Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Työkaveri, neljän erityislapsen äiti, joka saikuttaa enemmän kuin on töissä.
12.01.2023 |
Meille tuli työ kaveriksi jokin aika sitten nainen, joka on työssään kyllä hyvä ja osaava, mutta hyvin nopeasti tuli selväksi, että hän on sitten poissa töistä. Paljon. Ja tämä tarkoittaa sitä, että hänen työnsä joko nakitetaan meille muille ta sitten meille nakitetaan apuriksi joku työkokeilija tai joku muu, joka ei siis millään tapaa korvaa tämän naisen työpanosta.
Naisella on neljä lasta, kaikki erityisiä, ja hän on siis ihan tosi paljon poissa töistä, ei yhtä ehjää viikkoa ole ollut töissä ja silloin kun on, puhelin pärisee jatkuvasti kun jollain muksusta on joku ongelma. Koko ajan joko hän tai joku lapsista on kipeänä. Huomaan, että olen kiukkuinen ja stressaantunut, kun oma työni on tämän myötä paljon raskaampaa kuin sen näin huonolla palkalla pitäisi olla. Olen jopa ihmeissäni, jos hän joskus ylipäätään on töissä.
Onko muilla samoja kokemuksia ja miten olette selvinneet?
Kommentit (215)
Ja niinhän se menee suomalaisessa työpaikkakyyläämisen "kulttuurissa" että oikeatkin sairastumiset leimataan saikuttamiseksi jonka takia ihmiset tulevat sairaana töihin- ja tartuttavat tietysti niin että pian on koko työpaikka tautisena. Viisasta vai ei?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän stressaantumisesi. Joskus muinoin töihin palkattiin kahden alakoululaisen lapsen äiti ja saikutus alkoi melkein heti.
Meillä sai sairastaa töistä 3 päivää pelkän puhelinilmoituksen perusteella, eikä karenssia palkasta ollut ollenkaan. Niinpä tämä uusi työntekijä oli joka toinen viikko joko työviikon alusta tai lopusta pois. Hyvät pidennetyt viikonloput hänellä ja muiden harteille jäi tietysti työt aiheuttaen stressiä ja katkeruuttakin.
Tätä jatkui kauan, kunnes esimiehen vaihtuessa uusi työntekijästä ylennyt pomo pisti lopun vapailleen. Lääkärintodistus vaadittiin ensimmäisestä sairastumispäivästä alkaen ja kummasti loppui siihen tämän äitylin saikutus.
Harmi, että yksi ketkulija aiheutti kaikille tuon 3 päivän puhelinilmoituksen poistamisen sairastumisesta, Pomo kyllä tiesi tämän yhden touhut, mutta "rangaistus" koski tietenkin koko työyhteisöä. Kyllä suivaannutti porukkaa raahautua sairaana lääkäriin, mutta onnekseni en itse pahemmin sairastellut. Tämä oli siis vain yksittäinen tapaus, enkä missään nimessä yleistä enkä syyttele.
Jep, siinä on yleensä taas se pomo paska jos vaaditaan todistusta poissaoloista. Joku Ruotsin malli, jossa ensimmäiseltä sairauspoissaolopäivältä ei saa täyttä palkkaa, voisi olla toimiva. Työntekijähän säästää siinä kun on sairauslomalla, täysi palkka mutta työmatkakulut jäävät pois.
Eli toisin sanoen työntekijän saa irtisanoa varoituksen jälkeen, tai siirtää muihin tehtäviin. Mikäli niitä ei ole, irtisanoa tuotannollis-taloudellisiin syihin vedoten. Ja tätähän tapahtuu. Moni unohtaa, että työntekijällä on myös velvollisuuksia, kuten velvollisuus käydä töissä määrättynä aikana ja hoitaa tehtävänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei ehk ihan noin räikeitä mut 2 pienen ihan tavallisen lapsen äiti joka oli ollu4v putkeen kotona.
Ei jaksanut kovatahtista henkilöstöravintolatyötä. Roikkui vsrmaan 5-6x päivän aikaan puhelimessa selvittelemässä penskojen asioita ja vähintään pari vk välein lähti kesken pv hakemaan penskoja tarhasta, 1-2 pv poissa joka ikisellä 3 vk jaksolla useampaan kertaan.
Äkillisissä poissaoloissa emme edes saaneet tuuraajaa tai jos joku kädetön amatlöri tuli sinne pyörimään niin muiden aikaa meni sit neuvomisern ja/tai hänen virheiden korjailuun ja jälkien siivoomiseen. Harvoin saatiin samoja extroja.
Alettiin myös huomata et usein just meidän kiiresesonkeihin, eli ennen juhlapyhiä jollon ois ollu iltatilaisuuksia ym kokouskahvituksia ja kestityksiä, hän oli yllätys yllätys joko itse sairaana tai ne penskat.
Otettiin yhteyttä työsuojeluun ja ilmotettiin et me kieltäydytään tekemästä hänen töitä samalla palkalla......tai ei siinä kai ollu kyse palkastakaan vaan siitä että me 2 muuta ei jakseta enää fyysisesti, ei vaan kädet riitä eikä voida olla useammassa paikassa yhtä aikaa. Miksi meidän pitää raataa ittemme puolikuoliaaksi siitä syystä että joku jonka pitäs olla töissä makaa kotona.Eli esihenkilö tai työnantaja ei hoitanut kunnolla hommiaan. Vika ei ole sairaanaolevan tai jos on poissa lapsiin liittyvien syiden vuoksi. Lakikin suojelee syrjinnältä.
Ei se nyt ihan noinkaan mene, että työntekijä voi olla loputtomasti poissa. Työntekijä on luvannut työsopimusta allekirjoittaessaan tehdä työn, josta hänelle maksetaan palkka. Työntekijällä on velvollisuus käydä töissä ja hoitaa hommansa. Mikäli näin ei tapahdu, työnantajalla on jossain vaiheessa oikeus purkaa työsopimus. Työpaikka ei ole sellainen suojatyöpaikka, josta maksetaan loputtomiin sairaspäivärahaa, kun työntekijällä ei ole todellisuudessa halua eikä mahdollisuutta tehdä työtehtäviään. Kyllä työntekijän savustamiseen keinot löytyy.
Jos viittaat tapaukseen, mihin vastasit, niin ainakin siinä suurin osa poissaoloista liittyy lapsiin ja kyllä Suomessa laki suojelee syrjinnältä, mitä itsekin ajatustasolla ainakin viljelet. Etkä huomaa sitä yhtään! Elät omassa kuplassa. Ei se tarkoita, että työntekijä "saikuttaa" jos on lasten vuoksi pois töistä. Tässä pitäisi miettiä, miten saadaan syntyvyys nousuun eikä ainakaan tuolla asenneilmapiirillä.
Älä jankuta, vaan katso mitä työsopimuslaissa sanotaan. Minä en ole lakeja keksinyt, mutta yrittäjänä en myöskään palkkaisi mitään neljän erityislapsen äitiä töihin. Se ei nimittäin ole mitään syrjintää.
Yrittäjäkaveri sanoi, ettei ole uskaltanut palkata ketään suomalaista kymmeneen vuoteen töihin. Liian kallista ja riskialtista, ja ymmärrän aivan täysin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä42269 kirjoitti:
Oletatko että tilanne on hänelle helppo? On toki heitä jotka saikuttaa ihan vaan siksi että voi mutta myös heitä joille se töissä käynti saattaa olla ainoa henkireikä ...itse kuuluin siihen ryhmään kun oli vaikeuksia kotona, saatoin jättää kaiken sinne kotiin enkä töissä ehtinyt niitä miettimään. Kuinka moni teistä työkaverin saikkujen valittajista tietää varmasti mikä on todellinen tilanne koska kaikki ei kerro kotiasioitaan työkavereille.
Minkähänlainen työmotivaatio on tuollaisella henkilöllä. Töihin tullaan ainoastaan siksi, että pääsee pois kotoa. Luulisi, että näkyy työn jäljessä, ns töihin lepäämään.
Luitko mitä kirjoitin..." enkä töissä ehtinyt niitä miettimään ", eli keskityin työntekoon.
Työnteko voi olla kollegalle myös henkireikä, tuuletuspaikka. Ei kotonaolo sairaan lapsen kanssa ole pelkkää lepoa ja hupia, vapaapäivän viettoa.
Lapset kasvavat, ei se saikuttaja ole työpaikalla loputtomiin sama. Itse suostuin aikoinani jopa tulemaan iltavuoroon töihin lasten sairauspäivinä kun mies tuli kotiin omista töistään. Siis vaikka itselleni oli merkitty aamuvuoro. Enää en suostuisi tuollaiseen.
Vähän solidaarisuutta nyt naiset toisianne kohtaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On todella ärsyttävää, että joutuu itse tekemään enemmän töitä ilman lisäkorvausta sen takia, että työkaveri on jatkuvasti hoitamassa sairasta lasta. Joskus olen kyllä kaivannut oikeutta jäädä hoitamaan sairasta vanhaa äitiäni, mutta se ei ole ollut taloudellisesti mahdollista. Omia lapsia ei ole ja minulla itselläni on todella korkea kynnys jäädä pois töistä. Ennen joulua olin perjantaina pienessä leikkauksessa mutta sanoin lääkärille, että pystyn kyllä maanantaina menemään töihin. Tiedän kyllä monia, jotka olisivat ottaneet ainakin viikon lomaa, mutta oikeasti se haava ei mitenkään estänyt työntekoa.
Vierailija kirjoitti:
Työnteko voi olla kollegalle myös henkireikä, tuuletuspaikka. Ei kotonaolo sairaan lapsen kanssa ole pelkkää lepoa ja hupia, vapaapäivän viettoa.
Lapset kasvavat, ei se saikuttaja ole työpaikalla loputtomiin sama. Itse suostuin aikoinani jopa tulemaan iltavuoroon töihin lasten sairauspäivinä kun mies tuli kotiin omista töistään. Siis vaikka itselleni oli merkitty aamuvuoro. Enää en suostuisi tuollaiseen.
Vähän solidaarisuutta nyt naiset toisianne kohtaan!
Sitten järjestätte henkireikänne jollain muulla kuin työnantajan rahoilla. Ei tarvitse sitten ihmetellä miksi kukaan ei suomalaisia enää palkkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä myös minä ja mieheni joudumme olemaan jatkuvasti pois töistä, sillä korona-aikana syntyneet lapsemme sairastelevat nyt harva se viikko. Emme vain valitettavasti voi sille mitään ja tämä on erityisen rankkaa myös meille. Olemme sellaisessa työssä, jossa työtaakka ei jakaudu poissaollessamme kenellekään muulle, vaan teemme sitten kahta kauheammin, kun töihin pääsemme (tai iltaisin ja viikonloppuisin). Alamme olla tähän ihan loppu! Korona-ajan ihan perustellut rajoitukset on nyt johtaneet tähän tilanteeseen, jossa lapsiperheet sairastelevat aivan koko ajan. Olisipa ihanaa, jos tähän tulisi helpotusta ja pääsisimme arkeen kiinni.
Meidän lapset syntyi jo ennen koronaa mutta sama tilanne täällä.. Kuopus aloitti päiväkodin korona-aikaan ja eka vuosi menikin ihmeen hyvin. Seuraavat kaksi on olleet ihan kamalia. Ja juu on hoidettu lapsia ja tehty etätöitä samalla ja käännytty vaikka mille mutkalle että saisi hoidettu lapset ja työt edes kohtuudella, ja kyllä käy voimille. Kaikilla tuntemillani lapsiperheillä sama tilanne...
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä42269 kirjoitti:
Oletatko että tilanne on hänelle helppo? On toki heitä jotka saikuttaa ihan vaan siksi että voi mutta myös heitä joille se töissä käynti saattaa olla ainoa henkireikä ...itse kuuluin siihen ryhmään kun oli vaikeuksia kotona, saatoin jättää kaiken sinne kotiin enkä töissä ehtinyt niitä miettimään. Kuinka moni teistä työkaverin saikkujen valittajista tietää varmasti mikä on todellinen tilanne koska kaikki ei kerro kotiasioitaan työkavereille.
Saatoit jättää...yhdellä rouvalla menee iso osa päivästä niiden omien asioiden järjestämiseen työajalla. Tänäänkin paikkaan häntä yhdessä palaverissa, vaikka on "töissä".
Eli et lukenut mitä kirjoitin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työnteko voi olla kollegalle myös henkireikä, tuuletuspaikka. Ei kotonaolo sairaan lapsen kanssa ole pelkkää lepoa ja hupia, vapaapäivän viettoa.
Lapset kasvavat, ei se saikuttaja ole työpaikalla loputtomiin sama. Itse suostuin aikoinani jopa tulemaan iltavuoroon töihin lasten sairauspäivinä kun mies tuli kotiin omista töistään. Siis vaikka itselleni oli merkitty aamuvuoro. Enää en suostuisi tuollaiseen.
Vähän solidaarisuutta nyt naiset toisianne kohtaan!
En tunne ketään joka olisi mielellään kotona sairaan lapsen kanssa paljon, kyllä kaikki mieluummin olisi ehjät viikot töissä. V*tuttaa ihan riittävästi se sairastelu ilman työkaverien arvosteluakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Semmoista se on, otan osaa. Avustajani on kolmatta kertaa kuumeessa kahden kuukauden sisään, päälle vielä puolikuntoisuuspäivät ja muut terveysvaivat. Tänään taas tekemään kahden ihmisen työt. Siinä kohdin hieman kuohahti kun iltamyöhällä tuli viestiä, että jossain kohtaa aamupäivää voisin siinä ohessa käydä hakemassa potilaalle puuttuvat lääkkeet apteekista. 🙄
Avustajille maksetaan orjapalkkaa huonoilla työajoilla joten en yhtään ihmettele että kynnys saikuttaa on matala.
Ihan on normaali säännöllinen työaika, joka toinen perjantai pääsee kolme tuntia tavanomaista aiemmin aloittamaan viikonlopun, palkka työehtosopimuksen mukainen. Ehkä pitäisi tosiaan maksaa 8 000 euroa kuussa puolikkaasta työajasta niin sairauslomat vähenisi ja kännykän räplääminen vähentyisi? 🤔
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On todella ärsyttävää, että joutuu itse tekemään enemmän töitä ilman lisäkorvausta sen takia, että työkaveri on jatkuvasti hoitamassa sairasta lasta. Joskus olen kyllä kaivannut oikeutta jäädä hoitamaan sairasta vanhaa äitiäni, mutta se ei ole ollut taloudellisesti mahdollista. Omia lapsia ei ole ja minulla itselläni on todella korkea kynnys jäädä pois töistä. Ennen joulua olin perjantaina pienessä leikkauksessa mutta sanoin lääkärille, että pystyn kyllä maanantaina menemään töihin. Tiedän kyllä monia, jotka olisivat ottaneet ainakin viikon lomaa, mutta oikeasti se haava ei mitenkään estänyt työntekoa.
Tuon takia et uskalla olla sairaslomalla kunnpelkäät, että muut ajattelevat samoiin. Miten sittennjos ja kun sairastut syöpään tai muuhun vakavasnbtsutiin ja joudut olemaan pois töistä? Ehkä silloin sinunkin ajatuksesi ja arvomaailmasi muuttuu?
Olen erityislapsen vanhempi ja käyn töissä, mutta lyhennettyä työviikkoa teen. On välillä joutunut pelkäämään lapsen hengen puolesta, välillä muuten hänenbhyvinvointinsa vuoksi. Yritettiin minua viranomaisten toimesta pakottaa jäämään kotiin, mutta en suostunut. Työ on henkireikä ja tärkeää, mutta mitään en sille voi, että välillä tulee poissaoloja-osa yllättäen ja osa etukäteen tiedossa.
Jos lapsi on sairas, niin pakko häntä on hoitaa. Ei se ole saikuttamista. Ei päiväkoti huoli sairaita lapsia hoitoon ja hyvä niin, koska silloin muutkin lapset sairastuvat.
Itse tein kaikkeni, ettei poissaoloja tulisi lasten sairastelun vuoksi, mutta silti yksi työkaveri näki vaivaa, vaikka työni on täysin riippumatonta hänen työstään. Yritimme miehen kanssa sumplia työt niin, että kumpikin sai ne hoidettua. Toinen meni töihin aikaisin aamuun, toinen iltaan.
Jos hoidan työni eli opetusalalla tuntini, niin ei kuulu jollekin työkaverille suunnittelenko tunnit kotona vai työpaikalla. Hirveä valitus tällä rouvalla, että olisi pitänyt istua työhuoneessa, vaikka minulla on tietokone ja puhelin, jolla voin hoitaa asiat kotoakin silloin kun lapset ovat sairaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On todella ärsyttävää, että joutuu itse tekemään enemmän töitä ilman lisäkorvausta sen takia, että työkaveri on jatkuvasti hoitamassa sairasta lasta. Joskus olen kyllä kaivannut oikeutta jäädä hoitamaan sairasta vanhaa äitiäni, mutta se ei ole ollut taloudellisesti mahdollista. Omia lapsia ei ole ja minulla itselläni on todella korkea kynnys jäädä pois töistä. Ennen joulua olin perjantaina pienessä leikkauksessa mutta sanoin lääkärille, että pystyn kyllä maanantaina menemään töihin. Tiedän kyllä monia, jotka olisivat ottaneet ainakin viikon lomaa, mutta oikeasti se haava ei mitenkään estänyt työntekoa.
Tuon takia et uskalla olla sairaslomalla kunnpelkäät, että muut ajattelevat samoiin. Miten sittennjos ja kun sairastut syöpään tai muuhun vakavasnbtsutiin ja joudut olemaan pois töistä? Ehkä silloin sinunkin ajatuksesi ja arvomaailmasi muuttuu?
Olen erityislapsen vanhempi ja käyn töissä, mutta lyhennettyä työviikkoa teen. On välillä joutunut pelkäämään lapsen hengen puolesta, välillä muuten hänenbhyvinvointinsa vuoksi. Yritettiin minua viranomaisten toimesta pakottaa jäämään kotiin, mutta en suostunut. Työ on henkireikä ja tärkeää, mutta mitään en sille voi, että välillä tulee poissaoloja-osa yllättäen ja osa etukäteen tiedossa.
Lyhennetty työaika on varmaan toimiva systeemi teillä. 💪🏻 Olisi varmaan hyvä ratkaisu ap:n työkaverin tilanteeseenkin. Jos niitä terapioita ja palavereja on säännöllisesti, niihinkin pääsisi paremmin perehtymään lyhennetyllä työajalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on jo yksi erityislapsi niin miksi on hankittu lisää lapsia? En pysty ymmärtämään ikinä.
Monet haluaa tehdä lapset pienellä ikäerolla kun on joku harhainen kuvitelma siitä, että sisaruksista tulee hyvät leikkikaverit ja toistensa parhaat sydänystävät. Tai sitten todellinen syy on se, että halutaan vaan lastenteko nopeasti alta pois, että päästään jatkamaan elämässä eteenpäin. Se toinen tai kolmas lapsi voi olla jo tulilla tai syntynyt, ennen kuin ensimmäisestä lapsesta on pienintäkään epäilystä, että olisi joku erityislapsi.
Kaikki eivät myöskään saa diagnooseja pieninä. Meidän nepsy sai ADHD-diagnoosin 20-vuotiaana ja autismi-diagnoosin 21-vuotiaana.
Niin eihän esim adhd:ta tutkita ennen kuin 4-5-vuotiaana aikaisintaan, usein vasta koulussa. Suurin osa kuitenkin haluaa lapsille pienemmät ikäerot kuin 5-7 vuotta joten hyvin ehtii pari tehdä ennen kuin erityisyys selviää. Ja niin, toki sitä saatetaan haluta lisää lapsia muutenkin, miksikäs ei. Eihän sitä vielä pienen lapsen vanhempana tiedä miten raskaaksi se elämä erityislapsen kanssa voi myöhemmin käydä, kun sosiaalisen elämän haasteet pahenee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet ilmeisesti nainen, sillä en ole yhdenkään lienen kuullut päästelevät huollaisia suustaan. Vain nainen on naiselle susi.
Miksi ihmeessä syyllistät ja haukut saikuttajaksi. Ensinnäkään syntynyt tilanne ei ole työkaverisi vika, vaan esihenkilön täytyy järjestää varahenkilö. Olemme Suomessa emmekä Venäjällä ja täällä on mahdollista tehdä myös erityislasten vanhempana töitä.
Onko työkaverisi sairaana eli saikuttaako kuten sanoit vai onko lapsista johtuvista syistä poissa joko palkattomalla ja /tai lapsi sairaana syiden vuoksi.
Se on sitten epäselvää, että missä päin sijaitsee tällainen varahenkilöiden reservi, josta aina voidaan tilata tarvittaessa varahenkilöitä? Aamulla soitetaan että puolen tunnin päästä alkaisi työpäivä osoitteessa x, jatkuu ehkä huomennakin ehkä ei. Saako sieltä myös tilattua varahenkilöitä aina vaikka klo 11-14 kun jonkun pitää päästä viemään lasta hammaslääkäriin? Hoitoalalla ja päivähoidossa vaikea saada paikkoja täytettyä edes kun kaikki terveinä, mutta jostain näitä varahenkilöitä ilmeisesti voi tilata?
Se on työnantajan velvollisuus miten varamiesjärjestelyt hoitaa. Se ei ole muiden työntekijöiden tai poissaolevan henkilön velvollisuus tainvika. Työnantaja/ esihenkilö hoitakoon työnsä ja miettikööt miten asia hoidetaan. Sairaaloissa/ terveydenhuollossa on ollutbsurullisen kuuluisa huino työnjohto ja organisointi.
Millä työnantajalla on varaa palkata tuplamäärä ihmisiä saikuttajia tuuraamaan?
Yleensä ottaen jos menee niin tiukaksi, että ei saada sairastuneelle/ lapsennsairaudennvuoksi tuuraajaa, niinbjotain vikaa on töiden organisoinnissa. Hyvä olisi varmaan miettiä kuinka monta päivää kuussa kesimäärinnon ylipäätään näitä poissaoloja jokaisella . Olisiko hyvä pitää yksi työntekijä mukana joukossa ihan extrana jatkuvasti. Näin työtaakkaa vähennetään ja joustavuutta työtaskannjaolle löytyy paremmin poissaolojen vuoksi.
Jokaisen työ on erilaista, mutta työn organisoinnista ja esimiestyöstä maksetaan palkkaa ja tämän henkilön olisi hyvä miettiä miten asiat hoidetaan.
Terveisiä terveydenhuollosta. Julkisella on vedetty resurssit niin tiukalle et jono vastaanotolle on monen viikon pituinen, päivät niin täynnä et kun yksi potilas peruu niin siihen perutun tilalle tulee samantien uusi potilas jne. Todellakaan ole yhtään varahenkilöä vaan kaikki vaikka yhden työntekijän, yhden poissaolopäivän 8 potilasta siirretään sit jonnekin useamman viikon päähän - tai perutaan jonkun toisen aika, jotta tämän perutun vaiva saadaan hoidettua. Sijaisia ei oteta koska maksaa. Odotetaan vaan että työkaverit jotenkin hanskaa koko kaatuvan korttipakan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli onneksi muutosneuvottelut marraskuussa ja vastaava tapaus oli lähtijöiden listalla.
Meille otettiin tällainen, lisänä vielä melko lailla tunnin matka (maalta kaupunkiin) suuntaansa töihin, eli jollei hän/lapsista joku sairastanut, niin sitten oli puoli päivää poissa erilaisten lasten tarpeiden (kouluneuvottelu, hammaslääkäri, terveystarkastus) vuoksi. Toki jo palkattaessa oli tiedossa pätkätyöhistoria, mutta tarvittiin pikaisesti apukäsiä. Meidän muiden onneksi, hänelle tehtiin koeaikapurku ja saatiin tilalle oikein kiva ja tehokas ihminen, jolla myös on lapsia muttei näitä erityisiä.
Ei hänellä itselläänkään kyllä ollut pelisilmää, jos jatkuvat poissaolot alkoivat jo koeajalla. Yleensä kai ihmiset yrittävät edes koeajan skarpata.
Ei niille lapsille voi oikein sanoa että älkääpä nyt sairastuko kun mammalla on koeaika menossa.
Alue: Aihe vapaa
Jos viittaat tapaukseen, mihin vastasit, niin ainakin siinä suurin osa poissaoloista liittyy lapsiin ja kyllä Suomessa laki suojelee syrjinnältä, mitä itsekin ajatustasolla ainakin viljelet. Etkä huomaa sitä yhtään! Elät omassa kuplassa. Ei se tarkoita, että työntekijä "saikuttaa" jos on lasten vuoksi pois töistä. Tässä pitäisi miettiä, miten saadaan syntyvyys nousuun eikä ainakaan tuolla asenneilmapiirillä.