Lue keskustelun säännöt.
Rakastan toista miestä, ja silti pakko pysyä avioliitossa
13.01.2023 |
Enpä olisi koskaan ajatellut että tällaisessa tilanteessa olisin. Naimisissa 20 vuotta, kaksi lasta, omakotitalo, farmariauto ja kultainen noutaja. Idylli. Rakastan lapsiamme, elämä on hyvin, mies on kiltti ja työteliäs. Käymme molemmat töissä, molemmat maksaa siis osuutensa, eikä säästöön jää mitään. Mies on ok, mutta ei meillä ole ollut mitään läheisyyttä 6 vuoteen, ei suukkoja, ei halauksia, mistään muusta puhumattakaan. Olen nostanut asian esille aina välillä, tuo ei reagoi. Yritän toisinaan, ei lämpene.
Minulla on läheinen työkaveri, josta pidän ihan käsittämättömän paljon. Jo vuosia. Ei meillä ole mitään suhdetta, ainoastaan lämpimät välit, puhutaan työasiat ja kotiasiat. Ja viihdytään yhdessä enemmän kuin hyvin. Mutta ei mitään enempää. Fakta on vain se, että ajattelen häntä koko ajan, hän on se, jonka kanssa haluaisin olla, jota haluaisin halata, jonka kanssa lähteä ruokakauppaan.
Vaan ei. Avioliitto on pyhä - tai näin minut on kasvatettu - tässä ollaan kunnes hauta kutsuu. Vaan onko se oikein? Mä kärsin joka päivä, jo vuosia. Kun mieheni ei ole minusta millään tasolla kiinnostunut, laimentaa se jo omatkin tunteet. Ärsyttää jo hänen läsnäolonsa, ja kaipaan töihin, missä näen tuon toisen ihmisen.
En kaipaa saarnaa, en mitään tuomitsemista, en ole tehnyt mitään. Mä vain kärsin. Sydän huutaa hoosiannaa yötä päivää jo viidettä vuotta.
Siinäpä se. Palaan taas tuon pystyyn kuolleen aviomieheni vierelle sohvalle ja sydän vuotaa verta, kun elämässä voisi tehdä paljon muutakin :(
Kommentit (86)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämähän on aivan tavallinen tarina. Näet siinä työkaverissa vain ne hyvät puolet ja miehessäsi huonot. Ei se vaihtamalla parane kun arki koittaa. Onko se toinen edes vapaa? Sä olet varmaan sen elämänsuola ja kaipaa vaan vähän piristystä.
Pyydä mies pariterapiaan selvittämään kanssasi läheisyydenpuutetta. Ei tuo ole normaalia, varsinkin kun kärsit.
Tämä taitaa olla provo. Kaikki kliseisimmät asiat samassa paketissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko elämässä on vaan kuolla, ja sitäkin vaan kerran elämässä. Muut asiat on melko pitkälle omissa käsissä, poislukien toki sairastumiset ja itsestä johtumattomat onnettomuuset jne. Mutta avioliitto ja omaan elämään tyytyväisyys on ihan omissa käsissä.
Terv. 45-v, teini-ikäisten äiti, toista kertaa naimisissa, tyytyväinen asioiden nykytilaan. Ja jos sillä nyt on merkitystä, niin yritin kyllä ensimmäiaen kanssa loppuun asti, ehkä liiankin kauan. Ja olen uskovainen joten tämä pyhyysasia on minulle kyllä tuttu.
Vierailija kirjoitti:
Pakko elämässä on vaan kuolla, ja sitäkin vaan kerran elämässä. Muut asiat on melko pitkälle omissa käsissä, poislukien toki sairastumiset ja itsestä johtumattomat onnettomuuset jne. Mutta avioliitto ja omaan elämään tyytyväisyys on ihan omissa käsissä.
Terv. 45-v, teini-ikäisten äiti, toista kertaa naimisissa, tyytyväinen asioiden nykytilaan. Ja jos sillä nyt on merkitystä, niin yritin kyllä ensimmäiaen kanssa loppuun asti, ehkä liiankin kauan. Ja olen uskovainen joten tämä pyhyysasia on minulle kyllä tuttu.
Uskovaisten tavara on yhteistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämähän on aivan tavallinen tarina. Näet siinä työkaverissa vain ne hyvät puolet ja miehessäsi huonot. Ei se vaihtamalla parane kun arki koittaa. Onko se toinen edes vapaa? Sä olet varmaan sen elämänsuola ja kaipaa vaan vähän piristystä.
"Ei se vaihtamalla parane" on loppujen lopuksi tosi typerä ajatelma mitä tulee ihmissuhteisiin. Itsellä nuorena takana parin vuoden seurustelu, joitain pieniä hetken huvitteluja, sitten avioliitto, ero, uusi suhde ja naimisiin meno. Jokaista, no lähinnä näitä kolmea merkittävintä, olen pitänyt ihan erillisinä ihmusinä ja tilanteina. Yksi suhde loppuu, toinen alkaa, mutta ei siinä välissä mitään vaihtoa ole tapahtunut.
Viimeisimmän kanssa arki on ollut jo vuosia, mutta arki on hyvää. Vaikka ei peitto heilu enää niin paljoa, mutta ihan tarpeeksi kuitenkin, niin arkena höpsltellään, huomioidaan toisemme, halataan ohimennen ja läpsitään pyllylle, viljellään huumoria ja nauretaan. Riidellään ehkä kerran vuoteen jos sitäkään.
Mutta sattui vaan se onni, että kohtasi sielunpuolikkaansa. Siitä olen kiitollinen. Mutta se ei tosiaankaan ollut vaihtokauppa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko elämässä on vaan kuolla, ja sitäkin vaan kerran elämässä. Muut asiat on melko pitkälle omissa käsissä, poislukien toki sairastumiset ja itsestä johtumattomat onnettomuuset jne. Mutta avioliitto ja omaan elämään tyytyväisyys on ihan omissa käsissä.
Terv. 45-v, teini-ikäisten äiti, toista kertaa naimisissa, tyytyväinen asioiden nykytilaan. Ja jos sillä nyt on merkitystä, niin yritin kyllä ensimmäiaen kanssa loppuun asti, ehkä liiankin kauan. Ja olen uskovainen joten tämä pyhyysasia on minulle kyllä tuttu.
Uskovaisten tavara on yhteistä.
Vitsi, jota viljelen itsekin jossain kohdin, esim. töissä kun tuon leipää tms. yhteiseen käyttöön. Hauska heitto oikeissa tilanteissa. Tässä kontekstissa lähinnä nolo ja laimea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko elämässä on vaan kuolla, ja sitäkin vaan kerran elämässä. Muut asiat on melko pitkälle omissa käsissä, poislukien toki sairastumiset ja itsestä johtumattomat onnettomuuset jne. Mutta avioliitto ja omaan elämään tyytyväisyys on ihan omissa käsissä.
Terv. 45-v, teini-ikäisten äiti, toista kertaa naimisissa, tyytyväinen asioiden nykytilaan. Ja jos sillä nyt on merkitystä, niin yritin kyllä ensimmäiaen kanssa loppuun asti, ehkä liiankin kauan. Ja olen uskovainen joten tämä pyhyysasia on minulle kyllä tuttu.
Uskovaisten tavara on yhteistä.
Vitsi, jota viljelen itsekin jossain kohdin, esim. töissä kun tuon leipää tms. yhteiseen käyttöön. Hauska heitto oikeissa tilanteissa. Tässä kontekstissa lähinnä nolo ja laimea.
Ihan paikkansa pitävä.
Miksi kidutat itseäsi huonossa suhteessa? Olet itsekin huomannut että voit saada ulkopuoleltakin paljon parempaa. Silti, toivon että olet vielä varovainen sillä joskus ulkopuolinen joka näyttää sinulle rakkauttaan pitää kipinänä sitä että olet suhteessa. Jos eroat se ei tarkoita aina sitä että saat sen ihmisen johon olet rakastunut.
Yrittäkää saada liittomme toimimaan vaikka pariterapian avulla tao jos mikään ei auta, erotkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieti ensisijaisesti olisitko onnellisempi sinkkuna kuin nykyisessä liitossa. Et voi perustaa ratkaisua sen varaan, että suhde ihastuksen kanssa onnistuu. Avioliitosta voi hyvin erota ja kannattaakin. Voin näin keski-ikäisenä sanoa että esimerkiksi omia vanhempia seuratessa toivoisin yhä että olisivat eronneet jossain vaiheessa, nyt lienee heille myöhäistä kun vanhuus jo ovella.
Jos olisin ap, yrittäisin vielä pelastaa suhteen. Tekisin pari vuotta kaikkeni sen eteen, ja pitäisin työkaverin yhä ystävänä. Vaikka olisi tunteita niin se on oma valinta tekeekö jotain niiden esiin tuomiseksi. Tekisin vielä mitä voin jotta avioliitto pysyisi kasassa ja muuttuisi paremmaksi esim. pariterapia. Sit jos mikään ei auttaisi eikä muutosta tapahtuisi niin eroisin. Tämä pari vuotta siksi että lapsilla olisi pahimmat murrosiän kuohut ohi jos se ero kuitenkin tulee. Murrosikä on muutenkin usein vaikeeta aikaa monelle ja ero voi saada teinit oireilemaan mitä ihmeellisimmillä tavoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisään vielä äskeiseen että on typerää rakentaa elämää yhenkään miehen varaan. Lopulta ollaan kaikki täällä yksin. Eli jos eroat, rakenna uusi elämä itsesi varaan.
Parisuhdeleiri voisi toimia teille. Yrittäisin tosissani pelastaa sen avioliiton. Antaisin sille vaikka vuoden vielä. Sanoisin miehelle että terapia ja/tai parisuhdeleiri tai ero tulee nopeammin. Loppu elämäkseni en tuohon jäisi jos mikään ei muuttuisi.
Työkaveri taas. Tuo on helposti tuollainen päiväuni, mikä ei sitten todellisuudessa olisi ollenkaan sitä mitä ajattelit. En miettisi sitä niin paljon vielä. Sen jälkeen jos teet eropäätökset voit miettiä tulisiko siitä jotain. Noita ihastuksia tulee kun oma suhde on kriisissä. Ihan siksi että on vaan helpompi ajatella että toisen kanssa asiat varmasti olisi itsestään hyvin, kuin alkaa tekemään tekoja sen oman parisuhteen pelastamiseksi. Been there, done that.
Itselleni tuli loppujen lopuksi ero. Se on hirvein kokemus mitä ikinä olen käynyt läpi. Jos olisin jotenkin voinut välttää sen, olisin tehnyt melkein mitä vaan. En voi suositella kenellekkään, vaikka nyt olenkin ihan onnellinen yksin. En koskaan tule sillä tavalla ehjäksi enää kuin olin ennen eroa. Sitä on vaikea kuvailla. Oma identiteetti meni jotenkin palasiksi. Se tunne on lähes fyysinen.
Ap. Mieti oletko valmis eroamaan vaikkei uutta miestä vielä ole? Eli oletko valmis ottamaan sen riskin, että elät jatkossa yksin? Jos olet, niin sano miehellesi ystävällisesti, että vaihtoehtona on nyt pariterapia tai ero.
Eihän tässä ole edes mitään toista miestä johon vaihtaa lennossa. Ap:n työkaveri on vain salaisen palvonnan kohde eikä hän välttämättä edes ikimaailmassa olisi ap:sta kiinnostunut. Tämän työkaverin vuoksi siis ei kannata liittoa lopettaa.
Pistät faktat tiskiin miehellesi. Hänen ymmärrettävä., että tuolla menolla menettää sinut. Sinun kaipuusi ja ihastuksesi on täysin ymmärrettävä ja looginen seuraus miehen laiminlyönnistä.
Silti avioliitto on pyhä, eli minusta vielä käännettävä lisää kiviä, terapiat ym. Ja kommunikaatio, tuo vaikea laji, sitä ON jokaisessa hyvässä liitossa oltava ja paljon!
Tsemppiä! Vielä on mahdollista tunteiden lämmetä omaakin puolisoa kohtaan, mutta ei se ilmaiseksi tule <3
Meillähän on elämä ihan ok, ei mitään draamaa. Mutta kun ei ole yhtään sitä kipinää eikä mitään, toisen läsnäolo on vain sama kuin vanha koira sohvannurkassa, joka ei rapsutuksia kaipaa.
Enkä mä tuon toisen miehen varaan mitään laske, enhän edes tiedä hänen tunteistaan. Omistani tiedän, pidän hänestä ihan valtavan paljon, ja sydän laukkaa vuodesta toiseen kun hänen seurassa olen.
Tämä oma mies harrastaa paljon, siis käy yksin siellä, päivittäin. Enhän mä tiedä onko sillä joku nainen, jota silloin tapaa, on toki tullut mieleen. On aina kovin iloisella tuulella kun harrastuksestaan tulee. En suoraan sanoen usko että hänellä suhde olisi, mutta toki mahdollista.
En halua erota niin kauan kuin lapset teini-iässä, eli löysässä hirressä elettävä vielä jokunen vuosi. Tämä siis ihan lasten edun vuoksi.
Olisi itselle paljon helpompaa, jos sydän päästäisi irti tuosta työkaverista, sitä toivon joka päivä. Vaan ei se helppoa ole kun tunteet kasvaa vain vuodesta toiseen. ap
Sinulla on ratkaisu silmiesi edessä ja et osaa käyttää sitä.
Työkaverista rakastaja jonka kanssa hoidatte läheisyydet ja seksit. Perhe-elämä sitten oman miehen kanssa.
Problem solved!