Lue keskustelun säännöt.
Millaista on seurustella skitsofreenikon kanssa? Kokemuksia?
09.01.2023 |
Eli olen mies ja tapaillut 3kk ihanaa naista. Nyt meidän piti nähdä, mutta nainen ilmoitti olevansa suljetulla psykiatrisella osastolla ja kärsivänsä skitsofreniasta. Olen menossa huomenna tapaamaan häntä töiden jälkeen. Olenme kakskymppisiä, minä vähän vanhempi kuin nainen. Kokemuksia seurustelusta?
Kommentit (77)
Vierailija kirjoitti:
Moni saattaa sairauden diagnosoinnin jälkeen herkemmin hakeutua tai lähettää osastolle. Saattaa olla, että joku oikeasti koputtanut oveen ja kadonnut, sitten kun menee avaamaan niin ei ketään ja hakeutuu osastolle kuuloharhojen vuoksi. Töissä tuli vastaan tällainen tapaus, joka milloin minkäkin asian takia tuli neljän päivän tarkkailujaksolle esim. Oli myös ainoastaan poistunut asunnostaan töihin, kauppaan tmv. ja huolestunut naapuri oli soittanut poliiseille ja poliisit toimittaneet osastolle, kun kuulivat diagnoosista. Joka kerta todettiin normaaliksi, mutta aina joku huolestunut, joka tiesi sairaudesta toimitti osastolle. Sosiaalityöntekijät olivat varmaan eniten näitä turhaan huolestuneita.
Viiltely on oire.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa'a, tuo on aikalailla sama kuin kysyisi minkälaista on seurustella Hannun tai Kertun kanssa? Eihän sitä kukaan voi etukäteen osata sanoa minkälaista se juuri tämän kyseisen henkilön kanssa on.
Osastohoito kertoo jotain. Kielii siitä ettei henkilö pärjää pitkiä aikoja kotona. Onko aloittaja halukas ryhtymään omaishoitajaksi pelkän ulkonäön nimissä?
Osastohoito ei sano varsinaisesti mitään muuta kuin sen mitä tällä hetkellä tapahtuu. On siinä toki tuokin mahdollisuus, mutta ei se ole mikään lupaus sen enempää kuin diagnoosikaan siitä, että yhteiselo tulee olemaan jonkinlaista helvettiä.
Miksi pitää tieten tahtoen hakea ongelmia? On munkin serkulla tällä hetkellä hyvä vaihde. Suositanko jollekin ottamaan serkkua kontolleen? En. Sitku tolla lähtee niin sil sit lähtee. Kaikki ei osaa lukea signaaleja.
Kolmen vuoden päästä puhut tästä ihanasta naisesta "-tanan hulluna".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa'a, tuo on aikalailla sama kuin kysyisi minkälaista on seurustella Hannun tai Kertun kanssa? Eihän sitä kukaan voi etukäteen osata sanoa minkälaista se juuri tämän kyseisen henkilön kanssa on.
Osastohoito kertoo jotain. Kielii siitä ettei henkilö pärjää pitkiä aikoja kotona. Onko aloittaja halukas ryhtymään omaishoitajaksi pelkän ulkonäön nimissä?
Osastohoito ei sano varsinaisesti mitään muuta kuin sen mitä tällä hetkellä tapahtuu. On siinä toki tuokin mahdollisuus, mutta ei se ole mikään lupaus sen enempää kuin diagnoosikaan siitä, että yhteiselo tulee olemaan jonkinlaista helvettiä.
Miksi pitää tieten tahtoen hakea ongelmia? On munkin serkulla tällä hetkellä hyvä vaihde. Suositanko jollekin ottamaan serkkua kontolleen? En. Sitku tolla lähtee niin sil sit lähtee. Kaikki ei osaa lukea signaaleja.
Tuo mentaliteetti rajaa aika paljon asioita elämästä ulos, jos haluaa sulkea ulos kaikki mahdolliset epävarmuustekijät.
Ja miksikö "hakea"? Eihän sitä koskaan voi tietää varmaksi minkälainen ihminen oikeasti on, kun suhteeseen alkaa, yllätyksiä kun voi olla positiivisia tai negatiivisia. Se on tietenkin jokaisen oma asia haluaako katsoa sen vaihtoehdon vai ei, mutta suoralta kädeltä tyrmääminen tuntuu hieman typerältä, varsinkin, jos on jo muutaman kuukauden ehtinyt tutustuakin, eli kaiketi muuta, isompaa "vikaa" ei ole kaverissa ilmennyt.
Vierailija kirjoitti:
Eniten mua mietityttää toi viiltely en tiennyt että kakskymppiset vielä viiltelee. Luulin teinien jutuksi.
Mä taisin ekan kerran tehdä sitä 11-vuotiaana. Edellisestä kerrasta on pari vuotta. Oon nyt 35.
Jos on oppinut tavan niin siitä on vaikea päästä eroon, se ei ole vaan teinien huomionhakua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa'a, tuo on aikalailla sama kuin kysyisi minkälaista on seurustella Hannun tai Kertun kanssa? Eihän sitä kukaan voi etukäteen osata sanoa minkälaista se juuri tämän kyseisen henkilön kanssa on.
Osastohoito kertoo jotain. Kielii siitä ettei henkilö pärjää pitkiä aikoja kotona. Onko aloittaja halukas ryhtymään omaishoitajaksi pelkän ulkonäön nimissä?
Osastohoito ei sano varsinaisesti mitään muuta kuin sen mitä tällä hetkellä tapahtuu. On siinä toki tuokin mahdollisuus, mutta ei se ole mikään lupaus sen enempää kuin diagnoosikaan siitä, että yhteiselo tulee olemaan jonkinlaista helvettiä.
Miksi pitää tieten tahtoen hakea ongelmia? On munkin serkulla tällä hetkellä hyvä vaihde. Suositanko jollekin ottamaan serkkua kontolleen? En. Sitku tolla lähtee niin sil sit lähtee. Kaikki ei osaa lukea signaaleja.
Tuo mentaliteetti rajaa aika paljon asioita elämästä ulos, jos haluaa sulkea ulos kaikki mahdolliset epävarmuustekijät.
Ja miksikö "hakea"? Eihän sitä koskaan voi tietää varmaksi minkälainen ihminen oikeasti on, kun suhteeseen alkaa, yllätyksiä kun voi olla positiivisia tai negatiivisia. Se on tietenkin jokaisen oma asia haluaako katsoa sen vaihtoehdon vai ei, mutta suoralta kädeltä tyrmääminen tuntuu hieman typerältä, varsinkin, jos on jo muutaman kuukauden ehtinyt tutustuakin, eli kaiketi muuta, isompaa "vikaa" ei ole kaverissa ilmennyt.
Entä jos alkaa syyttämään aapeeta viilloista? Harhasena voi helposti alkaa mieli heittää. Kamerat täytyy kotiin vähintään hankkia.
Ei pelkän ahdistuksen ja viiltelyn takia joudu suljetulle. T. Myös hoidossa ollut, joten kokemusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata. Ystävä joutui eroamaan poikaystävästään hiljattain kun meno alkoi olemaan vain liikaa. Oma mielenterveys alkoi jo rakoilla ja elämä oli toivotonta kun katsoi toisen pimahtamista vierestä. Pitkään oli hyviä selkeitä aikoja, mutta kyllä se psykoosi sieltä aina vaan tuli. Toki on niitä skitsofreenikkoja, joilla sairaus pysyy tosi hyvin hallinnassa ja osaavat höllätä ajoissa kun alkaa todellisuudentaju pettää. Mutta mistäs voit olla varma, että uusi tuttavuutesi kuuluu näihin henkilöihin. En siis mitenkään halua demonisoida skitsofreenikkoja. Uskon, että moni oikeasti paraneekin ja pystyy elämään täysin normaalia elämää loppuelämänsä tai ainakin hyvin pitkään. Psykososiaalinen hoito on todella tärkeää. Mutta itse en lähtisi suhteeseen skitsofreenikon kanssa. Olen muutamia tapauksia nähnyt läheltä niin se on tosi rankkaa kun on huono vaihe.
Voi jumalauta. Skitsofrenia on psykoosi sairaus, mikä nyt näyttäytyy tavalla tai toisella, oli hoito tasapaino mikä tahansa. Osastolle päästäkseen pitää psykoosin olla aika napakka. Pientä ruuhkaa osastoilla. Masennuksen takia ei reagoida mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on vain oma mielipide mutta jättäisin kyllä suosiolla väliin. En kaipaa jännitystä elämääni ja skitsosta ei tiedä koska napsahtaa kunnolla päässä. Suvusta löytyy muutama tapaus. Yksi elää täysin sen mukaan mitä ääniharhat käskevät ja toinen kärsii pahasta paranoiasta.
Serkulla on skitsofrenia. En olisi tiennyt ellei olisi kertonut joutuneensa osastolle. Hänellä se oli oireillut vuosikausia ennen sitä enkä huomannut mitään. Pitkän osastojakson jälkeen tilanne on hyvä ja ihan normaalisti pystyy elämään. Ja hän pääsee osastolle heti jos tarvetta ilmaantuu. Alkoi jo lapsuudessa kuulemma hänellä. Lääkkeet on vahvoja toki, mutta ei hänestä sitäkään näe päällepäin mitenkään. Pienempi paha syödä lääkkeitä kuin olla harhoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Väkivaltaisen kanssa en seurustelisi.
Oma kokemukseni:
Mikäli henkilö ottaa lääkkeensä ohjeiden mukaisesti, kaikki sujuu melko normaalisti.
Mutta kun jättää lääkkeet ottamatta, kaikki menee päin honkia - yleensä päätyen psykoosiin ja osastolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lue Joonatan Tolan romaani Punainen planeetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eniten mua mietityttää toi viiltely en tiennyt että kakskymppiset vielä viiltelee. Luulin teinien jutuksi.
Mä taisin ekan kerran tehdä sitä 11-vuotiaana. Edellisestä kerrasta on pari vuotta. Oon nyt 35.
Jos on oppinut tavan niin siitä on vaikea päästä eroon, se ei ole vaan teinien huomionhakua.
Niin AP, oletko valmis siihen, että huonona kautenaan saattaa tosiaan viillellä tai satuttaa muuten itseään?
Mulla on exät joutuneet piilottelemaan veitsiä kun olen ollut itsetuhoinen. Silloin nuorempana en suostunut hakemaan apua kun mielestäni pärjäsin omillani ihan hyvin ja kielsi ehdottomasti kertomasta kenellekään.
Se on rankka paikka läheiselle kun rakas ihminen satuttaa itseään ja on ihan neuvoton miten toimia, varmasti terapian tarpeessa itsekin sit kun sitä tarpeeksi joutuu seuraamaan. Yhden kerran muistan kun poikaystävä itki kun koitti niitä haavoja tyrehdyttää ja putsata, halusi soittaa ambulanssin mutta kiristin vaikka millä keinoin että tää ei leviä ulkopuolisille.
Nykyäänhän sitä apua en saa vaikka olen sitä koittanut hakea sinnikkäästi ja pitkään kun en ole tarpeeksi paha tapaus kaikkine itsetuhoineni. Olen tosiaan jo 35 ja todella herkästi nuo impulssit tulee esiin esim riitatilanteissa ja on vaikea olla satuttamatta itseään.
Mieti joku tovi että onko susta kestämään tuota.
Kertokaa myös oletteko itse terveitä!
Yleensä eron kynnyksellä parien kuulee asentavan kameroita ja kantavan nauhuria. Suhteen alussa kuuluisi viettää honeymoonia. Nythän joudut stressaamaan toisen voinnista. Siinä vaiheessa jos edes mietit kameroita kantsii miettiä suhteen hedelmällisyyttä. Oikeesti tuolla hakee seuraa ihan tervepäisiä. Yksinäisyyttä ei pidä pelätä.
Vierailija kirjoitti:
Väkivaltaisen kanssa en seurustelisi.
Ja muuten seurustelisit 😂
Osastohoito ei sano varsinaisesti mitään muuta kuin sen mitä tällä hetkellä tapahtuu. On siinä toki tuokin mahdollisuus, mutta ei se ole mikään lupaus sen enempää kuin diagnoosikaan siitä, että yhteiselo tulee olemaan jonkinlaista helvettiä.