Lue keskustelun säännöt.
Työkaverit nuivia perheeni työnjaosta
11.01.2023 |
Tämä on siis ihan uskomatonta, mutta tuntuu, että työkaverini jostain syystä suhtautuvat tosi nuivasti siihen, miten perheessämme vastuu jaetaan.
Olen naisvaltaisella alalla ja jotenkin tuntuu, et se korreloi muun asenteiden perinteisyyden kanssa...
meillä on siis yksi lapsi ja vastuut jakautuu miehen kanssa tosi tasan, työkavereista suurimmalla osalla on enemmän lapsia ja jutuistaan oon saanut käsityksen, että hoitavan aika yksin tietyt asiat, kuten koulupalaverit, lääkäri- ja neuvolakäynnit, ruuanlaiton jne.
Ihan naurettavia tilanteista on ollut, esim. tällaisia
-työkaverit valittaa, miten mies ei osaa ostaa lapsille vaatteita (valita kokoa, materiaalia jne.) => kun sanon, että ei oo meillä ollut ongelma, saan vastaukseksi nuivaa tuhahtelua
-työkaverit puhuu, miten suunnittelevat kerralla viikon ostokset ja miten pitäisi keksiä mitä minäkin päivänä syödään => mä sanon, et me hoidetaan ostokset vuoroviikoin ja suunnitellaan yhdessä, saan taas tuhahtelua
En tiedä. Tuntuu että tuolla pitäisi vapaalla aina vaan kotitöitä tehdä, että olisi kunnon ihminen. Jauhaa paskaa miehestään ja valittaa miten paljon on kotitöitä.
Kommentit (177)
Vierailija kirjoitti:
Ne ei valita siksi, että sinä tulisit kehuskelemaan sillä miten sun parisuhteessa asiat on paremmin kuin heillä. He haluavat räntätä. Oikea reaktio on voivotella ja sanoa, että onpa perseestä kun miehet nyt on tuollaisia.
Eihän ap kehuskele vaan toteaa tosiasian. Sellaisen tosiasian, jonka pitäisi olla itsestäänselvyys nykyään kaikissa suhteissa. Vastuu lapsista kuuluu molemmille vanhemmille!
Tuskin nuo akat edes kelpuuttaisivat miehiä tekemään mitään. Miehet tekisivät heidän mielestään väärin. Ja tosiaan luulevat että kaikki miehet ovat tuollaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomaatko ap, miten happamia vastauksia olet täälläkin saanut? 😂
Jotkut vaan haluaa valittaa samanhenkisessä seurassa ja saada tsempit kohtalotovereilta eikä kuulla että asioiden ei välttämättä tarvitsisi mennä niin kuin itsellä menee. Helpompi valittaa kuin yrittää muuttaa asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne ei valita siksi, että sinä tulisit kehuskelemaan sillä miten sun parisuhteessa asiat on paremmin kuin heillä. He haluavat räntätä. Oikea reaktio on voivotella ja sanoa, että onpa perseestä kun miehet nyt on tuollaisia.
No ei tarvi yleistää kaikista miehistä, kun se ei kerran pidä paikkaansa. Mutta yleisesti ottaen, jos joku valittaa jostain ongelmasta, ei paras vastaus ole se, että minullapa ei tätä kyseistä ongelmaa ole.
No ei varmaan, mut on se jotenkin rasittavaa kuunnella sitä samaa ainaista virttä.... en vaan malta pitää suutani kiinni. Mikä ois sitten rakentavampi tapa herätellä heitä siihen, että itse he on sen ahtaan roolin valinneet? ap
Itse asiassa eivät he ole valinneet sitä, ottaisivat kyllä vastuut jakavan miehen jos olisivat löytäneet. Se joka on valinnut olla osallistumatta on heidän miehet. Jos todella olisi niin, että jostain voisi vain halutessaan löytää sellaisia vastuullisia miehiä, niin ratkaiisu voisi olla, että vinkkaisit mistä. Mutta ei se taida tapahtua ihan niin. Ja monet miehet ei keskustelemallakaan taivu osallistumaan kovin paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne ei valita siksi, että sinä tulisit kehuskelemaan sillä miten sun parisuhteessa asiat on paremmin kuin heillä. He haluavat räntätä. Oikea reaktio on voivotella ja sanoa, että onpa perseestä kun miehet nyt on tuollaisia.
No ei tarvi yleistää kaikista miehistä, kun se ei kerran pidä paikkaansa. Mutta yleisesti ottaen, jos joku valittaa jostain ongelmasta, ei paras vastaus ole se, että minullapa ei tätä kyseistä ongelmaa ole.
No ei varmaan, mut on se jotenkin rasittavaa kuunnella sitä samaa ainaista virttä.... en vaan malta pitää suutani kiinni. Mikä ois sitten rakentavampi tapa herätellä heitä siihen, että itse he on sen ahtaan roolin valinneet? ap
Itse asiassa eivät he ole valinneet sitä, ottaisivat kyllä vastuut jakavan miehen jos olisivat löytäneet. Se joka on valinnut olla osallistumatta on heidän miehet. Jos todella olisi niin, että jostain voisi vain halutessaan löytää sellaisia vastuullisia miehiä, niin ratkaiisu voisi olla, että vinkkaisit mistä. Mutta ei se taida tapahtua ihan niin. Ja monet miehet ei keskustelemallakaan taivu osallistumaan kovin paljon.
No ei voi löytää ellei edes yritä, vaan tyytyy siihen laiskamatopaviaaniin vuodesta toiseen. Turha valittaa, oma vika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap elää normaalia elämää ja ennenkaikkea on luonut lapsille hyvän ja normaalin ympäristön jossa kasvaa. Ap, sun työkavereiden perhe elämä on epänormaalia ja ne naiset tarvisivat terapiaa (ja perhe voisi paremmin jos lähtisivät jonnekin pitkälle leirille sitä hommaamaan).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne ei valita siksi, että sinä tulisit kehuskelemaan sillä miten sun parisuhteessa asiat on paremmin kuin heillä. He haluavat räntätä. Oikea reaktio on voivotella ja sanoa, että onpa perseestä kun miehet nyt on tuollaisia.
No ei tarvi yleistää kaikista miehistä, kun se ei kerran pidä paikkaansa. Mutta yleisesti ottaen, jos joku valittaa jostain ongelmasta, ei paras vastaus ole se, että minullapa ei tätä kyseistä ongelmaa ole.
No ei varmaan, mut on se jotenkin rasittavaa kuunnella sitä samaa ainaista virttä.... en vaan malta pitää suutani kiinni. Mikä ois sitten rakentavampi tapa herätellä heitä siihen, että itse he on sen ahtaan roolin valinneet? ap
Itse asiassa eivät he ole valinneet sitä, ottaisivat kyllä vastuut jakavan miehen jos olisivat löytäneet. Se joka on valinnut olla osallistumatta on heidän miehet. Jos todella olisi niin, että jostain voisi vain halutessaan löytää sellaisia vastuullisia miehiä, niin ratkaiisu voisi olla, että vinkkaisit mistä. Mutta ei se taida tapahtua ihan niin. Ja monet miehet ei keskustelemallakaan taivu osallistumaan kovin paljon.
Täh? Mies ei osallistu omaan elämäänsä, oletko sä ihan sekaisin? Hölmö ainaki !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lukenut ketjua, mutta sanoisin, että älä lyö lyötyä. Kukaan meistä ei ole meedio eikä pysty miehensä puolesta takaamaan millainen isä hänestä tulee. Se voi olla naiselle kova pettymys, kun mies ei halua osallistua. Kannattaako silloin kehuskella miten hyvin itsellä menee? Ei kannata. Minulla oli kerran tällainen ystävä, ihan mukava ihminen, mutta "lohdutti" esim. tällä tavalla, että kun isäni kuoli äkillisesti, hän alkoi kauhistella kuinka hänellä on niin MAHTAVAT välit isäänsä ja olisipa kamalaa, jos tämä kuolisi. Eh, kiitti... Eivät ne nuivat ilmeet johdu ehkä siitä miten teillä työt jaetaan vaan siitä, ettet osoita empaattisuutta. Muuten on kyllä ihan hanurista tämä monien harrastama miesten haukkumisen kulttuuri. Hittoko sitä on pakko pysyä yhdessä, jos toinen on niin hirveä. Mutta ei, ei ole hirveä, mutta valittaminen on vain niin kivaa. Monella naisella suu loksahtaisi, jos miehet alkaisivat kilvan haukkua vaimojaan kamaliksi ämmiksi.
Tunnustan, mua ottaa välillä päähän elämäntapavalittaminen, mikä välillä pesiytyy kahvihuoneeseen. Siis sellainen kun kaikki on muka huonosti ja mies on tyhmä ja minä olen paras ja oikeassa.
Silloin saatan vähän trollailla ap:n tyyliin, antaa itsestäänselviä ratkaisuehdotuksia ja just noita "ei meillä vaan" -vastauksia. Sori siitä.
Tiedän, että ei kuulu sosiaalisiin normeihin, enkä kovin usein tätä harrasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo sinun esimerkkisi ovat vähän ikäviä. Vähättelet toisten pahaa mieltä ja stressiä, kehumalla, ettei sinulla ainakaan ole sitä huolta.
Kuvittele vastaava tilanne johonkin muuhun asuaan.
Työkaveri sanoo:
-olen taas lihonut, pitäisi laihduttaa
Sinä:
-minä söin koko joulun pelkkää suklaata, en ikinä lihoTyökaveri:
-on ollut rahasta tiukkaa, kun puoliso jäi työttömäksi
Sinä:
-meille tuli juuri ennakkoperintönä 200 000, meinataan ostaa sillä loma-asunto Italiasta.Kaikki elämäntilanteet ovat sinänsä ok, ja niistä saa puhua, mutta alkeellisella sosiaalisella älyllä varustettu tajuaa, ettei omalla hyvällä tilanteella kehuskella, kun toinen kertoo murheistaan.
Sun noista esimerkeistä puuttui yksi ulottuvuus, mikä mun työkavereiden jutuissa on - miehet sitä ja naiset tätä. En mä noissa sun esimerkeissä provosoituisi kuittailemaan eli oon kyllä silleen sosiaalisesti riittävän älykäs, että tiedän mitä teen...
Eli sinä tahallasi loukkaat työkavereitasi, ja sitten päivittelet, kun eivät ihaile sinua?
Ei vaan mä tahallisesti yritän herätellä heitä siihen, että he olettaa aika paljon miehistä ja naisista ja se heidän asenne suurelta osin on aiheuttanut sen, että ovat nyt siinä tilanteessa, mistä valittavat. ap
Se on juuri noin. Hieman kärjistetysti sanoen omaa tonttiaan on puolustettava alusta asti, eikä pidä suostua kaikkeen ja muuttua sitten marttyyriksi.
Oman puolison vanhempien välistä suhdetta tarkkailemalla voi saada aika hyvän kuvan siitä, millaisen roolin puoliso ottaa. Oman mieheni isä oli hyväntahtoinen, mutta aika itsekäs, eikä tehnyt kotona koskaan mitään vaimoaan auttaakseen. Anoppi puolestaan passasi koko ajan. Se ehkä oli heille sopiva työnjako, mutta minulle ei. Olen monesti sanonut miehelleni, kun hän yrittää laistaa kotihommista, tai pyytää palveluksia toisensa perään, että lopetahan saman tien ja tee ihan omin pikku kätösin.
Joskus se vaatii vaivannäköä, että saa parisuhteessa omaa tilaa.
Nyt puhutaan siitä, miksi työkaverit nyrpistelevär. Se johtuu siitä, että ap kehuskelee ja on epäempaattinen eikä hänen perheestään.
Jos lihava valittelee kertyneitä läskejään, ei yleisesti pidetä sopivana, että työkaveri alkaa selittää, että minullapa ei tuollaisia ongelmia ole lainkaan ja että minäpä syönkin terveellisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hauska keskustelu. Kuten joku totesikin, ap:n asenne vastailla työkavereiden puoliin voi vaikuttaa ylimielisyydeltä kahvipöytäkeskusteluissa. Katsos ap kun kaikki miehet kuten ei naisetkaan ole samasta puusta veistettyjä. Vaikka te naiset saman kahvipöydän ääressä olette samassa työpaikassa, työkavereidesi miehet eivät. Jokaisen tilanne on siis eri ja jokainen pystyy osallistumaan arjen pyöritykseen oman kapasiteettinsa mukaan. Se, että työkaverisi tuhahtelee, kertoo vain siitä että kokevat sinut tilannetajuttomaksi ja kenties empatiakyvyttömäksi, jos tosiaan ensimmäinen reaktiosi on vain ylistää omaa ja oman perheen paremmuutta.
Kaikesta sitä keskustelu saadaan väännettyä.
Onko se ylistämistä jos kertoo omasta perhetilanteestaan sen jälkeen kun toinen on kertonut omastaan? Miksi vain toinen saa puhua ja toisen on vaiettava?
Aivan pimeä tämä keskustelu.
Toki saa puhua, mutta turha tulla tänne aaveelle sitten itkemään että suhtaudutaan nuivasti.
Ja sitten kitisee vielä lisää kun ei vastaukset mielytä. Ihan sama tilanne on nyt täällä ap:lla, paitsi nyt hänelle yritetään kertoa kuinka hän voisi muuttaa käytöstään että suhtautuminen ei olisi noin nuivaa niinkuin hän valittaa.
Niinkuin huomaatte, jokainen ihminen valittaa silloin tällöin, ap täällä, työkaverit töissä. Pitää vain yrittää hyväksyä ettei itse ole aina oikeassa, ap itsekkin sanoo että haluaa näpäyttää, no nyt häntä näpäytettiin, miltä tuntuu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hauska keskustelu. Kuten joku totesikin, ap:n asenne vastailla työkavereiden puoliin voi vaikuttaa ylimielisyydeltä kahvipöytäkeskusteluissa. Katsos ap kun kaikki miehet kuten ei naisetkaan ole samasta puusta veistettyjä. Vaikka te naiset saman kahvipöydän ääressä olette samassa työpaikassa, työkavereidesi miehet eivät. Jokaisen tilanne on siis eri ja jokainen pystyy osallistumaan arjen pyöritykseen oman kapasiteettinsa mukaan. Se, että työkaverisi tuhahtelee, kertoo vain siitä että kokevat sinut tilannetajuttomaksi ja kenties empatiakyvyttömäksi, jos tosiaan ensimmäinen reaktiosi on vain ylistää omaa ja oman perheen paremmuutta.
Kaikesta sitä keskustelu saadaan väännettyä.
Onko se ylistämistä jos kertoo omasta perhetilanteestaan sen jälkeen kun toinen on kertonut omastaan? Miksi vain toinen saa puhua ja toisen on vaiettava?
Aivan pimeä tämä keskustelu.
Toki saa puhua, mutta turha tulla tänne aaveelle sitten itkemään että suhtaudutaan nuivasti.
Ja sitten kitisee vielä lisää kun ei vastaukset mielytä. Ihan sama tilanne on nyt täällä ap:lla, paitsi nyt hänelle yritetään kertoa kuinka hän voisi muuttaa käytöstään että suhtautuminen ei olisi noin nuivaa niinkuin hän valittaa.
Niinkuin huomaatte, jokainen ihminen valittaa silloin tällöin, ap täällä, työkaverit töissä. Pitää vain yrittää hyväksyä ettei itse ole aina oikeassa, ap itsekkin sanoo että haluaa näpäyttää, no nyt häntä näpäytettiin, miltä tuntuu?
Miksi se ei ole vaihtoehto, että ne valittajat tekisivät jotain omalle epämukavalle elämäntilanteelleen? Jokainen valittaa joskus, kyllä, mutta jatkuvasti kuunneltuna se on aika kuormittavaa. Muutenkin puolison haukkuminen esimerkiksi töissä on ala-arvoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo sinun esimerkkisi ovat vähän ikäviä. Vähättelet toisten pahaa mieltä ja stressiä, kehumalla, ettei sinulla ainakaan ole sitä huolta.
Kuvittele vastaava tilanne johonkin muuhun asuaan.
Työkaveri sanoo:
-olen taas lihonut, pitäisi laihduttaa
Sinä:
-minä söin koko joulun pelkkää suklaata, en ikinä lihoTyökaveri:
-on ollut rahasta tiukkaa, kun puoliso jäi työttömäksi
Sinä:
-meille tuli juuri ennakkoperintönä 200 000, meinataan ostaa sillä loma-asunto Italiasta.Kaikki elämäntilanteet ovat sinänsä ok, ja niistä saa puhua, mutta alkeellisella sosiaalisella älyllä varustettu tajuaa, ettei omalla hyvällä tilanteella kehuskella, kun toinen kertoo murheistaan.
Sun noista esimerkeistä puuttui yksi ulottuvuus, mikä mun työkavereiden jutuissa on - miehet sitä ja naiset tätä. En mä noissa sun esimerkeissä provosoituisi kuittailemaan eli oon kyllä silleen sosiaalisesti riittävän älykäs, että tiedän mitä teen...
Eli sinä tahallasi loukkaat työkavereitasi, ja sitten päivittelet, kun eivät ihaile sinua?
Ei vaan mä tahallisesti yritän herätellä heitä siihen, että he olettaa aika paljon miehistä ja naisista ja se heidän asenne suurelta osin on aiheuttanut sen, että ovat nyt siinä tilanteessa, mistä valittavat. ap
Se on juuri noin. Hieman kärjistetysti sanoen omaa tonttiaan on puolustettava alusta asti, eikä pidä suostua kaikkeen ja muuttua sitten marttyyriksi.
Oman puolison vanhempien välistä suhdetta tarkkailemalla voi saada aika hyvän kuvan siitä, millaisen roolin puoliso ottaa. Oman mieheni isä oli hyväntahtoinen, mutta aika itsekäs, eikä tehnyt kotona koskaan mitään vaimoaan auttaakseen. Anoppi puolestaan passasi koko ajan. Se ehkä oli heille sopiva työnjako, mutta minulle ei. Olen monesti sanonut miehelleni, kun hän yrittää laistaa kotihommista, tai pyytää palveluksia toisensa perään, että lopetahan saman tien ja tee ihan omin pikku kätösin.
Joskus se vaatii vaivannäköä, että saa parisuhteessa omaa tilaa.
Tää on muuten jännä miten se ihan oikeasti menee noin. Hankalaksi asian tekee myös se, että opitut mallit tuntuu "oikeilta" ja turvallisilta (siis silloin jos oman lapsuuden on sellaisena kokenut). Ja voi jopa olla niin että jos oma puoliso haluaa toteuttaa jotain erilaista mallia niin siinä kokee jopa parisuhteen menevän huonosti kun se ei vastaakaan sitä mihin alitajuntaisesti on tottunut.
Hetkinen. Siis nuiviin ihmisiin ei saisi suhtautua nuivasti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hauska keskustelu. Kuten joku totesikin, ap:n asenne vastailla työkavereiden puoliin voi vaikuttaa ylimielisyydeltä kahvipöytäkeskusteluissa. Katsos ap kun kaikki miehet kuten ei naisetkaan ole samasta puusta veistettyjä. Vaikka te naiset saman kahvipöydän ääressä olette samassa työpaikassa, työkavereidesi miehet eivät. Jokaisen tilanne on siis eri ja jokainen pystyy osallistumaan arjen pyöritykseen oman kapasiteettinsa mukaan. Se, että työkaverisi tuhahtelee, kertoo vain siitä että kokevat sinut tilannetajuttomaksi ja kenties empatiakyvyttömäksi, jos tosiaan ensimmäinen reaktiosi on vain ylistää omaa ja oman perheen paremmuutta.
Kaikesta sitä keskustelu saadaan väännettyä.
Onko se ylistämistä jos kertoo omasta perhetilanteestaan sen jälkeen kun toinen on kertonut omastaan? Miksi vain toinen saa puhua ja toisen on vaiettava?
Aivan pimeä tämä keskustelu.
Toki saa puhua, mutta turha tulla tänne aaveelle sitten itkemään että suhtaudutaan nuivasti.
Ja sitten kitisee vielä lisää kun ei vastaukset mielytä. Ihan sama tilanne on nyt täällä ap:lla, paitsi nyt hänelle yritetään kertoa kuinka hän voisi muuttaa käytöstään että suhtautuminen ei olisi noin nuivaa niinkuin hän valittaa.
Niinkuin huomaatte, jokainen ihminen valittaa silloin tällöin, ap täällä, työkaverit töissä. Pitää vain yrittää hyväksyä ettei itse ole aina oikeassa, ap itsekkin sanoo että haluaa näpäyttää, no nyt häntä näpäytettiin, miltä tuntuu?
Miksi se ei ole vaihtoehto, että ne valittajat tekisivät jotain omalle epämukavalle elämäntilanteelleen? Jokainen valittaa joskus, kyllä, mutta jatkuvasti kuunneltuna se on aika kuormittavaa. Muutenkin puolison haukkuminen esimerkiksi töissä on ala-arvoista.
Niin, esim ap voisi nyt ottaa opikseen ja muuttaa käytöstään. Muita hän ei voi muuttaa, itseään voi. Jos haluaa hyvät välit työkavereihin niin kannattaa olla kohtelias. Jos taas haluaa jatkaa entiseen malliin niin siitä vaan, mutta turha ihmetellä toisten nuivaa suhtautumista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hauska keskustelu. Kuten joku totesikin, ap:n asenne vastailla työkavereiden puoliin voi vaikuttaa ylimielisyydeltä kahvipöytäkeskusteluissa. Katsos ap kun kaikki miehet kuten ei naisetkaan ole samasta puusta veistettyjä. Vaikka te naiset saman kahvipöydän ääressä olette samassa työpaikassa, työkavereidesi miehet eivät. Jokaisen tilanne on siis eri ja jokainen pystyy osallistumaan arjen pyöritykseen oman kapasiteettinsa mukaan. Se, että työkaverisi tuhahtelee, kertoo vain siitä että kokevat sinut tilannetajuttomaksi ja kenties empatiakyvyttömäksi, jos tosiaan ensimmäinen reaktiosi on vain ylistää omaa ja oman perheen paremmuutta.
Kaikesta sitä keskustelu saadaan väännettyä.
Onko se ylistämistä jos kertoo omasta perhetilanteestaan sen jälkeen kun toinen on kertonut omastaan? Miksi vain toinen saa puhua ja toisen on vaiettava?
Aivan pimeä tämä keskustelu.
Toki saa puhua, mutta turha tulla tänne aaveelle sitten itkemään että suhtaudutaan nuivasti.
Ja sitten kitisee vielä lisää kun ei vastaukset mielytä. Ihan sama tilanne on nyt täällä ap:lla, paitsi nyt hänelle yritetään kertoa kuinka hän voisi muuttaa käytöstään että suhtautuminen ei olisi noin nuivaa niinkuin hän valittaa.
Niinkuin huomaatte, jokainen ihminen valittaa silloin tällöin, ap täällä, työkaverit töissä. Pitää vain yrittää hyväksyä ettei itse ole aina oikeassa, ap itsekkin sanoo että haluaa näpäyttää, no nyt häntä näpäytettiin, miltä tuntuu?
Miksi se ei ole vaihtoehto, että ne valittajat tekisivät jotain omalle epämukavalle elämäntilanteelleen? Jokainen valittaa joskus, kyllä, mutta jatkuvasti kuunneltuna se on aika kuormittavaa. Muutenkin puolison haukkuminen esimerkiksi töissä on ala-arvoista.
Niin, esim ap voisi nyt ottaa opikseen ja muuttaa käytöstään. Muita hän ei voi muuttaa, itseään voi. Jos haluaa hyvät välit työkavereihin niin kannattaa olla kohtelias. Jos taas haluaa jatkaa entiseen malliin niin siitä vaan, mutta turha ihmetellä toisten nuivaa suhtautumista.
Niin, kuten sanoin, se jatkuvan kitinän ja valituksen kuuntelu on hyvin kuormittavaa, jos ei ole aikomusta muuttaa mitään, enkä ainakaan itse lähde mukaan siihen. Tuossa kohtaa se kohteliaisuus työkaveria kohtaan on aika yksipuolista, jos toisella on tapana myrkyttää tauot valituksillaan, eikä hänelle saisi sanoa mitään, ettei vaan tule paha mieli ja välirikko. Jossain vaiheessa se malja nimittäin täyttyy. Valittamiseen on niin helppo jämähtää, ja jos ei ole yhtään kykyä nähdä, että muilla alkaa nousta savu korvista, niin voi tulla konflikti. Sekö onkin sen tyypin vika, joka ei jaksaisi kuunnella? Siksi ei ole mitenkään paha asia kertoa esimerkkejä omasta elämästään, jos valittaja saisi sitä kautta ahaa -elämyksen, että hei, minähän voin tehdä tälle jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hauska keskustelu. Kuten joku totesikin, ap:n asenne vastailla työkavereiden puoliin voi vaikuttaa ylimielisyydeltä kahvipöytäkeskusteluissa. Katsos ap kun kaikki miehet kuten ei naisetkaan ole samasta puusta veistettyjä. Vaikka te naiset saman kahvipöydän ääressä olette samassa työpaikassa, työkavereidesi miehet eivät. Jokaisen tilanne on siis eri ja jokainen pystyy osallistumaan arjen pyöritykseen oman kapasiteettinsa mukaan. Se, että työkaverisi tuhahtelee, kertoo vain siitä että kokevat sinut tilannetajuttomaksi ja kenties empatiakyvyttömäksi, jos tosiaan ensimmäinen reaktiosi on vain ylistää omaa ja oman perheen paremmuutta.
Kaikesta sitä keskustelu saadaan väännettyä.
Onko se ylistämistä jos kertoo omasta perhetilanteestaan sen jälkeen kun toinen on kertonut omastaan? Miksi vain toinen saa puhua ja toisen on vaiettava?
Aivan pimeä tämä keskustelu.
Toki saa puhua, mutta turha tulla tänne aaveelle sitten itkemään että suhtaudutaan nuivasti.
Ja sitten kitisee vielä lisää kun ei vastaukset mielytä. Ihan sama tilanne on nyt täällä ap:lla, paitsi nyt hänelle yritetään kertoa kuinka hän voisi muuttaa käytöstään että suhtautuminen ei olisi noin nuivaa niinkuin hän valittaa.
Niinkuin huomaatte, jokainen ihminen valittaa silloin tällöin, ap täällä, työkaverit töissä. Pitää vain yrittää hyväksyä ettei itse ole aina oikeassa, ap itsekkin sanoo että haluaa näpäyttää, no nyt häntä näpäytettiin, miltä tuntuu?
Miksi se ei ole vaihtoehto, että ne valittajat tekisivät jotain omalle epämukavalle elämäntilanteelleen? Jokainen valittaa joskus, kyllä, mutta jatkuvasti kuunneltuna se on aika kuormittavaa. Muutenkin puolison haukkuminen esimerkiksi töissä on ala-arvoista.
Onko tuo nyt puolison haukkumista jos toteaa ettei hän osaa ostaa lapselle oikeankokoisia vaatteita tai ei käy kaupassa.
Tuskin se työkavereiden elämäntilanne koko ajan epämukavaa.
En muutenkaan usko että he kaikki KOKOAJAN valittavat, joskus ihmiset vain haluavat puhua asiasta mikä on sillähetkellä huonosti, mutta se ei tarkoita että ettei niitä hyviäkin asioista olisi.
Meillä esimerkiksi minä teen kauppareissut, välillä se ottaa aivoon mennä pitkän työpäivän jälkeen kauppaan ja keräillä ruuhkassa ruokia. Saatan asiasta avautua, mutta sitten jätän kuitenkin kertomatta mitä minun ei tarvitse tehdä ja minkä mies hoitaa yksin mutta se ei aina siinä vi tutuksessa muistu mieleen.
Tiedän että meidän perheelle sopii paremmin tämä tapa, ja en kaipaa siihen työkaverin ylimielistä meidän-perheellä-on -parempi -tapa keskustelua vaan ymmärrystä että välillä on tilanteita jotka ottaa päähän.
Vierailija kirjoitti:
Ap elää normaalia elämää ja ennenkaikkea on luonut lapsille hyvän ja normaalin ympäristön jossa kasvaa. Ap, sun työkavereiden perhe elämä on epänormaalia ja ne naiset tarvisivat terapiaa (ja perhe voisi paremmin jos lähtisivät jonnekin pitkälle leirille sitä hommaamaan).
Mille lapsille? Yksi lapsi on ap:lla.
Mutta valitatko sinä töissä että miehesi on paska kun ei käy kaupassa?