Lue keskustelun säännöt.
45-55 -vuotiaat naiset, vieläkö löytyy treffiseuraa ja flirttiä elämään, jos sitä haluatte?
13.01.2023 |
Tuli näistä muutamista eroketjuista mieleen, olen itse päälle kolmekymppinen nainen ja ajattelin olla avioliitossa vielä siihen saakka kunnes lapset ovat isompia.
Muuten tämä täysin ok, mutta pelkään ettei sitten enää 45-50 vuotiaana olisikaan mitään menekkiä missään, eikä ketään kiinnostunutta miestä?
Eli tuon ikäiset naiset, onko vielä vientiä, pääseekö pitämään hauskaa ja treffeille ja kenties parisuhteeseenkin?
Kommentit (572)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erosin 20 vuotisesta avioliitosta kun olin 45v. Olen nyt 48 v. Ja luulin että joudun olemaan loppuikäni yksin. Väärin.
Tietäisitpä kuinka paljon on vientiä! Rekkasin jossain vaiheessa deittiappeihin ja herra sentään! Yhden yön kumppaneita olisi tarjolla joka yöksi, mutta en ole kiinnostunut. Vakavaa suhdetta hakevia miehiä on niin paljon deittiappien kautta että voin valita kuin hedelmätiskiltä. Nytkin mulla on yksi deittailumies. Ihan fiksu mutta en tiedä haluanko enää naimisiin. Tämä sinkkuilu ja kevyempi deittailu on niiiiin kivaa kun en ole tilivelvollinen kenellekään eikä tarvitse asua kenenkään miehen kanssa.
Miespuoliset työkaverit ehdottelevat myös jatkuvasti.
Eli niin paljon on seuraa kun haluaa. Mutta nyt on mulla vaan vapaus valita parhaat päältä ja päättää itse kuinka vakavasti sitoudun. Tää on kivaa!
Ja en ole mikään missi ulkonäöltä. Olen kyllä hoikka, meikkaan, en polta ja juo, pukeudun siististi eli ulkonäköni on ilmeisesti ihan Ok.
Otetaanpa alusta.
Deittiappien kautta siis löytyy satamäärin miehiä jotka haluavat tämän kirjoittajan, joa sitten miettii että ottaisiko yhden onnekkaan joukosta.
Onko 40-50v ikäluokassa nykyään 100/1 miesenemmistö? Ei ainakaan tilastojen mukaan. Vai onko niin että vain 1% naisista ja 100% miehistä haluaisi parisuhteen? En oikein usko tähänkään.
Tämä on syy miksi kirjoitin että vain toteutunut parisuhde todistaa kysynnän. Ei suosio deittiapeissa, ei tapailu ilman sitoutumista. Ei se, että mies sanoo etsivänsä parisuhdetta.
Tutultahan tämä kuulostaa. Samaa minunkin tuntemani 40+ eronneet naiset sanoivat. Ammmattifutarit ja toimitusjohtajat kuulemma roikkuivat punteissa. Deittiapeissa, totta kai. Oli tapailua ja kaikkea. Mutta siinä vaiheessa kun tulikin halu löytää elämänkumppani, ei se käynytkään sormia napsauttamalla, eikä lopulta löytynyt mies ollut mikään toimitusjohtajakomistus, vaan mahakas tavismies.
Siihen astinainen voi boostata egoaan deittiapeissa ja elää illuusiossa että voisi valita kenet tahansa miehistä parisuhteeseen, ja kaikki sadat miehet ovat kiinnostuneita juuri sinusta ja vain sinusta.
Missä iässä parisuhde sitten on löytynyt kuin sormia napsauttamalla? En tunne yhtään ihmistä, jolla näin olisi ollut nuorenakaan, vaan jopa hyvännäköiset ihmiset ovat saattaneet olla vuosia sinkkuina. Parhaiten ovat pariutuneet juuri ne, joilla ei ole ollut mitäänkriteereitä kumppanille, vaan jokin kiintymyssuhteen tai muun häiriö, jonka vuoksi ovat halunneet suhteen kuin suhteen, ihan kenen tahansa kanssa. Ja he kun kohtaavat kaltaisena, syntyy helposti ongelmainen suhde joksikin aikaa. Mutta jos tällaisia tapauksia ei lasketa, on suhteen löytyminen aina tuurista kiinni.
Mutta et voi silti ihmisen vientiä todentaa toteutuneen parisuhteen perusteella. Tiedän naisen, josta useampi mies on ollut kiinnostunut, joka saisi varmasti seksiä ja suhteenkin, mutta hän ei halua olla miesten kanssa. Se, että hän ei tapaile miehiä, eri johdu siitä, etteikö hän saisi ketään.
Etkä muidenkaan kohdalla voi pitää pelkkää suhdetta mittarina, koska vientiä voi olla muistakin syistä, ja koska etenkään keski-iässä eivät kaikki enää niin kovasti suhdetta kaipaakaan. Yhden illan panojen ja suhteen välissä on muitakin vaihtoehtoja. Esim. kevytsuhde tai jopa vakituinen seksisuhde voi olla molemmille osapuolille antoisa, mutta jos ei muuta haluta, miksi pitäisi pyrkiä parisuhteeseen?
Ainoa, mikä on hyvä mittari on se, saako suhdetta haluava toivomansa laisen suhteen. Eli jos joku haluaa vähän kevyemmän suhteen, voi mittarina toimia ainoastaan se, kuinka helposti hän sellaisen saa - ei suinkaan se, päätyykö parisuhdetta haluamaton parisuhteeseen.
Nainen kuin nainen saa kevytsuhteen helposti. Huono mittari.
Miten niin? Sittenhän kevytsuhteen saaminen on naisille helppoa. Jos minä haluan kevytsuhteen, niin ei minun onnistumistani siinä mittaa se, olenko siinä mielessä parempi kuin muut, vaan mittari on se, olenko itse tyytyväinen lopputulokseen: vastaako suhde odotuksiani ja onko kumppani sellainen josta pidän. Ei ihmissuhteiden muodostamisessa ole kyse kilpailusta muiden kanssa, vaan kyse on oman elämän elämisestä. Suhde tyydyttää aina jotain tarpeita, joita ihmisillä on (en tarkoita vain seksuaalisia, vaan muitakin), ja mikäli ihminen saa haluamansa, silloin hän on tyytyväinen.
Mikäli naisen kuin naisen on helppo löytää kevytsuhde, sehän on vain hyvä uutinen. Ainakin minun kaltaiselleni ihmiselle, jolla on omat lapset ja oma elämä heidän kanssaan, työ johon haluan panostaa, ja omat harrastukset sekä halu viettää osan aikaa mökillä chillailemassa. Kevytsuhde täyttää hyvin seksin, romantiikan, läheisyyden ja yhteisen ajan tarpeet. Matkat, juhlapyhät, lomat yms vietän kuitenkin lasteni kanssa, ja välillä tykkään ihan vain erakoituakin. Sehän kuulostaa hyvältä, että jos nykyinen suhteeni päättyisi, saisin todella helposti uuden tilalle.
Miksi tämä olisi naisille siis ongelma?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erosin 20 vuotisesta avioliitosta kun olin 45v. Olen nyt 48 v. Ja luulin että joudun olemaan loppuikäni yksin. Väärin.
Tietäisitpä kuinka paljon on vientiä! Rekkasin jossain vaiheessa deittiappeihin ja herra sentään! Yhden yön kumppaneita olisi tarjolla joka yöksi, mutta en ole kiinnostunut. Vakavaa suhdetta hakevia miehiä on niin paljon deittiappien kautta että voin valita kuin hedelmätiskiltä. Nytkin mulla on yksi deittailumies. Ihan fiksu mutta en tiedä haluanko enää naimisiin. Tämä sinkkuilu ja kevyempi deittailu on niiiiin kivaa kun en ole tilivelvollinen kenellekään eikä tarvitse asua kenenkään miehen kanssa.
Miespuoliset työkaverit ehdottelevat myös jatkuvasti.
Eli niin paljon on seuraa kun haluaa. Mutta nyt on mulla vaan vapaus valita parhaat päältä ja päättää itse kuinka vakavasti sitoudun. Tää on kivaa!
Ja en ole mikään missi ulkonäöltä. Olen kyllä hoikka, meikkaan, en polta ja juo, pukeudun siististi eli ulkonäköni on ilmeisesti ihan Ok.
Otetaanpa alusta.
Deittiappien kautta siis löytyy satamäärin miehiä jotka haluavat tämän kirjoittajan, joa sitten miettii että ottaisiko yhden onnekkaan joukosta.
Onko 40-50v ikäluokassa nykyään 100/1 miesenemmistö? Ei ainakaan tilastojen mukaan. Vai onko niin että vain 1% naisista ja 100% miehistä haluaisi parisuhteen? En oikein usko tähänkään.
Tämä on syy miksi kirjoitin että vain toteutunut parisuhde todistaa kysynnän. Ei suosio deittiapeissa, ei tapailu ilman sitoutumista. Ei se, että mies sanoo etsivänsä parisuhdetta.
Tutultahan tämä kuulostaa. Samaa minunkin tuntemani 40+ eronneet naiset sanoivat. Ammmattifutarit ja toimitusjohtajat kuulemma roikkuivat punteissa. Deittiapeissa, totta kai. Oli tapailua ja kaikkea. Mutta siinä vaiheessa kun tulikin halu löytää elämänkumppani, ei se käynytkään sormia napsauttamalla, eikä lopulta löytynyt mies ollut mikään toimitusjohtajakomistus, vaan mahakas tavismies.
Siihen astinainen voi boostata egoaan deittiapeissa ja elää illuusiossa että voisi valita kenet tahansa miehistä parisuhteeseen, ja kaikki sadat miehet ovat kiinnostuneita juuri sinusta ja vain sinusta.
Olen eri kommentoija, mutta epäilen vahvasti, ettei sinun tuttavapiiriisi kuulu montaakaan naista.
Ihan aiheellisia kysymyksiähän nuo oli.
Miehiä ja naisia on sama määrä. Fakta on että vähänkään tasokkaalla 40-50v miehellä on todella paljon kysyntää, ja he harvoin ovat kauaa sinkkuina.
Miten siis voi olla että tavallisella 40-50v naisella on satoja tasokkaita miehiä toivomassa parisuhdetta?
"Deittiapeissa".
Naiset oikeasti luulevat että Tinder on eri planeetta.
Sieltä voi saada jotain mitä ei livenä saisi.
Oikeastihan se on vain paikka jossa tehdään ensikontakti, korvike baaritiskille tms. Sen jälkeen kaikki tapahtuu livenä.
Tietysti.
Vakitarina on "luulin ettei kysyntää olisi, mutta sitten avasin Tinderin ja miehet kilpailivat verissä päin minusta!".
https://www.vauva.fi/keskustelu/4966474/kuinka-tinder-toimii-nain
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viiskymppisethän eroaa valtoimenaan. Kyllä niitä vapaita treffailtavia piisaa!
Ne eroaa kun miehet päivittävät kulahtaneen vaimonsa nuorempaan. Niiltä jää se lihava ja ryppyinen eksä jota ei toinen viiskymppinen tietenkään huoli kun sekin etsii nuorempaa.
Miehet ei kulahda? Erektio heikkenee paljonkin, naisilla monesti vilkasta sillä saralla.
Viisikymppinen suomalaismies näyttää keskimäärin ikäiseltään tai nuoremmalta. Samanikäinen suomalaisnainen taas näyttää vähintään 10 v ikäistään vanhemmalta. Outo ilmiö.
Kannattaa varata aika optikolle, ikänäkö taitaa vaivata.
Jep. Joillekin se ikänäkö voi tarkoittaa tuommoistakin näköjään...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erosin 20 vuotisesta avioliitosta kun olin 45v. Olen nyt 48 v. Ja luulin että joudun olemaan loppuikäni yksin. Väärin.
Tietäisitpä kuinka paljon on vientiä! Rekkasin jossain vaiheessa deittiappeihin ja herra sentään! Yhden yön kumppaneita olisi tarjolla joka yöksi, mutta en ole kiinnostunut. Vakavaa suhdetta hakevia miehiä on niin paljon deittiappien kautta että voin valita kuin hedelmätiskiltä. Nytkin mulla on yksi deittailumies. Ihan fiksu mutta en tiedä haluanko enää naimisiin. Tämä sinkkuilu ja kevyempi deittailu on niiiiin kivaa kun en ole tilivelvollinen kenellekään eikä tarvitse asua kenenkään miehen kanssa.
Miespuoliset työkaverit ehdottelevat myös jatkuvasti.
Eli niin paljon on seuraa kun haluaa. Mutta nyt on mulla vaan vapaus valita parhaat päältä ja päättää itse kuinka vakavasti sitoudun. Tää on kivaa!
Ja en ole mikään missi ulkonäöltä. Olen kyllä hoikka, meikkaan, en polta ja juo, pukeudun siististi eli ulkonäköni on ilmeisesti ihan Ok.
Otetaanpa alusta.
Deittiappien kautta siis löytyy satamäärin miehiä jotka haluavat tämän kirjoittajan, joa sitten miettii että ottaisiko yhden onnekkaan joukosta.
Onko 40-50v ikäluokassa nykyään 100/1 miesenemmistö? Ei ainakaan tilastojen mukaan. Vai onko niin että vain 1% naisista ja 100% miehistä haluaisi parisuhteen? En oikein usko tähänkään.
Tämä on syy miksi kirjoitin että vain toteutunut parisuhde todistaa kysynnän. Ei suosio deittiapeissa, ei tapailu ilman sitoutumista. Ei se, että mies sanoo etsivänsä parisuhdetta.
Tutultahan tämä kuulostaa. Samaa minunkin tuntemani 40+ eronneet naiset sanoivat. Ammmattifutarit ja toimitusjohtajat kuulemma roikkuivat punteissa. Deittiapeissa, totta kai. Oli tapailua ja kaikkea. Mutta siinä vaiheessa kun tulikin halu löytää elämänkumppani, ei se käynytkään sormia napsauttamalla, eikä lopulta löytynyt mies ollut mikään toimitusjohtajakomistus, vaan mahakas tavismies.
Siihen astinainen voi boostata egoaan deittiapeissa ja elää illuusiossa että voisi valita kenet tahansa miehistä parisuhteeseen, ja kaikki sadat miehet ovat kiinnostuneita juuri sinusta ja vain sinusta.
Missä iässä parisuhde sitten on löytynyt kuin sormia napsauttamalla? En tunne yhtään ihmistä, jolla näin olisi ollut nuorenakaan, vaan jopa hyvännäköiset ihmiset ovat saattaneet olla vuosia sinkkuina. Parhaiten ovat pariutuneet juuri ne, joilla ei ole ollut mitäänkriteereitä kumppanille, vaan jokin kiintymyssuhteen tai muun häiriö, jonka vuoksi ovat halunneet suhteen kuin suhteen, ihan kenen tahansa kanssa. Ja he kun kohtaavat kaltaisena, syntyy helposti ongelmainen suhde joksikin aikaa. Mutta jos tällaisia tapauksia ei lasketa, on suhteen löytyminen aina tuurista kiinni.
Mutta et voi silti ihmisen vientiä todentaa toteutuneen parisuhteen perusteella. Tiedän naisen, josta useampi mies on ollut kiinnostunut, joka saisi varmasti seksiä ja suhteenkin, mutta hän ei halua olla miesten kanssa. Se, että hän ei tapaile miehiä, eri johdu siitä, etteikö hän saisi ketään.
Etkä muidenkaan kohdalla voi pitää pelkkää suhdetta mittarina, koska vientiä voi olla muistakin syistä, ja koska etenkään keski-iässä eivät kaikki enää niin kovasti suhdetta kaipaakaan. Yhden illan panojen ja suhteen välissä on muitakin vaihtoehtoja. Esim. kevytsuhde tai jopa vakituinen seksisuhde voi olla molemmille osapuolille antoisa, mutta jos ei muuta haluta, miksi pitäisi pyrkiä parisuhteeseen?
Ainoa, mikä on hyvä mittari on se, saako suhdetta haluava toivomansa laisen suhteen. Eli jos joku haluaa vähän kevyemmän suhteen, voi mittarina toimia ainoastaan se, kuinka helposti hän sellaisen saa - ei suinkaan se, päätyykö parisuhdetta haluamaton parisuhteeseen.
Nainen kuin nainen saa kevytsuhteen helposti. Huono mittari.
Mutta jos nainen itse on tyytyväinen kevytsuhteeseen, eikö silloin sen saaminen ole aika hyvä mittari?
Ja vaikka sitä vakavaakin suhdetta etsisi, niin eihän kevytsuhde silti huono vaihtoehto ole. Jos mitään vakavaa ei just nyt ole näköpiirissä, on kevytsuhde silti parempi kuin ei mitään. Ainahan sen voi lopettaa sitten jos löytyy sellainen tyyppi, jonka kanssa voi syventää suhdetta parisuhteeksi asti.
Täällä 46-vuotias nainen, jolla lapsetkin osin vielä pieniä. Mietin, kannattaako erota ongelmaisesta parisuhteesta. Mies on suoraan sanottuna laiska eväänsä liikauttamaan perheen ja kodin eteen, ja kommunikaatiossa on massiivisia haasteita. Kärsin näistä ongelmista päivittäin. Kulut menee puoliksi, eikä taloudellinen tilanne muutenkaan olisi eron este. Mutta,mutta...eipä huvita toisaalta sxitön elämäkään, kun sillä saralla mies on oikein pätevä. Eikä tunteellisena ihmisenä innosta etsiä pikaseuraakaan. Sinällään olen kyllä timmi ja naisellinen, vähäryppyinen, mut joo...on noi lapset. Eli ei varmaankaan miehet ovella jonota. En rehellisesti sanottuna tiedä, mitä tehdä. Auttakaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erosin 20 vuotisesta avioliitosta kun olin 45v. Olen nyt 48 v. Ja luulin että joudun olemaan loppuikäni yksin. Väärin.
Tietäisitpä kuinka paljon on vientiä! Rekkasin jossain vaiheessa deittiappeihin ja herra sentään! Yhden yön kumppaneita olisi tarjolla joka yöksi, mutta en ole kiinnostunut. Vakavaa suhdetta hakevia miehiä on niin paljon deittiappien kautta että voin valita kuin hedelmätiskiltä. Nytkin mulla on yksi deittailumies. Ihan fiksu mutta en tiedä haluanko enää naimisiin. Tämä sinkkuilu ja kevyempi deittailu on niiiiin kivaa kun en ole tilivelvollinen kenellekään eikä tarvitse asua kenenkään miehen kanssa.
Miespuoliset työkaverit ehdottelevat myös jatkuvasti.
Eli niin paljon on seuraa kun haluaa. Mutta nyt on mulla vaan vapaus valita parhaat päältä ja päättää itse kuinka vakavasti sitoudun. Tää on kivaa!
Ja en ole mikään missi ulkonäöltä. Olen kyllä hoikka, meikkaan, en polta ja juo, pukeudun siististi eli ulkonäköni on ilmeisesti ihan Ok.
Otetaanpa alusta.
Deittiappien kautta siis löytyy satamäärin miehiä jotka haluavat tämän kirjoittajan, joa sitten miettii että ottaisiko yhden onnekkaan joukosta.
Onko 40-50v ikäluokassa nykyään 100/1 miesenemmistö? Ei ainakaan tilastojen mukaan. Vai onko niin että vain 1% naisista ja 100% miehistä haluaisi parisuhteen? En oikein usko tähänkään.
Tämä on syy miksi kirjoitin että vain toteutunut parisuhde todistaa kysynnän. Ei suosio deittiapeissa, ei tapailu ilman sitoutumista. Ei se, että mies sanoo etsivänsä parisuhdetta.
Tutultahan tämä kuulostaa. Samaa minunkin tuntemani 40+ eronneet naiset sanoivat. Ammmattifutarit ja toimitusjohtajat kuulemma roikkuivat punteissa. Deittiapeissa, totta kai. Oli tapailua ja kaikkea. Mutta siinä vaiheessa kun tulikin halu löytää elämänkumppani, ei se käynytkään sormia napsauttamalla, eikä lopulta löytynyt mies ollut mikään toimitusjohtajakomistus, vaan mahakas tavismies.
Siihen astinainen voi boostata egoaan deittiapeissa ja elää illuusiossa että voisi valita kenet tahansa miehistä parisuhteeseen, ja kaikki sadat miehet ovat kiinnostuneita juuri sinusta ja vain sinusta.
Missä iässä parisuhde sitten on löytynyt kuin sormia napsauttamalla? En tunne yhtään ihmistä, jolla näin olisi ollut nuorenakaan, vaan jopa hyvännäköiset ihmiset ovat saattaneet olla vuosia sinkkuina. Parhaiten ovat pariutuneet juuri ne, joilla ei ole ollut mitäänkriteereitä kumppanille, vaan jokin kiintymyssuhteen tai muun häiriö, jonka vuoksi ovat halunneet suhteen kuin suhteen, ihan kenen tahansa kanssa. Ja he kun kohtaavat kaltaisena, syntyy helposti ongelmainen suhde joksikin aikaa. Mutta jos tällaisia tapauksia ei lasketa, on suhteen löytyminen aina tuurista kiinni.
Mutta et voi silti ihmisen vientiä todentaa toteutuneen parisuhteen perusteella. Tiedän naisen, josta useampi mies on ollut kiinnostunut, joka saisi varmasti seksiä ja suhteenkin, mutta hän ei halua olla miesten kanssa. Se, että hän ei tapaile miehiä, eri johdu siitä, etteikö hän saisi ketään.
Etkä muidenkaan kohdalla voi pitää pelkkää suhdetta mittarina, koska vientiä voi olla muistakin syistä, ja koska etenkään keski-iässä eivät kaikki enää niin kovasti suhdetta kaipaakaan. Yhden illan panojen ja suhteen välissä on muitakin vaihtoehtoja. Esim. kevytsuhde tai jopa vakituinen seksisuhde voi olla molemmille osapuolille antoisa, mutta jos ei muuta haluta, miksi pitäisi pyrkiä parisuhteeseen?
Ainoa, mikä on hyvä mittari on se, saako suhdetta haluava toivomansa laisen suhteen. Eli jos joku haluaa vähän kevyemmän suhteen, voi mittarina toimia ainoastaan se, kuinka helposti hän sellaisen saa - ei suinkaan se, päätyykö parisuhdetta haluamaton parisuhteeseen.
Nainen kuin nainen saa kevytsuhteen helposti. Huono mittari.
Miten niin? Sittenhän kevytsuhteen saaminen on naisille helppoa. Jos minä haluan kevytsuhteen, niin ei minun onnistumistani siinä mittaa se, olenko siinä mielessä parempi kuin muut, vaan mittari on se, olenko itse tyytyväinen lopputulokseen: vastaako suhde odotuksiani ja onko kumppani sellainen josta pidän. Ei ihmissuhteiden muodostamisessa ole kyse kilpailusta muiden kanssa, vaan kyse on oman elämän elämisestä. Suhde tyydyttää aina jotain tarpeita, joita ihmisillä on (en tarkoita vain seksuaalisia, vaan muitakin), ja mikäli ihminen saa haluamansa, silloin hän on tyytyväinen.
Mikäli naisen kuin naisen on helppo löytää kevytsuhde, sehän on vain hyvä uutinen. Ainakin minun kaltaiselleni ihmiselle, jolla on omat lapset ja oma elämä heidän kanssaan, työ johon haluan panostaa, ja omat harrastukset sekä halu viettää osan aikaa mökillä chillailemassa. Kevytsuhde täyttää hyvin seksin, romantiikan, läheisyyden ja yhteisen ajan tarpeet. Matkat, juhlapyhät, lomat yms vietän kuitenkin lasteni kanssa, ja välillä tykkään ihan vain erakoituakin. Sehän kuulostaa hyvältä, että jos nykyinen suhteeni päättyisi, saisin todella helposti uuden tilalle.
Miksi tämä olisi naisille siis ongelma?
Olen samoilla linjoilla. Jos saa mitä tahtoo, on onnekas, ja sama tietysti koskee miehiäkin. Kevyempi suhde voi olla molemmille erinomainen. Minun tuttavapiirissäni ei tosin tuollaisia ole, kun oma "kupla" koostuu parisuhdekeskeisistä ihmisistä. Omasta asunnostakin on luovuttu suhteen kestäessä noissa uusiosuhteissa eli muutettu yhteen ja menty kihloihin tai naimisiin.
Vaikea sanoa miten omalla kohdalla kävisi, jos oma suhde päättyisi. Minä en välttämättä ole ihan niin parisuhdeihminen kuin vaikkapa mieheni on. Minun ei pitänyt edes koskaan mennä naimisiin, mutta toisin kävi. Etsin miehestä sitä, että hän sulostuttaa elämää omalla komeudellaan, älykkyydellään, hauskuudellaan ja plussapisteillään. Ja kun pitäisi muutenkin sopia yhteen, niin vähän veikkailen, ettei löytyisi ja vaikka löytyisikin, niin he eivät valitsisi minua. Onneksi olen sillä tavalla rakennettu, että omakin kiinnostus laantuu, jos en saa vastakaikua.
Vierailija kirjoitti:
Jaksaako joku 45+ vielä miehiä? Minä en.
Tästä viestistä on sitten tykkäilty runsaasti.
Kun minä kerron jossain ketjussa kuinka naiset ovat miesten kanssa vain sen pakollisen ajan jotta ovat saneet miehestä haluamansa, sitä väitetään valheeksi ja naisvihaksi.
Miksi naiset sitten hyväksytte nämä viestit, ja tykkäilette niistä? Miksi ette tuomitse tällaista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kyllä on ollut vientiä ja löysin elämänkumppaninkin. Erosin siis 45-vuotiaana ja uusi suhde alkoi kun olin 48. Yhteen muutettiin vähän ennen kun täytin 50. Nyt on avoliittoa takana kolme vuotta. Mies on ehdotellut naimisiin menoa mutta en halua toista kertaa naimisiin joten näin mennään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaksaako joku 45+ vielä miehiä? Minä en.
Tästä viestistä on sitten tykkäilty runsaasti.
Kun minä kerron jossain ketjussa kuinka naiset ovat miesten kanssa vain sen pakollisen ajan jotta ovat saneet miehestä haluamansa, sitä väitetään valheeksi ja naisvihaksi.
Miksi naiset sitten hyväksytte nämä viestit, ja tykkäilette niistä? Miksi ette tuomitse tällaista?
Naiset eivät päätä olla miesten kanssa *sitä pakollista aikaa* vaan naiset menevät naimisiin loppuelämäkseen. Kun sitten joutuukin karvaasti pettymään mieheen, silti yrittää, unohtaa omat tarpeensa perheen pitämiseksi kasassa, yrittää vielä lisää niin että pää meinaa hajota ja sit lopulta eroaa kun lapset lentäneet pesästä, niin ei tässä kohtaa todellakaan kaipaa uutta ukkoa elämäänsä määräilemään ja oikuttelemaan ja urpoilemaan vaan haluaa vihdoinkin elää siten kuin tahtoo. Ja ilman niitä pettymyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaksaako joku 45+ vielä miehiä? Minä en.
Tästä viestistä on sitten tykkäilty runsaasti.
Kun minä kerron jossain ketjussa kuinka naiset ovat miesten kanssa vain sen pakollisen ajan jotta ovat saneet miehestä haluamansa, sitä väitetään valheeksi ja naisvihaksi.
Miksi naiset sitten hyväksytte nämä viestit, ja tykkäilette niistä? Miksi ette tuomitse tällaista?
En tykännyt, mutta miksi pitäisi tuomita? En tuomitse sitäkään, että monet ikisinkkumiehet eivät halua naista elämäänsä. Sehän on heidän elämänsä ja valintansa.
Onko niin, että aika monet täällä kirjoittelevat arvostavat vakituisen parisuhteen ihan järjettömän korkealle? Se on naisen mittari saako sen: varsinkin hyvän naisen? Ja miehelle saamattomuus on sitten vähän komplisoidumpi asia, kun se tuntuisi olevan huono oli miten tahansa. Eli olet huono, jos et saa, mutta saatuasi joudut naisen ja perheen ikeeseen. Eli on paljon hyvin ristiriitaista settiä koko aiheesta.
Itselleni parisuhde ei ole mikään hyvän ja laadukkaan ihmisen mittari. Kokemukseni parisuhteista ovat hyviä sekä nähtynä, että pitkässä parisuhteessa eläjänä, mutta muunlainen elämä voisi hyvin tarjota muita, yhtä hyviä tai jopa parempia asioita. Tosin vanhuuden lähestyessä parisuhteen merkitys turvallisuuden kannalta kasvaa. Mutta kaikki eivät yksinkertaisesti sovi elämään parisuhteissa. Se on evoluutionkin kannalta hyödyllistä eli ihmiset on rakennettu erilaisiksi jo biologian pohjalta.
Vierailija kirjoitti:
Täällä 46-vuotias nainen, jolla lapsetkin osin vielä pieniä. Mietin, kannattaako erota ongelmaisesta parisuhteesta. Mies on suoraan sanottuna laiska eväänsä liikauttamaan perheen ja kodin eteen, ja kommunikaatiossa on massiivisia haasteita. Kärsin näistä ongelmista päivittäin. Kulut menee puoliksi, eikä taloudellinen tilanne muutenkaan olisi eron este. Mutta,mutta...eipä huvita toisaalta sxitön elämäkään, kun sillä saralla mies on oikein pätevä. Eikä tunteellisena ihmisenä innosta etsiä pikaseuraakaan. Sinällään olen kyllä timmi ja naisellinen, vähäryppyinen, mut joo...on noi lapset. Eli ei varmaankaan miehet ovella jonota. En rehellisesti sanottuna tiedä, mitä tehdä. Auttakaa!
Olet kimpassa siihen asti kun lapset on vielä kotona. Sitten lähdet. Seksiseuraa saat kyllä, muutakin kuin pikaseksi-seuraa, esim friends with benefits on hyvä malli ja sopii useimmille miehille. Tällainen mies myös mieluusti auttelee niissä kotihommissa, tekee miesten töitä sun luona ihan ilokseen koska teillä ei sen suurempaa sitoumusta ole ja seksin nälkäisenä mies haluaa pitää sut tyytyväisenä. Mieluusti ota samanikäinen tai vähän vanhempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 45,viimeimpänä sinkkumarkkinoilla vajaan vuoden.On haastavaa,mutta omankin ronkeloinnin vuoksi.Tämän ikäisillä miehillä usein varsin pieniäkin lapsia,ja se on itselleni no-no,kun oma on täysi-ikäinen. Haastetta myös se,että olen aika pitkä enkä deittaile lyhyempiä.
On ollut myös miehiä,jotka eivät ole innostuneet minusta ja se on hyväksyttävä tietysti,kasvattaa luonnetta parin kerran jälkeen.
Olen ihan hyvässä,perinteisessä ammatissa,keskituloinen,liikunnallinen ja hoikka.Sellainen tavallisen näköinen mielestäni.
Tänään menossa toisille treffeille.Itseäni 7 vuotta vanhemman miehen kanssa,joka on todella "good on paper",sekä ulkonäöltään 10.Toivotaan hyvää🙂Ja tsemppiä kanssasinkuille!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä 46-vuotias nainen, jolla lapsetkin osin vielä pieniä. Mietin, kannattaako erota ongelmaisesta parisuhteesta. Mies on suoraan sanottuna laiska eväänsä liikauttamaan perheen ja kodin eteen, ja kommunikaatiossa on massiivisia haasteita. Kärsin näistä ongelmista päivittäin. Kulut menee puoliksi, eikä taloudellinen tilanne muutenkaan olisi eron este. Mutta,mutta...eipä huvita toisaalta sxitön elämäkään, kun sillä saralla mies on oikein pätevä. Eikä tunteellisena ihmisenä innosta etsiä pikaseuraakaan. Sinällään olen kyllä timmi ja naisellinen, vähäryppyinen, mut joo...on noi lapset. Eli ei varmaankaan miehet ovella jonota. En rehellisesti sanottuna tiedä, mitä tehdä. Auttakaa!
Olet kimpassa siihen asti kun lapset on vielä kotona. Sitten lähdet. Seksiseuraa saat kyllä, muutakin kuin pikaseksi-seuraa, esim friends with benefits on hyvä malli ja sopii useimmille miehille. Tällainen mies myös mieluusti auttelee niissä kotihommissa, tekee miesten töitä sun luona ihan ilokseen koska teillä ei sen suurempaa sitoumusta ole ja seksin nälkäisenä mies haluaa pitää sut tyytyväisenä. Mieluusti ota samanikäinen tai vähän vanhempi.
Kiitos vastauksestasi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tänä vuonna ikää 47v ja on sekä seksin ehdottelijoita, että niitä jotka haluaisivat meistä parin. Ikähaarukka laaja, itse olen kyllä aina tykännyt itseäni vanhemmista. Treenaan mutta en ole mikään salikissa, golfaan, matkustelen ym. Kauniiksi kehutaan mutta toisaalta moni on sanonut, että olen todella mukava ja rento naiseksi, eli ei tämä pelkästä ulkonäöstä johdu.
Sanoisin että yhtälöllä yli 40 v ja alle 10-vuotiaita lapsia,niin en lähtisi suhteesta (poislukien päihteet,väkivalta tms.).Olen tapaillut miehiä joilla tuo yhtälö ja vaikeaa näyttää olevan,heillä ja eksillä.
Olen neiti sellofaani, läpinäkyvä.Olen nyt kuitenkin päättänyt hankkia seuralaisen. En halua olla yksin koko elämää.
Itse olen 23 v. eikä ole mitään menekkiä vielä ollut. Olen näkymätön kaikille miehille, vaikka olen hoikka ja ihan ok:n näköinenkin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaksaako joku 45+ vielä miehiä? Minä en.
Tästä viestistä on sitten tykkäilty runsaasti.
Kun minä kerron jossain ketjussa kuinka naiset ovat miesten kanssa vain sen pakollisen ajan jotta ovat saneet miehestä haluamansa, sitä väitetään valheeksi ja naisvihaksi.
Miksi naiset sitten hyväksytte nämä viestit, ja tykkäilette niistä? Miksi ette tuomitse tällaista?
Minä olen alkuperäisen viestin kirjoittaja. Onko jokin ongelma? Ei siinä ole mitään miesvihaa.
Vierailija kirjoitti:
Täällä 46-vuotias nainen, jolla lapsetkin osin vielä pieniä. Mietin, kannattaako erota ongelmaisesta parisuhteesta. Mies on suoraan sanottuna laiska eväänsä liikauttamaan perheen ja kodin eteen, ja kommunikaatiossa on massiivisia haasteita. Kärsin näistä ongelmista päivittäin. Kulut menee puoliksi, eikä taloudellinen tilanne muutenkaan olisi eron este. Mutta,mutta...eipä huvita toisaalta sxitön elämäkään, kun sillä saralla mies on oikein pätevä. Eikä tunteellisena ihmisenä innosta etsiä pikaseuraakaan. Sinällään olen kyllä timmi ja naisellinen, vähäryppyinen, mut joo...on noi lapset. Eli ei varmaankaan miehet ovella jonota. En rehellisesti sanottuna tiedä, mitä tehdä. Auttakaa!
Kyllä joku on aina valmiina pussit tyhjentämään, ei sen takia tarvi jäädä.
Haluan seuraa saman ikäisestä tai vanhemmasta, en nuoremmista.
eri