Mistä luulet että muut ovat sinulle kateellisia?

jokua voi kadehtia

-söpöä, kilttiä, fiksua ja tervettä lasta

-hyvää miestä (kiltti, ahkera ja ylipäänsä kunnollinen muttei mikään nössö, eikä myöskään ole ruma :)

-näistä mulle on suoraan joku sanonut että kadehtii multa: vahvoja kynsiä, suoria hampaita, sitä että en juuri koskaan sairastele, olen melkein aina iloinen

lähinnä siksi, että olen kokenut aikamoisen luokka nousun puolisoni myötä, ystäväni elävät vielä ns. entistä elämääni ja joutuvat taistelemaan arjessa monien vaikeuksien kanssa.



Itselläni elämä on nyt aika helppoa, murheita on vähän, rakastan todella puolisoani joka on aivan ihana ihminen, ahkera,ajattelevainen, hän ei juo, eikä käy reissuilla, tekee paljon kotona kaikkea ja antaa mun myös harrastaa omia tärkeitä juttujani.



Ei ole maksamattomia laskuja, kaurapuuron syöntiä kun rahat ei muuhun riitä, ei hajonneita autoja ym.. On ihana talo, ihanat lapset.

Olisin ollut itsekkin kateellinen itselleni joitakin vuosia sitten.



Mutta arki se on arkea meilläkin, ei ole mitään niin glamouria, enkä sitä tarvisekkaan, mulle tässä on jo enemmän kun olen osannut toivoa.

että kukaan kadehtii minua mistään. En ajattele tällaisia asioita, sillä en saa mitään kiksejä siitä, että joku mahdollisesti kahdehtisi.



Enkä ymmärrä suurinta osaa tämän ketjun mahdollisista kateuden aiheuttajista. Vaikka nyt "kaunis, treenattu kroppa", siis mitäh?? Senhän saa jokainen halutessaan :O Miten naurettava kateuden syy!



Samoin materiaa, koulutusta jne. voi jokainen hankkia.



Ajanhukkaa kadehtia kun itse voi saavuttaa lähes kaiken saman jos vain haluaa ja viitsii.

Täälläkin vielä kun pari mainitsi että ne on tyttäriä. Onko säälittävämpää?

Lapsemme on huomiotaherättävän kaunis (me vanhemmat taas tosi "taviksia") ja vieläpä tosi sosiaalinen, iloinen ja suosittu kaverina. Päiväkodista tulee kehuja ja onpa monikin sanonut että tuo lapsi on vaan aivan ihana. Olen todella iloinen siitä, että meillä on ollut näin hyvä onni ja lapsi on reipas ja pärjäävä. Ilmeisesti monellakin tutulla/naapurilla on asiat huonommin, on moniongelmaisia perheitä ja haastavia lapsia ym.



Muuten olemme tosi tavallisen oloisia, asumme vuokralla ja emme liiku "hienoissa piireissä". Kuitenkin meillä on paljon omaisuutta ja saamme aikanaan valtavan perinnön (näistä asioista ei vaan kukaan tiedä, en halua että ihmiset kadehtivat!).

jota meille tuli , kun muutimme yhteen.

Harvalla on varaa laittaa asunnon sisutukseen ja kodinkoneisiin ja elektroniikkaan ja autoon niin kuin meillä yhtäkkiä. Esim. designsohvamme maksoi 5 000e.

Joku saattaa kahdehtia myös rohkeuttani siitä, miten minä elän.

Mä pidän tyhmänä sitä joka maksaa jostain hiton sohvasta 5000e ;-)

lähinnä siksi, että olen kokenut aikamoisen luokka nousun puolisoni myötä, ystäväni elävät vielä ns. entistä elämääni ja joutuvat taistelemaan arjessa monien vaikeuksien kanssa.

Itselläni elämä on nyt aika helppoa, murheita on vähän, rakastan todella puolisoani joka on aivan ihana ihminen, ahkera,ajattelevainen, hän ei juo, eikä käy reissuilla, tekee paljon kotona kaikkea ja antaa mun myös harrastaa omia tärkeitä juttujani.

Ei ole maksamattomia laskuja, kaurapuuron syöntiä kun rahat ei muuhun riitä, ei hajonneita autoja ym.. On ihana talo, ihanat lapset.

Olisin ollut itsekkin kateellinen itselleni joitakin vuosia sitten.

Mutta arki se on arkea meilläkin, ei ole mitään niin glamouria, enkä sitä tarvisekkaan, mulle tässä on jo enemmän kun olen osannut toivoa.

En kadehdi kaltaistasi ihmistä joka ei ole tehnyt itse mitään nostaakseen elintasoaan vaan elää puolisonsa siivellä. Pikemminkin halveksin.

Olen kaunis ja olen löytänyt täydellisen miehen joka on komea, fiksu ja valmistuu tulevaisuudessa ammattiin jossa tienaa helposti kuukaudessa jonkun toisen puolen vuoden palkan ja jopa enemmänkin.

Itse olen aina päässyt elämässäni eteenpäin ilman vastoinkäymisiä. Olen matkustellut ja ollut opiskelijavaihdoissa ympäri maailmaa. Olen täysi-ikäisyydestäni asti ollut työelämässä enkä ole kokenut työttömyyttä. Aloitin opiskelut alalla, jossa ei ole hyvät työllisyysnäkymät ja tuttavani varoittelivat, etten tule löytämään itselleni töitä. Mutta jo ennen kuin valmistuin koulusta allekirjoitin työsopimuksen niin mielenkiintoiseen duuniin, että olisin itsekkin kateellinen jos joku toinen olisi sen saanut. Asumme pk-seudulla arvostetulla alueella aika uudessa kerrostalossa ja vuokramme on ainoastaan 400 euroa joten palkka riittää paremmin kuin hyvin.



Kaverini ovat suurimmalta osin vielä opiskelijoita tai työttömiä ja eivät ole keksineet mitä elämällään tekisivät. Lähes kaikki sinkkuja.



Ensimmäinen muistoni kateudesta oli ala-asteen ensimmäiseltä luokalta, kun opettajani soitti äidilleni ja sanoi, ettei minua kannata pukea niin siististi ja hienosti, sillä muut tulevat siitä kateelliseksi. Ja minulla oli siis aivan normaalit vaatteet, ei mitään prinsessamekkoja ym. Muistan opettajan valittaneen kuinka lettinauhani olivat samaa väriä muun vaatetukseni kanssa ja lisäksi vaatteeni olivat aina puhtaat ja tuoksuivat hyvältä. En vieläkään ymmärrä mikä ongelma tällä opettajalla oli! Olin todella kaunis lapsi joten ilmeisesti minut olisi pitänyt pukea rumasti, jottei kateutta olisi syntynyt.

pitkistä kesälomista. Ainakin täällä palstalla mutta kyllä osa ystävistäni ja sukulaisistani kadehtii myös.

Kateus on tunne siinä missä kaikki muutkin tunteet. Joka väittää, että ei kadehdi, ei kykene todella arvostamaan ja arvioimaan, mitä itsellään on. Kateus on aina tietynlaista oman elämän arviointia, joka on tarpeellista, jotta pääsee elämässä eteenpäin. Jos jää kuitenkin vellomaan siihen kateuteen, on se silloin ihan yhtä syövyttävä tunne kuin esim. viha, jossa vellotaan. Sopivina annoksina se potkii ihmistä eteenpäin.

Täysin kadehtimaton ihminen on täysin itseriittoinen ja itsekeskeinen ja siinä mielessä myös pelottava. Jos ei ole mitään, mitä kadehtia, näkee aina oman itsensä ja oman elämänsä oikeanlaisena ja muut väärässä. Ei tervettä sekään.

Kateudentunteet tulevat ja menevät elämäntilanteen mukaan, ja näinhän sen kuuluu mennäkin. Pieni kateus on hyvä motivaattori ja toisaalta laittaa arvostamaan myös ystävienkin ja muiden kateudenkohteiden valintoja.

tiputettuani 10 kg periaatteessa laihduttamatta.

kun itse en muuttaisi missään nimessä Helsinkiin.

Liian paljon ihmisiä, autoja, betonibunkkereita ja kaiken mailman hörhöjä.

Olen kuitenkin asunut Keravalla ja käynyt Hesassa töissä ja ei koskaan enään takaisin Etelä-Suomeen.

Mun puutarhaa joku voi kadehtia.

Minulla on suuri suku, olen sukuni ensimmäinen ylioppilas. Työskentelen kivassa työpaikassa jo 10:ttä vuotta, opinnot tähän pääsemiseksi kestivät monta vuotta lukion jälkeen.



Aina välillä tuntuu, että suku ajattelee että yritän olla jotain enemmän kuin he, ihmiset aristelevat vapaata keskustelua kun olen paikalla. Tämä surettaa minua, koska pohjimmiltani olen hyvin sukurakas eikä minulla todellakaan ole mitään ketään vastaan.

lähinnä siksi, että olen kokenut aikamoisen luokka nousun puolisoni myötä,

Siis oletko kouluttautunut puolisosi myötä? Oletko saanut uuden aseman työssä?

Ei luokkanousu tapahdu sillä, että menee naimisiin rikkaan (?) kanssa :O Luokasta toiseen siirrytään koulutuksella ja asemella työelämässä. Joskus mukaan lasketaan myös tulot. Siis omat, ei puolison :D

että naimataidoistani =)

Lapset perusterveitä ja normaaleja, kivannäköisiä ja mukavia. Sosiaaliset taidot suht hallussa ja kavereita. Lisäksi lahjakkaita liikunnallisesti.



Mutta kaiken kaikkiaan ihan normaaleja lapsia. Heillä on myös huonoja päiviä ja aina ei kaikki huvita.



Mutta uskon että jos lapsi on sairas tai lapsen elämä muuten raiteiltaan, niin joskus voi tulla kateuden tunne. Muuten jokaisen vanhemman luulisi tuntevan että juuri se oma lapsi on kaikkein ihanin:)

Lapset perusterveitä ja normaaleja, kivannäköisiä ja mukavia. Sosiaaliset taidot suht hallussa ja kavereita. Lisäksi lahjakkaita liikunnallisesti.

Mutta kaiken kaikkiaan ihan normaaleja lapsia. Heillä on myös huonoja päiviä ja aina ei kaikki huvita.

Mutta uskon että jos lapsi on sairas tai lapsen elämä muuten raiteiltaan, niin joskus voi tulla kateuden tunne. Muuten jokaisen vanhemman luulisi tuntevan että juuri se oma lapsi on kaikkein ihanin:)

Ei käsitä...

työpaikastani.

He kuvittelevat, että työ on kivaa, helppoa, ja siitä maksetaan mukavasti. Kivaa se kyllä on, helppoakin toisinaan, mutta toisinaan todella raskasta ja liksat ovat kertakaikkisen surkeat! Se, että minulla on varaa joskus hemmotella itseäni, on tarkan talouden pidon ja suoranaisen pihiyden ansiota.



Toki olen onnellisen, että olen itselleni mieluisessa työssä, mutta välillä ärsyttää, kun kuvitellaan sen olevan yhtä juhlaa ja rahaa tulevan ovista ja ikkunoista. "Sulla on niin helppoa..." on tullut tutuksi lauseeksi.

En usko, että kukaan on mun omaisuudestani kateellinen.

olevansa kateuden kohteita, eivät sitä yleensä ole - he vain TOIVOVAT että joku olisi heille kateellinen.

Minä luulen että muut ovat kateellisia asunnosta. Meillä omistusasunto Etelä-Helsingissä arvostetussa osoitteessa.

Heheeee...........