Lue keskustelun säännöt.
Rakastan toista miestä, ja silti pakko pysyä avioliitossa
13.01.2023 |
Enpä olisi koskaan ajatellut että tällaisessa tilanteessa olisin. Naimisissa 20 vuotta, kaksi lasta, omakotitalo, farmariauto ja kultainen noutaja. Idylli. Rakastan lapsiamme, elämä on hyvin, mies on kiltti ja työteliäs. Käymme molemmat töissä, molemmat maksaa siis osuutensa, eikä säästöön jää mitään. Mies on ok, mutta ei meillä ole ollut mitään läheisyyttä 6 vuoteen, ei suukkoja, ei halauksia, mistään muusta puhumattakaan. Olen nostanut asian esille aina välillä, tuo ei reagoi. Yritän toisinaan, ei lämpene.
Minulla on läheinen työkaveri, josta pidän ihan käsittämättömän paljon. Jo vuosia. Ei meillä ole mitään suhdetta, ainoastaan lämpimät välit, puhutaan työasiat ja kotiasiat. Ja viihdytään yhdessä enemmän kuin hyvin. Mutta ei mitään enempää. Fakta on vain se, että ajattelen häntä koko ajan, hän on se, jonka kanssa haluaisin olla, jota haluaisin halata, jonka kanssa lähteä ruokakauppaan.
Vaan ei. Avioliitto on pyhä - tai näin minut on kasvatettu - tässä ollaan kunnes hauta kutsuu. Vaan onko se oikein? Mä kärsin joka päivä, jo vuosia. Kun mieheni ei ole minusta millään tasolla kiinnostunut, laimentaa se jo omatkin tunteet. Ärsyttää jo hänen läsnäolonsa, ja kaipaan töihin, missä näen tuon toisen ihmisen.
En kaipaa saarnaa, en mitään tuomitsemista, en ole tehnyt mitään. Mä vain kärsin. Sydän huutaa hoosiannaa yötä päivää jo viidettä vuotta.
Siinäpä se. Palaan taas tuon pystyyn kuolleen aviomieheni vierelle sohvalle ja sydän vuotaa verta, kun elämässä voisi tehdä paljon muutakin :(
Kommentit (86)
Vierailija kirjoitti:
Meillähän on elämä ihan ok, ei mitään draamaa. Mutta kun ei ole yhtään sitä kipinää eikä mitään, toisen läsnäolo on vain sama kuin vanha koira sohvannurkassa, joka ei rapsutuksia kaipaa.
Enkä mä tuon toisen miehen varaan mitään laske, enhän edes tiedä hänen tunteistaan. Omistani tiedän, pidän hänestä ihan valtavan paljon, ja sydän laukkaa vuodesta toiseen kun hänen seurassa olen.Tämä oma mies harrastaa paljon, siis käy yksin siellä, päivittäin. Enhän mä tiedä onko sillä joku nainen, jota silloin tapaa, on toki tullut mieleen. On aina kovin iloisella tuulella kun harrastuksestaan tulee. En suoraan sanoen usko että hänellä suhde olisi, mutta toki mahdollista.
En halua erota niin kauan kuin lapset teini-iässä, eli löysässä hirressä elettävä vielä jokunen vuosi. Tämä siis ihan lasten edun vuoksi.Olisi itselle paljon helpompaa, jos sydän päästäisi irti tuosta työkaverista, sitä toivon joka päivä. Vaan ei se helppoa ole kun tunteet kasvaa vain vuodesta toiseen. ap
Ne tunteet päästää irti siitä työkaverista siinä vaiheessa kun saat ne kohdistettua takaisin omaan mieheesi. Terapia/parisuhdeleiri. Mieti niitä asioita mihin ihastuit miehessäsi alussa. Millaista teillä oli silloin? Millaista oli ennen lapsia? Miltä tuntui hääpäivänäsi? Miltä tuntui kun saitte ensimmäisen lapsen? Mieti tällaisia asioita. Voit omilla ajatuksillasi kaivaa joko maata liittosi jalkojen alta tai vahvistaa sitä. Ajatukset on tekoja. Voit ohjata niitä oikeaan suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, varo mitä toivot. Voit saada sen. Ajatuksissa on voimaa jota ihmiset ei ymmärrä niissä olevan.
Vierailija kirjoitti:
Meillähän on elämä ihan ok, ei mitään draamaa. Mutta kun ei ole yhtään sitä kipinää eikä mitään, toisen läsnäolo on vain sama kuin vanha koira sohvannurkassa, joka ei rapsutuksia kaipaa.
Enkä mä tuon toisen miehen varaan mitään laske, enhän edes tiedä hänen tunteistaan. Omistani tiedän, pidän hänestä ihan valtavan paljon, ja sydän laukkaa vuodesta toiseen kun hänen seurassa olen.Tämä oma mies harrastaa paljon, siis käy yksin siellä, päivittäin. Enhän mä tiedä onko sillä joku nainen, jota silloin tapaa, on toki tullut mieleen. On aina kovin iloisella tuulella kun harrastuksestaan tulee. En suoraan sanoen usko että hänellä suhde olisi, mutta toki mahdollista.
En halua erota niin kauan kuin lapset teini-iässä, eli löysässä hirressä elettävä vielä jokunen vuosi. Tämä siis ihan lasten edun vuoksi.Olisi itselle paljon helpompaa, jos sydän päästäisi irti tuosta työkaverista, sitä toivon joka päivä. Vaan ei se helppoa ole kun tunteet kasvaa vain vuodesta toiseen. ap
Miksi luulet että vanha koira ei kaipaisi rapsutuksia? Kokeile rapsuttaa ja katso mitä tapahtuu. Tie läheisyyteen kulkee, yllätys yllätys, läheisyyden kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillähän on elämä ihan ok, ei mitään draamaa. Mutta kun ei ole yhtään sitä kipinää eikä mitään, toisen läsnäolo on vain sama kuin vanha koira sohvannurkassa, joka ei rapsutuksia kaipaa.
Enkä mä tuon toisen miehen varaan mitään laske, enhän edes tiedä hänen tunteistaan. Omistani tiedän, pidän hänestä ihan valtavan paljon, ja sydän laukkaa vuodesta toiseen kun hänen seurassa olen.Tämä oma mies harrastaa paljon, siis käy yksin siellä, päivittäin. Enhän mä tiedä onko sillä joku nainen, jota silloin tapaa, on toki tullut mieleen. On aina kovin iloisella tuulella kun harrastuksestaan tulee. En suoraan sanoen usko että hänellä suhde olisi, mutta toki mahdollista.
En halua erota niin kauan kuin lapset teini-iässä, eli löysässä hirressä elettävä vielä jokunen vuosi. Tämä siis ihan lasten edun vuoksi.Olisi itselle paljon helpompaa, jos sydän päästäisi irti tuosta työkaverista, sitä toivon joka päivä. Vaan ei se helppoa ole kun tunteet kasvaa vain vuodesta toiseen. ap
Ne tunteet päästää irti siitä työkaverista siinä vaiheessa kun saat ne kohdistettua takaisin omaan mieheesi. Terapia/parisuhdeleiri. Mieti niitä asioita mihin ihastuit miehessäsi alussa. Millaista teillä oli silloin? Millaista oli ennen lapsia? Miltä tuntui hääpäivänäsi? Miltä tuntui kun saitte ensimmäisen lapsen? Mieti tällaisia asioita. Voit omilla ajatuksillasi kaivaa joko maata liittosi jalkojen alta tai vahvistaa sitä. Ajatukset on tekoja. Voit ohjata niitä oikeaan suuntaan.
Lisään vielä että ajatusten siirtäminen suhteen kannalta positiivisiin asioihin on sellainen taito, jota tulet tarvitsemaan vaikka eroaisit ja tulisi uusi suhde. Se on taito. Se ei ole mitään mystistä energiaa jota joko on tai ei ole. Ilman tätä ei mikään suhde ole kovin pitkään onnellinen.
Sinun ap pitää kyllä selvittää onko miehelläsi toinen nainen, silloin kun on siellä harrastamassa. Tämä tieto auttaisi sun omaa ratkaisua. Voi tietty olla ettei hänellä ole fyysisesti mitään, mutta ehkä ihastunut toiseen ?? Kuten sinäkin...Itse en kyllä pystyisi elämään tuollaisen arvelun varassa vaan haluaisin tietää onko vai ei toista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas yks nainen jolla ei ole vastuuta mistään.
Haukkuu miestään, vaikka itse kohtelee tätä kuin roskaa
Mene tekemään mitä haluat, senhän haluat ja tarvitset kuulla ulkopuolelta.
Vierailija kirjoitti:
Pakko elämässä on vaan kuolla, ja sitäkin vaan kerran elämässä. Muut asiat on melko pitkälle omissa käsissä, poislukien toki sairastumiset ja itsestä johtumattomat onnettomuuset jne. Mutta avioliitto ja omaan elämään tyytyväisyys on ihan omissa käsissä.
Terv. 45-v, teini-ikäisten äiti, toista kertaa naimisissa, tyytyväinen asioiden nykytilaan. Ja jos sillä nyt on merkitystä, niin yritin kyllä ensimmäiaen kanssa loppuun asti, ehkä liiankin kauan. Ja olen uskovainen joten tämä pyhyysasia on minulle kyllä tuttu.
Kuinkas kauan olette olleet yhdessä nyxän kans?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö ole helppo lähteä, jos on syli jonne kaatua? Itse lähtisin heti. Vaan nyt roikun tässä, koska en jaksa erota ei "minkään" takia.
Ei mulla ole mitään syliä, jonne kaatua. Ei todellakaan. Olen ihastunut/rakastunut mun työkaveriin, mutta ei meidän välillä ole tapahtunut mitään. Enkä edes tiedä tunteeko hän samoin. Sen tiedän että viihdymme yhdessä ja löydämme yhteisiä kahvihetkiä usein, mutta tuskin hän minusta samoin ajattelee kuin minä hänestä. Jos olisikin tuo mainitsemasi syli, niin tilanne olisi ehkä eri. ap
Jätä se työkaverin ahdistelu ja keskity omaan parisuhteeseesi! (Noinhan miehille sanottais vastaavassa tilanteessa)
Vierailija kirjoitti:
Taas yks nainen jolla ei ole vastuuta mistään.
Haukkuu miestään, vaikka itse kohtelee tätä kuin roskaaMene tekemään mitä haluat, senhän haluat ja tarvitset kuulla ulkopuolelta.
Miten mä kohtelen miestäni kuin roskaa? Teen ruuat, pesen pyykit, maksan laskut, käymme yhdessä kaupassa, häissä ja hautajaisissa, elämme elämäämme toisiamme kunnioittaen, se kipinä vain puuttuu. Ja puuttuu kyllä häneltäkin, tai ei se kipinä ainakaan minun suuntaan lennä.
Ja jos luit aloitukseni, en ole häntä kertaakaan pettänyt, sitä onko hän pettänyt minua, en tiedä. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pistät faktat tiskiin miehellesi. Hänen ymmärrettävä., että tuolla menolla menettää sinut. Sinun kaipuusi ja ihastuksesi on täysin ymmärrettävä ja looginen seuraus miehen laiminlyönnistä.
Silti avioliitto on pyhä, eli minusta vielä käännettävä lisää kiviä, terapiat ym. Ja kommunikaatio, tuo vaikea laji, sitä ON jokaisessa hyvässä liitossa oltava ja paljon!
Tsemppiä! Vielä on mahdollista tunteiden lämmetä omaakin puolisoa kohtaan, mutta ei se ilmaiseksi tule <3
Taas niin kaksinaismoralistista ku olla voi!
Miltäpä tuntuis jos seksin- ja läheisyydenpuutteessa elävä, toiseen naiseen ihastunut mies tuli latomaan jotain "faktoja" tiskiin ja esittämään ultimatumeita?!
Mikäs olis mammojen reaktio? "Kyllä kulta, minäpä huomioin sinua tästä lähtien enemmän, anteeksi kovasti ja tässä kukkapuska sovinnoneleeksi."
Kyllä te olette epäreiluja pellejä. Ei ihme, ettei suhteet kestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas yks nainen jolla ei ole vastuuta mistään.
Haukkuu miestään, vaikka itse kohtelee tätä kuin roskaaMene tekemään mitä haluat, senhän haluat ja tarvitset kuulla ulkopuolelta.
Miten mä kohtelen miestäni kuin roskaa? Teen ruuat, pesen pyykit, maksan laskut, käymme yhdessä kaupassa, häissä ja hautajaisissa, elämme elämäämme toisiamme kunnioittaen, se kipinä vain puuttuu. Ja puuttuu kyllä häneltäkin, tai ei se kipinä ainakaan minun suuntaan lennä.
Ja jos luit aloitukseni, en ole häntä kertaakaan pettänyt, sitä onko hän pettänyt minua, en tiedä. ap
Ei mua pyykit kiinnosta. Olet epäkunnioittava.
Kyllä sinä petät koko ajan henkisellä tasolla. Et sinä oikeasti selvästi halua tuosta ihastuksen tunteesta eroon. Etsit tekosyitä, miksi sinun on oikeus toimia X. Ja arvostelet samalla miestäsi ja niitä vikojahan alkaa löytymään, kun on joku "täydellinen" verrokki.
Et sinä ajattele mitään hänen näkökulmastaan, vaan pelkästään omastasi.
Ymmärrän, ettei tämä esimerkki nyt toimi, kun olet itse ihastunut. Mutta jos olisi eri tilanne ja roolit toisinpäin, tuntisit itsesi varmasti petetyksi.q
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanot "yrittäväsi toisinaan" jotain läheisyyttä?
Miten pystyt siihen, jos olet rakastunut toiseen??
Ja kuvittelet vielä olevasi hyväkin vaimo... Ei morjens.
Miettikää hetki, jos oma puoliso ajattelis noin.
Menikö kiimaika oh,i vai mietikö pitää toista varalla, kun toinenkin kohta hiipuu. Ei vara venettä kaada
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas yks nainen jolla ei ole vastuuta mistään.
Haukkuu miestään, vaikka itse kohtelee tätä kuin roskaaMene tekemään mitä haluat, senhän haluat ja tarvitset kuulla ulkopuolelta.
Miten mä kohtelen miestäni kuin roskaa? Teen ruuat, pesen pyykit, maksan laskut, käymme yhdessä kaupassa, häissä ja hautajaisissa, elämme elämäämme toisiamme kunnioittaen, se kipinä vain puuttuu. Ja puuttuu kyllä häneltäkin, tai ei se kipinä ainakaan minun suuntaan lennä.
Ja jos luit aloitukseni, en ole häntä kertaakaan pettänyt, sitä onko hän pettänyt minua, en tiedä. ap
No oletko yrittänyt virittää välillenne romanttista tunnelmaa? Eihän se kipinä mistään taivaasta tipahda.
Minulla on läheinen työkaveri, josta pidän ihan käsittämättömän paljon. Jo vuosia. Ei meillä ole mitään suhdetta, ainoastaan lämpimät välit, puhutaan työasiat ja kotiasiat. Ja viihdytään yhdessä enemmän kuin hyvin. Mutta ei mitään enempää. Fakta on vain se, että ajattelen häntä koko ajan, hän on se, jonka kanssa haluaisin olla, jota haluaisin halata, jonka kanssa lähteä ruokakauppaan.
Vaan ei.
Mä kärsin joka päivä, jo vuosia. Kun mieheni ei ole minusta millään tasolla kiinnostunut, laimentaa se jo omatkin tunteet. Ärsyttää jo hänen läsnäolonsa, ja kaipaan töihin, missä näen tuon toisen ihmisen.
En kaipaa saarnaa, en mitään tuomitsemista, en ole tehnyt mitään. Mä vain kärsin.
----
Olet marttyyri. Et omasta mielestäsi ole tehnyt mitään. Minusta olet tehnyt paljonkin virheitä.
Tämä on itsekkään, vastuunkantoon kykenemättömän lapsen tekstiä.
Kyllä sinä todennäköisesti jossain vaiheessa ajaudut siihen eroon, ja vieläpä perustelemaan asian siten, että sinustahan mikään ei ollut kiinni. Sinä olit vaan uhri joka ajettiin toisen miehen syliin.
🤮
Vierailija kirjoitti:
Sanot "yrittäväsi toisinaan" jotain läheisyyttä?
Miten pystyt siihen, jos olet rakastunut toiseen??
Ja kuvittelet vielä olevasi hyväkin vaimo... Ei morjens.
Miettikää hetki, jos oma puoliso ajattelis noin.
No ei tuossa kyllä aikuisella ihmisellä jolla on normaalit halut ole mitään pystyttävää. Kyllä se riittää että ihminen on tuttu ja turvallinen, siihen että häntä pystyy lähestymään. Joku 15-vuotias ehkä luulee että ajatusten täytyy olla ihan puhtaan rakkaudellisia ja yhteen kohteeseen kohdistettuja.
Sivusta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanot "yrittäväsi toisinaan" jotain läheisyyttä?
Miten pystyt siihen, jos olet rakastunut toiseen??
Ja kuvittelet vielä olevasi hyväkin vaimo... Ei morjens.
Miettikää hetki, jos oma puoliso ajattelis noin.
No ei tuossa kyllä aikuisella ihmisellä jolla on normaalit halut ole mitään pystyttävää. Kyllä se riittää että ihminen on tuttu ja turvallinen, siihen että häntä pystyy lähestymään. Joku 15-vuotias ehkä luulee että ajatusten täytyy olla ihan puhtaan rakkaudellisia ja yhteen kohteeseen kohdistettuja.
Sivusta
En itse pystyis lähestymään puolisoa seksuaalisesti, jos fantasioin jatkuvasti tulevaisuudesta jonkun muun kanssa. Kyllä se musta petokselta tuntuis. Mut meitä on moneen....
Vierailija kirjoitti:
Minulla on läheinen työkaveri, josta pidän ihan käsittämättömän paljon. Jo vuosia. Ei meillä ole mitään suhdetta, ainoastaan lämpimät välit, puhutaan työasiat ja kotiasiat. Ja viihdytään yhdessä enemmän kuin hyvin. Mutta ei mitään enempää. Fakta on vain se, että ajattelen häntä koko ajan, hän on se, jonka kanssa haluaisin olla, jota haluaisin halata, jonka kanssa lähteä ruokakauppaan.
Vaan ei.Mä kärsin joka päivä, jo vuosia. Kun mieheni ei ole minusta millään tasolla kiinnostunut, laimentaa se jo omatkin tunteet. Ärsyttää jo hänen läsnäolonsa, ja kaipaan töihin, missä näen tuon toisen ihmisen.
En kaipaa saarnaa, en mitään tuomitsemista, en ole tehnyt mitään. Mä vain kärsin.----
Olet marttyyri. Et omasta mielestäsi ole tehnyt mitään. Minusta olet tehnyt paljonkin virheitä.
Tämä on itsekkään, vastuunkantoon kykenemättömän lapsen tekstiä.
Kyllä sinä todennäköisesti jossain vaiheessa ajaudut siihen eroon, ja vieläpä perustelemaan asian siten, että sinustahan mikään ei ollut kiinni. Sinä olit vaan uhri joka ajettiin toisen miehen syliin.
🤮
Ap, jos todella olet sitä mieltä, ettet ole mitään pahaa tehnyt, kerro tämä ihan kaikki miehelle - tällaisenaan.
Anna miehen päättää onko tuo loukkaavaa häntä kohtaam puolisona, vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko elämässä on vaan kuolla, ja sitäkin vaan kerran elämässä. Muut asiat on melko pitkälle omissa käsissä, poislukien toki sairastumiset ja itsestä johtumattomat onnettomuuset jne. Mutta avioliitto ja omaan elämään tyytyväisyys on ihan omissa käsissä.
Terv. 45-v, teini-ikäisten äiti, toista kertaa naimisissa, tyytyväinen asioiden nykytilaan. Ja jos sillä nyt on merkitystä, niin yritin kyllä ensimmäiaen kanssa loppuun asti, ehkä liiankin kauan. Ja olen uskovainen joten tämä pyhyysasia on minulle kyllä tuttu.
Kuinkas kauan olette olleet yhdessä nyxän kans?
12 vuotta
Teette sellaisen exceltaulukon nykyisen puolison kanssa.
Siihen listattu mm. petipuuhat, läheisyys (15 min tarkkuudella), apk -tyhjennys, roskien vienti jne.
Sitä rastitte ja aina kuukauden lopussa pidätte kehityskeskustelun, miten on kulunut kuukausi sujunut ja miltä seuraava kk näyttää (oikeasti tunnen tuollaisen pariskunnan).