En ymmärrä kun moni tuntuu kertovan ns. ajautuneensa huonoon suhteeseen. Miten te niihin oikein ajaudutte? Ettekö valitse miestänne itse?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on se sammakko kattilassa.

Sitä ihastuu ihmiseen ja vähitellen paljastuu kaikkea pientä jotka hyväksyy ajatellen että ei se nyt pahaa ole. Jotenkin turtuu tilanteeseen.

Jos heti näkisi ne huonot niin ei jatkaisi sen pidemmälle.

Jos elävän sammakon laittaa kiehuvaan veteen, se pomppaa sieltä pois vaan kun sen laittaa kylmään veteen kattilaan ja lieden lämpiämään, sammakko tottuu lämpöön ja tulee keitetyksi elävältä.

Eli taustalla on siis jonkinsortin itsepetos. Ihminen ei lähtökohtaisesti pysty suhtautumaan itseensä arvokkaana eikä siksi puutu epäkohtiin, ne vain tapahtuvat hänelle. Vähän niin kuin paha äiti tapahtui hänelle.

Vaikka puuttuisikin ja ilmaisisi ettei jokin ole ok, niin takuuta sanomisen huomioimisesta ei ole. Toki silloin on parempi lähteä suhteesta, kuin jäädä odottelemaan muutosta vaikkei lähteminenkään helppoa ole.

Olen koko elämäni lähinnä ajautunut sinne tänne. Jostain luin, että sekin on päätös, jos ei tee päätöstä. Ja kun ei tee, ajautuu. Ajauduin tähän suhteeseen tapaamalla miehen, joka oli päättäväinen, otti eikä päästänyt pois. En minä mitään valinnut. Tosin ei tämä niin huono suhde ole, ihan ok.

Syitä on monia, mm.

- ihmiset muuttuu (sekä itse että puoliso), yhdess pysyy ne, ketkä muuttuu samaan suuntaan, mutta joskus ennen hyvä match ei välttämättä ole sitä enää 8 vuoden päästä

- tarpeet muuttuu elämäntilanteiden myötä (8v sitten saatoit saada puolisoltasi kaiken sen tuen, mitä tarvitsit, mutta esim. lapsiperhearjessa saatat kokea, että jäät yksin)

- jokin yksittäinen tapahtuma tuhoaa kahden välisen suhteen (esim. pettäminen tai muuten huijatuksi tai petetyksi tuleminen, vaikka se, että toinen piilotteli taloudellista tilannettaan tai osti jotain, mistä olisi pitänyt keskustella). Suhdetta voi yrittää jatkaa, mutta harvoin siitä enää hyvää tulee.

- tyytyminen. Alussa rakastuneena ei edes huomaa, ettei ko. suhteessa sun tarpeet tulekaan täytetyksi. Ajan mittaan silmät avautuu, mutta moni päättää tyytyä, kun sitten kerran suhteessa jo on.

- yhteiskunnan ja/tai lähipiirin odotukset. Jos kokee paljon painostusta pariutua ja ehkä itsekin ajattelee, että elämä nyt vaan menee niin, että pariutuu, häät ja lapset, tyytyy vielä helpommin siihen, joka siinä nyt sattuu olemaan.

- ja sitten ne narsistien ja muiden vastaavien persoonallisuushäiriöiden uhrit, ketkä nyt suorastaan manipuloidaan siihen huonoon suhteeseen.

Nuorena rakastui helpommin väärään, kun ei tiennyt mitä ihmiset ovat tarkemmin. Ja oli turvattomuutta ihmisten ja yhteiskunnan vuoksi, haki turvaa.

Vierailija kirjoitti:

Varmasti on monia, jotka on lapsena alistettu (tarkoituksesta riippumatta). Aikuisena he ehkä helposti kokevat, että heidän haluillaan ei ole niin väliä; he eivät ole arvokkaita, ja ansaitsevat vain suhteen tuomia pikkuetuja (huorimisen mentaliteetti, mutta minimaalisena). Sillä tavalla itsepetos voi jatkua vuodesta toiseen: rohkeus ei riitä muutokseen, koska itsearvostus on niin vähäistä. Tarvitaan vahva ärsyke, ennen kuin "selkärankaa" löytyy eli toiminta siis syntyy vasta pakon edessä, kahden huonon välillä (huono suhde vs. sitäkin p*skempi tunne itsestä). Ajavana voimana on ensisijaisesti arvottomuuden karmeus, ei joku ihastus tai muu pakkomielle.

Tämä on hyvä, mutta syy voi olla paljon pikkumaisempikin: ihminen on tottunut, että rakkaus on tällaista. Parisuhteeseen kuuluu alistaminen, tai huutaminen tms. Kontrollointi on vain rakkauden osoitus. Näin on jo lapsena opittu.

Vierailija kirjoitti:

Nuorena rakastui helpommin väärään, kun ei tiennyt mitä ihmiset ovat tarkemmin. Ja oli turvattomuutta ihmisten ja yhteiskunnan vuoksi, haki turvaa.

Totta. Nuorena ei tiedä, mitä toiselta voi odottaa ja mikä on normaalia. Kun aina käsketään katsomaan peiliin, niin sitähän katsottiin. Kun aina käsketään uskomaan, että avioliitto vaatii työtä, niin kaikki vaikeus selitettiin sillä pois.

Kuka sen huonon suhteen aiheuttaa?

Jos kyse on siitä toisesta osapuolesta, eksästäni, niin miten on mahdollista, että hänellä on nyksänsä kanssa hyvä suhde? Jos kerta eksä itse on toksinen ihminen. Eikö toksinen ihminen ole toksinen kaikissa suhteissa?

Vierailija kirjoitti:

Kuka sen huonon suhteen aiheuttaa?

Jos kyse on siitä toisesta osapuolesta, eksästäni, niin miten on mahdollista, että hänellä on nyksänsä kanssa hyvä suhde? Jos kerta eksä itse on toksinen ihminen. Eikö toksinen ihminen ole toksinen kaikissa suhteissa?

Juujuu, ei olla enää yhteensopivia, vaikka joskus ehkä oltiin. Kyllä siihen tilanteeseen tosiaan vaan ajautuu. Toisaalta kyynisempi sanoisi, että tuntuihan teidänkin suhde alkuun hyvältä, mahdollisesti jopa vuosia, ennen kuin se exän toksisuus alkoi paljastua. Että ehtii exän nyxäkin vielä kärsiä.

En ole koskaan kuullut miehen ajautuneen huonoon suhteenseen?

Miksi vain nainen saadaan houkuteltua huonoon suhteeseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka sen huonon suhteen aiheuttaa?

Jos kyse on siitä toisesta osapuolesta, eksästäni, niin miten on mahdollista, että hänellä on nyksänsä kanssa hyvä suhde? Jos kerta eksä itse on toksinen ihminen. Eikö toksinen ihminen ole toksinen kaikissa suhteissa?

Juujuu, ei olla enää yhteensopivia, vaikka joskus ehkä oltiin. Kyllä siihen tilanteeseen tosiaan vaan ajautuu. Toisaalta kyynisempi sanoisi, että tuntuihan teidänkin suhde alkuun hyvältä, mahdollisesti jopa vuosia, ennen kuin se exän toksisuus alkoi paljastua. Että ehtii exän nyxäkin vielä kärsiä.

Vaikka yhteensopivuus vähenisi ajan myötä, ei se oikeuta solvamaan toista osapuolta. Asioista voi olla eri mieltä asiatasollakin ilman, että lyö vyön alle. Ja tuhoavasta käytöksestä on kyse, kun toksisuudesta puhutaan.

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan kuullut miehen ajautuneen huonoon suhteenseen?

Miksi vain nainen saadaan houkuteltua huonoon suhteeseen?

Kyllä minun mieheni sanoo olleensa huonossa suhteessa. Elämä oli 24/7 riitelyä.

Hassua. Minä en saa hänen kanssaan riitaa aikaiseksi, vaikka yrittäisin. Olemme sentäs olleet yhdessä 10 vuotta.

Itse olen kerran kokenut ajautuneeni. Siis jälkeenpäin mietittynä. Siinä oli kaikenlaista meneillään, ulos potkittu exä teki kiusaa, soitteli ympäri sukulaisiani, ja pimitti asuntoni vara-avainta.

Tapasin siinä hötäkässä miehen joka vaikutti peruskalliolta, rauhallinen, mukava, huumorintajuinen, ja tukeuduin vaikeassa tilanteessa häneen, hän kun sitä tukeaan niiiin auliisti tarjosi (virhe!!!! kannattaa yrittää vaikeanakin hetkenä muistaa, että sellainen joka käyttää hyväkseen toisen vaikeaa elämäntilannetta ei rakasta sinua oikeasti, vaan hänellä on ketunhäntä kainalossa, kun hän nyt tässä näin tukee sinua kivasti, niin sinähän sitten siedät häneltä myöhemmin kaikenlaista!!!)

Muutin sitten "olosuhteiden pakosta" hänen kanssaan yhteen, hänellä kun oli sellainen työ, joka kesti myähempään iltaan, ja hän ei usein olisi sen jälkeen jaksanut tulla luokseni, tai ylipäätään nähdä. Tuokinhan vain oli keino saada minut hänen luokseen asumaan.

Kun yhteen muutimme, niin ei mennyt kuin pari viikkoa niin alkoi kiusaaminen. Hän ei tehnyt yhtään kotitöitä, ja lopulta sanoi että tehdään sitten tiskivuorot, molemmat tiskaa joka toinen viikko. Tämä meni sitten niin että minä tiskasin omalla viikollani päivittäin, kun hän taas keräsi tiskit KOKO VIIKON pitkin pöytiä, ja alko tiskaamaan sunnuntai iltana klo 23.30, jotta keresi tiskata omalla viikollaan. Eli jos halusin tehdä ruokaa (hänhän ei ruokaa tehnyt, vaan söi eineksiä töissä) niin minun oli hänenkin viikollaan tiskattava joka päivä ainkain kattilat, paistinpannnut ja omat ruokailuvälineet.

Asuttiin yhdessä 6kk, sitten muutin pois. Olisin muuttanut jo aiemmin mutten saanut kämppää heti.

Koen että tuohon huonoon suhteeseen ajauduin. Tai mies ikään  kuin "ajautti" minut.

Kyllä olen ajautunut huonoon suhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Nuorena naiset valitsevat sen jännän ja viis veisaavat tosiasioista. Vanhemmiten kunnollinenkin mies käy, mutta yleensä nainen on silloin jo niin hajalla, ettei siitä kunnon tasapainoiseen parisuhteeseen enää ole.

Tämä on tullut huomattua. Näitä veljet varokaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorena naiset valitsevat sen jännän ja viis veisaavat tosiasioista. Vanhemmiten kunnollinenkin mies käy, mutta yleensä nainen on silloin jo niin hajalla, ettei siitä kunnon tasapainoiseen parisuhteeseen enää ole.

Tämä on tullut huomattua. Näitä veljet varokaa.

Noinhan se menee. Moni nainen vielä ylpeilee risaisilla renttusuhteillaan. Kyllä se kertoo paljon naisesta jos hän on pyörinyt karmeissa piireissä. Fiksu nainen ymmärtää reagoida heti varoitusmerkkeihin. Hän on timantti.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen kerran kokenut ajautuneeni. Siis jälkeenpäin mietittynä. Siinä oli kaikenlaista meneillään, ulos potkittu exä teki kiusaa, soitteli ympäri sukulaisiani, ja pimitti asuntoni vara-avainta.

Tapasin siinä hötäkässä miehen joka vaikutti peruskalliolta, rauhallinen, mukava, huumorintajuinen, ja tukeuduin vaikeassa tilanteessa häneen, hän kun sitä tukeaan niiiin auliisti tarjosi (virhe!!!! kannattaa yrittää vaikeanakin hetkenä muistaa, että sellainen joka käyttää hyväkseen toisen vaikeaa elämäntilannetta ei rakasta sinua oikeasti, vaan hänellä on ketunhäntä kainalossa, kun hän nyt tässä näin tukee sinua kivasti, niin sinähän sitten siedät häneltä myöhemmin kaikenlaista!!!)

Muutin sitten "olosuhteiden pakosta" hänen kanssaan yhteen, hänellä kun oli sellainen työ, joka kesti myähempään iltaan, ja hän ei usein olisi sen jälkeen jaksanut tulla luokseni, tai ylipäätään nähdä. Tuokinhan vain oli keino saada minut hänen luokseen asumaan.

Kun yhteen muutimme, niin ei mennyt kuin pari viikkoa niin alkoi kiusaaminen. Hän ei tehnyt yhtään kotitöitä, ja lopulta sanoi että tehdään sitten tiskivuorot, molemmat tiskaa joka toinen viikko. Tämä meni sitten niin että minä tiskasin omalla viikollani päivittäin, kun hän taas keräsi tiskit KOKO VIIKON pitkin pöytiä, ja alko tiskaamaan sunnuntai iltana klo 23.30, jotta keresi tiskata omalla viikollaan. Eli jos halusin tehdä ruokaa (hänhän ei ruokaa tehnyt, vaan söi eineksiä töissä) niin minun oli hänenkin viikollaan tiskattava joka päivä ainkain kattilat, paistinpannnut ja omat ruokailuvälineet.

Asuttiin yhdessä 6kk, sitten muutin pois. Olisin muuttanut jo aiemmin mutten saanut kämppää heti.

Koen että tuohon huonoon suhteeseen ajauduin. Tai mies ikään  kuin "ajautti" minut.

Kenellä ei ole tiskikonetta nykypäivänä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorena naiset valitsevat sen jännän ja viis veisaavat tosiasioista. Vanhemmiten kunnollinenkin mies käy, mutta yleensä nainen on silloin jo niin hajalla, ettei siitä kunnon tasapainoiseen parisuhteeseen enää ole.

Tämä on tullut huomattua. Näitä veljet varokaa.

Noinhan se menee. Moni nainen vielä ylpeilee risaisilla renttusuhteillaan. Kyllä se kertoo paljon naisesta jos hän on pyörinyt karmeissa piireissä. Fiksu nainen ymmärtää reagoida heti varoitusmerkkeihin. Hän on timantti.

Tähän vielä päälle ns. alfaleski-ilmiö. Nainen saattaa jäädä kiinni siihen alfamieheen, joka rikkoi hänet joskus nuorempana. Sen jälkeen kaikkia miehiä verrataan siihen könsikkääseen eikä kukaan koskaan vedä sille vertoja. Pahaa oloa tiedossa vain molemmille.

Ota, ap, vastuu, että et tee tyhmiä kysymyksiä. Sinä et voi tietää muiden elämästä yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen kerran kokenut ajautuneeni. Siis jälkeenpäin mietittynä. Siinä oli kaikenlaista meneillään, ulos potkittu exä teki kiusaa, soitteli ympäri sukulaisiani, ja pimitti asuntoni vara-avainta.

Tapasin siinä hötäkässä miehen joka vaikutti peruskalliolta, rauhallinen, mukava, huumorintajuinen, ja tukeuduin vaikeassa tilanteessa häneen, hän kun sitä tukeaan niiiin auliisti tarjosi (virhe!!!! kannattaa yrittää vaikeanakin hetkenä muistaa, että sellainen joka käyttää hyväkseen toisen vaikeaa elämäntilannetta ei rakasta sinua oikeasti, vaan hänellä on ketunhäntä kainalossa, kun hän nyt tässä näin tukee sinua kivasti, niin sinähän sitten siedät häneltä myöhemmin kaikenlaista!!!)

Muutin sitten "olosuhteiden pakosta" hänen kanssaan yhteen, hänellä kun oli sellainen työ, joka kesti myähempään iltaan, ja hän ei usein olisi sen jälkeen jaksanut tulla luokseni, tai ylipäätään nähdä. Tuokinhan vain oli keino saada minut hänen luokseen asumaan.

Kun yhteen muutimme, niin ei mennyt kuin pari viikkoa niin alkoi kiusaaminen. Hän ei tehnyt yhtään kotitöitä, ja lopulta sanoi että tehdään sitten tiskivuorot, molemmat tiskaa joka toinen viikko. Tämä meni sitten niin että minä tiskasin omalla viikollani päivittäin, kun hän taas keräsi tiskit KOKO VIIKON pitkin pöytiä, ja alko tiskaamaan sunnuntai iltana klo 23.30, jotta keresi tiskata omalla viikollaan. Eli jos halusin tehdä ruokaa (hänhän ei ruokaa tehnyt, vaan söi eineksiä töissä) niin minun oli hänenkin viikollaan tiskattava joka päivä ainkain kattilat, paistinpannnut ja omat ruokailuvälineet.

Asuttiin yhdessä 6kk, sitten muutin pois. Olisin muuttanut jo aiemmin mutten saanut kämppää heti.

Koen että tuohon huonoon suhteeseen ajauduin. Tai mies ikään  kuin "ajautti" minut.

Kenellä ei ole tiskikonetta nykypäivänä?

Aika monellakaan ei ole, mm niillä, jotka asuvat asunnoissa joissa on pieni keittiötila. Lisäksi jos asuu yksin, niin ei tiskiä tule. Tuosta omasta ajautumissuhteestani on 15 vuotta aikaa, eikä silloinkaan kaikilla olut tiskikonetta.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni mies onkaan alkanut suhteen kauniin, pirteän neidon kanssa. Kymmenen vuotta ja tuo sama nainen on pullea, millekkään innostumaton vätys.

Niin, useimmiten naiset valitsee paremmin. Ne suhteet, jotka on alkaneet miehen aloitteesta, kariutuu paljon useammin kuin ne, jotka on naisen aktiivisuuden tulosta.