Muiden 50-vuotiaiden elämä?

Sama kuin ap:lla. Yksinäinen ja alakuloinen. Alisuoriutunut enkä mitään ole uskaltanut tehdä haaveitteni eteen.

Karmeeta lukea näitä lukuisia "kroppa reistaa / terveys reistaa / liikkumisongelmia / ylipainoa".

50-vuotiaana ihmisen pitäisi olla vielä aivan täydessä iskussa. Mitä te olette tehneet itsellenne?

Itsestä riippumattomat oikeat sairaudet ovat eri asia, niistä ei voi ketään moittia.

Vierailija kirjoitti:

Miksi yli 50-vuotiaita edes on? Ei mitään hyötyä kenellekään. Työelämässä saikuttavat ja haukkuvat nuorempiaan, lapsistaan ja iäkkäistä vanhemmistaan eivät välitä. Pois tästä maailmasta kustannuksia aiheuttamasta niin kaikki hyötyvät.

Toivottavasti joku eliminoi sinutkin kun täytät 50

Vierailija kirjoitti:

Sama kuin ap:lla. Yksinäinen ja alakuloinen. Alisuoriutunut enkä mitään ole uskaltanut tehdä haaveitteni eteen.

Sinulla sentään on haaveita. Minä en osaa haaveilla enää mistään. En halua mitään (paitsi haluta jotakin =) olisi tosi siistiä haluta vaikka edes seksiä!)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi yli 50-vuotiaita edes on? Ei mitään hyötyä kenellekään. Työelämässä saikuttavat ja haukkuvat nuorempiaan, lapsistaan ja iäkkäistä vanhemmistaan eivät välitä. Pois tästä maailmasta kustannuksia aiheuttamasta niin kaikki hyötyvät.

Ikärasismia parhaimmillaan

Totuus kuitenkin on että yli 50-vuotiaista on pelkkiä kustannuksia yhteiskunnalle.

Totuus on, että juuri 5-kymppiset ovat yhteiskunnan nettomaksajia. Ei ole tarvetta koulutukselle. Harva tarvitsee enää yhteiskunnan tukia. Palkka on noussut tasolle, jossa veroja maksetaan iso siivu tuloista.

Voisivat lapsenikin, täysi-ikäiset opiskelevst sellaiset olla ihmeissään, jos vanhemmat eivät enää rahoittaisi heidän harrastuksiaan.

Oma työpaikkani olisi pulassa ilman meitä vanhempia ihmisiä. Nuoret käyvät opettelemassa jonkin taidon ja myyvät itsensä sitten isommalla rahalla jonnekin muualle. 2 vuotta ja katotaan.

Vierailija kirjoitti:

Karmeeta lukea näitä lukuisia "kroppa reistaa / terveys reistaa / liikkumisongelmia / ylipainoa".

50-vuotiaana ihmisen pitäisi olla vielä aivan täydessä iskussa. Mitä te olette tehneet itsellenne?

Itsestä riippumattomat oikeat sairaudet ovat eri asia, niistä ei voi ketään moittia.

Kun niille sairauksille ja krempoille ei mahda mitään. Tulet huomaamaan itsekin. ;)

Ihan ok, esikoinen lähdössä opiskelemaan ja nuorin vielä lukiossa. Ei parisuhdetta, mutta ei ole tarvettakaan. Rahaa on niukasti kun kaikki on mennyt lapsiin. Kun nuorempi muuttaa kotoa, vaihdan pienempään asuntoon ja kokonaan myös paikkakuntaa, yritän löytää paremmin palkattua työtä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi te yli 50 v paahdatte vielä töissä ja samaan aikaan valitatte kauheaa kiirettä? Miks ette jää eläkkeelle kun teillä on kerran omaisuutta kerätty ja asuntokin maksettu? Taidatte vaan olla niin ahneita ettette halua!

Minä ainakin tykkään työstäni. Olen kirjoittanut ennenkin, että tein harrastuksestani työni ja niinpä töihin meneminen on aina mukavaa. Kun siitä saa vieläpä huvin rahaa, niin miksi ihmeessä lopettaisin työn tekemisen ja harrastamisen? Pöljä ajatuskin.

Vierailija kirjoitti:

Miksi te yli 50 v paahdatte vielä töissä ja samaan aikaan valitatte kauheaa kiirettä? Miks ette jää eläkkeelle kun teillä on kerran omaisuutta kerätty ja asuntokin maksettu? Taidatte vaan olla niin ahneita ettette halua!

Kukas sen eläkkeen meille maksaisi?

Mulla on ikää 55 vuotta. Asuntolainaa maksettavana vielä 5 vuotta. Mulla on kiire ja sen kiireen siheutta iäkäs äitini, jonka asioita pitää hoitaa, välillä useita kertoja viikossa. Töitäkin on paljon, mutta työstäni tykkään, se ei isommin aiheuta kiirettä.

Meillä yli 5-kymppisilläkin on oikeus työttömyystukeen ja toimeentulotukeen. Käytännössä kävisi niin, että jos nyt pitäisi jäädä eläkkeelle jota en vielä yli 10 vuoteen saisi, nuorempi sukupolvi pääsisi maksamaan erilaisia tukia minulle, mutta myös kolmelle lapselleni. Esim alle 20-vuotiaani saisi opintotukea (jota ei tällä hetkellä saa lainkaan), 2 kaksikymppistä saisivat isommat opintotuet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 51v mies ja elämä eletty. Valmis poistumaan täältä.

Mä M53 ja sama. Mutta ajattelin kitkuttaa siihen asti jos/kun sairastun pahasti, sitten poistun omaehtoisesti näyttämöltä.

Hakekaa miehet apua itsellenne. Yrittäkää nähdä eilistä pidemmälle.

Missä teidän perheet ja kaverit on? Eikö löydy mielekästä tekemistä?

Nuorin lapsista muutaman vuoden päästä aikuinen. Parisuhdetta ei ole. Mies lähti jo aikoja sitten nuorempi naisia pyydystämään. Perus sairauksia on useita. On huolta iäkkäistä sukulaisista. Palkkatyö imee voimat. Moni sukulainen on menehtynyt viime vuosina. Tuntuu, että elämää on takana enemmän kuin edessä. Oli yllätys sairastua näin nuorena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen yli 50 enkä ole koskaan ollut onnellisempi. Nuoruuden kipuilut, pikkulapsiajat, huono avioliitto kaikki takana. Mieleltäni olen nuori ja kropaltani terve työssäkäyvä ja aktiivinen ihminen. Kaukana taakasta, koska palkkatasoni on korkeimmillaan ja maksan veroja ap:nkin edestä. 

Kiitos ilkimys sivalluksestasi. Et maksa veroja puolestani. Käyn töissä, tosin jaksamisen äärirajoilla. Voi hyvn, inhotus

Estrogeenilaastari peffaan sulle.

Vierailija kirjoitti:

Sitäpä tässä... Viihdyn kyllä hyvin itsekseni, joten perheettömyys ei haittaa. Olen hyvässä työssä ja jotain jaksan vielä harrastaakin, mutta sairaudet rajoittavat todella paljon. Pitkät kävelylenkit tyssäävät yleensä varttiin, kun jalkaa tai selkää alkaa särkeä sietämättömästi. 

Viimeisin lomamatkani oli ankein ikinä. En puhunut juuri kenellekään viikkoon (yritin, mutta se tuntui aiheuttavan lähinnä kiusaantumista), enkä päässyt kolotusteni vuoksi liikkumaan kovin kauas hotellilta. Paikka oli niin pieni, ettei julkisia ollut. En ehkä viitsi enää matkustaa mihinkään, kun en saa matkoistani enää mitään irti. Minusta on oikeasti tullut näkymätön kremppainen vanha täti!

Tässäkö tämä nyt sitten oli? Kauhistuttaa tulevaisuus. Mahdollisesti seuraavat 40 vuotta tätä! Toivottavasti saan edes jatkaa töissä mahdollisimman pitkään.

Tee seuraava matka jossain porukassa. Vaikka lyhyempi kotimaan reissu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Karmeeta lukea näitä lukuisia "kroppa reistaa / terveys reistaa / liikkumisongelmia / ylipainoa".

50-vuotiaana ihmisen pitäisi olla vielä aivan täydessä iskussa. Mitä te olette tehneet itsellenne?

Itsestä riippumattomat oikeat sairaudet ovat eri asia, niistä ei voi ketään moittia.

Kun niille sairauksille ja krempoille ei mahda mitään. Tulet huomaamaan itsekin. ;)

Asia, jota nuorempana ei älynnyt edes ajatella, konkretisoituu nyt viisikymppisenä. Nimittäin suvun perimä. Vaimolla varmaan 5-6 eri lääkettä, sairauksia joka lähtöön ja pientä leikkausta pukkaa taas. Itsellä ei mitään vaivoja vielä.

En tiedä, onko muita selittäviä tekijöitä kuin geenit, sillä elämäntapamme, ruokavaliomme jne ovat samat.

Vierailija kirjoitti:

Miksi yli 50-vuotiaita edes on? Ei mitään hyötyä kenellekään. Työelämässä saikuttavat ja haukkuvat nuorempiaan, lapsistaan ja iäkkäistä vanhemmistaan eivät välitä. Pois tästä maailmasta kustannuksia aiheuttamasta niin kaikki hyötyvät.

Kaikista tulee 50 vuotiaita jos ei kuole ennen 50 vuotispäivää..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 51v mies ja elämä eletty. Valmis poistumaan täältä.

Mä M53 ja sama. Mutta ajattelin kitkuttaa siihen asti jos/kun sairastun pahasti, sitten poistun omaehtoisesti näyttämöltä.

Hakekaa miehet apua itsellenne. Yrittäkää nähdä eilistä pidemmälle.

Missä teidän perheet ja kaverit on? Eikö löydy mielekästä tekemistä?

Ainoa apu mitä nykyään saa on mielialalääkkeet. Niistä ei ole mitään hyötyä mutta erinäisiä haittoja senkin edestä. Miksi ihmeessä hakisin sellaista "apua"?

Vierailija kirjoitti:

Olen itse vasta 39-vuotias, mutta samaistun kyllä ap:hen. Varmasti jostakin viisikymppisestäkin menisin. Olen aina identifioinut itseni keski-ikäiseksi, siis jo teininäkin. Olen köyhä työtön ja kärsin kovasta ahdistuksesta ja olen autismikirjolla. Elämä on todella kuormittavaa ja rajoitteistani huolimatta joudun asumaan vanhan ja sairaan sukulaiseni luona ja toimimaan käytännössä jonkinlaisena omaishoitajana ja avustajana. Sitten on niitä ainaisia kotitöitä, jotka jäävät vastuulleni. Omalle elämälle ei oikein ole tilaa. Ahdistukseni ja kuormitukseni kasvavat koko ajan.

Tunnistan sinut. Oletko hakeutunut avun piiriin?

Muutamia vuosia kestänyt muutosprosessi on löytämässä uomansa. Nuoruuden avioliitto päättynyt, , työelämässä menty eteenpäin, uusi hyvä kumppani löytynyt. Suunnitteilla yhteinen koti ja uusperhe-elämä kumppanin lasten myötä. Eniten olen ihmeissäni siitä, että elämääni on tullut taas lapsia! Kihelmöivän ihanaa, että voi elää osittain aikuisten keskinäistä elämää ystävineen, harrastuksineen ja matkoineen, kun nämä lapset ovat äidillään, ja osittain vielä perhe-elämää, kun nämä lapset ovat isällään eli meillä. Omat lapseni ovat omillaan ja vieraillaan toki puolin ja toisin. N52.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi yli 50-vuotiaita edes on? Ei mitään hyötyä kenellekään. Työelämässä saikuttavat ja haukkuvat nuorempiaan, lapsistaan ja iäkkäistä vanhemmistaan eivät välitä. Pois tästä maailmasta kustannuksia aiheuttamasta niin kaikki hyötyvät.

Toivottavasti joku eliminoi sinutkin kun täytät 50

Niin tai toivottavasti muistat itse eliminoida itsesi heti kun 50 täytät. Sinustahan ei silloin ole enää mitään hyötyä kenellekään (ei tosin taida olla nytkään).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 51v mies ja elämä eletty. Valmis poistumaan täältä.

Mä M53 ja sama. Mutta ajattelin kitkuttaa siihen asti jos/kun sairastun pahasti, sitten poistun omaehtoisesti näyttämöltä.

Hakekaa miehet apua itsellenne. Yrittäkää nähdä eilistä pidemmälle.

Missä teidän perheet ja kaverit on? Eikö löydy mielekästä tekemistä?

Ainoa apu mitä nykyään saa on mielialalääkkeet. Niistä ei ole mitään hyötyä mutta erinäisiä haittoja senkin edestä. Miksi ihmeessä hakisin sellaista "apua"?

Onko sinulla itselläsi huonoja kokemuksia lääkkeistä? Omat läheiset on saaneet niistä apua. Hellä on neurologisia ongelmia ja liitännäissairauksia.