Ahdistaa, äitini on raskaana. Eihän tän näin pitäis mennä??
Olen 24 ja äitini on 42. Olemme molemmat raskaana. Äitini kertoi raskaudestaan tänään, omaani en ole hänelle vielä paljastanut.
Olen jotenkin ihan sekaisin. Saakeli. Miksi mun äiti alkaa vielä tohon!!!
Kommentit (73)
Homma muuttui 60-70-luvuilla, kun ehkäisy yleistyi. Mutta siihen asti naiset sai lapsia koko lisääntymisikänsä ja yli nelikymppinen synnyttäjä oli todella yleinen asia.
Nykyään on siis tavallaan palattu vanhaan.
Joten tää on soopaa:
Vierailija:
Äitisi on jo mummoikäinen. Aloittaa toisen kierroksen. Ei ole ihan normaalin biologian mukaista. Mutta tätähän se nykyään on. Et saanutkaan ns. normaalisti etenevää perhettä mummoineen. Koitat nyt vaan luoda oman elämäsi ilman isovanhempia. Ei he olisi välttämättä ottaneet osaa elämääsi, vaikka ei olisi saaneetkaan vauvaa.
Vierailija:
Äitisi on jo mummoikäinen. Aloittaa toisen kierroksen. Ei ole ihan normaalin biologian mukaista. Mutta tätähän se nykyään on. Et saanutkaan ns. normaalisti etenevää perhettä mummoineen. Koitat nyt vaan luoda oman elämäsi ilman isovanhempia. Ei he olisi välttämättä ottaneet osaa elämääsi, vaikka ei olisi saaneetkaan vauvaa.
Musta hän on itsekäs, ja kuohuksissaan siksi, ettei enää ole maailmannapa äidilleen.
Näinhän sen on luonto tarkoittanut. Mulla pikkusisko, iltatähti joka syntyi kun äitini oli 41. Onneksi äitini halusi vielä tehdä lapsen, en tuota tähtöstä vaihtaisi mihinkään!
Ei tohon pelkkä oma nuoruus riitä selitykseksi, kyllä täytyy vähän yksinkertainen olla, jos tuo on käsitys.
Itselläni on ikää kuulkaas kokonaiset 25 vuotta ja ihan hirveää on, jos minun pitää jo 15 vuoden kuluttua olla mummo, ei elämä! Enkä tarkoita jonkun lapsen mummo, se ei olisi paha, vaan siis mummoutunut, sanan varsinaisessa merkityksessä.
Kaikessa rauhassa odotan, että juuri silloin elän naisena (en mummona) elämäni seesteisintä ja parasta aikaa, ja että minulla silloin on hyvä työ, harrastuksia ja (oumaigaad) jumalaista seksiä. Ja jos silloin haluan lapsen, niin sen myös teen, jos mahdollista.
Voi teitä ahdistuneita tytärparkoja, ei ne äidit mitään jumalolentoja ole, ja ei niiden ainoa elämäntehtävä ole teidän palvomisenne ja edelleen teidän lastenne palvominen.
Olkaa itse aikuisia ja antakaa äitienne olla sitä myös.
Kamalia narisevia pikkulikkoja koko ketju täysi.
jo 40v. on mummo. Ja ajatuksissa minullakin iltatähti vielä tuolloin kun eka sarja on jo omillaan.
" Ei ole ihan normaalin biologian mukaista"
Jaa miksi sitten naiselta irtoilee munasoluja vaihdevuosiin asti???
Eli tottakai yli 40v äiti on itsekäs hankkiessaan lapsen, mutta ihan yhtälailla on alle 20vuotiaskin. Jokainen haluaa lapsen omaksi ilokseen itsekkäin perustein.
Eli siihen ei kukaan ahdasmielinen voi vedota...
Vierailija:
Vai onko ap provo?
Olen kyllä lukenut viestejänne, mutta enpä saa niistä oikein mitään irti.
En ole äitini kanssa kovinkaan paljon tekemisissä, joten ei ole kyse siitä, että olisin itsekäs. En osaa selittää, mikä mua ahdistaa. En ole vieläkään edes kertonut äidilleni olevani raskaana. Välillä mietin jopa aborttia, sillä tämä lapsi ei ollut suunniteltu ja olen vasta ihan alussa raskaana.
Minusta tuntuu vain HASSULTA, että äitini on raskaana. Liitän sen kai jotenkin seksiin - ei äideillä ole seksiä, ei ainakaan yli 40-vuotiaana ;-) Isänikin on jo 45. Ne on yli 60-vuotiaita, kun pikkusisarukseni muuttaa pois kotoa!
Nyt ajatus uudesta pikkusiskosta tai -veljestä tuntuu jo oikeastaan ihanalta. Mutta ajatus siitä, että saan (ehkä) lapsen samaan aikaan... Se tuntuu oudolta. Jotenkin yhdistän sisarukset yhteiseen lapsuuteen, ja meillähän sitä ei nyt sitten tule olemaan.
Haluan kuitenkin vielä sanoa, että olen tietenkin onnellinen äitini puolesta. Hän on todella onnellinen, oikein hehkuu! Eikä hänen lapsensa ole minulta pois.
Voi olla, että jotenkin sekin jäytää, että itse tulin vahingossa raskaaksi. Eikä tämä oma raskauteni ole ainakaan vielä pelkästään iloinen asia.
ap
Mielestäni äitini ei todellakaan ole mikään mummoikäinen! Kaikilla on oikeus hankkia lapset sen ikäisenä kuin itse haluaa.
ap
Kun kerroit vähän yksityiskohtaisemmin, ymmärrän kaoottiset ajatuksesi.
Olisit tosin voinut tehdä sen jo aloituksessasi, niin ei olisi syntynyt näin kamalaa riitaa taas.
Tiedän kokemuksesta, että se on rankka tilanne. Tällöin myös varmaan tuo äitisi raskaus on kovempi pala kuin muuten olisi.
Kuulostat ihan fiksusti asiaa käsittelevän, ja ymmärrät itsekin, että on hullua ajatella, että seksi loppuu nelikymppisenä:) Sillä vaan, että monet tässä ketjussa ei sitä ymmärrä.
Uskon, että sopeudut tilanteeseen täysin, mutta ole nyt rauhassa järkyttynyt ja käsittele asia omassa tahdissasi, uskon, että pystyt siihen hyvin.
Tsemppiä!
Olen itse nelikymppinen ja sitä mieltä, että nainen on siinä iässä vanha synnyttämään.
Näkeehän sen siitäkin, ettei ole enää helppoa tulla raskaaksi, ja kromosomivirheiden riski vauvassa kasvaa.
Minusta lapset pitäisi tehdä nuorena. Itse sain omani 35-vuotiaana, mielestäni vähän liian myöhään.
Minusta on luonnollista, että ap:n tunne-elämä vaatii totuttautumista tuohon ajatukseen. Minusta se tuntuisi vähän samalta kuin jos menisi äidin kanssa ryhmäseksi-istuntoon.
Mutta ihmisillä on tietysti erilaisia tunteita tästäkin asiasta. Jotkut käyvät äitiensä kanssa tosiaan treffeillä miehiä tapaamassa ja tansseissa, mutta mulla ei ole äidin kanssa ollut tapana harrastaa sellaista. Äiti on ollut selkeästi " äiti" eikä ystävätär.