Lue keskustelun säännöt.
Yläkoululaisen liikunnan arviointi
11.01.2023 |
Kasiluokkalainen kokee saavansa arvioinnin todella alakanttiin, ei vastaa lainkaan hänen omaa kokemustaan liikunnan tuntiaktiivisuudesta. Hänellä on liikunnallisia harrstuksia, hän on liikuntatunnilla kaveriporukassa ja treenaa heidän tasollaan. Kavereilla ysit, lapseni sai seiskan.
Kertaakaan ei ole jumppakamat unohtuneet kotiin, hän osallistuu tunneilla ja pystyy jopa nimeämään muutaman, jotka vain istuu eikä koe lainkaan tekevänsä samoin. Ei ole huippu-urheilija, mutta aktiivinen ja reipas kasin oppilas.
Tuohon 7aan ei ole perusteita, tästä ollaan jo kouluun oltu yhteydessä. Kuulemma todella vahva 7, mutta pyöristettynä alas, että se motivoisi tsemppaamaan vielä lisää keväällä. Siis mitä????? Oppilas on niin varma asiastaan, että on jo varma että opettaja on sekoittanut hänet samannäköiseen istuja-oppilaaseen .
Kommentit (185)
Vierailija kirjoitti:
Itse myös muistan yläasteelta, kun halusin sparrata liikunnassa ja nostaa numeroa. Mielestäni otin kaikki huomioon, valitsin joukkueeseeni ensimmäisenä niitä, jotka eivät olleet "voittajasuosikkeja", yritin osallistua ihan kaikkeen, myös siihen josta en tykännyt, kävin koulujen välisissä kisoissa jne jne. Ja silti 7 pysyi tiukasti 7, mutta se johtui kuulema huonosta cooperin tuloksesta (en oo mikään juoksijatyyppi, yritin kyllä parhaani, mutta tulos oli huono). Olin ja olen edelleen tosi katkera, vaikka tästä on aikaa jo 15 vuotta.
Cooperin testillä mitataan kuntoa. Jos sinulla on huono kunto, saat siitä huonot tulokset. Ei varmaankaan yksi penkin alle mennyt Cooper vaikuttaisi arvosanaan, jos opettaja näkee selvästi, että se ei syystä tai toisesta vastaa todellista kuntotasoasi. Opettajan on vain helppo sanoa, että Cooper vaikutti arvosanaan, koska se on konkreettinen mittari, kun taas sanallinen arvio kuntotasosta on enemmän tai vähemmän mielipide. Jokaisen nuoren pitäisi osata juosta sen verran, että Cooperissa kohtuullisiin tuloksiin pääseminen ei jää tekniikasta kiinni. Jos jää, niin motoriikassa on aika paljon kehitettävää. Huipputulokset vaativat tietenkin enemmän, mutta ei niitä kukaan vaadikaan.
Jos sinulla on huono kunto, niin tuskin pärjäsit kovin hyvin muissakaan lajeissa. Muistatko, paljonko juoksit? Oliko sinulla jotain liikunnallisia vahvuuksia? 7 on kuitenkin keskitason arvosana. 8 tarkoittaa jo, että olet hyvä liikunnassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun poika sai yläasteen uusilla kriteereillä liikunnasta seiskalla 8 vaikka on aktiivisuudeltaan ja taidoiltaan 10 oppilas. Kuulemma tämä johtui vain siitä että oli liiankin itsevarma eikä kannustanut muita. No oppi meni perille ja käytös muuttui. Samalla muuttui numerot. Ensin 9 sitten toinen jo 10 ja nyt 9.luokan joulutodistuksessa sekä pakollinen että valinnainen liikunta 10 ja opettajan mukaan vielä vahva ja selkeä 10. Toivotaan, että säilyy päästötodistuksen sillä poika on itse todella uurastanut tämän eteen.
Hienoa! Näin sitä numeroa nostetaan, ei sillä että äiti vaatii opettajalta parempaa numeroa!
Tässä ap:n tapauksessa oppilas ei ole edes saanut sanallista selvitystä MITÄ pitäisi parantaa, mitä on tehnyt väärin /liian vähän/liian huonosti. Mitattavat tulokset ovat kaikki aiemmalla tasolla tai paremmat, eli mitään parannuskehoitusta tai ehdotusta ei ole tullut. Eli tosi vaikea tsempata enemmän, kun ei tiedä mitä tekee väärin.
Ap
No onko opettajalta kysytty tätä?
On. Ja vastaus siis oli että pyöristi alaspäin, jotta oppilas tsemppaisi vieläkin kovemmin keväällä.
Ei yhtään konkreettista ehdotusta siitä, millä osa-alueella pitäisi tsempata. Osaltaan senkin takia luokanvalvoja selvittää asiaa ja tästä keskustellaan, kun löydetään ajankohta joka liikunnanopettajalle sopii (hänellä ei ilmeisesti ole haluja keskustella, koska ei näytä olevan siihen sopivaa aikaa). Luokanvalvoja taas löysi kalenterissaan heti tyhjän ajan.Ap
Sääliksi käy näitä opettajia, jotka joutuvat selittämään vanhemmille, miksi juuri heidän uniikki lumihiutaleensa ei nyt voinut saada kasia liikunnasta. Varsinkin tuollaisessa aineessa, jossa arvostelu perustuu hyvin pitkälle yrittämiseen ja motivaatioon eikä selkeästi mitattaviin asioihin, kovin tarkka perustelu on vaikeaa. Kyllä sen näkee kentällä, että kuka menee tosissaan sen sählypallon perässä ja kuka löntystelee vähän näön vuoksi, mutta sen pukeminen sellaiseen sanalliseen muotoon, että curlingäitikin sen ymmärtää voi olla melkoinen tehtävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun poika sai yläasteen uusilla kriteereillä liikunnasta seiskalla 8 vaikka on aktiivisuudeltaan ja taidoiltaan 10 oppilas. Kuulemma tämä johtui vain siitä että oli liiankin itsevarma eikä kannustanut muita. No oppi meni perille ja käytös muuttui. Samalla muuttui numerot. Ensin 9 sitten toinen jo 10 ja nyt 9.luokan joulutodistuksessa sekä pakollinen että valinnainen liikunta 10 ja opettajan mukaan vielä vahva ja selkeä 10. Toivotaan, että säilyy päästötodistuksen sillä poika on itse todella uurastanut tämän eteen.
Joskus lumihiutale on opettaja. Itseään täynnä, mutta kykenemätön arvostelemaan oikein. Sääliksi tosiaan käy sellaiset opettajat.
Hienoa! Näin sitä numeroa nostetaan, ei sillä että äiti vaatii opettajalta parempaa numeroa!
Tässä ap:n tapauksessa oppilas ei ole edes saanut sanallista selvitystä MITÄ pitäisi parantaa, mitä on tehnyt väärin /liian vähän/liian huonosti. Mitattavat tulokset ovat kaikki aiemmalla tasolla tai paremmat, eli mitään parannuskehoitusta tai ehdotusta ei ole tullut. Eli tosi vaikea tsempata enemmän, kun ei tiedä mitä tekee väärin.
Ap
No onko opettajalta kysytty tätä?
On. Ja vastaus siis oli että pyöristi alaspäin, jotta oppilas tsemppaisi vieläkin kovemmin keväällä.
Ei yhtään konkreettista ehdotusta siitä, millä osa-alueella pitäisi tsempata. Osaltaan senkin takia luokanvalvoja selvittää asiaa ja tästä keskustellaan, kun löydetään ajankohta joka liikunnanopettajalle sopii (hänellä ei ilmeisesti ole haluja keskustella, koska ei näytä olevan siihen sopivaa aikaa). Luokanvalvoja taas löysi kalenterissaan heti tyhjän ajan.Ap
Sääliksi käy näitä opettajia, jotka joutuvat selittämään vanhemmille, miksi juuri heidän uniikki lumihiutaleensa ei nyt voinut saada kasia liikunnasta. Varsinkin tuollaisessa aineessa, jossa arvostelu perustuu hyvin pitkälle yrittämiseen ja motivaatioon eikä selkeästi mitattaviin asioihin, kovin tarkka perustelu on vaikeaa. Kyllä sen näkee kentällä, että kuka menee tosissaan sen sählypallon perässä ja kuka löntystelee vähän näön vuoksi, mutta sen pukeminen sellaiseen sanalliseen muotoon, että curlingäitikin sen ymmärtää voi olla melkoinen tehtävä.
Liikunnan numeroarviointi pitäisi mielestäni lopettaa. Siihen vaikuttaa aivan liikaa muut kuin se, miten suoriudut siitä liikunnasta. Ja tuntuu, että myös joku pärstäkerroin vaikuttaa, ehkä jopa enemmän kuin mikään muu asia. Arvionti tuntuu myös olevan opettajakohtaista.
Mun tyttö on kilpaurheilija ja teki yläkoulun liikuntatunneilla aina kaiken ohjeiden ja sääntöjen mukaan. Ei ole luonteeltaan sosiaalinen höpöttäjä ja hänelle olisi ollut täysin luonteenvastaista mennä innoissaan kannustamaan muita näiden omissa suorituksissa (ei toki tietenkään myöskään millään lailla hauku muiden suorituksia). Hänen liikunnannumeronsa oli yläkoulussa aina 8. Voi olla, että ansaitusti, mutta omasta mielestään hän ei sitä ansainnut ja yritti aina parhaansa liikkatunneilla. Viimeiseksi puoleksi vuodeksi vaihtui liikunnanopettaja ja tytön numero nousi kymppiin, ilman, että tyttö teki mitään muutoksia.
Nuorempi tyttö taas ei ole kovinkaan liikunnallinen, välillä on liikkakamat jääneet kotiin jne. eli en tiedä olisiko edes 8 hänelle kuuluva arvosana liikunnasta, mutta hänen liikkanumeronsa on 9. Eri opettaja kuin isosiskollaan toki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun poika sai yläasteen uusilla kriteereillä liikunnasta seiskalla 8 vaikka on aktiivisuudeltaan ja taidoiltaan 10 oppilas. Kuulemma tämä johtui vain siitä että oli liiankin itsevarma eikä kannustanut muita. No oppi meni perille ja käytös muuttui. Samalla muuttui numerot. Ensin 9 sitten toinen jo 10 ja nyt 9.luokan joulutodistuksessa sekä pakollinen että valinnainen liikunta 10 ja opettajan mukaan vielä vahva ja selkeä 10. Toivotaan, että säilyy päästötodistuksen sillä poika on itse todella uurastanut tämän eteen.
Hienoa! Näin sitä numeroa nostetaan, ei sillä että äiti vaatii opettajalta parempaa numeroa!
Tässä ap:n tapauksessa oppilas ei ole edes saanut sanallista selvitystä MITÄ pitäisi parantaa, mitä on tehnyt väärin /liian vähän/liian huonosti. Mitattavat tulokset ovat kaikki aiemmalla tasolla tai paremmat, eli mitään parannuskehoitusta tai ehdotusta ei ole tullut. Eli tosi vaikea tsempata enemmän, kun ei tiedä mitä tekee väärin.
Ap
No onko opettajalta kysytty tätä?
On. Ja vastaus siis oli että pyöristi alaspäin, jotta oppilas tsemppaisi vieläkin kovemmin keväällä.
Ei yhtään konkreettista ehdotusta siitä, millä osa-alueella pitäisi tsempata. Osaltaan senkin takia luokanvalvoja selvittää asiaa ja tästä keskustellaan, kun löydetään ajankohta joka liikunnanopettajalle sopii (hänellä ei ilmeisesti ole haluja keskustella, koska ei näytä olevan siihen sopivaa aikaa). Luokanvalvoja taas löysi kalenterissaan heti tyhjän ajan.Ap
Sääliksi käy näitä opettajia, jotka joutuvat selittämään vanhemmille, miksi juuri heidän uniikki lumihiutaleensa ei nyt voinut saada kasia liikunnasta. Varsinkin tuollaisessa aineessa, jossa arvostelu perustuu hyvin pitkälle yrittämiseen ja motivaatioon eikä selkeästi mitattaviin asioihin, kovin tarkka perustelu on vaikeaa. Kyllä sen näkee kentällä, että kuka menee tosissaan sen sählypallon perässä ja kuka löntystelee vähän näön vuoksi, mutta sen pukeminen sellaiseen sanalliseen muotoon, että curlingäitikin sen ymmärtää voi olla melkoinen tehtävä.
Kukaan ei ole sanonut että se on helppoa. Mutta se kuuluu heidän työhönsä. Jollain mutu-tuntumalla niitä varmaan heitetään, olisiko opettajan ehkä aiheellista paneutua siihen arviointiin murun ja pärstäkertoimen sijaan niin opettajalla ei pitäisi olla vaikeuksia selittää, millä perustein numero on annettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse myös muistan yläasteelta, kun halusin sparrata liikunnassa ja nostaa numeroa. Mielestäni otin kaikki huomioon, valitsin joukkueeseeni ensimmäisenä niitä, jotka eivät olleet "voittajasuosikkeja", yritin osallistua ihan kaikkeen, myös siihen josta en tykännyt, kävin koulujen välisissä kisoissa jne jne. Ja silti 7 pysyi tiukasti 7, mutta se johtui kuulema huonosta cooperin tuloksesta (en oo mikään juoksijatyyppi, yritin kyllä parhaani, mutta tulos oli huono). Olin ja olen edelleen tosi katkera, vaikka tästä on aikaa jo 15 vuotta.
Cooperin testillä mitataan kuntoa. Jos sinulla on huono kunto, saat siitä huonot tulokset. Ei varmaankaan yksi penkin alle mennyt Cooper vaikuttaisi arvosanaan, jos opettaja näkee selvästi, että se ei syystä tai toisesta vastaa todellista kuntotasoasi. Opettajan on vain helppo sanoa, että Cooper vaikutti arvosanaan, koska se on konkreettinen mittari, kun taas sanallinen arvio kuntotasosta on enemmän tai vähemmän mielipide. Jokaisen nuoren pitäisi osata juosta sen verran, että Cooperissa kohtuullisiin tuloksiin pääseminen ei jää tekniikasta kiinni. Jos jää, niin motoriikassa on aika paljon kehitettävää. Huipputulokset vaativat tietenkin enemmän, mutta ei niitä kukaan vaadikaan.
Jos sinulla on huono kunto, niin tuskin pärjäsit kovin hyvin muissakaan lajeissa. Muistatko, paljonko juoksit? Oliko sinulla jotain liikunnallisia vahvuuksia? 7 on kuitenkin keskitason arvosana. 8 tarkoittaa jo, että olet hyvä liikunnassa.
Eihän liikunnan numero saa enää edes tulla Cooperin-testin mukaan, koska liikunnan vuonna 2016 tullut opetussuunnitelma kieltää sen (koskee kaikkien fyysisiä kunto-ominaisuuksia mittaavien testien tuloksia). On mielestäni aina ollut väärin arvioida Cooperin-testin mukaan arvosanaa, koska voi olla kaikessa menevä ja jossain muussa tosi hyvä, vaikka Cooperin-testissä juoksisikin huonon tuloksen. Tai sitten voi juosta "huipputuloksen", vaikka olisikin heikompia mollaava henkilö, joka osallistuu vian siihen liikuntaan mikä nyt sattuu kiinnostamaankaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse myös muistan yläasteelta, kun halusin sparrata liikunnassa ja nostaa numeroa. Mielestäni otin kaikki huomioon, valitsin joukkueeseeni ensimmäisenä niitä, jotka eivät olleet "voittajasuosikkeja", yritin osallistua ihan kaikkeen, myös siihen josta en tykännyt, kävin koulujen välisissä kisoissa jne jne. Ja silti 7 pysyi tiukasti 7, mutta se johtui kuulema huonosta cooperin tuloksesta (en oo mikään juoksijatyyppi, yritin kyllä parhaani, mutta tulos oli huono). Olin ja olen edelleen tosi katkera, vaikka tästä on aikaa jo 15 vuotta.
Cooperin testillä mitataan kuntoa. Jos sinulla on huono kunto, saat siitä huonot tulokset. Ei varmaankaan yksi penkin alle mennyt Cooper vaikuttaisi arvosanaan, jos opettaja näkee selvästi, että se ei syystä tai toisesta vastaa todellista kuntotasoasi. Opettajan on vain helppo sanoa, että Cooper vaikutti arvosanaan, koska se on konkreettinen mittari, kun taas sanallinen arvio kuntotasosta on enemmän tai vähemmän mielipide. Jokaisen nuoren pitäisi osata juosta sen verran, että Cooperissa kohtuullisiin tuloksiin pääseminen ei jää tekniikasta kiinni. Jos jää, niin motoriikassa on aika paljon kehitettävää. Huipputulokset vaativat tietenkin enemmän, mutta ei niitä kukaan vaadikaan.
Jos sinulla on huono kunto, niin tuskin pärjäsit kovin hyvin muissakaan lajeissa. Muistatko, paljonko juoksit? Oliko sinulla jotain liikunnallisia vahvuuksia? 7 on kuitenkin keskitason arvosana. 8 tarkoittaa jo, että olet hyvä liikunnassa.
Eihän liikunnan numero saa enää edes tulla Cooperin-testin mukaan, koska liikunnan vuonna 2016 tullut opetussuunnitelma kieltää sen (koskee kaikkien fyysisiä kunto-ominaisuuksia mittaavien testien tuloksia). On mielestäni aina ollut väärin arvioida Cooperin-testin mukaan arvosanaa, koska voi olla kaikessa menevä ja jossain muussa tosi hyvä, vaikka Cooperin-testissä juoksisikin huonon tuloksen. Tai sitten voi juosta "huipputuloksen", vaikka olisikin heikompia mollaava henkilö, joka osallistuu vian siihen liikuntaan mikä nyt sattuu kiinnostamaankaan.
Kas tässä sinulle voimassaolevat liikunnan arviointikriteerit:
https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/Perusopetuksen%20p%C3%…
Tavoitteet T1-T6 liittyvät oppilaan fyysiseen suorituskykyyn. Joku yksittäinen testi ei tietenkään määrää koko arvosanaa, mutta turha sinun on väittää, että oppilaan fyysinen kunto ei saisi vaikuttaa liikunnan arvosanaan.
Cooperin testi ei ole mikään tikanheitto silmät kiinni, josta tulee jokin satunnainen tulos, vaan se kertoo erittäin paljon testattavan kunnosta. Ei ole ihan sattumaa, että juuri Cooperia käytetään globaalisti niin paljon. Välineillä ei ole käytännössä merkitystä tulokselle, aika on tarpeeksi pitkä, että se mittaa kestävyysominaisuuksia, mutta myös tarpeeksi lyhyt, että se mittaa nopeusominaisuuksia. Jos teinipoika juoksee 1500 m Cooperissa, hän tuskin pärjää kovin hyvin suurimmassa osassa muistakaan lajeista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun poika sai yläasteen uusilla kriteereillä liikunnasta seiskalla 8 vaikka on aktiivisuudeltaan ja taidoiltaan 10 oppilas. Kuulemma tämä johtui vain siitä että oli liiankin itsevarma eikä kannustanut muita. No oppi meni perille ja käytös muuttui. Samalla muuttui numerot. Ensin 9 sitten toinen jo 10 ja nyt 9.luokan joulutodistuksessa sekä pakollinen että valinnainen liikunta 10 ja opettajan mukaan vielä vahva ja selkeä 10. Toivotaan, että säilyy päästötodistuksen sillä poika on itse todella uurastanut tämän eteen.
Hienoa! Näin sitä numeroa nostetaan, ei sillä että äiti vaatii opettajalta parempaa numeroa!
Tässä ap:n tapauksessa oppilas ei ole edes saanut sanallista selvitystä MITÄ pitäisi parantaa, mitä on tehnyt väärin /liian vähän/liian huonosti. Mitattavat tulokset ovat kaikki aiemmalla tasolla tai paremmat, eli mitään parannuskehoitusta tai ehdotusta ei ole tullut. Eli tosi vaikea tsempata enemmän, kun ei tiedä mitä tekee väärin.
Ap
No onko opettajalta kysytty tätä?
On. Ja vastaus siis oli että pyöristi alaspäin, jotta oppilas tsemppaisi vieläkin kovemmin keväällä.
Ei yhtään konkreettista ehdotusta siitä, millä osa-alueella pitäisi tsempata. Osaltaan senkin takia luokanvalvoja selvittää asiaa ja tästä keskustellaan, kun löydetään ajankohta joka liikunnanopettajalle sopii (hänellä ei ilmeisesti ole haluja keskustella, koska ei näytä olevan siihen sopivaa aikaa). Luokanvalvoja taas löysi kalenterissaan heti tyhjän ajan.Ap
Sääliksi käy näitä opettajia, jotka joutuvat selittämään vanhemmille, miksi juuri heidän uniikki lumihiutaleensa ei nyt voinut saada kasia liikunnasta. Varsinkin tuollaisessa aineessa, jossa arvostelu perustuu hyvin pitkälle yrittämiseen ja motivaatioon eikä selkeästi mitattaviin asioihin, kovin tarkka perustelu on vaikeaa. Kyllä sen näkee kentällä, että kuka menee tosissaan sen sählypallon perässä ja kuka löntystelee vähän näön vuoksi, mutta sen pukeminen sellaiseen sanalliseen muotoon, että curlingäitikin sen ymmärtää voi olla melkoinen tehtävä.
Kukaan ei ole sanonut että se on helppoa. Mutta se kuuluu heidän työhönsä. Jollain mutu-tuntumalla niitä varmaan heitetään, olisiko opettajan ehkä aiheellista paneutua siihen arviointiin murun ja pärstäkertoimen sijaan niin opettajalla ei pitäisi olla vaikeuksia selittää, millä perustein numero on annettu.
-Teidän poika ei yritä tarpeeksi liikuntatunneilla.
-Yrittääpäs. Se sanoi niin itse.
-...
"Siihen vaikuttaa aivan liikaa muut kuin se, miten suoriudut siitä liikunnasta"
Peruskoulussa juuri se on aivan perustellusti niin. Tärkeämpää kuin hyvät tulokset on koululiikunnassa mm. se, miten aktiivinen, valmis kokeilemaan, muita kannustava, yhteistyökykyinen, tasapuolinen, sääntöjä noudattava ja reilu on.
Koulun paras urheilija tuloksilla mitattuna ei ansaitse kymppiä eikä ysiä, jos viis veisaa ohjeista, mollaa ja halveksii heikompia, ei suostu johonkin "tylsään" lajiin, huijaa minkä ehtii ja niin edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse myös muistan yläasteelta, kun halusin sparrata liikunnassa ja nostaa numeroa. Mielestäni otin kaikki huomioon, valitsin joukkueeseeni ensimmäisenä niitä, jotka eivät olleet "voittajasuosikkeja", yritin osallistua ihan kaikkeen, myös siihen josta en tykännyt, kävin koulujen välisissä kisoissa jne jne. Ja silti 7 pysyi tiukasti 7, mutta se johtui kuulema huonosta cooperin tuloksesta (en oo mikään juoksijatyyppi, yritin kyllä parhaani, mutta tulos oli huono). Olin ja olen edelleen tosi katkera, vaikka tästä on aikaa jo 15 vuotta.
Cooperin testillä mitataan kuntoa. Jos sinulla on huono kunto, saat siitä huonot tulokset. Ei varmaankaan yksi penkin alle mennyt Cooper vaikuttaisi arvosanaan, jos opettaja näkee selvästi, että se ei syystä tai toisesta vastaa todellista kuntotasoasi. Opettajan on vain helppo sanoa, että Cooper vaikutti arvosanaan, koska se on konkreettinen mittari, kun taas sanallinen arvio kuntotasosta on enemmän tai vähemmän mielipide. Jokaisen nuoren pitäisi osata juosta sen verran, että Cooperissa kohtuullisiin tuloksiin pääseminen ei jää tekniikasta kiinni. Jos jää, niin motoriikassa on aika paljon kehitettävää. Huipputulokset vaativat tietenkin enemmän, mutta ei niitä kukaan vaadikaan.
Jos sinulla on huono kunto, niin tuskin pärjäsit kovin hyvin muissakaan lajeissa. Muistatko, paljonko juoksit? Oliko sinulla jotain liikunnallisia vahvuuksia? 7 on kuitenkin keskitason arvosana. 8 tarkoittaa jo, että olet hyvä liikunnassa.
Eihän liikunnan numero saa enää edes tulla Cooperin-testin mukaan, koska liikunnan vuonna 2016 tullut opetussuunnitelma kieltää sen (koskee kaikkien fyysisiä kunto-ominaisuuksia mittaavien testien tuloksia). On mielestäni aina ollut väärin arvioida Cooperin-testin mukaan arvosanaa, koska voi olla kaikessa menevä ja jossain muussa tosi hyvä, vaikka Cooperin-testissä juoksisikin huonon tuloksen. Tai sitten voi juosta "huipputuloksen", vaikka olisikin heikompia mollaava henkilö, joka osallistuu vian siihen liikuntaan mikä nyt sattuu kiinnostamaankaan.
Kas tässä sinulle voimassaolevat liikunnan arviointikriteerit:
https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/Perusopetuksen%20p%C3%…
Tavoitteet T1-T6 liittyvät oppilaan fyysiseen suorituskykyyn. Joku yksittäinen testi ei tietenkään määrää koko arvosanaa, mutta turha sinun on väittää, että oppilaan fyysinen kunto ei saisi vaikuttaa liikunnan arvosanaan.
Cooperin testi ei ole mikään tikanheitto silmät kiinni, josta tulee jokin satunnainen tulos, vaan se kertoo erittäin paljon testattavan kunnosta. Ei ole ihan sattumaa, että juuri Cooperia käytetään globaalisti niin paljon. Välineillä ei ole käytännössä merkitystä tulokselle, aika on tarpeeksi pitkä, että se mittaa kestävyysominaisuuksia, mutta myös tarpeeksi lyhyt, että se mittaa nopeusominaisuuksia. Jos teinipoika juoksee 1500 m Cooperissa, hän tuskin pärjää kovin hyvin suurimmassa osassa muistakaan lajeista.
Teinipojallakin voi olla fyysinen este saada juuri juoksusta hyvä tulos, mutta hän voi olla hyvä muissa lajeissa.
Kun olin vielä liikunnanopettajana, en käyttänyt Cooperin testiä koskaan.
Hohhoijaa. First world problems. Että jaksetaankin uhota näin paljon jostakin mitäänsanomattomasta liikuntanumerosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ihan loppukaneettina mainitsen, että tämän alkutapauksen oppilas on tyttö, jonka muut numerot on 8-9, joku kymppikin löytyy. Ei tupakoi ja on ns. kiltti, reipas teini.
Mutta liikunnanopettaja siis päätti, että kyllä siellä todistuksessa kuuluu yksi seiskakin olla.
Aika kumma juttu, jos hän olisi poika ja muut numerot olisi tasoa 6-7, niin olisi ihan varmasti saanut kasin, mikä nostaisi todistuksen yleistasoa kivasti. Reippaan tytön todistusta sen sijaan tarvitsee alentaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse myös muistan yläasteelta, kun halusin sparrata liikunnassa ja nostaa numeroa. Mielestäni otin kaikki huomioon, valitsin joukkueeseeni ensimmäisenä niitä, jotka eivät olleet "voittajasuosikkeja", yritin osallistua ihan kaikkeen, myös siihen josta en tykännyt, kävin koulujen välisissä kisoissa jne jne. Ja silti 7 pysyi tiukasti 7, mutta se johtui kuulema huonosta cooperin tuloksesta (en oo mikään juoksijatyyppi, yritin kyllä parhaani, mutta tulos oli huono). Olin ja olen edelleen tosi katkera, vaikka tästä on aikaa jo 15 vuotta.
Cooperin testillä mitataan kuntoa. Jos sinulla on huono kunto, saat siitä huonot tulokset. Ei varmaankaan yksi penkin alle mennyt Cooper vaikuttaisi arvosanaan, jos opettaja näkee selvästi, että se ei syystä tai toisesta vastaa todellista kuntotasoasi. Opettajan on vain helppo sanoa, että Cooper vaikutti arvosanaan, koska se on konkreettinen mittari, kun taas sanallinen arvio kuntotasosta on enemmän tai vähemmän mielipide. Jokaisen nuoren pitäisi osata juosta sen verran, että Cooperissa kohtuullisiin tuloksiin pääseminen ei jää tekniikasta kiinni. Jos jää, niin motoriikassa on aika paljon kehitettävää. Huipputulokset vaativat tietenkin enemmän, mutta ei niitä kukaan vaadikaan.
Jos sinulla on huono kunto, niin tuskin pärjäsit kovin hyvin muissakaan lajeissa. Muistatko, paljonko juoksit? Oliko sinulla jotain liikunnallisia vahvuuksia? 7 on kuitenkin keskitason arvosana. 8 tarkoittaa jo, että olet hyvä liikunnassa.
Eihän liikunnan numero saa enää edes tulla Cooperin-testin mukaan, koska liikunnan vuonna 2016 tullut opetussuunnitelma kieltää sen (koskee kaikkien fyysisiä kunto-ominaisuuksia mittaavien testien tuloksia). On mielestäni aina ollut väärin arvioida Cooperin-testin mukaan arvosanaa, koska voi olla kaikessa menevä ja jossain muussa tosi hyvä, vaikka Cooperin-testissä juoksisikin huonon tuloksen. Tai sitten voi juosta "huipputuloksen", vaikka olisikin heikompia mollaava henkilö, joka osallistuu vian siihen liikuntaan mikä nyt sattuu kiinnostamaankaan.
Kas tässä sinulle voimassaolevat liikunnan arviointikriteerit:
https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/Perusopetuksen%20p%C3%…
Tavoitteet T1-T6 liittyvät oppilaan fyysiseen suorituskykyyn. Joku yksittäinen testi ei tietenkään määrää koko arvosanaa, mutta turha sinun on väittää, että oppilaan fyysinen kunto ei saisi vaikuttaa liikunnan arvosanaan.
Cooperin testi ei ole mikään tikanheitto silmät kiinni, josta tulee jokin satunnainen tulos, vaan se kertoo erittäin paljon testattavan kunnosta. Ei ole ihan sattumaa, että juuri Cooperia käytetään globaalisti niin paljon. Välineillä ei ole käytännössä merkitystä tulokselle, aika on tarpeeksi pitkä, että se mittaa kestävyysominaisuuksia, mutta myös tarpeeksi lyhyt, että se mittaa nopeusominaisuuksia. Jos teinipoika juoksee 1500 m Cooperissa, hän tuskin pärjää kovin hyvin suurimmassa osassa muistakaan lajeista.
Teinipojallakin voi olla fyysinen este saada juuri juoksusta hyvä tulos, mutta hän voi olla hyvä muissa lajeissa.
Kun olin vielä liikunnanopettajana, en käyttänyt Cooperin testiä koskaan.
Varmaankin sellaisille oppilaille, joilla on jokin fyysinen vamma, on omat arvosteluperusteensa.
Kerropa kuitenkin minulle arvon "liikunnanopettaja", mikä on sellainen fyysinen vaiva, joka estää radalla juoksemisen, mutta ei juuri vaikuta muuhun koululiikuntaan. Varmasti 90% koululiikunnasta on erilaista jaloilla tapahtuvaa toimintaa, eli kuvittelisin, että lapsi joka ei pysty juoksemaan, ei pärjää niissäkään kovin hyvin. '
Ymmärrän tietenkin, että esimerkiksi pyörätuolissa oleva nuori voi olla hyvinkin liikunnallinen vaikkei pysty juoksemaan, mutta hän tuskin pystyy osallistumaan normaalisti kaikille liikuntatunneille, vaan hänellä on oma opetussuunnitelmansa. Silloin häntä ei varmaan arvioidakaan täysin samoilla kriteereillä, kuin muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja ihan loppukaneettina mainitsen, että tämän alkutapauksen oppilas on tyttö, jonka muut numerot on 8-9, joku kymppikin löytyy. Ei tupakoi ja on ns. kiltti, reipas teini.
Mutta liikunnanopettaja siis päätti, että kyllä siellä todistuksessa kuuluu yksi seiskakin olla.
Aika kumma juttu, jos hän olisi poika ja muut numerot olisi tasoa 6-7, niin olisi ihan varmasti saanut kasin, mikä nostaisi todistuksen yleistasoa kivasti. Reippaan tytön todistusta sen sijaan tarvitsee alentaa.
Ap
No nyt tuli kyllä niin paljon olettamuksia että huh. Ihanko oikeasti liikunnanopettaja muka päätti, että todistukseen pitää saada seiska? Nyt kuulostaa jo kyllä oudolta.
On toki mahdollista, että opettaja sekoittaa oppilaan johonkin toiseen. Todennäköisempänä pidän kuitenkin sitä, että se oppilaan itsensä kertoma tarina siitä, miten käyttäytyy tunneilla, voi olla hyvinkin vahvasti väritettyä.
Toivoisin todella, että vanhemmat kävisivät edes joskus koululla katsomassa mitä siellä tapahtuu. Ja ei, en ole opettaja, mutta työni puolesta seuraan sivusta useinkin juuri noita liikuntatunteja.
8-luokan liikuntanumero ei vaikuta elämässä yhtään mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Ja ihan loppukaneettina mainitsen, että tämän alkutapauksen oppilas on tyttö, jonka muut numerot on 8-9, joku kymppikin löytyy. Ei tupakoi ja on ns. kiltti, reipas teini.
Mutta liikunnanopettaja siis päätti, että kyllä siellä todistuksessa kuuluu yksi seiskakin olla.
Aika kumma juttu, jos hän olisi poika ja muut numerot olisi tasoa 6-7, niin olisi ihan varmasti saanut kasin, mikä nostaisi todistuksen yleistasoa kivasti. Reippaan tytön todistusta sen sijaan tarvitsee alentaa.
Ap
Ehkä tytölläsi on sun geenit ja on opettajalle yhtä ärsyttävä kuin sinä. Silloin tosin seiskakin on liian korkea arvosana.
Vierailija kirjoitti:
8-luokan liikuntanumero ei vaikuta elämässä yhtään mihinkään.
Vaikuttaa todella paljon juuri teinin motivaatioon, innostukseen ja itsetuntoon. Siitä, että on mielestään ollut liikunnassa ihan ok-hyvä oli raju pudotus siihen, että onkin opettajan mielestä niin huono.
Vierailija kirjoitti:
Ja ihan loppukaneettina mainitsen, että tämän alkutapauksen oppilas on tyttö, jonka muut numerot on 8-9, joku kymppikin löytyy. Ei tupakoi ja on ns. kiltti, reipas teini.
Mutta liikunnanopettaja siis päätti, että kyllä siellä todistuksessa kuuluu yksi seiskakin olla.
Aika kumma juttu, jos hän olisi poika ja muut numerot olisi tasoa 6-7, niin olisi ihan varmasti saanut kasin, mikä nostaisi todistuksen yleistasoa kivasti. Reippaan tytön todistusta sen sijaan tarvitsee alentaa.
Ap
No nyt on kyllä paksua juttua. Kertoo sinusta ihmisenä paljon kun lähdet tuollaista ajattelemaan. Kukaan opettaja ei ajattele noin, että pitää nyt yksi huonompi numero olla. Eihän opettajat edes tiedä mitä numeroita muut opettajat antavat tai ovat antamassa! Eihän kyse ole siitä, että reipasta hyvin koulussa pärjäävää tyttöä joku haluaa rangaista vaan voisiko nyt oikeasti olla kyse siitä, että taso liikunnassa on tällä hetkellä se 7 ja sen pystyy helposti nostamaan 8 kun vähän tsemppaa. Opetat lapsellesi huonoa asennetta etkä opeta häntä selviytymään pettymyksestä kun pitää tietä silotella. Tulee aikuisena ongelmia, jos ei opi käsittelemään pettymyksiä ja selviytymään niistä myös itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun poika sai yläasteen uusilla kriteereillä liikunnasta seiskalla 8 vaikka on aktiivisuudeltaan ja taidoiltaan 10 oppilas. Kuulemma tämä johtui vain siitä että oli liiankin itsevarma eikä kannustanut muita. No oppi meni perille ja käytös muuttui. Samalla muuttui numerot. Ensin 9 sitten toinen jo 10 ja nyt 9.luokan joulutodistuksessa sekä pakollinen että valinnainen liikunta 10 ja opettajan mukaan vielä vahva ja selkeä 10. Toivotaan, että säilyy päästötodistuksen sillä poika on itse todella uurastanut tämän eteen.
Hienoa! Näin sitä numeroa nostetaan, ei sillä että äiti vaatii opettajalta parempaa numeroa!
Tässä ap:n tapauksessa oppilas ei ole edes saanut sanallista selvitystä MITÄ pitäisi parantaa, mitä on tehnyt väärin /liian vähän/liian huonosti. Mitattavat tulokset ovat kaikki aiemmalla tasolla tai paremmat, eli mitään parannuskehoitusta tai ehdotusta ei ole tullut. Eli tosi vaikea tsempata enemmän, kun ei tiedä mitä tekee väärin.
Ap
No onko opettajalta kysytty tätä?
On. Ja vastaus siis oli että pyöristi alaspäin, jotta oppilas tsemppaisi vieläkin kovemmin keväällä.
Ei yhtään konkreettista ehdotusta siitä, millä osa-alueella pitäisi tsempata. Osaltaan senkin takia luokanvalvoja selvittää asiaa ja tästä keskustellaan, kun löydetään ajankohta joka liikunnanopettajalle sopii (hänellä ei ilmeisesti ole haluja keskustella, koska ei näytä olevan siihen sopivaa aikaa). Luokanvalvoja taas löysi kalenterissaan heti tyhjän ajan.Ap
Sääliksi käy näitä opettajia, jotka joutuvat selittämään vanhemmille, miksi juuri heidän uniikki lumihiutaleensa ei nyt voinut saada kasia liikunnasta. Varsinkin tuollaisessa aineessa, jossa arvostelu perustuu hyvin pitkälle yrittämiseen ja motivaatioon eikä selkeästi mitattaviin asioihin, kovin tarkka perustelu on vaikeaa. Kyllä sen näkee kentällä, että kuka menee tosissaan sen sählypallon perässä ja kuka löntystelee vähän näön vuoksi, mutta sen pukeminen sellaiseen sanalliseen muotoon, että curlingäitikin sen ymmärtää voi olla melkoinen tehtävä.
Aina ei ole kyse uniikista lumihiutaleesta. Lapsella vaihtui aikoinaan englannin opettaja ja arvosana laski yhdeksään. Kaikki kokeet olivat 10, läksyt oli aina tehtynä, mutta opettajan mielestä lapsi ei viitannut 10 edestä. Opettajan vaihduttua numero palasi jälleen 10. En ole aikaisemmin enkä tuon jälkeen törmännyt opettajaan, joka laskee kokeiden ka. numeroa alaspäin. Lapsen luokka oli levoton ja villi, ei siellä juuri viitattu.
Tottakai arvostelun pitäisi olla kautta linjan reilua ja vähintäänkin läpinäkyvää ja todennettavissa olevaa. Itse vanhempana koen, että on erittäin vaikea päästä lopulta jyvälle eri arvostelukriteereistä ja niiden painotuksista, jotka lopulta muodostavat kokonaisarvosanan. En ole myöskään jaksanut alkaa opettajien kanssa tästä vääntämään.
Oma kasiluokkalainen suorastaan nauroi ääneen, kun näki joulutodistuksessa musiikkinumeronsa (8). Tyttö on soittanut 7 vuotta musiikkiopistossa, takana myös musiikin teoriaopinnot ja orkesteritoiminta esiintymisineen. Koulussa tehnyt musiikintunnilla vaaditut tehtävät (koetta ei ollut), on osallistunut pariin eri projektiin ja on koulun kuorossa. Sai kasin, kaverinsa joka osallistunut laiskahkosti tunneilla, ei ole kuorossa ja ei halunnut antaa laulunäytettä (pakottaa ei vissiin nykyään voi) sai ysin. Toisaalta opettaja on 19-vuotias sijainen, joka osaa kyllä soittaa pianoa, mutta opetuksen tasosta en osaa sanoa juuta enkä jaata. Onneksi tässä tapauksessa yksi numero (tai yksi opettaja) ei tapa teinin innostusta rakkaaseen harrastukseensa, ja oman soitto-opettajan palautteen myötä hän tietää itse aika tarkkaan oman osaamisensa ja tasonsa.
En ole tuo alkuperäinen kirjoittaja.