Lue keskustelun säännöt.
Rakastan toista miestä, ja silti pakko pysyä avioliitossa
13.01.2023 |
Enpä olisi koskaan ajatellut että tällaisessa tilanteessa olisin. Naimisissa 20 vuotta, kaksi lasta, omakotitalo, farmariauto ja kultainen noutaja. Idylli. Rakastan lapsiamme, elämä on hyvin, mies on kiltti ja työteliäs. Käymme molemmat töissä, molemmat maksaa siis osuutensa, eikä säästöön jää mitään. Mies on ok, mutta ei meillä ole ollut mitään läheisyyttä 6 vuoteen, ei suukkoja, ei halauksia, mistään muusta puhumattakaan. Olen nostanut asian esille aina välillä, tuo ei reagoi. Yritän toisinaan, ei lämpene.
Minulla on läheinen työkaveri, josta pidän ihan käsittämättömän paljon. Jo vuosia. Ei meillä ole mitään suhdetta, ainoastaan lämpimät välit, puhutaan työasiat ja kotiasiat. Ja viihdytään yhdessä enemmän kuin hyvin. Mutta ei mitään enempää. Fakta on vain se, että ajattelen häntä koko ajan, hän on se, jonka kanssa haluaisin olla, jota haluaisin halata, jonka kanssa lähteä ruokakauppaan.
Vaan ei. Avioliitto on pyhä - tai näin minut on kasvatettu - tässä ollaan kunnes hauta kutsuu. Vaan onko se oikein? Mä kärsin joka päivä, jo vuosia. Kun mieheni ei ole minusta millään tasolla kiinnostunut, laimentaa se jo omatkin tunteet. Ärsyttää jo hänen läsnäolonsa, ja kaipaan töihin, missä näen tuon toisen ihmisen.
En kaipaa saarnaa, en mitään tuomitsemista, en ole tehnyt mitään. Mä vain kärsin. Sydän huutaa hoosiannaa yötä päivää jo viidettä vuotta.
Siinäpä se. Palaan taas tuon pystyyn kuolleen aviomieheni vierelle sohvalle ja sydän vuotaa verta, kun elämässä voisi tehdä paljon muutakin :(
Kommentit (86)
Vierailija kirjoitti:
Eikö ole helppo lähteä, jos on syli jonne kaatua? Itse lähtisin heti. Vaan nyt roikun tässä, koska en jaksa erota ei "minkään" takia.
Ei mulla ole mitään syliä, jonne kaatua. Ei todellakaan. Olen ihastunut/rakastunut mun työkaveriin, mutta ei meidän välillä ole tapahtunut mitään. Enkä edes tiedä tunteeko hän samoin. Sen tiedän että viihdymme yhdessä ja löydämme yhteisiä kahvihetkiä usein, mutta tuskin hän minusta samoin ajattelee kuin minä hänestä. Jos olisikin tuo mainitsemasi syli, niin tilanne olisi ehkä eri. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän tuommoisessa "parisuhteessa" ole mitään järkeä. Ei auta kuin yrittää puhua miehen kanssa, että vieläkö yritetään palauttaa kipinä vai laitetaanko eropaperit vetämään. Siis jos itselläsi on mitään mielenkiintoa enää yrittää, muussa tapauksessa suoraan vaan eroa suunnittelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Miehesi kylmyys sinua kohtaan; johtuisiko ainakin osittain sinusta? Ettekö voi "istua alas" ja jutella asioista...sinä ja miehesi? Miksi miehesi on pystyyn kuollut, niinkuin mainitset? Mieti sitä!
Minä olen miettinyt, ja olen nostanut asian eli ongelmat esille säännöllisesti. Sanonut, miltä minusta tuntuu, kaipaan häntä ja läheisyyttä, ja että miksi meillä ei ole enää seksiä. Mies on vastannut joka kerta "samaa olen minäkin miettinyt, en tiedä. Lähdetäänkö kauppaan (tmv,)"
En mä saa siitä mitään irti vaikka miten pomppisin, puhuisin tai tekisin. Kääntää kylkeä ja pieraisee. ap
Miksi tulee alapeukkua? SIis tuohon mun kommenttiin että nostan asiaa esille? Auttakaa nyt hyvät ihmiset, mitä mun sitten pitää tehdä??? ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko miehesi masentunut? Työuupunut? Käyttekö missään reissussa yhdessä? Jokin hotelli-/kylpyläloma vois olla kiva? Tai vaikka vuokramökki. Miten teitte seurusteluaikoina yhdessä? Harrastukset?
Kuulostaa painajaismaiselta tuollainen idylli. Jos läheisyys, kosketus ja seksi loppuu, niin silloin ei ole kiikarissa onnellista loppua. Ellei sitten kumpikin ole täysin haluttomia aseksuaaleja, mutta tässä ei sellaisesta ilmeisesti ole kyse.
N29
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi kylmyys sinua kohtaan; johtuisiko ainakin osittain sinusta? Ettekö voi "istua alas" ja jutella asioista...sinä ja miehesi? Miksi miehesi on pystyyn kuollut, niinkuin mainitset? Mieti sitä!
Minä olen miettinyt, ja olen nostanut asian eli ongelmat esille säännöllisesti. Sanonut, miltä minusta tuntuu, kaipaan häntä ja läheisyyttä, ja että miksi meillä ei ole enää seksiä. Mies on vastannut joka kerta "samaa olen minäkin miettinyt, en tiedä. Lähdetäänkö kauppaan (tmv,)"
En mä saa siitä mitään irti vaikka miten pomppisin, puhuisin tai tekisin. Kääntää kylkeä ja pieraisee. ap
No, joskus se eron puheeksi ottaminen herättää. Joskus ei, ja ero tulee "ihan yllättäen" vaikka siitä ois puhuttu jo kauan. Ja oletteko kokeilleet pariterapiaa? Siellä ois vähän niinkuin pakko puhua. Mies ei luultavasti vaan osaa tai tiedä miten puhua tunteista eikä osaa enää niitä näyttää, siksi välttelee koko aihetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi kylmyys sinua kohtaan; johtuisiko ainakin osittain sinusta? Ettekö voi "istua alas" ja jutella asioista...sinä ja miehesi? Miksi miehesi on pystyyn kuollut, niinkuin mainitset? Mieti sitä!
Minä olen miettinyt, ja olen nostanut asian eli ongelmat esille säännöllisesti. Sanonut, miltä minusta tuntuu, kaipaan häntä ja läheisyyttä, ja että miksi meillä ei ole enää seksiä. Mies on vastannut joka kerta "samaa olen minäkin miettinyt, en tiedä. Lähdetäänkö kauppaan (tmv,)"
En mä saa siitä mitään irti vaikka miten pomppisin, puhuisin tai tekisin. Kääntää kylkeä ja pieraisee. ap
No sanot, että ei, ei lähdetä nyt kauppaan vaan jutellaan. Et päästä miestä liukenemaan tilanteesta.
Sanot, että nyt ei käännetä kylkeä eikä piereskellä vaan asiat pitää selvittää. Kysyt onko kiinnostunut seksistä kanssasi ylipäätään. Onko kiinnostunut tekemään asioita yhdessä jne.
Jos miehestä ei tosiaankaan irtoa mitään järkevää niin kysyt, että onko ero sitten parempi ratkaisu.
Lullisi miehen nyt jotain pystyvän sanomaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä seksiä aviomiehen kans?
No tuossahan kirjoitin että ei ole halauksia eikä suukkoja, eikä mitään muutakaan. Ja tällä "muutakaan" tarkoitin että ei seksiä. Ei mitään siihen viittaavaakaan vuosikausiin. ap
Eroa sitten. Ei tuommoisella suhteella ole tulevaisuutta. Olette nyt kämppäkavereita, ette rakastavaisia. Eroa ensin, katso sitten vasta miten tilanne etenee sen toisen miehen kanssa.
Mies pettää aivan varmasti. Ei seksiä kuuteen vuoteen. Naiset on aivan uskomattoman sinisilmäisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saat vilpittömät sympatiani ap; Vaikka kukaan ei koskaan voikaan toisen tunteita täysin kokea tai ymmärtää, olen itse tuntenut vastaavaa jo vuosia. Tosin sillä erolla, että minä olen kuvion lapseton sinkkumies, jonka sydän haikailee (toivottavasti) onnellisesti naimisissa olevan työkaverin perään.
On vain kovin traagista, miten pää ja moraali koittavat tukahduttaa moisia kiellettyjä tunteita, mutta sydän repii itseään palasiksi ja itkee verta.
Ala suhde sen kanssa. Jos teillä ei ole edes läheisyyttä, ei ole edes mitään heijastuspintaa, missä se kotimuumio voisi huomata "uuden säteilysi". Jatkatte kämppiksinä ohessa.
Jos uusi suhde osoittaa uuden polun ja antaa uuden maan jalkojen alle, vaihdat osoitetta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies pettää aivan varmasti. Ei seksiä kuuteen vuoteen. Naiset on aivan uskomattoman sinisilmäisiä.
Ehei, ei kaikki.
Mulla sama tilanne, ukolla on diagnosoitu testosteronivajaus. Ollu jo korvauksella lähes vuoden, mutta "sillä saralla" ei mikään oo muuttunut
T. Jo 7 vuotta kärsimystä
Ihan itse sinä nyt uhriudut ja vankilaasi rakennat/ylläpidät. Avioliitto on pyhä, kyllä, mutta mitä on pyhyys? Ei ainakaan tilanne jossa sinä olet tai tuollainen avioliitto. Eli kyllä, sä voit erota. Vaikuttaa, että yksinkin sinulla olisi paremmin, vaikka ihastuksesi osoittautuisi yksipuoliseksi.
Ukko seinää vasten. Sanot, että sinä et ole tyytyväinen liiton tilaan, että jos tämä ei muutu niin ei ole muuta vaihtoehtoa kuin erota. Tosin näitä sanoja ei sitten sanota ilman tosi tarkoitusta, joten käy keskustelu itsesi kanssa ensin: haluatko pysyä tutussa ja turvallisessa vankilassai vai oletko valmis uuteen tuntemattomaan vapauteen. Kahleesi ei ole avioliittosi itsessään, vaan _huono_ avioliitto. Vapaus voi tulla eron kautta, tai sitten liittosi voi muuttua hyväksikin. En minä tiedä, en tunne sinua/miestäsi.
Jätä miehesi ja mene uuteen suhteeseen... muuten kadut koko loppuelämän...
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa painajaismaiselta tuollainen idylli. Jos läheisyys, kosketus ja seksi loppuu, niin silloin ei ole kiikarissa onnellista loppua. Ellei sitten kumpikin ole täysin haluttomia aseksuaaleja, mutta tässä ei sellaisesta ilmeisesti ole kyse.
N29
En sanoisi noin ehdottomasti. Itselläni oli miehen kanssa tilanne, jossa läheisyys ja seksi oli loppunut. Viiteen vuoteen emme olleet harrastaneet seksiä eikä ollut muutakaan läheisyyttä. Minä kärsin ja päätin ottaa asian puheeksi miehen kanssa. Kirjoitin hänelle viestejä, joissa kysyin miten hän kokee tilanteen ja kerroin miten minä ja kysyin, olisiko ratkaisuehdoituksia. Viestit toimi paremmin alkuun, ehti miettiä mitä kirjoittaa ja kun yhteys oli avattu, aloimme keskustella kasvokkain.
Kumpikaan ei halunnut erota, joten aloimme korjata tilannetta. Nyt pystymme puhumaan seksistä, suukotamme toisiamme illalla/töihin lähtiessä, mies on jo pari kertaa spontaanisti tullut koskettamaan minua. Läheisyys ruokkii läheisyyttä.
Eli en sanoisi tilannetta toivottomaksi, mutta molempien täytyy haluta korjata se. Jos toinen ei halua, sitten ei kyllä yksinään siihen pysty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö ole helppo lähteä, jos on syli jonne kaatua? Itse lähtisin heti. Vaan nyt roikun tässä, koska en jaksa erota ei "minkään" takia.
Ei mulla ole mitään syliä, jonne kaatua. Ei todellakaan. Olen ihastunut/rakastunut mun työkaveriin, mutta ei meidän välillä ole tapahtunut mitään. Enkä edes tiedä tunteeko hän samoin. Sen tiedän että viihdymme yhdessä ja löydämme yhteisiä kahvihetkiä usein, mutta tuskin hän minusta samoin ajattelee kuin minä hänestä. Jos olisikin tuo mainitsemasi syli, niin tilanne olisi ehkä eri. ap
Kuulostat todella laskelmoivalta.
Ehkäpä nyt laskelmoitu huolella, olisiko parempi erota, jos tunteesi miestäsi kohtaan ovat kuolleet, vai elvyttää oma avioliittosi esim. pariterapiaan kautta.
Jos et yritä kumpaakaan, ei minulla ainakaan riitä sympatiaa valituksellesi.
Vierailija kirjoitti:
Äläpä välitä, yhtä paska se toinenkin mies lopulta olisi, jos suhteeseen päätyisitte. Säästyt vain turhalta säätämiseltä kun pysyttelet nykyisen kanssa. Että kärsi vaan menemään ihan vapautuneesti sohvamuumiosi kanssa.
Tämän kun sisäistin, jäi kaikki vaihtohaaveet. Nykyinen on hyvätuloinen ja maksaa kaiken, saan pitää koko palkan itselläni. Uudessa suhteessa näin tuskin olisi.
Jos Ap kirjoittaa avauksessaan näin "ei meillä ole ollut mitään läheisyyttä 6 vuoteen, ei suukkoja, ei halauksia, mistään muusta puhumattakaan", niin mitäpä veikkaat?