Hyvätuloinen sinkkunainen - Helsingin deittimarkkinat olemattomat

Vierailija kirjoitti:

Kaikkialla maailmassa on sama tilanne, eli kun naisten koulutus ym. mahdollisuudet paranevat, käy pian ilmi että kyvykkäitä ja itsenäisiä naisia onkin paljon enemmän kuin vastaavia miehiä. Naiset eivät tarvitse miestä elättämään, siittämään tai mihinkään muuhunkaan, joten heidän ei myöskään tarvitse ottaa jokaista "vähän sinnepäin"-kandidaattia puolisokseen. Onhan tätä ihan tutkittukin, että mies on onnellisin ja tervein naimisissa ollessaan, nainen taas yksin. 

Mitä pärjäämiseen tulee, miehet voivat maalailla haavekuvia isotissimisseistä, mutta samaan aikaan se vastaavan tason nainen pitää sormia ristissä, että tulevalla deittikumppanilla olisi edes hygienia tai peruskäytöstavat kunnossa. 

Ei se ihan noin mennyt mutta sinne päin. Varsinaisesti se tutkimus kertoi että parisuhde lisää keskimäärin miehen onnellisuutta mutta keskimäärin laskee naisen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita että jokainen mies olisi onnellinen suhteessa tai jokainen nainen onneton tai että jokainen suhde lisäisi miehen onnellisuutta ja jokainen laskisi naisen. Naisen on vain miestä hankalampaa löytää suhdetta joka lisäisi naisen onnellisuutta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkialla maailmassa on sama tilanne, eli kun naisten koulutus ym. mahdollisuudet paranevat, käy pian ilmi että kyvykkäitä ja itsenäisiä naisia onkin paljon enemmän kuin vastaavia miehiä. Naiset eivät tarvitse miestä elättämään, siittämään tai mihinkään muuhunkaan, joten heidän ei myöskään tarvitse ottaa jokaista "vähän sinnepäin"-kandidaattia puolisokseen. Onhan tätä ihan tutkittukin, että mies on onnellisin ja tervein naimisissa ollessaan, nainen taas yksin. 

Mitä pärjäämiseen tulee, miehet voivat maalailla haavekuvia isotissimisseistä, mutta samaan aikaan se vastaavan tason nainen pitää sormia ristissä, että tulevalla deittikumppanilla olisi edes hygienia tai peruskäytöstavat kunnossa. 

Ei se ihan noin mennyt mutta sinne päin. Varsinaisesti se tutkimus kertoi että parisuhde lisää keskimäärin miehen onnellisuutta mutta keskimäärin laskee naisen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita että jokainen mies olisi onnellinen suhteessa tai jokainen nainen onneton tai että jokainen suhde lisäisi miehen onnellisuutta ja jokainen laskisi naisen. Naisen on vain miestä hankalampaa löytää suhdetta joka lisäisi naisen onnellisuutta. 

Mistä se sinun mielestäsi johtuu? Voisiko johtua ylimitoitetuista odotuksista sekä itseä että miehiä kohtaan? Näissäkin keskusteluissa sinkkunaiset ihan oikeasti monesti hakevat pakettia kuten ap eli miehen yksilöllisyys on hautautunut johonkin saavutusten alle (omien ja miehen). Lisäksi syntyy vaikutelma siitä, että oma elämäkin on vain CV-luettelo.

Ts. minusta nämä tätä aloitusta kritisoivat miesten kommentit ovat ihan oikeilla jäljillä. Se on kuitenkin vain vaikutelma eksyksissä olosta, ei siitä, että ap tai joku muu välttämättä olisi kiipijä tai jokin muu ahne blondi. On kuitenkin vaikea löytää hyvää parisuhdetta, jos on eksyksissä itseltäänkin. Silloinhan joku muu usein pyrkii kuskin paikalle.

Kannattaa olla yhtä itsevarma kuin minä niin saa naista.

Ihan vaan vinkkinä palstamiehille. Öyhöttäminen on aina ollut vähän out meidän aikuisten maailmassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkialla maailmassa on sama tilanne, eli kun naisten koulutus ym. mahdollisuudet paranevat, käy pian ilmi että kyvykkäitä ja itsenäisiä naisia onkin paljon enemmän kuin vastaavia miehiä. Naiset eivät tarvitse miestä elättämään, siittämään tai mihinkään muuhunkaan, joten heidän ei myöskään tarvitse ottaa jokaista "vähän sinnepäin"-kandidaattia puolisokseen. Onhan tätä ihan tutkittukin, että mies on onnellisin ja tervein naimisissa ollessaan, nainen taas yksin. 

Mitä pärjäämiseen tulee, miehet voivat maalailla haavekuvia isotissimisseistä, mutta samaan aikaan se vastaavan tason nainen pitää sormia ristissä, että tulevalla deittikumppanilla olisi edes hygienia tai peruskäytöstavat kunnossa. 

Ei se ihan noin mennyt mutta sinne päin. Varsinaisesti se tutkimus kertoi että parisuhde lisää keskimäärin miehen onnellisuutta mutta keskimäärin laskee naisen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita että jokainen mies olisi onnellinen suhteessa tai jokainen nainen onneton tai että jokainen suhde lisäisi miehen onnellisuutta ja jokainen laskisi naisen. Naisen on vain miestä hankalampaa löytää suhdetta joka lisäisi naisen onnellisuutta. 

Mistä se sinun mielestäsi johtuu? Voisiko johtua ylimitoitetuista odotuksista sekä itseä että miehiä kohtaan? Näissäkin keskusteluissa sinkkunaiset ihan oikeasti monesti hakevat pakettia kuten ap eli miehen yksilöllisyys on hautautunut johonkin saavutusten alle (omien ja miehen). Lisäksi syntyy vaikutelma siitä, että oma elämäkin on vain CV-luettelo.

Ts. minusta nämä tätä aloitusta kritisoivat miesten kommentit ovat ihan oikeilla jäljillä. Se on kuitenkin vain vaikutelma eksyksissä olosta, ei siitä, että ap tai joku muu välttämättä olisi kiipijä tai jokin muu ahne blondi. On kuitenkin vaikea löytää hyvää parisuhdetta, jos on eksyksissä itseltäänkin. Silloinhan joku muu usein pyrkii kuskin paikalle.

Jo vuosituhansia naisten odotukset parisuhteelle ovat olleet aina jotain muuta kuin todellisuus on sitten ollut. Oliskohan tämä sitten jopa evolutiivistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkialla maailmassa on sama tilanne, eli kun naisten koulutus ym. mahdollisuudet paranevat, käy pian ilmi että kyvykkäitä ja itsenäisiä naisia onkin paljon enemmän kuin vastaavia miehiä. Naiset eivät tarvitse miestä elättämään, siittämään tai mihinkään muuhunkaan, joten heidän ei myöskään tarvitse ottaa jokaista "vähän sinnepäin"-kandidaattia puolisokseen. Onhan tätä ihan tutkittukin, että mies on onnellisin ja tervein naimisissa ollessaan, nainen taas yksin. 

Mitä pärjäämiseen tulee, miehet voivat maalailla haavekuvia isotissimisseistä, mutta samaan aikaan se vastaavan tason nainen pitää sormia ristissä, että tulevalla deittikumppanilla olisi edes hygienia tai peruskäytöstavat kunnossa. 

Ei se ihan noin mennyt mutta sinne päin. Varsinaisesti se tutkimus kertoi että parisuhde lisää keskimäärin miehen onnellisuutta mutta keskimäärin laskee naisen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita että jokainen mies olisi onnellinen suhteessa tai jokainen nainen onneton tai että jokainen suhde lisäisi miehen onnellisuutta ja jokainen laskisi naisen. Naisen on vain miestä hankalampaa löytää suhdetta joka lisäisi naisen onnellisuutta. 

Mistä se sinun mielestäsi johtuu? Voisiko johtua ylimitoitetuista odotuksista sekä itseä että miehiä kohtaan? Näissäkin keskusteluissa sinkkunaiset ihan oikeasti monesti hakevat pakettia kuten ap eli miehen yksilöllisyys on hautautunut johonkin saavutusten alle (omien ja miehen). Lisäksi syntyy vaikutelma siitä, että oma elämäkin on vain CV-luettelo.

Ts. minusta nämä tätä aloitusta kritisoivat miesten kommentit ovat ihan oikeilla jäljillä. Se on kuitenkin vain vaikutelma eksyksissä olosta, ei siitä, että ap tai joku muu välttämättä olisi kiipijä tai jokin muu ahne blondi. On kuitenkin vaikea löytää hyvää parisuhdetta, jos on eksyksissä itseltäänkin. Silloinhan joku muu usein pyrkii kuskin paikalle.

Osittain se varmaan johtuu odotuksista mutta en usko että ihan sillä tavalla kuin moni täällä ajattelee. En muista kuulleeni ikinä kenenkään naisen olevan onneton parisuhteessa siksi että mies ei ollutkaan laatikkoleuka-kirurgi, yli 185 senttinen tai hyvin menestynyt. Ne "puutteet" on yleensä jo hyväksytty silloin kun se oma mies on valittu. Sen sijaan monikin nainen on suhteessaan onneton koska ei koe miehen osallistuvan tasaveroisena perheen arkeen tai koska se henkinen yhteys, hellyys ja välittäminen kumppaneiden välillä on kadonnut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi asia jota tässä "naiset naivat ylöspäin" väittelyssä ei oteta ollenkaan huomioon on se että miehillä erilaiset ongelmat (päihteet, työttömyys, syrjäytyminen, epäsosiaalinen käytös jne.) kasautuvat paljon naisia selkeämmin niihin kouluttamattomiin ja pienituloisiin miehiin. Hyvät kumppaniehdokkaat niissä alimmissa miesten tuloluokissa ovat siis naisten näkökulmasta paljon vähäisempiä kuin miesten näkökulmasta. Pienituloiset naiset kun taas ovat paljon useammin ihan tavallisia ihmisiä joiden kanssa parempituloinenkin mies voi solmia parisuhteen. Naisten on siis käytännössä usein pakko naida joka edes samaan tasoon (jos on itse vähintään keskituloinen) tai sitten ylöspäin (jos on itse pienitulkoinen) jos haluaa kunnollisen puolison.

Tämä toki vähän kärjistettynä mutta tuo esiin sen miksi niin moni nainen näyttää naivan koulutetumman ja parempituloisen miehen.

Vaikka tuo olisi totta, perustelusi koskisi lähinnä alimpia sosiaaliluokkia.

Tuo ei selitä sitä miksi hyvätuloiselle miehelle kelpaa keskiluokkainen nainen, mutta hyvätuloiselle naiselle ei kelpaa keskiluokkainen mies.

Ei kyse ole vain kelpaamisesta vaan tarjonnan epäsuhdasta. Miehille on tarjolla naisia kaikista luokista, naisille hieman kärjistetysti vain keskiluokasta ja hyvätuloisten luokasta. Varsinkin jos hyvätuloinen nainen haluaa miehen omasta luokastaan (ihan normaali vaatimus) niin hän kilpailee todella kovassa sarjassa. Myös niistä hyvistä keskiluokan miehistä on paljon kysyntää joten ei sellaisenkaan löytäminen mikään automaatti ole.

Eikö tuo ongelma katoa sillä että nainen lakkaa katsomasta ensisijaisesti tuloja?

Miksi naisille on ongelma kun ei löydy yhtä hyvätuloista miestä, kun taas hyvätuloisille miehille se ei ole ongelma lainkaan?

Miehillehän tämän luulisi epäreilua olevan, kun yhtä paljon tienaavia naisia ei riitä kaikille.

Koska vähän kärjistetysti miehelle riittää että nainen on seksikäs, nainen vaatii mieheltä useammin myös sitä henkistä kumppanuutta. Ja seksikkyys ei kysy koulutus- tai tulotasoa mutta henkinen yhteys on usein helpompi saavuttaa jos se koko elämänasenne ja kokemuspiiri on samankaltainen.

Tuo ei mene läpi yhtään.

Jos kyse olisi henkisestä yhteydestä koska elämänasenne/kokemuspiiri, silloin naiset eivät haluaisi naida isompituloisia miehiä.

Kuten tässä jo huomautettiin, jostain syystä korkean statuksen naiset puhuvat samanlaisuudesta kun taas matalan statuksen naiset puhuvat toistensa täydentämisestä tms.

Yhteinen nimittäjä on se, että jos mahdollista, halutaan korkean statuksen mies.

Kuten olen jo monesti sanonut, koulutustaso ja tulotaso ei ole sama asia. Samalla tavalla koulutetu nainen ansaitsee keskimäärin vähemmän kuin se mies joten vaikka miehellä ja naisella olisi henkisellä tasolla hyvin paljon yhteistä, se mies ansaitsee silti useimmiten naista enemmän. Eli nainen nai "ylöspäin" vain taloudellisesti mutta ei henkisesti.

Olen eri, mutta nytkö siis myönnät, että nainen nai ylöspäin taloudellisesti? Mutta sinun oli vaikea aiemmin ymmärtää, että tätä tuo (oletettavasti) mies aiemmin tarkoittikin (jos oikein ymmärsin)?

Kyllä mutta ei siksi että nainen olisi ahne ja vaatisi mieheltä suurempia tuloja vaan koska naisen muut valinnat (=haluaa miehen joka on henkisesti samanlainen) johtaa käytännössä siihen johtuen miesten ja naisten yleisistä tuloeroista.

Eli jos nainen haluaa samalla tavalla koulutetun miehen niin hän saa yleensä kaupan päälle ne miehen isommt tulot halusi niitä sitten tai ei.

Ahaa, nielaisit tuon syötin, mikä on sisäänkirjoitettu siihen ajatukseen, että nainen välittää vain rahasta ja statuksesta. Minä taas näen rahan ja statuksen seurauksena tietyistä asioista enkä merkkinä ahneudesta. Ei ole ahneutta tahtoa rikas mies siinäkään tapauksessa, että itse on köyhä, koska omille lapsilleen ja itselleen on luontaista tahtoa parempaa. Se on selviytymistä tai vaihtokauppaa, ei ahneutta.

Itse näen parisuhteen pitkälti vaihtokauppana eli mitään parisuhdetta ei synny, ellei molemmilla ole jotain sellaista tarjottavaa mitä toinen arvostaa ja haluaa itselleen. Kärjistettynä mies haluaa mahdollisimman kauniin naisen ja nainen miehen, jota hän voi katsoa ylöspäin. Molemmissa on kyse ominaisuuksista, mausta, yhteiskuntaluokasta ja persoonasta myös.

Menit nyt vähän sivuun tuosta "yläspäin naimisen" pohdinnasta. Minun pointtini on se että nainen nai "ylöspäin" usein vain miehen näkökulmasta, ei naisen itsensä näkökulmasta. Jos nainen haluaa henkisesti tasaveroista suhdetta niin se on se "status" jota hän mieheltä haluaa. Mies kuitenkin helposti tulkitsee että se nainen halusi kuitenkin sitä rahaa koska sille miehelle itselleen se raha on tärkää joten hänen on hankala kuvitella etteiko se olisi naisellekin edes salattu motiivi jota ei vain haluta myöntää.

Nyt oli kyllä kiitettävän monta solmua ja rusettia päätelmässäsi :)  En ole kyllä itse tavannut yhtään miestä, joka ajattelisi naisen olevan hänen kanssaan rahasta. Täällä palstalla niitä on paljon, ovatko eronneita vai ikisinkkuja, en tiedä. Voisin kuvitella, että köyhempi mies, jolla on vähemmän resursseja katsoo tuota sivusta ja tekee ao. päätelmän naisesta, joka tahtoo ainoastaan rahaa ja statusta.

Toisaalta omaa parisuhdettaan harva katsoo tilastojen ja todennäköisyyksien valossa. Se tarjoaa erilaisen näkökulman siitä olenko tavanomainen vai poikkeava.

Minä tarkoitinkin juuri tämän palstan väitteitä, en oikeaa elämää. Tämän palstan käsityksillä parisuhteista ei monestikaan ole juurikaan tekemistä sen kanssa millaisia ne suhteet ovat oikeasti.

Eli täällä halutaan nähdä aina jonain ahneena ylöspäin naimisena jos mies ansaitsee yhtään enempää. Tämähän on tosielämälle ihan vieras ajatus.

Totta, mutta erotessa noita ahneuksia kyllä sitten ilmenee molemmilla sukupuolilla. Joskus täällä on hyvin katkeroituneita erotarinoita miehiltä, taisi tässäkin ketjussa olla. Ja onhan naisissa ahneitakin. Jos vaikka mies on pettänyt, on hyvä kosto se, että hänet putsataan mahdollisimman hyvin. Ja putsaaja voi olla mieskin. Erotessa kukaan ei ole parhaimmillaan, olen huomannut. Jos itse eroaisin, koettaisin välttää ihan ilmeisimpiä nolouksia, mutta mistä sitä tietää, vaikka olisin tositilanteessa pahimmasta päästä! 

Isot tunteet ja raha ovat huono yhdistelmä ja siemen tragedioille. Ihan sama asia on perinnönjakojen kanssa. Aika moni sisaruussuhde on kaatunut niihin perintökahvikuppeihin.

Aivan. Ja tuokin kertomasi osoittaa miten ahneus ei ole sukupuolisidonnaista, vaan liittyy useimmiten kontekstiin eikä niinkään luonteeseen. Ahneet, narsistiset ihmiset ovat oma lukunsa, mutta ei heitä nyt ihan pilvin pimein kuitenkaan ole. Narsistisuutta on meissä kaikissa tilanteissa, jolloin tunnemme olomme loukatuiksi kuten juuri erotilanteessa, vaikkei se kaikilla ilkeydeksi asti puhkeakaan (mm. yhteistet lapset pidättelevät primitiivisimpiä tunnereaktioita).

Ottakaa jonnet mallia Niilo22:sta, niin voitte saada naista joku päivä.

Siinä on kuulkaa paasaajien paasaaja. Naiset pöksyt on sulaa voita, kun Lempäälän mestari laittaa videoita Tubeen. Sitä karismaa ei pysty kopioimaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkialla maailmassa on sama tilanne, eli kun naisten koulutus ym. mahdollisuudet paranevat, käy pian ilmi että kyvykkäitä ja itsenäisiä naisia onkin paljon enemmän kuin vastaavia miehiä. Naiset eivät tarvitse miestä elättämään, siittämään tai mihinkään muuhunkaan, joten heidän ei myöskään tarvitse ottaa jokaista "vähän sinnepäin"-kandidaattia puolisokseen. Onhan tätä ihan tutkittukin, että mies on onnellisin ja tervein naimisissa ollessaan, nainen taas yksin. 

Mitä pärjäämiseen tulee, miehet voivat maalailla haavekuvia isotissimisseistä, mutta samaan aikaan se vastaavan tason nainen pitää sormia ristissä, että tulevalla deittikumppanilla olisi edes hygienia tai peruskäytöstavat kunnossa. 

Ei se ihan noin mennyt mutta sinne päin. Varsinaisesti se tutkimus kertoi että parisuhde lisää keskimäärin miehen onnellisuutta mutta keskimäärin laskee naisen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita että jokainen mies olisi onnellinen suhteessa tai jokainen nainen onneton tai että jokainen suhde lisäisi miehen onnellisuutta ja jokainen laskisi naisen. Naisen on vain miestä hankalampaa löytää suhdetta joka lisäisi naisen onnellisuutta. 

Mistä se sinun mielestäsi johtuu? Voisiko johtua ylimitoitetuista odotuksista sekä itseä että miehiä kohtaan? Näissäkin keskusteluissa sinkkunaiset ihan oikeasti monesti hakevat pakettia kuten ap eli miehen yksilöllisyys on hautautunut johonkin saavutusten alle (omien ja miehen). Lisäksi syntyy vaikutelma siitä, että oma elämäkin on vain CV-luettelo.

Ts. minusta nämä tätä aloitusta kritisoivat miesten kommentit ovat ihan oikeilla jäljillä. Se on kuitenkin vain vaikutelma eksyksissä olosta, ei siitä, että ap tai joku muu välttämättä olisi kiipijä tai jokin muu ahne blondi. On kuitenkin vaikea löytää hyvää parisuhdetta, jos on eksyksissä itseltäänkin. Silloinhan joku muu usein pyrkii kuskin paikalle.

Tässä pitää erottaa kaksi eri vaihetta. Naisilla (ja monilla miehilläkin) on varmasti ylimitoitettuja vaatimuksia silloin kun vasta etsitään sitä kumppania ja se vähentää parisuhteiden syntymistä. Mutta sitten kun se suhde on syntynyt niin en usko kovinkaan monilla olevan mitenkään erityisen ylimitoitettuja odotuksia. Yleensä tyytyväisyyteen riittää se että se tunneyhteys kumppaneiden välillä säilyy hyvänä ja toista muistetaan pitää tärkeänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkialla maailmassa on sama tilanne, eli kun naisten koulutus ym. mahdollisuudet paranevat, käy pian ilmi että kyvykkäitä ja itsenäisiä naisia onkin paljon enemmän kuin vastaavia miehiä. Naiset eivät tarvitse miestä elättämään, siittämään tai mihinkään muuhunkaan, joten heidän ei myöskään tarvitse ottaa jokaista "vähän sinnepäin"-kandidaattia puolisokseen. Onhan tätä ihan tutkittukin, että mies on onnellisin ja tervein naimisissa ollessaan, nainen taas yksin. 

Mitä pärjäämiseen tulee, miehet voivat maalailla haavekuvia isotissimisseistä, mutta samaan aikaan se vastaavan tason nainen pitää sormia ristissä, että tulevalla deittikumppanilla olisi edes hygienia tai peruskäytöstavat kunnossa. 

Ei se ihan noin mennyt mutta sinne päin. Varsinaisesti se tutkimus kertoi että parisuhde lisää keskimäärin miehen onnellisuutta mutta keskimäärin laskee naisen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita että jokainen mies olisi onnellinen suhteessa tai jokainen nainen onneton tai että jokainen suhde lisäisi miehen onnellisuutta ja jokainen laskisi naisen. Naisen on vain miestä hankalampaa löytää suhdetta joka lisäisi naisen onnellisuutta. 

Mistä se sinun mielestäsi johtuu? Voisiko johtua ylimitoitetuista odotuksista sekä itseä että miehiä kohtaan? Näissäkin keskusteluissa sinkkunaiset ihan oikeasti monesti hakevat pakettia kuten ap eli miehen yksilöllisyys on hautautunut johonkin saavutusten alle (omien ja miehen). Lisäksi syntyy vaikutelma siitä, että oma elämäkin on vain CV-luettelo.

Ts. minusta nämä tätä aloitusta kritisoivat miesten kommentit ovat ihan oikeilla jäljillä. Se on kuitenkin vain vaikutelma eksyksissä olosta, ei siitä, että ap tai joku muu välttämättä olisi kiipijä tai jokin muu ahne blondi. On kuitenkin vaikea löytää hyvää parisuhdetta, jos on eksyksissä itseltäänkin. Silloinhan joku muu usein pyrkii kuskin paikalle.

Osittain se varmaan johtuu odotuksista mutta en usko että ihan sillä tavalla kuin moni täällä ajattelee. En muista kuulleeni ikinä kenenkään naisen olevan onneton parisuhteessa siksi että mies ei ollutkaan laatikkoleuka-kirurgi, yli 185 senttinen tai hyvin menestynyt. Ne "puutteet" on yleensä jo hyväksytty silloin kun se oma mies on valittu. Sen sijaan monikin nainen on suhteessaan onneton koska ei koe miehen osallistuvan tasaveroisena perheen arkeen tai koska se henkinen yhteys, hellyys ja välittäminen kumppaneiden välillä on kadonnut.

Niin, tuo ei kuitenkaan selitä sitä miksi juuri nainen on onneton tai ilmaisee sen miestä herkemmin? Sillä kun suhde ei toimi, ei se miehenkään mielestä toimi parhaalla mahdollisella tavalla. Odotuksia ei osata ilmaista ja maksaa takaisin miehen hyväksymällä "hinnalla" eli tyytymättömyys on molemminpuolista. (Tämä on tietty todella laaja aihe ja menee ohi pariutumisaiheen.)

Vierailija kirjoitti:

Jaaha, setämiehillä meni tunteisiin, kun omat ei riitä aikuisen, menestyvän naisen kyytiin mukaan.

Kannattaisiko kehittää sitä omaa elämää, niin voisi joskus olla mahdollisuuksia päästä naisen syliin?

Tulit jälleen pilaamaan keskustelun? Me muut keskustelemme aiheesta, sinä tulet heittämään 1-2 lauseen kommentteja keskustelijoista. Etkö oikeasti pysty parempaan? Joku diagnoosi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkialla maailmassa on sama tilanne, eli kun naisten koulutus ym. mahdollisuudet paranevat, käy pian ilmi että kyvykkäitä ja itsenäisiä naisia onkin paljon enemmän kuin vastaavia miehiä. Naiset eivät tarvitse miestä elättämään, siittämään tai mihinkään muuhunkaan, joten heidän ei myöskään tarvitse ottaa jokaista "vähän sinnepäin"-kandidaattia puolisokseen. Onhan tätä ihan tutkittukin, että mies on onnellisin ja tervein naimisissa ollessaan, nainen taas yksin. 

Mitä pärjäämiseen tulee, miehet voivat maalailla haavekuvia isotissimisseistä, mutta samaan aikaan se vastaavan tason nainen pitää sormia ristissä, että tulevalla deittikumppanilla olisi edes hygienia tai peruskäytöstavat kunnossa. 

Ei se ihan noin mennyt mutta sinne päin. Varsinaisesti se tutkimus kertoi että parisuhde lisää keskimäärin miehen onnellisuutta mutta keskimäärin laskee naisen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita että jokainen mies olisi onnellinen suhteessa tai jokainen nainen onneton tai että jokainen suhde lisäisi miehen onnellisuutta ja jokainen laskisi naisen. Naisen on vain miestä hankalampaa löytää suhdetta joka lisäisi naisen onnellisuutta. 

Mistä se sinun mielestäsi johtuu? Voisiko johtua ylimitoitetuista odotuksista sekä itseä että miehiä kohtaan? Näissäkin keskusteluissa sinkkunaiset ihan oikeasti monesti hakevat pakettia kuten ap eli miehen yksilöllisyys on hautautunut johonkin saavutusten alle (omien ja miehen). Lisäksi syntyy vaikutelma siitä, että oma elämäkin on vain CV-luettelo.

Ts. minusta nämä tätä aloitusta kritisoivat miesten kommentit ovat ihan oikeilla jäljillä. Se on kuitenkin vain vaikutelma eksyksissä olosta, ei siitä, että ap tai joku muu välttämättä olisi kiipijä tai jokin muu ahne blondi. On kuitenkin vaikea löytää hyvää parisuhdetta, jos on eksyksissä itseltäänkin. Silloinhan joku muu usein pyrkii kuskin paikalle.

Osittain se varmaan johtuu odotuksista mutta en usko että ihan sillä tavalla kuin moni täällä ajattelee. En muista kuulleeni ikinä kenenkään naisen olevan onneton parisuhteessa siksi että mies ei ollutkaan laatikkoleuka-kirurgi, yli 185 senttinen tai hyvin menestynyt. Ne "puutteet" on yleensä jo hyväksytty silloin kun se oma mies on valittu. Sen sijaan monikin nainen on suhteessaan onneton koska ei koe miehen osallistuvan tasaveroisena perheen arkeen tai koska se henkinen yhteys, hellyys ja välittäminen kumppaneiden välillä on kadonnut.

Niin, tuo ei kuitenkaan selitä sitä miksi juuri nainen on onneton tai ilmaisee sen miestä herkemmin? Sillä kun suhde ei toimi, ei se miehenkään mielestä toimi parhaalla mahdollisella tavalla. Odotuksia ei osata ilmaista ja maksaa takaisin miehen hyväksymällä "hinnalla" eli tyytymättömyys on molemminpuolista. (Tämä on tietty todella laaja aihe ja menee ohi pariutumisaiheen.)

miehille onnettomuus tai ehkä oikeastaa tyytymättömyys on normaali olotila. Miehet ei odota kuuta taivaalta. Jos oltaisiin liian tyytyväisiä maailma pysähtyy.

Tallahasseessahallat on myös aika hot.

ihana partasuu, joka olisi kiva saada omaan jalkoväliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkialla maailmassa on sama tilanne, eli kun naisten koulutus ym. mahdollisuudet paranevat, käy pian ilmi että kyvykkäitä ja itsenäisiä naisia onkin paljon enemmän kuin vastaavia miehiä. Naiset eivät tarvitse miestä elättämään, siittämään tai mihinkään muuhunkaan, joten heidän ei myöskään tarvitse ottaa jokaista "vähän sinnepäin"-kandidaattia puolisokseen. Onhan tätä ihan tutkittukin, että mies on onnellisin ja tervein naimisissa ollessaan, nainen taas yksin. 

Mitä pärjäämiseen tulee, miehet voivat maalailla haavekuvia isotissimisseistä, mutta samaan aikaan se vastaavan tason nainen pitää sormia ristissä, että tulevalla deittikumppanilla olisi edes hygienia tai peruskäytöstavat kunnossa. 

Ei se ihan noin mennyt mutta sinne päin. Varsinaisesti se tutkimus kertoi että parisuhde lisää keskimäärin miehen onnellisuutta mutta keskimäärin laskee naisen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita että jokainen mies olisi onnellinen suhteessa tai jokainen nainen onneton tai että jokainen suhde lisäisi miehen onnellisuutta ja jokainen laskisi naisen. Naisen on vain miestä hankalampaa löytää suhdetta joka lisäisi naisen onnellisuutta. 

Mistä se sinun mielestäsi johtuu? Voisiko johtua ylimitoitetuista odotuksista sekä itseä että miehiä kohtaan? Näissäkin keskusteluissa sinkkunaiset ihan oikeasti monesti hakevat pakettia kuten ap eli miehen yksilöllisyys on hautautunut johonkin saavutusten alle (omien ja miehen). Lisäksi syntyy vaikutelma siitä, että oma elämäkin on vain CV-luettelo.

Ts. minusta nämä tätä aloitusta kritisoivat miesten kommentit ovat ihan oikeilla jäljillä. Se on kuitenkin vain vaikutelma eksyksissä olosta, ei siitä, että ap tai joku muu välttämättä olisi kiipijä tai jokin muu ahne blondi. On kuitenkin vaikea löytää hyvää parisuhdetta, jos on eksyksissä itseltäänkin. Silloinhan joku muu usein pyrkii kuskin paikalle.

Osittain se varmaan johtuu odotuksista mutta en usko että ihan sillä tavalla kuin moni täällä ajattelee. En muista kuulleeni ikinä kenenkään naisen olevan onneton parisuhteessa siksi että mies ei ollutkaan laatikkoleuka-kirurgi, yli 185 senttinen tai hyvin menestynyt. Ne "puutteet" on yleensä jo hyväksytty silloin kun se oma mies on valittu. Sen sijaan monikin nainen on suhteessaan onneton koska ei koe miehen osallistuvan tasaveroisena perheen arkeen tai koska se henkinen yhteys, hellyys ja välittäminen kumppaneiden välillä on kadonnut.

Niin, tuo ei kuitenkaan selitä sitä miksi juuri nainen on onneton tai ilmaisee sen miestä herkemmin? Sillä kun suhde ei toimi, ei se miehenkään mielestä toimi parhaalla mahdollisella tavalla. Odotuksia ei osata ilmaista ja maksaa takaisin miehen hyväksymällä "hinnalla" eli tyytymättömyys on molemminpuolista. (Tämä on tietty todella laaja aihe ja menee ohi pariutumisaiheen.)

Koska naisille keskimäärinne suhteen henkiset ja arjen asiat ovat tärkeämpiä kuin miehelle. Mies ei usein kärsi suhteessa niin paljon siitä jos vaikka perheen sisäinen työnjako ei ole kunnossa tai arjen hellyyttä ei ole niin paljon. Miehen tarpeet suhteessa ovat usein hieman erilaisia ja siksi mies ei ole niin helposti tyytymätön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkialla maailmassa on sama tilanne, eli kun naisten koulutus ym. mahdollisuudet paranevat, käy pian ilmi että kyvykkäitä ja itsenäisiä naisia onkin paljon enemmän kuin vastaavia miehiä. Naiset eivät tarvitse miestä elättämään, siittämään tai mihinkään muuhunkaan, joten heidän ei myöskään tarvitse ottaa jokaista "vähän sinnepäin"-kandidaattia puolisokseen. Onhan tätä ihan tutkittukin, että mies on onnellisin ja tervein naimisissa ollessaan, nainen taas yksin. 

Mitä pärjäämiseen tulee, miehet voivat maalailla haavekuvia isotissimisseistä, mutta samaan aikaan se vastaavan tason nainen pitää sormia ristissä, että tulevalla deittikumppanilla olisi edes hygienia tai peruskäytöstavat kunnossa. 

Ei se ihan noin mennyt mutta sinne päin. Varsinaisesti se tutkimus kertoi että parisuhde lisää keskimäärin miehen onnellisuutta mutta keskimäärin laskee naisen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita että jokainen mies olisi onnellinen suhteessa tai jokainen nainen onneton tai että jokainen suhde lisäisi miehen onnellisuutta ja jokainen laskisi naisen. Naisen on vain miestä hankalampaa löytää suhdetta joka lisäisi naisen onnellisuutta. 

Mistä se sinun mielestäsi johtuu? Voisiko johtua ylimitoitetuista odotuksista sekä itseä että miehiä kohtaan? Näissäkin keskusteluissa sinkkunaiset ihan oikeasti monesti hakevat pakettia kuten ap eli miehen yksilöllisyys on hautautunut johonkin saavutusten alle (omien ja miehen). Lisäksi syntyy vaikutelma siitä, että oma elämäkin on vain CV-luettelo.

Ts. minusta nämä tätä aloitusta kritisoivat miesten kommentit ovat ihan oikeilla jäljillä. Se on kuitenkin vain vaikutelma eksyksissä olosta, ei siitä, että ap tai joku muu välttämättä olisi kiipijä tai jokin muu ahne blondi. On kuitenkin vaikea löytää hyvää parisuhdetta, jos on eksyksissä itseltäänkin. Silloinhan joku muu usein pyrkii kuskin paikalle.

Tässä pitää erottaa kaksi eri vaihetta. Naisilla (ja monilla miehilläkin) on varmasti ylimitoitettuja vaatimuksia silloin kun vasta etsitään sitä kumppania ja se vähentää parisuhteiden syntymistä. Mutta sitten kun se suhde on syntynyt niin en usko kovinkaan monilla olevan mitenkään erityisen ylimitoitettuja odotuksia. Yleensä tyytyväisyyteen riittää se että se tunneyhteys kumppaneiden välillä säilyy hyvänä ja toista muistetaan pitää tärkeänä.

Kyllä, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty, sillä suurin osa ihmisten kiintymyssuhteista on turvattomia. Mutta osa ongelmista johtuu myös siitä, että aivan kuten pariutumisessakin, ei ymmärretä, että sukupuolilla on osin eri odotuksia parisuhteelle. Ne myös liittyvät siihen, mitä pariutumisessa ei ymmärretä puolin ja toisin sukupuolten välillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkialla maailmassa on sama tilanne, eli kun naisten koulutus ym. mahdollisuudet paranevat, käy pian ilmi että kyvykkäitä ja itsenäisiä naisia onkin paljon enemmän kuin vastaavia miehiä. Naiset eivät tarvitse miestä elättämään, siittämään tai mihinkään muuhunkaan, joten heidän ei myöskään tarvitse ottaa jokaista "vähän sinnepäin"-kandidaattia puolisokseen. Onhan tätä ihan tutkittukin, että mies on onnellisin ja tervein naimisissa ollessaan, nainen taas yksin. 

Mitä pärjäämiseen tulee, miehet voivat maalailla haavekuvia isotissimisseistä, mutta samaan aikaan se vastaavan tason nainen pitää sormia ristissä, että tulevalla deittikumppanilla olisi edes hygienia tai peruskäytöstavat kunnossa. 

Ei se ihan noin mennyt mutta sinne päin. Varsinaisesti se tutkimus kertoi että parisuhde lisää keskimäärin miehen onnellisuutta mutta keskimäärin laskee naisen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita että jokainen mies olisi onnellinen suhteessa tai jokainen nainen onneton tai että jokainen suhde lisäisi miehen onnellisuutta ja jokainen laskisi naisen. Naisen on vain miestä hankalampaa löytää suhdetta joka lisäisi naisen onnellisuutta. 

Mistä se sinun mielestäsi johtuu? Voisiko johtua ylimitoitetuista odotuksista sekä itseä että miehiä kohtaan? Näissäkin keskusteluissa sinkkunaiset ihan oikeasti monesti hakevat pakettia kuten ap eli miehen yksilöllisyys on hautautunut johonkin saavutusten alle (omien ja miehen). Lisäksi syntyy vaikutelma siitä, että oma elämäkin on vain CV-luettelo.

Ts. minusta nämä tätä aloitusta kritisoivat miesten kommentit ovat ihan oikeilla jäljillä. Se on kuitenkin vain vaikutelma eksyksissä olosta, ei siitä, että ap tai joku muu välttämättä olisi kiipijä tai jokin muu ahne blondi. On kuitenkin vaikea löytää hyvää parisuhdetta, jos on eksyksissä itseltäänkin. Silloinhan joku muu usein pyrkii kuskin paikalle.

Osittain se varmaan johtuu odotuksista mutta en usko että ihan sillä tavalla kuin moni täällä ajattelee. En muista kuulleeni ikinä kenenkään naisen olevan onneton parisuhteessa siksi että mies ei ollutkaan laatikkoleuka-kirurgi, yli 185 senttinen tai hyvin menestynyt. Ne "puutteet" on yleensä jo hyväksytty silloin kun se oma mies on valittu. Sen sijaan monikin nainen on suhteessaan onneton koska ei koe miehen osallistuvan tasaveroisena perheen arkeen tai koska se henkinen yhteys, hellyys ja välittäminen kumppaneiden välillä on kadonnut.

Niin, tuo ei kuitenkaan selitä sitä miksi juuri nainen on onneton tai ilmaisee sen miestä herkemmin? Sillä kun suhde ei toimi, ei se miehenkään mielestä toimi parhaalla mahdollisella tavalla. Odotuksia ei osata ilmaista ja maksaa takaisin miehen hyväksymällä "hinnalla" eli tyytymättömyys on molemminpuolista. (Tämä on tietty todella laaja aihe ja menee ohi pariutumisaiheen.)

miehille onnettomuus tai ehkä oikeastaa tyytymättömyys on normaali olotila. Miehet ei odota kuuta taivaalta. Jos oltaisiin liian tyytyväisiä maailma pysähtyy.

Eikös se miehen maailma nimenomaan usein pysähdy siihen huonoon parisuhteeseen josta ei siltikään jakseta lähteä? Nainen on sitten se jonka pitää tehdä päätös ja lopettaa suhde.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkialla maailmassa on sama tilanne, eli kun naisten koulutus ym. mahdollisuudet paranevat, käy pian ilmi että kyvykkäitä ja itsenäisiä naisia onkin paljon enemmän kuin vastaavia miehiä. Naiset eivät tarvitse miestä elättämään, siittämään tai mihinkään muuhunkaan, joten heidän ei myöskään tarvitse ottaa jokaista "vähän sinnepäin"-kandidaattia puolisokseen. Onhan tätä ihan tutkittukin, että mies on onnellisin ja tervein naimisissa ollessaan, nainen taas yksin. 

Mitä pärjäämiseen tulee, miehet voivat maalailla haavekuvia isotissimisseistä, mutta samaan aikaan se vastaavan tason nainen pitää sormia ristissä, että tulevalla deittikumppanilla olisi edes hygienia tai peruskäytöstavat kunnossa. 

Ei se ihan noin mennyt mutta sinne päin. Varsinaisesti se tutkimus kertoi että parisuhde lisää keskimäärin miehen onnellisuutta mutta keskimäärin laskee naisen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita että jokainen mies olisi onnellinen suhteessa tai jokainen nainen onneton tai että jokainen suhde lisäisi miehen onnellisuutta ja jokainen laskisi naisen. Naisen on vain miestä hankalampaa löytää suhdetta joka lisäisi naisen onnellisuutta. 

Mistä se sinun mielestäsi johtuu? Voisiko johtua ylimitoitetuista odotuksista sekä itseä että miehiä kohtaan? Näissäkin keskusteluissa sinkkunaiset ihan oikeasti monesti hakevat pakettia kuten ap eli miehen yksilöllisyys on hautautunut johonkin saavutusten alle (omien ja miehen). Lisäksi syntyy vaikutelma siitä, että oma elämäkin on vain CV-luettelo.

Ts. minusta nämä tätä aloitusta kritisoivat miesten kommentit ovat ihan oikeilla jäljillä. Se on kuitenkin vain vaikutelma eksyksissä olosta, ei siitä, että ap tai joku muu välttämättä olisi kiipijä tai jokin muu ahne blondi. On kuitenkin vaikea löytää hyvää parisuhdetta, jos on eksyksissä itseltäänkin. Silloinhan joku muu usein pyrkii kuskin paikalle.

Jo vuosituhansia naisten odotukset parisuhteelle ovat olleet aina jotain muuta kuin todellisuus on sitten ollut. Oliskohan tämä sitten jopa evolutiivistä?

Onko tämä sarkasmia? Sillä vuosituhansien ajanjaksolla on varsin pitkiä aikoja, jolloin valtaosa naisista eivät ole saaneet valita itse puolisoaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkialla maailmassa on sama tilanne, eli kun naisten koulutus ym. mahdollisuudet paranevat, käy pian ilmi että kyvykkäitä ja itsenäisiä naisia onkin paljon enemmän kuin vastaavia miehiä. Naiset eivät tarvitse miestä elättämään, siittämään tai mihinkään muuhunkaan, joten heidän ei myöskään tarvitse ottaa jokaista "vähän sinnepäin"-kandidaattia puolisokseen. Onhan tätä ihan tutkittukin, että mies on onnellisin ja tervein naimisissa ollessaan, nainen taas yksin. 

Mitä pärjäämiseen tulee, miehet voivat maalailla haavekuvia isotissimisseistä, mutta samaan aikaan se vastaavan tason nainen pitää sormia ristissä, että tulevalla deittikumppanilla olisi edes hygienia tai peruskäytöstavat kunnossa. 

Ei se ihan noin mennyt mutta sinne päin. Varsinaisesti se tutkimus kertoi että parisuhde lisää keskimäärin miehen onnellisuutta mutta keskimäärin laskee naisen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita että jokainen mies olisi onnellinen suhteessa tai jokainen nainen onneton tai että jokainen suhde lisäisi miehen onnellisuutta ja jokainen laskisi naisen. Naisen on vain miestä hankalampaa löytää suhdetta joka lisäisi naisen onnellisuutta. 

Mistä se sinun mielestäsi johtuu? Voisiko johtua ylimitoitetuista odotuksista sekä itseä että miehiä kohtaan? Näissäkin keskusteluissa sinkkunaiset ihan oikeasti monesti hakevat pakettia kuten ap eli miehen yksilöllisyys on hautautunut johonkin saavutusten alle (omien ja miehen). Lisäksi syntyy vaikutelma siitä, että oma elämäkin on vain CV-luettelo.

Ts. minusta nämä tätä aloitusta kritisoivat miesten kommentit ovat ihan oikeilla jäljillä. Se on kuitenkin vain vaikutelma eksyksissä olosta, ei siitä, että ap tai joku muu välttämättä olisi kiipijä tai jokin muu ahne blondi. On kuitenkin vaikea löytää hyvää parisuhdetta, jos on eksyksissä itseltäänkin. Silloinhan joku muu usein pyrkii kuskin paikalle.

Tässä pitää erottaa kaksi eri vaihetta. Naisilla (ja monilla miehilläkin) on varmasti ylimitoitettuja vaatimuksia silloin kun vasta etsitään sitä kumppania ja se vähentää parisuhteiden syntymistä. Mutta sitten kun se suhde on syntynyt niin en usko kovinkaan monilla olevan mitenkään erityisen ylimitoitettuja odotuksia. Yleensä tyytyväisyyteen riittää se että se tunneyhteys kumppaneiden välillä säilyy hyvänä ja toista muistetaan pitää tärkeänä.

Kyllä, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty, sillä suurin osa ihmisten kiintymyssuhteista on turvattomia. Mutta osa ongelmista johtuu myös siitä, että aivan kuten pariutumisessakin, ei ymmärretä, että sukupuolilla on osin eri odotuksia parisuhteelle. Ne myös liittyvät siihen, mitä pariutumisessa ei ymmärretä puolin ja toisin sukupuolten välillä.

Ja vaikka ymmärrettäisiinkin niin ei silti tajuta että silloin ne toisen erilaiset tarpeet pitäisi yrittää tyydyttää eikä vain todeta että olemme erilaisia eikä asialle voi mitään. Ei ole mitenkään ylimitoitettu odotus että se toinen pyrkii ottamaan sinun tarpeesi huomioon. Ja jos sellainen ei toteudu niin ei ole mitenkään ylimitoitettua reagointia olla onneton.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkialla maailmassa on sama tilanne, eli kun naisten koulutus ym. mahdollisuudet paranevat, käy pian ilmi että kyvykkäitä ja itsenäisiä naisia onkin paljon enemmän kuin vastaavia miehiä. Naiset eivät tarvitse miestä elättämään, siittämään tai mihinkään muuhunkaan, joten heidän ei myöskään tarvitse ottaa jokaista "vähän sinnepäin"-kandidaattia puolisokseen. Onhan tätä ihan tutkittukin, että mies on onnellisin ja tervein naimisissa ollessaan, nainen taas yksin. 

Mitä pärjäämiseen tulee, miehet voivat maalailla haavekuvia isotissimisseistä, mutta samaan aikaan se vastaavan tason nainen pitää sormia ristissä, että tulevalla deittikumppanilla olisi edes hygienia tai peruskäytöstavat kunnossa. 

Kyllä tässä paljon perää on, sillä naisilla on biologiasta johtuen paljon juuri niitä taitoja, joita nykyajan yhteiskunnassa ja työelämässä tarvitaan. Ollaan menetetty paljon all male -yrityskulttuurin takia, ja nykyäänhän ihanne onkin yrityskulttuuri, jossa on sekä miehiä että naisia, ja he ovat eri-ikäisiä. Monissa yrityksissä pyritään rakentamaan tiimit tuolle pohjalle tutkimusnäytöön nojaten (kykyprofiilit huomioiden, totta kai eli mahdollisuuksien rajoissa). 

Noh, nyt se nähdään kun ajat kovenee: yritykset irtisanovat sieltä ylimääräisestä tuottamattomasta päästä ensimmäisenä, mikä nähdään jo nyt. HR, ESG ja viestintä malliesimerkkeinä ovat kasvattaneet valtavasti naisten työllistymistä yrityksiin - mutta eivät tuota arvoa liiketoiminnalle, joten markkinatalous korjaa nyt itse itseään.

10v sitten mietin, mitä ihmettä monet naisvaltaisten alojen yliopisto-opiskelijat voisivat tehdä yrityksissä. No kävi ilmi, että wokehysterian myötä keksittiin edellä mainitut työtehtävät (etenkin ESG, mutta myös monet HR-liitännäiset ja viestinnän tehtävät), jonka myötä tulikin lattepisteitä, taukohuoneita ja mielenterveyspäiviä. Noh, se työ ei tuota mitään viivan alle jäävää, joten vaikeat ajat seuraa näitä naisia seuraavaksi. Huomioitavaa on, että esim. Texas ja Florida eivät salli osavaltioissaan toimia sellaisten rahoitusyhtiöiden, jotka sijoittavat ESG-perusteisesti - se siis ei ole missään mielessä liiketoiminnallisesti perusteltua toimintaa vaan korporatiivista woketusta.

Puhutaanko täällä enää varakkaan, nuoren, korkeasti koulutetun naisen vaikeuksista löytää treffiseuraa Helsingissä?

Kuulostaa muuten melko erikoiselta probleemilta!

Muutin Pk seudulle akateemisena Lapista juuri eronneena n 10 vuotta sitten ainakin silloin oli naisia akateemisia niin vapaita ja eronneita tarjolla, löysinkin ja olen nyt naimissa ihanan naisen kanss