Pienen paikkakunnan ominaispiirteet?

Kirkonkylä on aivan kuollut, ja parin kilometrin päässä on lentokentän kokoinen ostoshelvetti.

Surullinen näky monessa paikassa.

Hyvää, perinteistä ruokaa saa paikalliselta huoltoasemalta. Huoltoaseman noutopöytä on taatusti perinteinen ja ruoka on täyttävää, sillä työmiehet käyvät siellä lounaalla, eikä pelkkä kevyt keittolounas kiinnostaisi. Eräällä huoltoasemalla noutopöydän ruoat vaihtelevat (päivittäin tarjolla 2-3 sorttia), mutta aina on tarjolla lihapullia kermakastikkeessa.

Täällä tutustuu hyvin ihmisiin. Seurakunnissa ja kirppareilla.

Seurakuntaan suhtaudutaan paremmin kuin isoissa kaupungeissa. Seurakunta tarjoaa esim. kerhoja lapsiperheille ja muuta toimintaa, jota paikkakunnalla ei ilman seurakuntaa olisi. Seurakunta tekee tiiviisti yhteistyötä kunnan/kaupungin kanssa.

Nettikaupan avartuminen on näivettänyt kauppoja entisestään. Aikanaan käytiin kylän ainoassa vaatekaupassa tai lähdettiin maakunnan keskukseen isommille ostoksille. Nykyään kaiken voi tilata nettikaupasta vaikka kotiovelle.

Ennen eli noin 40 v sitten oli rikasta omistaa liikekiinteistö/liikehuoneisto keskeltä kylää, tänään jos sellaisen saat perinnöksi, niin melkoinen kirous on. Tuskin saa purkulupaa ja kulut juoksee ja vuokralaisia ei saa.

Joulun aikaan monet palaavat joulunviettoon entiselle kotipaikkakunnalle. Monet opiskelemaan lähteneet nuoret aikuiset kokoontuivat joulupäivän iltana baariin moikkaamaan entisiä koulukavereita.

Vierailija kirjoitti:

Koska kouluja ja oppilaita oli vähemmän kuin isoilla paikkakunnilla, niin monet opettajat tunsivat oppilaansa esimerkiksi sukunimen perusteella.

"Laura Möttönen. Satutko olemaan Lassen pikkusisko? Näin minä sukunimestäsi päättelin."

"Oletko sinä Antti Tuulan ja Tuomon poika? Näin minä vähän arvelin, olet ihan isäsi näköinen!"

"Jahas, sinä Matias taidat olla Mikaelin, Miikan ja Markuksen veli? Aloittaakos Mikko ensi vuonna koulun?"

Mitään sukunimistä, naamasta kyllä tunsi sisarukset. Etenkin jos ovat samaa sukupuolta. Minua eräs opettaja kutsui vanhemman siskoni nimellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska kouluja ja oppilaita oli vähemmän kuin isoilla paikkakunnilla, niin monet opettajat tunsivat oppilaansa esimerkiksi sukunimen perusteella.

"Laura Möttönen. Satutko olemaan Lassen pikkusisko? Näin minä sukunimestäsi päättelin."

"Oletko sinä Antti Tuulan ja Tuomon poika? Näin minä vähän arvelin, olet ihan isäsi näköinen!"

"Jahas, sinä Matias taidat olla Mikaelin, Miikan ja Markuksen veli? Aloittaakos Mikko ensi vuonna koulun?"

Mitään sukunimistä, naamasta kyllä tunsi sisarukset. Etenkin jos ovat samaa sukupuolta. Minua eräs opettaja kutsui vanhemman siskoni nimellä.

Tämänkin ilmiön tunnistan! :D

Minä olen pienellä paikkakunnalla kasvanut. Kuuluin muualta muuttaneeseen "herrasväkeen". Sen lisäksi äitini kuului yläluokkaiseen sukuun ihan koko Suomen mittapuullakin. Lapsena sain toistuvasti kuulla lausahduksia: "Ette te mitään hyviä ole." "Luuletko olevasi jotain?" Kun äitini vanhemmat tulivat käymään, naapurin lapset seisoivat tien laidassa tuijottamassa meidän pihaan. Isäni vanhempien vierailu ei aiheuttanut samanlaista efektiä.

Teininä ystävystyin yhteen muualta muuttaneeseen, ja hän perheineen onkin ainut kontaktini paikkakuntaan, vanhempieni lisäksi.

Minä koin oloni aina ulkopuoliseksi, kun perheeni ei ollut kotoisin tuolta paikkakunnalta. Olin siis syntymästäni asti asunut tuolla, mutta koska emme olleet paikallisia, niin emme päässeet porukoihin samalla tavalla mukaan. Nyt vanhemmat ovat asuneet tuolla liki 40 v ja viihtyvät ihan hyvin. Minä en muuttaisi takaisin mistään hinnasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska kouluja ja oppilaita oli vähemmän kuin isoilla paikkakunnilla, niin monet opettajat tunsivat oppilaansa esimerkiksi sukunimen perusteella.

"Laura Möttönen. Satutko olemaan Lassen pikkusisko? Näin minä sukunimestäsi päättelin."

"Oletko sinä Antti Tuulan ja Tuomon poika? Näin minä vähän arvelin, olet ihan isäsi näköinen!"

"Jahas, sinä Matias taidat olla Mikaelin, Miikan ja Markuksen veli? Aloittaakos Mikko ensi vuonna koulun?"

Mitään sukunimistä, naamasta kyllä tunsi sisarukset. Etenkin jos ovat samaa sukupuolta. Minua eräs opettaja kutsui vanhemman siskoni nimellä.

Ei tarvitse näyttää samalta kun mun pikkusiskoa pari opettajaa kutsui vahingossa välillä mun nimellä. Ollaan siis siskon kanssa aika eri näköisiä, mutta nuo opettajat tiesivät kenen siskosta kyse.

Missään ei tapahdu mitään, karrikoidusti sanottuna. Kesällä on jotkin markkinat, liikkeellä on kesälomalaisia, löytyy myös kesäkahvilaa ym. 9 kk vuodesta on kuitenkin totaalisen kuollutta.

Muutama vuosi sitten lehdessä oli juttu kahdesta Espanjasta Suomeen rekrytoiduista sairaanhoitajasta. He asuivat ja työskentelivät jollain pikkupaikkakunnalla, jonka nimeä en muista. Molemmat muuttivat pois muutaman kuukauden kuluttua, vaikka työolot ja palkka olivat kotimaata paremmat. Syyksi sanoivat, että paikkakunnan hiljaisuus yhdessä talven kylmyyden ja pimeyden kanssa kävi sietämättömäksi.

Italiassa satunnaisessa 4000 asukkaan kylässä kadunkulmissa vanhat miehet pelaavat backgammonia. Löytyy iltamyöhään auki oleva vinoteria sekä pari ravintolaa. Nuorempi väki pörrää Vespoineen piazzalla. Happeninkia löytyy kun vain astut ovesta ulos, vaikka elokuvateattereita tai ostoskeskuksia ei olekaan.

Kyse on paitsi ilmastosta myös kulttuurista. Briteissä tunnetusti joka kyläpahasesta löytyy aktiivisessa käytössä oleva krouvi. Naapurissamme Ruotsissakin pikkupaikat tapaavat olla vireämpiä kuin Suomessa.

Oma kokemukseni pikkupaikkakunnasta paljasjalkaisena stadilaisena oli erittäin positiivinen, mutta se oli kasaria, paikkakunta oli silloin vielä vireä. Muutimme yhdeksännen luokkani alussa kauas syrjäiselle pikkupaikkakunnalle. Porukka oli siellä ystävällistä, koulussa pärjäsin ja kavereita oli paljon.

Toki se talvi oli raskasta aikaa, kyseessä Suomen runsaslumisin paikkakunta tilastoissa. Sitä lunta oli talvisin aivan järjettömästi, tiet olivat sellaisia kuiluja. Ymmärrän kyllä että nykyään voi pikkupaikkakunnalla oli tosi kuollutta. Ei siellä varmaan juuri kukaan edes juorua mitään, on vain kuollutta.

Jos saavut paikkakunnalle sinkkuna naisena, niin ikisinkkuja poikamiehiä yritetään tyrkyttää sinulle. Nimimerkillä asuin pari vuotta töiden takia pikkupaikkakunnalla ja sain eläkeikäisiltä asiakkailta todella paljon tällaisia kommentteja:

"Kuule, sinä sopisit niin hyvin yhteen meidän Jarmon kanssa. Jarmo sanoo, että vaimon pitäisi olla juuri tuollainen kuin sinä, reipas ja ahkera. Jarmo on kunnon poika. 40 v, asuu kotona. Jarmo on työtön, ei juo paljon, rassaa välillä autoaan ja pelaa playstationillaan. Teillä on Jarmon kanssa niin paljon yhteistä ja teistä tulisi hyvä pari!"

Mitäs yhteistä meillä Jarmon kanssa on, postinumero? :D

Nurkkakuntaisuus, kateus, juoruilu ja selkäänpuukotus, tuossa on pikkukunnan kulmakivet. Asun tuppukylässä mutta paikkakunta tulee vaihtumaan tämän vuoden aikana, onneksi!

Ihmiset puhuvat yhä joistakin henkilöistä, vaikka he olisivat kuolleet jo vuosikymmeniä sitten. Eräälläkin paikkakunnilla muisteltiin 70-luvun paikallispoliikkoja, rehtoria ja muita silmäätekeviä, vaikka eivät olleet enää vuosikymmeniin olleet työelämässä ja suurin osa oli kuollut jo aikaa sitten.

Kunnan nähtävyyksistä ollaan hyvin ylpeitä ja aina jaksetaan ihmetellä, miksi nämä eivät kerää enemmän turisteja paikkakunnalle.

Aika harvoja kiinnostaa joku perähikiän historiamuseo, joku patsas torin kulmalla tai joka kesäinen markkinatapahtuma.

Monet pikkupaikkakunnat/kaupungit ovat satunnaiselle kävijälle oikeastaan aika mukavia: on muutamia nähtävyyksiä, keskustan kiertää äkkiä ja yleensä löytyy joku ruokapaikka/kahvila/muuta mieluisaa tekemistä. Monilla aika pienilläkin paikkakunnilla on uimahalli, elokuvateatteri tms paikka, hintataso isoja kaupunkeja halvempi. Löytyy kirkkoja, museoita ja muita. Luontokohteita on todennäköisesti useita.

Tällaisissa paikoissa saa hyvin kulumaan muutaman päivän, vaikka ei pitkäaikaiseksi asukkaaksi haluaisi jäädäkään.

Auton voi jättää käynnissä ja ovet auki kaupan pihaan, eikä sitä tarvitse lukita kotipihassakaan. Samoin tavarat pysyy varastossa tai pihamaalla.