Lue keskustelun säännöt.
45-55 -vuotiaat naiset, vieläkö löytyy treffiseuraa ja flirttiä elämään, jos sitä haluatte?
13.01.2023 |
Tuli näistä muutamista eroketjuista mieleen, olen itse päälle kolmekymppinen nainen ja ajattelin olla avioliitossa vielä siihen saakka kunnes lapset ovat isompia.
Muuten tämä täysin ok, mutta pelkään ettei sitten enää 45-50 vuotiaana olisikaan mitään menekkiä missään, eikä ketään kiinnostunutta miestä?
Eli tuon ikäiset naiset, onko vielä vientiä, pääseekö pitämään hauskaa ja treffeille ja kenties parisuhteeseenkin?
Kommentit (572)
Vierailija kirjoitti:
Haluaako joku +50 todellakin muuttaa yhteen uuden suhteensa kanssa.
Varsinkaan itsenäinen, omillaan pärjäävä nainen?
Ehkä mä voisin ottaa tänne miehen, mutta sinä pitää sitten jo olla tosi roihua eikä itään pientä kipinää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Virhe kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Virhe kirjoitti:
Moi taas.
Mättää varmaan se että en halua alkoholin huuruista elämää. En halua tutustua ihmisiin humalassa, en näe siinä mitään järkeä, koska humalassa ihmiset ovat yleensä jotain ihan muuta kuin seuraavana päivänä selvinpäin.
Älä sitten tutustu humalassa. Voit naisena jutella miehille ihan selvänä ja missä tahansa. Menet vaikka kaupassa pyytämään treffeille.
99.99% miellyttävän oloisista ja oikeaan ikähaarukkaan sopivista miehistä on varattu.
Miksi se ikä on sinulle niin suuri kynnyskysymys? Jos rajoitat iän vaikka 2 vuoteen tällä hetkellä, niin miksi et kokeilisi kolmen vuoden ikäeroa? Suuntaan tai toiseen. Tai jos ei onnistu, niin sitten katse ulkomaille.
Harvalla aikuisella ikähaitari noin kapea onkaan. Mutta monella menee käytännössä niin, että 6 vuoden ikäero suuntaan tai toisen vielä menee, jotkut voivat tapauskohtaisesti hyväksy' 10 vuoden ikäeronkin. Mutta käytännössä valtaosa huomattavan ikäeron ihmisistä (esim. juuri 10 vuotta) rajautuu pois siksi, että eivät vain kiinnosta. Joku harvinainen poikkeus voisi mennä 10 vuoden ikäerollakin, mutta huom: harvinainen poikkeus.
Täällä aina neuvotaan etsimään kumppania ulkomailta, mutta käytännössähän se tarkoittaa aina sitä, että toisen osapuolen täytyy haluta muuttaa. Tämä tarkoittaa sitä, että käytännössä nuo neuvot ohjaavat etsimään kumppania sellaisista maista, joissa ihmisillä on halu päästä länsimaihin asumaan. Mutta eivät kaikki halua tällä perusteella pariutuvaa kumppania. Ja sitten jos etsii EU-maista, niin kuinka todennäköisesti se kumppani haluaa muuttaa Suomeen? Sitten henkilön itsensä tulisi olla valmis muuttamaan ulkomaille. Tämä toki joillekin sopii, mutta kaikille ei.
Ei, vaan kun laajennat katsantokannan esimerkiksi suuriin Euroopan kaupunkeihin, niin toivomiesi komeiden (tummat paksut hiukset, pituutta yli 183 cm, selkeästi piirtyvät lihakset, 8-12 prosentin rasvat) miesten määrä lisääntyy huomattavasti. Kyllä sieltä Suomeenkin on halukkaita muuttamaan, jos tunteita on.
Olen tuo jolle vastasit enkä ole itse sinkku nyt, eli ei tarvitse sinä.muodossa antaa ohjeita... Mutta eikö deittailu ulkomailla asuvan kanssa ole hankalaa? Suomessahan homma menee niin, että kirjoitellaan vähän aikaa, sitten sovitaan tapaaminen vaikka kahvilaan ja katsotaan miltä näyttää, että kiinnostaisiko alkaa tutustua paremmin. Sitten tapaillaan, jne. Kenellä on aikaa tai aina rahaakaan lentää milloin mihinkin Euroopan kaupunkiin vain tapaamaan jotain ihmistä? Ja sitten jos sieltä sopiva tyyppi löytyykin, miten hoituu tapailu ja deittailu, jos toinen asuu vaikka Lahdessa ja toinen Brysselissä? Ihan kovin lyhyen tuntemisen jälkeen tuskin on viisasta irtisanoutua ja myydä asuntoaan muuttaakseen itselle vieraaseen maahan seurustelun takia.
En siis väitä, etteikö suhde voisi toimia, vaikka asutaan eri maissa, mutta onhan se hankalaa eikä yleispäteväksi ohjeeksi sovi. Aika poikkeuksellisia tilanteita ovat.
Nykyisin on usealla asiantuntijatehtävissä toimivalla mahdollisuus tehdä työt etänä siellä, missä läppärinsä sitten avaakin. Oma asunto vaikka välillä kuukaudeksi Airbnb:n kautta vuokralle ja sinne Brysseliin yhteistä aikaa viettämään. Mahdollisuuksia on tosi paljon, ei tarvitse asua 100% yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Täällä 46-vuotias nainen, jolla lapsetkin osin vielä pieniä. Mietin, kannattaako erota ongelmaisesta parisuhteesta. Mies on suoraan sanottuna laiska eväänsä liikauttamaan perheen ja kodin eteen, ja kommunikaatiossa on massiivisia haasteita. Kärsin näistä ongelmista päivittäin. Kulut menee puoliksi, eikä taloudellinen tilanne muutenkaan olisi eron este. Mutta,mutta...eipä huvita toisaalta sxitön elämäkään, kun sillä saralla mies on oikein pätevä. Eikä tunteellisena ihmisenä innosta etsiä pikaseuraakaan. Sinällään olen kyllä timmi ja naisellinen, vähäryppyinen, mut joo...on noi lapset. Eli ei varmaankaan miehet ovella jonota. En rehellisesti sanottuna tiedä, mitä tehdä. Auttakaa!
Pidä nyksä. Tykkäät seksistä sen kanssa kuitenkin. Pitkässä suhteessa on hyvätkin puolensa.
Onko mies aina ollut laiska eväänsä liikauttamaan perheen ja kodin eteen? Vai onko jostain syystä nyt viime aikoina tullut tuollaiseksi laiskaksi? Oma mieheni alkoi muuttua pikku hiljaa väsyneeksi pari vuotta sitten ja lopulta kun tilanne oli että työpäivän jälkeen vain makasi sohvalla telkkarin ääressä eikä tosiaan eväänsä jaksanut liikauttaa kotitöiden eteen, patistin terkkariin, löytyi kakkostyypin diabetes.
Mikset vain eroa nyt heti. Lapsetkin voisivat olla onnellisempia ja tasapainoisempia. Itse olen eronnut päälle kolmikymppisenä vaikka oli pienet lapset, oli lopulta kaikille paras ratkaisu.
Onko sinulle tärkeää että aina joku mies tekee tarpeensa sinuun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulle tärkeää että aina joku mies tekee tarpeensa sinuun?
Ei "joku mies". Mutta tykkään kun mun oma mies siittää mua.
Vierailija kirjoitti:
Täällä moni 45-55v nainen sanoo ettei enää edes halua miestä.
Siksi siis miehet katsovat nuorempia. Mutta sekään ei teille kelpaa!! Haukutte sellaisia miehiä. Missä tolkku?
Ja sitten kun sanoo, että haluais miehen, aina joku katsoo asiakseen törkeillä "Kyllä suhunkin joku vielä kassit tyhjentää" jne.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jaa, olen kyselyyn yli-ikäinen (57), mutta flirttiseuraa on ollut ja parisuhde itseäni nuoremman miehen kanssa nyt kolmatta viikkoa. Mies julisti asian koko tuttavapiirillemme.
Tämä on paras suhde ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä 46-vuotias nainen, jolla lapsetkin osin vielä pieniä. Mietin, kannattaako erota ongelmaisesta parisuhteesta. Mies on suoraan sanottuna laiska eväänsä liikauttamaan perheen ja kodin eteen, ja kommunikaatiossa on massiivisia haasteita. Kärsin näistä ongelmista päivittäin. Kulut menee puoliksi, eikä taloudellinen tilanne muutenkaan olisi eron este. Mutta,mutta...eipä huvita toisaalta sxitön elämäkään, kun sillä saralla mies on oikein pätevä. Eikä tunteellisena ihmisenä innosta etsiä pikaseuraakaan. Sinällään olen kyllä timmi ja naisellinen, vähäryppyinen, mut joo...on noi lapset. Eli ei varmaankaan miehet ovella jonota. En rehellisesti sanottuna tiedä, mitä tehdä. Auttakaa!
Pidä nyksä. Tykkäät seksistä sen kanssa kuitenkin. Pitkässä suhteessa on hyvätkin puolensa.
Onko mies aina ollut laiska eväänsä liikauttamaan perheen ja kodin eteen? Vai onko jostain syystä nyt viime aikoina tullut tuollaiseksi laiskaksi? Oma mieheni alkoi muuttua pikku hiljaa väsyneeksi pari vuotta sitten ja lopulta kun tilanne oli että työpäivän jälkeen vain makasi sohvalla telkkarin ääressä eikä tosiaan eväänsä jaksanut liikauttaa kotitöiden eteen, patistin terkkariin, löytyi kakkostyypin diabetes.
On kyllä aina ollu laiska. Lukuisista asioista päättelen syyn olevan tietyssä itsekeskeisyydessä. Priorisoi omat tarpeensa muiden edelle. Isänä on muuten kiltti, laiska vaan. Tekee vähän enemmän, jos komennan, mutta tällainen vaatisi jatkuvaa niskaan hengittämistä, mikä on paljon raskaampaa kuin vain taipua tekemään itse. On pettänytkin. Silti hieman häpeäksenikin mietin jatkoa hänen kanssaan. On muutoin pitkät vuodet sinkkumutsina edessä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vielä löytyy. Ihmettelen itsekin, koska en ole kaunis, vartalolta tanakka, en mitenkään muodokas. Plussaa on kauniit silmät, huumorintaju, positiivinen ote elämään ja toisiin ihmisiin. Todellinen ikä 57 mutta henkisesti tunnen olevani paljon nuorempi, leikkisämpi. En ole tinderissä enkä misään muussakaan deittisovelluksessa.
Olen 49 ja tuntemattomat miehet katselee joka viikko kaupungilla. Myös yllättävän erityyppiset miehet
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulle tärkeää että aina joku mies tekee tarpeensa sinuun?
On, jos se mies on mieluisa. Ja samallahan siinä saan itsekin. Tykkään sekstailla. Oliko muuta?
Vierailija kirjoitti:
Jaksaako joku 45+ vielä miehiä? Minä en.
Sellaista se on, kun on ollut nuorempana sarjadeittailija. Joillain ei ole ollut yhtäkään miestä tuohon ikään mennessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä oon 51 ja mulla on kolmekymppinen poikaystävä, ottajia olisi ollut ihan riittävästi mutta halusin tämän miehen.
Olin erotessa 45 ja 49 kun aloin seurustella nyksän kanssa.
Naapurilla sama. On Nigeriasta.
Erosin kun täytin 50 v ja todellakin oli kysyntää. Sekä nuoria seksiseuraa hakevia että oman ikäisiä oikeaa suhdetta hakevia.
Viimeiset viisi vuotta molempia suhteita harrastellut eli nyt oon 55. Puhelin piippaa jatkuvasti
Vierailija kirjoitti:
Mutta,mutta...eipä huvita toisaalta sxitön elämäkään, kun sillä saralla mies on oikein pätevä. Eikä tunteellisena ihmisenä innosta etsiä pikaseuraakaan.
On ihanan vahingoniloista kuulla, että ihmiset harkitsevat eroa, vaikka tykkäävät seksistä kumppaninsa kanssa. Parempi sinullekin, että pysyt henkisesti huonossa suhteessa, koska olet alunperin varmasti valinnut kyseisen miehen vain siksi, että seksi oli hänen kanssaan niin kivaa.
Vierailija kirjoitti:
Erosin kun täytin 50 v ja todellakin oli kysyntää. Sekä nuoria seksiseuraa hakevia että oman ikäisiä oikeaa suhdetta hakevia.
Viimeiset viisi vuotta molempia suhteita harrastellut eli nyt oon 55. Puhelin piippaa jatkuvasti
Teetkö verokortilla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta,mutta...eipä huvita toisaalta sxitön elämäkään, kun sillä saralla mies on oikein pätevä. Eikä tunteellisena ihmisenä innosta etsiä pikaseuraakaan.
On ihanan vahingoniloista kuulla, että ihmiset harkitsevat eroa, vaikka tykkäävät seksistä kumppaninsa kanssa. Parempi sinullekin, että pysyt henkisesti huonossa suhteessa, koska olet alunperin varmasti valinnut kyseisen miehen vain siksi, että seksi oli hänen kanssaan niin kivaa.
Itseasiassa huono suhde korostaa seksin merkitystä. Alkaa vaatimattomampikin seksi tuntua erityiselle, koska kaikilla muilla elämänalueilla on niin täydellinen puutos. Oikeasti seksi ei ole hyvää. Kun on kuolemassa nälkään niin mikä tahansa ruoka maistuu hyvälle.
Olen 45 ja seksikkäämpi kuin suurin osa 25-vuotiaista, joten seuraa saa aina, vaan kun mulle ei yleensä kelpaa.
Olen niin nirso, ei minulle kelpaa baarimiehet. Parempaa seuraa saa muualta.