Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Työkaverit nuivia perheeni työnjaosta
11.01.2023 |
Tämä on siis ihan uskomatonta, mutta tuntuu, että työkaverini jostain syystä suhtautuvat tosi nuivasti siihen, miten perheessämme vastuu jaetaan.
Olen naisvaltaisella alalla ja jotenkin tuntuu, et se korreloi muun asenteiden perinteisyyden kanssa...
meillä on siis yksi lapsi ja vastuut jakautuu miehen kanssa tosi tasan, työkavereista suurimmalla osalla on enemmän lapsia ja jutuistaan oon saanut käsityksen, että hoitavan aika yksin tietyt asiat, kuten koulupalaverit, lääkäri- ja neuvolakäynnit, ruuanlaiton jne.
Ihan naurettavia tilanteista on ollut, esim. tällaisia
-työkaverit valittaa, miten mies ei osaa ostaa lapsille vaatteita (valita kokoa, materiaalia jne.) => kun sanon, että ei oo meillä ollut ongelma, saan vastaukseksi nuivaa tuhahtelua
-työkaverit puhuu, miten suunnittelevat kerralla viikon ostokset ja miten pitäisi keksiä mitä minäkin päivänä syödään => mä sanon, et me hoidetaan ostokset vuoroviikoin ja suunnitellaan yhdessä, saan taas tuhahtelua
En tiedä. Tuntuu että tuolla pitäisi vapaalla aina vaan kotitöitä tehdä, että olisi kunnon ihminen. Jauhaa paskaa miehestään ja valittaa miten paljon on kotitöitä.
Kommentit (177)
meillä on siis yksi lapsi ja vastuut jakautuu miehen kanssa tosi tasan, työkavereista suurimmalla osalla on enemmän lapsia
Tämä. Mikään ei ole rasittavampaa kuin yhden pienen lapsen vanhempien päteminen. Kun ei vaan ymmärretä edes, mitä se lapsiperheen elämä oikeasti on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
meillä on siis yksi lapsi ja vastuut jakautuu miehen kanssa tosi tasan, työkavereista suurimmalla osalla on enemmän lapsia
Tämä. Mikään ei ole rasittavampaa kuin yhden pienen lapsen vanhempien päteminen. Kun ei vaan ymmärretä edes, mitä se lapsiperheen elämä oikeasti on.
Minulla on kaksi lasta kahden vuoden ikäerolla. Erehdyin kertomaan - koska hän kyseli kesäsuunnitelmia - yhdelle tutulle (jolla yksi iso lapsi), että me teemme aina all inclusive Etelän-matkan kesäkuun alussa, koska olemme talven jälkeen väsyneitä. Kuopuksemme sairastaa astmaa ja valvotti paljon.
Hän on nyt saarnannut minulle neljä kertaa, miten naurettavaa tuo on, miten hän ei koskaan ole tehnyt mitään typeriä juntti-uima-allas-matkoja, vaan pelkästään sivistäviä ja kultivoivia kaupunkireissuja ja miten hän kyllä tietää, mitä väsymys on lasten kanssa, kun onhan hänkin äiti.
Meillä siis parisuhteessa on tilanne enemmänkin just noin kuin ap:lla, mutta en silti koe tarvetta ylemmyydentunteelle tai "opetuksen" antamiselle, jos jollain toisella asiat ei mene yhtä kivasti. Miten muka voisin tietää onko kyseisessä perheessä liusunut asiat tuohon pisteeseen naisen omasta halusta? Tuohan voi olla ihan veitsen kääntämistä haavassa jos kuvitelma perhe-elämästä on ollut ihan toinen. Eikä muutenkaan kuulu minulle, voin vaan kohteliaasti nyökytellä että onpa raskasta sulla, ja kertoa omasta tilanteestani jos siitä erikseen kysytään. Ja jos se menee siihen että porukalla mesotaan kuinka miehet aina tai ei ikinä sitä ja tätä, niin saattaisin kyllä heittää väliin että on sitä muunkinlaisia miehiä, mutta en nyt jatkuvasti viitsisi hieroa omaa erinomaisuuttani toisten naamaan. Koska sille nuo ap:n esimerkit kuulostaa.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan pitkän ja vaiherikkaan työurani aikana keskustellut perheeni työnjaosta ja lasten vaatteitten ostamisesta työkavereitten kanssa. Tai ehkä joskus sentään jossakin keskustelussa tai ohimennen mainittuna.
Jos aloitus on totta, on peräti omituinen työyhteisö. Missä työpaikassa on edes aikaa selostaa omia henkilökohtaisia asioita noin perusteellisesti?
No minä ainakin olen sillä tavoin onnekas että en ole missään orjapiiskurityössä jossa ei ikinä ehtisi puhua mistään muusta kuin töistä. Ja työkaverit on mukavia joitten kanssa on kiva jutella yhtä ja toista siinä töitten lomassa. Välillä on kiire ja painetaan enemmän töitä, mutta ei koko aikaa. Useammassakin työpaikassa on tullut juteltua vastaavia juttuja, tai kuunneltua jonkun toisen avautumista ongelmistaan. Sanoisin normaaliksi.
Mä ymmärrän mitä ap tarkoittaa, mä teen vuorotyötä ja mies ei joten mies vastaa enemmän arjesta. Wilma viestit menee vain hänelle meidän kolmesta kouluikäisestä (esikoisemme viestit tuli mulle ja hän on jo 19v). Puolisoni on kotona illat aina niin hän näkee lapsia enemmän ja voi siten helpommin hoitaa asioita. Töissä ja itseasiassa kaikkialla mua ärsyttää tosi omituinen asenne että miehet olisi jotenkin avuttomia (ja naiset vaahtoaa asiasta oudosti), siis aikuinen ihminen on aikuinen ihminen, on sillä vehje tai ei!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne ei valita siksi, että sinä tulisit kehuskelemaan sillä miten sun parisuhteessa asiat on paremmin kuin heillä. He haluavat räntätä. Oikea reaktio on voivotella ja sanoa, että onpa perseestä kun miehet nyt on tuollaisia.
No ei tarvi yleistää kaikista miehistä, kun se ei kerran pidä paikkaansa. Mutta yleisesti ottaen, jos joku valittaa jostain ongelmasta, ei paras vastaus ole se, että minullapa ei tätä kyseistä ongelmaa ole.
No ei varmaan, mut on se jotenkin rasittavaa kuunnella sitä samaa ainaista virttä.... en vaan malta pitää suutani kiinni. Mikä ois sitten rakentavampi tapa herätellä heitä siihen, että itse he on sen ahtaan roolin valinneet? ap
Ainahan voit sanoa että jätä se sika😆, itse en viihtynyt kahvihuoneessa juuri siitä syystä että siellä puitiin henk.koht. asioita omien lasten seksi jutuista lähtien, minun valinta oli että hain kahvin ja lähdin pois...
Kyllä minäkin vähän suu auki kuuntelin, kun raskaana oleva työkaveri kertoi miten aikoo pyytää miestään osallistumaan edes lastenvaunujen hankintaan kun hän on (omista rahoistaan) ostanut kaiken muun. Olin itsekin raskaana ja mietin mitä ihmettä, miten kukaan suostuu tuommoiseen, meillä kaikki on itsestäänselvästi kustannettu yhdessä. Mutta työkaverille sanoin vain, että ilman muuta on oikein vaatia mieskin osallistumaan, voisi vaatia enemmänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
meillä on siis yksi lapsi ja vastuut jakautuu miehen kanssa tosi tasan, työkavereista suurimmalla osalla on enemmän lapsia
Tämä. Mikään ei ole rasittavampaa kuin yhden pienen lapsen vanhempien päteminen. Kun ei vaan ymmärretä edes, mitä se lapsiperheen elämä oikeasti on.
Täh??? Mulla on 4 lasta, 1 jo aikuinen ja ei kyl ole raskasta. Lapsiperheen elämä on oikein kivaa. Meillä on ydinperhe ja kyllä tässä on ollut mukava elää.
Tuttua. Naiset on taitavia uhriutumaan. Itse halutaan ne kakarat ja sitten volistaan kun on raskasta.
Totta kai se on, jos on tehty huonoja valintoja.
🇺🇦🇮🇱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
meillä on siis yksi lapsi ja vastuut jakautuu miehen kanssa tosi tasan, työkavereista suurimmalla osalla on enemmän lapsia
Tämä. Mikään ei ole rasittavampaa kuin yhden pienen lapsen vanhempien päteminen. Kun ei vaan ymmärretä edes, mitä se lapsiperheen elämä oikeasti on.
Täh??? Mulla on 4 lasta, 1 jo aikuinen ja ei kyl ole raskasta. Lapsiperheen elämä on oikein kivaa. Meillä on ydinperhe ja kyllä tässä on ollut mukava elää.
Missähän minä kirjotiin että olisi RASKASTA? En missään.
Ap, olet ihan oikeassa !!! T. Ison perheen äiti jonka aviomies on aikuinen
Ps. Naurettavaa valittamista joidenkin naisten jutut, mä aina kehoitan kääntymään lesboksi jos ei miesten kanssa osaa elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sinä hourailet? Että työkaverit muka tietäisivät sinun asiasi perinpohjaisesti? Keksi parempia.
No ei, mut kuvittelee tietävänsä. Ja aika paljon siellä kotiasioistaan puhuvat. Mä jos sitten vähän kyseenalaistan heidän juttujaan, niin eivät siitä tykkää. ap
Tykkäätkö sinä jos työkaveri tai joku muu kyseenalaistaa sun juttuja? Ai niin niitä ei ehkä pitäisi kyseinalaistaakaan koska sinä olet oikeassa he väärässä?
Eikö muuta puhumista työpaikalla ole kuin jauhaa perheensä yksityisasioista. Pitäis vähän miettiä ja rajoittaa mistä alkaa avautumaan. Liika on liikaa.
Minä en halua liian yksityiskohtaisesti tietää kenenkään mielenterveys ym. sairauksista, perhe asioista, lapsista, parisuhde ongelmista ja omaisten menehtymisistä jos se alkaa jauhamiseksi tuntien olevani joku ilmainen terapeutti, kuunteleva korva. Ja jotain iki vanhoja asioita mistä ei ole ylitse päässyt ollenkaan. Miksikä ne siitä muuttuu enää.
Kysele en koskaan mutta tietty on kiva jotain yleistä tietää ihmisestä jotain kuten harrastuksista, minkälainen persoona on tai jos ei puhu mitään niin silloin tulee todella outo kuva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mä usko, että tuo liittyy mitenkään siihen, että olet ap naisvaltaisella alalla.
Vierailija kirjoitti:
Mä en ikinä suostuisi asetelmiin, joita monien perhe-elämässä tuntuu olevan. Olen aika hankala ja ehdoton tyyppi, enkä katsele minkäänlaista aivokuollutta avuttomuutta miehen osalta vaan pidän puoleni. Pidän kuitenkin turpani kiinni, jos työkaverit rutisevat jotain "mies blaa blaa" -tuubaa, koska haluan kuitenkin pitää välit vähintään neutraaleina. Vähän vain nyökkäät ja sanot voi kauheeta, kyllä se siitä.
Sama täällä. Ja mitä nyt olen tässä vuosien varrella nähnyt ja kuullut muitten perhe-elämästä niin ei se aina ole niin yksinkertaista, ne tulee niin syvältä ne roolimallit ja toisaalta siinä kohtaa kun se perhe on jo siinä ja mies todettu lapaseksi liian myöhään, on aika iso kynnys lähteä tuommoisen asian takia. Joten parempi pitää suunsa kiinni. Jos ihan törkeäksi "kaikki miehet on sikoja"-jutuksi menee niin puutun, mutta jos joku valittaa omastaan niin nyökkäilen vaan. Eiköhän ne kysyisi neuvoa jos sitä haluaisivat.
Minä heitän aina vettä löylyyn ikikitisijöiden kanssa. Jos joku jatkuvasti russuttaa miten mies on p as ka ja mikään ei toimi ja kaiken joutuu tekemään yksin, alan nimenomaan selittää miten minun ei tarvitse tehdä oikein mitään kun mies hoitaa kaiken mielellään.
Jos asia häiritsee, se pitää muuttaa eikä rutista ja vikistä maailmanloppuun asti.
Mun kaveri sanoi mulle jo liki 30 vuotta sitten, kun aloin seurustelemaan aviomieheni kanssa, että olen ainoa hänen kavereista, joka ei hauku miestään. Mä sanoin jo silloin ja olen edelleen samaa mieltä, että idioottihan mä olisin, jos omaa valintaani koko ajan arvostelisin. Ei se kerro mitään miehestä, vaan minusta itsestäni. Tältä pohjalta menee tänä päivänäkin työpaikkakeskustelut.
Tosiasiahan on se, että hyviä miehiä on vähän. Parhaat viedään heti ja osa joutuu sitten tyytymään näihin passattaviin, uusavuttomiin, sotkupettereihin.
Vierailija kirjoitti:
meillä on siis yksi lapsi ja vastuut jakautuu miehen kanssa tosi tasan, työkavereista suurimmalla osalla on enemmän lapsia
Tämä. Mikään ei ole rasittavampaa kuin yhden pienen lapsen vanhempien päteminen. Kun ei vaan ymmärretä edes, mitä se lapsiperheen elämä oikeasti on.
:D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
meillä on siis yksi lapsi ja vastuut jakautuu miehen kanssa tosi tasan, työkavereista suurimmalla osalla on enemmän lapsia
Tämä. Mikään ei ole rasittavampaa kuin yhden pienen lapsen vanhempien päteminen. Kun ei vaan ymmärretä edes, mitä se lapsiperheen elämä oikeasti on.
Täh??? Mulla on 4 lasta, 1 jo aikuinen ja ei kyl ole raskasta. Lapsiperheen elämä on oikein kivaa. Meillä on ydinperhe ja kyllä tässä on ollut mukava elää.
Missähän minä kirjotiin että olisi RASKASTA? En missään.
Mitä sä sit tarkotit tolla kommentillasi?
Alue: Aihe vapaa
Ei kukaan jaksa keskustella ihmisen kanssa, jonka tavoite on herätellä ja kouluttaa toinen näkemään hänen erinomaiset elämänvalintansa