Lue keskustelun säännöt.
Rakastan toista miestä, ja silti pakko pysyä avioliitossa
13.01.2023 |
Enpä olisi koskaan ajatellut että tällaisessa tilanteessa olisin. Naimisissa 20 vuotta, kaksi lasta, omakotitalo, farmariauto ja kultainen noutaja. Idylli. Rakastan lapsiamme, elämä on hyvin, mies on kiltti ja työteliäs. Käymme molemmat töissä, molemmat maksaa siis osuutensa, eikä säästöön jää mitään. Mies on ok, mutta ei meillä ole ollut mitään läheisyyttä 6 vuoteen, ei suukkoja, ei halauksia, mistään muusta puhumattakaan. Olen nostanut asian esille aina välillä, tuo ei reagoi. Yritän toisinaan, ei lämpene.
Minulla on läheinen työkaveri, josta pidän ihan käsittämättömän paljon. Jo vuosia. Ei meillä ole mitään suhdetta, ainoastaan lämpimät välit, puhutaan työasiat ja kotiasiat. Ja viihdytään yhdessä enemmän kuin hyvin. Mutta ei mitään enempää. Fakta on vain se, että ajattelen häntä koko ajan, hän on se, jonka kanssa haluaisin olla, jota haluaisin halata, jonka kanssa lähteä ruokakauppaan.
Vaan ei. Avioliitto on pyhä - tai näin minut on kasvatettu - tässä ollaan kunnes hauta kutsuu. Vaan onko se oikein? Mä kärsin joka päivä, jo vuosia. Kun mieheni ei ole minusta millään tasolla kiinnostunut, laimentaa se jo omatkin tunteet. Ärsyttää jo hänen läsnäolonsa, ja kaipaan töihin, missä näen tuon toisen ihmisen.
En kaipaa saarnaa, en mitään tuomitsemista, en ole tehnyt mitään. Mä vain kärsin. Sydän huutaa hoosiannaa yötä päivää jo viidettä vuotta.
Siinäpä se. Palaan taas tuon pystyyn kuolleen aviomieheni vierelle sohvalle ja sydän vuotaa verta, kun elämässä voisi tehdä paljon muutakin :(
Kommentit (86)
Äläpä välitä, yhtä paska se toinenkin mies lopulta olisi, jos suhteeseen päätyisitte. Säästyt vain turhalta säätämiseltä kun pysyttelet nykyisen kanssa. Että kärsi vaan menemään ihan vapautuneesti sohvamuumiosi kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko teillä seksiä aviomiehen kans?
Vali,vali,ota ero tai lopeta vinkuminen.
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä seksiä aviomiehen kans?
No tuossahan kirjoitin että ei ole halauksia eikä suukkoja, eikä mitään muutakaan. Ja tällä "muutakaan" tarkoitin että ei seksiä. Ei mitään siihen viittaavaakaan vuosikausiin. ap
Klassinen tilanne. Ero tai terapia ukkelis kans.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap jauhaa paskaa. Avioliitossa ei missään olosuhteissa ole pakko pysyä.
Sehän kiva, että sinulla on joku jota rakastat. Nauti nyt siitä. Elämä olisi niin paljon harmaampaa ilman häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän vastaavassa tilanteessa valitsin sen toisen miehen, enkä kadu. Tunnen lopulta taas olevani elossa. Lapsia tosin tuossa kuviossa ei ollut mukana, joten siinä mielessä helpompi tilanne. En neuvo muuta kuin että tee päätöksesi, mikä ikinä se onkin, tuo tilanne ei ole hyväksi kenellekään osapuolelle.
Vierailija kirjoitti:
Äläpä välitä, yhtä paska se toinenkin mies lopulta olisi, jos suhteeseen päätyisitte. Säästyt vain turhalta säätämiseltä kun pysyttelet nykyisen kanssa. Että kärsi vaan menemään ihan vapautuneesti sohvamuumiosi kanssa.
Joo-o, uskon tämän. Yhtä paska varmaan. Ehkä paras pysyä tässä kuolleessa avioliitossa hautaan saakka. EI vaan tunnu kovin houkuttelevalta. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä erosin, mutta tilanne oli vielä pahempi kuin sinulla. Ex ei suostunut edes istuun samalla sohvalla eikä nukkumaan samassa sängyssä. Rakas löytyi töistä. Nyt vuosia jo yhdessä ja rakkautta riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäiset lapset?
Isot, 14 ja 16
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa, meillä olisi ihan todellisia ongelmia erotessa. Maatalousyhtymåt monikossa, muutama yhteinen firma, perinnöistä poistetut testamentit jne. Helvetillinen sotku.
Eikö ole helppo lähteä, jos on syli jonne kaatua? Itse lähtisin heti. Vaan nyt roikun tässä, koska en jaksa erota ei "minkään" takia.
Meillä loppui fyysinen läheisyys kun sairastuin. Mulla oli jatkuvasti lämpöä, eikä tiedetty onko flunssaa. Tartuntaa pelätessämme halailut ja kiehnäämiset jäi pois. Ja kun lämpöilyn syy löytyi, kyseinen sairaus aiheutti mulle painonnousua ja silloin taas tunsin oloni kiusalliseksi, kun mies otti kiinni. Läheisyys loppui kokonaan. Nyt kun on lääkitys kohdallaan, olen laihtunut normaaliin kokoon ja muutenkin tunnen oloni terveeksi. Jostain syystä miehelle vain jäi se etäisyys päälle. Olenkin tietoisesti ollut aloitteentekijänä. Nappaan syliin, puristan takapuolesta ja muuta semmoista ja pikkuhiljaa tuo mieskin on aloittanut tekemään samaa. Eli voit myös itse vaikuttaa siihen, millainen suhde teillä on, ei se ole vain toisen tehtävä!
Onko lapset minkä ikäisiä?
Jos pieniä, sinnittelisin vielä muutaman vuoden (kokemusta on erosta pienten lasten kanssa, ja se on ihan hirveä stressi kaikille) mutta jos jo isompia, nostaisin rauhallisesti ja syyttelemättä miehen kanssa kissan pöydälle.
Ihan vaikka seuraavin sanoin: "Kärsin läheisyydenpuutteesta, ja se on lisäksi laimentanut jo tunteitanikin sinua kohtaan, joten pohdin eroa. Voiko asialle yrittää tehdä vielä jotain, haluatko yrittää? Vai eroammeko?
Tsemppiä!
Ota se rakastajaksi koeajoon. Jos kolmen vuoden päästä vielä hotsittaa niin vaihda.
Miehesi kylmyys sinua kohtaan; johtuisiko ainakin osittain sinusta? Ettekö voi "istua alas" ja jutella asioista...sinä ja miehesi? Miksi miehesi on pystyyn kuollut, niinkuin mainitset? Mieti sitä!
Yhyy. Ota ero, älä valita.