Muiden 50-vuotiaiden elämä?

Vaikka minulla on perhe, tunnen itseni yksinäiseksi silloin, kun olen masentunut. Juuri nyt en ole masentunut.

Vierailija kirjoitti:

49. Olen myöskin aika valmis hautaan. Yksinäisenä ihmisenä ei vain ole enää kauheasti ilonaiheita.

Mistä sait aiemmin iloa? Mikset saa enää?

Jos on itse valinnut yksineläjän elämän niin ei kannata valittaa. Yh:lla on sentään lapset. Lapsista saa paljon sisältöä elämään. Ei raha vaan rakkaus. 50 v ei enää juuri pääse äidiksi, se juna meni jo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tarkoitettu*

Luontoon pitäisi mennä katsomaan puita, muttei ihmisten ilmoille vaikka kahvilaan?

Puidenhalailu on kivaa.

Vierailija kirjoitti:

Karmeeta lukea näitä lukuisia "kroppa reistaa / terveys reistaa / liikkumisongelmia / ylipainoa".

50-vuotiaana ihmisen pitäisi olla vielä aivan täydessä iskussa. Mitä te olette tehneet itsellenne?

Itsestä riippumattomat oikeat sairaudet ovat eri asia, niistä ei voi ketään moittia.

Minulla on kummatkin polvet leikattu monta kertaa vanhojen urheiluvammojen takia. Polvien kunnon takia myös lonkat alkaneet oireilla. Yritän kyllä urheilla päivittäin niillä lajeilla mitä pystyn (kävely, pyöräily, hiihtoa salsa).

Ovatko nämä hyväksyttäviä sairauksia?

Toki moni ikäiseni sohvaperuna on paremmassa kunnossa ilman tapaturmia. Hieman ehkä ironista.

Lainat maksettu, sijoitusasunnot ovat velattomia. Joka kk tulee enemmän rahaa, kun kuluu, ero on 0 perässä ja ylikin.

Ollaan nytmatkoilla, talvilomalla mennään Lontooseen, pääsiäisenä vuokramökille jne

Ikä näkyy kulumissa, mm haluan mennä nykkumaN viim 22 ja mitä muuta

Vierailija kirjoitti:

Asia ei ole niin yksinkertainen. Mutta oma elämä on pieni ja kapea. Mutta itsehän sitä voisi laajentaa jos viitsisi ja jaksaisi. Tyydyn vähään enkä jaksa jyrätä elämässä mitään sen kummempaa. En pidä itseäni sen kummempana. Ei ole mitään kunnianhimoa oikeastaan mihinkään.

Tämä olikin aika liki se mitä olin itse kirjoittamassa. Jotenkin vaan kaikki valuu ohi eikä mistään saa kiinni. Usein tulee mietittyä, että missä vaiheessa elämä valui tähän, mutta vastausta en keksi. Parhaat seuralaiseni koira, televisio ja ruoka....voi vattu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asia ei ole niin yksinkertainen. Mutta oma elämä on pieni ja kapea. Mutta itsehän sitä voisi laajentaa jos viitsisi ja jaksaisi. Tyydyn vähään enkä jaksa jyrätä elämässä mitään sen kummempaa. En pidä itseäni sen kummempana. Ei ole mitään kunnianhimoa oikeastaan mihinkään.

Tämä olikin aika liki se mitä olin itse kirjoittamassa. Jotenkin vaan kaikki valuu ohi eikä mistään saa kiinni. Usein tulee mietittyä, että missä vaiheessa elämä valui tähän, mutta vastausta en keksi. Parhaat seuralaiseni koira, televisio ja ruoka....voi vattu.

täytän parin viikon kuluttua 50v. Veit sanat suustani. Missä vaiheessa vaivuin näin alas?

Vierailija kirjoitti:

Olen 51v mies ja elämä eletty. Valmis poistumaan täältä.

Mies parhaassa iässä. Miksi koet noin?

Vierailija kirjoitti:

Miksi yli 50-vuotiaita edes on? Ei mitään hyötyä kenellekään. Työelämässä saikuttavat ja haukkuvat nuorempiaan, lapsistaan ja iäkkäistä vanhemmistaan eivät välitä. Pois tästä maailmasta kustannuksia aiheuttamasta niin kaikki hyötyvät.

Muistathan sitten tappaa itsesi heti 49-vuotiaana. Ettet jää muiden riesaksi.

Olen ruumiillisesti elämäni kunnossa, treenaan 5 kertaa viikossa ja kroppa on paremmassa kuosissa kuin koskaan. Minulla on estrogeenikorvaushoito, joka totta tosiaan tepsii.

Taloudellisesti olen murroskohdassa, koska olen aloittamassa yrittäjyyden. Jätän taakseni hyväpalkkaisen työn ja olen heittäytymässä ns. tyhjän päälle.

Lapset ovat jo lentäneet pesästä, seuraan heidän elämäänsä nyt sivustakatsojana. Tämä aiheuttaa hieman haikeutta ja mietin ajan nopeaa kulumista. Toisaalta se tarjoaa entistä suuremman taloudellisen vapauden.

Olen eronnut aikapäiviä sitten, enkä halua parisuhteeseen. Nuorempi mies on rakastajana ja hänen kanssaan vietän aikaa silloin tällöin.

N52

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi yli 50-vuotiaita edes on? Ei mitään hyötyä kenellekään. Työelämässä saikuttavat ja haukkuvat nuorempiaan, lapsistaan ja iäkkäistä vanhemmistaan eivät välitä. Pois tästä maailmasta kustannuksia aiheuttamasta niin kaikki hyötyvät.

Ikärasismia parhaimmillaan

Totuus kuitenkin on että yli 50-vuotiaista on pelkkiä kustannuksia yhteiskunnalle.

Pelkkiä kustannuksia? Entäs tämmösen ylipalkatun tutkijan verot, eikö ne mitään kata?

Yksi lapsi lentänyt pesästä, toinen vielä vuoden kotona. Miehen kanssa eletään sisaruksellisessa parisuhteessa ties kuinka monetta vuotta. Ylipainoa, väsymystä (useampi terveydellinen tekijä näiden syynä, ruokkivat toisiaan). Elämää olisi jos huvittaisi.  Valmis minäkin poistumaan kuormittamasta yhteiskuntaa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi yli 50-vuotiaita edes on? Ei mitään hyötyä kenellekään. Työelämässä saikuttavat ja haukkuvat nuorempiaan, lapsistaan ja iäkkäistä vanhemmistaan eivät välitä. Pois tästä maailmasta kustannuksia aiheuttamasta niin kaikki hyötyvät.

Joku 20 kymppisen puheita...?