Lue keskustelun säännöt.
Yläkoululaisen liikunnan arviointi
11.01.2023 |
Kasiluokkalainen kokee saavansa arvioinnin todella alakanttiin, ei vastaa lainkaan hänen omaa kokemustaan liikunnan tuntiaktiivisuudesta. Hänellä on liikunnallisia harrstuksia, hän on liikuntatunnilla kaveriporukassa ja treenaa heidän tasollaan. Kavereilla ysit, lapseni sai seiskan.
Kertaakaan ei ole jumppakamat unohtuneet kotiin, hän osallistuu tunneilla ja pystyy jopa nimeämään muutaman, jotka vain istuu eikä koe lainkaan tekevänsä samoin. Ei ole huippu-urheilija, mutta aktiivinen ja reipas kasin oppilas.
Tuohon 7aan ei ole perusteita, tästä ollaan jo kouluun oltu yhteydessä. Kuulemma todella vahva 7, mutta pyöristettynä alas, että se motivoisi tsemppaamaan vielä lisää keväällä. Siis mitä????? Oppilas on niin varma asiastaan, että on jo varma että opettaja on sekoittanut hänet samannäköiseen istuja-oppilaaseen .
Kommentit (185)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ihan loppukaneettina mainitsen, että tämän alkutapauksen oppilas on tyttö, jonka muut numerot on 8-9, joku kymppikin löytyy. Ei tupakoi ja on ns. kiltti, reipas teini.
Mutta liikunnanopettaja siis päätti, että kyllä siellä todistuksessa kuuluu yksi seiskakin olla.
Aika kumma juttu, jos hän olisi poika ja muut numerot olisi tasoa 6-7, niin olisi ihan varmasti saanut kasin, mikä nostaisi todistuksen yleistasoa kivasti. Reippaan tytön todistusta sen sijaan tarvitsee alentaa.
Ap
No nyt on kyllä paksua juttua. Kertoo sinusta ihmisenä paljon kun lähdet tuollaista ajattelemaan. Kukaan opettaja ei ajattele noin, että pitää nyt yksi huonompi numero olla. Eihän opettajat edes tiedä mitä numeroita muut opettajat antavat tai ovat antamassa! Eihän kyse ole siitä, että reipasta hyvin koulussa pärjäävää tyttöä joku haluaa rangaista vaan voisiko nyt oikeasti olla kyse siitä, että taso liikunnassa on tällä hetkellä se 7 ja sen pystyy helposti nostamaan 8 kun vähän tsemppaa. Opetat lapsellesi huonoa asennetta etkä opeta häntä selviytymään pettymyksestä kun pitää tietä silotella. Tulee aikuisena ongelmia, jos ei opi käsittelemään pettymyksiä ja selviytymään niistä myös itse.
Ihan normitoimintaa ainakin täällä. Kirkonkylän yläkoulussa kaikki opettajat tuntee toisensa ja tietävät kyllä millaisia numeroita antavat. Osa jopa naimisissa keskenään. Ja eihän naapurin Kallen pojalle voi huonoa numeroa liikunnasta antaa, vaikka vähän häirikkö onkin. Toisaalta taas tasapäistetään sen verran että naapurikylän kiltin Maijan numeroista voi tinkiä, kun niitä hyviä numeroita on kuitenkin paljon.
Ja ei ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ihan loppukaneettina mainitsen, että tämän alkutapauksen oppilas on tyttö, jonka muut numerot on 8-9, joku kymppikin löytyy. Ei tupakoi ja on ns. kiltti, reipas teini.
Mutta liikunnanopettaja siis päätti, että kyllä siellä todistuksessa kuuluu yksi seiskakin olla.
Aika kumma juttu, jos hän olisi poika ja muut numerot olisi tasoa 6-7, niin olisi ihan varmasti saanut kasin, mikä nostaisi todistuksen yleistasoa kivasti. Reippaan tytön todistusta sen sijaan tarvitsee alentaa.
Ap
No nyt on kyllä paksua juttua. Kertoo sinusta ihmisenä paljon kun lähdet tuollaista ajattelemaan. Kukaan opettaja ei ajattele noin, että pitää nyt yksi huonompi numero olla. Eihän opettajat edes tiedä mitä numeroita muut opettajat antavat tai ovat antamassa! Eihän kyse ole siitä, että reipasta hyvin koulussa pärjäävää tyttöä joku haluaa rangaista vaan voisiko nyt oikeasti olla kyse siitä, että taso liikunnassa on tällä hetkellä se 7 ja sen pystyy helposti nostamaan 8 kun vähän tsemppaa. Opetat lapsellesi huonoa asennetta etkä opeta häntä selviytymään pettymyksestä kun pitää tietä silotella. Tulee aikuisena ongelmia, jos ei opi käsittelemään pettymyksiä ja selviytymään niistä myös itse.
Ihan normitoimintaa ainakin täällä. Kirkonkylän yläkoulussa kaikki opettajat tuntee toisensa ja tietävät kyllä millaisia numeroita antavat. Osa jopa naimisissa keskenään. Ja eihän naapurin Kallen pojalle voi huonoa numeroa liikunnasta antaa, vaikka vähän häirikkö onkin. Toisaalta taas tasapäistetään sen verran että naapurikylän kiltin Maijan numeroista voi tinkiä, kun niitä hyviä numeroita on kuitenkin paljon.
Ja ei ap
Juu, ihan varmasti opettajat kokoontuvat opettajanhuoneeseen käymään jokaisen todistuksen läpi ja huomaavat sitten, että Tiinalle on tulossa vähän turhan hyvä todistus ja käskevät sitten liikunnanopettajaa näpäyttämään häntä vähän, ettei ihan ylpistyisi. Jos vaikka yrittäisit vähän saada harhakuvitelmiasi kuriin ja ymmärtäisit, että ehkä se sinunkaan kullannuppusi ei ole aivan täydellinen.
Sä joko vedät ne 20 leukaa tai sitten saat huonon numeron. Ainakin ennen vanhaan lihaskuntotesti oli ainoa, jolla oli merkitystä. Vaikka olisit ollut salibandyn Suomen mestari, se olis ollut seiska.
Vierailija kirjoitti:
Sä joko vedät ne 20 leukaa tai sitten saat huonon numeron. Ainakin ennen vanhaan lihaskuntotesti oli ainoa, jolla oli merkitystä. Vaikka olisit ollut salibandyn Suomen mestari, se olis ollut seiska.
Ei ollut niin ja tiedät sen itsekin. Miksi siis kirjoittelet jotain tuollaista.
Kyllä se nyt vaan on niin, että ne liikunnalliset lapset pärjäävät myös kuntotesteissä. Siitä voi syntyä harha, että vain kuntotesteillä on väliä. Jos ei jaksa yhtään juosta tai punnertaa, niin tuskin on kovin hyvä muissakaan lajeissa.
Jaa, sama oli minulla ylä-asteella :D Joka todistukseen sain 7 liikunnasta, ihan sama miten kovasti yritin. Ysillä en sitten enää niin yrittänyt, kun ajattelin että ihan sama kun ei sitä nosteta ikinä. Joten ymmärrän hyvin lapsesi ihmettelyä. Sama homma oli myös kotitaloustunneista, on ruoka-allergioita enkä voinut syödä kaikkea ruokaa siellä, niin sen takia sain sitten 7 eikä 8 numeroksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse myös muistan yläasteelta, kun halusin sparrata liikunnassa ja nostaa numeroa. Mielestäni otin kaikki huomioon, valitsin joukkueeseeni ensimmäisenä niitä, jotka eivät olleet "voittajasuosikkeja", yritin osallistua ihan kaikkeen, myös siihen josta en tykännyt, kävin koulujen välisissä kisoissa jne jne. Ja silti 7 pysyi tiukasti 7, mutta se johtui kuulema huonosta cooperin tuloksesta (en oo mikään juoksijatyyppi, yritin kyllä parhaani, mutta tulos oli huono). Olin ja olen edelleen tosi katkera, vaikka tästä on aikaa jo 15 vuotta.
Cooperin testillä mitataan kuntoa. Jos sinulla on huono kunto, saat siitä huonot tulokset. Ei varmaankaan yksi penkin alle mennyt Cooper vaikuttaisi arvosanaan, jos opettaja näkee selvästi, että se ei syystä tai toisesta vastaa todellista kuntotasoasi. Opettajan on vain helppo sanoa, että Cooper vaikutti arvosanaan, koska se on konkreettinen mittari, kun taas sanallinen arvio kuntotasosta on enemmän tai vähemmän mielipide. Jokaisen nuoren pitäisi osata juosta sen verran, että Cooperissa kohtuullisiin tuloksiin pääseminen ei jää tekniikasta kiinni. Jos jää, niin motoriikassa on aika paljon kehitettävää. Huipputulokset vaativat tietenkin enemmän, mutta ei niitä kukaan vaadikaan.
Jos sinulla on huono kunto, niin tuskin pärjäsit kovin hyvin muissakaan lajeissa. Muistatko, paljonko juoksit? Oliko sinulla jotain liikunnallisia vahvuuksia? 7 on kuitenkin keskitason arvosana. 8 tarkoittaa jo, että olet hyvä liikunnassa.
Olen tavallaan samaa mieltä. Kaikissa muissakin aineissa saa huonon numeron, jos ei osaa. Miksei myös liikunnassa?
Vierailija kirjoitti:
Jaa, sama oli minulla ylä-asteella :D Joka todistukseen sain 7 liikunnasta, ihan sama miten kovasti yritin. Ysillä en sitten enää niin yrittänyt, kun ajattelin että ihan sama kun ei sitä nosteta ikinä. Joten ymmärrän hyvin lapsesi ihmettelyä. Sama homma oli myös kotitaloustunneista, on ruoka-allergioita enkä voinut syödä kaikkea ruokaa siellä, niin sen takia sain sitten 7 eikä 8 numeroksi.
Mielestäni seiska on ihan hyvä numero siitä, että yrittää. Kasi sitten, jos yrittää ja satunnaisesti onnistuukin. 9 ja 10 ovat kiitettäviä arvosanoja ja niitä ei ole tarkoituskaan jakaa kaikille, vaan ne vaativat jotain erityistä sekä liikunnallisella että sosiaalisella puolella.
Sitten jos opettaja antaa seiskaa huonomman arvosanan lapselle, joka yrittää tosissaan, se opettaja on vain kusipää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse myös muistan yläasteelta, kun halusin sparrata liikunnassa ja nostaa numeroa. Mielestäni otin kaikki huomioon, valitsin joukkueeseeni ensimmäisenä niitä, jotka eivät olleet "voittajasuosikkeja", yritin osallistua ihan kaikkeen, myös siihen josta en tykännyt, kävin koulujen välisissä kisoissa jne jne. Ja silti 7 pysyi tiukasti 7, mutta se johtui kuulema huonosta cooperin tuloksesta (en oo mikään juoksijatyyppi, yritin kyllä parhaani, mutta tulos oli huono). Olin ja olen edelleen tosi katkera, vaikka tästä on aikaa jo 15 vuotta.
Cooperin testillä mitataan kuntoa. Jos sinulla on huono kunto, saat siitä huonot tulokset. Ei varmaankaan yksi penkin alle mennyt Cooper vaikuttaisi arvosanaan, jos opettaja näkee selvästi, että se ei syystä tai toisesta vastaa todellista kuntotasoasi. Opettajan on vain helppo sanoa, että Cooper vaikutti arvosanaan, koska se on konkreettinen mittari, kun taas sanallinen arvio kuntotasosta on enemmän tai vähemmän mielipide. Jokaisen nuoren pitäisi osata juosta sen verran, että Cooperissa kohtuullisiin tuloksiin pääseminen ei jää tekniikasta kiinni. Jos jää, niin motoriikassa on aika paljon kehitettävää. Huipputulokset vaativat tietenkin enemmän, mutta ei niitä kukaan vaadikaan.
Jos sinulla on huono kunto, niin tuskin pärjäsit kovin hyvin muissakaan lajeissa. Muistatko, paljonko juoksit? Oliko sinulla jotain liikunnallisia vahvuuksia? 7 on kuitenkin keskitason arvosana. 8 tarkoittaa jo, että olet hyvä liikunnassa.
Olen tavallaan samaa mieltä. Kaikissa muissakin aineissa saa huonon numeron, jos ei osaa. Miksei myös liikunnassa?
Juuri näin. Mistä ihmeestä on tullut se ilmeisen yleinen harhakäsitys , että liikuntatunneilla se, miten suoriutuu liikuntatunneilla annettavista tehtävistä ei saisi vaikuttaa arvosanaan. Ei matikastakaan saa kummoista arvosanaa, vaikka viittaisi koko ajan, jos kaikki vastaukset olisi aina vääriä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse myös muistan yläasteelta, kun halusin sparrata liikunnassa ja nostaa numeroa. Mielestäni otin kaikki huomioon, valitsin joukkueeseeni ensimmäisenä niitä, jotka eivät olleet "voittajasuosikkeja", yritin osallistua ihan kaikkeen, myös siihen josta en tykännyt, kävin koulujen välisissä kisoissa jne jne. Ja silti 7 pysyi tiukasti 7, mutta se johtui kuulema huonosta cooperin tuloksesta (en oo mikään juoksijatyyppi, yritin kyllä parhaani, mutta tulos oli huono). Olin ja olen edelleen tosi katkera, vaikka tästä on aikaa jo 15 vuotta.
Cooperin testillä mitataan kuntoa. Jos sinulla on huono kunto, saat siitä huonot tulokset. Ei varmaankaan yksi penkin alle mennyt Cooper vaikuttaisi arvosanaan, jos opettaja näkee selvästi, että se ei syystä tai toisesta vastaa todellista kuntotasoasi. Opettajan on vain helppo sanoa, että Cooper vaikutti arvosanaan, koska se on konkreettinen mittari, kun taas sanallinen arvio kuntotasosta on enemmän tai vähemmän mielipide. Jokaisen nuoren pitäisi osata juosta sen verran, että Cooperissa kohtuullisiin tuloksiin pääseminen ei jää tekniikasta kiinni. Jos jää, niin motoriikassa on aika paljon kehitettävää. Huipputulokset vaativat tietenkin enemmän, mutta ei niitä kukaan vaadikaan.
Jos sinulla on huono kunto, niin tuskin pärjäsit kovin hyvin muissakaan lajeissa. Muistatko, paljonko juoksit? Oliko sinulla jotain liikunnallisia vahvuuksia? 7 on kuitenkin keskitason arvosana. 8 tarkoittaa jo, että olet hyvä liikunnassa.
Eihän liikunnan numero saa enää edes tulla Cooperin-testin mukaan, koska liikunnan vuonna 2016 tullut opetussuunnitelma kieltää sen (koskee kaikkien fyysisiä kunto-ominaisuuksia mittaavien testien tuloksia). On mielestäni aina ollut väärin arvioida Cooperin-testin mukaan arvosanaa, koska voi olla kaikessa menevä ja jossain muussa tosi hyvä, vaikka Cooperin-testissä juoksisikin huonon tuloksen. Tai sitten voi juosta "huipputuloksen", vaikka olisikin heikompia mollaava henkilö, joka osallistuu vian siihen liikuntaan mikä nyt sattuu kiinnostamaankaan.
Kas tässä sinulle voimassaolevat liikunnan arviointikriteerit:
https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/Perusopetuksen%20p%C3%…
Tavoitteet T1-T6 liittyvät oppilaan fyysiseen suorituskykyyn. Joku yksittäinen testi ei tietenkään määrää koko arvosanaa, mutta turha sinun on väittää, että oppilaan fyysinen kunto ei saisi vaikuttaa liikunnan arvosanaan.
Cooperin testi ei ole mikään tikanheitto silmät kiinni, josta tulee jokin satunnainen tulos, vaan se kertoo erittäin paljon testattavan kunnosta. Ei ole ihan sattumaa, että juuri Cooperia käytetään globaalisti niin paljon. Välineillä ei ole käytännössä merkitystä tulokselle, aika on tarpeeksi pitkä, että se mittaa kestävyysominaisuuksia, mutta myös tarpeeksi lyhyt, että se mittaa nopeusominaisuuksia. Jos teinipoika juoksee 1500 m Cooperissa, hän tuskin pärjää kovin hyvin suurimmassa osassa muistakaan lajeista.
Teinipojallakin voi olla fyysinen este saada juuri juoksusta hyvä tulos, mutta hän voi olla hyvä muissa lajeissa.
Kun olin vielä liikunnanopettajana, en käyttänyt Cooperin testiä koskaan.Varmaankin sellaisille oppilaille, joilla on jokin fyysinen vamma, on omat arvosteluperusteensa.
Kerropa kuitenkin minulle arvon "liikunnanopettaja", mikä on sellainen fyysinen vaiva, joka estää radalla juoksemisen, mutta ei juuri vaikuta muuhun koululiikuntaan. Varmasti 90% koululiikunnasta on erilaista jaloilla tapahtuvaa toimintaa, eli kuvittelisin, että lapsi joka ei pysty juoksemaan, ei pärjää niissäkään kovin hyvin. '
Ymmärrän tietenkin, että esimerkiksi pyörätuolissa oleva nuori voi olla hyvinkin liikunnallinen vaikkei pysty juoksemaan, mutta hän tuskin pystyy osallistumaan normaalisti kaikille liikuntatunneille, vaan hänellä on oma opetussuunnitelmansa. Silloin häntä ei varmaan arvioidakaan täysin samoilla kriteereillä, kuin muita.
Tajua nyt, että muitakin tapoja arvioida oppilaan kuntoa on kuin Cooper. Ja muutkin asiat kuin lajeissa "pärjääminen" vaikuttavat liikunnan numeroon.
Opettaja näkee kyllä ihan normaalissa koululiikunnassa oppilaan kunnon tason, ei siihen ole mikään pakko juuri Cooperia käyttää.
Pakko-Cooper on yksi iso syy siihen, kun puhutaan että koululiikunta tappaa monilta liikunnan ilon yläasteella. Vapaaehtoisena se on ihan ok, jotkut haluavat kokeilla, paljonko saavat tulokseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse myös muistan yläasteelta, kun halusin sparrata liikunnassa ja nostaa numeroa. Mielestäni otin kaikki huomioon, valitsin joukkueeseeni ensimmäisenä niitä, jotka eivät olleet "voittajasuosikkeja", yritin osallistua ihan kaikkeen, myös siihen josta en tykännyt, kävin koulujen välisissä kisoissa jne jne. Ja silti 7 pysyi tiukasti 7, mutta se johtui kuulema huonosta cooperin tuloksesta (en oo mikään juoksijatyyppi, yritin kyllä parhaani, mutta tulos oli huono). Olin ja olen edelleen tosi katkera, vaikka tästä on aikaa jo 15 vuotta.
Cooperin testillä mitataan kuntoa. Jos sinulla on huono kunto, saat siitä huonot tulokset. Ei varmaankaan yksi penkin alle mennyt Cooper vaikuttaisi arvosanaan, jos opettaja näkee selvästi, että se ei syystä tai toisesta vastaa todellista kuntotasoasi. Opettajan on vain helppo sanoa, että Cooper vaikutti arvosanaan, koska se on konkreettinen mittari, kun taas sanallinen arvio kuntotasosta on enemmän tai vähemmän mielipide. Jokaisen nuoren pitäisi osata juosta sen verran, että Cooperissa kohtuullisiin tuloksiin pääseminen ei jää tekniikasta kiinni. Jos jää, niin motoriikassa on aika paljon kehitettävää. Huipputulokset vaativat tietenkin enemmän, mutta ei niitä kukaan vaadikaan.
Jos sinulla on huono kunto, niin tuskin pärjäsit kovin hyvin muissakaan lajeissa. Muistatko, paljonko juoksit? Oliko sinulla jotain liikunnallisia vahvuuksia? 7 on kuitenkin keskitason arvosana. 8 tarkoittaa jo, että olet hyvä liikunnassa.
Olen tavallaan samaa mieltä. Kaikissa muissakin aineissa saa huonon numeron, jos ei osaa. Miksei myös liikunnassa?
Juuri näin. Mistä ihmeestä on tullut se ilmeisen yleinen harhakäsitys , että liikuntatunneilla se, miten suoriutuu liikuntatunneilla annettavista tehtävistä ei saisi vaikuttaa arvosanaan. Ei matikastakaan saa kummoista arvosanaa, vaikka viittaisi koko ajan, jos kaikki vastaukset olisi aina vääriä.
Totta kai se saa vaikuttaa ja vaikuttaakin, mutta se ei ole liikunnannumeron ainoa kriteeri eikä edes tärkein.
Suoriutumista on myös se, että ne "tehtävät" tekee parhaansa mukaan, vaikkei olisi hyvä. Jotkut kun eivät edes tee, vaikka olisivat hyviä, tai tekevät kieli poskessa, yrittämättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse myös muistan yläasteelta, kun halusin sparrata liikunnassa ja nostaa numeroa. Mielestäni otin kaikki huomioon, valitsin joukkueeseeni ensimmäisenä niitä, jotka eivät olleet "voittajasuosikkeja", yritin osallistua ihan kaikkeen, myös siihen josta en tykännyt, kävin koulujen välisissä kisoissa jne jne. Ja silti 7 pysyi tiukasti 7, mutta se johtui kuulema huonosta cooperin tuloksesta (en oo mikään juoksijatyyppi, yritin kyllä parhaani, mutta tulos oli huono). Olin ja olen edelleen tosi katkera, vaikka tästä on aikaa jo 15 vuotta.
Cooperin testillä mitataan kuntoa. Jos sinulla on huono kunto, saat siitä huonot tulokset. Ei varmaankaan yksi penkin alle mennyt Cooper vaikuttaisi arvosanaan, jos opettaja näkee selvästi, että se ei syystä tai toisesta vastaa todellista kuntotasoasi. Opettajan on vain helppo sanoa, että Cooper vaikutti arvosanaan, koska se on konkreettinen mittari, kun taas sanallinen arvio kuntotasosta on enemmän tai vähemmän mielipide. Jokaisen nuoren pitäisi osata juosta sen verran, että Cooperissa kohtuullisiin tuloksiin pääseminen ei jää tekniikasta kiinni. Jos jää, niin motoriikassa on aika paljon kehitettävää. Huipputulokset vaativat tietenkin enemmän, mutta ei niitä kukaan vaadikaan.
Jos sinulla on huono kunto, niin tuskin pärjäsit kovin hyvin muissakaan lajeissa. Muistatko, paljonko juoksit? Oliko sinulla jotain liikunnallisia vahvuuksia? 7 on kuitenkin keskitason arvosana. 8 tarkoittaa jo, että olet hyvä liikunnassa.
Eihän liikunnan numero saa enää edes tulla Cooperin-testin mukaan, koska liikunnan vuonna 2016 tullut opetussuunnitelma kieltää sen (koskee kaikkien fyysisiä kunto-ominaisuuksia mittaavien testien tuloksia). On mielestäni aina ollut väärin arvioida Cooperin-testin mukaan arvosanaa, koska voi olla kaikessa menevä ja jossain muussa tosi hyvä, vaikka Cooperin-testissä juoksisikin huonon tuloksen. Tai sitten voi juosta "huipputuloksen", vaikka olisikin heikompia mollaava henkilö, joka osallistuu vian siihen liikuntaan mikä nyt sattuu kiinnostamaankaan.
Kas tässä sinulle voimassaolevat liikunnan arviointikriteerit:
https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/Perusopetuksen%20p%C3%…
Tavoitteet T1-T6 liittyvät oppilaan fyysiseen suorituskykyyn. Joku yksittäinen testi ei tietenkään määrää koko arvosanaa, mutta turha sinun on väittää, että oppilaan fyysinen kunto ei saisi vaikuttaa liikunnan arvosanaan.
Cooperin testi ei ole mikään tikanheitto silmät kiinni, josta tulee jokin satunnainen tulos, vaan se kertoo erittäin paljon testattavan kunnosta. Ei ole ihan sattumaa, että juuri Cooperia käytetään globaalisti niin paljon. Välineillä ei ole käytännössä merkitystä tulokselle, aika on tarpeeksi pitkä, että se mittaa kestävyysominaisuuksia, mutta myös tarpeeksi lyhyt, että se mittaa nopeusominaisuuksia. Jos teinipoika juoksee 1500 m Cooperissa, hän tuskin pärjää kovin hyvin suurimmassa osassa muistakaan lajeista.
Teinipojallakin voi olla fyysinen este saada juuri juoksusta hyvä tulos, mutta hän voi olla hyvä muissa lajeissa.
Kun olin vielä liikunnanopettajana, en käyttänyt Cooperin testiä koskaan.Varmaankin sellaisille oppilaille, joilla on jokin fyysinen vamma, on omat arvosteluperusteensa.
Kerropa kuitenkin minulle arvon "liikunnanopettaja", mikä on sellainen fyysinen vaiva, joka estää radalla juoksemisen, mutta ei juuri vaikuta muuhun koululiikuntaan. Varmasti 90% koululiikunnasta on erilaista jaloilla tapahtuvaa toimintaa, eli kuvittelisin, että lapsi joka ei pysty juoksemaan, ei pärjää niissäkään kovin hyvin. '
Ymmärrän tietenkin, että esimerkiksi pyörätuolissa oleva nuori voi olla hyvinkin liikunnallinen vaikkei pysty juoksemaan, mutta hän tuskin pystyy osallistumaan normaalisti kaikille liikuntatunneille, vaan hänellä on oma opetussuunnitelmansa. Silloin häntä ei varmaan arvioidakaan täysin samoilla kriteereillä, kuin muita.
Tajua nyt, että muitakin tapoja arvioida oppilaan kuntoa on kuin Cooper. Ja muutkin asiat kuin lajeissa "pärjääminen" vaikuttavat liikunnan numeroon.
Opettaja näkee kyllä ihan normaalissa koululiikunnassa oppilaan kunnon tason, ei siihen ole mikään pakko juuri Cooperia käyttää.
Pakko-Cooper on yksi iso syy siihen, kun puhutaan että koululiikunta tappaa monilta liikunnan ilon yläasteella. Vapaaehtoisena se on ihan ok, jotkut haluavat kokeilla, paljonko saavat tulokseksi.
On muuten aika paksu väite, että yksi 12 minuutin juokseminen kouluaikana tappaa monilta liikunnan ilon. Taidat olla loistava esimerkki ihmisestä, jonka koko elämä on täynnä tekosyitä. "Kyllä minä urheilisin ja söisin kohtuullisesti enkä painaisi 150 kg, jos vain en olisi joutunut kerran elämässäni juoksemaan 12 minuutin ajan."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaa, sama oli minulla ylä-asteella :D Joka todistukseen sain 7 liikunnasta, ihan sama miten kovasti yritin. Ysillä en sitten enää niin yrittänyt, kun ajattelin että ihan sama kun ei sitä nosteta ikinä. Joten ymmärrän hyvin lapsesi ihmettelyä. Sama homma oli myös kotitaloustunneista, on ruoka-allergioita enkä voinut syödä kaikkea ruokaa siellä, niin sen takia sain sitten 7 eikä 8 numeroksi.
Sen takia? Oliko numeron perään kirjoitettu syyksi allergiat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse myös muistan yläasteelta, kun halusin sparrata liikunnassa ja nostaa numeroa. Mielestäni otin kaikki huomioon, valitsin joukkueeseeni ensimmäisenä niitä, jotka eivät olleet "voittajasuosikkeja", yritin osallistua ihan kaikkeen, myös siihen josta en tykännyt, kävin koulujen välisissä kisoissa jne jne. Ja silti 7 pysyi tiukasti 7, mutta se johtui kuulema huonosta cooperin tuloksesta (en oo mikään juoksijatyyppi, yritin kyllä parhaani, mutta tulos oli huono). Olin ja olen edelleen tosi katkera, vaikka tästä on aikaa jo 15 vuotta.
Cooperin testillä mitataan kuntoa. Jos sinulla on huono kunto, saat siitä huonot tulokset. Ei varmaankaan yksi penkin alle mennyt Cooper vaikuttaisi arvosanaan, jos opettaja näkee selvästi, että se ei syystä tai toisesta vastaa todellista kuntotasoasi. Opettajan on vain helppo sanoa, että Cooper vaikutti arvosanaan, koska se on konkreettinen mittari, kun taas sanallinen arvio kuntotasosta on enemmän tai vähemmän mielipide. Jokaisen nuoren pitäisi osata juosta sen verran, että Cooperissa kohtuullisiin tuloksiin pääseminen ei jää tekniikasta kiinni. Jos jää, niin motoriikassa on aika paljon kehitettävää. Huipputulokset vaativat tietenkin enemmän, mutta ei niitä kukaan vaadikaan.
Jos sinulla on huono kunto, niin tuskin pärjäsit kovin hyvin muissakaan lajeissa. Muistatko, paljonko juoksit? Oliko sinulla jotain liikunnallisia vahvuuksia? 7 on kuitenkin keskitason arvosana. 8 tarkoittaa jo, että olet hyvä liikunnassa.
Eihän liikunnan numero saa enää edes tulla Cooperin-testin mukaan, koska liikunnan vuonna 2016 tullut opetussuunnitelma kieltää sen (koskee kaikkien fyysisiä kunto-ominaisuuksia mittaavien testien tuloksia). On mielestäni aina ollut väärin arvioida Cooperin-testin mukaan arvosanaa, koska voi olla kaikessa menevä ja jossain muussa tosi hyvä, vaikka Cooperin-testissä juoksisikin huonon tuloksen. Tai sitten voi juosta "huipputuloksen", vaikka olisikin heikompia mollaava henkilö, joka osallistuu vian siihen liikuntaan mikä nyt sattuu kiinnostamaankaan.
Kas tässä sinulle voimassaolevat liikunnan arviointikriteerit:
https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/Perusopetuksen%20p%C3%…
Tavoitteet T1-T6 liittyvät oppilaan fyysiseen suorituskykyyn. Joku yksittäinen testi ei tietenkään määrää koko arvosanaa, mutta turha sinun on väittää, että oppilaan fyysinen kunto ei saisi vaikuttaa liikunnan arvosanaan.
Cooperin testi ei ole mikään tikanheitto silmät kiinni, josta tulee jokin satunnainen tulos, vaan se kertoo erittäin paljon testattavan kunnosta. Ei ole ihan sattumaa, että juuri Cooperia käytetään globaalisti niin paljon. Välineillä ei ole käytännössä merkitystä tulokselle, aika on tarpeeksi pitkä, että se mittaa kestävyysominaisuuksia, mutta myös tarpeeksi lyhyt, että se mittaa nopeusominaisuuksia. Jos teinipoika juoksee 1500 m Cooperissa, hän tuskin pärjää kovin hyvin suurimmassa osassa muistakaan lajeista.
Teinipojallakin voi olla fyysinen este saada juuri juoksusta hyvä tulos, mutta hän voi olla hyvä muissa lajeissa.
Kun olin vielä liikunnanopettajana, en käyttänyt Cooperin testiä koskaan.Varmaankin sellaisille oppilaille, joilla on jokin fyysinen vamma, on omat arvosteluperusteensa.
Kerropa kuitenkin minulle arvon "liikunnanopettaja", mikä on sellainen fyysinen vaiva, joka estää radalla juoksemisen, mutta ei juuri vaikuta muuhun koululiikuntaan. Varmasti 90% koululiikunnasta on erilaista jaloilla tapahtuvaa toimintaa, eli kuvittelisin, että lapsi joka ei pysty juoksemaan, ei pärjää niissäkään kovin hyvin. '
Ymmärrän tietenkin, että esimerkiksi pyörätuolissa oleva nuori voi olla hyvinkin liikunnallinen vaikkei pysty juoksemaan, mutta hän tuskin pystyy osallistumaan normaalisti kaikille liikuntatunneille, vaan hänellä on oma opetussuunnitelmansa. Silloin häntä ei varmaan arvioidakaan täysin samoilla kriteereillä, kuin muita.
Tajua nyt, että muitakin tapoja arvioida oppilaan kuntoa on kuin Cooper. Ja muutkin asiat kuin lajeissa "pärjääminen" vaikuttavat liikunnan numeroon.
Opettaja näkee kyllä ihan normaalissa koululiikunnassa oppilaan kunnon tason, ei siihen ole mikään pakko juuri Cooperia käyttää.
Pakko-Cooper on yksi iso syy siihen, kun puhutaan että koululiikunta tappaa monilta liikunnan ilon yläasteella. Vapaaehtoisena se on ihan ok, jotkut haluavat kokeilla, paljonko saavat tulokseksi.
Ei kukaan ole väittänyt, että Cooper olisi ainut tapa arvioida oppilaan kuntoa. Kuitenkin tämäkin keskustelu on täynnä väitteitä, että liikunnan arvosana tulee vain täysin hihasta heitettynä ja opettajilta vaaditaan tarkkoja perusteluja arvosanoihin. Ymmärrän kyllä, miksi opettajat haluavat, että heillä on myös jotain konkreettisia tuloksia, joita voi näyttää, eikä pelkkä yleistasoinen "lapsesi on huonossa kunnossa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse myös muistan yläasteelta, kun halusin sparrata liikunnassa ja nostaa numeroa. Mielestäni otin kaikki huomioon, valitsin joukkueeseeni ensimmäisenä niitä, jotka eivät olleet "voittajasuosikkeja", yritin osallistua ihan kaikkeen, myös siihen josta en tykännyt, kävin koulujen välisissä kisoissa jne jne. Ja silti 7 pysyi tiukasti 7, mutta se johtui kuulema huonosta cooperin tuloksesta (en oo mikään juoksijatyyppi, yritin kyllä parhaani, mutta tulos oli huono). Olin ja olen edelleen tosi katkera, vaikka tästä on aikaa jo 15 vuotta.
Cooperin testillä mitataan kuntoa. Jos sinulla on huono kunto, saat siitä huonot tulokset. Ei varmaankaan yksi penkin alle mennyt Cooper vaikuttaisi arvosanaan, jos opettaja näkee selvästi, että se ei syystä tai toisesta vastaa todellista kuntotasoasi. Opettajan on vain helppo sanoa, että Cooper vaikutti arvosanaan, koska se on konkreettinen mittari, kun taas sanallinen arvio kuntotasosta on enemmän tai vähemmän mielipide. Jokaisen nuoren pitäisi osata juosta sen verran, että Cooperissa kohtuullisiin tuloksiin pääseminen ei jää tekniikasta kiinni. Jos jää, niin motoriikassa on aika paljon kehitettävää. Huipputulokset vaativat tietenkin enemmän, mutta ei niitä kukaan vaadikaan.
Jos sinulla on huono kunto, niin tuskin pärjäsit kovin hyvin muissakaan lajeissa. Muistatko, paljonko juoksit? Oliko sinulla jotain liikunnallisia vahvuuksia? 7 on kuitenkin keskitason arvosana. 8 tarkoittaa jo, että olet hyvä liikunnassa.
Olen tavallaan samaa mieltä. Kaikissa muissakin aineissa saa huonon numeron, jos ei osaa. Miksei myös liikunnassa?
Juuri näin. Mistä ihmeestä on tullut se ilmeisen yleinen harhakäsitys , että liikuntatunneilla se, miten suoriutuu liikuntatunneilla annettavista tehtävistä ei saisi vaikuttaa arvosanaan. Ei matikastakaan saa kummoista arvosanaa, vaikka viittaisi koko ajan, jos kaikki vastaukset olisi aina vääriä.
Totta kai se saa vaikuttaa ja vaikuttaakin, mutta se ei ole liikunnannumeron ainoa kriteeri eikä edes tärkein.
Suoriutumista on myös se, että ne "tehtävät" tekee parhaansa mukaan, vaikkei olisi hyvä. Jotkut kun eivät edes tee, vaikka olisivat hyviä, tai tekevät kieli poskessa, yrittämättä.
Aika monet ihan tässäkin keskustelussa väittävät kirkkain silmin, ettei se saa vaikuttaa ja ihmettelen, mistä se käsitys on syntynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse myös muistan yläasteelta, kun halusin sparrata liikunnassa ja nostaa numeroa. Mielestäni otin kaikki huomioon, valitsin joukkueeseeni ensimmäisenä niitä, jotka eivät olleet "voittajasuosikkeja", yritin osallistua ihan kaikkeen, myös siihen josta en tykännyt, kävin koulujen välisissä kisoissa jne jne. Ja silti 7 pysyi tiukasti 7, mutta se johtui kuulema huonosta cooperin tuloksesta (en oo mikään juoksijatyyppi, yritin kyllä parhaani, mutta tulos oli huono). Olin ja olen edelleen tosi katkera, vaikka tästä on aikaa jo 15 vuotta.
Cooperin testillä mitataan kuntoa. Jos sinulla on huono kunto, saat siitä huonot tulokset. Ei varmaankaan yksi penkin alle mennyt Cooper vaikuttaisi arvosanaan, jos opettaja näkee selvästi, että se ei syystä tai toisesta vastaa todellista kuntotasoasi. Opettajan on vain helppo sanoa, että Cooper vaikutti arvosanaan, koska se on konkreettinen mittari, kun taas sanallinen arvio kuntotasosta on enemmän tai vähemmän mielipide. Jokaisen nuoren pitäisi osata juosta sen verran, että Cooperissa kohtuullisiin tuloksiin pääseminen ei jää tekniikasta kiinni. Jos jää, niin motoriikassa on aika paljon kehitettävää. Huipputulokset vaativat tietenkin enemmän, mutta ei niitä kukaan vaadikaan.
Jos sinulla on huono kunto, niin tuskin pärjäsit kovin hyvin muissakaan lajeissa. Muistatko, paljonko juoksit? Oliko sinulla jotain liikunnallisia vahvuuksia? 7 on kuitenkin keskitason arvosana. 8 tarkoittaa jo, että olet hyvä liikunnassa.
Eihän liikunnan numero saa enää edes tulla Cooperin-testin mukaan, koska liikunnan vuonna 2016 tullut opetussuunnitelma kieltää sen (koskee kaikkien fyysisiä kunto-ominaisuuksia mittaavien testien tuloksia). On mielestäni aina ollut väärin arvioida Cooperin-testin mukaan arvosanaa, koska voi olla kaikessa menevä ja jossain muussa tosi hyvä, vaikka Cooperin-testissä juoksisikin huonon tuloksen. Tai sitten voi juosta "huipputuloksen", vaikka olisikin heikompia mollaava henkilö, joka osallistuu vian siihen liikuntaan mikä nyt sattuu kiinnostamaankaan.
Kas tässä sinulle voimassaolevat liikunnan arviointikriteerit:
https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/Perusopetuksen%20p%C3%…
Tavoitteet T1-T6 liittyvät oppilaan fyysiseen suorituskykyyn. Joku yksittäinen testi ei tietenkään määrää koko arvosanaa, mutta turha sinun on väittää, että oppilaan fyysinen kunto ei saisi vaikuttaa liikunnan arvosanaan.
Cooperin testi ei ole mikään tikanheitto silmät kiinni, josta tulee jokin satunnainen tulos, vaan se kertoo erittäin paljon testattavan kunnosta. Ei ole ihan sattumaa, että juuri Cooperia käytetään globaalisti niin paljon. Välineillä ei ole käytännössä merkitystä tulokselle, aika on tarpeeksi pitkä, että se mittaa kestävyysominaisuuksia, mutta myös tarpeeksi lyhyt, että se mittaa nopeusominaisuuksia. Jos teinipoika juoksee 1500 m Cooperissa, hän tuskin pärjää kovin hyvin suurimmassa osassa muistakaan lajeista.
Teinipojallakin voi olla fyysinen este saada juuri juoksusta hyvä tulos, mutta hän voi olla hyvä muissa lajeissa.
Kun olin vielä liikunnanopettajana, en käyttänyt Cooperin testiä koskaan.Varmaankin sellaisille oppilaille, joilla on jokin fyysinen vamma, on omat arvosteluperusteensa.
Kerropa kuitenkin minulle arvon "liikunnanopettaja", mikä on sellainen fyysinen vaiva, joka estää radalla juoksemisen, mutta ei juuri vaikuta muuhun koululiikuntaan. Varmasti 90% koululiikunnasta on erilaista jaloilla tapahtuvaa toimintaa, eli kuvittelisin, että lapsi joka ei pysty juoksemaan, ei pärjää niissäkään kovin hyvin. '
Ymmärrän tietenkin, että esimerkiksi pyörätuolissa oleva nuori voi olla hyvinkin liikunnallinen vaikkei pysty juoksemaan, mutta hän tuskin pystyy osallistumaan normaalisti kaikille liikuntatunneille, vaan hänellä on oma opetussuunnitelmansa. Silloin häntä ei varmaan arvioidakaan täysin samoilla kriteereillä, kuin muita.
Tajua nyt, että muitakin tapoja arvioida oppilaan kuntoa on kuin Cooper. Ja muutkin asiat kuin lajeissa "pärjääminen" vaikuttavat liikunnan numeroon.
Opettaja näkee kyllä ihan normaalissa koululiikunnassa oppilaan kunnon tason, ei siihen ole mikään pakko juuri Cooperia käyttää.
Pakko-Cooper on yksi iso syy siihen, kun puhutaan että koululiikunta tappaa monilta liikunnan ilon yläasteella. Vapaaehtoisena se on ihan ok, jotkut haluavat kokeilla, paljonko saavat tulokseksi.On muuten aika paksu väite, että yksi 12 minuutin juokseminen kouluaikana tappaa monilta liikunnan ilon. Taidat olla loistava esimerkki ihmisestä, jonka koko elämä on täynnä tekosyitä. "Kyllä minä urheilisin ja söisin kohtuullisesti enkä painaisi 150 kg, jos vain en olisi joutunut kerran elämässäni juoksemaan 12 minuutin ajan."
Se on monelle yläasteella aika tiukka paikka, eikä se kaikissa kouluissa suinkaan yhteen kertaan jää.
Tiedän paljon ihmisiä, joille cooperin testi on jäänyt mieleen painajaismaisena ja liikuntatuntien karmeimpana kokemuksena.
Se on myös aika epäreilu mittausväline numeroa annettaessa, kun aina joku on sairaana, on juuri ollut sairaana eikä pysty lähellekään parhaaseensa juuri sinä hetkenä, vaikka on muuten kovakuntoinen, on satuttanut jalkansa jne jne jne.
Enemmän pitäisi vaikuttaa se jatkuva tekeminen ja suoriutuminen. Ihan kuten muissakin aineissa.
Sain karvaasti kokea sen, että opettajalla tuskin on hajuakaan kenelle numeroita jakelee, kun hoitaa koko suuren yläasteen kaikkien tyttöjen liikkatunnit. Yksi tyyppi oli todistettavasti 4 tunnilla mukana ja sai numeroksi 7. Minä sain saman vaikka olin kaikilla tunneilla mukana. Ujona ihmisenä en niin kauheasti ollut esillä tai erottunut koskaan siitä suuresta massasta. Mutta tuo alkoi ottaa luonnonpäälle. 7 on huono numero ja se jäi kaivertamaan mielelle. Missään ei ole oppilaille avattu millaisella osallistumisella saisi vaikka sen kasin ja mikä on ero siihen seiskaan.
Pelkkä numero on isku vasten kasvoja. Ja minkäs teet, jos et ole sitä sorttia joka on esillä, suuna ja päänä vaan on se väritön tyyppi joka hukkuu muiden samankaltaisten joukkoon.
Olin aina liikunnassa seiskan oppilas, mutta lukiossa ennen eläkkeelle jäämistä opettaja kosti antamalla numeroksi kutosen. Yritin aina osallistua kyllä tunneilla parhaani mukaan, mutta kiitosta ei siitä ikinä saanut. Inhoan vielä nykyäänkin hiihtämistä ja kaikkia joukkuelajeja, kaikki oli aina kilpailemista ja olin luokassa aina se pyöreähkö syrjitty oppilas kun valittiin joukkueita. Koululiikunnasta jäi pelkkä pskan maku suuhun. Aikuisena olen sitten löytänyt yksilölajeista kuntosalin ja maantiepyöräilyn ja liikun kyllä aktiivisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse myös muistan yläasteelta, kun halusin sparrata liikunnassa ja nostaa numeroa. Mielestäni otin kaikki huomioon, valitsin joukkueeseeni ensimmäisenä niitä, jotka eivät olleet "voittajasuosikkeja", yritin osallistua ihan kaikkeen, myös siihen josta en tykännyt, kävin koulujen välisissä kisoissa jne jne. Ja silti 7 pysyi tiukasti 7, mutta se johtui kuulema huonosta cooperin tuloksesta (en oo mikään juoksijatyyppi, yritin kyllä parhaani, mutta tulos oli huono). Olin ja olen edelleen tosi katkera, vaikka tästä on aikaa jo 15 vuotta.
Cooperin testillä mitataan kuntoa. Jos sinulla on huono kunto, saat siitä huonot tulokset. Ei varmaankaan yksi penkin alle mennyt Cooper vaikuttaisi arvosanaan, jos opettaja näkee selvästi, että se ei syystä tai toisesta vastaa todellista kuntotasoasi. Opettajan on vain helppo sanoa, että Cooper vaikutti arvosanaan, koska se on konkreettinen mittari, kun taas sanallinen arvio kuntotasosta on enemmän tai vähemmän mielipide. Jokaisen nuoren pitäisi osata juosta sen verran, että Cooperissa kohtuullisiin tuloksiin pääseminen ei jää tekniikasta kiinni. Jos jää, niin motoriikassa on aika paljon kehitettävää. Huipputulokset vaativat tietenkin enemmän, mutta ei niitä kukaan vaadikaan.
Jos sinulla on huono kunto, niin tuskin pärjäsit kovin hyvin muissakaan lajeissa. Muistatko, paljonko juoksit? Oliko sinulla jotain liikunnallisia vahvuuksia? 7 on kuitenkin keskitason arvosana. 8 tarkoittaa jo, että olet hyvä liikunnassa.
Eihän liikunnan numero saa enää edes tulla Cooperin-testin mukaan, koska liikunnan vuonna 2016 tullut opetussuunnitelma kieltää sen (koskee kaikkien fyysisiä kunto-ominaisuuksia mittaavien testien tuloksia). On mielestäni aina ollut väärin arvioida Cooperin-testin mukaan arvosanaa, koska voi olla kaikessa menevä ja jossain muussa tosi hyvä, vaikka Cooperin-testissä juoksisikin huonon tuloksen. Tai sitten voi juosta "huipputuloksen", vaikka olisikin heikompia mollaava henkilö, joka osallistuu vian siihen liikuntaan mikä nyt sattuu kiinnostamaankaan.
Kas tässä sinulle voimassaolevat liikunnan arviointikriteerit:
https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/Perusopetuksen%20p%C3%…
Tavoitteet T1-T6 liittyvät oppilaan fyysiseen suorituskykyyn. Joku yksittäinen testi ei tietenkään määrää koko arvosanaa, mutta turha sinun on väittää, että oppilaan fyysinen kunto ei saisi vaikuttaa liikunnan arvosanaan.
Cooperin testi ei ole mikään tikanheitto silmät kiinni, josta tulee jokin satunnainen tulos, vaan se kertoo erittäin paljon testattavan kunnosta. Ei ole ihan sattumaa, että juuri Cooperia käytetään globaalisti niin paljon. Välineillä ei ole käytännössä merkitystä tulokselle, aika on tarpeeksi pitkä, että se mittaa kestävyysominaisuuksia, mutta myös tarpeeksi lyhyt, että se mittaa nopeusominaisuuksia. Jos teinipoika juoksee 1500 m Cooperissa, hän tuskin pärjää kovin hyvin suurimmassa osassa muistakaan lajeista.
Teinipojallakin voi olla fyysinen este saada juuri juoksusta hyvä tulos, mutta hän voi olla hyvä muissa lajeissa.
Kun olin vielä liikunnanopettajana, en käyttänyt Cooperin testiä koskaan.Varmaankin sellaisille oppilaille, joilla on jokin fyysinen vamma, on omat arvosteluperusteensa.
Kerropa kuitenkin minulle arvon "liikunnanopettaja", mikä on sellainen fyysinen vaiva, joka estää radalla juoksemisen, mutta ei juuri vaikuta muuhun koululiikuntaan. Varmasti 90% koululiikunnasta on erilaista jaloilla tapahtuvaa toimintaa, eli kuvittelisin, että lapsi joka ei pysty juoksemaan, ei pärjää niissäkään kovin hyvin. '
Ymmärrän tietenkin, että esimerkiksi pyörätuolissa oleva nuori voi olla hyvinkin liikunnallinen vaikkei pysty juoksemaan, mutta hän tuskin pystyy osallistumaan normaalisti kaikille liikuntatunneille, vaan hänellä on oma opetussuunnitelmansa. Silloin häntä ei varmaan arvioidakaan täysin samoilla kriteereillä, kuin muita.
Tajua nyt, että muitakin tapoja arvioida oppilaan kuntoa on kuin Cooper. Ja muutkin asiat kuin lajeissa "pärjääminen" vaikuttavat liikunnan numeroon.
Opettaja näkee kyllä ihan normaalissa koululiikunnassa oppilaan kunnon tason, ei siihen ole mikään pakko juuri Cooperia käyttää.
Pakko-Cooper on yksi iso syy siihen, kun puhutaan että koululiikunta tappaa monilta liikunnan ilon yläasteella. Vapaaehtoisena se on ihan ok, jotkut haluavat kokeilla, paljonko saavat tulokseksi.On muuten aika paksu väite, että yksi 12 minuutin juokseminen kouluaikana tappaa monilta liikunnan ilon. Taidat olla loistava esimerkki ihmisestä, jonka koko elämä on täynnä tekosyitä. "Kyllä minä urheilisin ja söisin kohtuullisesti enkä painaisi 150 kg, jos vain en olisi joutunut kerran elämässäni juoksemaan 12 minuutin ajan."
Se on monelle yläasteella aika tiukka paikka, eikä se kaikissa kouluissa suinkaan yhteen kertaan jää.
Tiedän paljon ihmisiä, joille cooperin testi on jäänyt mieleen painajaismaisena ja liikuntatuntien karmeimpana kokemuksena.
Se on myös aika epäreilu mittausväline numeroa annettaessa, kun aina joku on sairaana, on juuri ollut sairaana eikä pysty lähellekään parhaaseensa juuri sinä hetkenä, vaikka on muuten kovakuntoinen, on satuttanut jalkansa jne jne jne.
Enemmän pitäisi vaikuttaa se jatkuva tekeminen ja suoriutuminen. Ihan kuten muissakin aineissa.
Mistä ihmeestä sinä olet keksinyt harhakuvitelman, että yhtään missään ikinä joku Cooperin testi olisi määräävässä asemassa liikunnan arvosanaan. Et ilmeisesti millään tunnu käsittävän, että ne samat ihmiset, jotka pärjäävät muutenkin liikunnassa pärjäävät myös Cooperissa. He saavat siis hyvät arvosanat urheilullisuutensa takia eikä nimenomaisesti Cooperin takia. Nimeä minulle yksikin kovakuntoinen lapsi, joka on saanut liikunnasta huonon arvosanan, koska oli satuttanut jalkansa Cooperin-testin aikaan. Jokainen täysjärkinen opettaja osaa kyllä ottaa poikkeustapaukset huomioon ja näkee, jos testi ei ole linjassa muun suoriutumisen kanssa.
Cooper voi jäädä jollekin mieleen "painajaismaisena", jos se on ainut kerta heidän elämässään, kun he ovat urheilleet hengästymiseen saakka. Silloin ongelma ei kuitenkaan ole Cooperin testissä, vaan näiden lasten elämäntavoissa. Cooperissa, kun ei voi jäädä seisomaan omalle maalille "puolustamaan" ja sluibailemaan, vaan joutuu ihan osallistumaan.
Vierailija kirjoitti:
Olin aina liikunnassa seiskan oppilas, mutta lukiossa ennen eläkkeelle jäämistä opettaja kosti antamalla numeroksi kutosen. Yritin aina osallistua kyllä tunneilla parhaani mukaan, mutta kiitosta ei siitä ikinä saanut. Inhoan vielä nykyäänkin hiihtämistä ja kaikkia joukkuelajeja, kaikki oli aina kilpailemista ja olin luokassa aina se pyöreähkö syrjitty oppilas kun valittiin joukkueita. Koululiikunnasta jäi pelkkä pskan maku suuhun. Aikuisena olen sitten löytänyt yksilölajeista kuntosalin ja maantiepyöräilyn ja liikun kyllä aktiivisesti.
Ja minkäköhän takia kuvittelet, että opettajalla oli jotain henkilökohtaista juuri sinua vastaan? Ehkä se sinun yrityksesi osallistua ei vain ollut kovin hyvää.
Eli olet opettajan kanssa samaa mieltä, että lapsesi ei ollut aktiivinen tunneilla, mutta silti olisi pitänyt saada kymppi, koska edellinen opettaja ei ollut välittänyt siitä? Ehkäpä se ysin antanut opettaja olikin oikeassa.