En ymmärrä kun moni tuntuu kertovan ns. ajautuneensa huonoon suhteeseen. Miten te niihin oikein ajaudutte? Ettekö valitse miestänne itse?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kellään käynyt mielessä että huono mies on todennäköisesti yhdessä myös huonon naisen kanssa.

Olen ollut läheltä näkemässä avioeroja ja kuullut molempien osapuolien tilityksiä vuosia ennen itse eroa.

Kuvio on lähestulkoon aina sama.

Nainen kertoo miehestään, että tämä ei tee mitään kotona ja on perässä vedettävä. Seksiä ei tee hänen kanssaan mieli ja mies ruinaa sitä liikaa.

Mies kertoo puolestaan, että kotona on toxinen ilmapiiri, nainen vaan nalkuttaa ja valittaa. Läheisyyskään ei naista kiinnosta ja kaikki mitä mies tekee on väärin.

Sama tarina omasta tekemisestään meneekin näin:

Nainen kertoo, että seksi ja läheisyys kulkee käsi kädessä ja siksi niitä ei jaksa. Arjen aikataulujen muistaminen ja kotityöt vie energian eikä läheisyys siksi huvita.

Mies kertoo tekevänsä paljon asioita mitä ei nähdä. Korjaa pesukoneet, tyhjentää viemärit,vaihtaa lamput, putsaa pihan. Kotityöt pitäisi tehdä naisen tahtiin ja naisen määrämällä tavalla, mutta mies ei enää halua olla käskytettävänä Vaimoon olisi ihana koskea ja luoda läheisyyttä.

Monesti ongelmavyyhti lähtee siitä, että nainen pettyy fantasiaansa osana kokonaisuutta: sitä, että hänen fantasiansa on kiinni miehessä, jolle hän ei täysin riitä. Tämä tekee naisen katkeraksi, mutta hän ei ymmärrä syytä, ja alkaa syyttää toista eli hitaasti mutta varmasti tuhota suhdettaan. Mies on "paha," koska vaikka nainen kuinka yritti saada miehen rakastamaan itseään kuin nainen miestä, hän toistuvasti epäonnistui... Miehen tulisi rakastaa naista hänen tarvitsemallaan tavalla - MIKÄÄN muu ei sitä korvaa, tai mies on paha. 

Miehet ovat oikeasti hyvin yksinkertaisia otuksia. Heille riittää, että nainen hoitaa kodin (seksi, ruoka, yms.) Nainen puolestaan liihottaa fantasiamaailmassaan, katkeroituu ja muuttuu hirviöksi, jolloin suhde on tuhoon tuomittu. Hän tietysti on uhri. Tavallaan onkin, mutta ei miehen, vaan äitinsä tms. Miehen vika oli, ettei hän muuttunut hyväksi äidiksi, jota naisella ei omasta mielestään milloinkaan ollut. "Se mokoma narsisti-psykopaatti!"

Väärää puuta haukuttiin, ja liitto meni piloille, koska pahan äidin vaikutus ulottuu kaikkialle. Ja niin moni on nytkin paha, sitä tajuamattaan. Huom. huono äiti ei ole paha, pyyteettömästi rakastava äiti on aina hyvä! Paha äiti on itsepäinen, kostonhimoinen ja rankaiseva ("lapsen eduksi" tai omaksi iloksi, sama se).

Osa naisistakin on yksinkertaisia otuksia. Heille riittää se, että mies on kyvykäs ja halukas tarjoamaan koko perheelle hyvän elintason yksinään. Harmittavan vähän sellaisia miehiä löytyy. Moni mies haluaa, että nainen hoitaa kodin ja lapset yksin sekä maksaa puolet kuluista, mutta se vaatii naiseltakin kokopäivätöissä käymistä kaiken muun ohella. Huono diili naiselle.

Siis tuollainen "tapailu," jos se tarkoittaa seksisuhdetta, jossa vakavuuden pitäisi olla jotenkin spontaani emergentti asia, on aikamoista hakuammuntaa. Se kuulostaa pelottavaltakin, ihminenhän ei yhtään tiedä, mikä hänelle tuntuu sopivan. Hän vain "pussailee sammakoita" ja odottaa suurta ihmettä, jolle on muuten sokea.

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan ole aluksi väkivaltainen. Väkivalta on tarve käyttää valtaa väkisin. Se vallankäyttö ja ohjailu alkaa hienovaraisesti.

Vasta luettuani narsismista tajusin mikä mies oli. Enkä tietenkään olisi sen kanssa ollut.

Mutta jälkeenpäin sille ei voi mitään.

Minulla oli kerran poikakaveri, joka rupesi käyttäytymään oudosti. Haistoin asiassa jotain mustaa. Laitoin asian heti poikki.

Tuo poika kävi puhelinsoiton jälkeen pudottamassa avaimet postiluukusta. Jos ei olisi onnistunut, olisi lukot menneet vaihtoon. Tiesi sen.

Vierailija kirjoitti:

Siis tuollainen "tapailu," jos se tarkoittaa seksisuhdetta, jossa vakavuuden pitäisi olla jotenkin spontaani emergentti asia, on aikamoista hakuammuntaa. Se kuulostaa pelottavaltakin, ihminenhän ei yhtään tiedä, mikä hänelle tuntuu sopivan. Hän vain "pussailee sammakoita" ja odottaa suurta ihmettä, jolle on muuten sokea.

Onko tämä ominaista autismikirjolaisille?

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni mies onkaan alkanut suhteen kauniin, pirteän neidon kanssa. Kymmenen vuotta ja tuo sama nainen on pullea, millekkään innostumaton vätys.

Ulimiesten mukaan se naisen ikävä muutos on miehen syy. 👍 Vastaavasti heidän mielestään parisuhde huonoksi muuttuneen miehen kanssa on naisen syy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kellään käynyt mielessä että huono mies on todennäköisesti yhdessä myös huonon naisen kanssa.

Olen ollut läheltä näkemässä avioeroja ja kuullut molempien osapuolien tilityksiä vuosia ennen itse eroa.

Kuvio on lähestulkoon aina sama.

Nainen kertoo miehestään, että tämä ei tee mitään kotona ja on perässä vedettävä. Seksiä ei tee hänen kanssaan mieli ja mies ruinaa sitä liikaa.

Mies kertoo puolestaan, että kotona on toxinen ilmapiiri, nainen vaan nalkuttaa ja valittaa. Läheisyyskään ei naista kiinnosta ja kaikki mitä mies tekee on väärin.

Sama tarina omasta tekemisestään meneekin näin:

Nainen kertoo, että seksi ja läheisyys kulkee käsi kädessä ja siksi niitä ei jaksa. Arjen aikataulujen muistaminen ja kotityöt vie energian eikä läheisyys siksi huvita.

Mies kertoo tekevänsä paljon asioita mitä ei nähdä. Korjaa pesukoneet, tyhjentää viemärit,vaihtaa lamput, putsaa pihan. Kotityöt pitäisi tehdä naisen tahtiin ja naisen määrämällä tavalla, mutta mies ei enää halua olla käskytettävänä Vaimoon olisi ihana koskea ja luoda läheisyyttä.

Monesti ongelmavyyhti lähtee siitä, että nainen pettyy fantasiaansa osana kokonaisuutta: sitä, että hänen fantasiansa on kiinni miehessä, jolle hän ei täysin riitä. Tämä tekee naisen katkeraksi, mutta hän ei ymmärrä syytä, ja alkaa syyttää toista eli hitaasti mutta varmasti tuhota suhdettaan. Mies on "paha," koska vaikka nainen kuinka yritti saada miehen rakastamaan itseään kuin nainen miestä, hän toistuvasti epäonnistui... Miehen tulisi rakastaa naista hänen tarvitsemallaan tavalla - MIKÄÄN muu ei sitä korvaa, tai mies on paha. 

Miehet ovat oikeasti hyvin yksinkertaisia otuksia. Heille riittää, että nainen hoitaa kodin (seksi, ruoka, yms.) Nainen puolestaan liihottaa fantasiamaailmassaan, katkeroituu ja muuttuu hirviöksi, jolloin suhde on tuhoon tuomittu. Hän tietysti on uhri. Tavallaan onkin, mutta ei miehen, vaan äitinsä tms. Miehen vika oli, ettei hän muuttunut hyväksi äidiksi, jota naisella ei omasta mielestään milloinkaan ollut. "Se mokoma narsisti-psykopaatti!"

Väärää puuta haukuttiin, ja liitto meni piloille, koska pahan äidin vaikutus ulottuu kaikkialle. Ja niin moni on nytkin paha, sitä tajuamattaan. Huom. huono äiti ei ole paha, pyyteettömästi rakastava äiti on aina hyvä! Paha äiti on itsepäinen, kostonhimoinen ja rankaiseva ("lapsen eduksi" tai omaksi iloksi, sama se).

Osa naisistakin on yksinkertaisia otuksia. Heille riittää se, että mies on kyvykäs ja halukas tarjoamaan koko perheelle hyvän elintason yksinään. Harmittavan vähän sellaisia miehiä löytyy. Moni mies haluaa, että nainen hoitaa kodin ja lapset yksin sekä maksaa puolet kuluista, mutta se vaatii naiseltakin kokopäivätöissä käymistä kaiken muun ohella. Huono diili naiselle.

Hyi, millainen mies vaatii naistaan maksamaan asumisesta! Ellei kyseessä ole köyhä mies, jolloin kyseessä ei ole kai vaatimus vaan realiteetti: haluttu elintaso ei onnistu mieheltä yksin.

Asia voi olla myös toisin päin, nainen ei kykene yksin elättämään perhettään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kellään käynyt mielessä että huono mies on todennäköisesti yhdessä myös huonon naisen kanssa.

Olen ollut läheltä näkemässä avioeroja ja kuullut molempien osapuolien tilityksiä vuosia ennen itse eroa.

Kuvio on lähestulkoon aina sama.

Nainen kertoo miehestään, että tämä ei tee mitään kotona ja on perässä vedettävä. Seksiä ei tee hänen kanssaan mieli ja mies ruinaa sitä liikaa.

Mies kertoo puolestaan, että kotona on toxinen ilmapiiri, nainen vaan nalkuttaa ja valittaa. Läheisyyskään ei naista kiinnosta ja kaikki mitä mies tekee on väärin.

Sama tarina omasta tekemisestään meneekin näin:

Nainen kertoo, että seksi ja läheisyys kulkee käsi kädessä ja siksi niitä ei jaksa. Arjen aikataulujen muistaminen ja kotityöt vie energian eikä läheisyys siksi huvita.

Mies kertoo tekevänsä paljon asioita mitä ei nähdä. Korjaa pesukoneet, tyhjentää viemärit,vaihtaa lamput, putsaa pihan. Kotityöt pitäisi tehdä naisen tahtiin ja naisen määrämällä tavalla, mutta mies ei enää halua olla käskytettävänä Vaimoon olisi ihana koskea ja luoda läheisyyttä.

Monesti ongelmavyyhti lähtee siitä, että nainen pettyy fantasiaansa osana kokonaisuutta: sitä, että hänen fantasiansa on kiinni miehessä, jolle hän ei täysin riitä. Tämä tekee naisen katkeraksi, mutta hän ei ymmärrä syytä, ja alkaa syyttää toista eli hitaasti mutta varmasti tuhota suhdettaan. Mies on "paha," koska vaikka nainen kuinka yritti saada miehen rakastamaan itseään kuin nainen miestä, hän toistuvasti epäonnistui... Miehen tulisi rakastaa naista hänen tarvitsemallaan tavalla - MIKÄÄN muu ei sitä korvaa, tai mies on paha. 

Miehet ovat oikeasti hyvin yksinkertaisia otuksia. Heille riittää, että nainen hoitaa kodin (seksi, ruoka, yms.) Nainen puolestaan liihottaa fantasiamaailmassaan, katkeroituu ja muuttuu hirviöksi, jolloin suhde on tuhoon tuomittu. Hän tietysti on uhri. Tavallaan onkin, mutta ei miehen, vaan äitinsä tms. Miehen vika oli, ettei hän muuttunut hyväksi äidiksi, jota naisella ei omasta mielestään milloinkaan ollut. "Se mokoma narsisti-psykopaatti!"

Väärää puuta haukuttiin, ja liitto meni piloille, koska pahan äidin vaikutus ulottuu kaikkialle. Ja niin moni on nytkin paha, sitä tajuamattaan. Huom. huono äiti ei ole paha, pyyteettömästi rakastava äiti on aina hyvä! Paha äiti on itsepäinen, kostonhimoinen ja rankaiseva ("lapsen eduksi" tai omaksi iloksi, sama se).

Osa naisistakin on yksinkertaisia otuksia. Heille riittää se, että mies on kyvykäs ja halukas tarjoamaan koko perheelle hyvän elintason yksinään. Harmittavan vähän sellaisia miehiä löytyy. Moni mies haluaa, että nainen hoitaa kodin ja lapset yksin sekä maksaa puolet kuluista, mutta se vaatii naiseltakin kokopäivätöissä käymistä kaiken muun ohella. Huono diili naiselle.

Hyi, millainen mies vaatii naistaan maksamaan asumisesta! Ellei kyseessä ole köyhä mies, jolloin kyseessä ei ole kai vaatimus vaan realiteetti: haluttu elintaso ei onnistu mieheltä yksin.

Asia voi olla myös toisin päin, nainen ei kykene yksin elättämään perhettään.

Jos mies haluaa kaiken hoitavan kodinhengettären, hänen pitää maksaa kaikki muukin eläminen kuin pelkkä asuminen. Jos mies ei kykene siihen vaan naisenkin pitää käydä töissä ja maksaa kuluja, pitää miehen tehdä kotitöitä ja hoitaa lapsia ihan oma-aloitteisesti.

Vierailija kirjoitti:

Koska äiti tiesi, että en ota suomalaisia, toi hän kotiimme itä-eurooppalaisen miehen. Äiti oli töissä pankissa, uhkasi tyhjentää tilini jos en tee niin kuin hän sanoo. Päästyäni eroon em. miehestä, antoi äitini puhelinnumeroni em. miehelle uudestaan. Minun piti hakea em. mies mm. putkasta, koska hän oli Suomessa ilman oleskelulupaa. Kun kysyin äidiltäni miksi hän jakaa tietojani juopoille hän sanoi: nokun ihan yksin olet. Muutin pakoon ulkomaille em. mieheen verrattuna hullumpaan suhteeseen. Tämä mies ei edes antanut rahaa tai lupaa uusia passia...Kyllä syytän muita huonoista suhteista. Nykyisin asun yksin, koska en osaa puolustautua edes manipuloivia sukulaisiani vastaan. En tiedä mitä on tasapuolinen ja hyvä parisuhde.

Siis mitä, tuohan kuulostaa ihan toistaitoisten touhulta. Sinut pitäisi määrätä holhouksen alaiseksi. Ja äitisi myös.

Vierailija kirjoitti:

Ei ihminen muutu perusolemukseltaan.

Vain taipumus itsepetokseen ja odotukset fantasian toimivuudesta muuttuu.

Ne jotka väittää, että kumppani muuttui täysin, vaikka kumppani ei ole saanut jotain mieleen vaikuttavaa diagnoosia, eivät mielestäni ota vastuuta ydinasioihin sitoutumisesta.

Olipa waltarimaista. Me ollaan ihmisiä ja mitään uutta ei ole auringon alla. Jotenkin täällä sätkitään kukin tavallaan.

Taitaa olla niin, että ihan puhtaalla sinnikkyydellä voi päästä vaikka minkälainen mörökölli kaapimaan itsensä naisen kotiin ja elämään. Kun on vain tarpeeksi röyhkeä, niin nainen sitten mukautuu siihen pikkuhiljaa. Koska nainen on passiivinen ja ottaa sen mitä tarjotaan, sen sijaan että tekisi aktiivisia valintoja ja tekoja kumppanin saamiseksi.

Muistakaa nyt sekin että kaikki naisetkaan eivät ole suosittuja. Ja vain suosituilla naisilla on valinnanvaraa. Me muut joudutaan huolimaan se ainut joka huolii meidät ja se on sitten sellainen kuin on. Tuskin mikään valioyksilö koska silloin se olisi niiden suosittujen naisten perässä, ei minun. Toinen vaihtoehto on tietenkin olla yksin, minkä moni nainen onkin tehnyt. Mutta ei sekään ole kaikille helppoa. Kaikki eivät ole yksin viihtyviä ja jos ei ole oikein kavereitakaan, saattaa heikkona hetkenä sortua jonkun epämääräisen ukon leikkikaluksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Prioriteetit.

Tyypilliset naisen prioriteetit ovat ulkonäkö, itsevarmuus, hauskuutustaidot ja dominanssi. Perheenperustamisiässä tulojen ja varallisuuden painoarvo nousee huomattavasti.

Muita asioita katsotaan läpi sormien jos ei täydellistä löydy.

Olin jo itsekin tulossa kirjoittamaan samanlaista viestiä.

Naiset tekevät huonoja miesvalintoja siksi, koska tekevät ratkaisut alapäällään eli "kipinöiden" ja muiden tunneperäisten juttujen kautta.

Naiset valitsevat aina mielummin sellaisen läpänheittäjäalfapanomiehen joka on epäluotettava kuin sen kiltin ja luotettavan perheenisämateriaalin, koska kipinät.

Se luotettava kiltti mies valitaan vasta kun on kehopositiivinen parhaat päivät jo nähnyt yksinhuoltaja.

Miehet valitsevat sen meikatun, laitetun, muodinmukaisissa vaatteissa olevan, vartaloltaan timmin tyhjäpään, koska naisen koulutuksella, ammatilla ja tulotasolla ei kuulemma ole mitään merkitystä. Paitsi että on. Miehille ei kelpaa kiltti, vaatimaton ja tavallinen nainen, koska sellainen on tylsä. Se maksaa puolet kuluista, mutta edellyttää, että mies tekee oman osansa.

Tuo kertoo, ettei mies ainakaan paremmista piireistä ole. Jos nuo pariutuu, täytyy naisen olla jostain suhtkoht kunnollisesta kodista, fiksu, mieluummin koulutettu ja näyttää kohtuulliselta. Ei siihen turbohuulet ja hiuslisäkkeet auta, jos sulho ei ole ts.

Olin yksinäinen eikä muitakaan ollut. Pidin sekundamiestä paremman puutteessa.

Onneksi myöhemmin löytyi ihan priimaa.

Huonoon suhteeseen ajautuneena voin kertoa omat syyni.

Aloin etsimään puolisoa täytettyäni 20 vuotta. Haaveilin perheestä ja loppuelämän kumppanuudesta. Käytin suuren osan vapaa-ajastani itseni kehittämiseksi parhaaksi mahdolliseksi puolisoksi. Treenasin ja kouluttauduin ja hankin oman kodin. En harrastanut irtosuhteita. Halusin säästää ensimmäisen kertani tulevalle puolisolleni.

Noin 28 vuoden iässä aloin toimimaan aktiivisemmin. Kirjoitin seuranhakuilmoituksia ja lähestyin toisinaan ihmisiä arkisissa tilanteissa kuten harrastuksissa ja lenkkipolulla. Täytettyäni 30 vuotta tilanne alkoi turhauttamaan minua pahasti. En ollut vieläkään päässyt edes treffeille. Laskin vaatimuksiani ja pian sen jälkeen tapahtui jotain mitä ei ollut tapahtunut koskaan aikaisemmin. Joku kiinnostui minusta.

Tämä joku oli kaunis ja hauskaa seuraa. Viihdyimme hyvin yhdessä. Tiesin kuitenkin alusta asti suhteen hänen kanssaan olevan tuhoontuomittu. Hän oli paljon vanhempi ja hänellä oli monenlaisia elämänhallintaongelmia. Päätin kuitenkin yrittää parhaani. Halusin niin kovasti kumppanin ja seksiä. Jos vaikka olisin ollut väärässä suhteen mahdottomuudesta.

Hylkäsin haaveeni yhteisestä ensimmäisestä kerrasta ja perheen perustamisesta. Lopetin yksisarvisen metsästämisen. En yksinkertaisesti jaksanut enää olla yksin ja elää ilman kosketusta. Ajauduin tietoisesti huonoon suhteeseen enkä ole vieläkään päässyt siitä irti. Enkä tiedä pääsenkö koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Huonoon suhteeseen ajautuneena voin kertoa omat syyni.

Aloin etsimään puolisoa täytettyäni 20 vuotta. Haaveilin perheestä ja loppuelämän kumppanuudesta. Käytin suuren osan vapaa-ajastani itseni kehittämiseksi parhaaksi mahdolliseksi puolisoksi. Treenasin ja kouluttauduin ja hankin oman kodin. En harrastanut irtosuhteita. Halusin säästää ensimmäisen kertani tulevalle puolisolleni.

Noin 28 vuoden iässä aloin toimimaan aktiivisemmin. Kirjoitin seuranhakuilmoituksia ja lähestyin toisinaan ihmisiä arkisissa tilanteissa kuten harrastuksissa ja lenkkipolulla. Täytettyäni 30 vuotta tilanne alkoi turhauttamaan minua pahasti. En ollut vieläkään päässyt edes treffeille. Laskin vaatimuksiani ja pian sen jälkeen tapahtui jotain mitä ei ollut tapahtunut koskaan aikaisemmin. Joku kiinnostui minusta.

Tämä joku oli kaunis ja hauskaa seuraa. Viihdyimme hyvin yhdessä. Tiesin kuitenkin alusta asti suhteen hänen kanssaan olevan tuhoontuomittu. Hän oli paljon vanhempi ja hänellä oli monenlaisia elämänhallintaongelmia. Päätin kuitenkin yrittää parhaani. Halusin niin kovasti kumppanin ja seksiä. Jos vaikka olisin ollut väärässä suhteen mahdottomuudesta.

Hylkäsin haaveeni yhteisestä ensimmäisestä kerrasta ja perheen perustamisesta. Lopetin yksisarvisen metsästämisen. En yksinkertaisesti jaksanut enää olla yksin ja elää ilman kosketusta. Ajauduin tietoisesti huonoon suhteeseen enkä ole vieläkään päässyt siitä irti. Enkä tiedä pääsenkö koskaan.

Mikset käynyt ulkona ja tavannut potentiaalsia kumppaneita? Jonkun kanssa olisit voinut sopia treffit vaikka kävelylenkenkille.

Miehet on ihan kivoja. Ei ne oikeasti usko, että joku lähtee panemaan. Suuremmalla todennäköisyydellä ovat innoissaan treffeistä kivan tytön kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonoon suhteeseen ajautuneena voin kertoa omat syyni.

Aloin etsimään puolisoa täytettyäni 20 vuotta. Haaveilin perheestä ja loppuelämän kumppanuudesta. Käytin suuren osan vapaa-ajastani itseni kehittämiseksi parhaaksi mahdolliseksi puolisoksi. Treenasin ja kouluttauduin ja hankin oman kodin. En harrastanut irtosuhteita. Halusin säästää ensimmäisen kertani tulevalle puolisolleni.

Noin 28 vuoden iässä aloin toimimaan aktiivisemmin. Kirjoitin seuranhakuilmoituksia ja lähestyin toisinaan ihmisiä arkisissa tilanteissa kuten harrastuksissa ja lenkkipolulla. Täytettyäni 30 vuotta tilanne alkoi turhauttamaan minua pahasti. En ollut vieläkään päässyt edes treffeille. Laskin vaatimuksiani ja pian sen jälkeen tapahtui jotain mitä ei ollut tapahtunut koskaan aikaisemmin. Joku kiinnostui minusta.

Tämä joku oli kaunis ja hauskaa seuraa. Viihdyimme hyvin yhdessä. Tiesin kuitenkin alusta asti suhteen hänen kanssaan olevan tuhoontuomittu. Hän oli paljon vanhempi ja hänellä oli monenlaisia elämänhallintaongelmia. Päätin kuitenkin yrittää parhaani. Halusin niin kovasti kumppanin ja seksiä. Jos vaikka olisin ollut väärässä suhteen mahdottomuudesta.

Hylkäsin haaveeni yhteisestä ensimmäisestä kerrasta ja perheen perustamisesta. Lopetin yksisarvisen metsästämisen. En yksinkertaisesti jaksanut enää olla yksin ja elää ilman kosketusta. Ajauduin tietoisesti huonoon suhteeseen enkä ole vieläkään päässyt siitä irti. Enkä tiedä pääsenkö koskaan.

Mikset käynyt ulkona ja tavannut potentiaalsia kumppaneita? Jonkun kanssa olisit voinut sopia treffit vaikka kävelylenkenkille.

Miehet on ihan kivoja. Ei ne oikeasti usko, että joku lähtee panemaan. Suuremmalla todennäköisyydellä ovat innoissaan treffeistä kivan tytön kanssa.

Kävin ulkona melkein joka päivä. Sanoinhan lähestyneeni ihmisiä harrastuksissa ja lenkkipolulla. Olen tosin mies enkä nainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonoon suhteeseen ajautuneena voin kertoa omat syyni.

Aloin etsimään puolisoa täytettyäni 20 vuotta. Haaveilin perheestä ja loppuelämän kumppanuudesta. Käytin suuren osan vapaa-ajastani itseni kehittämiseksi parhaaksi mahdolliseksi puolisoksi. Treenasin ja kouluttauduin ja hankin oman kodin. En harrastanut irtosuhteita. Halusin säästää ensimmäisen kertani tulevalle puolisolleni.

Noin 28 vuoden iässä aloin toimimaan aktiivisemmin. Kirjoitin seuranhakuilmoituksia ja lähestyin toisinaan ihmisiä arkisissa tilanteissa kuten harrastuksissa ja lenkkipolulla. Täytettyäni 30 vuotta tilanne alkoi turhauttamaan minua pahasti. En ollut vieläkään päässyt edes treffeille. Laskin vaatimuksiani ja pian sen jälkeen tapahtui jotain mitä ei ollut tapahtunut koskaan aikaisemmin. Joku kiinnostui minusta.

Tämä joku oli kaunis ja hauskaa seuraa. Viihdyimme hyvin yhdessä. Tiesin kuitenkin alusta asti suhteen hänen kanssaan olevan tuhoontuomittu. Hän oli paljon vanhempi ja hänellä oli monenlaisia elämänhallintaongelmia. Päätin kuitenkin yrittää parhaani. Halusin niin kovasti kumppanin ja seksiä. Jos vaikka olisin ollut väärässä suhteen mahdottomuudesta.

Hylkäsin haaveeni yhteisestä ensimmäisestä kerrasta ja perheen perustamisesta. Lopetin yksisarvisen metsästämisen. En yksinkertaisesti jaksanut enää olla yksin ja elää ilman kosketusta. Ajauduin tietoisesti huonoon suhteeseen enkä ole vieläkään päässyt siitä irti. Enkä tiedä pääsenkö koskaan.

Mikset käynyt ulkona ja tavannut potentiaalsia kumppaneita? Jonkun kanssa olisit voinut sopia treffit vaikka kävelylenkenkille.

Miehet on ihan kivoja. Ei ne oikeasti usko, että joku lähtee panemaan. Suuremmalla todennäköisyydellä ovat innoissaan treffeistä kivan tytön kanssa.

Kävin ulkona melkein joka päivä. Sanoinhan lähestyneeni ihmisiä harrastuksissa ja lenkkipolulla. Olen tosin mies enkä nainen.

Jos olisit tarjonnut minulle drinkin ja olisit vaikuttanut olevan keskiverto, niin olisin jutellut kanssasi ja varmaan tanssinut pari tanssia. Mikäli olisin tuntenut jotain, meistä olisi voinut tulla pari.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonoon suhteeseen ajautuneena voin kertoa omat syyni.

Aloin etsimään puolisoa täytettyäni 20 vuotta. Haaveilin perheestä ja loppuelämän kumppanuudesta. Käytin suuren osan vapaa-ajastani itseni kehittämiseksi parhaaksi mahdolliseksi puolisoksi. Treenasin ja kouluttauduin ja hankin oman kodin. En harrastanut irtosuhteita. Halusin säästää ensimmäisen kertani tulevalle puolisolleni.

Noin 28 vuoden iässä aloin toimimaan aktiivisemmin. Kirjoitin seuranhakuilmoituksia ja lähestyin toisinaan ihmisiä arkisissa tilanteissa kuten harrastuksissa ja lenkkipolulla. Täytettyäni 30 vuotta tilanne alkoi turhauttamaan minua pahasti. En ollut vieläkään päässyt edes treffeille. Laskin vaatimuksiani ja pian sen jälkeen tapahtui jotain mitä ei ollut tapahtunut koskaan aikaisemmin. Joku kiinnostui minusta.

Tämä joku oli kaunis ja hauskaa seuraa. Viihdyimme hyvin yhdessä. Tiesin kuitenkin alusta asti suhteen hänen kanssaan olevan tuhoontuomittu. Hän oli paljon vanhempi ja hänellä oli monenlaisia elämänhallintaongelmia. Päätin kuitenkin yrittää parhaani. Halusin niin kovasti kumppanin ja seksiä. Jos vaikka olisin ollut väärässä suhteen mahdottomuudesta.

Hylkäsin haaveeni yhteisestä ensimmäisestä kerrasta ja perheen perustamisesta. Lopetin yksisarvisen metsästämisen. En yksinkertaisesti jaksanut enää olla yksin ja elää ilman kosketusta. Ajauduin tietoisesti huonoon suhteeseen enkä ole vieläkään päässyt siitä irti. Enkä tiedä pääsenkö koskaan.

Mikset käynyt ulkona ja tavannut potentiaalsia kumppaneita? Jonkun kanssa olisit voinut sopia treffit vaikka kävelylenkenkille.

Miehet on ihan kivoja. Ei ne oikeasti usko, että joku lähtee panemaan. Suuremmalla todennäköisyydellä ovat innoissaan treffeistä kivan tytön kanssa.

Kävin ulkona melkein joka päivä. Sanoinhan lähestyneeni ihmisiä harrastuksissa ja lenkkipolulla. Olen tosin mies enkä nainen.

Jos olisit tarjonnut minulle drinkin ja olisit vaikuttanut olevan keskiverto, niin olisin jutellut kanssasi ja varmaan tanssinut pari tanssia. Mikäli olisin tuntenut jotain, meistä olisi voinut tulla pari.

Joskus jää luu käteen, mutta ei pidä luovuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonoon suhteeseen ajautuneena voin kertoa omat syyni.

Aloin etsimään puolisoa täytettyäni 20 vuotta. Haaveilin perheestä ja loppuelämän kumppanuudesta. Käytin suuren osan vapaa-ajastani itseni kehittämiseksi parhaaksi mahdolliseksi puolisoksi. Treenasin ja kouluttauduin ja hankin oman kodin. En harrastanut irtosuhteita. Halusin säästää ensimmäisen kertani tulevalle puolisolleni.

Noin 28 vuoden iässä aloin toimimaan aktiivisemmin. Kirjoitin seuranhakuilmoituksia ja lähestyin toisinaan ihmisiä arkisissa tilanteissa kuten harrastuksissa ja lenkkipolulla. Täytettyäni 30 vuotta tilanne alkoi turhauttamaan minua pahasti. En ollut vieläkään päässyt edes treffeille. Laskin vaatimuksiani ja pian sen jälkeen tapahtui jotain mitä ei ollut tapahtunut koskaan aikaisemmin. Joku kiinnostui minusta.

Tämä joku oli kaunis ja hauskaa seuraa. Viihdyimme hyvin yhdessä. Tiesin kuitenkin alusta asti suhteen hänen kanssaan olevan tuhoontuomittu. Hän oli paljon vanhempi ja hänellä oli monenlaisia elämänhallintaongelmia. Päätin kuitenkin yrittää parhaani. Halusin niin kovasti kumppanin ja seksiä. Jos vaikka olisin ollut väärässä suhteen mahdottomuudesta.

Hylkäsin haaveeni yhteisestä ensimmäisestä kerrasta ja perheen perustamisesta. Lopetin yksisarvisen metsästämisen. En yksinkertaisesti jaksanut enää olla yksin ja elää ilman kosketusta. Ajauduin tietoisesti huonoon suhteeseen enkä ole vieläkään päässyt siitä irti. Enkä tiedä pääsenkö koskaan.

Mikset käynyt ulkona ja tavannut potentiaalsia kumppaneita? Jonkun kanssa olisit voinut sopia treffit vaikka kävelylenkenkille.

Miehet on ihan kivoja. Ei ne oikeasti usko, että joku lähtee panemaan. Suuremmalla todennäköisyydellä ovat innoissaan treffeistä kivan tytön kanssa.

Kävin ulkona melkein joka päivä. Sanoinhan lähestyneeni ihmisiä harrastuksissa ja lenkkipolulla. Olen tosin mies enkä nainen.

Jos olisit tarjonnut minulle drinkin ja olisit vaikuttanut olevan keskiverto, niin olisin jutellut kanssasi ja varmaan tanssinut pari tanssia. Mikäli olisin tuntenut jotain, meistä olisi voinut tulla pari.

Ai tarkoitit baareja tai tanssilavoja. Niitä en ole koskaan harrastanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonoon suhteeseen ajautuneena voin kertoa omat syyni.

Aloin etsimään puolisoa täytettyäni 20 vuotta. Haaveilin perheestä ja loppuelämän kumppanuudesta. Käytin suuren osan vapaa-ajastani itseni kehittämiseksi parhaaksi mahdolliseksi puolisoksi. Treenasin ja kouluttauduin ja hankin oman kodin. En harrastanut irtosuhteita. Halusin säästää ensimmäisen kertani tulevalle puolisolleni.

Noin 28 vuoden iässä aloin toimimaan aktiivisemmin. Kirjoitin seuranhakuilmoituksia ja lähestyin toisinaan ihmisiä arkisissa tilanteissa kuten harrastuksissa ja lenkkipolulla. Täytettyäni 30 vuotta tilanne alkoi turhauttamaan minua pahasti. En ollut vieläkään päässyt edes treffeille. Laskin vaatimuksiani ja pian sen jälkeen tapahtui jotain mitä ei ollut tapahtunut koskaan aikaisemmin. Joku kiinnostui minusta.

Tämä joku oli kaunis ja hauskaa seuraa. Viihdyimme hyvin yhdessä. Tiesin kuitenkin alusta asti suhteen hänen kanssaan olevan tuhoontuomittu. Hän oli paljon vanhempi ja hänellä oli monenlaisia elämänhallintaongelmia. Päätin kuitenkin yrittää parhaani. Halusin niin kovasti kumppanin ja seksiä. Jos vaikka olisin ollut väärässä suhteen mahdottomuudesta.

Hylkäsin haaveeni yhteisestä ensimmäisestä kerrasta ja perheen perustamisesta. Lopetin yksisarvisen metsästämisen. En yksinkertaisesti jaksanut enää olla yksin ja elää ilman kosketusta. Ajauduin tietoisesti huonoon suhteeseen enkä ole vieläkään päässyt siitä irti. Enkä tiedä pääsenkö koskaan.

Mikset käynyt ulkona ja tavannut potentiaalsia kumppaneita? Jonkun kanssa olisit voinut sopia treffit vaikka kävelylenkenkille.

Miehet on ihan kivoja. Ei ne oikeasti usko, että joku lähtee panemaan. Suuremmalla todennäköisyydellä ovat innoissaan treffeistä kivan tytön kanssa.

Kävin ulkona melkein joka päivä. Sanoinhan lähestyneeni ihmisiä harrastuksissa ja lenkkipolulla. Olen tosin mies enkä nainen.

Jos olisit tarjonnut minulle drinkin ja olisit vaikuttanut olevan keskiverto, niin olisin jutellut kanssasi ja varmaan tanssinut pari tanssia. Mikäli olisin tuntenut jotain, meistä olisi voinut tulla pari.

Ai tarkoitit baareja tai tanssilavoja. Niitä en ole koskaan harrastanut.

Kannattaisi. Niistä löytyy pareja.