Pienen paikkakunnan ominaispiirteet?

Pitkät välimatkat.

Ei kaikilla, mutta monissa paikoissa kyllä. Sekä isäni että äitini suvussa kulkee kesämökit n. 8000 asukkaan paikkakunnilla, molemmat mökit ovat n. 50 km päässä paikkakuntien keskustasta. Aikoinaan sivukylillä oli kyläkaupat, joten mökillä pärjäsi helposti pitkäänkin. Toisessa paikassa ei kyläkauppaa enää ole, toisessa kyläkauppa on hyvin suppein aukioloajoin.

Mökille meno on oma haasteensa, kun asun itse kaukana Etelä-Suomessa. Arvata saattaa, että kun vanhempieni ikäpolvesta aika jättää, niin jää noilla mökeillä käynti. Välimatkan ja työn takia ei ole mahdollista käydä mökillä jatkuvasti. Uskon, että kaltaisiani ihmisiä on paljon, jotka satunnaisesti käyvät näillä pikkupaikkakunnilla, mutta käynnit jäävät jossain vaiheessa lopulta pois.

Osalla on hämärtynyt täysin käsitys siitä, minkä arvoinen oma talo nykyään on. Moni pyytää vanhasta talosta ihan poskettoman suuria summia. Ei käsitetä, että vaikka talo olisi joskus ollut "hieno ja hyvällä paikalla", niin enää se ei välttämättä ole sitä nykymittapuulla. Jos talo on 80-luvun alkuperäisessä kunnossa, mitään ei ole rempattu nykyajan energiansäästöä vastaavaksi ja lämmitysjärjestelmä on kallis, niin eihän tuo houkuttele. Ostaja joutuisi kalliin talon lisäksi maksamaan kalliit remontit. Tai aikanaan saattoi olla ihan riittävää, että talo oli 2 km päässä keskustasta ja nyt tarjolla olisi omakotitaloja keskustastakin. Tai jos aikoinaan perheasunnoille riitti hyvin kysyntää, niin nyt on onnea, jos joku lapsiperhe on kiinnostunut asunnosta. Talojen menekki ei yksinkertaisesti enää ole monilla paikkakunnilla sitä, mitä se on joskus ollut.

Kulkemisiasi seurataan, eikä tarvitse edes olla kovin pieni paikka.

Asuin keskustan kerrostalossa ja olin lähtenyt työmatkalle. En ollut pitkään poissa, kun työkaverilleni oli tullut ensimmäinen kysymys, että onko jotain sattunut, kun autoni ei ole ollut parkkipaikalla pariin päivään...

Tieto kulkee nopeasti.

Nykyisin se päivitetään myös netin keskustelupalstoille. Tämä esim. rikostapauksissa, joissa uhrien/tekijöiden nimet on nopeasti vuodettu nettiin.

Minusta hyvin kuvasi se, miten Rautjärvellä kyläläiset kommentoi kirkon polttanutta miestä. Siis että montako kertaa vuosikymmenten aikana olivat nähneet hänet postilaatikolla, mies kävi myöhään illalla/toisen kunnan puolella kaupassa, samat vaatteet oli kuulemma vuosikausia olleet päällä jne. Monissa pienissä paikoissa seurataan toisten tekemisiä tarkkaan ja silmiin pistää myös se, jos et liiku juuri missään.

Vierailija kirjoitti:

Maine on pysyvä asia ja maineella ei välttämättä ole mitään tekemistä sen kanssa, millainen oikeasti olet. Kyse on siitä, millaiseksi muut mieltävät sinut/perheesi. Jos Timo on jo lapsena ollut hiljainen ja arka, niin hän on muista sellainen vielä vuosikymmentenkin päästä, vaikka Timo olisi muuttunut avoimemmaksi myöhemmin. Tai jos Ryhästen perheessä vanhemmat ovat kaikesta piittaamattomia, niin tottakai perheen lastenkin täytyy olla, vaikka oikeasti lapset olisivatkin reippaita ja työteliäitä. 

Tämä. 

Muutama kavereistani on kasvanut pikkukaupungeissa tai kunnissa. Yhä heitä muistellaan sellaisina, millaisia he olivat joskus lapsena tai nuorena. Ihan kuin ihminen ei muuttuisi vaikka 30 vuodessa lainkaan...

No sanotaan näin et jos sä muutat maaseudulle niin huomaat heti jo henkilön käytöksestä onko hän ollut aina paikkakuntalaisia vai muuttanut muualta.

Vierailija kirjoitti:

Maine on pysyvä asia ja maineella ei välttämättä ole mitään tekemistä sen kanssa, millainen oikeasti olet. Kyse on siitä, millaiseksi muut mieltävät sinut/perheesi. Jos Timo on jo lapsena ollut hiljainen ja arka, niin hän on muista sellainen vielä vuosikymmentenkin päästä, vaikka Timo olisi muuttunut avoimemmaksi myöhemmin. Tai jos Ryhästen perheessä vanhemmat ovat kaikesta piittaamattomia, niin tottakai perheen lastenkin täytyy olla, vaikka oikeasti lapset olisivatkin reippaita ja työteliäitä. 

Näinpä juuri. Taitaa johtua kapeasta ja vähäisestä elämänkokemuksesta.

Kaikki ihmiset kulkevat eri tahtiin elämää ja usein on helppo sanoa se mitä ensin mieleen tulee pohtimatta asiaa sen pidemmälle.

Usein ne eri näkökulmista ajattelevat ovat viisaampia ja sen vuoksi ovat hiljaa koska tietoa ,kokemusta enemmän.

Kateus on maaseudulla pahempaa kuin kaupungissa.

En löydä yhtäkään hyvää syytä siihen ,että miksi elää muiden elämää vertaillen ja kadehtien. Koska ei silloin voi elää omassa elämässään hetkessä tyytyväisenä ja kiitollisena.

Kaikilta pikkupaikkakunnilta löytyy yksi tai kaksi paikallistietäjää, yleensä +70-v miehiä, jotka osaavat luennoida kaikesta mahdollisesta paikkakunnalla ikinä tapahtuneesta. Usein he kirjoittavat seikkaperäisiä selostuksia vaikka siitä, missä joku puron uoma on kulkenut 1700-luvulla paikallisessa Facebook-ryhmässä. Sympaattisia ja mukavia ihmisiä. 

Oma kokemus on, että monet (eivät kaikki) pienillä paikkakunnilla asuvat eivät mielellään lähde kylään kauas, mutta toivovat muiden kyläilevän heidän luonaan. Osa kokee epämukavaksi esimerkiksi autolla Helsinkiin tai muuhun isoon kaupunkiin ajamisen. Osa viihtyy kotona, eikä halua itse lähteä muualle, mutta vieraita on kiva saada kylään.

Vierailija kirjoitti:

Oma kokemus on, että monet (eivät kaikki) pienillä paikkakunnilla asuvat eivät mielellään lähde kylään kauas, mutta toivovat muiden kyläilevän heidän luonaan. Osa kokee epämukavaksi esimerkiksi autolla Helsinkiin tai muuhun isoon kaupunkiin ajamisen. Osa viihtyy kotona, eikä halua itse lähteä muualle, mutta vieraita on kiva saada kylään.

Tuttua! Käydään miehen kanssa muutaman vuoden välein kaupungissa, josta äitini on kotoisin. Jos julkaisen somessa kuvan, että on käyty ko. paikkakunnalla niin eräs samalla alalla oleva kollega alkaa aina voivotella, että miksi emme etukäteen kertoneet tulevamme hänen kotipaikkakunnalleen ja hän olisi niin halunnut nähdä. Ollaan siis tavattu tuo kollega vain muutaman kerran ammatillisissa tilaisuuksissa ja edelliskerrasta on varmaan yli 5 vuotta aikaa. Ehkä hänen kotipaikkakunnallaan käy harvoin ulkopuolisia. Toisaalta en ihmettele, on maantieteellisesti syrjässä oleva paikka.

Vierailija kirjoitti:

Osalla on hämärtynyt täysin käsitys siitä, minkä arvoinen oma talo nykyään on. Moni pyytää vanhasta talosta ihan poskettoman suuria summia. Ei käsitetä, että vaikka talo olisi joskus ollut "hieno ja hyvällä paikalla", niin enää se ei välttämättä ole sitä nykymittapuulla. Jos talo on 80-luvun alkuperäisessä kunnossa, mitään ei ole rempattu nykyajan energiansäästöä vastaavaksi ja lämmitysjärjestelmä on kallis, niin eihän tuo houkuttele. Ostaja joutuisi kalliin talon lisäksi maksamaan kalliit remontit. Tai aikanaan saattoi olla ihan riittävää, että talo oli 2 km päässä keskustasta ja nyt tarjolla olisi omakotitaloja keskustastakin. Tai jos aikoinaan perheasunnoille riitti hyvin kysyntää, niin nyt on onnea, jos joku lapsiperhe on kiinnostunut asunnosta. Talojen menekki ei yksinkertaisesti enää ole monilla paikkakunnilla sitä, mitä se on joskus ollut.

Samaa mieltä. Meillä kävi tuuri, kun isovanhempieni kuoltua heiltä jäi tyhjilleen iso 70-luvun talo pikkukaupungin keskustassa. Talo meni kaupaksi ilman myyntiin laittamista, kun eräs paikallinen kuuli isovanhempieni kuolleen ja kysyi, saako hän ostaa talon. Tästä on jo aikaa ja enää tuskin kukaan tulisi kyselemään talon perään ja luultavasti myynti kestäisi kauan.

Vierailija kirjoitti:

Oma kokemus on, että monet (eivät kaikki) pienillä paikkakunnilla asuvat eivät mielellään lähde kylään kauas, mutta toivovat muiden kyläilevän heidän luonaan. Osa kokee epämukavaksi esimerkiksi autolla Helsinkiin tai muuhun isoon kaupunkiin ajamisen. Osa viihtyy kotona, eikä halua itse lähteä muualle, mutta vieraita on kiva saada kylään.

Oisko kyse säästämisestä? Matkustaminen maksaa, mut seura omassa kodissa kelpais?

Kauppareissuilla kestää, kun perheen aikuiset juuttuvat suustaan kiinni tuttujen kanssa. Tämä ärsytti ja Ihmetytti lapsena suunnattomasti. :D

Pienellä paikkakunnalla mies saa olla MIES. Akat ei ole valittamassa. M27

Monissa perheissä on koira tai useampi.

Ja jos lapsia on, niin heitä on yleensä myös useampia.

Vierailija kirjoitti:

Pienellä paikkakunnalla historiaan ja politiikkaan liittyvät asiat saattavat näkyä yhä vahvasti. Eli voi olla hyvin tarkkaa jakoa siitä, asioidaanko paikkakunnan S-marketissa vai K-marketissa. Voidaan kieltäytyä asioimasta sellaisen ihmisen liikkeessä, jonka kanssa on joskus aiemmalla sukupolvella ollut haastetta.

Omalla entisellä kotipaikkakunnalla keskustalaiset kävivät S-marketissa ja vasemmistolaiset Siwassa. Sitten Siwa loppui. En tiedä, käyvätkö vasemmistolaiset nyt sitten kalliissa K-marketissa vai ovatko sukupolvenvaihdoksen myötä nöyrtyneet keskustalaisille. :D 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pienellä paikkakunnalla historiaan ja politiikkaan liittyvät asiat saattavat näkyä yhä vahvasti. Eli voi olla hyvin tarkkaa jakoa siitä, asioidaanko paikkakunnan S-marketissa vai K-marketissa. Voidaan kieltäytyä asioimasta sellaisen ihmisen liikkeessä, jonka kanssa on joskus aiemmalla sukupolvella ollut haastetta.

Omalla entisellä kotipaikkakunnalla keskustalaiset kävivät S-marketissa ja vasemmistolaiset Siwassa. Sitten Siwa loppui. En tiedä, käyvätkö vasemmistolaiset nyt sitten kalliissa K-marketissa vai ovatko sukupolvenvaihdoksen myötä nöyrtyneet keskustalaisille. :D 

Näillä on oikeasti osalle tosi iso merkitys. Miehen mummo käy aina vain tietyssä kaupassa, vaikka paikkakunnan toinen kauppa on heti tien toisella puolella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maine on pysyvä asia ja maineella ei välttämättä ole mitään tekemistä sen kanssa, millainen oikeasti olet. Kyse on siitä, millaiseksi muut mieltävät sinut/perheesi. Jos Timo on jo lapsena ollut hiljainen ja arka, niin hän on muista sellainen vielä vuosikymmentenkin päästä, vaikka Timo olisi muuttunut avoimemmaksi myöhemmin. Tai jos Ryhästen perheessä vanhemmat ovat kaikesta piittaamattomia, niin tottakai perheen lastenkin täytyy olla, vaikka oikeasti lapset olisivatkin reippaita ja työteliäitä. 

Tämä. 

Muutama kavereistani on kasvanut pikkukaupungeissa tai kunnissa. Yhä heitä muistellaan sellaisina, millaisia he olivat joskus lapsena tai nuorena. Ihan kuin ihminen ei muuttuisi vaikka 30 vuodessa lainkaan...

Olen miehen kanssa alkanut pyöritellä mielessä muuttoa kotipaikkakunnalleni. Mutta mietityttää juuri tuo, että ajatellaanko minut edelleen samanlaiseksi kuin teini-iässä, vaikka olisin muuttunut miten. Ja ovatko kotipaikkakunnalle jääneet ikätoverit edelleen samanlaisia kuin silloin teininä, kun eivät ole käyneet muualla kasvamassa? Haluaisin uskoa ihmisistä hyvää, mutta kun netistä saa lukea näitä kauhutarinoita ja ennakkoluuloja.