små koppar för espresso.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lautasen koolla ei ole merkitystä tuohon. Sitä ei ole pakko ammentaa äärimilleen. Hyvä vain jos lautasessa on tilaa riittävästi niin kaikkea ei tarvitse välttämättä sotkea keskenään.
Se mitä silmät näkee vaikuttaa yllättävän paljon. Luultavasti mielesi tekee tepposet, jos otat ison lautasen ja täytät sen hyvin niukasti. Ajattelet että tulikohan syötyä tarpeeksi. Jos taas otat pienen lautasen ja otat siihen saman verran, mutta lautanen on täynnä, niin ei jää jälkeen päin oloa että olisi syönyt liian vähän. ja voihan sitä ottaa lisääkin, mutta toista kierrosta ei otakkaan niin paljon.
Juuri noin. Tuota on tutkittukin. Toisessa koeryhmässä on ollut pienemmät lautaset, toisessa isommat, molemmille on annettu sama määrä ruokaa. Isoilta lautasilta syöneille annos on _tuntunut_ pienemmältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko se vati pakko lapioida täyteen ruokaa?
No itseasiassa nyt kun mietin, niin en ole varmaan koskaan jaksanut syödä täyttä "vadillista " , mutta huomattavasti kuitenkin enemmän kuin mitä vaikka nyt äsken.
Toiseksi, multa on tosi usein puuttunut se lautasen kasvispuolikas.
Ole siis saattanut syödä ison lautasellisen ruokaa ja vasta ruuan jälkeen ottanut vaikka jotain kasvista/ hedelmän.
Kun tuohon ateriallehan se kuuluu.
Tämä oli toinen aika iso oivallus.
Eli syön nyt aterialla sen lautasmallin mukaan. Nyt kun puolet oli salaattia niin ruokakin riitti hyvin.
Luulen että olen oivaltanut jotain aika merkittävää, kun olen ihan tietoisesti lähtenyt etsimään syitä sille että miksi ihmeessä painoa on liikaa , vaikka teen aina kotiruokaa ja tykkään syödä paljon myös hevi- osaston juttuja ja marjoja.
Nää on semmoisia tottumuksia/ pinttyneitä tapoja joita ei kertakaikkiaan ole älynnyt omassa arjessa. Esimerkiksi just astioiden koko.
-ap
23cm teema havaittu täällä parhaaksi ruokalautaiseksi, kompakti koko ja mahtuu sopivasti ruokaa eikä karkaa laitojen yli kun sohvalla syö :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lautasen koolla ei ole merkitystä tuohon. Sitä ei ole pakko ammentaa äärimilleen. Hyvä vain jos lautasessa on tilaa riittävästi niin kaikkea ei tarvitse välttämättä sotkea keskenään.
On sillä psykologinen merkitys, tämä opetetaan jos ihan ravitsemustieteiden perusteissa.
Rationaalisesti ajatteleva osaa laskea 3 perunaa oli lautasen koko mikä tahansa.
Meillä on Ikean halpislautaset, ne on noiden vanhojen Arabian lautasten kokoisia, tai ehkä inasen suurempia. Juhlia varten on ns. paremmat lautaset, jotka ovat suurempia, ja kyllä onkin usein ähky juhlaruuan jälkeen (eli nuo ovat käytössä pääsiäisenä, syntymäpäivinä, jouluna, juhannuksena jne).
Eihän sitä suurta lautasta tai vatia ole PAKKO täyttää kokonaan, mutta niin se vaan ihminen on helposti huijattavissa, ja iso lautanen täytyyy ikäänkuin vahingossa. Itseään on todella helppo huijata.
Onhan sitten tietenkin olemassa ihmisiä, joilla on aina ja joka tilanteessa rautainen itsekuri ja jotka osaavat täsmälleen arvioida aina kaikki annoskootkin täydellisesti erehtymättä hitustakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lautasen koolla ei ole merkitystä tuohon. Sitä ei ole pakko ammentaa äärimilleen. Hyvä vain jos lautasessa on tilaa riittävästi niin kaikkea ei tarvitse välttämättä sotkea keskenään.
On sillä psykologinen merkitys, tämä opetetaan jos ihan ravitsemustieteiden perusteissa.
För min del kan de se sig i aktern. Då man reser i Finland och emellanåt är tvungen att äta vid något landsvägshak är salladstallrikarna alltid några tefat, i hopp om att folk skall ta mindre. Sedan tränger samtliga sina pytte assietter överfulla med makaroner och ärtor i sås och riven morot.
Själv tar man alltid en middagstallrik för ändamålet, lämnar bort makaroner och ris samt annat som inte är sallad och fyller inte tallriken till brädden. Då huvudrätten kommer in är den ofta slarvigt ihop slagen med en hög potatis underst och något skämt till biff ovanpå i riklig sås och en minimal mängd grönsaker.
Det är inte tallriksstorleken som avgör, utan hur mycket och av vad som är lastad på den.
Meillä tämä ruokalautanen on ollut sellainen keittokulhon ja ruokalautasen välimuoto, joita nykyään näkee aika paljon käytettävän. Tämän saman sarjan perus ruokalautanen on niin valtava, että ne on jäänyt kokonaan käyttämättä.
Ratkaisu on siis ollut tämä välimuoto "vati " , josta siis voi hyvin syödä niin keitot, kuin pastat ja perunatkin.
Huh, miten hyvä mieli tuli tästä kun huomasin tämän asian! 😀 Sekin yks kauhallinen / peruna enemmän , on aika paljon viikkotasolla. Saati vuodessa!
- ap
Olen huomannut saman asian ja meillä myös vanhat arabiat käytössä. Annoskoko pysyy kohtuullisena. Taloudellisuus myös plussaa.