Työkaverit nuivia perheeni työnjaosta
Tämä on siis ihan uskomatonta, mutta tuntuu, että työkaverini jostain syystä suhtautuvat tosi nuivasti siihen, miten perheessämme vastuu jaetaan.
Olen naisvaltaisella alalla ja jotenkin tuntuu, et se korreloi muun asenteiden perinteisyyden kanssa...
meillä on siis yksi lapsi ja vastuut jakautuu miehen kanssa tosi tasan, työkavereista suurimmalla osalla on enemmän lapsia ja jutuistaan oon saanut käsityksen, että hoitavan aika yksin tietyt asiat, kuten koulupalaverit, lääkäri- ja neuvolakäynnit, ruuanlaiton jne.
Ihan naurettavia tilanteista on ollut, esim. tällaisia
-työkaverit valittaa, miten mies ei osaa ostaa lapsille vaatteita (valita kokoa, materiaalia jne.) => kun sanon, että ei oo meillä ollut ongelma, saan vastaukseksi nuivaa tuhahtelua
-työkaverit puhuu, miten suunnittelevat kerralla viikon ostokset ja miten pitäisi keksiä mitä minäkin päivänä syödään => mä sanon, et me hoidetaan ostokset vuoroviikoin ja suunnitellaan yhdessä, saan taas tuhahtelua
En tiedä. Tuntuu että tuolla pitäisi vapaalla aina vaan kotitöitä tehdä, että olisi kunnon ihminen. Jauhaa paskaa miehestään ja valittaa miten paljon on kotitöitä.
Kommentit (177)
Vierailija kirjoitti:
no sähän saatat olla vaan onnekas,jos miehen kanssa onnistuu hyvin sopia kotityöt,ei kaikilla ole samanlaista miestä,toisten miehet tekee vähemmän jne. ja tietysti jos on useampi lapsi,hankalampi kuin yhden kanssa...ja toiset suorittaa enemmän,toiset haluaa ottaa rennommin,asioiden priorisointi on myös tärkeää,ajankäyttö...
Ei siinä ole mistään tuurista tai onnesta kii. Nainen on onnekas, jos mies ei oo passka vai? Mä en ole samanlainen vanhakantainen nainen kuin nää ja siksi mulla on myös erilainen mies. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo sinun esimerkkisi ovat vähän ikäviä. Vähättelet toisten pahaa mieltä ja stressiä, kehumalla, ettei sinulla ainakaan ole sitä huolta.
Kuvittele vastaava tilanne johonkin muuhun asuaan.
Työkaveri sanoo:
-olen taas lihonut, pitäisi laihduttaa
Sinä:
-minä söin koko joulun pelkkää suklaata, en ikinä lihoTyökaveri:
-on ollut rahasta tiukkaa, kun puoliso jäi työttömäksi
Sinä:
-meille tuli juuri ennakkoperintönä 200 000, meinataan ostaa sillä loma-asunto Italiasta.Kaikki elämäntilanteet ovat sinänsä ok, ja niistä saa puhua, mutta alkeellisella sosiaalisella älyllä varustettu tajuaa, ettei omalla hyvällä tilanteella kehuskella, kun toinen kertoo murheistaan.
Sun noista esimerkeistä puuttui yksi ulottuvuus, mikä mun työkavereiden jutuissa on - miehet sitä ja naiset tätä. En mä noissa sun esimerkeissä provosoituisi kuittailemaan eli oon kyllä silleen sosiaalisesti riittävän älykäs, että tiedän mitä teen...
Eli sinä tahallasi loukkaat työkavereitasi, ja sitten päivittelet, kun eivät ihaile sinua?
Suomalaisen miehen kanssa naimisissa oleva virolainen tuttuni sanoi että hänen virolaiset tuttunsa melkein suuttuvat, kun hän kertoo ettei edes tiedä mistä imuri käynnistetään, kun mies imuroi aina.
Virossa on Suomea enemmän voimissaan naisten työt ja miesten työt. Ja kotityöt kuuluvat naisten töihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo sinun esimerkkisi ovat vähän ikäviä. Vähättelet toisten pahaa mieltä ja stressiä, kehumalla, ettei sinulla ainakaan ole sitä huolta.
Kuvittele vastaava tilanne johonkin muuhun asuaan.
Työkaveri sanoo:
-olen taas lihonut, pitäisi laihduttaa
Sinä:
-minä söin koko joulun pelkkää suklaata, en ikinä lihoTyökaveri:
-on ollut rahasta tiukkaa, kun puoliso jäi työttömäksi
Sinä:
-meille tuli juuri ennakkoperintönä 200 000, meinataan ostaa sillä loma-asunto Italiasta.Kaikki elämäntilanteet ovat sinänsä ok, ja niistä saa puhua, mutta alkeellisella sosiaalisella älyllä varustettu tajuaa, ettei omalla hyvällä tilanteella kehuskella, kun toinen kertoo murheistaan.
Sun noista esimerkeistä puuttui yksi ulottuvuus, mikä mun työkavereiden jutuissa on - miehet sitä ja naiset tätä. En mä noissa sun esimerkeissä provosoituisi kuittailemaan eli oon kyllä silleen sosiaalisesti riittävän älykäs, että tiedän mitä teen...
Eli sinä tahallasi loukkaat työkavereitasi, ja sitten päivittelet, kun eivät ihaile sinua?
Ei vaan mä tahallisesti yritän herätellä heitä siihen, että he olettaa aika paljon miehistä ja naisista ja se heidän asenne suurelta osin on aiheuttanut sen, että ovat nyt siinä tilanteessa, mistä valittavat. ap
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisen miehen kanssa naimisissa oleva virolainen tuttuni sanoi että hänen virolaiset tuttunsa melkein suuttuvat, kun hän kertoo ettei edes tiedä mistä imuri käynnistetään, kun mies imuroi aina.
Virossa on Suomea enemmän voimissaan naisten työt ja miesten työt. Ja kotityöt kuuluvat naisten töihin.
Tämä! Mut nää on suomalaisia. Kiukkua herättää esim. se, että sanon mieheni olevan parempi kokki ja tarkempi kodin siisteydestä kuin minä. ap
En käsitä mitään koko viikon ruokalistan miettimistä.
Vierailija kirjoitti:
En käsitä mitään koko viikon ruokalistan miettimistä.
Eihän se oo välttämätöntä, mut ollaan koettu käteväksi ja pienentää ruokalaskua, kun suunnittelee. ap
Jos jotain olen keski-ikäistyessäni tajunnut niin sen, että vanhakantaisuus ei ole ehtyvä luonnonvara. Päin vastoin, kun ajat ovat hankalat, siihen paetaan kiljuen. Tämän oivaltaminen on auttanut hiukan rentoutumaan myös islamilaisen vallankumouksen suhteen. Olen sitä ikäluokkaa, että muistan miltä egyptiläiset, iranilaiset tai afganistanilaiset naiset näyttivät 70-luvulla. Siltä kuin muuallakin.
Tosin on se sitten niinkin, että heilurin kääntyminen takaisin vapautta kohti on sietämättömän hidasta, jos se on noin iso. Mutta leuhkiminen työkavereille ei taida ainakaan nopeuttaa sen liikettä.
Mä en ikinä suostuisi asetelmiin, joita monien perhe-elämässä tuntuu olevan. Olen aika hankala ja ehdoton tyyppi, enkä katsele minkäänlaista aivokuollutta avuttomuutta miehen osalta vaan pidän puoleni. Pidän kuitenkin turpani kiinni, jos työkaverit rutisevat jotain "mies blaa blaa" -tuubaa, koska haluan kuitenkin pitää välit vähintään neutraaleina. Vähän vain nyökkäät ja sanot voi kauheeta, kyllä se siitä.
Vierailija kirjoitti:
Jos jotain olen keski-ikäistyessäni tajunnut niin sen, että vanhakantaisuus ei ole ehtyvä luonnonvara. Päin vastoin, kun ajat ovat hankalat, siihen paetaan kiljuen. Tämän oivaltaminen on auttanut hiukan rentoutumaan myös islamilaisen vallankumouksen suhteen. Olen sitä ikäluokkaa, että muistan miltä egyptiläiset, iranilaiset tai afganistanilaiset naiset näyttivät 70-luvulla. Siltä kuin muuallakin.
Tosin on se sitten niinkin, että heilurin kääntyminen takaisin vapautta kohti on sietämättömän hidasta, jos se on noin iso. Mutta leuhkiminen työkavereille ei taida ainakaan nopeuttaa sen liikettä.
Mä luulin nuorempana, että tietyt jutut jäisi historiaan ja oma sukupolvi ei niitä jatkaisi. Nyt sit työkavereina mulla onkin naisia, jotka on pahempia kuin omat vanhat sukulaiset, joiden asenteita pidin ikivanhanaikaisina... ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
no sähän saatat olla vaan onnekas,jos miehen kanssa onnistuu hyvin sopia kotityöt,ei kaikilla ole samanlaista miestä,toisten miehet tekee vähemmän jne. ja tietysti jos on useampi lapsi,hankalampi kuin yhden kanssa...ja toiset suorittaa enemmän,toiset haluaa ottaa rennommin,asioiden priorisointi on myös tärkeää,ajankäyttö...
Ei siinä ole mistään tuurista tai onnesta kii. Nainen on onnekas, jos mies ei oo passka vai? Mä en ole samanlainen vanhakantainen nainen kuin nää ja siksi mulla on myös erilainen mies. ap
no et sä välttämättä saa miestä muuttumaan,vaikket olisi vanhakantainen luonteeltas,jotkut miehet on jääräpäitä,jos ei kelpaa,saa nainen mennä..luulen vähän niin..miehet osaa olla todella itsekkäitä,mutta on tuuria millaisen miehen saa,jos yleensä saa :) ei tietenkään tarvi pas*aan tyytyä,aina voi erota. Mutta vaikka ois miten hyvä mies,et välttämättä ole liitossa sellaisen kanssa,monista muista eri syistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
no sähän saatat olla vaan onnekas,jos miehen kanssa onnistuu hyvin sopia kotityöt,ei kaikilla ole samanlaista miestä,toisten miehet tekee vähemmän jne. ja tietysti jos on useampi lapsi,hankalampi kuin yhden kanssa...ja toiset suorittaa enemmän,toiset haluaa ottaa rennommin,asioiden priorisointi on myös tärkeää,ajankäyttö...
Ei siinä ole mistään tuurista tai onnesta kii. Nainen on onnekas, jos mies ei oo passka vai? Mä en ole samanlainen vanhakantainen nainen kuin nää ja siksi mulla on myös erilainen mies. ap
no et sä välttämättä saa miestä muuttumaan,vaikket olisi vanhakantainen luonteeltas,jotkut miehet on jääräpäitä,jos ei kelpaa,saa nainen mennä..luulen vähän niin..miehet osaa olla todella itsekkäitä,mutta on tuuria millaisen miehen saa,jos yleensä saa :) ei tietenkään tarvi pas*aan tyytyä,aina voi erota. Mutta vaikka ois miten hyvä mies,et välttämättä ole liitossa sellaisen kanssa,monista muista eri syistä.
Miehet sitä ja miehet tätä. Ei mua kiinnostaa kenenkään miehen muuttaminen, saa olla rauhassa mitä on, mutta mä en oo se joka tekee enemmän kotitöitä, koskaan en yhdessäkään suhteessa oo ollut sitä, yhdesä suhteessa mulle kyllä nalkutettuun ja se loppui siihen. AP
Anna kun arvaan. Sinulla on yksi pieni lapsi.
Naisella nyt kuuluu vaan olla kaikki raskaampaa ja marttyyrin viitta selässä.
Entä kun pitää huoltaa fillarit, kerrotko töissä innoissasi, miten kätevästi ketjuja voi kiristää ja vaihtaa renkaan vai selitätkö, että ei ole helppoa tuokaan homma? Jolloin muut voisivat kohottaa kulmakarvojaan ja todeta, että me tehdään nuo hommat aina yhdessä miehen kanssa, onko teillä vuorot tuohonkin.
Naisten "toverihenki", yhteenkuuluvaisuus, syntyy parisuhdeasioita ja perheongelmia liioitellessa ja vatvoessa. Niiden todenperää saa aina vähän epäillä ja miten paljon liioitellaan kuin mitä oikeasti on. Miehethän eivät pääse puolustamaan itseään ja oikaisemaan väärää tietoa, mutta se ei ole sen marmatuksen kannalta tärkeää.
Ne marmattajatkaan eivät ole niin tyhmiä, etteivätkö tietäisi miten ihmiset ovat erilaisia. On miehiä, jotka osaavat pukea lapsen ja miehiä, jotke eivät.
Tuhahdus, jonka saat, on enemmänkin sitä, että pilaat sen ihanan(?) märmätysilmapiirin liian tosikkona. Älä sano mitään. Pääset helpommalla.
Ei ne halua kuulla miten jollakin on asiat paremmin. Ottaa varmasti pattiin se oma tilanne.
En ole koskaan pitkän ja vaiherikkaan työurani aikana keskustellut perheeni työnjaosta ja lasten vaatteitten ostamisesta työkavereitten kanssa. Tai ehkä joskus sentään jossakin keskustelussa tai ohimennen mainittuna.
Jos aloitus on totta, on peräti omituinen työyhteisö. Missä työpaikassa on edes aikaa selostaa omia henkilökohtaisia asioita noin perusteellisesti?
AP kuulostaa kyllä aika raskaalta ihmiseltä, et ehkä itse huomaa kuinka aina vertaat muiden ongelmia omiisi. Joskus vaan tarvitsee kuunnella ja olla läsnä, ei nostaa itseään jalustalle. Voit sitten itse käydä muuten vain toteamassa, että olipa tänään kiva tulla töihin kun mies jäi kotiin sairaan lapsen kanssa tms.
Ne luuuuserit on vain kateellisia, koska itse typeryyttään valitsivat huonommin.