Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Työkaverit nuivia perheeni työnjaosta
11.01.2023 |
Tämä on siis ihan uskomatonta, mutta tuntuu, että työkaverini jostain syystä suhtautuvat tosi nuivasti siihen, miten perheessämme vastuu jaetaan.
Olen naisvaltaisella alalla ja jotenkin tuntuu, et se korreloi muun asenteiden perinteisyyden kanssa...
meillä on siis yksi lapsi ja vastuut jakautuu miehen kanssa tosi tasan, työkavereista suurimmalla osalla on enemmän lapsia ja jutuistaan oon saanut käsityksen, että hoitavan aika yksin tietyt asiat, kuten koulupalaverit, lääkäri- ja neuvolakäynnit, ruuanlaiton jne.
Ihan naurettavia tilanteista on ollut, esim. tällaisia
-työkaverit valittaa, miten mies ei osaa ostaa lapsille vaatteita (valita kokoa, materiaalia jne.) => kun sanon, että ei oo meillä ollut ongelma, saan vastaukseksi nuivaa tuhahtelua
-työkaverit puhuu, miten suunnittelevat kerralla viikon ostokset ja miten pitäisi keksiä mitä minäkin päivänä syödään => mä sanon, et me hoidetaan ostokset vuoroviikoin ja suunnitellaan yhdessä, saan taas tuhahtelua
En tiedä. Tuntuu että tuolla pitäisi vapaalla aina vaan kotitöitä tehdä, että olisi kunnon ihminen. Jauhaa paskaa miehestään ja valittaa miten paljon on kotitöitä.
Kommentit (177)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sillä työkaverilla on ihan oikeaa uraa tekevä mies. Jos ap työkavereineen on naisvaltaisella matalapalkka-alalla, on aika selvää kumpi tuo isomman palkkapussin kotiin ja kenen työn mukaan joustetaan. Jos perheessä on useampi lapsi, ei sillä matalapalkkatyöllä elätetään perhettä.
Tuo onkin muuten toinen naisvaltaisten alojen ilmiö. Miehen uralla päteminen. Mutta tuo ei ole vielä ärsyttänyt niin paljon, että olisin siitä alkanut kuittailla. Ap
Hyvä, myönsit että motiivisi on kuittailu. Kyllä se työyhteisö sen tajuaa. Haluat olla ilkeä. Sellainen harvoin ilahduttaa ihmisiä. Haluat purkaa omaa tyytymättömyyttä työyhteisöösi ja halveksimaasi naisvaltaiseen alaan.
Pitäisikö etsiä uusi ura?
Mä tykkään työni sisällöstä. Työyhteisö tuli kylkiäisenä. Ap
Kaikista ei tarvitse tykätä, mutta työpaikalla kaikkien kanssa pitää tulla toimeen. Tarkoittaa että ei saa haastaa riitaa kuittailemalla.
Saako toisia kuormittaa valituksella? Ap
Vuorovaikutus on aina vastavuoroista. Jos toinen valittaa jatkuvasti ei sitä ole kenenkään pakko kuunnella. Toisesta korvasta sisää ja toisesta ulos. Ennen pitkään se toinen huomaa että et kuuntele etkä ole kiinnostunut hänen valituksistaan. Tai ystävälliset kerrot että et jaksa keskustella nyt tästä aiheesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap::n tekstistä paistaa läpi ylimielisyys kuinka heillä on kaikki paremmin.
Hienoa jos näin on mutta sen sijaan että keskityt töissä näpäyttelemään työkavereitasi keskity mielummin siihen miten itse asiat esität sillä se tässä on ongelma ei se miten sinun perheessä asiat toimii.
Esimerkkejä voi tosiaan antaa mutta jos ne aina alkavat sillä kuinka sinulla ja perheelläsi on kaikki paremmin niin en yhtään ihmettele että sinua kohtaan ollaan nuivia.
Ota onkeesi tämä neuvo tai pidä oma pääsi että vain sinä olet oikeassa, mulle aivan sama.
Ookoo. Tarjoapa sitten hyvää ratkaisua, kun jätetään pois vaihtoehdot 1) kuuntele hiljaa ja kuormitu itse ja 2) tuo esiin toisenlaista tapaa elää ja ota vastaan sen aiheuttama ärsyyntyminen. Ap
Miksi kuormitut toisen ihmisen elämästä? Ei kuulosta normaalilta.
Se, että korostat oman perheesi kuviteltua tai tosiasiallista paremmuutta aiheuttaa vain ärtymystä muissa. Miksi? Koska sellainen on epäkohteliasta käytöstä.
Ei, et sinä tuo esille mitään sellaista, mistä olisi muille mitään apua. Se, että kehuskelet, antaa sinusta epäempaattisen ja ikävän kuvan. Jos oikeasti haluaisit edistää vaikkapa tasa-arvoa, et toimisi noin.
Kyllähän se on niin, että negatiivinen, valittava ilmapiiri kuormittaa. Ihan normaali reaktio. Ap
Mitä positiivista sinun kommenttisi tuo teidän työpaikan ilmapiiriin? Oletko miettinyt sitä vai onko se sinulle vain keino purkaa kuormitusta, kuten viittasit?
Työkaverisi jutut kuormittavat, joten sivallat terävästi ja ilkeästi. Mutta mitä hyviä vaikutuksia sillä on? Vai heikkeneekö työilmapiiri entisestään?
Mielelläni kuulisin vaihtoehtoisesta paremmasta tavasta toimia (kun sellainen ei ole kuunteleminen suu kiinni). Ap
Voisiko olla vaikka puheenaiheen vaihtaminen yksi vaihtoehto. Ei tartte lähteä myötäilemään. Riittää että esimerkiksi sanot, että kuulostaapa ikävältä ja siirryt iloisempaan aiheeseen jonkun aasinsillan avulla.
Toisessa keskustelussa sitten vaikka iloitset, että kiva kun lapsen hoito on onnistunut niin joustavasti tms. Silloin et vaikuta arvostelevan muita, mutta saat itsellesi tärkeitä asioita esille.
Suomessa osataan heikosti small talkia, jossa ytimenä on se, että kaikilla on mukava ja helppoa olla työpaikalla. Työpaikoilla kokoontuu valittajien kuoro, joka valittaa samoista aiheista. Se vie helposti mukana, jos ei pidä varansa. Tietoisesti voi yrittää vaihtaa pois valitusvirrestä.
Aivan hyvä idea. Joskus noin teenkin. Aina vaan ei jaksa ja sitä provosoituu härkkimään. Ap
Provosoiminen voi olla ihan jees jossain av:llä mutta ei välttämättä työpaikan kahvipöydässä. Väkisen se vaikuttaa siihen miten sinuun suhtaudutaan, jos jatkuvasti yrität provosoida keskusteluissa muita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuohon on pakko todeta, että minun mieheni jäi kyllä kotiin hoitamaan kuumeista lasta, JOS työt sallivat toki, mutta ei se niitä kovin hyvin hoitanut.
Siis mies uppoutui siellä kotona töihin tai mölisi puhelimessa palavereitaan niin, että kuumeinen lapsi jäi ilman lääkettä, juomaa, ruokaa sitten tämä oli vaan että ooho, hupsis!
Opin vähitellen, ettei miestä voinut jättää oikeasti tosi kipeän lapsen kanssa, koska se ei vaan hoitanut sitä hommaa asiallisesti. Toipilaan kanssa uskalsi jättää, mutta silloinkin oli pieni huoli ja kiire kotiin, jos lapsi reppana onkin märissä vaipoissa tai nälissään siellä.
Voihan semmoisesta suuttua, mutta loppupeleissä ei ole mitään keinoa pakottaa aikuista miestä. Joskus teki mieli tehdä rikosilmoitus, mutta mitäpä hyötyä siitäkään olisi ollut.
Eli kyse ei ole välttämättä siitä, ettei meidän Marko pystyisi. Kyse voi olla siitä, että se Marko ei vaan tee.
127
Siinäpä miestään holhoava mamma.
Ei vaan lapsestaan huolehtiva äiti. Edelleen, jonkun on pakko, koska ei ole oikein jättää lasta ilman tarpeellista hoivaa.
Ymmärtääköhän tuon kommentin kirjoittaja, että se lapsi on ihan oikea ihminen?
Ymmärtää. Mutta ei ymmärrä sitä, että hän on miehen kanssa, joka ei pidä lastaan oikeana ihmisenä.
Ilmeisesti tarkoitat, että miehestä pitäisi erota, jos se ei hoida lastansa riittävän hyvin? Mietipä hetki, mitä sitten tapahtuu. Lapsi on isäviikoilla tai ainakin isäviikonloppuina kokonaan ilman sitä huolehtivampaa vanhempaa. Kyllähän moni mies suoriutuu siitä paljon mallikkaammin kuin ikinä parisuhteen aikana, mutta voiko siihen etukäteen luottaa? Jos tuo on eron ainoa syy, onko ero lopulta kovin fiksu veto?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap::n tekstistä paistaa läpi ylimielisyys kuinka heillä on kaikki paremmin.
Hienoa jos näin on mutta sen sijaan että keskityt töissä näpäyttelemään työkavereitasi keskity mielummin siihen miten itse asiat esität sillä se tässä on ongelma ei se miten sinun perheessä asiat toimii.
Esimerkkejä voi tosiaan antaa mutta jos ne aina alkavat sillä kuinka sinulla ja perheelläsi on kaikki paremmin niin en yhtään ihmettele että sinua kohtaan ollaan nuivia.
Ota onkeesi tämä neuvo tai pidä oma pääsi että vain sinä olet oikeassa, mulle aivan sama.
Ookoo. Tarjoapa sitten hyvää ratkaisua, kun jätetään pois vaihtoehdot 1) kuuntele hiljaa ja kuormitu itse ja 2) tuo esiin toisenlaista tapaa elää ja ota vastaan sen aiheuttama ärsyyntyminen. Ap
Miksi kuormitut toisen ihmisen elämästä? Ei kuulosta normaalilta.
Se, että korostat oman perheesi kuviteltua tai tosiasiallista paremmuutta aiheuttaa vain ärtymystä muissa. Miksi? Koska sellainen on epäkohteliasta käytöstä.
Ei, et sinä tuo esille mitään sellaista, mistä olisi muille mitään apua. Se, että kehuskelet, antaa sinusta epäempaattisen ja ikävän kuvan. Jos oikeasti haluaisit edistää vaikkapa tasa-arvoa, et toimisi noin.
Kyllähän se on niin, että negatiivinen, valittava ilmapiiri kuormittaa. Ihan normaali reaktio. Ap
Mitä positiivista sinun kommenttisi tuo teidän työpaikan ilmapiiriin? Oletko miettinyt sitä vai onko se sinulle vain keino purkaa kuormitusta, kuten viittasit?
Työkaverisi jutut kuormittavat, joten sivallat terävästi ja ilkeästi. Mutta mitä hyviä vaikutuksia sillä on? Vai heikkeneekö työilmapiiri entisestään?
Mielelläni kuulisin vaihtoehtoisesta paremmasta tavasta toimia (kun sellainen ei ole kuunteleminen suu kiinni). Ap
Voisiko olla vaikka puheenaiheen vaihtaminen yksi vaihtoehto. Ei tartte lähteä myötäilemään. Riittää että esimerkiksi sanot, että kuulostaapa ikävältä ja siirryt iloisempaan aiheeseen jonkun aasinsillan avulla.
Toisessa keskustelussa sitten vaikka iloitset, että kiva kun lapsen hoito on onnistunut niin joustavasti tms. Silloin et vaikuta arvostelevan muita, mutta saat itsellesi tärkeitä asioita esille.
Suomessa osataan heikosti small talkia, jossa ytimenä on se, että kaikilla on mukava ja helppoa olla työpaikalla. Työpaikoilla kokoontuu valittajien kuoro, joka valittaa samoista aiheista. Se vie helposti mukana, jos ei pidä varansa. Tietoisesti voi yrittää vaihtaa pois valitusvirrestä.
Aivan hyvä idea. Joskus noin teenkin. Aina vaan ei jaksa ja sitä provosoituu härkkimään. Ap
Provosoiminen voi olla ihan jees jossain av:llä mutta ei välttämättä työpaikan kahvipöydässä. Väkisen se vaikuttaa siihen miten sinuun suhtaudutaan, jos jatkuvasti yrität provosoida keskusteluissa muita.
No juu. Toisaalta enpä mä heistä kavereita etsi enkä haluakaan kovin hyvin tuntea. En tiedä onko sillä loppuviimeinen edes väliä, etteivät pidä minusta... Enhän minäkään pidä heistä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ehkä ymmärrän mitä ap tarkoittaa. Toki voi olla että ap kommunikoi tosi ärsyttävästi, mutta olen joskus mielessäni ihmetellyt samaa asiaa.
Jostain syystä jotkut naiset samanaikaisesti haluavat valittaa miehistä ja kuinkin pitää sen päävastuun perheestä.
Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun joku työkaveri/tuttavanainen valittaa epätasaisesta työnjaosta, mutta sitten asenne on kuitenkin se, että ”ei meidän Marko voi jäädä pois töistä”, tai ”ei meidän Marko osaa hoitaa kuumeista lasta” jne. Itse tiedän että Marko on ihan tavallinen perusinsinööri tms ja vaikuttaa ihan kykenevältä toimimaan lastensa kanssa. Sitten kun äiti oikeasti haluaa jonnekin, niin Markohan pärjää ihan hyvin.
Mitäpä siihen sanomaan. Tiedän monia Markoa vastuullisemmissa asemissa olevia miehiä, jotka aivan hyvin voivat jäädä pois töistä, ja kuumeisen lapsen hoito onnistuu hirveän monelta mieheltä. Mutta ei Markolta.
Toki sitten on nekin perheet, joissa lasketaan excelin kanssa jokainen pyllynpyyhintä ja taistellaan siitä kumpi pystyy enemmän panostamaan uraan jne.
Ei minulla ole mitään perinteisempää työnjakoa vastaan, mutta ymmärrän paremmin ihmisiä, jotka tiedostavat mitä ovat valinneet, eivätkä koko ajan kitise valintojensa kääntöpuolesta. Kahvihuone-smalltalkina jos haluaa tuollaista kitinää harrastaa, niin sitten pitää ymmärtää että osalle se ei ole mikään äidin normaali rooli, vaikka itse niin ajatteleekin.
Niin kun on niitäkin Markoja, jotka on töissään mielestään niin korvaamattomia etteivät mitenkään voi olla pois edes sitä päivää kuumeisen lapsen kanssa, vaikka samoja työtehtäviä tekevä Jussi pystyy hyvin jäämään vuodeksi hoitovapaalle ja sen jälkeen hoitamaan puolet lapsen sairastumisista. Se on asennekysymys, mutta ei lähimainkaan aina naisen päätettävissä oleva asia. Ja joskus sitä vaan tajuaa tilanteen vasta, kun ns paska osuu tuulettimeen ja on vähän myöhäistä katua.
On varmasti näinkin, enkä osaa sanoa siihen ratkaisua. Ei se erokaan aina tilannetta paranna.
Mutta näin Jussin vaimona on se on ollut hämmentävimmillään niin, että Markon vaimo kysyy apua, kun hänellä paha paikka, ja Marko ei voi sieltä tavallisesta työstään jäädä edes päiväksi pois, ja lopputulos olisi se, että minun hoitovapaalla oleva Jussini olisi se joka katsoo niitä lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap::n tekstistä paistaa läpi ylimielisyys kuinka heillä on kaikki paremmin.
Hienoa jos näin on mutta sen sijaan että keskityt töissä näpäyttelemään työkavereitasi keskity mielummin siihen miten itse asiat esität sillä se tässä on ongelma ei se miten sinun perheessä asiat toimii.
Esimerkkejä voi tosiaan antaa mutta jos ne aina alkavat sillä kuinka sinulla ja perheelläsi on kaikki paremmin niin en yhtään ihmettele että sinua kohtaan ollaan nuivia.
Ota onkeesi tämä neuvo tai pidä oma pääsi että vain sinä olet oikeassa, mulle aivan sama.
Ookoo. Tarjoapa sitten hyvää ratkaisua, kun jätetään pois vaihtoehdot 1) kuuntele hiljaa ja kuormitu itse ja 2) tuo esiin toisenlaista tapaa elää ja ota vastaan sen aiheuttama ärsyyntyminen. Ap
Miksi kuormitut toisen ihmisen elämästä? Ei kuulosta normaalilta.
Se, että korostat oman perheesi kuviteltua tai tosiasiallista paremmuutta aiheuttaa vain ärtymystä muissa. Miksi? Koska sellainen on epäkohteliasta käytöstä.
Ei, et sinä tuo esille mitään sellaista, mistä olisi muille mitään apua. Se, että kehuskelet, antaa sinusta epäempaattisen ja ikävän kuvan. Jos oikeasti haluaisit edistää vaikkapa tasa-arvoa, et toimisi noin.
Kyllähän se on niin, että negatiivinen, valittava ilmapiiri kuormittaa. Ihan normaali reaktio. Ap
Mitä positiivista sinun kommenttisi tuo teidän työpaikan ilmapiiriin? Oletko miettinyt sitä vai onko se sinulle vain keino purkaa kuormitusta, kuten viittasit?
Työkaverisi jutut kuormittavat, joten sivallat terävästi ja ilkeästi. Mutta mitä hyviä vaikutuksia sillä on? Vai heikkeneekö työilmapiiri entisestään?
Mielelläni kuulisin vaihtoehtoisesta paremmasta tavasta toimia (kun sellainen ei ole kuunteleminen suu kiinni). Ap
Voisiko olla vaikka puheenaiheen vaihtaminen yksi vaihtoehto. Ei tartte lähteä myötäilemään. Riittää että esimerkiksi sanot, että kuulostaapa ikävältä ja siirryt iloisempaan aiheeseen jonkun aasinsillan avulla.
Toisessa keskustelussa sitten vaikka iloitset, että kiva kun lapsen hoito on onnistunut niin joustavasti tms. Silloin et vaikuta arvostelevan muita, mutta saat itsellesi tärkeitä asioita esille.
Suomessa osataan heikosti small talkia, jossa ytimenä on se, että kaikilla on mukava ja helppoa olla työpaikalla. Työpaikoilla kokoontuu valittajien kuoro, joka valittaa samoista aiheista. Se vie helposti mukana, jos ei pidä varansa. Tietoisesti voi yrittää vaihtaa pois valitusvirrestä.
Aivan hyvä idea. Joskus noin teenkin. Aina vaan ei jaksa ja sitä provosoituu härkkimään. Ap
Provosoiminen voi olla ihan jees jossain av:llä mutta ei välttämättä työpaikan kahvipöydässä. Väkisen se vaikuttaa siihen miten sinuun suhtaudutaan, jos jatkuvasti yrität provosoida keskusteluissa muita.
No juu. Toisaalta enpä mä heistä kavereita etsi enkä haluakaan kovin hyvin tuntea. En tiedä onko sillä loppuviimeinen edes väliä, etteivät pidä minusta... Enhän minäkään pidä heistä. Ap
Mutta ihmettelet vain miksi he suhtautuvat sinuun ja keskustelu yristyksiisi nuivasti. Minä en ihmettele sitä ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ehkä ymmärrän mitä ap tarkoittaa. Toki voi olla että ap kommunikoi tosi ärsyttävästi, mutta olen joskus mielessäni ihmetellyt samaa asiaa.
Jostain syystä jotkut naiset samanaikaisesti haluavat valittaa miehistä ja kuinkin pitää sen päävastuun perheestä.
Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun joku työkaveri/tuttavanainen valittaa epätasaisesta työnjaosta, mutta sitten asenne on kuitenkin se, että ”ei meidän Marko voi jäädä pois töistä”, tai ”ei meidän Marko osaa hoitaa kuumeista lasta” jne. Itse tiedän että Marko on ihan tavallinen perusinsinööri tms ja vaikuttaa ihan kykenevältä toimimaan lastensa kanssa. Sitten kun äiti oikeasti haluaa jonnekin, niin Markohan pärjää ihan hyvin.
Mitäpä siihen sanomaan. Tiedän monia Markoa vastuullisemmissa asemissa olevia miehiä, jotka aivan hyvin voivat jäädä pois töistä, ja kuumeisen lapsen hoito onnistuu hirveän monelta mieheltä. Mutta ei Markolta.
Toki sitten on nekin perheet, joissa lasketaan excelin kanssa jokainen pyllynpyyhintä ja taistellaan siitä kumpi pystyy enemmän panostamaan uraan jne.
Ei minulla ole mitään perinteisempää työnjakoa vastaan, mutta ymmärrän paremmin ihmisiä, jotka tiedostavat mitä ovat valinneet, eivätkä koko ajan kitise valintojensa kääntöpuolesta. Kahvihuone-smalltalkina jos haluaa tuollaista kitinää harrastaa, niin sitten pitää ymmärtää että osalle se ei ole mikään äidin normaali rooli, vaikka itse niin ajatteleekin.
Niin kun on niitäkin Markoja, jotka on töissään mielestään niin korvaamattomia etteivät mitenkään voi olla pois edes sitä päivää kuumeisen lapsen kanssa, vaikka samoja työtehtäviä tekevä Jussi pystyy hyvin jäämään vuodeksi hoitovapaalle ja sen jälkeen hoitamaan puolet lapsen sairastumisista. Se on asennekysymys, mutta ei lähimainkaan aina naisen päätettävissä oleva asia. Ja joskus sitä vaan tajuaa tilanteen vasta, kun ns paska osuu tuulettimeen ja on vähän myöhäistä katua.
On varmasti näinkin, enkä osaa sanoa siihen ratkaisua. Ei se erokaan aina tilannetta paranna.
Mutta näin Jussin vaimona on se on ollut hämmentävimmillään niin, että Markon vaimo kysyy apua, kun hänellä paha paikka, ja Marko ei voi sieltä tavallisesta työstään jäädä edes päiväksi pois, ja lopputulos olisi se, että minun hoitovapaalla oleva Jussini olisi se joka katsoo niitä lapsia.
Sä et osaa sanoa pystytkö antamaan apua vai et jos joku sellaista kysyy vaan viet keskustelun Markon vaimon ja Markon työnjakoon? Kuulostaa kyllä melko erikoiselta työyhteisöltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ehkä ymmärrän mitä ap tarkoittaa. Toki voi olla että ap kommunikoi tosi ärsyttävästi, mutta olen joskus mielessäni ihmetellyt samaa asiaa.
Jostain syystä jotkut naiset samanaikaisesti haluavat valittaa miehistä ja kuinkin pitää sen päävastuun perheestä.
Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun joku työkaveri/tuttavanainen valittaa epätasaisesta työnjaosta, mutta sitten asenne on kuitenkin se, että ”ei meidän Marko voi jäädä pois töistä”, tai ”ei meidän Marko osaa hoitaa kuumeista lasta” jne. Itse tiedän että Marko on ihan tavallinen perusinsinööri tms ja vaikuttaa ihan kykenevältä toimimaan lastensa kanssa. Sitten kun äiti oikeasti haluaa jonnekin, niin Markohan pärjää ihan hyvin.
Mitäpä siihen sanomaan. Tiedän monia Markoa vastuullisemmissa asemissa olevia miehiä, jotka aivan hyvin voivat jäädä pois töistä, ja kuumeisen lapsen hoito onnistuu hirveän monelta mieheltä. Mutta ei Markolta.
Toki sitten on nekin perheet, joissa lasketaan excelin kanssa jokainen pyllynpyyhintä ja taistellaan siitä kumpi pystyy enemmän panostamaan uraan jne.
Ei minulla ole mitään perinteisempää työnjakoa vastaan, mutta ymmärrän paremmin ihmisiä, jotka tiedostavat mitä ovat valinneet, eivätkä koko ajan kitise valintojensa kääntöpuolesta. Kahvihuone-smalltalkina jos haluaa tuollaista kitinää harrastaa, niin sitten pitää ymmärtää että osalle se ei ole mikään äidin normaali rooli, vaikka itse niin ajatteleekin.
Niin kun on niitäkin Markoja, jotka on töissään mielestään niin korvaamattomia etteivät mitenkään voi olla pois edes sitä päivää kuumeisen lapsen kanssa, vaikka samoja työtehtäviä tekevä Jussi pystyy hyvin jäämään vuodeksi hoitovapaalle ja sen jälkeen hoitamaan puolet lapsen sairastumisista. Se on asennekysymys, mutta ei lähimainkaan aina naisen päätettävissä oleva asia. Ja joskus sitä vaan tajuaa tilanteen vasta, kun ns paska osuu tuulettimeen ja on vähän myöhäistä katua.
On varmasti näinkin, enkä osaa sanoa siihen ratkaisua. Ei se erokaan aina tilannetta paranna.
Mutta näin Jussin vaimona on se on ollut hämmentävimmillään niin, että Markon vaimo kysyy apua, kun hänellä paha paikka, ja Marko ei voi sieltä tavallisesta työstään jäädä edes päiväksi pois, ja lopputulos olisi se, että minun hoitovapaalla oleva Jussini olisi se joka katsoo niitä lapsia.
Sä et osaa sanoa pystytkö antamaan apua vai et jos joku sellaista kysyy vaan viet keskustelun Markon vaimon ja Markon työnjakoon? Kuulostaa kyllä melko erikoiselta työyhteisöltä.
Mä en periaatteessa anna apua tilanteessa, jossa perheessä on toinen aikuinen ihminen, joka ei omaa itsekkyyttään hoida vastuitaan. Mähän vain ylläpitäisin sitä kuviota, vähän kuin kantaisin alkoholistille viinaa. Kun taas totaaliyh:ta auttaisin mielelläni. Ap
Olen taas helpottunut että.olen miesvaltaisella alalla töissä. Eipä ole tämmöisestäkään tarvinnut jappaista työuran aikana koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ehkä ymmärrän mitä ap tarkoittaa. Toki voi olla että ap kommunikoi tosi ärsyttävästi, mutta olen joskus mielessäni ihmetellyt samaa asiaa.
Jostain syystä jotkut naiset samanaikaisesti haluavat valittaa miehistä ja kuinkin pitää sen päävastuun perheestä.
Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun joku työkaveri/tuttavanainen valittaa epätasaisesta työnjaosta, mutta sitten asenne on kuitenkin se, että ”ei meidän Marko voi jäädä pois töistä”, tai ”ei meidän Marko osaa hoitaa kuumeista lasta” jne. Itse tiedän että Marko on ihan tavallinen perusinsinööri tms ja vaikuttaa ihan kykenevältä toimimaan lastensa kanssa. Sitten kun äiti oikeasti haluaa jonnekin, niin Markohan pärjää ihan hyvin.
Mitäpä siihen sanomaan. Tiedän monia Markoa vastuullisemmissa asemissa olevia miehiä, jotka aivan hyvin voivat jäädä pois töistä, ja kuumeisen lapsen hoito onnistuu hirveän monelta mieheltä. Mutta ei Markolta.
Toki sitten on nekin perheet, joissa lasketaan excelin kanssa jokainen pyllynpyyhintä ja taistellaan siitä kumpi pystyy enemmän panostamaan uraan jne.
Ei minulla ole mitään perinteisempää työnjakoa vastaan, mutta ymmärrän paremmin ihmisiä, jotka tiedostavat mitä ovat valinneet, eivätkä koko ajan kitise valintojensa kääntöpuolesta. Kahvihuone-smalltalkina jos haluaa tuollaista kitinää harrastaa, niin sitten pitää ymmärtää että osalle se ei ole mikään äidin normaali rooli, vaikka itse niin ajatteleekin.
Niin kun on niitäkin Markoja, jotka on töissään mielestään niin korvaamattomia etteivät mitenkään voi olla pois edes sitä päivää kuumeisen lapsen kanssa, vaikka samoja työtehtäviä tekevä Jussi pystyy hyvin jäämään vuodeksi hoitovapaalle ja sen jälkeen hoitamaan puolet lapsen sairastumisista. Se on asennekysymys, mutta ei lähimainkaan aina naisen päätettävissä oleva asia. Ja joskus sitä vaan tajuaa tilanteen vasta, kun ns paska osuu tuulettimeen ja on vähän myöhäistä katua.
On varmasti näinkin, enkä osaa sanoa siihen ratkaisua. Ei se erokaan aina tilannetta paranna.
Mutta näin Jussin vaimona on se on ollut hämmentävimmillään niin, että Markon vaimo kysyy apua, kun hänellä paha paikka, ja Marko ei voi sieltä tavallisesta työstään jäädä edes päiväksi pois, ja lopputulos olisi se, että minun hoitovapaalla oleva Jussini olisi se joka katsoo niitä lapsia.
Sä et osaa sanoa pystytkö antamaan apua vai et jos joku sellaista kysyy vaan viet keskustelun Markon vaimon ja Markon työnjakoon? Kuulostaa kyllä melko erikoiselta työyhteisöltä.
Mä en periaatteessa anna apua tilanteessa, jossa perheessä on toinen aikuinen ihminen, joka ei omaa itsekkyyttään hoida vastuitaan. Mähän vain ylläpitäisin sitä kuviota, vähän kuin kantaisin alkoholistille viinaa. Kun taas totaaliyh:ta auttaisin mielelläni. Ap
En mäkään auta yleensä työkavereitani. Mutta ei mun tarvitse sitä kertoakseni perustella että en auta koska te toimitte näin tai noin. Se riittää kun sanon sori mutta en voi tai osaa auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap::n tekstistä paistaa läpi ylimielisyys kuinka heillä on kaikki paremmin.
Hienoa jos näin on mutta sen sijaan että keskityt töissä näpäyttelemään työkavereitasi keskity mielummin siihen miten itse asiat esität sillä se tässä on ongelma ei se miten sinun perheessä asiat toimii.
Esimerkkejä voi tosiaan antaa mutta jos ne aina alkavat sillä kuinka sinulla ja perheelläsi on kaikki paremmin niin en yhtään ihmettele että sinua kohtaan ollaan nuivia.
Ota onkeesi tämä neuvo tai pidä oma pääsi että vain sinä olet oikeassa, mulle aivan sama.
Ookoo. Tarjoapa sitten hyvää ratkaisua, kun jätetään pois vaihtoehdot 1) kuuntele hiljaa ja kuormitu itse ja 2) tuo esiin toisenlaista tapaa elää ja ota vastaan sen aiheuttama ärsyyntyminen. Ap
Miksi kuormitut toisen ihmisen elämästä? Ei kuulosta normaalilta.
Se, että korostat oman perheesi kuviteltua tai tosiasiallista paremmuutta aiheuttaa vain ärtymystä muissa. Miksi? Koska sellainen on epäkohteliasta käytöstä.
Ei, et sinä tuo esille mitään sellaista, mistä olisi muille mitään apua. Se, että kehuskelet, antaa sinusta epäempaattisen ja ikävän kuvan. Jos oikeasti haluaisit edistää vaikkapa tasa-arvoa, et toimisi noin.
En ole ap, mutta jaan hänen ajatukset. On ihan hiton rasittavaa kuunnella kaikki kahvitauot/ lounaat/ tyky-hetket jne. negatiivista valittamista ja puhetta omista miehistä ja kotioloista. Mistään muusta ei voi puhua ja kotoa on oikeus kertoa vain negatiivisia juttuja: manata miten paska mies on ja kaikki kotityöt jää itselle. Tekisi tosiaan mieli tokaista että itsepä olette miehenne valinneet, turha valittaa. Jos kertoo, miten mies osallistuu kodin- ja perheenhoitoon tasapuolisesti, saa vaan pahoja katseita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuohon on pakko todeta, että minun mieheni jäi kyllä kotiin hoitamaan kuumeista lasta, JOS työt sallivat toki, mutta ei se niitä kovin hyvin hoitanut.
Siis mies uppoutui siellä kotona töihin tai mölisi puhelimessa palavereitaan niin, että kuumeinen lapsi jäi ilman lääkettä, juomaa, ruokaa sitten tämä oli vaan että ooho, hupsis!
Opin vähitellen, ettei miestä voinut jättää oikeasti tosi kipeän lapsen kanssa, koska se ei vaan hoitanut sitä hommaa asiallisesti. Toipilaan kanssa uskalsi jättää, mutta silloinkin oli pieni huoli ja kiire kotiin, jos lapsi reppana onkin märissä vaipoissa tai nälissään siellä.
Voihan semmoisesta suuttua, mutta loppupeleissä ei ole mitään keinoa pakottaa aikuista miestä. Joskus teki mieli tehdä rikosilmoitus, mutta mitäpä hyötyä siitäkään olisi ollut.
Eli kyse ei ole välttämättä siitä, ettei meidän Marko pystyisi. Kyse voi olla siitä, että se Marko ei vaan tee.
127
Siinäpä miestään holhoava mamma.
Ei vaan lapsestaan huolehtiva äiti. Edelleen, jonkun on pakko, koska ei ole oikein jättää lasta ilman tarpeellista hoivaa.
Ymmärtääköhän tuon kommentin kirjoittaja, että se lapsi on ihan oikea ihminen?
Ymmärtää. Mutta ei ymmärrä sitä, että hän on miehen kanssa, joka ei pidä lastaan oikeana ihmisenä.
Ilmeisesti tarkoitat, että miehestä pitäisi erota, jos se ei hoida lastansa riittävän hyvin? Mietipä hetki, mitä sitten tapahtuu. Lapsi on isäviikoilla tai ainakin isäviikonloppuina kokonaan ilman sitä huolehtivampaa vanhempaa. Kyllähän moni mies suoriutuu siitä paljon mallikkaammin kuin ikinä parisuhteen aikana, mutta voiko siihen etukäteen luottaa? Jos tuo on eron ainoa syy, onko ero lopulta kovin fiksu veto?
Silleen ihan out of the box thinking, se puolisohan voi olla (vapaalla ollessaan) loistava isä ja puoliso, mutta ei osaa hoivata. Leikkii, tekee asioita lasten kanssa, kokkaa jne. Muakin tiiättekö vituttaa, kun mun hartioilla on vastuu meidän kodin siivoamisesta, jos haluan, että täällä siivotaan, ja saatan sen ihan ääneen kun sanoa. Siinä kohtaa, kun tää 1 vs 3 siivoaminen vituttaa tai on puheena, saattaa jäädä sanomatta, että mä en lähes koskaan tee ruokaa, jos puoliso on kotona (ja että itse asiassa kyllä puoliso ja lapset yleensä siivoavat enemmän, jos olen pidempään pois kotoa).
Mä en ole koskaan törmännyt sellaiseen työyhteisöön, jossa kaikki aina valittaa kaikista kotiasioista eikä koskaan tee mitään muuta, niin en oikein osaa kuvitella, millaista tällaisessa työyhteisössä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuohon on pakko todeta, että minun mieheni jäi kyllä kotiin hoitamaan kuumeista lasta, JOS työt sallivat toki, mutta ei se niitä kovin hyvin hoitanut.
Siis mies uppoutui siellä kotona töihin tai mölisi puhelimessa palavereitaan niin, että kuumeinen lapsi jäi ilman lääkettä, juomaa, ruokaa sitten tämä oli vaan että ooho, hupsis!
Opin vähitellen, ettei miestä voinut jättää oikeasti tosi kipeän lapsen kanssa, koska se ei vaan hoitanut sitä hommaa asiallisesti. Toipilaan kanssa uskalsi jättää, mutta silloinkin oli pieni huoli ja kiire kotiin, jos lapsi reppana onkin märissä vaipoissa tai nälissään siellä.
Voihan semmoisesta suuttua, mutta loppupeleissä ei ole mitään keinoa pakottaa aikuista miestä. Joskus teki mieli tehdä rikosilmoitus, mutta mitäpä hyötyä siitäkään olisi ollut.
Eli kyse ei ole välttämättä siitä, ettei meidän Marko pystyisi. Kyse voi olla siitä, että se Marko ei vaan tee.
127
Siinäpä miestään holhoava mamma.
Ei vaan lapsestaan huolehtiva äiti. Edelleen, jonkun on pakko, koska ei ole oikein jättää lasta ilman tarpeellista hoivaa.
Ymmärtääköhän tuon kommentin kirjoittaja, että se lapsi on ihan oikea ihminen?
Ymmärtää. Mutta ei ymmärrä sitä, että hän on miehen kanssa, joka ei pidä lastaan oikeana ihmisenä.
Ilmeisesti tarkoitat, että miehestä pitäisi erota, jos se ei hoida lastansa riittävän hyvin? Mietipä hetki, mitä sitten tapahtuu. Lapsi on isäviikoilla tai ainakin isäviikonloppuina kokonaan ilman sitä huolehtivampaa vanhempaa. Kyllähän moni mies suoriutuu siitä paljon mallikkaammin kuin ikinä parisuhteen aikana, mutta voiko siihen etukäteen luottaa? Jos tuo on eron ainoa syy, onko ero lopulta kovin fiksu veto?
Silleen ihan out of the box thinking, se puolisohan voi olla (vapaalla ollessaan) loistava isä ja puoliso, mutta ei osaa hoivata. Leikkii, tekee asioita lasten kanssa, kokkaa jne. Muakin tiiättekö vituttaa, kun mun hartioilla on vastuu meidän kodin siivoamisesta, jos haluan, että täällä siivotaan, ja saatan sen ihan ääneen kun sanoa. Siinä kohtaa, kun tää 1 vs 3 siivoaminen vituttaa tai on puheena, saattaa jäädä sanomatta, että mä en lähes koskaan tee ruokaa, jos puoliso on kotona (ja että itse asiassa kyllä puoliso ja lapset yleensä siivoavat enemmän, jos olen pidempään pois kotoa).
Mä en ole koskaan törmännyt sellaiseen työyhteisöön, jossa kaikki aina valittaa kaikista kotiasioista eikä koskaan tee mitään muuta, niin en oikein osaa kuvitella, millaista tällaisessa työyhteisössä on.
Ehkä tossa ollaan ärsyyntyneitä myös sukupuolistereotypioiden vuoksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käske niiden puhua siitä miehensä kanssa, eikä valittaa sinulle.
No onhan se ärsyttävää jos avautuu ongelmasta ja joku toteaa siihen, että "ei mulla vaan sellaista ongelmaa ole."
Ihan klassisin tilanne sattui koulun vanhempainillassa. Yksi äiti valitti kotitehtävä kuormittavuutta koska lapsellaan meni tunteja läksyjen tekemiseen.
Ensimmäinen kommentti, jonka tämä äiti sai toiselta äidiltä oli "Ei meillä vaan semmoista ongelmaa ole. Läksyt ovat ihan helppoja eikä niihin mene kuin 5 minuuttia".
Ongelmasta avautunut äiti olisi toivonut opettajalta apua lapselle, mutta saikin vain kettuilua toiselta äidiltä.
Kannattaa ehdottaa niinkin radikaalia ratkaisumallia että miehiä voi viedä mukana vaateostoksille ja selittää ja opettaa se minkä itse osaa, mitä he eivät.
Alue: Aihe vapaa
Aivan hyvä idea. Joskus noin teenkin. Aina vaan ei jaksa ja sitä provosoituu härkkimään. Ap