Hyvätuloinen sinkkunainen - Helsingin deittimarkkinat olemattomat

Vierailija kirjoitti:

Puhutaanko täällä enää varakkaan, nuoren, korkeasti koulutetun naisen vaikeuksista löytää treffiseuraa Helsingissä?

Kuulostaa muuten melko erikoiselta probleemilta!

Eiköhän se tullut jo kaikille selväksi, että toivoton tapaus. Ei sisällä mitään miehiä kiinnostavaa - kannattaa vaan ostaa jo ne kaksi kissaa ja tukeva pöytä laatikkoviineille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhutaanko täällä enää varakkaan, nuoren, korkeasti koulutetun naisen vaikeuksista löytää treffiseuraa Helsingissä?

Kuulostaa muuten melko erikoiselta probleemilta!

Eiköhän se tullut jo kaikille selväksi, että toivoton tapaus. Ei sisällä mitään miehiä kiinnostavaa - kannattaa vaan ostaa jo ne kaksi kissaa ja tukeva pöytä laatikkoviineille.

Nojoo, vähenee se väestö näinkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkialla maailmassa on sama tilanne, eli kun naisten koulutus ym. mahdollisuudet paranevat, käy pian ilmi että kyvykkäitä ja itsenäisiä naisia onkin paljon enemmän kuin vastaavia miehiä. Naiset eivät tarvitse miestä elättämään, siittämään tai mihinkään muuhunkaan, joten heidän ei myöskään tarvitse ottaa jokaista "vähän sinnepäin"-kandidaattia puolisokseen. Onhan tätä ihan tutkittukin, että mies on onnellisin ja tervein naimisissa ollessaan, nainen taas yksin. 

Mitä pärjäämiseen tulee, miehet voivat maalailla haavekuvia isotissimisseistä, mutta samaan aikaan se vastaavan tason nainen pitää sormia ristissä, että tulevalla deittikumppanilla olisi edes hygienia tai peruskäytöstavat kunnossa. 

Kyllä tässä paljon perää on, sillä naisilla on biologiasta johtuen paljon juuri niitä taitoja, joita nykyajan yhteiskunnassa ja työelämässä tarvitaan. Ollaan menetetty paljon all male -yrityskulttuurin takia, ja nykyäänhän ihanne onkin yrityskulttuuri, jossa on sekä miehiä että naisia, ja he ovat eri-ikäisiä. Monissa yrityksissä pyritään rakentamaan tiimit tuolle pohjalle tutkimusnäytöön nojaten (kykyprofiilit huomioiden, totta kai eli mahdollisuuksien rajoissa). 

Noh, nyt se nähdään kun ajat kovenee: yritykset irtisanovat sieltä ylimääräisestä tuottamattomasta päästä ensimmäisenä, mikä nähdään jo nyt. HR, ESG ja viestintä malliesimerkkeinä ovat kasvattaneet valtavasti naisten työllistymistä yrityksiin - mutta eivät tuota arvoa liiketoiminnalle, joten markkinatalous korjaa nyt itse itseään.

10v sitten mietin, mitä ihmettä monet naisvaltaisten alojen yliopisto-opiskelijat voisivat tehdä yrityksissä. No kävi ilmi, että wokehysterian myötä keksittiin edellä mainitut työtehtävät (etenkin ESG, mutta myös monet HR-liitännäiset ja viestinnän tehtävät), jonka myötä tulikin lattepisteitä, taukohuoneita ja mielenterveyspäiviä. Noh, se työ ei tuota mitään viivan alle jäävää, joten vaikeat ajat seuraa näitä naisia seuraavaksi. Huomioitavaa on, että esim. Texas ja Florida eivät salli osavaltioissaan toimia sellaisten rahoitusyhtiöiden, jotka sijoittavat ESG-perusteisesti - se siis ei ole missään mielessä liiketoiminnallisesti perusteltua toimintaa vaan korporatiivista woketusta.

Käsityksesi bisneksestä on varsin lapsellinen jos kuvittelet että HR ja viestintä ovat tuottamattomia liiketoiminnan osia joita ylläpidetään vain naisten työllistämiseksi.

Helsingistä on vaikea löytää lapsetonta miestä, joka olisi mun miespuolinen vastine eli normaalipituinen, hoikka/urheilullinen, savuton/huumeeton, sosiaalinen, maisteri. Tässä vaiheessa en edes mainitse omistusasuntoa, vaikka itselläni on sellainen. N39

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkialla maailmassa on sama tilanne, eli kun naisten koulutus ym. mahdollisuudet paranevat, käy pian ilmi että kyvykkäitä ja itsenäisiä naisia onkin paljon enemmän kuin vastaavia miehiä. Naiset eivät tarvitse miestä elättämään, siittämään tai mihinkään muuhunkaan, joten heidän ei myöskään tarvitse ottaa jokaista "vähän sinnepäin"-kandidaattia puolisokseen. Onhan tätä ihan tutkittukin, että mies on onnellisin ja tervein naimisissa ollessaan, nainen taas yksin. 

Mitä pärjäämiseen tulee, miehet voivat maalailla haavekuvia isotissimisseistä, mutta samaan aikaan se vastaavan tason nainen pitää sormia ristissä, että tulevalla deittikumppanilla olisi edes hygienia tai peruskäytöstavat kunnossa. 

Kyllä tässä paljon perää on, sillä naisilla on biologiasta johtuen paljon juuri niitä taitoja, joita nykyajan yhteiskunnassa ja työelämässä tarvitaan. Ollaan menetetty paljon all male -yrityskulttuurin takia, ja nykyäänhän ihanne onkin yrityskulttuuri, jossa on sekä miehiä että naisia, ja he ovat eri-ikäisiä. Monissa yrityksissä pyritään rakentamaan tiimit tuolle pohjalle tutkimusnäytöön nojaten (kykyprofiilit huomioiden, totta kai eli mahdollisuuksien rajoissa). 

Noh, nyt se nähdään kun ajat kovenee: yritykset irtisanovat sieltä ylimääräisestä tuottamattomasta päästä ensimmäisenä, mikä nähdään jo nyt. HR, ESG ja viestintä malliesimerkkeinä ovat kasvattaneet valtavasti naisten työllistymistä yrityksiin - mutta eivät tuota arvoa liiketoiminnalle, joten markkinatalous korjaa nyt itse itseään.

10v sitten mietin, mitä ihmettä monet naisvaltaisten alojen yliopisto-opiskelijat voisivat tehdä yrityksissä. No kävi ilmi, että wokehysterian myötä keksittiin edellä mainitut työtehtävät (etenkin ESG, mutta myös monet HR-liitännäiset ja viestinnän tehtävät), jonka myötä tulikin lattepisteitä, taukohuoneita ja mielenterveyspäiviä. Noh, se työ ei tuota mitään viivan alle jäävää, joten vaikeat ajat seuraa näitä naisia seuraavaksi. Huomioitavaa on, että esim. Texas ja Florida eivät salli osavaltioissaan toimia sellaisten rahoitusyhtiöiden, jotka sijoittavat ESG-perusteisesti - se siis ei ole missään mielessä liiketoiminnallisesti perusteltua toimintaa vaan korporatiivista woketusta.

Käsityksesi bisneksestä on varsin lapsellinen jos kuvittelet että HR ja viestintä ovat tuottamattomia liiketoiminnan osia joita ylläpidetään vain naisten työllistämiseksi.

Suomessa ainakin jälkimmäinen on juuri tuota. Mutta se ei johdu naisista eikä varsinkaan viestinnän (hr:n en ota kantaa, koska se haiskahtaa) mahdollisuuksista - noita töitä ei vaan ole suunniteltu juuri ollenkaan, vaan juurikin lätkäisty joutsenmerkin tavoin olemassaolevan raamin päälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkialla maailmassa on sama tilanne, eli kun naisten koulutus ym. mahdollisuudet paranevat, käy pian ilmi että kyvykkäitä ja itsenäisiä naisia onkin paljon enemmän kuin vastaavia miehiä. Naiset eivät tarvitse miestä elättämään, siittämään tai mihinkään muuhunkaan, joten heidän ei myöskään tarvitse ottaa jokaista "vähän sinnepäin"-kandidaattia puolisokseen. Onhan tätä ihan tutkittukin, että mies on onnellisin ja tervein naimisissa ollessaan, nainen taas yksin. 

Mitä pärjäämiseen tulee, miehet voivat maalailla haavekuvia isotissimisseistä, mutta samaan aikaan se vastaavan tason nainen pitää sormia ristissä, että tulevalla deittikumppanilla olisi edes hygienia tai peruskäytöstavat kunnossa. 

Kyllä tässä paljon perää on, sillä naisilla on biologiasta johtuen paljon juuri niitä taitoja, joita nykyajan yhteiskunnassa ja työelämässä tarvitaan. Ollaan menetetty paljon all male -yrityskulttuurin takia, ja nykyäänhän ihanne onkin yrityskulttuuri, jossa on sekä miehiä että naisia, ja he ovat eri-ikäisiä. Monissa yrityksissä pyritään rakentamaan tiimit tuolle pohjalle tutkimusnäytöön nojaten (kykyprofiilit huomioiden, totta kai eli mahdollisuuksien rajoissa). 

Noh, nyt se nähdään kun ajat kovenee: yritykset irtisanovat sieltä ylimääräisestä tuottamattomasta päästä ensimmäisenä, mikä nähdään jo nyt. HR, ESG ja viestintä malliesimerkkeinä ovat kasvattaneet valtavasti naisten työllistymistä yrityksiin - mutta eivät tuota arvoa liiketoiminnalle, joten markkinatalous korjaa nyt itse itseään.

10v sitten mietin, mitä ihmettä monet naisvaltaisten alojen yliopisto-opiskelijat voisivat tehdä yrityksissä. No kävi ilmi, että wokehysterian myötä keksittiin edellä mainitut työtehtävät (etenkin ESG, mutta myös monet HR-liitännäiset ja viestinnän tehtävät), jonka myötä tulikin lattepisteitä, taukohuoneita ja mielenterveyspäiviä. Noh, se työ ei tuota mitään viivan alle jäävää, joten vaikeat ajat seuraa näitä naisia seuraavaksi. Huomioitavaa on, että esim. Texas ja Florida eivät salli osavaltioissaan toimia sellaisten rahoitusyhtiöiden, jotka sijoittavat ESG-perusteisesti - se siis ei ole missään mielessä liiketoiminnallisesti perusteltua toimintaa vaan korporatiivista woketusta.

Käsityksesi bisneksestä on varsin lapsellinen jos kuvittelet että HR ja viestintä ovat tuottamattomia liiketoiminnan osia joita ylläpidetään vain naisten työllistämiseksi.

Hehheh, arvasin, että joku luetun ymmärtämiseen kykenemätön näin sen ilmaisee 😂 HR ja viestintä -liitännäisten työtehtävien määrä on noussut merkittävästi ilman liiketoiminnallisia perusteita. Molempia näitä on ennenkin ollut ja niitä tarvitaan, mutta ei suinkaan siinä määrin kuin viimeisen 5 vuoden aikana kehitys ollut.

Tämä myös voidaan todeta juuri tällä hetkellä päivittäin ilmoitetuista irtisanomisista ympäri länsimaita, joissa suuryritykset leikkaavat nimenomaan näiltä alueilta.

Vierailija kirjoitti:

Helsingistä on vaikea löytää lapsetonta miestä, joka olisi mun miespuolinen vastine eli normaalipituinen, hoikka/urheilullinen, savuton/huumeeton, sosiaalinen, maisteri. Tässä vaiheessa en edes mainitse omistusasuntoa, vaikka itselläni on sellainen. N39

Tässä ikä on se ongelma. 10 vuotta nuorempina ko. miehet olisivat hyviä vaihtoehtoja ja heitä olisi enemmän. Tuon ikäiset ja vanhemmat miehet ko. ominaisuuksilla ovat vääjäämättä myös jossain määrin ylijäämämiehiä (tai eivät ainakaan halua sitoutua).

Miesten ja naisten tulisi pariutua 20-30 -vuotiaina (miehet 35v asti), jos haluavat saada ykköskierroksen puolison korkealla arvotuksella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkialla maailmassa on sama tilanne, eli kun naisten koulutus ym. mahdollisuudet paranevat, käy pian ilmi että kyvykkäitä ja itsenäisiä naisia onkin paljon enemmän kuin vastaavia miehiä. Naiset eivät tarvitse miestä elättämään, siittämään tai mihinkään muuhunkaan, joten heidän ei myöskään tarvitse ottaa jokaista "vähän sinnepäin"-kandidaattia puolisokseen. Onhan tätä ihan tutkittukin, että mies on onnellisin ja tervein naimisissa ollessaan, nainen taas yksin. 

Mitä pärjäämiseen tulee, miehet voivat maalailla haavekuvia isotissimisseistä, mutta samaan aikaan se vastaavan tason nainen pitää sormia ristissä, että tulevalla deittikumppanilla olisi edes hygienia tai peruskäytöstavat kunnossa. 

Kyllä tässä paljon perää on, sillä naisilla on biologiasta johtuen paljon juuri niitä taitoja, joita nykyajan yhteiskunnassa ja työelämässä tarvitaan. Ollaan menetetty paljon all male -yrityskulttuurin takia, ja nykyäänhän ihanne onkin yrityskulttuuri, jossa on sekä miehiä että naisia, ja he ovat eri-ikäisiä. Monissa yrityksissä pyritään rakentamaan tiimit tuolle pohjalle tutkimusnäytöön nojaten (kykyprofiilit huomioiden, totta kai eli mahdollisuuksien rajoissa). 

Noh, nyt se nähdään kun ajat kovenee: yritykset irtisanovat sieltä ylimääräisestä tuottamattomasta päästä ensimmäisenä, mikä nähdään jo nyt. HR, ESG ja viestintä malliesimerkkeinä ovat kasvattaneet valtavasti naisten työllistymistä yrityksiin - mutta eivät tuota arvoa liiketoiminnalle, joten markkinatalous korjaa nyt itse itseään.

10v sitten mietin, mitä ihmettä monet naisvaltaisten alojen yliopisto-opiskelijat voisivat tehdä yrityksissä. No kävi ilmi, että wokehysterian myötä keksittiin edellä mainitut työtehtävät (etenkin ESG, mutta myös monet HR-liitännäiset ja viestinnän tehtävät), jonka myötä tulikin lattepisteitä, taukohuoneita ja mielenterveyspäiviä. Noh, se työ ei tuota mitään viivan alle jäävää, joten vaikeat ajat seuraa näitä naisia seuraavaksi. Huomioitavaa on, että esim. Texas ja Florida eivät salli osavaltioissaan toimia sellaisten rahoitusyhtiöiden, jotka sijoittavat ESG-perusteisesti - se siis ei ole missään mielessä liiketoiminnallisesti perusteltua toimintaa vaan korporatiivista woketusta.

Käsityksesi bisneksestä on varsin lapsellinen jos kuvittelet että HR ja viestintä ovat tuottamattomia liiketoiminnan osia joita ylläpidetään vain naisten työllistämiseksi.

Hehheh, arvasin, että joku luetun ymmärtämiseen kykenemätön näin sen ilmaisee 😂 HR ja viestintä -liitännäisten työtehtävien määrä on noussut merkittävästi ilman liiketoiminnallisia perusteita. Molempia näitä on ennenkin ollut ja niitä tarvitaan, mutta ei suinkaan siinä määrin kuin viimeisen 5 vuoden aikana kehitys ollut.

Tämä myös voidaan todeta juuri tällä hetkellä päivittäin ilmoitetuista irtisanomisista ympäri länsimaita, joissa suuryritykset leikkaavat nimenomaan näiltä alueilta.

Leikkaavat koska niiden leikkaamisen välitön vaikutus tuottavuuteen on pienempi kuin joillain muilla osa-alueilla. Mutta sehän ei ole sama asia kuin että niillä ei olisi lainkaan liiketulosta parantavaa vaikutusta tai että niiden leikkaaminen ei olisi pidemmällä tähtäimellä enemmän vahingollista. Ne ovat se osa jota voidaan lyhytaikaisesti supistaa koska ne ovat ns. tukitoimintoja joita ilman toiminta pyörii jotenkin sen hetken kriisin yli.

Ei siis niitä ole mukaan otettu mitenkään turhaan tai tuottamattomina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsingistä on vaikea löytää lapsetonta miestä, joka olisi mun miespuolinen vastine eli normaalipituinen, hoikka/urheilullinen, savuton/huumeeton, sosiaalinen, maisteri. Tässä vaiheessa en edes mainitse omistusasuntoa, vaikka itselläni on sellainen. N39

Tässä ikä on se ongelma. 10 vuotta nuorempina ko. miehet olisivat hyviä vaihtoehtoja ja heitä olisi enemmän. Tuon ikäiset ja vanhemmat miehet ko. ominaisuuksilla ovat vääjäämättä myös jossain määrin ylijäämämiehiä (tai eivät ainakaan halua sitoutua).

Miesten ja naisten tulisi pariutua 20-30 -vuotiaina (miehet 35v asti), jos haluavat saada ykköskierroksen puolison korkealla arvotuksella.

Kyllä. Sosiaaliset, elintavoiltaan hyvät ja koulutetut miehet 30+ ikäluokassa ovat järjestään jo parisuhteissa ja yleensä onnellisissa sellaisissa.

Vierailija kirjoitti:

Helsingistä on vaikea löytää lapsetonta miestä, joka olisi mun miespuolinen vastine eli normaalipituinen, hoikka/urheilullinen, savuton/huumeeton, sosiaalinen, maisteri. Tässä vaiheessa en edes mainitse omistusasuntoa, vaikka itselläni on sellainen. N39

Eiköhän tuollaisella miehellä ole noin 99% todennäköisyydellä omistusasunto.

Ja kyllähän kuvailemasi kaltaisia miehiä varmaan jonkin verran Helsingissä on, mutta haluaako tuollainen mies 39v naisen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsingistä on vaikea löytää lapsetonta miestä, joka olisi mun miespuolinen vastine eli normaalipituinen, hoikka/urheilullinen, savuton/huumeeton, sosiaalinen, maisteri. Tässä vaiheessa en edes mainitse omistusasuntoa, vaikka itselläni on sellainen. N39

Tässä ikä on se ongelma. 10 vuotta nuorempina ko. miehet olisivat hyviä vaihtoehtoja ja heitä olisi enemmän. Tuon ikäiset ja vanhemmat miehet ko. ominaisuuksilla ovat vääjäämättä myös jossain määrin ylijäämämiehiä (tai eivät ainakaan halua sitoutua).

Miesten ja naisten tulisi pariutua 20-30 -vuotiaina (miehet 35v asti), jos haluavat saada ykköskierroksen puolison korkealla arvotuksella.

Kyllä. Sosiaaliset, elintavoiltaan hyvät ja koulutetut miehet 30+ ikäluokassa ovat järjestään jo parisuhteissa ja yleensä onnellisissa sellaisissa.

Kyllä, ja naisissa ihan sama juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkialla maailmassa on sama tilanne, eli kun naisten koulutus ym. mahdollisuudet paranevat, käy pian ilmi että kyvykkäitä ja itsenäisiä naisia onkin paljon enemmän kuin vastaavia miehiä. Naiset eivät tarvitse miestä elättämään, siittämään tai mihinkään muuhunkaan, joten heidän ei myöskään tarvitse ottaa jokaista "vähän sinnepäin"-kandidaattia puolisokseen. Onhan tätä ihan tutkittukin, että mies on onnellisin ja tervein naimisissa ollessaan, nainen taas yksin. 

Mitä pärjäämiseen tulee, miehet voivat maalailla haavekuvia isotissimisseistä, mutta samaan aikaan se vastaavan tason nainen pitää sormia ristissä, että tulevalla deittikumppanilla olisi edes hygienia tai peruskäytöstavat kunnossa. 

Ei se ihan noin mennyt mutta sinne päin. Varsinaisesti se tutkimus kertoi että parisuhde lisää keskimäärin miehen onnellisuutta mutta keskimäärin laskee naisen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita että jokainen mies olisi onnellinen suhteessa tai jokainen nainen onneton tai että jokainen suhde lisäisi miehen onnellisuutta ja jokainen laskisi naisen. Naisen on vain miestä hankalampaa löytää suhdetta joka lisäisi naisen onnellisuutta. 

Mistä se sinun mielestäsi johtuu? Voisiko johtua ylimitoitetuista odotuksista sekä itseä että miehiä kohtaan? Näissäkin keskusteluissa sinkkunaiset ihan oikeasti monesti hakevat pakettia kuten ap eli miehen yksilöllisyys on hautautunut johonkin saavutusten alle (omien ja miehen). Lisäksi syntyy vaikutelma siitä, että oma elämäkin on vain CV-luettelo.

Ts. minusta nämä tätä aloitusta kritisoivat miesten kommentit ovat ihan oikeilla jäljillä. Se on kuitenkin vain vaikutelma eksyksissä olosta, ei siitä, että ap tai joku muu välttämättä olisi kiipijä tai jokin muu ahne blondi. On kuitenkin vaikea löytää hyvää parisuhdetta, jos on eksyksissä itseltäänkin. Silloinhan joku muu usein pyrkii kuskin paikalle.

Tässä pitää erottaa kaksi eri vaihetta. Naisilla (ja monilla miehilläkin) on varmasti ylimitoitettuja vaatimuksia silloin kun vasta etsitään sitä kumppania ja se vähentää parisuhteiden syntymistä. Mutta sitten kun se suhde on syntynyt niin en usko kovinkaan monilla olevan mitenkään erityisen ylimitoitettuja odotuksia. Yleensä tyytyväisyyteen riittää se että se tunneyhteys kumppaneiden välillä säilyy hyvänä ja toista muistetaan pitää tärkeänä.

Kyllä, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty, sillä suurin osa ihmisten kiintymyssuhteista on turvattomia. Mutta osa ongelmista johtuu myös siitä, että aivan kuten pariutumisessakin, ei ymmärretä, että sukupuolilla on osin eri odotuksia parisuhteelle. Ne myös liittyvät siihen, mitä pariutumisessa ei ymmärretä puolin ja toisin sukupuolten välillä.

Ja vaikka ymmärrettäisiinkin niin ei silti tajuta että silloin ne toisen erilaiset tarpeet pitäisi yrittää tyydyttää eikä vain todeta että olemme erilaisia eikä asialle voi mitään. Ei ole mitenkään ylimitoitettu odotus että se toinen pyrkii ottamaan sinun tarpeesi huomioon. Ja jos sellainen ei toteudu niin ei ole mitenkään ylimitoitettua reagointia olla onneton.

Se muuttuu ylimitoitetuksi siinä vaiheessa, kun kuvitellaan oikeuden onnellisuuteen koskevan vain itseä eikä sitä toista osapuolta lainkaan. Tarkoitan, että onnellisen parisuhteen kriteerit asetetaan yksipuolisesti.

Näissä keskusteluissa ylimitoitettua on sen, että naiset pahoittavat mielensä siitä, että mies preferoi kauniita naisia, jotka aivan yllättäen (joskus miehille itselleenkin) ovat hiukan nuorempia, jolloin se tuomitaan. Sen sijaan se hyveellinen malli on sama kuin naisella, jossa kumppanin luonteen (tai jonkun muun ei-pinnallisen asian) tulee olla ensisijainen.

Käytännössä parisuhteissa kuitenkin aletaan tanssia niiden työstämättömien turvattomien kiintymyssuhdemallien mukaista tanssia, ja nämä erilaiset kotityö ym. pikkuriidat ovat vain pintakuohua, josta kuitenkin kertyy paljon taakkaa pitemmällä aikavälillä. Molemmat tuntevat itsensä väärinymmärretyiksi ja ei-rakastetuiksi/arvostetuiksi. Jos kotitöihin ja arkeen liittyvät rutiinit ovat täysin erilaisia (enemmän kuin sopimatta jääneet pikkuriidat), niin silloin henkilöiden taustassa on myös haitallista eroavaisuutta, mikä vaikuttaa eroriskiin. 

Eli miehen pitää olla ylimmässä desiilissä?

Ronkelit runkkaa. : )

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet miehet karsastavat liian voimakkaita, koulutettuja naisia sillä pelkäävät jäävänsä jalkoihin. He haluavat kainaloisen jolle voi ostaa kukkia ja syntymäpäiväksi harsohepeneitä ja joka ei kysele liikoja vaan tyytyy ihastelemaan menestyvää miestään. Tiedän parikin avioparia jotka erosivat kun samaan perheeseen ei sopinut kahta johtajaa. Tuli liikaa kinaa siitä kumman työ on tärkeämpi, kumpi on paremmassa asemassa, ja kumpi on kiistoissa oikeassa.

Elämme uutta aikakautta jossa koulutetut naiset eivät enää tyydykään olemaan pelkkiä kainaloisia. Siksi olen etsiytynyt tilaisuuksiin ja tilanteisiin, joissa tiedän olevan paljon koulutettuja miehiä. Eikä kannata heti esitellä ansioitaan vaan kuunnella kuinka mies kehuu itseään. Hieman naurattaa mutta hauska niitä juttuja on kuunnella ja jää naama mieleen.

Täyttä roskaa.

Ja kaiken lisäksi ristiriitaista.

Kirjoitat kuinka mies haluaa naisen joka kiltisti ihailee menestyvää miestään.

Ja siten kirjoitat kuinka ratkaisu tähän on etsiä menestyvä mies.

Ratkaisu ei koskaan voi olla se, että etsisit miehen joka ei kaipaa naista ihailemaan uramenestystään, koska ei välitä uramenesyksestä.

Kaiken taustalla on se, mistä tässä on todellisuudessa kyse. Nainen on se jonka pitää päästä tuijottelemaan miestään ylöspäin. Sopivan modernisti ja tasa-arvoisesti toki.

Tämä.

Ongelma ei ole siinä etteivätkö miehet halua voimakkaita ja menestyviä naisia.

Ongelma on se että ainoat miehet joita nämä naiset haluavat, eli menesyvät alfat, eivät halua naista joka sparraa miehensä kanssa. Näillä miehillä on jo voimakkuutta, itsevarmuutta, rahaa ja statusta. He eivät tarvitse sitä samaa naiselta, vaan pehmeää naisellisuutta täydentämään omia puutteitaan.

Naiset ovat tässä konservatiivisempia kuin Taleban-liike. Miehen on aina oltava naista voimakkaampi.

Höpsis. Teillä miesasiamiehillä on aina tämä sama omituinen fiksaatio, että jomman kumman on oltava parisuhteessa voimakkaampi. Se ei pidä paikkaansa. Minun suhteissani ei ole pelattu tällaisia valtapelejä, vaan kumpikin on ollut vahva ja heikko vuorollaan. Mies ja minä emme ole toisillemme vastakohdat, mistä usein seuraa se, että osapuolet eivät pysty ymmärtämään toisiaan. Meissä molemmissa on itsessämme ne vastakohdat, ja liikumme niiden välillä joustavasti tilanteen mukaan.

Tämä 'miehet Marsista naiset Venuksesta' -ajattelu on niin ummehtuneen vanhakantaista, että tulee mietittyä minkä ikäisiä ihmisiä täällä oikein palstailee? Omissa piireissäni tuo on tavallista vanhempieni ikäluokan ihmisillä. Itse olen jo nelikymppinen, eli jos sinä olet vanhempieni ikäinen niin saumat löytää elämänkumppani taitavat olla joka tapauksessa jo melko laihat.

Kotinainen haluaa vastakohdan. "Miehet ovat Marsista naiset Venuksesta".

Uranainen haluaa samanlaisen. "Samanlaiset leikkivät parhaiten yhdessä".

Lopputuloksena molemmat haluavat sen saman vahvan uramiehen.

Ehkä? Vaikea puhua muiden naisten puolesta, joten puhun vain omasta puolestani (vaikka kyllä minulle tulee heti useampiakin sellaisia naisia mieleen, jotka karttavat niitä miehiä joiden kanssa itse tulen hyvin toimeen). Lisäksi voin sanoa omaan kokemukseeni pohjautuen, että ainakin osa uramiehistä (siis ne joiden kanssa itse olen ollut läheisemmissä tekemisissä) haluavat nimenomaan vertaisensa naisen, jotta hekin saavat tarvittaessa olla heikkoja ja tukeutua puolisoon.

Tämä ei mielestäni ole edes sukupuolikysymys, vaan ihan ihmisyyteen liittyvä asia. Kun ura on hyvin haastava ja ala sellainen jossa on kovaa ja raakaa kilpailua, niin eteen voi tulla mitä vain paskamyrskyjä. Henkisen ahdistuksen kohtaamnen ja käsitteleminen yksin tuntuu niissä tilanteissa kovin kolkolta. En voisi elää sellaisen miehen kanssa, josta ei olisi tukemaan minua kun menen läpi jostain tiukasta paikasta, ja aivan samoin ajattelevat myös ne miehet joiden kanssa minulla on ollut suhde. Tasavertainen parisuhde on siis ideaali, ja toiseksi paras vaihtoehto on elää sinkkuna. Parisuhdetta jossa itse on aina se "vahva" osapuoli ei halua kukaan (siis kukaan näistä puheena olevista miehistä ja naisista). Kun kumppani on periaatteessa vierellä, mutta käytännössä tosipaikan tullen ei olekaan, niin yksinäisyys tuntuu pohjattomammalta kuin ilman kumppania ollessa.

Toisenkinlaisia ihmisiä varmasti on, mutta menestyvät ja monimutkaista ajattelua vaativassa työssä olevat ihmiset haluavat kokemukseni mukaan usein nimenomaan tasavertaisen kumppanin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkialla maailmassa on sama tilanne, eli kun naisten koulutus ym. mahdollisuudet paranevat, käy pian ilmi että kyvykkäitä ja itsenäisiä naisia onkin paljon enemmän kuin vastaavia miehiä. Naiset eivät tarvitse miestä elättämään, siittämään tai mihinkään muuhunkaan, joten heidän ei myöskään tarvitse ottaa jokaista "vähän sinnepäin"-kandidaattia puolisokseen. Onhan tätä ihan tutkittukin, että mies on onnellisin ja tervein naimisissa ollessaan, nainen taas yksin. 

Mitä pärjäämiseen tulee, miehet voivat maalailla haavekuvia isotissimisseistä, mutta samaan aikaan se vastaavan tason nainen pitää sormia ristissä, että tulevalla deittikumppanilla olisi edes hygienia tai peruskäytöstavat kunnossa. 

Ei se ihan noin mennyt mutta sinne päin. Varsinaisesti se tutkimus kertoi että parisuhde lisää keskimäärin miehen onnellisuutta mutta keskimäärin laskee naisen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita että jokainen mies olisi onnellinen suhteessa tai jokainen nainen onneton tai että jokainen suhde lisäisi miehen onnellisuutta ja jokainen laskisi naisen. Naisen on vain miestä hankalampaa löytää suhdetta joka lisäisi naisen onnellisuutta. 

Mistä se sinun mielestäsi johtuu? Voisiko johtua ylimitoitetuista odotuksista sekä itseä että miehiä kohtaan? Näissäkin keskusteluissa sinkkunaiset ihan oikeasti monesti hakevat pakettia kuten ap eli miehen yksilöllisyys on hautautunut johonkin saavutusten alle (omien ja miehen). Lisäksi syntyy vaikutelma siitä, että oma elämäkin on vain CV-luettelo.

Ts. minusta nämä tätä aloitusta kritisoivat miesten kommentit ovat ihan oikeilla jäljillä. Se on kuitenkin vain vaikutelma eksyksissä olosta, ei siitä, että ap tai joku muu välttämättä olisi kiipijä tai jokin muu ahne blondi. On kuitenkin vaikea löytää hyvää parisuhdetta, jos on eksyksissä itseltäänkin. Silloinhan joku muu usein pyrkii kuskin paikalle.

Tässä pitää erottaa kaksi eri vaihetta. Naisilla (ja monilla miehilläkin) on varmasti ylimitoitettuja vaatimuksia silloin kun vasta etsitään sitä kumppania ja se vähentää parisuhteiden syntymistä. Mutta sitten kun se suhde on syntynyt niin en usko kovinkaan monilla olevan mitenkään erityisen ylimitoitettuja odotuksia. Yleensä tyytyväisyyteen riittää se että se tunneyhteys kumppaneiden välillä säilyy hyvänä ja toista muistetaan pitää tärkeänä.

Kyllä, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty, sillä suurin osa ihmisten kiintymyssuhteista on turvattomia. Mutta osa ongelmista johtuu myös siitä, että aivan kuten pariutumisessakin, ei ymmärretä, että sukupuolilla on osin eri odotuksia parisuhteelle. Ne myös liittyvät siihen, mitä pariutumisessa ei ymmärretä puolin ja toisin sukupuolten välillä.

Ja vaikka ymmärrettäisiinkin niin ei silti tajuta että silloin ne toisen erilaiset tarpeet pitäisi yrittää tyydyttää eikä vain todeta että olemme erilaisia eikä asialle voi mitään. Ei ole mitenkään ylimitoitettu odotus että se toinen pyrkii ottamaan sinun tarpeesi huomioon. Ja jos sellainen ei toteudu niin ei ole mitenkään ylimitoitettua reagointia olla onneton.

Se muuttuu ylimitoitetuksi siinä vaiheessa, kun kuvitellaan oikeuden onnellisuuteen koskevan vain itseä eikä sitä toista osapuolta lainkaan. Tarkoitan, että onnellisen parisuhteen kriteerit asetetaan yksipuolisesti.

Näissä keskusteluissa ylimitoitettua on sen, että naiset pahoittavat mielensä siitä, että mies preferoi kauniita naisia, jotka aivan yllättäen (joskus miehille itselleenkin) ovat hiukan nuorempia, jolloin se tuomitaan. Sen sijaan se hyveellinen malli on sama kuin naisella, jossa kumppanin luonteen (tai jonkun muun ei-pinnallisen asian) tulee olla ensisijainen.

Käytännössä parisuhteissa kuitenkin aletaan tanssia niiden työstämättömien turvattomien kiintymyssuhdemallien mukaista tanssia, ja nämä erilaiset kotityö ym. pikkuriidat ovat vain pintakuohua, josta kuitenkin kertyy paljon taakkaa pitemmällä aikavälillä. Molemmat tuntevat itsensä väärinymmärretyiksi ja ei-rakastetuiksi/arvostetuiksi. Jos kotitöihin ja arkeen liittyvät rutiinit ovat täysin erilaisia (enemmän kuin sopimatta jääneet pikkuriidat), niin silloin henkilöiden taustassa on myös haitallista eroavaisuutta, mikä vaikuttaa eroriskiin. 

Näin tietenkin on. Tosin en nyt ole ihan vakuuttunut että naisten tyytymättömyys parisuhteisiinsa johtuisi jotenkin pääsääntöisesti tästä. Mitä itse olen eri ihmisten liittoja katsellut niin kyllä se on useimmiten nainen joka on yrittänyt moneen kertaan ja monella tavalla sitä liittoa parantaa ja mies se jonka mielestä näin on hyvä ja mitään ei kannata muuttaa. Nainen sitten lopulta kyllästyy siihen että hän on ainoa joka jotain muutosta yrittää ja lyö hanskat tiskiin. Toki tämä ei aina niin mene mutta useimmiten kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Olen akateeminen naisjohtaja, tulot löytyy kateuslistalta, ja en voi muuta sanoa kuin että apn aloitus oli kovin vastenmielinen.

Mulle kelpaa ihan minkä tahansa koulutusluokan ja tuloluokan mies kunhan on kiltti, lempeä ja tunneälykäs. Siihen ei tutkintoa tarvita.

Ei mikään ihme että ihmiset ei kohtaa, kun asetetaan pakkomielteiset raja-arvot tutkinnolle ja tuloille.

Kaikki akateemiset naiset ei ole nirppanokkia.

Mikä on kateuslista? Itse tiedän verottajan listan mistä voi tarkastaa ketkä ovat eläneet eniten toisten tekemän työn varassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen akateeminen naisjohtaja, tulot löytyy kateuslistalta, ja en voi muuta sanoa kuin että apn aloitus oli kovin vastenmielinen.

Mulle kelpaa ihan minkä tahansa koulutusluokan ja tuloluokan mies kunhan on kiltti, lempeä ja tunneälykäs. Siihen ei tutkintoa tarvita.

Ei mikään ihme että ihmiset ei kohtaa, kun asetetaan pakkomielteiset raja-arvot tutkinnolle ja tuloille.

Kaikki akateemiset naiset ei ole nirppanokkia.

Mikä on kateuslista? Itse tiedän verottajan listan mistä voi tarkastaa ketkä ovat eläneet eniten toisten tekemän työn varassa.

Itsekin olen ihmetellyt sitä nimeä. Ensin hyvätuloiset valittavat kun Suomessa ei ole kuulemma sallittua rikastua omalla työllään ja sitten kuitenkaan eivät itsekään halua kenenkään sitä tietävän. Eli ylläpitävät samaa kulttuuria jossa rikastuminen on kuin jotain hävettävää. Eihän rikastumisesta voi koskaan tulla normaalia jos se aina peitetään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsingistä on vaikea löytää lapsetonta miestä, joka olisi mun miespuolinen vastine eli normaalipituinen, hoikka/urheilullinen, savuton/huumeeton, sosiaalinen, maisteri. Tässä vaiheessa en edes mainitse omistusasuntoa, vaikka itselläni on sellainen. N39

Eiköhän tuollaisella miehellä ole noin 99% todennäköisyydellä omistusasunto.

Ja kyllähän kuvailemasi kaltaisia miehiä varmaan jonkin verran Helsingissä on, mutta haluaako tuollainen mies 39v naisen?

Oma mieheni (Helsingistä) osuu tuohon kuvaukseen. Ei halunnut 39-vuotiasta, halusi minut. Olen pari vuotta häntä vanhempi.

Vierailija kirjoitti:

Ap hyvä, asuin Hgissä ja olen akateeminen, jatkuvasti oli tarjolla hyviä akateemisia deittejä. Nyt asun Tampereella ja nada - ei mitään! Täällä ei ole mitään meille akateemisille naisille, ei yhtään mitään paitsi joitain duunarilätkäjätkiä. Ei sivistystä ei mitään.

Onko asiat muuttuneet noin paljon Hgistä lähtöni jälkeen sitten? Tosiaan aikoinani oli deittejä siellä jatkuvasti tarjolla. Mihin ne sitten kariutuivat, no syitä oli monia. Ne tavalliset: en ollut yhtä kiinnostunut kuin toinen osapuoli tai päin vastoin.

Mutta nyt täällä Treella en ole käynyt deiteillä yli kolmeen vuoteen!

Olen nelikymppinen.

Jos ette kulkis niin nokka pystyssä ja muita arvostellen niin ehkäpä löytyisi jotain vierelle. Mutta tuollatapaa muita alentamalla et tule löytämään muita ku tyhjiä arpoja.

Ylimielisyydellä et pärjää niille lätkäjätkäduunareille,ne saa helpommin seuraa mitä ylimielinen akateeminen ihminen.

Olen opettajana,mutta ei akateemista koulutusta.