45-55 -vuotiaat naiset, vieläkö löytyy treffiseuraa ja flirttiä elämään, jos sitä haluatte?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minäkään halua 45+ iässä mitään lösähtänyttä pulleromiestä, joka ei jaksa liikkua mihinkään. Itse liikun vielä 4-5 kertaa viikossa tehokkaasti, enkä jaksa laiskaa ja valittavaa miestä. Miehet, tehkää itsellenne jotain.

Ne 30-v miehet voivat kyllä laittaa 45+ ylimielistä ja huomionhakuista, mutta vaan huumorimielessä. Ei tarvi miettiä ehkäisyä ja saa tehdä kaikkea selkaista mihin omanarvontuntoinen psrisuhdematsku ei lähtisi.

Kuten aiemmin on todettu, 45+ iässä en ole hakemassa lapseni ikäistä miestä edes seksiseuraksi. Ei vain kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minäkään halua 45+ iässä mitään lösähtänyttä pulleromiestä, joka ei jaksa liikkua mihinkään. Itse liikun vielä 4-5 kertaa viikossa tehokkaasti, enkä jaksa laiskaa ja valittavaa miestä. Miehet, tehkää itsellenne jotain.

Ne 30-v miehet voivat kyllä laittaa 45+ ylimielistä ja huomionhakuista, mutta vaan huumorimielessä. Ei tarvi miettiä ehkäisyä ja saa tehdä kaikkea selkaista mihin omanarvontuntoinen psrisuhdematsku ei lähtisi.

Tunnut ajattelevan, että kunniallinen nainen ei harrasta muuta kuin lähetyssaarnaajaseksiä? Oma mielipiteeni hyvin nuorten miesten kanssa seksiä harrastavasta naisesta on samantyylinen kuin vastaavasta miehestäkin, mutta toivon, että nuorella miehellä on fiksumpia ajatuksia seksistä kuin sinulla. Pidä varasi, ettet joudu naimisiin seksuaalisesti estyneen naisen kanssa vai ovatko kaikki naiset mielestäsi pohjimmiltaan sellaisia? 

Todella ikävää, että tuollaisia miehiä edelleen on! Olin kuvitellut, että ovat kuolleet jo sukupuuttoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten mukaan vienti vain lisääntyy kun ikää tulee.

Vastauksissa pitää aina huomioida naisten ego. Nainen ei voi koskaan sanoa että haluaisi parisuhteen mutta ei saa. Siispä "vientiä riittäisi mutta ei ole nyt aika parisuhteelle".

Erilaisen huomion määrä voi kasvaakin, koska miehet tulevat rohkeammiksi ja kohteliaammiksi iän myötä. Todellinen parisuhdekysyntä ei kasva käytännössä kenelläkään. Ainoa todiste kysynnästä vanhemmalla iällä on saatu monogaaminen parisuhde. Se matchit, flirtti, treffit tai seksi. Niiden saamiseen ei paljoa vaadita.

Eli jos nainen haluaa vain kevytsuhteen tai vaikka seksisuhteen ilman sitoutumuksia, ja löytää helposti itseään miellyttävää seuraa näihin tarkoituksiin, tulkinta on se, että hänellä "ei ole vientiä" tai että hän "ei saa ketään" - kuitenkin sai mitä halusi. Miksi parisuhde on normi silloinkin, jos sitä ei edes halua?

Ja mistä voi tietää joistain deittailuista, säädöistä ja muusta, olisiko vastapuoli ollut kiinnostunut parisuhteesta? Jos vaikka minusta on kiinnostunut joku mies, mutta minä en vastavuoroisesti ole kiinnostunut hänestä, niin eikö tätä lasketa siis vientiin vain siksi, että minä annoin pakit enkä kokeillut, mennäänkö naimisiin asti? 

 

Syy miksi tuota ei lasketa on kuin sanoisi että olet kondiksessa kun jaksoit kävellä keittiöön.

Seksiä, matcheja ja flirttiä on helppo saada. Aina löytyy miehiä jotka panevat ketä tahansa jonka saavat. Matcheja annetaan kaikille, ja flirttiä useissa tapauksissa kohteliaisuutena (tyypillinen motiivi ulkonäön kehumiselle on ajatus että nainen ei varmaankaan pidä itseään hyvännäköisenä -> nainen ilahtuu).

Tuskinpa moni jotain pelkkää flirttiä ajattelee "vientinä", ja toisaalta pelkän yhden illan jutun ja monogaamisen parisuhteen väliinkin mahtuu valtavaltavasti vaihtoehtoja - sinä nyt tietysti tarkotushakuisesti valitsit juuri nuo kaksi osoittaaksesi niiden merkityksettömyyden. Ei kukaan ajattelekaan irrallisten panojen sen syvempää merkitsevän. Mutta kyllä se kuitenkin ihan totta on, että myös 45-55-vuotiaiden naisten joukossa on niitä, joista kiinnostutaan joskus paljonkin, ja joilla on vientiä. Vienniksi lasketaan myös muut kuin monogaamiset parisuhteet. Nimenomaan tässä ikäluokassa ihmisillä alkaa olla paljon vaihtelua siinä, millaisia suhdemuotoja halutaan. Jotkut haluavat toki sitoutuneen, monogaamisen parisuhteen, jotkut sitten taas haluavat vapaan suhteen, jotkut kevytsuhteen, jotkut pelkän seksisuhteen. Ja kaikkia näitä osa ihmisistä saa helpommin kuin jotkut toiset. Parisuhde ei suinkaan ole kaikilla tavoite, naisillakaan, ja lisäksi monella naisellakin voi olla niin, että vaikka oikean miehen kanssa voisi halutakin parisuhteen, niin joienkin muiden kanssa haluaa itsekin vain kevytsuhteen tai seksisuhteen. Silloin ei niinkään tavoitella parisuhdetta, vaan tapauskohtaisesti katsotaan, mitä itse haluaa. Monelle keski-ikäiselle ei suhde enää ole samalla lailla toive tai tavoite kuin nuorena, etenkin jos on omia lapsia, joilain lapsenlapsiakin, jotka täyttävät sen merkityksellisimmän ihmisen paikan elämässä.

Voiko tämän saman ajatusmaailman hyväksyä myös miehille? Kaikkien naisten kanssa ei automaattisesti halua parisuhdetta, vaan kevytsuhteen tai ihan "vain" seksisuhteen.

Kunhan tuota ei sano ääneen.

Tasoteoria on selkeä.

Eniten tasoa -> vähiten tasoa vaaditaan

- elämänkumppanilta

- tapailukumppanilta (FWB, mutta aina tätäkään ei kannata sanoa ääneen)

- vakipanolta (pelkkää seksiä, jätetään muu leikkiminen pois)

- irtopanolta

Myös harjoittelusuhteet ovat totta nuoremmilla miehillä. Ne menevät jonnekin elämänkumppanin ja tapailukumppanin välimaastoon. Tod näk lähemmäs tapailukumppania.

Miehillä on toisin päin. Mitä kevyemmän suhteen mies haluaa, sitä tasokkaampi (komeus, itsevarmuus, seksitaidot) hänen on oltava sellaisen saadakseen.

Ok, hyvä tietää.

t. Palstan miehet

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoista, oikeastiko on odotettavissa niin radikaali muutos kelpaamattomaksi tässä 8 vuoden sisällä?

Olen 42 v. ja kyllä olis vientiä. Viime viikonloppuna baarissa yks ikäiseni mies kävi kehumassa kuinka olen "tosi nätti nainen" (ei yrittänyt iskeä, hällä oli oma nainen mukana), yksi tarjosi tiskillä juoman, ja yks toinen pyysi puhelinnumeron ja käytiin treffeillä jo. Työpaikalla on flirttiä useammankin kanssa ja yks mies on muhun ihastunut, tunnusti pikkujouluissa.

Menopaussi ajoittuu tuolle ajalle ja tuo lienee aika radikaali muutos?

Keskimääräinen menopaussi-ikä on 51, ei siis vielä 10 vuoteen. Taidat olla mies?

Lähes kaikilla tuntemillani naisilla ulkonäkö on muuttunut radikaalisti +-40v tienoilla.

Naiset eivät itse tunnista tätä koska he katsovat ulkonäössään eri asioita kuin miehet. Miehet katsovat esimerkiksi todella paljon pepun ja keskivartalon suhdetta. Pepun pyöreys katoaa, ja vatsa alkaa pyöristyä melkein kaikilla. Myös reisistä katoavat muodot, suhteessa keskivartaloon ja käsivarsiin.

Niin? Ja...?

Ei löydy. Olen ihan masentunut tästä. Joka päivä tulee ajateltua miten kurjaa kun en kelpaa kellekkään.

N47

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten mukaan vienti vain lisääntyy kun ikää tulee.

Vastauksissa pitää aina huomioida naisten ego. Nainen ei voi koskaan sanoa että haluaisi parisuhteen mutta ei saa. Siispä "vientiä riittäisi mutta ei ole nyt aika parisuhteelle".

Erilaisen huomion määrä voi kasvaakin, koska miehet tulevat rohkeammiksi ja kohteliaammiksi iän myötä. Todellinen parisuhdekysyntä ei kasva käytännössä kenelläkään. Ainoa todiste kysynnästä vanhemmalla iällä on saatu monogaaminen parisuhde. Se matchit, flirtti, treffit tai seksi. Niiden saamiseen ei paljoa vaadita.

Eli jos nainen haluaa vain kevytsuhteen tai vaikka seksisuhteen ilman sitoutumuksia, ja löytää helposti itseään miellyttävää seuraa näihin tarkoituksiin, tulkinta on se, että hänellä "ei ole vientiä" tai että hän "ei saa ketään" - kuitenkin sai mitä halusi. Miksi parisuhde on normi silloinkin, jos sitä ei edes halua?

Ja mistä voi tietää joistain deittailuista, säädöistä ja muusta, olisiko vastapuoli ollut kiinnostunut parisuhteesta? Jos vaikka minusta on kiinnostunut joku mies, mutta minä en vastavuoroisesti ole kiinnostunut hänestä, niin eikö tätä lasketa siis vientiin vain siksi, että minä annoin pakit enkä kokeillut, mennäänkö naimisiin asti? 

 

Syy miksi tuota ei lasketa on kuin sanoisi että olet kondiksessa kun jaksoit kävellä keittiöön.

Seksiä, matcheja ja flirttiä on helppo saada. Aina löytyy miehiä jotka panevat ketä tahansa jonka saavat. Matcheja annetaan kaikille, ja flirttiä useissa tapauksissa kohteliaisuutena (tyypillinen motiivi ulkonäön kehumiselle on ajatus että nainen ei varmaankaan pidä itseään hyvännäköisenä -> nainen ilahtuu).

Tuskinpa moni jotain pelkkää flirttiä ajattelee "vientinä", ja toisaalta pelkän yhden illan jutun ja monogaamisen parisuhteen väliinkin mahtuu valtavaltavasti vaihtoehtoja - sinä nyt tietysti tarkotushakuisesti valitsit juuri nuo kaksi osoittaaksesi niiden merkityksettömyyden. Ei kukaan ajattelekaan irrallisten panojen sen syvempää merkitsevän. Mutta kyllä se kuitenkin ihan totta on, että myös 45-55-vuotiaiden naisten joukossa on niitä, joista kiinnostutaan joskus paljonkin, ja joilla on vientiä. Vienniksi lasketaan myös muut kuin monogaamiset parisuhteet. Nimenomaan tässä ikäluokassa ihmisillä alkaa olla paljon vaihtelua siinä, millaisia suhdemuotoja halutaan. Jotkut haluavat toki sitoutuneen, monogaamisen parisuhteen, jotkut sitten taas haluavat vapaan suhteen, jotkut kevytsuhteen, jotkut pelkän seksisuhteen. Ja kaikkia näitä osa ihmisistä saa helpommin kuin jotkut toiset. Parisuhde ei suinkaan ole kaikilla tavoite, naisillakaan, ja lisäksi monella naisellakin voi olla niin, että vaikka oikean miehen kanssa voisi halutakin parisuhteen, niin joienkin muiden kanssa haluaa itsekin vain kevytsuhteen tai seksisuhteen. Silloin ei niinkään tavoitella parisuhdetta, vaan tapauskohtaisesti katsotaan, mitä itse haluaa. Monelle keski-ikäiselle ei suhde enää ole samalla lailla toive tai tavoite kuin nuorena, etenkin jos on omia lapsia, joilain lapsenlapsiakin, jotka täyttävät sen merkityksellisimmän ihmisen paikan elämässä.

Voiko tämän saman ajatusmaailman hyväksyä myös miehille? Kaikkien naisten kanssa ei automaattisesti halua parisuhdetta, vaan kevytsuhteen tai ihan "vain" seksisuhteen.

Kunhan tuota ei sano ääneen.

Tasoteoria on selkeä.

Eniten tasoa -> vähiten tasoa vaaditaan

- elämänkumppanilta

- tapailukumppanilta (FWB, mutta aina tätäkään ei kannata sanoa ääneen)

- vakipanolta (pelkkää seksiä, jätetään muu leikkiminen pois)

- irtopanolta

Myös harjoittelusuhteet ovat totta nuoremmilla miehillä. Ne menevät jonnekin elämänkumppanin ja tapailukumppanin välimaastoon. Tod näk lähemmäs tapailukumppania.

Miehillä on toisin päin. Mitä kevyemmän suhteen mies haluaa, sitä tasokkaampi (komeus, itsevarmuus, seksitaidot) hänen on oltava sellaisen saadakseen.

Jos se menisi noin (mies saisi helpolla parisuhteen, vaikeasti irtoseksiä), ei olisi lainkaan naisen puutetta valittavia miehiä, sillä kaikki rumat ja köyhät mulkerotkin olisivat parisuhteissa.

Tuhlaat aikaasi. Eivät nämä edes lue kommenttiasi saati, että pysähtyisivät miettimään, voisiko se pitää paikkansa. Defenssit ovat aivan liian korkealla.

Anna heidän pitää tuo uskonto ja jakaa sitä toisilleen, me naiset emme menetä siinä yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Erosin 20 vuotisesta avioliitosta kun olin 45v. Olen nyt 48 v. Ja luulin että joudun olemaan loppuikäni yksin. Väärin.

Tietäisitpä kuinka paljon on vientiä! Rekkasin jossain vaiheessa deittiappeihin ja herra sentään! Yhden yön kumppaneita olisi tarjolla joka yöksi, mutta en ole kiinnostunut. Vakavaa suhdetta hakevia miehiä on niin paljon deittiappien kautta että voin valita kuin hedelmätiskiltä. Nytkin mulla on yksi deittailumies. Ihan fiksu mutta en tiedä haluanko enää naimisiin. Tämä sinkkuilu ja kevyempi deittailu on niiiiin kivaa kun en ole tilivelvollinen kenellekään eikä tarvitse asua kenenkään miehen kanssa.

Miespuoliset työkaverit ehdottelevat myös jatkuvasti.

Eli niin paljon on seuraa kun haluaa. Mutta nyt on mulla vaan vapaus valita parhaat päältä ja päättää itse kuinka vakavasti sitoudun. Tää on kivaa!

Ja en ole mikään missi ulkonäöltä. Olen kyllä hoikka, meikkaan, en polta ja juo, pukeudun siististi eli ulkonäköni on ilmeisesti ihan Ok.

Otetaanpa alusta.

Deittiappien kautta siis löytyy satamäärin miehiä jotka haluavat tämän kirjoittajan, joa sitten miettii että ottaisiko yhden onnekkaan joukosta.

Onko 40-50v ikäluokassa nykyään 100/1 miesenemmistö? Ei ainakaan tilastojen mukaan. Vai onko niin että vain 1% naisista ja 100% miehistä haluaisi parisuhteen? En oikein usko tähänkään.

Tämä on syy miksi kirjoitin että vain toteutunut parisuhde todistaa kysynnän. Ei suosio deittiapeissa, ei tapailu ilman sitoutumista. Ei se, että mies sanoo etsivänsä parisuhdetta.

Tutultahan tämä kuulostaa. Samaa minunkin tuntemani 40+ eronneet naiset sanoivat. Ammmattifutarit ja toimitusjohtajat kuulemma roikkuivat punteissa. Deittiapeissa, totta kai. Oli tapailua ja kaikkea. Mutta siinä vaiheessa kun tulikin halu löytää elämänkumppani, ei se käynytkään sormia napsauttamalla, eikä lopulta löytynyt mies ollut mikään toimitusjohtajakomistus, vaan mahakas tavismies.

Siihen astinainen voi boostata egoaan deittiapeissa ja elää illuusiossa että voisi valita kenet tahansa miehistä parisuhteeseen, ja kaikki sadat miehet ovat kiinnostuneita juuri sinusta ja vain sinusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoista, oikeastiko on odotettavissa niin radikaali muutos kelpaamattomaksi tässä 8 vuoden sisällä?

Olen 42 v. ja kyllä olis vientiä. Viime viikonloppuna baarissa yks ikäiseni mies kävi kehumassa kuinka olen "tosi nätti nainen" (ei yrittänyt iskeä, hällä oli oma nainen mukana), yksi tarjosi tiskillä juoman, ja yks toinen pyysi puhelinnumeron ja käytiin treffeillä jo. Työpaikalla on flirttiä useammankin kanssa ja yks mies on muhun ihastunut, tunnusti pikkujouluissa.

Menopaussi ajoittuu tuolle ajalle ja tuo lienee aika radikaali muutos?

Keskimääräinen menopaussi-ikä on 51, ei siis vielä 10 vuoteen. Taidat olla mies?

Lähes kaikilla tuntemillani naisilla ulkonäkö on muuttunut radikaalisti +-40v tienoilla.

Naiset eivät itse tunnista tätä koska he katsovat ulkonäössään eri asioita kuin miehet. Miehet katsovat esimerkiksi todella paljon pepun ja keskivartalon suhdetta. Pepun pyöreys katoaa, ja vatsa alkaa pyöristyä melkein kaikilla. Myös reisistä katoavat muodot, suhteessa keskivartaloon ja käsivarsiin.

Sellaista se on - iän myötä jokaisen keho muuttuu. Mutta entä sitten? Ei se miesten kohdalla sellaista ole, että he "katsovat pepun pyöreyttä" ja valikoivat sitten haluamansa. Eikä se toisaalta niinkään mene, että kaikki nuoret ovat ihannekroppaisia. Nuoremmissakin naisissa on aika paljon variaatiota vartalotyypeissä - on ylipainoisia, on litteäpeppuisia, on niitä joilla on mahaa ja vaikka mitä. Nuoremmissakin ikäluokissa myös kaikenlaiset keholtaan epätäydelliset ihmiset pariutuvat. Miten voi olla mahdollista, että nuorempana miehet eivät niin tarkkoja siitä pepun pyöreydestä, reisien muodosta tai vatsasta ole, mutta yllättäen asiaan havahdutaan keski-ikäisenä? Ei kuulosta uskottavalta.

Ja vaikka joku mies keski-iässä havahtuisikin asiaan ja päättäisi haluta juuri sen unelmavartaloisen naisen, niin se on toki täysin sallittua. Mutta kun missään ei ole naiskauppaa, josta voisi mennä valitsemaan, vaan aina vaaditaan se vastavuoroinen kiinnostus. Ja miehet kuitenkin ovat muutakin kuin peppuja ajattelevia panokoneita, joten aika moni heistä kaipaa myös emotionaalista läheisyyttä ja kumppanuutta. Näin ollen vaikka kuinka katselisivat hyvänmallisia peppuja, elämä ajaa heidän pariutumaan sellaisten(kin) naisten kanssa, joiden peput eivät ihannemallisia ole.

Joten mitä väliä on sillä, jos pepun muoto keski-iässä muuttuisikin? Kuinka ratkaisevaa tämä ihan oikeasti on?

Itse olen hoikka, mutta keskivartalolihavuuteen taipuvainen, ja silti on kiinnostuneita miehiä riittänyt - ei mitenkään satamäärin, mutta sillä lailla kuitenkin, että ei ole tullut tunnetta, ettenkö seuraa saisi. Ja löytyipä vielä seurustelukumppanikin omanikäisestä miehestä. Tuskin on peppunikaan yhtä hyvän mallinen kuin vaikka 25-vuotiaana. Mitä väliä?

Niinpä. On jotenkin surkuhupaisaa, kun tänne linkataan kuvia naisista, joiden peppu on pyöreä tai lattana, milloin mikäkin on mitäkin. En ihan oikeasti tiedä mitä siitä pitäisi ajatella. Tuollaista voi odottaa ehkä varhaisessa teini-iässä olevalta pojalta, joka vasta tutustuu naisiin ja seurusteluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erosin 20 vuotisesta avioliitosta kun olin 45v. Olen nyt 48 v. Ja luulin että joudun olemaan loppuikäni yksin. Väärin.

Tietäisitpä kuinka paljon on vientiä! Rekkasin jossain vaiheessa deittiappeihin ja herra sentään! Yhden yön kumppaneita olisi tarjolla joka yöksi, mutta en ole kiinnostunut. Vakavaa suhdetta hakevia miehiä on niin paljon deittiappien kautta että voin valita kuin hedelmätiskiltä. Nytkin mulla on yksi deittailumies. Ihan fiksu mutta en tiedä haluanko enää naimisiin. Tämä sinkkuilu ja kevyempi deittailu on niiiiin kivaa kun en ole tilivelvollinen kenellekään eikä tarvitse asua kenenkään miehen kanssa.

Miespuoliset työkaverit ehdottelevat myös jatkuvasti.

Eli niin paljon on seuraa kun haluaa. Mutta nyt on mulla vaan vapaus valita parhaat päältä ja päättää itse kuinka vakavasti sitoudun. Tää on kivaa!

Ja en ole mikään missi ulkonäöltä. Olen kyllä hoikka, meikkaan, en polta ja juo, pukeudun siististi eli ulkonäköni on ilmeisesti ihan Ok.

Otetaanpa alusta.

Deittiappien kautta siis löytyy satamäärin miehiä jotka haluavat tämän kirjoittajan, joa sitten miettii että ottaisiko yhden onnekkaan joukosta.

Onko 40-50v ikäluokassa nykyään 100/1 miesenemmistö? Ei ainakaan tilastojen mukaan. Vai onko niin että vain 1% naisista ja 100% miehistä haluaisi parisuhteen? En oikein usko tähänkään.

Tämä on syy miksi kirjoitin että vain toteutunut parisuhde todistaa kysynnän. Ei suosio deittiapeissa, ei tapailu ilman sitoutumista. Ei se, että mies sanoo etsivänsä parisuhdetta.

Tutultahan tämä kuulostaa. Samaa minunkin tuntemani 40+ eronneet naiset sanoivat. Ammmattifutarit ja toimitusjohtajat kuulemma roikkuivat punteissa. Deittiapeissa, totta kai. Oli tapailua ja kaikkea. Mutta siinä vaiheessa kun tulikin halu löytää elämänkumppani, ei se käynytkään sormia napsauttamalla, eikä lopulta löytynyt mies ollut mikään toimitusjohtajakomistus, vaan mahakas tavismies.

Siihen astinainen voi boostata egoaan deittiapeissa ja elää illuusiossa että voisi valita kenet tahansa miehistä parisuhteeseen, ja kaikki sadat miehet ovat kiinnostuneita juuri sinusta ja vain sinusta.

Olen eri kommentoija, mutta epäilen vahvasti, ettei sinun tuttavapiiriisi kuulu montaakaan naista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten mukaan vienti vain lisääntyy kun ikää tulee.

Vastauksissa pitää aina huomioida naisten ego. Nainen ei voi koskaan sanoa että haluaisi parisuhteen mutta ei saa. Siispä "vientiä riittäisi mutta ei ole nyt aika parisuhteelle".

Erilaisen huomion määrä voi kasvaakin, koska miehet tulevat rohkeammiksi ja kohteliaammiksi iän myötä. Todellinen parisuhdekysyntä ei kasva käytännössä kenelläkään. Ainoa todiste kysynnästä vanhemmalla iällä on saatu monogaaminen parisuhde. Se matchit, flirtti, treffit tai seksi. Niiden saamiseen ei paljoa vaadita.

Eli jos nainen haluaa vain kevytsuhteen tai vaikka seksisuhteen ilman sitoutumuksia, ja löytää helposti itseään miellyttävää seuraa näihin tarkoituksiin, tulkinta on se, että hänellä "ei ole vientiä" tai että hän "ei saa ketään" - kuitenkin sai mitä halusi. Miksi parisuhde on normi silloinkin, jos sitä ei edes halua?

Ja mistä voi tietää joistain deittailuista, säädöistä ja muusta, olisiko vastapuoli ollut kiinnostunut parisuhteesta? Jos vaikka minusta on kiinnostunut joku mies, mutta minä en vastavuoroisesti ole kiinnostunut hänestä, niin eikö tätä lasketa siis vientiin vain siksi, että minä annoin pakit enkä kokeillut, mennäänkö naimisiin asti? 

 

Syy miksi tuota ei lasketa on kuin sanoisi että olet kondiksessa kun jaksoit kävellä keittiöön.

Seksiä, matcheja ja flirttiä on helppo saada. Aina löytyy miehiä jotka panevat ketä tahansa jonka saavat. Matcheja annetaan kaikille, ja flirttiä useissa tapauksissa kohteliaisuutena (tyypillinen motiivi ulkonäön kehumiselle on ajatus että nainen ei varmaankaan pidä itseään hyvännäköisenä -> nainen ilahtuu).

Tuskinpa moni jotain pelkkää flirttiä ajattelee "vientinä", ja toisaalta pelkän yhden illan jutun ja monogaamisen parisuhteen väliinkin mahtuu valtavaltavasti vaihtoehtoja - sinä nyt tietysti tarkotushakuisesti valitsit juuri nuo kaksi osoittaaksesi niiden merkityksettömyyden. Ei kukaan ajattelekaan irrallisten panojen sen syvempää merkitsevän. Mutta kyllä se kuitenkin ihan totta on, että myös 45-55-vuotiaiden naisten joukossa on niitä, joista kiinnostutaan joskus paljonkin, ja joilla on vientiä. Vienniksi lasketaan myös muut kuin monogaamiset parisuhteet. Nimenomaan tässä ikäluokassa ihmisillä alkaa olla paljon vaihtelua siinä, millaisia suhdemuotoja halutaan. Jotkut haluavat toki sitoutuneen, monogaamisen parisuhteen, jotkut sitten taas haluavat vapaan suhteen, jotkut kevytsuhteen, jotkut pelkän seksisuhteen. Ja kaikkia näitä osa ihmisistä saa helpommin kuin jotkut toiset. Parisuhde ei suinkaan ole kaikilla tavoite, naisillakaan, ja lisäksi monella naisellakin voi olla niin, että vaikka oikean miehen kanssa voisi halutakin parisuhteen, niin joienkin muiden kanssa haluaa itsekin vain kevytsuhteen tai seksisuhteen. Silloin ei niinkään tavoitella parisuhdetta, vaan tapauskohtaisesti katsotaan, mitä itse haluaa. Monelle keski-ikäiselle ei suhde enää ole samalla lailla toive tai tavoite kuin nuorena, etenkin jos on omia lapsia, joilain lapsenlapsiakin, jotka täyttävät sen merkityksellisimmän ihmisen paikan elämässä.

Voiko tämän saman ajatusmaailman hyväksyä myös miehille? Kaikkien naisten kanssa ei automaattisesti halua parisuhdetta, vaan kevytsuhteen tai ihan "vain" seksisuhteen.

??? Onko siinä jollekin ongelma? Mitä itse näitä keskusteluja viime vuosina olen lukenut, niin ongelma on se, jos mies antaa ymmärtää haluavansa muuta kuin pelkkää seksiä. Mutta puhtaasti seksin haluaminen ei kai ole kenellekään mikään ongelma, miksi ihmeessä olisi?

Osa naisista ei halua pelkkää seksiä eikä parisuhteeseen miehen kanssa, jolle irtoseksi on ok. Sekään ei tarkoita etteivätkö he hyväksyisi miehille puhtaasti seksisuhteita.

Itse olen harrastanut aikoinani paljon irtoseksiä ja todellakin hyväksyn sen myös miehille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erosin 20 vuotisesta avioliitosta kun olin 45v. Olen nyt 48 v. Ja luulin että joudun olemaan loppuikäni yksin. Väärin.

Tietäisitpä kuinka paljon on vientiä! Rekkasin jossain vaiheessa deittiappeihin ja herra sentään! Yhden yön kumppaneita olisi tarjolla joka yöksi, mutta en ole kiinnostunut. Vakavaa suhdetta hakevia miehiä on niin paljon deittiappien kautta että voin valita kuin hedelmätiskiltä. Nytkin mulla on yksi deittailumies. Ihan fiksu mutta en tiedä haluanko enää naimisiin. Tämä sinkkuilu ja kevyempi deittailu on niiiiin kivaa kun en ole tilivelvollinen kenellekään eikä tarvitse asua kenenkään miehen kanssa.

Miespuoliset työkaverit ehdottelevat myös jatkuvasti.

Eli niin paljon on seuraa kun haluaa. Mutta nyt on mulla vaan vapaus valita parhaat päältä ja päättää itse kuinka vakavasti sitoudun. Tää on kivaa!

Ja en ole mikään missi ulkonäöltä. Olen kyllä hoikka, meikkaan, en polta ja juo, pukeudun siististi eli ulkonäköni on ilmeisesti ihan Ok.

Otetaanpa alusta.

Deittiappien kautta siis löytyy satamäärin miehiä jotka haluavat tämän kirjoittajan, joa sitten miettii että ottaisiko yhden onnekkaan joukosta.

Onko 40-50v ikäluokassa nykyään 100/1 miesenemmistö? Ei ainakaan tilastojen mukaan. Vai onko niin että vain 1% naisista ja 100% miehistä haluaisi parisuhteen? En oikein usko tähänkään.

Tämä on syy miksi kirjoitin että vain toteutunut parisuhde todistaa kysynnän. Ei suosio deittiapeissa, ei tapailu ilman sitoutumista. Ei se, että mies sanoo etsivänsä parisuhdetta.

Tutultahan tämä kuulostaa. Samaa minunkin tuntemani 40+ eronneet naiset sanoivat. Ammmattifutarit ja toimitusjohtajat kuulemma roikkuivat punteissa. Deittiapeissa, totta kai. Oli tapailua ja kaikkea. Mutta siinä vaiheessa kun tulikin halu löytää elämänkumppani, ei se käynytkään sormia napsauttamalla, eikä lopulta löytynyt mies ollut mikään toimitusjohtajakomistus, vaan mahakas tavismies.

Siihen astinainen voi boostata egoaan deittiapeissa ja elää illuusiossa että voisi valita kenet tahansa miehistä parisuhteeseen, ja kaikki sadat miehet ovat kiinnostuneita juuri sinusta ja vain sinusta.

Tuon takia moni nainen ei pariudu.

Koska sitten illuusio murenisi. Ei ne komistukset olleetkaan polvillaan tarjoamassa puolta valtakuntaa, vaan hakemassa helppoa puumapanoa, jolle ladeltiin samat rakkaudentunnustukset kuin kaikille muillekin. Sadoista matcheista enemmistö laittoi sydäntä kaikille.

Ja kun sille tapailumiehelle ehdottaisi parisuhdetta, ei hän olisikaan valmis kun on vielä toipumassa erosta, tai jopa tilanne nyksän...siis tarkoitan exän kanssa olisi vähän "complicated".

Parempi pitää illuusio. Satoja kiinnostuneita miehiä, komean ja rikkaan elämänkumppanin saisi sormia napsauttamalla, sen kuin valitsee mieskatalogista. Suosio on kasvanut räjähdysmäisesti kun ikää on tullut. Pidä se.

Minä erosin 39-vuotiaana, nyt lähes kymmenen vuotta myöhemmin edelleen yksin, ikäiseni miehet haluavat kolmekymppisen kumppanin.

Yllättäviä seksitarjouksia tulee kyllä todella nuorilta miehiltä, tämä hämmensi aluksi mutta nyt olen jo tottunut niihin. En kuitenkaan halua toteuttaa kenenkään fantasioita vaan toiveissa olisi tasapainoinen, aikuisten välinen suhde.

Se tuntuu olevan mahdottomuus tässä iässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erosin 20 vuotisesta avioliitosta kun olin 45v. Olen nyt 48 v. Ja luulin että joudun olemaan loppuikäni yksin. Väärin.

Tietäisitpä kuinka paljon on vientiä! Rekkasin jossain vaiheessa deittiappeihin ja herra sentään! Yhden yön kumppaneita olisi tarjolla joka yöksi, mutta en ole kiinnostunut. Vakavaa suhdetta hakevia miehiä on niin paljon deittiappien kautta että voin valita kuin hedelmätiskiltä. Nytkin mulla on yksi deittailumies. Ihan fiksu mutta en tiedä haluanko enää naimisiin. Tämä sinkkuilu ja kevyempi deittailu on niiiiin kivaa kun en ole tilivelvollinen kenellekään eikä tarvitse asua kenenkään miehen kanssa.

Miespuoliset työkaverit ehdottelevat myös jatkuvasti.

Eli niin paljon on seuraa kun haluaa. Mutta nyt on mulla vaan vapaus valita parhaat päältä ja päättää itse kuinka vakavasti sitoudun. Tää on kivaa!

Ja en ole mikään missi ulkonäöltä. Olen kyllä hoikka, meikkaan, en polta ja juo, pukeudun siististi eli ulkonäköni on ilmeisesti ihan Ok.

Otetaanpa alusta.

Deittiappien kautta siis löytyy satamäärin miehiä jotka haluavat tämän kirjoittajan, joa sitten miettii että ottaisiko yhden onnekkaan joukosta.

Onko 40-50v ikäluokassa nykyään 100/1 miesenemmistö? Ei ainakaan tilastojen mukaan. Vai onko niin että vain 1% naisista ja 100% miehistä haluaisi parisuhteen? En oikein usko tähänkään.

Tämä on syy miksi kirjoitin että vain toteutunut parisuhde todistaa kysynnän. Ei suosio deittiapeissa, ei tapailu ilman sitoutumista. Ei se, että mies sanoo etsivänsä parisuhdetta.

Tutultahan tämä kuulostaa. Samaa minunkin tuntemani 40+ eronneet naiset sanoivat. Ammmattifutarit ja toimitusjohtajat kuulemma roikkuivat punteissa. Deittiapeissa, totta kai. Oli tapailua ja kaikkea. Mutta siinä vaiheessa kun tulikin halu löytää elämänkumppani, ei se käynytkään sormia napsauttamalla, eikä lopulta löytynyt mies ollut mikään toimitusjohtajakomistus, vaan mahakas tavismies.

Siihen astinainen voi boostata egoaan deittiapeissa ja elää illuusiossa että voisi valita kenet tahansa miehistä parisuhteeseen, ja kaikki sadat miehet ovat kiinnostuneita juuri sinusta ja vain sinusta.

Missä iässä parisuhde sitten on löytynyt kuin sormia napsauttamalla? En tunne yhtään ihmistä, jolla näin olisi ollut nuorenakaan, vaan jopa hyvännäköiset ihmiset ovat saattaneet olla vuosia sinkkuina. Parhaiten ovat pariutuneet juuri ne, joilla ei ole ollut mitäänkriteereitä kumppanille, vaan jokin kiintymyssuhteen tai muun häiriö, jonka vuoksi ovat halunneet suhteen kuin suhteen, ihan kenen tahansa kanssa. Ja he kun kohtaavat kaltaisena, syntyy helposti ongelmainen suhde joksikin aikaa. Mutta jos tällaisia tapauksia ei lasketa, on suhteen löytyminen aina tuurista kiinni.

Mutta et voi silti ihmisen vientiä todentaa toteutuneen parisuhteen perusteella. Tiedän naisen, josta useampi mies on ollut kiinnostunut, joka saisi varmasti seksiä ja suhteenkin, mutta hän ei halua olla miesten kanssa. Se, että hän ei tapaile miehiä, eri johdu siitä, etteikö hän saisi ketään. 

Etkä muidenkaan kohdalla voi pitää pelkkää suhdetta mittarina, koska vientiä voi olla muistakin syistä, ja koska etenkään keski-iässä eivät kaikki enää niin kovasti suhdetta kaipaakaan. Yhden illan panojen ja suhteen välissä on muitakin vaihtoehtoja. Esim. kevytsuhde tai jopa vakituinen seksisuhde voi olla molemmille osapuolille antoisa, mutta jos ei muuta haluta, miksi pitäisi pyrkiä parisuhteeseen?

Ainoa, mikä on hyvä mittari on se, saako suhdetta haluava toivomansa laisen suhteen. Eli jos joku haluaa vähän kevyemmän suhteen, voi mittarina toimia ainoastaan se, kuinka helposti hän sellaisen saa - ei suinkaan se, päätyykö parisuhdetta haluamaton parisuhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erosin 20 vuotisesta avioliitosta kun olin 45v. Olen nyt 48 v. Ja luulin että joudun olemaan loppuikäni yksin. Väärin.

Tietäisitpä kuinka paljon on vientiä! Rekkasin jossain vaiheessa deittiappeihin ja herra sentään! Yhden yön kumppaneita olisi tarjolla joka yöksi, mutta en ole kiinnostunut. Vakavaa suhdetta hakevia miehiä on niin paljon deittiappien kautta että voin valita kuin hedelmätiskiltä. Nytkin mulla on yksi deittailumies. Ihan fiksu mutta en tiedä haluanko enää naimisiin. Tämä sinkkuilu ja kevyempi deittailu on niiiiin kivaa kun en ole tilivelvollinen kenellekään eikä tarvitse asua kenenkään miehen kanssa.

Miespuoliset työkaverit ehdottelevat myös jatkuvasti.

Eli niin paljon on seuraa kun haluaa. Mutta nyt on mulla vaan vapaus valita parhaat päältä ja päättää itse kuinka vakavasti sitoudun. Tää on kivaa!

Ja en ole mikään missi ulkonäöltä. Olen kyllä hoikka, meikkaan, en polta ja juo, pukeudun siististi eli ulkonäköni on ilmeisesti ihan Ok.

Otetaanpa alusta.

Deittiappien kautta siis löytyy satamäärin miehiä jotka haluavat tämän kirjoittajan, joa sitten miettii että ottaisiko yhden onnekkaan joukosta.

Onko 40-50v ikäluokassa nykyään 100/1 miesenemmistö? Ei ainakaan tilastojen mukaan. Vai onko niin että vain 1% naisista ja 100% miehistä haluaisi parisuhteen? En oikein usko tähänkään.

Tämä on syy miksi kirjoitin että vain toteutunut parisuhde todistaa kysynnän. Ei suosio deittiapeissa, ei tapailu ilman sitoutumista. Ei se, että mies sanoo etsivänsä parisuhdetta.

Tutultahan tämä kuulostaa. Samaa minunkin tuntemani 40+ eronneet naiset sanoivat. Ammmattifutarit ja toimitusjohtajat kuulemma roikkuivat punteissa. Deittiapeissa, totta kai. Oli tapailua ja kaikkea. Mutta siinä vaiheessa kun tulikin halu löytää elämänkumppani, ei se käynytkään sormia napsauttamalla, eikä lopulta löytynyt mies ollut mikään toimitusjohtajakomistus, vaan mahakas tavismies.

Siihen astinainen voi boostata egoaan deittiapeissa ja elää illuusiossa että voisi valita kenet tahansa miehistä parisuhteeseen, ja kaikki sadat miehet ovat kiinnostuneita juuri sinusta ja vain sinusta.

Olen eri kommentoija, mutta epäilen vahvasti, ettei sinun tuttavapiiriisi kuulu montaakaan naista.

Ihan aiheellisia kysymyksiähän nuo oli.

Miehiä ja naisia on sama määrä. Fakta on että vähänkään tasokkaalla 40-50v miehellä on todella paljon kysyntää, ja he harvoin ovat kauaa sinkkuina.

Miten siis voi olla että tavallisella 40-50v naisella on satoja tasokkaita miehiä toivomassa parisuhdetta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten mukaan vienti vain lisääntyy kun ikää tulee.

Vastauksissa pitää aina huomioida naisten ego. Nainen ei voi koskaan sanoa että haluaisi parisuhteen mutta ei saa. Siispä "vientiä riittäisi mutta ei ole nyt aika parisuhteelle".

Erilaisen huomion määrä voi kasvaakin, koska miehet tulevat rohkeammiksi ja kohteliaammiksi iän myötä. Todellinen parisuhdekysyntä ei kasva käytännössä kenelläkään. Ainoa todiste kysynnästä vanhemmalla iällä on saatu monogaaminen parisuhde. Se matchit, flirtti, treffit tai seksi. Niiden saamiseen ei paljoa vaadita.

Eli jos nainen haluaa vain kevytsuhteen tai vaikka seksisuhteen ilman sitoutumuksia, ja löytää helposti itseään miellyttävää seuraa näihin tarkoituksiin, tulkinta on se, että hänellä "ei ole vientiä" tai että hän "ei saa ketään" - kuitenkin sai mitä halusi. Miksi parisuhde on normi silloinkin, jos sitä ei edes halua?

Ja mistä voi tietää joistain deittailuista, säädöistä ja muusta, olisiko vastapuoli ollut kiinnostunut parisuhteesta? Jos vaikka minusta on kiinnostunut joku mies, mutta minä en vastavuoroisesti ole kiinnostunut hänestä, niin eikö tätä lasketa siis vientiin vain siksi, että minä annoin pakit enkä kokeillut, mennäänkö naimisiin asti? 

 

Syy miksi tuota ei lasketa on kuin sanoisi että olet kondiksessa kun jaksoit kävellä keittiöön.

Seksiä, matcheja ja flirttiä on helppo saada. Aina löytyy miehiä jotka panevat ketä tahansa jonka saavat. Matcheja annetaan kaikille, ja flirttiä useissa tapauksissa kohteliaisuutena (tyypillinen motiivi ulkonäön kehumiselle on ajatus että nainen ei varmaankaan pidä itseään hyvännäköisenä -> nainen ilahtuu).

Tuskinpa moni jotain pelkkää flirttiä ajattelee "vientinä", ja toisaalta pelkän yhden illan jutun ja monogaamisen parisuhteen väliinkin mahtuu valtavaltavasti vaihtoehtoja - sinä nyt tietysti tarkotushakuisesti valitsit juuri nuo kaksi osoittaaksesi niiden merkityksettömyyden. Ei kukaan ajattelekaan irrallisten panojen sen syvempää merkitsevän. Mutta kyllä se kuitenkin ihan totta on, että myös 45-55-vuotiaiden naisten joukossa on niitä, joista kiinnostutaan joskus paljonkin, ja joilla on vientiä. Vienniksi lasketaan myös muut kuin monogaamiset parisuhteet. Nimenomaan tässä ikäluokassa ihmisillä alkaa olla paljon vaihtelua siinä, millaisia suhdemuotoja halutaan. Jotkut haluavat toki sitoutuneen, monogaamisen parisuhteen, jotkut sitten taas haluavat vapaan suhteen, jotkut kevytsuhteen, jotkut pelkän seksisuhteen. Ja kaikkia näitä osa ihmisistä saa helpommin kuin jotkut toiset. Parisuhde ei suinkaan ole kaikilla tavoite, naisillakaan, ja lisäksi monella naisellakin voi olla niin, että vaikka oikean miehen kanssa voisi halutakin parisuhteen, niin joienkin muiden kanssa haluaa itsekin vain kevytsuhteen tai seksisuhteen. Silloin ei niinkään tavoitella parisuhdetta, vaan tapauskohtaisesti katsotaan, mitä itse haluaa. Monelle keski-ikäiselle ei suhde enää ole samalla lailla toive tai tavoite kuin nuorena, etenkin jos on omia lapsia, joilain lapsenlapsiakin, jotka täyttävät sen merkityksellisimmän ihmisen paikan elämässä.

Voiko tämän saman ajatusmaailman hyväksyä myös miehille? Kaikkien naisten kanssa ei automaattisesti halua parisuhdetta, vaan kevytsuhteen tai ihan "vain" seksisuhteen.

Kunhan tuota ei sano ääneen.

Tasoteoria on selkeä.

Eniten tasoa -> vähiten tasoa vaaditaan

- elämänkumppanilta

- tapailukumppanilta (FWB, mutta aina tätäkään ei kannata sanoa ääneen)

- vakipanolta (pelkkää seksiä, jätetään muu leikkiminen pois)

- irtopanolta

Myös harjoittelusuhteet ovat totta nuoremmilla miehillä. Ne menevät jonnekin elämänkumppanin ja tapailukumppanin välimaastoon. Tod näk lähemmäs tapailukumppania.

Miehillä on toisin päin. Mitä kevyemmän suhteen mies haluaa, sitä tasokkaampi (komeus, itsevarmuus, seksitaidot) hänen on oltava sellaisen saadakseen.

Jos se menisi noin (mies saisi helpolla parisuhteen, vaikeasti irtoseksiä), ei olisi lainkaan naisen puutetta valittavia miehiä, sillä kaikki rumat ja köyhät mulkerotkin olisivat parisuhteissa.

Tuhlaat aikaasi. Eivät nämä edes lue kommenttiasi saati, että pysähtyisivät miettimään, voisiko se pitää paikkansa. Defenssit ovat aivan liian korkealla.

Anna heidän pitää tuo uskonto ja jakaa sitä toisilleen, me naiset emme menetä siinä yhtään mitään.

Aikaa on tuhlattavaksi asti silloin kun täällä ollaan, ei hätää. Ihan kivasti välillä vastataan, tosin mua aina jaksaa hämmentää se lahkolaisten käsitys, ettei parisuhteissa harrasteta seksiä. Ihan kuin keskustelisi lasten kanssa, tai lasten tasolle jääneiden, joilla ei ole mitään ajatusta ihmissuhteista. Se kai noissa teorioissa viehättääkin, ne tarjoavat yhden selitysmallin itselle vieraille ilmiöille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erosin 20 vuotisesta avioliitosta kun olin 45v. Olen nyt 48 v. Ja luulin että joudun olemaan loppuikäni yksin. Väärin.

Tietäisitpä kuinka paljon on vientiä! Rekkasin jossain vaiheessa deittiappeihin ja herra sentään! Yhden yön kumppaneita olisi tarjolla joka yöksi, mutta en ole kiinnostunut. Vakavaa suhdetta hakevia miehiä on niin paljon deittiappien kautta että voin valita kuin hedelmätiskiltä. Nytkin mulla on yksi deittailumies. Ihan fiksu mutta en tiedä haluanko enää naimisiin. Tämä sinkkuilu ja kevyempi deittailu on niiiiin kivaa kun en ole tilivelvollinen kenellekään eikä tarvitse asua kenenkään miehen kanssa.

Miespuoliset työkaverit ehdottelevat myös jatkuvasti.

Eli niin paljon on seuraa kun haluaa. Mutta nyt on mulla vaan vapaus valita parhaat päältä ja päättää itse kuinka vakavasti sitoudun. Tää on kivaa!

Ja en ole mikään missi ulkonäöltä. Olen kyllä hoikka, meikkaan, en polta ja juo, pukeudun siististi eli ulkonäköni on ilmeisesti ihan Ok.

Otetaanpa alusta.

Deittiappien kautta siis löytyy satamäärin miehiä jotka haluavat tämän kirjoittajan, joa sitten miettii että ottaisiko yhden onnekkaan joukosta.

Onko 40-50v ikäluokassa nykyään 100/1 miesenemmistö? Ei ainakaan tilastojen mukaan. Vai onko niin että vain 1% naisista ja 100% miehistä haluaisi parisuhteen? En oikein usko tähänkään.

Tämä on syy miksi kirjoitin että vain toteutunut parisuhde todistaa kysynnän. Ei suosio deittiapeissa, ei tapailu ilman sitoutumista. Ei se, että mies sanoo etsivänsä parisuhdetta.

Tutultahan tämä kuulostaa. Samaa minunkin tuntemani 40+ eronneet naiset sanoivat. Ammmattifutarit ja toimitusjohtajat kuulemma roikkuivat punteissa. Deittiapeissa, totta kai. Oli tapailua ja kaikkea. Mutta siinä vaiheessa kun tulikin halu löytää elämänkumppani, ei se käynytkään sormia napsauttamalla, eikä lopulta löytynyt mies ollut mikään toimitusjohtajakomistus, vaan mahakas tavismies.

Siihen astinainen voi boostata egoaan deittiapeissa ja elää illuusiossa että voisi valita kenet tahansa miehistä parisuhteeseen, ja kaikki sadat miehet ovat kiinnostuneita juuri sinusta ja vain sinusta.

Missä iässä parisuhde sitten on löytynyt kuin sormia napsauttamalla? En tunne yhtään ihmistä, jolla näin olisi ollut nuorenakaan, vaan jopa hyvännäköiset ihmiset ovat saattaneet olla vuosia sinkkuina. Parhaiten ovat pariutuneet juuri ne, joilla ei ole ollut mitäänkriteereitä kumppanille, vaan jokin kiintymyssuhteen tai muun häiriö, jonka vuoksi ovat halunneet suhteen kuin suhteen, ihan kenen tahansa kanssa. Ja he kun kohtaavat kaltaisena, syntyy helposti ongelmainen suhde joksikin aikaa. Mutta jos tällaisia tapauksia ei lasketa, on suhteen löytyminen aina tuurista kiinni.

Mutta et voi silti ihmisen vientiä todentaa toteutuneen parisuhteen perusteella. Tiedän naisen, josta useampi mies on ollut kiinnostunut, joka saisi varmasti seksiä ja suhteenkin, mutta hän ei halua olla miesten kanssa. Se, että hän ei tapaile miehiä, eri johdu siitä, etteikö hän saisi ketään. 

Etkä muidenkaan kohdalla voi pitää pelkkää suhdetta mittarina, koska vientiä voi olla muistakin syistä, ja koska etenkään keski-iässä eivät kaikki enää niin kovasti suhdetta kaipaakaan. Yhden illan panojen ja suhteen välissä on muitakin vaihtoehtoja. Esim. kevytsuhde tai jopa vakituinen seksisuhde voi olla molemmille osapuolille antoisa, mutta jos ei muuta haluta, miksi pitäisi pyrkiä parisuhteeseen?

Ainoa, mikä on hyvä mittari on se, saako suhdetta haluava toivomansa laisen suhteen. Eli jos joku haluaa vähän kevyemmän suhteen, voi mittarina toimia ainoastaan se, kuinka helposti hän sellaisen saa - ei suinkaan se, päätyykö parisuhdetta haluamaton parisuhteeseen.

Nainen kuin nainen saa kevytsuhteen helposti. Huono mittari.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erosin 20 vuotisesta avioliitosta kun olin 45v. Olen nyt 48 v. Ja luulin että joudun olemaan loppuikäni yksin. Väärin.

Tietäisitpä kuinka paljon on vientiä! Rekkasin jossain vaiheessa deittiappeihin ja herra sentään! Yhden yön kumppaneita olisi tarjolla joka yöksi, mutta en ole kiinnostunut. Vakavaa suhdetta hakevia miehiä on niin paljon deittiappien kautta että voin valita kuin hedelmätiskiltä. Nytkin mulla on yksi deittailumies. Ihan fiksu mutta en tiedä haluanko enää naimisiin. Tämä sinkkuilu ja kevyempi deittailu on niiiiin kivaa kun en ole tilivelvollinen kenellekään eikä tarvitse asua kenenkään miehen kanssa.

Miespuoliset työkaverit ehdottelevat myös jatkuvasti.

Eli niin paljon on seuraa kun haluaa. Mutta nyt on mulla vaan vapaus valita parhaat päältä ja päättää itse kuinka vakavasti sitoudun. Tää on kivaa!

Ja en ole mikään missi ulkonäöltä. Olen kyllä hoikka, meikkaan, en polta ja juo, pukeudun siististi eli ulkonäköni on ilmeisesti ihan Ok.

Otetaanpa alusta.

Deittiappien kautta siis löytyy satamäärin miehiä jotka haluavat tämän kirjoittajan, joa sitten miettii että ottaisiko yhden onnekkaan joukosta.

Onko 40-50v ikäluokassa nykyään 100/1 miesenemmistö? Ei ainakaan tilastojen mukaan. Vai onko niin että vain 1% naisista ja 100% miehistä haluaisi parisuhteen? En oikein usko tähänkään.

Tämä on syy miksi kirjoitin että vain toteutunut parisuhde todistaa kysynnän. Ei suosio deittiapeissa, ei tapailu ilman sitoutumista. Ei se, että mies sanoo etsivänsä parisuhdetta.

Tutultahan tämä kuulostaa. Samaa minunkin tuntemani 40+ eronneet naiset sanoivat. Ammmattifutarit ja toimitusjohtajat kuulemma roikkuivat punteissa. Deittiapeissa, totta kai. Oli tapailua ja kaikkea. Mutta siinä vaiheessa kun tulikin halu löytää elämänkumppani, ei se käynytkään sormia napsauttamalla, eikä lopulta löytynyt mies ollut mikään toimitusjohtajakomistus, vaan mahakas tavismies.

Siihen astinainen voi boostata egoaan deittiapeissa ja elää illuusiossa että voisi valita kenet tahansa miehistä parisuhteeseen, ja kaikki sadat miehet ovat kiinnostuneita juuri sinusta ja vain sinusta.

Olen eri kommentoija, mutta epäilen vahvasti, ettei sinun tuttavapiiriisi kuulu montaakaan naista.

Ihan aiheellisia kysymyksiähän nuo oli.

Miehiä ja naisia on sama määrä. Fakta on että vähänkään tasokkaalla 40-50v miehellä on todella paljon kysyntää, ja he harvoin ovat kauaa sinkkuina.

Miten siis voi olla että tavallisella 40-50v naisella on satoja tasokkaita miehiä toivomassa parisuhdetta?

 

"Deittiapeissa".

Naiset oikeasti luulevat että Tinder on eri planeetta.

Sieltä voi saada jotain mitä ei livenä saisi.

Oikeastihan se on vain paikka jossa tehdään ensikontakti, korvike baaritiskille tms. Sen jälkeen kaikki tapahtuu livenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erosin 20 vuotisesta avioliitosta kun olin 45v. Olen nyt 48 v. Ja luulin että joudun olemaan loppuikäni yksin. Väärin.

Tietäisitpä kuinka paljon on vientiä! Rekkasin jossain vaiheessa deittiappeihin ja herra sentään! Yhden yön kumppaneita olisi tarjolla joka yöksi, mutta en ole kiinnostunut. Vakavaa suhdetta hakevia miehiä on niin paljon deittiappien kautta että voin valita kuin hedelmätiskiltä. Nytkin mulla on yksi deittailumies. Ihan fiksu mutta en tiedä haluanko enää naimisiin. Tämä sinkkuilu ja kevyempi deittailu on niiiiin kivaa kun en ole tilivelvollinen kenellekään eikä tarvitse asua kenenkään miehen kanssa.

Miespuoliset työkaverit ehdottelevat myös jatkuvasti.

Eli niin paljon on seuraa kun haluaa. Mutta nyt on mulla vaan vapaus valita parhaat päältä ja päättää itse kuinka vakavasti sitoudun. Tää on kivaa!

Ja en ole mikään missi ulkonäöltä. Olen kyllä hoikka, meikkaan, en polta ja juo, pukeudun siististi eli ulkonäköni on ilmeisesti ihan Ok.

Otetaanpa alusta.

Deittiappien kautta siis löytyy satamäärin miehiä jotka haluavat tämän kirjoittajan, joa sitten miettii että ottaisiko yhden onnekkaan joukosta.

Onko 40-50v ikäluokassa nykyään 100/1 miesenemmistö? Ei ainakaan tilastojen mukaan. Vai onko niin että vain 1% naisista ja 100% miehistä haluaisi parisuhteen? En oikein usko tähänkään.

Tämä on syy miksi kirjoitin että vain toteutunut parisuhde todistaa kysynnän. Ei suosio deittiapeissa, ei tapailu ilman sitoutumista. Ei se, että mies sanoo etsivänsä parisuhdetta.

Tutultahan tämä kuulostaa. Samaa minunkin tuntemani 40+ eronneet naiset sanoivat. Ammmattifutarit ja toimitusjohtajat kuulemma roikkuivat punteissa. Deittiapeissa, totta kai. Oli tapailua ja kaikkea. Mutta siinä vaiheessa kun tulikin halu löytää elämänkumppani, ei se käynytkään sormia napsauttamalla, eikä lopulta löytynyt mies ollut mikään toimitusjohtajakomistus, vaan mahakas tavismies.

Siihen astinainen voi boostata egoaan deittiapeissa ja elää illuusiossa että voisi valita kenet tahansa miehistä parisuhteeseen, ja kaikki sadat miehet ovat kiinnostuneita juuri sinusta ja vain sinusta.

Olen eri kommentoija, mutta epäilen vahvasti, ettei sinun tuttavapiiriisi kuulu montaakaan naista.

Ihan aiheellisia kysymyksiähän nuo oli.

Miehiä ja naisia on sama määrä. Fakta on että vähänkään tasokkaalla 40-50v miehellä on todella paljon kysyntää, ja he harvoin ovat kauaa sinkkuina.

Miten siis voi olla että tavallisella 40-50v naisella on satoja tasokkaita miehiä toivomassa parisuhdetta?

 

Puhuiko joku sadoista parisuhteista? Siinä voisi olla melkoinen urakka todistamisessa. 

Kuten joku toinen tuossa totesi, niin ainoa mittari jolla on merkitystä on se, saako sellaisen suhteen kuin itse haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erosin 20 vuotisesta avioliitosta kun olin 45v. Olen nyt 48 v. Ja luulin että joudun olemaan loppuikäni yksin. Väärin.

Tietäisitpä kuinka paljon on vientiä! Rekkasin jossain vaiheessa deittiappeihin ja herra sentään! Yhden yön kumppaneita olisi tarjolla joka yöksi, mutta en ole kiinnostunut. Vakavaa suhdetta hakevia miehiä on niin paljon deittiappien kautta että voin valita kuin hedelmätiskiltä. Nytkin mulla on yksi deittailumies. Ihan fiksu mutta en tiedä haluanko enää naimisiin. Tämä sinkkuilu ja kevyempi deittailu on niiiiin kivaa kun en ole tilivelvollinen kenellekään eikä tarvitse asua kenenkään miehen kanssa.

Miespuoliset työkaverit ehdottelevat myös jatkuvasti.

Eli niin paljon on seuraa kun haluaa. Mutta nyt on mulla vaan vapaus valita parhaat päältä ja päättää itse kuinka vakavasti sitoudun. Tää on kivaa!

Ja en ole mikään missi ulkonäöltä. Olen kyllä hoikka, meikkaan, en polta ja juo, pukeudun siististi eli ulkonäköni on ilmeisesti ihan Ok.

Otetaanpa alusta.

Deittiappien kautta siis löytyy satamäärin miehiä jotka haluavat tämän kirjoittajan, joa sitten miettii että ottaisiko yhden onnekkaan joukosta.

Onko 40-50v ikäluokassa nykyään 100/1 miesenemmistö? Ei ainakaan tilastojen mukaan. Vai onko niin että vain 1% naisista ja 100% miehistä haluaisi parisuhteen? En oikein usko tähänkään.

Tämä on syy miksi kirjoitin että vain toteutunut parisuhde todistaa kysynnän. Ei suosio deittiapeissa, ei tapailu ilman sitoutumista. Ei se, että mies sanoo etsivänsä parisuhdetta.

Tutultahan tämä kuulostaa. Samaa minunkin tuntemani 40+ eronneet naiset sanoivat. Ammmattifutarit ja toimitusjohtajat kuulemma roikkuivat punteissa. Deittiapeissa, totta kai. Oli tapailua ja kaikkea. Mutta siinä vaiheessa kun tulikin halu löytää elämänkumppani, ei se käynytkään sormia napsauttamalla, eikä lopulta löytynyt mies ollut mikään toimitusjohtajakomistus, vaan mahakas tavismies.

Siihen astinainen voi boostata egoaan deittiapeissa ja elää illuusiossa että voisi valita kenet tahansa miehistä parisuhteeseen, ja kaikki sadat miehet ovat kiinnostuneita juuri sinusta ja vain sinusta.

Olen eri kommentoija, mutta epäilen vahvasti, ettei sinun tuttavapiiriisi kuulu montaakaan naista.

Ihan aiheellisia kysymyksiähän nuo oli.

Miehiä ja naisia on sama määrä. Fakta on että vähänkään tasokkaalla 40-50v miehellä on todella paljon kysyntää, ja he harvoin ovat kauaa sinkkuina.

Miten siis voi olla että tavallisella 40-50v naisella on satoja tasokkaita miehiä toivomassa parisuhdetta?

 

"Deittiapeissa".

Naiset oikeasti luulevat että Tinder on eri planeetta.

Sieltä voi saada jotain mitä ei livenä saisi.

Oikeastihan se on vain paikka jossa tehdään ensikontakti, korvike baaritiskille tms. Sen jälkeen kaikki tapahtuu livenä.

 

Tietysti.

Vakitarina on "luulin ettei kysyntää olisi, mutta sitten avasin Tinderin ja miehet kilpailivat verissä päin minusta!".

Vierailija kirjoitti:

Hiljaista on ollut reilusti 10 vuotta eli oikeastaan voisi sanoa, että viimeinen vähäinenkin huomio lakkasi kokonaan kun täytin 35 vuotta.

Ja toki se jo tuota ennenkin oli lähinnä sitä, että olisin kelvannut sala- ja/tai seksisuhteeseen jollekin varatulle tai yhden kerran huviksi vapaalle eli sinänsä on parempikin että olen nykyään kuin näkymätön.

Olet siis tapaillut vain itseäsi reilusti korkeamman markkina-arvon omaavia miehiä.